Perustelut

Kansainvälisessä rajat ylittävässä rikostorjunnassa on jo vuosia pyritty rikosvastuun toteuttamisen ohella korostamaan rikoshyödyn poisottamisen merkitystä rikollisuuden ennaltaehkäisyssä. Valtioneuvoston kirjelmässä on kyse direktiiviehdotuksesta, jonka tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä rikoshyödyn menettämisessä. Unionin tasolla on jo nykyisin asiaa koskevaa lainsäädäntöä, mutta se ei ole osoittautunut riittäväksi. Rikoshyödyn menetetyksi tuomitseminen on nostettu yhdeksi unionin prioriteetiksi. Lakivaliokunta pitää rikoshyödyn poisottamista erittäin tärkeänä erityisesti vakavan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ja tukee siten unionin tason toimia nykytilan tehostamiseksi.

EU:ssa on jo aiemmin tehty kaksi menetetyksi tuomitsemista koskevan aineellisen lainsäädännön harmonisointiin tähtäävää puitepäätöstä. Nämä puitepäätökset on tarkoitus korvata osittain nyt ehdotetulla direktiivillä. Lisäksi direktiivi korvaisi vuonna 1998 tehdyn yhteisen toiminnan rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, takavarikosta ja menetetyksi tuomitsemisesta. Direktiiviehdotukseen sisältyy lisäksi uusia velvoitteita.

Direktiiviehdotusta koskevat neuvottelut ovat unionin tasolla alkuvaiheessa. Saadun selvityksen mukaan Suomen lainsäädäntö vastaa pitkälti direktiiviehdotuksen velvoitteita. Ehdotetussa muodossa 5, 6 ja 7 artikloista seuraa kuitenkin lainsäädännön tarkistustarpeita. Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että jatkoneuvotteluissa kyseisiä säännöksiä pyritään selkeyttämään, koska niihin liittyy Suomen voimassa olevan lainsäädännön kannalta tulkinnanvaraisuutta ja epäselvyyttä. Lainsäädäntövelvoitteet on jatkossa pyrittävä muotoilemaan niin, että ne soveltuvat järjestelmiltään erilaisiin jäsenvaltioihin.

Direktiiviehdotuksen 5 artiklan säännös edellyttää, että rikoksella saadut varat voidaan tuomita menetetyksi myös ilman rikostuomiota, jos esimerkiksi epäillyn tai syytetyn sairaus tai pakeneminen estää syytetoimet ja on olemassa riski syyteoikeuden vanhenemisesta. Säännös perustuu korruption vastaiseen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen. Velvollisuus mahdollistaa menettämisseuraamuksen tuomitseminen, jos henkilö pakenee syytetoimia, on ongelmallinen Suomen lainsäädännön kannalta, joten säännöstä on tarpeen selkeyttää.

Kolmansille siirrettyjen varojen väärinkäyttöä koskeva 6 artikla näyttäisi edellyttävän mahdollisuutta kohdistaa menettämisseuraamus kolmansiin osapuoliin laajemmin kuin mitä se Suomen lainsäädännön mukaan on mahdollista. Lainsäädännössämme on lähtökohtana, että menettämisseuraamukseen tuomitaan se, joka hyödyn on saanut. Tästä on tosin joitakin poikkeuksia. Tätäkin säännöstä on valiokunnan mielestä tarpeen selkeyttää ja jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa sääntelyn yksityiskohtien toteuttamisen suhteen.

Direktiiviehdotuksen 7 artikla koskee jäädyttämistoimenpiteitä menettämisseuraamuksen turvaamiseksi. Artiklassa edellytetään, että jäädyttämistoimenpiteiden tulee olla tuomioistuimen määräämiä tai ne on vietävä sen vahvistettaviksi. Suomessa pakkokeinolain 3 luvun mukaisesta hukkaamiskiellosta ja takavarikosta päättää tuomioistuin. Sen sijaan pakkokeinolain 4 luvun mukaisesta takavarikosta voi päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Tältä osin lainsäädäntömme ei täytä direktiiviehdotuksen vähimmäisvaatimuksia. Lakivaliokunta katsoo, että Suomen kansallinen järjestelmä on toiminut hyvin ja että toimenpiteistä päättävä viranomainen olisi 7 artiklan osalta syytä jättää kansallisen sääntelyn varaan.

Lakivaliokunta kiinnittää huomiota myös asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen turvaamiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä tuodaan esiin vaihtoehto, jossa menettämisseuraamusperusteisesti jäädytettyä omaisuutta voitaisiin käyttää myös asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen suorittamiseen silloin, kun rikoksella on aiheutettu hänelle korvattavaa vahinkoa.

Lopuksi valiokunta toteaa, että on hyvä, että direktiiviehdotuksessa keskitytään vakavaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Valtioneuvoston tavoin valiokunta korostaa kiinnijäämisriskin lisäämistä keskeisenä keinona torjua rikollisuutta. Painopisteen tulee jatkossakin olla rikostutkinnasta ja syytetoimista sekä seuraamusten täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten välisen yhteistyön tehostamisessa.