PERUSTELUT

Vuoden 1996 eläinsuojelulakia on uudistettu viisi kertaa, vuosina 1996, 1998, 1999, 2001 ja 2003. Laissa on edelleen puutteita, jotka tulisi korjata ensi tilassa. Eläinsuojelulain ensimmäisen pykälän mukaan lain tarkoitus on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä ja edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Tällä hetkellä tämä ei käytännössä toteudu riittävällä varmuudella.

Jälkikäteisen eläinsuojeluvalvonnan kehittäminen

Eläinsuojeluvalvojan ilmoitukset

Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että lääninhallituksen hyväksymien eläinsuojeluvalvojien ESL:n 41 §:n mukaisesti tekemät ilmoitukset eläinsuojeluviranomaisille eivät ole useinkaan johtaneet mihinkään jatkotoimenpiteisiin. Tämän ongelman poistamiseksi ehdotetaan 41 §:ää muutettavaksi niin, että valvojan ilmoituksen perusteella viranomaisen on ryhdyttävä asiassa ESL:n 39 ja 42—44 §:ssä mainittuihin toimenpiteisiin.

Kiellot ja määräykset

ESL:n 42 §:n mukaan valvontaviranomainen voi antaa eläimen omistajalle tai haltijalle kieltoja tai määräyksiä silloin, kun eläinsuojelutarkastuksessa on todettu eläinsuojelulakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä rikotun. Tällöin voidaan eläimen omistajaa tai haltijaa kieltää jatkamasta tai toistamasta säännösten vastaista menettelyä tai määrätä määräajassa täyttämään velvollisuutensa. Kysymys on siis eläinsuojelurikoksesta tai -rikkomuksesta. Pykälää on muutettava niin, että kiellon tai määräyksen antaminen tulee valvontaviranomaiselle pakolliseksi.

Edellä mainitussa pykälässä ei velvoiteta valvontaviranomaista suorittamaan uusintatarkastusta annetun määräajan jälkeen tai kiellon noudattamisen valvontaa. Tämän pitäisi olla itsestään selvää, mutta virallisten tilastojen mukaan uusintatarkastus laiminlyödään merkittävän usein. Tämän vuoksi ESL:n 42 §:ään on lisättävä velvollisuus uusintatarkastuksen suorittamisesta.

Väliaikainen eläintenpitokielto kiireellisten toimenpiteiden yhteydessä

ESL:n 44 §:ssä eläinsuojeluviranomaiselle annetaan kiireellisissä tapauksissa oikeus ryhtyä varsin voimakkaisiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi silloin, kun eläinsuojelulliset syyt sitä vaativat. Pääsääntöisesti tällaisissa tapauksissa on kysymys eläimestä, jonka hyvinvointi on todella vakavasti vaarantunut ja joka on välittömän avun tarpeessa. Valvontaviranomaisilla on oikeus tällöin takavarikoida eläin ja ääritapauksessa jopa lopettaa se. Eläimen omistaja tai haltija on puolestaan törkeästi laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia eläimen hyvinvoinnista.

Nykyisen lain mukaan eläimen omistaja tai haltija, jonka eläin on takavarikoitu, voi vaikkapa samana päivänä ottaa uusia eläimiä kenenkään sitä estämättä. Näiden eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi lääninhallituksille tulisi antaa oikeus määrätä joko omasta aloitteestaan tai valvontaviranomaisten pyynnöstä eläimen omistaja tai haltija väliaikaiseen eläintenpitokieltoon.

Kustannusten korvaaminen

ESL:n 58 §:n mukaan eläimen omistajan tai haltijan on korvattava kaikki ne kustannukset, joita lain 42 ja 44 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä on aiheutunut. Saman pykälän toisen momentin mukaan 44 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset voidaan erityisistä syistä maksaa etukäteen valtion talousarviossa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintähuoltoon varatuista määrärahoista. Tämän määräyksen tarkoituksena on ollut turvata se, että avun tarpeessa oleva eläin voidaan kiireellisessä tapauksessa sijoittaa johonkin hoitopaikkaan riippumatta siitä, onko eläimen omistajalla tai haltijalla mahdollisuuksia maksaa sijoittamisesta aiheutuvat kulut.

Käytännössä hoitopaikan järjestäneellä on ollut erityisiä ongelmia saada korvauksia. Valvontaviranomaiset vetoavat siihen, että omistajan tai haltijan on maksu suoritettava, kuten laki edellyttää, vaikka omistaja tiedettäisiin maksukyvyttömäksi. Ministeriö puolestaan vetoaa määrärahojen rajallisuuteen. Sopimuksen valvontaviranomaisen kanssa tehneen hoitopaikan pitäjälle jää viranomaisten vastuusta vetäytymisen jälkeen epätoivoinen tehtävä yrittää periä korvaukset maksukyvyttömältä omistajalta.

ESL:n 58 §:n toista momenttia on muutettava niin, että kustannukset voidaan aina maksaa etukäteen valtion varoista ja valtiolle jää sitten velvollisuus pyrkiä perimään kustannukset eläimen omistajalta.