Moottorikelkkailu on nopeasti yleistynyt viime vuosina. Tämä koskee sekä ammattimaista että vapaa-ajan kelkkailua. Mm. maastoliikennelailla ja ajoneuvolailla pyritään ohjaamaan ja rajoit-tamaan moottorikelkkailua, joka ei ole vaaratonta ja joka tuottaa väärin käytettynä moninaista haittaa ja vahinkoa. Joka vuosi ihmisiä kuolee moottorikelkkaonnettomuuksissa (sulaan veteen ajot, kelkkojen keskinäiset törmäykset, törmäykset esteisiin jne.). Kovalla pakkasella ajo läpi mäntytaimikon saattaa aiheuttaa muutamassa hetkessä tuhansien eurojen vahingon. Oma lukunsa on kelkkailun tuottama meluhaitta. Erityisen haitalliseksi melun kokevat merenrannikon ja jokivarsien asukkaat, joiden pihapiirin tuntumassa jäällä ajetaan viikonvaihteissa aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Moottorikelkkailua on pyritty ohjaamaan merkityille reiteille, jotka on sijoitettu maastoon niin, että haitat luonnolle ja alueen asukkaille minimoituvat. Viime aikoina on herätetty henkiin ajatus esimerkiksi 50 euron suuruisesta käyttömaksusta. Sen avulla kerättyjä varoja voitaisiin käyttää mm. kelkkailureittien varustamiseen ja valvontaan. Valvontaa puolestaan helpottaisi, jos telamatto olisi varustettu niin, että se jättäisi tunnistettavan rekisteritunnuksen lumeen. Tätä koskeva lainmuutos ei ole kuitenkaan ollut suosiossa aiemmissa eduskunnissa.

Varsin moni moottorikelkalla maastossa ja jäillä ajava ei tunne lainkaan alan lainsäädäntöä. Kelkka käydään ostamassa, ja sillä lähdetään ajamaan heti ensimmäisen tilaisuuden tultua. Tietämättömyyttä vähentäisi se, että myyjä velvoitettaisiin aina kaupan yhteydessä luovuttamaan ostajalle vihkonen, joka sisältää moottorikelkkailua koskevan lainsäädännön. Myös käytettyä kelkkaa myyvä joutuisi hankkimaan kaupantekotilannetta varten ko. vihkosen, jonka hän luovuttaa kaupan synnyttyä ostajalle. Tämä toimenpide palauttaa myyjällekin sopivasti mieleen lainsäädännön velvoittavuuden toiminnassa, jota on vaikea yhteiskunnan toimesta tehokkaasti valvoa.