KIRJALLINEN KYSYMYS 894/2005 vp
         KK 894/2005 vp - Anni Sinnemäki /vihr 
         
         Tarkistettu versio 2.0
         Siirtolaisten asema EU-alueella
       
      
      
         
Eduskunnan puhemiehelle
      
      
      
         
         Espanjan eteläiset rajat on surullinen esimerkki siitä,
            mihin suljettu maahanmuuttopolitiikka johtaa. Muurit ja tutkat eivät
            poista maahanmuuton syitä; sen sijaan maahantulon vaikeus
            synnyttää ihmissalakuljetusta, järjestäytynyttä rikollisuutta
            ja inhimillisiä tragedioita. Ahtaat vastaanottokeskukset
            eivät täytä mitään
            kriteerejä, ja turvapaikanhakuprosessin oikeusturvatakeet
            ovat kyseenalaisia. EU-maiden synnyttämä paine
            on myös aiheuttanut huolestuttavia joukkosiirtoja ja -karkotuksia
            Marokosta muihin Afrikan maihin.
         
         
         Erityisen järkyttävää on
            se, että maahan päässeet ja viranomaisten
            kanssa asioineet voivat päätyä ilman
            minkäänlaista statusta räikeästi
            hyväksikäytetyksi halpatyövoimaksi, jolla
            ei ole tilanteesta ulospääsyä. Papereitta
            EU-alueella olevat ovat uuden ajan orjatyövoimaa: lainsuojattomia,
            joilla ei ole työsopimuksia, työaikoja, säännöllisiä palkkapäiviä tai
            irtisanomisaikaa. Jotkut ovat myös ihmiskaupan uhreja,
            jotka voivat joutua maksamaan venematkaansa raskaalla työllä pitkiä aikoja.
            Ilmiö on myös taloudellisesti merkittävä.
            Espanjalaisten tomaattien ja muiden vihannesten edullisuus ei johdu
            vain EU-tuista, vaan myös uuden ajan orjatyövoiman
            tuottamasta kilpailuedusta.
         
         
         Amnesty Internationalin kesäkuussa 2005 julkaisema
            selvitys antaa karun kuvan Espanjan tilanteesta. Monet siirtolaiset
            ovat tulleet Espanjaan Kanarian saarten tai Marokon rannikolla olevien
            Espanjan erillisalueiden, Ceutan ja Melillan, kautta. Kielteisen
            turvapaikkapäätöksen jälkeen
            osa tulijoista on siirretty mantereelle ja jätetty käytännössä heitteille.
            Palauttaminen ei ole tullut heidän kohdallaan kyseeseen,
            mutta siitäkään huolimatta Espanja ei
            ole halunnut antaa näille ihmisille minkäänlaista
            oleskelulupaa, kuten esimerkiksi Suomessa vastaavissa tapauksissa
            tehdään. Ilman minkäänlaista
            statusta olevat ihmiset ovat alttiita väärinkäytöksille
            ja ihmisoikeusrikkomuksille. Erityisesti naiset ja lapset ovat hyvin
            haavoittuvassa asemassa. Riski joutua rasistisen väkivallan
            ja syrjinnän kohteeksi on heillä erittäin
            suuri. Valitetttavasti näitä ihmisiä ei
            myöskään usein auta se, että Espanjan
            ulkomaalaislainsäädäntö on monilta
            osiltaan suomalaista lainsäädäntöä lievempi
            etenkin työluvan saamisen osalta.
         
         
         Amnesty International vaatii, että Espanja takaa kaikille
            maassa oleville perusoikeuksien toteutumisen riippumatta heidän
            virallisesta asemastaan. Suurta paperittomien siirtolaisten ryhmää ei
            voi kohdella näkymättömänä,
            vaan sen asema pitää olla kansainvälisten
            ihmisoikeussopimusten mukainen. Oikeudellisen aseman puutteesta
            johtuvia akuutteja ongelmia ovat hyväksikäyttö työmarkkinolla,
            kiireellisenkin terveydenhuollon saavuttamattomuus, nuorten jääminen koulujen
            ulkopuolelle, oikeudellisen neuvonnan puute ja rikoksen uhriksi
            joutuneiden heikko asema.
         
         
         Edellä kuvatut ihmisoikeusrikkomukset murtavat kuvaa
            EU:sta vapauden ja demokratian alueena ja nostavat rinnalle
            toisenlaisen näkymän, jossa EU on uusille asukkailleen
            neljäs maailma. Vastaus maahanmuuttopolitiikan haasteisiin
            ei voi olla linnoituksen rakentaminen nykyistä vahvemmaksi;
            sen politiikan tuhoisuus on jo nyt nähtävillä.
            Sen sijaan pitää ryhtyä välittömiin
            toimenpiteisiin, joilla toisaalta lievennetään
            maahanmuuttopaineita lähtömaita tukemalla ja samalla
            turvataan Eurooppaan tulleille ihmisoikeuksia kunnioittava kohtelu.
         
         
       
      
      
         
         
         Edellä olevan perusteella ja
            eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
            viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen
            vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
         
         
         
         Miten Suomi aikoo toimia, että ilman oleskelulupaa
            EU-alueella olevien siirtolaisten asema paranee ja nykyiset räikeät
            ihmisoikeusloukkaukset loppuvat?
         
         
         
       
      
      
         Helsingissä 4 päivänä marraskuuta
            2005
         
         
       
      
    
   
   
      
      
         
Eduskunnan puhemiehelle
      
      
      
      
         Eduskunnan työjärjestyksen
         27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
         Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
         kansanedustaja Anni Sinnemäen /vihr näin
         kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 894/2005 vp:
         
         
Miten Suomi aikoo toimia, että ilman oleskelulupaa
            EU-alueella olevien siirtolaisten asema paranee ja nykyiset räikeät
            ihmisoikeusloukkaukset loppuvat?
         
         
      Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
      
      Euroopan unionissa maahanmuuttoon liittyvät kysymykset
         ovat yhä keskeisimpiä. Hallittua maahanmuuttoa
         tulee kehittää yhdessä kaikkien jäsenvaltioiden
         kanssa. Schengen-alueella ei ole valtioiden välisiä sisärajatarkastuksia,
         joten liikkuminen rajan yli unionin sisällä on
         helppoa.
      
      
      Hyvää maahanmuuttopolitiikkaa kehitettäessä tulee
         tasapuolisesti ottaa huomioon niin jäsenvaltioiden ulkomaisen
         työvoiman tarpeet kuin laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan
         torjunta. Yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa
         kehitetään kokonaisvaltaisesti. Euroopan unionin
         säännöstö ja jäsenvaltioiden
         kansalliset lait säätävät edellytykset
         lain mukaiselle maahanmuutolle. Hallittu maahanmuutto edellyttää, että näitä lakeja
         noudatetaan tehokkaasti. Suomi on painottanut sitä, että eri
         normien täytäntöönpanon on tapahduttava
         samalla tavoin ja yhtä tehokkaasti siitä riippumatta,
         missä päin Eurooppaa niitä kulloinkin
         sovelletaan.
      
      
      Välimeren alue on unionin ulkorajavalvonnan kannalta
         yksi hankalimpia alueita. Kaikkien jäsenvaltioiden on yhdessä tuettava
         tämänkin alueen jäsenvaltioita
         vaikeassa valvontatyössä. Ensisijainen vastuu
         on kuitenkin aina sillä jäsenvaltiolla, joka kyseessä olevaa
         raja-aluetta yhteisesti sovitun mukaisesti valvoo. Laittoman maahantulon
         tilanne, sen määrä ja perinne on Etelä-Euroopassa
         hyvin erilainen kuin Pohjois-Euroopassa. Myös harmaan talouden
         rakenteet ja ulkomaisen työvoiman luvaton käyttö eroavat
         merkittävästi siitä, mihin esimerkiksi
         Pohjoismaissa on totuttu. Unionissa on pian alkamassa keskustelu laillisen
         maahanmuuton tilanteesta mukaan lukien ulkomaisten työntekijöiden
         maahanmuutto. Suomi ottaa myös tässä yhteydessä esille
         ne ongelmat, mitkä liittyvät laittomaan työntekoon
         ja sen yhteydessä mahdollisesti esiintyvään
         ihmiskauppaan. 
      
      
      Unionin alueelle laittomasti maahan tulevista henkilöistä huomattava
         osa on Marokon kansalaisia matkalla Espanjaan. Espanjalla on Afrikan puolella
         erillisalueita, joihin kohdistuu myös jatkuvasti laittoman
         maahantulon yrityksiä. Laittomien maahanmuuttajien suuren
         määrän johdosta Espanja on toistuvasti
         joutunut turvautumaan myös niin kutsuttuihin laillistamismenettelyihin, kuten
         muutkin Välimeren jäsenvaltiot. Menettelyn kautta
         laittomasti maassa oleskelevat ja työskentelevät
         henkilöt saavat oleskelu- ja työluvan. Tämä ei
         kuitenkaan ole pysyvä ratkaisu ongelmaan, vaan toimenpide
         lähinnä lisää vetovaikutuksellaan
         uutta laitonta maahanmuuttoa ennen kuin aiemmankaan muuton osalta
         on päästy esimerkiksi kotouttamisen osalta tuloksiin.
         Laillistamisen voidaan katsoa olevan eräänlainen
         tilapäinen "hätähuuto", jolla kiinnitetään
         huomio vaikeaan maahanmuuton rakenteelliseen ongelmaan. 
      
      
      Tehokas palautuspolitiikka on yksi osa pysyvämpää ratkaisua.
         Palauttamiseen liittyvät ongelmat johtuvat yhä useammin
         matkustus- ja henkilöllisyysasiakirjojen puuttumisesta,
         jolloin henkilöllisyyden selvittäminen kestää.
         Tähän ongelmaan pyritään löytämään
         ratkaisuja muun muassa biometriikan avulla. Palauttamisen ohella
         on puututtava muuton perussyihin ja suunnattava tähän
         liittyen monenlaista tukea lähtöalueille. 
      
      
      Suomi on osaltaan tukenut niitä hankkeita, joilla Välimeren
         alueen jäsenvaltiot ovat pyrkineet yhä tiiviimpään
         vuoropuheluun Pohjois-Afrikan valtioiden kanssa. Yhteistyö lähtö-
         ja kauttakulkumaiden kanssa on avainasemassa. Teknisen tuen ja koulutuksen
         ohella esimerkiksi toimivat takaisinottojärjestelyt ovat
         välttämättömiä. Oikeus-
         ja sisäasioiden yhteistyön ohella asiaan liittyy
         myös ulkosuhdekysymyksiä, kuten esimerkiksi kehitysapu.
         Operatiivisemman yhteistyön ohella onkin välttämätöntä yhtä lailla
         tiedostaa ne syyt lähtömaissa, jotka aiheuttavat
         hallitsematonta maahanmuuttoa. Kysymys on useimmiten perustoimeentulosta
         ja työttömyydestä. Esimerkiksi Marokossa
         nuorten miesten työttömyysaste on erittäin
         korkea. Yleinen työttömyystilanne on edelleen
         suuri ongelma myös useimmissa jäsenvaltioissa.
         Näin ollen laiton maahanmuuttaja päätyy
         usein myös kohdevaltiossa samaan tilanteeseen tai tekemään
         työtä alipalkattuna huonoissa olosuhteissa. Laittomasti maassa
         oleskelevana hänellä ei luonnollisestikaan ole
         täysimääräistä pääsyä sosiaalihuollon piiriin,
         jolloin riski joutua eriasteisen hyväksikäytön
         ja ihmiskaupan uhriksi on suuri. Maahanmuutto unionin alueelle ei
         näissä tapauksissa olekaan kenenkään
         kannalta tarkoituksenmukainen ratkaisu. Sen sijaan lähtömaiden
         taloudellista kehitystä tulee tukea, jotta tarpeeton ja
         usein vakavia inhimillisiä tragedioita aiheuttava laiton muuttoliike
         saadaan vähenemään.
      
      
      Hallittua maahanmuuttoa tulee kehittää ihmisoikeuksia
         kunnioittaen. Tämä periaate pätee niin Euroopan
         unionin yhteistyössä kuin kansainvälisissä yhteyksissä muutoinkin.
         Suomen puheenjohtajuuskaudella laiton maahanmuutto ja ihmiskauppa
         ovat keskeisellä sijalla.
      
      
      
      
         
         Helsingissä 25 päivänä marraskuuta
            2005
         
         
         Sisäasiainministerin sijaisena
         
         Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
         
       
      
    
   
   
      
      
         
Till riksdagens talman
      
      
      
      
         I det syfte som anges i 27 § i
         riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den
         minister som saken gäller översänt följande
         skriftliga spörsmål SS 894/2005 rd undertecknat
         av riksdagsledamot Anni Sinnemäki /gröna:
         
         
Vad ämnar Finland göra för att
            invandrare utan uppehållstillstånd inom
            EU skall få en bättre ställning och de
            nuvarande grova kränkningarna av mänskliga rättigheter
            skall upphöra?
         
         
      Som svar på detta spörsmål
         anför jag följande:
      
      
      Invandringen utgör en allt viktigare fråga
         inom Europeiska unionen. En reglerad invandring bör utvecklas
         genom samarbete mellan alla medlemsländer. Inom Schengenområdet
         finns inga inre gränskontroller mellan staterna och därför är det
         lätt att röra sig över gränserna
         inom unionen. 
      
      
      Vid utvecklingen av en god invandringspolitik skall såväl
         medlemsländernas behov av utländsk arbetskraft
         som motarbetandet av illegal invandring och människohandel
         beaktas opartiskt. En gemensam invandrings- och asylpolitik skall
         utvecklas med tanke på helheten. Europeiska unionens regler
         och medlemsländernas nationella lagar anger förutsättningarna
         för en laglig invandring. En reglerad invandring innebär
         att dessa lagar följs till alla delar. Finland har understrukit
         att de olika normerna skall genomföras på samma
         sätt och lika effektivt oberoende av i vilken del av Europa
         de tillämpas. 
      
      
      Medelhavet är ett av de mest problematiska områdena
         när det gäller övervakningen av unionens
         yttre gränser. Alla medlemsstater skall gemensamt stödja även
         detta områdes medlemsstater i det svåra övervakningsarbetet.
         Det primära ansvaret bärs dock alltid av den medlemsstat
         som enligt gemensam överenskommelse övervakar gränsområdet
         i fråga. Situationen, omfattningen och traditionen när
         det gäller illegal invandring är dock helt andra
         i Sydeuropa än i Nordeuropa. Även den svarta ekonomins
         strukturer och den olovliga användningen av utländsk
         arbetskraft skiljer sig påtagligt från vad som är
         vanligt exempelvis i Norden. Inom unionen vidtar i dagarna en debatt
         om läget inom den lagliga invandringen inklusive invandringen
         av utländsk arbetskraft. Finland tar då också upp
         problemen i anslutning till olagligt arbete och eventuell människohandel i
         samband med detta. 
      
      
      Av de personer som illegalt invandrar till EU utgörs
         en betydande del av marockanska medborgare på väg
         till Spanien. På den afrikanska sidan har Spanien enklaver
         som också är föremål för ständiga
         illegala invandringsförsök. På grund
         av det stora antalet illegala invandrare har Spanien i likhet med
         andra medlemsländer kring Medelhavet upprepade gånger
         tvingats ty sig till ett så kallat legaliseringsförfarande.
         Genom detta förfarande får personer som vistas
         och arbetar illegalt i landet uppehålls- och arbetstillstånd.
         Detta är dock ingen slutlig lösning på problemet,
         utan åtgärden är närmast ägnad
         att öka ny illegal invandring innan man hunnit nå resultat
         exempelvis i försöken att integrera dem som invandrat
         tidigare. Legaliseringen kan betraktas som ett slags temporärt
         "nödrop", genom vilket uppmärksamhet riktas mot
         det svåra strukturella invandringsproblemet. 
      
      
      
      En effektiv återsändandepolitik utgör
         en del av en mera bestående lösning. Problemen
         i samband med återsändandet beror allt oftare
         på avsaknad av rese- och identitetsdokument, vilket gör
         det tidskrävande att utreda en persons identitet. Lösningar
         på detta problem hoppas man finna bland annat med biometrikens
         hjälp. Vid sidan av återsändning bör
         de grundläggande orsakerna till invandringen åtgärdas
         bland annat genom att många slag av hjälp
         riktas till ursprungsområdena. 
      
      
      Finland har bidragit med stöd till projekt genom
         vilka medlemsländerna i Medelhavsområdet försökt
         förbättra dialogen med länderna i Nordafrika.
         Samarbetet med ursprungs- och transitländerna intar en
         nyckelställning. Förutom tekniskt stöd
         och utbildning är exempelvis fungerande återtagningssystem
         nödvändiga. Vid sidan av samarbete i juridiska
         och interna angelägenheter tangeras också frågor
         som gäller externa relationer, exempelvis utvecklingshjälp.
         Det gäller inte bara att upprätta ett mera operativt
         samarbete utan också att komma till insikt om de faktorer i
         ursprungslandet som förorsakar en oreglerad invandring.
         Oftast är det fråga om en grundläggande
         minimiutkomst och arbetslöshet. Till exempel i Marocko är
         arbetslösheten bland unga män mycket hög. Även
         i de flesta medlemsländer är arbetslösheten
         fortfarande ett stort problem. En illegal invandrare blir därför
         ofta arbetslös också i invandringslandet eller
         får ett underbetalt arbete i dåliga förhållanden.
         Eftersom invandraren vistas illegalt i landet har han eller hon
         givetvis inte heller i full omfattning tillgång till sociala förmåner,
         vilket ökar risken att bli offer för någon
         form av utnyttjande eller människohandel. Invandring till
         unionen är inte i sådana fall någon ändamålsenlig
         lösning för någon part. Därför är
         det viktigt att stödja den ekonomiska utvecklingen i ursprungsländerna
         och därigenom minska en onödig och olaglig flyttningsrörelse, som
         ofta leder till mänskliga tragedier. 
      
      
      En reglerad invandring bör utvecklas med respekt för
         de mänskliga rättigheterna. Denna princip gäller
         såväl för samarbetet inom Europeiska unionen
         som för internationella förbindelser i övrigt.
         Under Finlands ordförandeskapsperiod kommer den illegala
         invandringen och människohandeln att inta en central ställning.
      
      
      
      
         
         Helsingfors den 25 november
            2005
         
         
         Inrikesministerns ställföreträdare
         
         Region- och kommunminister Hannes Manninen