KIRJALLINEN KYSYMYS 319/2014 vp
KK 319/2014 vp - Pauli Kiuru /kok ym.
Tarkistettu versio 2.0
Lakivaliokunnan kirje 15.11.2013 oikeusministeriölle
ja sosiaali- ja terveysministeriölle liittyen lapsen tapaamisoikeutta
koskevaan lainsäädäntöön
ja käytäntöön sekä kehittämistarpeisiin
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan lakivaliokunta on käsitellyt lakialoitteita LA
27/2012 vp (Juho Eerola ym.) ja LA 28/2012
vp (Pauli Kiuru ym.).
Eerolan aloitteessa ehdotettiin, että lapsen huollosta
ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983)
2 §:ään lisätään
uusi momentti seuraavasti:
"Tapaamisoikeuden toteutumista 1 §:ssä säädettyjen
periaatteiden mukaisesti ei saa haitata eikä vaarantaa
antamalla lapselle siitä vanhemmasta, jonka luona lapsi
ei asu, totuudenvastaista kielteisiä tietoja tai mielikuvia, jotka
ovat omiaan vieraannuttamaan lasta sanotusta vanhemmastaan (vieraannuttamiskielto).
Jos toinen vanhempi tai muu henkilö, jolle lapsen huolto
on uskottu, rikkoo vieraannuttamiskieltoa, voidaan soveltaa 12 §:ää."
12 §:n mukaan päätöstä lapsen
huollosta tai tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos olosuhteet
ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen
antamisen jälkeen muuttuneet.
Lakialoitteessa ehdotetun lisäyksen tavoitteena oli
parantaa erolapsen oikeusturvaa osoittamalla entistä selvemmin,
ettei vieraannuttaminen, jossa lapsen vanhempi pyrkii vahingoittamaan
lapsen suhdetta toiseen vanhempaan, ole hyväksyttävää.
Kiurun aloitteessa ehdotettiin rikoslain (39/1889)
25 lukuun lisättäväksi uusi 5 b §,
jossa säädettäisiin rangaistavaksi tapaamisoikeuden tahallinen
estäminen.
"Jos kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen vanhempi
tai henkilö, jolle huoltajuus on määrätty,
estää tahallisesti ja toistuvasti vahvistetun
tapaamisoikeussopimuksen toteuttamisen, on hänet tuomittava
lapsen tapaamisoikeuden toteuttamisen tahallisesta estämisestä sakkoon
tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Myös tämän aloitteen tavoitteena
oli vaikuttaa lähivanhemman käyttäytymiseen
ja näin parantaa vanhempien ja lasten oikeuksia tapaamisoikeustilanteessa.
Lakivaliokunta kuuli aloitteista runsaasti eri alojen asiantuntijoita.
He olivat yleisesti sitä mieltä, että lakialoitteissa
käsitellyt teemat ovat tärkeitä. Valiokunta
edellytti 15.11.2013 oikeusministeriölle ja sosiaali- ja
terveysministeriölle lähettämässään
kirjeessä, että ministeriöt "yhdessä kokonaisvaltaisesti
arvioivat lapsen tapaamisoikeutta koskevaa lainsäädäntöä ja
käytäntöä sekä niiden
kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia ottaen muun muassa
huomioon lakialoitteissa annetuissa asiantuntijalausunnoissa esitetyt
näkemykset."
Eduskunta on sittemmin käsitellyt hallituksen esityksen
(HE 186/2013 vp),
jossa muutettiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia,
riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa
annettua lakia sekä sosiaalihuoltolakia. Niin kutsutun
Follo-mallin eli asiantuntija-avusteisen sovittelun laajentaminen
on askel oikeaan suuntaan, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä täyttämään
lakialoitteiden ja lakivaliokunnan ministeriöille lähettämän
kirjeen tahtotilaa.
Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 1/2014 vp — HE
186/2013 vp) kiinnitetään myös
huomiota ehkäisevien ja varhaisen tuen palveluihin, viranomaisten
käytäntöihin, resurssien riittävyyteen,
koulutukseen ja ohjeistukseen.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:
Mihin konkreettisiin toimiin oikeusministeriö ja
sosiaali- ja terveysministeriö ovat ryhtyneet tai ryhtymässä tällä vaalikaudella
lakivaliokunnan niille 15.11.2013 päivätyn ja
lähettämän kirjeen johdosta?
Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta
2014
- Pauli Kiuru /kok
- Juho Eerola /ps
- Kari Tolvanen /kok
- Kari Uotila /vas
- Tapani Mäkinen /kok
- Eero Suutari /kok
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pauli Kiurun /kok ym. näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 319/2014 vp:
Mihin konkreettisiin toimiin oikeusministeriö ja
sosiaali- ja terveysministeriö ovat ryhtyneet tai ryhtymässä tällä vaalikaudella
lakivaliokunnan niille 15.11.2013 päivätyn ja
lähettämän kirjeen johdosta?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on lain mukaan turvata
lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata
vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Kysymyksessä tarkoitettu
lakivaliokunnan kirje liittyy lapsen tapaamisoikeudesta käydyissä keskusteluissa
esitettyihin huoliin siitä, että lapsen tapaamisoikeuden
tehokkaassa toteutumisessa esiintyy ongelmia.
Asiantuntija-avustajan käyttämisestä huoltoriitojen
tuomioistuinsovittelussa saatiin kolmen vuoden kokeilun aikana erittäin
hyviä tuloksia. Oikeusministeriössä valmisteltiin
hallitusohjelman mukaisesti lakiehdotukset tuomioistuinsovittelun
vakinaistamiseksi koko maahan. Asiaa koskevat lait tulivat voimaan
toukokuun alusta 2014. Oikeusministeriö ja sosiaali- ja
terveysministeriö ovat yhdessä valmistelleet tuomioistuinsovittelun
täytäntöönpanoa kunnissa.
Huoltoriitojen asiantuntija-avusteisen tuomioistuinsovittelun
vakinaistaminen on tärkeä ja myönteinen
uudistus sekä perheiden että yhteiskunnan kannalta.
Sovittelun keinoja tulisi hyödyntää tehokkaasti
jo aiemmissa vaiheissa ennen huoltoriidan pitkittymistä ja
syvenemistä niin, että asia joudutaan viemään
tuomioistuimeen. Huoltoriitojen tuomioistuinsovittelulla ei ole kuitenkaan
tarkoitus korvata sosiaalitoimelle kuuluvia tehtäviä,
vaan eroperheiden tuen ja huoltoriitojen sovittelun painopisteen
tulee edelleen olla kunnallisissa peruspalveluissa. Tämän vuoksi
on erityisen tärkeää huolehtia siitä,
että kunnat voivat tarjota riittävästi
ja kohtuullisessa ajassa lastenvalvojan palveluja, perheasiain sovittelua
sekä muuta tukea erotilanteisiin.
Vireillä olevassa sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksessa
on tarkoitus siirtää lapsiperheiden palvelujen
painopistettä erityispalveluista yleispalveluihin. Tavoitteena
on madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata tarvittava
tuki perheille ajoissa siten, että ongelmien kasaantuminen voitaisiin
estää. Uuteen sosiaalihuoltolakiin sisältyisi
asiakkaiden ohjaaminen palvelujen piiriin, palvelutarpeen arviointi,
omatyöntekijä sekä tarpeen mukainen tehostettu
eri sektoreiden tuki. Uusia sosiaalihuollon palveluja olisivat tarvittaessa
lapsen ja vanhemman välisten valvottujen tai tuettujen
tapaamisten järjestäminen taikka valvonnan järjestäminen
lapsen nouto- ja palautustilanteisiin.
Sosiaali- ja terveysministerille kesäkuussa 2013 loppuraporttinsa
jättäneen ns. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän
ehdotuksista on lausuntopalautteeseen pohjautuen laadittu toteuttamissuunnitelma
vuosille 2014—2019. Toteuttamissuunnitelman mukaisesti
sosiaali- ja terveysministeriön, oikeusministeriön
ja sisäministeriön on tarkoitus selvittää yhteistyössä,
miten lapsen oikeus suojeluun turvataan tilanteissa, joissa on taustalla
vanhempien välinen tai toisen vanhemman aiheuttama konflikti
lapsen huollosta ja tapaamisesta ja samanaikainen vanhemman tai
ulkopuolisen tahon ilmaisema huoli lapsen turvallisuudesta, terveydestä tai
hyvinvoinnista.
Näkemyksiä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta
koskevan lain muuttamiseksi on esitetty eri yhteyksissä.
Oikeusministeriö tuleekin lainvalmisteluresurssien salliessa
arvioimaan myös lapsen huoltoa koskevan lainsäädännön
muutostarpeita kokonaisvaltaisesti.
Helsingissä 13 päivänä toukokuuta
2014
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 319/2014 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pauli Kiuru /saml m.fl.:
Vilka konkreta åtgärder har justitieministeriet
och social- och hälsovårdsministeriet vidtagit
eller kommer att vidta under denna valperiod med anledning av det
brev daterat 15.11.2013 som lagutskottet sänt dem?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Syftet med umgängesrätten är enligt
lagen att trygga barnets rätt att hålla kontakt
med och träffa den förälder hos vilket
barnet inte bor. Det brev av lagutskottet som avses i spörsmålet
hänför sig till den oro som kommit fram i diskussionerna
om umgängesrätten när det gäller
svårigheterna att genomföra umgängesrätten
på ett effektivt sätt.
Under ett tre års försök har man
fått ytterst goda resultat av att använda sakkunnigbiträden vid
medling i vårdnadstvister i domstol. I enlighet med regeringsprogrammet
har man på justitieministeriet berett lagförslag
för att införa medling i domstol på permanent
basis i hela landet. De lagar som gäller saken trädde
i kraft i början av maj 2014. Justitieministeriet och social-
och hälsovårdsministeriet har tillsammans berett verkställandet
av domstolsmedlingen i kommunerna.
Att förfarandet med medling i vårdnadstvister i
domstol med hjälp av sakkunnigbiträden permanentas är
en viktig och positiv reform både för familjerna
och för samhället. Olika sätt att medla bör
utnyttjas effektivt och i ett tidigare skede innan vårdnadstvisten
drar ut på tiden och blir så allvarlig att saken
måste föras till domstol. Syftet är dock
inte att ersätta socialväsendets uppgifter med
domstolsmedling i vårdnadstvister, utan när det
gäller stöd för skilsmässofamiljer
och medling i vårdnadstvister ska tyngdpunkten fortsättningsvis
ligga på den kommunala basservicen. Därför är
det särskilt viktigt att säkerställa
att kommunerna i tillräcklig utsträckning och
tillräckligt snabbt kan erbjuda service av barnatillsyningsmannen,
medling i familjefrågor och annat stöd i samband
med en skilsmässa.
Vid den totalreform av socialvårdslagen som är
aktuell är avsikten att tyngdpunkten när det gäller
service för barnfamiljer förskjuts från
specialservice till allmän service. Syftet är
att sänka tröskeln för att söka
stöd och se till att familjerna får de stöd
de behöver i tid så att problemen inte börjar
hopa sig. Den nya socialvårdslagen ska innehålla
bestämmelser om hur klienter hänvisas till service,
bedömning av servicebehovet, egna kontaktpersoner samt
intensifierat stöd till olika sektorer efter behov. Nya
serviceformer inom socialvården blir att vid behov ordna övervakat
eller stöttat umgänge mellan barnet och en förälder eller
att ordna övervakningen när barnet hämtas eller
lämnas.
En plan för genomförande för åren 2014—2019
har utarbetats utifrån de förslag som lagts fram
av utredningsgruppen Fungerande barnskydd, vars slutrapport överlämnades
till social- och hälsovårdsministeriet i juni
2013, och utifrån remissvaren. Avsikten är i enlighet
med planen att social- och hälsovårdsministeriet,
justitieministeriet och inrikesministeriet i samarbete ska utreda
hur barnets rätt till skydd tryggas i situationer där
det i bakgrunden finns en konflikt mellan föräldrarna
eller en konflikt förorsakad av den ena föräldern
när det gäller vårdnaden och umgängesrätten,
samtidigt som en förälder eller en utomstående
uttrycker oro över barnets trygghet, hälsa eller
välbefinnande.
Synpunkter när det gäller ändringar
i lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt
har förts fram i olika sammanhang. Om lagberedningsresurserna
tillåter det kommer justitieministeriet att ur ett helhetsperspektiv
bedöma behovet av ändringar också i lagstiftningen
om vårdnad om barn.
Helsingfors den 13 maj 2014
Justitieminister Anna-Maja Henriksson