Perustelut

Yleistä

Kansainvälinen oikeusapu on yhä jokapäiväisempää valtioiden viranomaisten välistä yhteistyötä asioissa, joissa erilaisten prosessitoimien suorittaminen muussa kuin oikeusapua pyytävän oikeusviranomaisen valtion alueella on tarpeen. Maailman kansainvälistyessä myös tuomioistuinasiat, joissa on kansainvälisiä liittymiä, ovat lisääntyneet. Kansainvälisiä yleissopimuksia ja muita instrumentteja on tullut kaiken aikaa lisää. Vaikka yleissopimuksia on uusittu, kansallinen lainsäädäntö pohjautuu pääosin 1920-luvulla valmisteltuun lainsäädäntöön. Eduskunta kiinnitti jo 1970-luvulla huomiota kansainvälistä oikeusapua koskevan lainsäädännön puutteisiin. Lakiehdotuksen tavoitteena on saattaa voimaan nykyaikaiset, yhtenäiset ja lainkäytön käytännön tarpeista lähtevät säännökset kansainvälisestä siviili- ja kauppaoikeudesta.

Siviilioikeuden alalla suuri osa Suomea koskevasta kansainvälisestä normistosta tulee Euroopan unionista. Kansainvälisiä sopimuksia ja EU-lainsäädäntöä on kuitenkin tarpeen tukea ja täydentää kansallisilla säännöksillä. Valtioiden välisissä suhteissa on aina noudatettava sitä järjestelmää, johon juuri kysymyksessä olevan valtion kanssa on sitouduttu. Lakiehdotuksessa onkin nimenomainen säännös siitä, että vieraan valtion tuomioistuimen antama päätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön Suomessa vain, jos siitä on erikseen säädetty laissa tai sovittu vieraan valtion kanssa.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin muutosehdotuksin.

Oikeusapupyynnön muoto ja sisältö

Hallituksen esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 5 §:ssä säädetään vieraan valtion viranomaisen Suomen viranomaisille tekemän oikeusapupyynnön muotoa ja sisältöä koskevista vaatimuksista. Oikeusapupyynnön tekemisessä ei olisi tarpeen noudattaa tietyssä laissa säädettyä muotoa. Tavoitteena on myös keventää oikeusavun muotovaatimuksia vastaamaan nykyaikaista viestintätekniikkaa ja mahdollistaa pyynnön tekeminen muun muassa sähköpostitse. Oikeusapupyyntö on pykälän 1 momentin mukaan tehtävä kirjallisesti. Pyyntö voidaan lähettää myös sähköisenä viestinä. Suullisesti tehtyä pyyntöä ei hyväksytä. Jos sähköisesti lähetetyn pyynnön tai siihen liittyvän asiakirjan oikeaperäisyydestä on epäselvyyttä, voidaan edellyttää, että pyyntö vahvistetaan vielä kirjallisesti. Jotta säännöksen sisällöstä ei synny epäselvyyttä, lakivaliokunta ehdottaa sen sanamuodon selkeyttämistä.

Kulukorvaukset

Hallituksen esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 25 §:n säännös koskee todistajalle tai muulle tuomioistuimeen oikeusapupyynnön perusteella saapuvalle maksettavia kulukorvauksia. Säännöksen tavoitteena on selkeyttää kuluvastuiden ja korvauksien maksamista. Pykälän 1 momentin mukaan toisen valtion oikeusapupyynnön perusteella tuomioistuimeen saapuvalla on oikeus pyynnöstä saada valtion varoista kohtuullinen korvaus matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä. Yleensä riita-asiain oikeudenkäynnissä todistelusta aiheutuvia kuluja ei korvata valtion varoista. Todistelusta johtuvat kulut, esimerkiksi todistajille maksetut kulukorvaukset, ovat korvattavia oikeudenkäyntikuluja, jotka asianosainen, joka häviää juttunsa, on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan velvollinen korvaamaan vastapuolelle. Todistelun vastaanottamisesta aiheutuneita kuluja ei yleensä korvata valtion varoista myöskään sellaisessa riita-asiassa, joka on vireillä vieraan valtion tuomioistuimessa.

Kansainvälisessä oikeusaputilanteessa todistajalla tai henkilöllä, joka on esimerkiksi velvollinen toimittamaan asiakirjan tuomioistuimeen, on usein hankalampaa pyytää ja saada korvausta hänelle aiheutuneista kuluista asianosaiselta. Kansainvälinen oikeusapu on pääsääntöisesti viranomaisten välistä yhteistyötä. Oikeusapupyynnön toimeenpanosta aiheutuneista kuluista ei pääsäännön mukaan perittäisi korvausta pyynnön tehneeltä valtiolta. Lakivaliokunta pitääkin kohtuullisena, että oikeusapupyynnön perusteella tuomioistuimeen saapuvalle maksetaan poikkeuksellisesti kulukorvaukset valtion varoista. Lisäksi valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 3 momentin, jonka perusteella oikeusapupyynnön täyttäneen tuomioistuimen tulee kirjata pöytäkirjaan oikeusapupyynnön perusteella tuomioistuimeen saapuvan korvauspyyntö ja välittää se oikeusapua pyytäneen vieraan valtion viranomaiselle. Korvausvastuu määräytyy aina oikeudenkäyntivaltion lain mukaan.

Kuluvastuita koskevien säännösten selkeyttämiseksi lakivaliokunta katsoo, että myös hallituksen esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 26 §:n oikeusapupyynnön tekemisestä päättämistä koskevaan säännökseen tulee lisätä uusi 2 momentti koskien tilannetta, jossa vieraan valtion tuomioistuin täyttäessään Suomesta tehtyä oikeusapupyyntöä edellyttää korvausta sille aiheutuvista kuluista esimerkiksi videoyhteyden järjestämiseksi. Tällöin kulukorvaukset maksettaisiin valtion varoista. Jos oikeusapupyynnön esittämisestä on päättänyt viranomainen, kulut jäisivät valtion vahingoksi. Jos pyyntö on esitetty asianosaisen tahdosta ja jos korvaukset olisivat huomattavat, tuomioistuin voisi harkita, että oikeusavun pyytämistä esittäneen asianosaisen tulee korvata valtiolle aiheutuneet kulut kokonaan tai osittain. Säännös olisi siten myös yhdenmukainen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/2001 kanssa. Asetuksen mukaan oikeusapupyynnön tehnyttä tuomioistuinta voidaan pyytää korvaamaan asiantuntijalle tai tulkille maksetut palkkiot sekä tuomioistuimen pyytämän erityismenettelyn noudattamisesta aiheutuneet kulut.

Asiakirjan vahvistaminen

Lakiehdotuksen 29 §:ssä säädetään siitä, millä taholla olisi oikeus vahvistaa oikeaksi nimikirjoituksia, todistuksia tai muita asiakirjoja. Säännösehdotuksen mukaan nimikirjoitukset ja asiakirjat voisi oikeaksi vahvistaa joko käräjätuomari tai julkinen notaari. Jotta ehdotuksen sanamuoto olisi selkeä ja yhdenmukainen muun muassa julkisesta notaarista annetun lain kanssa, lakivaliokunta ehdottaa säännöksen sanamuodon selkeyttämistä.