Yksityiskohtaiset perustelut

1. Luottotietolaki

3 §. Määritelmät.

Pykälän 1, 3, 5 ja 6 kohtaan on tehty vähäisiä kielellisiä tarkistuksia.

Pykälän 2 kohdassa olevan määritelmäsäännöksen mukaan yrityksellä tarkoitetaan yksikköä, joka yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:n 1 momentin 1—5 kohdan mukaan on rekisteröitävä yritys- ja yhteisötietojärjestelmään. Mainitun lainkohdan mukaan tällainen yksikkö on mm. elinkeinotoimintaa harjoittava luonnollinen henkilö. Jotta luottotietolain sääntely olisi helpommin ymmärrettävää, valiokunta ehdottaa 2 kohtaa täydennettäväksi nimenomaisella maininnalla siitä, että yrityksellä tässä laissa tarkoitetaan myös elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä.

Pykälän 2, 5 ja 6 kohdan määritelmäsäännöksistä seuraa, että elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä koskevia luottotietoja voidaan pitää sekä yritysluottotietoina että henkilöluottotietoina. Koska tämä saattaa aiheuttaa kysymyksiä säännösten sovellettavuudesta, valiokunta toteaa seuraavaa.

Henkilöluottotietorekisteriin talletetut elinkeinonharjoittajaa koskevat tiedot voidaan lakiehdotuksen 26 §:n mukaan sisällyttää myös yritysluottotietorekisteriin. Lakiehdotuksen 19 §:n 2 momentin 9 kohdasta seuraa, että elinkeinotoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön henkilöluottotietoja saadaan käyttää arvioitaessa yrityksen kykyä vastata sitoumuksistaan sopimusosapuolena. Elinkeinotoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön luottokelpoisuusluokkaa muodostettaessa saa lakiehdotuksen 16 §:n 2 momentin ja 27 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan käyttää häntä koskevia henkilöluottotietoja. Sääntely on ymmärrettävää siitä lähtökohdasta, että elinkeinotoimintaa harjoittava luonnollinen henkilö vastaa suoraan elinkeinotoimintaansa liittyvistä velvoitteista ja että esimerkiksi ulosotossa vastaajana on henkilö, ei toiminimi.

Yritysluottotietorekisteriin talletettavat maksuhäiriötiedot ovat tietyiltä osin laajemmat kuin henkilöluottotietorekisteriin talletettavat. Siltä osalta kuin yritysluottotietorekisteriin saadaan merkitä myös sellaisia tietotyyppejä, joita henkilöluottotietorekisteriin ei saa merkitä, elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä koskeviin maksuhäiriömerkintöihin sovelletaan yrityksen maksuhäiriömerkintöjä koskevia säännöksiä, jos maksuhäiriöt ovat syntyneet elinkeinotoiminnassa. Yritysluottotietorekisteriin voidaan siten tehdä esimerkiksi 24 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettu merkintä velkojan antamasta maksukehotuksesta. Edellytyksenä on luonnollisesti se, että maksukehotus on koskenut elinkeinotoimintaan liittyvää saatavaa.

Valiokunta korostaa tarvetta huolehtia lain täytäntöönpanossa siitä, että elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä koskeviin luottotietoihin sovelletaan tarkoitetun mukaisesti henkilöluottotietoja koskevia käsittelysäännöksiä lukuun ottamatta niitä maksuhäiriötietoja, jotka voidaan rekisteröidä vain yrityksen maksuhäiriöinä lain 24 §:n mukaisesti. Tämä merkitsee sitä, että niiltä osin kuin henkilöluottotietorekisteriin ja yritysluottotietorekisteriin voidaan tallettaa tyypiltään samanlaisia maksuhäiriötietoja, elinkeinotoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön luottotietoja käsitellään henkilöluottotietoina. Tällöin niihin sovelletaan mm. 7 §:n 2 momentin säännöstä luottotietojen käsittelyn kirjaamisesta. Esimerkiksi elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä vastaan annettuun tuomioistuimen tuomioon perustuva maksuhäiriömerkintä tulee siis tallettaa henkilöluottotietorekisteriin eikä yritysluottotietorekisteriin riippumatta siitä, liittyykö maksuhäiriö elinkeinotoimintaan vai onko se syntynyt kulutusluottosopimuksen täyttämisen laiminlyönnin seurauksena.

Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että oikeusministeriö uuden lain seurantaa toteuttaessaan kiinnittää erityistä huomiota siihen, antavatko sen soveltamiskokemukset aihetta tulevaisuudessa selkeyttää elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä koskevaa sääntelyä.

4 §. Lain soveltaminen eräissä tapauksissa.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tämän lain säännöksiä, jotka koskevat luottotietorekisterien tietosisältöä, sovelletaan myös sellaisiin elinkeinonharjoittajan toimeksiantosuhteidensa perusteella saamiin ja asiakasrekisteriin talletettuihin yritystä koskeviin tietoihin, joita elinkeinonharjoittaja käyttää tehdessään ulkopuolisen lukuun luoton myöntämistä koskevia ratkaisuja.

Esityksen perusteluista (s. 30/II) ilmenee, että säännös koskisi käytännössä ns. luottopäätöspalvelua. Sitä annetaan eräissä perimistoimistoissa, jotka käyttävät toimeksiantajan lukuun tekemissään luotonantopäätöksissä hallussaan olevia, perimistoimeksiantoja varten eri toimeksiantajilta saamiaan tietoja. Säännöksen on todettu olevan tarpeen, jotta ehdotettava sääntely kohtelisi yhdenvertaisesti luottopäätöspalvelua antavia yrityksiä ja varsinaisia luottotietoyhtiöitä.

Valiokunta pitää säännöstä esityksessä mainitusta syystä tarpeellisena, mutta toteaa, että se on esityksessä ehdotettu rajattavaksi siten, että luottotietorekisterien tietosisältöä koskevia säännöksiä sovellettaisiin vain yrityksiä koskeviin tietoihin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan rajaus on tehty, koska ennen hallituksen esityksen antamista ei ole ollut tiedossa, että luottopäätöspalvelua annetaan myös luonnollisten henkilöiden osalta. Valiokunta ei pidä rajausta perusteltuna ja ehdottaa sen vuoksi säännöstä muutettavaksi siten, että se ulottuu myös luonnollisia henkilöitä koskeviin tietoihin.

6 §. Luottotietojen laatu ja tietolähteet.

Pykälän 1 momenttiin on tehty vähäinen kielellinen tarkistus.

Esityksessä ehdotetun 2 momentin mukaan luottotietoina käytettävät henkilötiedot on hankittava rekisteröidyltä itseltään, niistä viranomaisten rekistereistä, joihin kyseisiä tietoja talletetaan yleistä käyttöä varten, taikka luottotietorekisteristä, jollei rekisteröity ole antanut muuhun suostumustaan tai jollei oikeudesta tietojen käyttöön säädetä laissa tai määrätä lain nojalla tehdyssä päätöksessä.

Valiokunta korostaa sitä pykälän otsikosta ja perusteluista (s. 32/I) ilmenevää lähtökohtaa, että käsillä oleva säännös koskee vain sitä, mistä tietolähteistä luottotietoina käytettäviä tietoja saadaan hankkia. Säännös ei siis koske sitä eikä vaikuta siihen, mitä yksittäisiä tietoja esimerkiksi luotonantajalla on oikeus näistä tietolähteistä saada. Säännöksestä siis johtuu esimerkiksi, että luottotietoina käytettäviä henkilötietoja saadaan hankkia väestötietojärjestelmästä, mutta se, mitä yksittäisiä tietoja väestötietojärjestelmästä on mahdollista saada, ratkaistaan väestötietolain (507/1993) säännösten nojalla.

Luotonhakijan suostumuksella henkilötietoja voidaan hankkia muistakin kuin momentissa yksilöidyistä tietolähteistä. Perusteluissa (s. 32/II) on mainittu esimerkkinä, että luotonhakijan suostumuksella luotonantaja voi tarkistaa työnantajalta luotonhakijan työpaikkaa ja palkan suuruutta koskevat tiedot.

Myös luotonhakijan suostumuksella hankittavien tietojen osalta valiokunta korostaa sitä edellä todettua lähtökohtaa, että käsillä oleva säännös koskee vain sallittuja tietolähteitä. Luotonhakijan suostumus antaa siten vain oikeuden käyttää tiettyä tietolähdettä. Se ei sitä vastoin perusta luotonantajalle oikeutta yksittäisten tietojen saamiseen kyseisestä tietolähteestä, jos tietojen luovuttamista siitä on muualla lainsäädännössä erikseen rajoitettu. Jos luotonhakija antaa suostumuksensa esimerkiksi tietyn henkilötietolaissa (523/1999) tarkoitetun henkilörekisterin käyttämiseen tietolähteenä, tämä suostumus ei syrjäytä niitä henkilötietolain säännöksiä, jotka koskevat sitä, millä edellytyksillä tietoja voidaan luovuttaa henkilörekisteristä.

Jotta sääntelyn edellä selostettu tarkoitus kävisi ehdotettua selvemmin ilmi myös lakitekstistä, valiokunta ehdottaa momenttia tarkistettavaksi. Valiokunnan ehdottaman säännöksen mukaan rekisteröidyn suostumuksella tietoja saadaan hankkia myös muista kuin momentissa luetelluista tietolähteistä, jos tietojen tällainen käsittely luovuttamista varten on sallittua henkilötietolain ja muun henkilötietojen käsittelyä koskevan lain nojalla.

7 §. Tietoturvallisuus ja luottotietojen käsittelyn kirjaaminen.

Pykälän 2 momentin jälkimmäisen virkkeen sanamuotoa on täsmennetty.

8 §. Luottotietotoiminnan harjoittamisen yleiset edellytykset.

Pykälän ehdotetun 1 momentin mukaan luottotietotoimintaa "saa harjoittaa" yritys, jolla on riittävät taloudelliset ja muut edellytykset hoitaa tämän lain mukaisia velvoitteita. Luottotietotoiminnan harjoittaminen ei ehdotetun lain mukaan kuitenkaan ole luvanvaraista vaan ilmoituksenvaraista toimintaa. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi sanamuotoa tarkistettavaksi siten, että luottotietotoimintaa harjoittavalla yrityksellä on oltava mainitut edellytykset.

10 §. Palveluja koskevat velvoitteet.

Pykälän 2 momenttia on tarkistettu kielellisesti.

13 §. Maksuhäiriötiedot ja niitä täydentävät tiedot.

Pykälän 1 momentin 1 ja 9 kohtaan sekä 2 momenttiin on tehty vähäisiä kielellisiä tarkistuksia.

Pykälän 1 momentin 3 kohtaa on täydennetty lisäämällä viranomaisen toteamien maksuhäiriötietojen luetteloon tiedot maksun laiminlyönnistä, joka on todettu tuomioistuimen vahvistamalla sovinnolla. Lisäys perustuu siihen, että ulosottolain 2 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan tuomioon myös ulosottoperusteena rinnastetaan tuomioistuimen vahvistama sovinto.

Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaan luottotietorekisteriin saa tallettaa tiedot sellaisen maksuvelvoitteen suorittamisesta, jonka laiminlyönnin johdosta 1—5 kohdassa tarkoitettu maksuhäiriömerkintä on tehty, kun tieto on toimitettu laissa säädetyn velvoitteen mukaisesti rekisterinpitäjälle tai kun rekisteröity on pyytänyt tällaisen merkinnän tekemistä ja esittänyt luotettavan selvityksen maksun suorittamisesta.

Edellä 4 §:n 1 momenttiin ehdotetun muutoksen johdosta käsillä olevaa säännöstä sovelletaan myös esimerkiksi perimistoimiston toimeksiantosuhteidensa perusteella saamiin ja asiakasrekisteriin talletettuihin luonnollista henkilöä koskeviin tietoihin, joita perimistoimisto käyttää tehdessään ulkopuolisen lukuun luoton myöntämistä koskevia ratkaisuja. Erityisesti tällaisessa käyttöyhteydessä ehdotetun säännöksen sisältö on tarpeettoman suppea, koska se ei oikeuttaisi perimistoimistoa tallettamaan rekisteriin sellaista tietoa maksusta, joka perimistoimistolla on suoraan perimistoimeksiannon hoitamisen perusteella. Lakiehdotuksen 16 §:n 1 momentin nojalla tästä seuraisi myös, että mainitunlaista tietoa ei olisi sallittua käyttää muodostettaessa rekisteröidyn luottokelpoisuusluokkaa tai muuta luottokelpoisuutta osoittavaa arviointitietoa.

Valiokunta ei pidä tällaiseen lopputulokseen johtavaa sääntelyä perusteltuna rekisteröidyn kannalta, koska se tarpeettomasti rajoittaa rekisteröidyn luottokelpoisuuden arvioimisen kannalta positiivisen tiedon tallettamista rekisteriin ja käyttämistä luottokelpoisuusarvioinnissa. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi säännöstä muutettavaksi siten, että luottotietorekisteriin saa tallettaa myös sellaisen tiedon maksusta, joka rekisterinpitäjällä muutoin on.

15 §. Erityissäännökset alaikäistä koskevien tietojen käsittelystä.

Pykälän otsikkoa ja sanamuotoa on tarkistettu kielellisesti.

16 §. Luokituksessa ja muussa luottokelpoisuutta osoittavassa arvioinnissa käytettävät tiedot.

Pykälän otsikkoa on lyhennetty. Lisäksi 1 momentin sanamuotoa on tarkistettu kielellisesti.

17 §. Yksilöintitietojen ja toimintakelpoisuutta koskevien tietojen säilyttämisajat.

Pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohtaa on tarkistettu kielellisesti. Lisäksi 2 momentin sanamuotoa on tarkistettu sanonnallisesti, jotta säännöksen sisältö olisi helpommin ymmärrettävissä.

18 §. Maksuhäiriömerkintöjen ja luokitustietojen säilyttämisajat.

Pykälän 1 momentin 2 kohtaan on tehty vähäinen kielellinen tarkistus.

Momentin 3 kohtaan sisältyy ehdotus, jonka mukaan ulosottoa koskevat tiedot olisi poistettava heti, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon siitä, että ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuudelle säädetty määräaika on kulunut umpeen. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että jos velallinen on ulosotossa todettu varattomaksi esimerkiksi kuukautta ennen määräajan päättymistä, varattomuusesteen perusteella tehtyä maksuhäiriömerkintää ei saisi säilyttää luottotietorekisterissä säännönmukaista kolmea vuotta, vaan se olisi poistettava heti, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon ulosottoperusteen määräajan päättymisestä.

Valiokunta ei pidä ehdotusta luottoriskien hallinnan kannalta perusteltuna. Ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuuden päättyminen tarkoittaa eduskunnan vastikään hyväksymän ulosottokaaren 2 luvun 27 §:n 1 momentin mukaan sitä, että saatava vanhentuu. Kysymys on velkavastuun päättymisestä pelkästään ajan kulumisen perusteella. Täytäntöönpanokelpoisuuden päättymistä ei siten sinänsä voida pitää osoituksena siitä, että kyseisen rekisteröidyn osalta luotonantajan luottoriski olisi ainakaan merkittävästi alentunut.

Ehdotettu säännös on myös epäjohdonmukainen suhteessa siihen, että saatavan lakkaaminen muullakaan perusteella ei johda maksuhäiriömerkinnän välittömään poistamiseen luottotietorekisteristä. Siihen ei 4 kohdassa erikseen säänneltyä poikkeustapausta lukuun ottamatta johda edes velan maksaminen, jota kuitenkin voidaan pitää luottoriskin arvioinnin kannalta selvästi merkityksellisempänä seikkana kuin täytäntöönpanokelpoisuuden määräajan päättymistä.

Edellä esitetyistä syistä valiokunta ehdottaa 3 kohtaa muutettavaksi siten, että ulosottoperusteen määräajan päättyminen ei johda maksuhäiriömerkinnän välittömään poistamiseen rekisteristä.

Momentin 4 kohtaa on sanonnallisesti yhdenmukaistettu 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa olevan yritysluottotietorekisteriä koskevan vastaavan säännöksen kanssa.

Momentin 3, 4 ja 6 kohdan säännöksistä ei yksiselitteisesti ilmene ulosottoa koskevien tietojen säännönmukainen säilyttämisaika. On ilmeistä, että ulosottotietojen säännönmukaisen säilyttämisajan on tarkoitettu olevan kolme vuotta. Sääntelyn selkeyttämiseksi valiokunta ehdottaa 6 kohtaa täsmennettäväksi siten, että viranomaisen toteamat maksuhäiriötiedot ja ulosottotiedot on poistettava luottotietorekisteristä viimeistään kolmen vuoden kuluttua merkinnän tekemisestä, jollei tietoa ole sitä ennen poistettava 3 tai 4 kohdan nojalla.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että konkurssia koskevien tietojen säilyttämisaikaa koskevat säännökset lakiehdotuksen 18 §:ssä ja 28 §:ssä poikkeavat toisistaan. Ehdotetun 18 §:n mukaan konkurssia koskevat tiedot on aina poistettava viimeistään viiden vuoden kuluttua konkurssin alkamisesta. Ehdotetun 28 §:n 2 momentin mukaan konkurssia koskevia tietoja voidaan säilyttää pitempäänkin kuin viisi vuotta, jos rekisteriin on tämän ajan kuluessa tehty rekisteröityä koskeva uusi maksuhäiriömerkintä. Koska konkurssimenettely saattaa kestää yli viisi vuotta, valiokunta pitää 28 §:ssä ehdotettua sääntelytapaa perustellumpana kuin 18 §:ssä ehdotettua. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi käsillä olevan pykälän 2 momenttia muutettavaksi siten, että se konkurssia koskevien tietojen osalta vastaa 28 §:n 2 momenttia.

Ehdotetun 4 momentin mukaan rekisteristä on poistettava rekisteröidyn antaman luotettavan selvityksen perusteella 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettu merkintä, jos rekisteröidyllä on ollut oikeus pidättäytyä maksusta tai tiedon merkitseminen muun vastaavan syyn vuoksi on harhaanjohtava. Valiokunta toteaa, että luottotietorekisterissä olevan virheen oikaisusta on yleissäännös lakiehdotuksen 31 §:ssä. Käsillä oleva säännös on sen kanssa päällekkäinen ja sen vuoksi tarpeeton. Valiokunta ehdottaa, että se poistetaan lakiehdotuksesta.

Pykälän 5 momentissa käytetty ilmaisu "luottotietoluokitusta koskeva tieto" on sääntelyn selkeyttämiseksi tarkistettu 13 §:n 1 momentin 9 kohdassa muodostetun määritelmän mukaiseksi ilmaisuksi "luottokelpoisuuden arviointitieto".

19 §. Yleiset edellytykset luovuttaa ja käyttää henkilöluottotietoja.

Pykälän otsikkoa on tarkistettu kielellisesti.

Ehdotetun pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan henkilöluottotietoja saa luovuttaa ja käyttää asuinhuoneiston vuokrasopimuksen tekemistä varten. Valiokunnan mielestä säännös on tarpeettoman suppea, kun se viittaa vain asumistarkoitukseen vuokrattavia tiloja koskevan sopimuksen tekemiseen. Valiokunta ehdottaa kyseistä kohtaa muutettavaksi siten, että henkilöluottotietoja saa luovuttaa ja käyttää huoneenvuokrasopimuksen tekemistä varten. Tällöin tietojen luovuttaminen ja käyttäminen on mahdollista myös esimerkiksi varastotilan vuokraamista koskevaa sopimusta tehtäessä.

Momentin 6 kohtaa on tarkistettu kielellisesti.

Momentin 8 kohdan mukaan henkilöluottotietoja saa luovuttaa ja käyttää työnhakijan ja työntekijän arvioimiseksi siten kuin lailla erikseen säädetään. Esityksen perustelujen (s. 25 ja 43/II) mukaan tarkoituksena on, että luottotietojen käsittelyä työelämässä koskevat säännökset myöhemmin otetaan yksityisyyden suojasta työelämässä annettuun lakiin (759/2004). Kunnes nämä säännökset on säädetty, henkilöluottotietojen luovuttamiseen ja käyttämiseen työnhakijan ja työntekijän arvioimiseen sovelletaan 2. lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen 2 momentin perusteella henkilötietolain kumottavan 20 §:n 4 momenttia. Koska viimeksi mainittu lainkohta ei sisällä nimenomaisia säännöksiä asiasta, valiokunta ehdottaa käsillä olevan säännöksen sanamuodon tarkistamista siten, että henkilöluottotietoja saa luovuttaa ja käyttää työnhakijan ja työntekijän arvioimiseksi siten kuin siitä muualla laissa säädetään.

21 §. Yrityksen perustiedot.

Pykälään on tehty kielellisiä tarkistuksia.

24 §. Yrityksen maksuhäiriöitä koskevat ja niitä täydentävät tiedot.

Pykälän 1 momentin 1 kohdasta on poistettu tarpeeton säädöskokoelman numero. Momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti kuin edellä 13 §:n 1 momentin 3 kohtaa.

27 §. Luokituksessa ja muussa luottokelpoisuusarvioinnissa käytettävät yritystä ja yrityksen vastuuhenkilöitä koskevat tiedot.

Pykälän otsikkoa on lyhennetty. Pykälän 1 momenttiin ja 2 momentin 1—3 kohtaan on tehty kielellisiä tarkistuksia.

Ehdotetun sääntelyn mukaan yrityksen vastuuhenkilöä koskevia henkilöluottotietoja ei saa 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun ajankohdan jälkeen käyttää yrityksen luottokelpoisuusluokan tai muun yrityksen luottokelpoisuutta osoittavan tunnusluvun muodostamisessa, vaikka yritys olisi julkaistuaan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin kahta tilikautta koskevat tilinpäätökset lopettanut tilinpäätösten julkaisemisen. Valiokunta ei pidä tällaiseen lopputulokseen johtavaa sääntelyä luottoriskien hallinnan näkökulmasta perusteltuna. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi momenttiin lisättäväksi uuden 4 kohdan. Sen mukaan yrityksen vastuuhenkilöä koskevia henkilöluottotietoja saa käyttää yrityksen luottokelpoisuusluokan tai muun yrityksen luottokelpoisuutta osoittavan tunnusluvun muodostamisessa, jos on kulunut yli kaksi vuotta viimeisen sellaisen tilikauden päättymisestä, jota koskevan tilinpäätöksen yritys on julkaissut.

28 §. Rekisterimerkintöjen säilyttämisajat.

Pykälän 1 momentin johdantokappaletta on sanonnallisesti tarkistettu. Momentin 2 kohdasta on poistettu tarpeettomana maininta liiketoimintakieltoa koskevista merkinnöistä, koska niiden säilyttämisajasta säädetään momentin 8 kohdassa. Momentin 4 kohtaa on sanonnallisesti täsmennetty ja 6 kohtaan on tehty terminologinen tarkistus.

Jotta ulosottoa koskevien tietojen säännönmukainen säilyttämisaika tulee myös yritysluottotietojen osalta yksiselitteisesti säännellyksi, momentin 7 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että 24 §:n 1 momentin 2, 3, 5 ja 7 kohdassa tarkoitetut maksuhäiriötiedot on poistettava viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä, kun tieto on talletettu rekisteriin, jollei tietoa ole sitä ennen poistettava tämän momentin 3 tai 4 kohdan nojalla.

Pykälän 2 momenttiin on tehty vähäisiä kielellisiä tarkistuksia.

Pykälän 3 momentti ehdotetaan poistettavaksi lakiehdotuksesta samoin perustein kuin edellä 18 §:n 4 momentti.

30 §. Tarkastusoikeus.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetun pykälän 2 momentin ja henkilötietolain säännösten perusteella saattaa jäädä tulkinnanvaraiseksi, onko luonnollisella henkilöllä oikeus saada tieto siitä, mistä rekisteriin talletetut tiedot ovat peräisin. Epäselvyyksien välttämiseksi valiokunta ehdottaa momenttia tarkistettavaksi siten, että siinä säädetään nimenomaisesti, että luonnollisella henkilöllä on oikeus saada tällainen tieto.

31 §. Virheen oikaisu.

Ehdotettuun pykälään sisältyvän säännöksen mukaan rekisterinpitäjän olisi rekisteröidyn pyynnöstä ilmoitettava virheen oikaisusta sille, jolle virheellinen tieto on annettu. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällaisen velvollisuuden täyttäminen olisi yritysluottotietojen osalta vaikeaa, koska luottotietorekisterin pitäjällä ei lakiehdotuksen mukaan ole velvollisuutta pitää rekisteriä siitä, keille yritysluottotietoja on luovutettu. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi siten, että yritysluottotiedossa olleen virheen oikaisusta on rekisteröidyn pyynnöstä ilmoitettava sille, jonka rekisteröity ilmoittaa saaneen virheellisen yritysluottotiedon.

32 §. Rekisterinpitäjän velvoitteet tarkastusoikeutta ja virheen oikaisua koskevaa asiaa käsiteltäessä.

Pykälän 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä ehdotetaan säädettäväksi, että luottotietorekisterin pitäjän on ennen rekisteröidyn tarkastusoikeutta tai virheen oikaisua koskevan vaatimuksen ratkaisua varattava rekisteröidylle tilaisuus lausua rekisterinpitäjän asiassa tekemän ratkaisuehdotuksen johdosta. Valiokunta pitää ehdotettua menettelytapaa tarpeettoman monimutkaisena ottaen erityisesti huomioon sen, että rekisteröity voi joka tapauksessa esittää uuden tarkastusoikeutta tai virheen oikaisua koskevan vaatimuksen, jos hän katsoo aikaisemman vaatimuksensa tulleen hylätyksi virheellisin tai puutteellisin perustein. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että kyseinen säännös poistetaan lakiehdotuksesta.

Momentin jälkimmäisessä virkkeessä ehdotetaan säädettäväksi, että rekisteröidyllä on oikeus käyttää asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada asiakirjat tällä kielellä. Valiokunta toteaa, että luottotietorekisterin pitämisessä ei ole kyse sellaisesta kielilain (423/2003) 25 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta, jossa yksityisellä elinkeinonharjoittajalla on samanlainen kielellinen palveluvelvollisuus kuin viranomaisella. Ottaen huomioon luottotietojen asianmukaisuuden suuren merkityksen rekisteröidylle valiokunta pitää kuitenkin säännöstä rekisteröidyn oikeusturvan takaamiseksi perusteltuna ja puoltaa sen ottamista luottotietolakiin.

Valiokunta toteaa, että yksityiselle elinkeinonharjoittajalle asetettavaa kielellistä palveluvelvoitetta koskevan säännöksen ottamista luottotietolakiin ei tule pitää osoituksena siitä, että vastaavanlainen lainsäädännöllinen ratkaisu olisi ilman muuta perusteltu myös muilla elinkeinotoiminnan aloilla. Jos vastaavanlainen velvoite halutaan tulevaisuudessa säätää jollekin muulle elinkeinotoiminnan alalle, se edellyttää perusteellista valmistelua ja harkintaa.

Valiokunta pitää rekisteröidyn oikeusturvan kannalta tärkeänä, että hänelle annetaan luottotietotoiminnan harjoittajan tekemän ratkaisun yhteydessä ohjeet siitä, miten hän voi saada asiansa viranomaisen käsiteltäväksi. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttiin lisättäväksi säännöksen, jonka mukaan rekisterinpitäjän tulee liittää ratkaisun oheen tieto rekisteröidyn oikeudesta saattaa asia tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.

34 §. Tietosuojavaltuutetun tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan tietosuojavaltuutetulla on oikeus saada sakkorekisteristä tiedot, jotka ovat tarpeen valvottavan omistajan, hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan tai palveluksessa olevan laissa säädetyn luotettavuuden selvittämiseksi. Lakiehdotuksen 9 §:n 1 momentissa ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi luotettavuusvaatimukset vain luottotietotoimintaa harjoittavan yrityksen hallituksen jäsenille ja varajäsenille sekä toimitusjohtajalle ja toimitusjohtajan sijaiselle. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että käsillä olevan pykälän 2 momentista poistetaan tiedonsaantioikeus valvottavan omistajan ja palveluksessa olevan osalta. Momenttiin on toisaalta lisättävä valvottavan yrityksen hallituksen varajäsenet ja toimitusjohtajan sijainen, joita 9 §:n 1 momentissa säädetyt luotettavuusvaatimukset koskevat.

37 §. Tietojen tallettaminen tietojen laadun parantamiseksi sekä luottotietolausuntoa ja yritystutkimusta varten.

Valiokunta on lyhentänyt pykälän otsikkoa ja oikaissut pykälässä olevan, virheellisesti 24 §:n 3 momenttiin kohdistuvan viittauksen kohdistumaan saman pykälän 4 momenttiin.

Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella tarpeellisena, että luottotietotoiminnan harjoittaja saa tallettaa velkojaa koskevia tietoja omaa käyttöään varten ylläpitämäänsä rekisteriin myös lain 30 ja 31 §:ssä säädettyjen velvoitteiden toteuttamiseksi. Pykälää on sen vuoksi täydennetty viittauksella näihin säännöksiin.

38 §. Luottotietotoiminnan harjoittajan ilmoitus.

Pykälän 3 kohtaan on tehty terminologinen täsmennys.

43 §. Luottotietorikkomus.

Pykälään on tehty sanonnallisia tarkistuksia, jotta siinä käytetty terminologia vastaisi muualla laissa käytettyä.

2. Laki henkilötietolain muuttamisesta

36 §. Ilmoitusvelvollisuus.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi 36 §:n 2 momenttia, vaikka ilmeisenä tarkoituksena on muuttaa pykälän 3 momenttia. Lakiehdotusta on korjattu siten, että muutos kohdistuu 3 momenttiin.

Voimaantulosäännös.

Ottaen huomioon se, mitä edellä 1. lakiehdotuksen 19 §:n 2 momentin 8 kohdan osalta on todettu, voimaantulosäännöksen 2 momenttia on täydennetty siten, että henkilötietolain kumottavaa 20 §:n 4 momenttia voidaan soveltaa luovutettaessa työnantajalle paitsi työntekijää myös työnhakijaa koskevia henkilöluottotietoja.