PERUSTELUT

1 Nykytila

Työttömyysturvalain 13 ja 16 §

Työttömyysturvalain (602/1984) eräs keskeisistä epäkohdista pitkäaikaistyöttömien kannalta on se, että vuoden 1996 lainmuutos pidensi työssäoloehtoa 6 kuukaudesta 10 kuukauteen. Työssäoloehdon pituus vaikuttaa nykyisessä työttömyysturvajärjestelmässä siihen, miten pitkään henkilön on tullut olla töissä viimeisen kahden vuoden tarkastelujakson aikana, jotta hän voisi saada työttömyysturvan peruspäivärahaa tai ansiosidonnaista päivärahaa, siitä riippuen, onko hän jonkin työttömyyskassan jäsen.

Työssäoloehdon pidentäminen on osoittautunut monille ensi kertaa työmarkkinoille tuleville ja pitkäaikaistyöttömille kohtuuttoman pitkäksi ajaksi luoda sellaisia työsuhteita kahden vuoden tarkastelujakson puitteisiin, että pääsy tarveharkinnasta vapaan työttömyysturvan peruspäivärahan piiriin tai korkeamman ansiosidonnaisen päivärahan piiriin olisi mahdollista. Nykyinen pitkä työssäoloehto ei kannusta vaikeasti työllistyvien ihmisten hakeutumista työelämään ja tämä järjestelmä luo itsessään köyhyys- ja syrjäytymisongelmia. Toimeentulotukiasiakkaista noin puolella on pääasiallisena tulonlähteenä työttömyysturva. Työmarkkinatukea sai kuluvan vuoden alusta 163 700 henkeä.

Sen lisäksi on syytä muistaa, että huonosti palkatut, epäsäännölliset ja osa-aikaiset työsuhteet ovat jatkuvasti lisääntyneet. Erityisesti kaupan- ja ravintola-alan sekä muiden palvelualojen piirissä pätkätyöläisten tilanne on vaikein.

Voimassa olevan työttömyysturvalain 13 §:n mukaan oikeus peruspäivärahaan edellyttää, että työssäoloehto täyttyy. Tämän mukaan, kun henkilö on 24 lähinnä edellisen kuukauden aikana (tarkastelujakso) ollut 43 kalenteriviikkoa sellaisessa työssä, jossa työaika kunakin kalenteriviikkona on ollut vähintään 18 tuntia tai jonka työsopimuksen mukainen säännöllinen työaika on tasoittumisjakson aikana ollut keskimäärin vähintään 18 tuntia kalenteriviikossa ja palkka työehtosopimuksen mukainen tai, jollei alalla ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkka vastaa vähintään peruspäivärahan 40-kertaista määrää kuukaudessa. Laissa on lisäksi erityisiä säännöksiä pätkätöiden huomioon ottamisesta neljän peräkkäisen kalenteriviikon työstä, jossa työn kokonaisaika on vähintään 80 tuntia ja se on jakaantunut edellä mainitun neljän viikon jaksolle. Samoin työssäoloaikaan luetaan kolmannes työstä, jonka palkkauskustannuksiin työnantaja on saanut työmarkkinatuesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa ja 2 a luvussa tarkoitettua tukea, kuitenkin enintään 16 kalenteriviikkoa.

Vastaava työssäoloehto (10 kuukautta eli 43 viikkoa) on myös edellytyksenä oikeudelle ansiosidonnaiseen päivärahaan (työttömyysturvalain 16 §).

2 Työttömyysturvalain 13 ja 16 §:n muuttaminen

Aloitteessa ehdotetaan säännöksissä olevan         43 viikon työssäoloehtoa koskevan aikarajan lyhentämistä 26 kalenteriviikkoon.