Ehdotus
         Suomen yleiset lähtökohdat rahoitusnäkymien uudistamiselle
         Suomi pitää tärkeänä,
            että rahoitusnäkymien sisällön
            valmistelu liitetään nykyistä kiinteämmin koko
            unionin keskipitkän ajan politiikkasuunnitteluun. Täten
            varmistetaan sekä vuosittaisten strategiapainotusten että pidemmän
            aikavälin politiikkalinjausten vaikutusten näkyvyys
            EU:n budjetissa. Laajentuneen unionin ensimmäisten rahoitusnäkymien
            valmistelussa on kyse laajasta kokonaisvaltaisesta uudistuksesta.
         
         Laajentuneessa unionissa Suomi on selkeä nettomaksaja.
            EU-menojen arvioinnissa merkittävä tarkastelukulma
            on se, että toimenpiteiden vaikuttavuus on kattavampi toimittaessa
            unionitasolla kuin jäsenvaltiokohtaisesti.
         
         Unionin poliittisen strategia-asetannan ja lainsäädäntöprosessin
            sekä budjettiprosessin yhteensovittamisessa on selviä ongelmia.
            Politiikka-, lainsäädäntö- ja
            budjettiprosessien lähentämistä tulisikin
            tarkastella tulevien rahoitusnäkymien valmisteluprosessin
            yhteydessä kattavasti.
         
         Uusia rahoitusnäkymiä koskevat Suomen poliittiset
            strategiset painopisteet
         
         Suomi katsoo, että selkeämpään
            ja pitkäjänteisempään painopisteasetantaan
            päästään 7-vuotisilla rahoitusnäkymillä.
            Uudet rahoituskehykset voitaisiin esittää käyvin
            hinnoin.
         
         I) Suomen nykyiset erittäin harvaan asutut tavoite
            1 -alueet tulee säilyttää unionin
            korkeimman aluetuen tavoite 1:n piirissä jatkossakin. Se on
            Suomen tärkein kansallinen kynnyskysymys unionin tulevia
            rahoitusnäkymiä valmisteltaessa.
         
         II) Lissabonin kilpailukykystrategian toteuttaminen tavoitevuoteen
            2010 mennessä on otettava unionin tulevien rahoituskehysten
            valmistelun keskeiseksi lähtökohdaksi.
         
         III) Alueellisen tasapainon saavuttaminen Euroopassa edellyttää,
            että unionin heikoimmin kehittyneiden ja syrjäisimpien
            alueiden kilpailukykyä on tärkeää edistää.
            Tulevalla rahoituskaudella tarvitaan erityisesti tasapainoinen,
            innovoiva rakennepoliittinen rahoitusratkaisu jäsenmaiden
            välillä.
         
         IV) EU:n maaseudun kehittämispolitiikkaa on vahvistettava.
         V) Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikalle sekä rajavalvontayhteistyölle
            EU:ssa asetetun poliittisen painoarvon tulisi heijastua myös
            rahoitukseen.
         
         VI) EU:n lähialueiden merkitys kasvaa unionin nopeasti
            muuttuvassa toimintaympäristössä. Unionin
            yhteistyö lähimpien naapurialueiden, kuten Venäjän,
            Itä-Euroopan maiden, Länsi-Balkanin sekä Välimeren
            alueen kanssa on Suomen prioriteetti.
         
         VII) EU:n rahoitusjärjestelmää tulee
            merkittävästi yksinkertaistaa.
         
         VIII) Suomi nostaa EU:n varojen käyttöä ja päätöksentekoa
            koskeviksi strategisiksi uudistustarpeiksi kaksi merkittävää asiakokonaisuutta:
         
         A) Tulosvastuu ja avoimuus ovat koko EU-rahoituksen välttämätön
            edellytys. Tulosvastuun tulee merkitä selvyyttä siitä,
            mitä EU-resursseilla saadaan aikaan. Unionin tilinpäätösraportointia
            ja -menettelyitä sekä tilivelvollisuutta toteuttavia
            menettelyitä tulee kehittää.
         
         B) Hallinnon merkittävän yksinkertaistamisen
            tulee muodostaa rakennerahastouudistuksen lähtökohta
            sekä unioni- että kansallisella tasolla.
         
         Jatkokirjelmä 1. VM 21.05.2003
         Tarkistettu alustava kokonaisarvio EU:n talousarvion nykyisistä ja
            uusista rahoituskehyksistä sekä EU:n ja Suomen
            välisten rahavirtojen kehityksestä vuoteen 2013
            asti
         
         Laajentumisen välittömiä vaikutuksia
            koskevan tarkistetun arvion mukaan 25 jäsenmaan EU:n budjetin
            koko olisi vuonna 2006 noin 113—114 miljardia euroa, mikä merkitsee
            noin 15 miljardin euron lisäystä vuoteen 2003
            nähden. Brysselin Eurooppa-neuvoston päätös
            EU 25 -maiden suorien tukien ja markkinamenojen rajoittamisesta
            käyvin hinnoin enintään 48 574
            miljoonaan euroon vuonna 2013 on merkittävä lähtökohta
            arvioitaessa tulevien kehysten kokonaistasoa.
         
         Laajentumisen budjettivaikutusten suuruutta arvioitaessa on
            niin ikään tarpeen muistaa, että ne muodostavat
            vain yhden osan EU:n laajentumisen taloudellisista vaikutuksista.
            Laajentumis- ja integroitumisprosessiin liittyvät kokonaistaloudelliset
            vaikutukset unionille ja Suomelle sekä etenkin hakijamaille
            ovat jo olleet ja tulevat jatkossakin olemaan suoria budjettivaikutuksia
            suurempia ja pääosin myönteisiä.
         
         Budjetin kasvun sekä Suomen suhteellisen maksuosuuden
            nousun johdosta Suomen nettoasema maksusitoumusmäärärahoilla
            mitattuna heikkenee vuonna 2006 noin 210—260 miljoonalla
            eurolla vuositasolla verrattuna laajentumista edeltäneeseen
            tilanteeseen vuonna 2003. Tarkistettu arvio Suomen laskennallisesta
            nettomaksusta on noin 400—450 miljoonaa euroa.
         
         Mikäli Suomi onnistuu tulevissa alue- ja maatalouspolitiikkaa
            sekä omien varojen järjestelmän muuttamista
            koskevissa neuvotteluissa hyvin, Suomen nettomaksu vuonna 2013 voisi
            jäädä suuntaa antavien laskelmien mukaan
            noin 700—900 miljoonaan euroon. Se vastaisi 0,4—0,5
            prosenttia Suomen BKT:sta. Tilanteessa, jossa Suomen maksut EU:n
            budjettiin määräytyisivät nykyperustein
            (1,6 prosenttia EU 27 -maiden maksuista) ja Suomen
            tulot alhaisen tuloarvion (maatalous- ja alue- sekä rakennepoliittiset
            tuet noin 300 miljoonaa euroa vuoden 2006 tasoa pienemmät)
            mukaan, Suomen nettomaksu vuonna 2013 nousisi runsaaseen 1 100
            miljoonaan euroon.
         
         Yhteisen maatalouspolitiikan pitkän aikavälin
            uudistuksen lopputulos ei ole vielä tiedossa. Sen vaikutuksia
            ei ole ennakoitu nyt laadituissa laskelmissa.