Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Vanhasen II hallituksen yhtenä tavoitteena on korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laadun parantaminen. Valtioneuvosto on päättänyt koulutuksen ja tutkimuksen vuosien 2007—2012 kehittämissuunnitelmassa rakenteellisen kehittämisen tavoitteista, joiden pohjalta opetusministeriö on julkaissut 7.3.2008 korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008—2011. Rakenteellisen kehittämisen tavoitteena on korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laadun, vaikuttavuuden sekä kansainvälistymisen vahvistaminen korkeakouluverkkoa kokoamalla ja profiloimalla.

Rakenteellinen kehittäminen oli keskeisesti esillä keväällä 2007 ja 2008 yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulosneuvotteluissa, jolloin keskusteltiin korkeakoulujen tulevaisuuden visioista ja strategioista. Opetusministeriö painotti keskusteluissa erityisesti korkeakoulujen profiloitumista ja kehittämisen tahtotilaa vastata yhä paremmin ympäröivän yhteiskunnan tarpeisiin. Opetusministeriö keskustelee jälleen keväällä ja syksyllä 2009 korkeakoulujen kanssa neuvotteluissa toimenpiteistä, joita tehdään osaamisen vahvistamiseksi. Yliopistojen johdolla ja ammattikorkeakoulujen ylläpitäjillä on keskeinen rooli korkeakoulujen profiloitumista koskevissa ratkaisuissa. Se mitä missäkin korkeakoulussa opetetaan ja tutkitaan tulevaisuudesta, riippuu paljon korkeakoulun vahvuusalueista ja profiloitumisesta.

Kuten kysymyksestäkin käy ilmi, sosiaalitalouden keskustelu ja kehittäminen on yhteiskunnassamme vähäistä. Maastamme löytyy vain muutamia alan asiantuntijoita, ja hekin sosiaalitieteiden läheisiltä tieteenaloilta, kuten hallintotieteistä tai kansantaloustieteestä. Kansallisen sosiaalialan kehittämishankkeen yhteydessä sosiaalitalouden professuurien perustamista on esitetty, mutta yliopistojen priorisoidessaan niukkoja resurssejaan esitystä ei ole toimeenpantu. Opetusministeriön työryhmät ovat painottaneet erilaisissa sosiaalialan selvityshankkeissa erityisesti talousjohtamiseen liittyviä kysymyksiä koulutuksen sisällöllisessä kehittämistyössä.

Koulutuksen sisällöllinen kehittäminen, tutkimuksen suuntaaminen ja sisäisistä voimavaroista päättäminen kuuluvat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen autonomian piiriin. Opetusministeriön ja korkeakoulujen välisissä neuvotteluissa ja opetusministeriön informaatio-ohjauksessa korkeakouluille on mahdollista kiinnittää huomiota eri koulutusalojen ja -ohjelmien muuttuviin tarpeisiin. Muutokset koulutustarjonnassa ja -sisällöissä heijastuvat kuitenkin vasta vuosien kuluttua tutkinnon suorittaneiden työllistymiseen.

Uusissa sisällöllisissä avauksissa opetusministeriö kannustaa monitieteisyyteen ja tiiviiseen vuorovaikutukseen läheisten tieteenalojen kanssa. Verkostomainen yhteistyö on välttämätöntä, jotta resurssit saadaan mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön koko korkeakoululaitoksen ja yhteiskunnan hyödyksi. Yhteistyöllä saadaan monialaisesti käyttöön sellaista osaamista, jota kaikilla korkeakouluilla ei ole ja jonka tuottamiseen kaikkien ei kannata erikseen panostaa. Sosiaalialalla ja sosiaalitaloudessa on kiistatta nyt jollakin yhteiskuntatieteissä vahvalla korkeakoululla profiloitumisen paikka. Sosiaalisektori on kustannusvaikutuksiltaan merkittävä sektori kunnissa, ja osaamisen vahvistaminen sen talouteen liittyvissä kysymyksissä on varmasti kansallinen intressi.

Mitä tulee sosiaalialalla työskentelevien osaamisen päivittämismahdollisuuksiin, osana opetusministeriön valmistelemaa aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta on tarkasteltu myös korkeakoulujen täydennyskoulutuksen, muun aikuiskoulutuksen ja avoimen korkeakouluopetuksen kehittämistarpeita. Valmistelussa esille on noussut, ettei korkeakoulutetuilla ole riittävästi mahdollisuuksia hankkia laaja-alaista uutta osaamista työuran aikana. Opetusministeriö on aloittanut jo toimenpiteet, joilla tuetaan korkeasti koulutettujen osaamisen päivittämistä uusin keinoin.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Ett av målen i regeringsprogrammet för statsminister Vanhanens andra regering är att förbättra kvaliteten på högskoleutbildningen och forskningen. Statsrådet har i sin plan för utveckling och forskning 2007—2012 kommit överens om målen för den strukturella utvecklingen. På basis av planen har undervisningsministeriet 7.3.2008 offentliggjort riktlinjerna för högskolornas strukturella utveckling åren 2008—2011. Målet för den strukturella utvecklingen är förbättra högskoleutbildningens och forskningens kvalitet och genomslagskraft. Vidare är syftet att stärka internationaliseringen genom tätare samarbete och ökad profilering inom högskolenätverket.

Frågan om strukturell utveckling hade en central ställning vid resultatförhandlingarna med universiteten och yrkeshögskolorna våren 2007 och 2008 då visioner och strategier för högskolornas framtid diskuterades. Undervisningsministeriet framhöll vid diskussionerna särskilt profileringen i högskolorna och en utvecklingsvision att bättre svara mot behoven i det omgivande samhället. Undervisningsministeriet kommer åter vid diskussionerna med högskolorna våren och hösten 2009 att diskutera vilka åtgärder som ska vidtas för att stärka kompetensen. Universitetens ledning och yrkeshögskolornas huvudmän har en viktig roll i de lösningar som gäller högskolornas profilering. Vad som undervisas och forskas i vid vilket universitet beror i stor utsträckning på högskolans styrkeområden och profilering.

Som det också framgår av spörsmålet har diskussionen om och utvecklingen av socialekonomin varit ringa i vårt samhälle. I Finland finns det bara några experter på området, och även de kommer från vetenskapsområden som ligger nära socialekonomin, så som administrativa vetenskaper eller nationalekonomi. I samband med det nationella utvecklingsprojektet inom det sociala området har det föreslagits att professurer i socialekonomi ska inrättas, men då universiteten prioriterar sina knappa resurser har förslaget inte verkställts. Arbetsgrupper vid undervisningsministeriet har i olika utredningsprojekt inom det sociala området betonat frågor som gäller finansiell styrning vid arbetet med utveckling av utbildningens innehåll.

Inom ramen för sin autonomi beslutar universiteten och yrkeshögskolorna om den innehållsmässiga utvecklingen av utbildningen, inriktningen av forskningen och de interna resurserna. Vid förhandlingarna mellan undervisningsministeriet och högskolorna och i undervisningsministeriets informationsstyrning till högskolorna är det möjligt att fästa uppmärksamhet vid de föränderliga behoven i olika utbildningsområden och utbildningsprogram. Förändringarna i utbildningsutbudet och utbildningsinnehållet återspeglas emellertid först efter flera år på sysselsättningen av dem som avlagt examen.

I de nya innehållsmässiga öppningarna uppmuntrar undervisningsministeriet till tvärvetenskaplighet och nära interaktion med närliggande discipliner. Ett nätverksbaserat samarbete är nödvändigt för att resurserna ska kunna utnyttjas så effektivt som möjligt och gynna hela högskoleväsendet och samhället. Genom samarbete kan man på ett branschövergripande sätt utnyttja sådan kompetens som inte alla högskolor har och som det inte heller lönar sig att alla skilt för sig satsar på att ta fram. Inom det sociala området och i socialekonomin har nu någon högskola som stark när det gäller samhällsvetenskaper obestridligen läge för profilering. Det sociala området är till sin kostnadseffekt en viktig sektor i kommunerna och stärkandet av kompetensen i frågor som gäller dess ekonomi ligger säkert i nationellt intresse.

Vad gäller möjligheterna till uppdatering av kunnandet hos dem som arbetar inom det sociala området har man som en del av den totalreform av vuxenutbildningen som bereds vid undervisningsministeriet även granskat behoven av att utveckla fortbildningen vid högskolorna, den övriga vuxenutbildningen och den öppna högskoleutbildningen. I beredningen har det kommit fram att högskoleutbildade inte har tillräckliga möjligheter att skaffa sig ett brett nytt kunnande under sin yrkeskarriär. Undervisningsministeriet har redan vidtagit åtgärder för att stödja uppdateringen av de högskoleutbildades kompetens på nya sätt.