Ehdotus
Komission ehdotus
Lissabonin sopimuksella muutettiin Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen delegointisäädöksiä,
joten neuvoston valvonta-asetuksen mukauttaminen on välttämätöntä.
Komission ehdotuksessa (COM(2013) 9 final) esitetään
tehtäväksi Lissabonin sopimuksesta johtuvat muutokset
asetukseen. Vaikka jäsenmaat toivovat asetuksen uudistamista
monilta muiltakin osin, komissio on ilmoittanut, että se
ei ole valmis tekemään asetukseen muuta kuin Lissabonin
sopimuksesta aiheutuvat muutokset. Asetusta (EY) N:o 1224/2009
koskien parhaillaan on käsittelyssä myös
toinen komission muutosehdotus (COM (2013) 889 final), josta eduskuntaan
on toimitettu E-kirje E 183/2013 vp. Muutosehdotuksessa
otetaan huomioon yhteisen kalastuspolitiikan perusasetuksen purkamisvelvoite.
Komission ehdotuksesta COM(2013) 9 final ei aiheudu välittömiä taloudellisia
tai hallinnollisia vaikutuksia jäsenmaille. Ehdotuksen
ongelmat liittyvät pääasiassa neuvoston,
parlamentin ja komission välistä toimivallanjakoa
koskeviin kysymyksiin. Ehdotuksen sisältöä on
selostettu tarkemmin 4.4.2013 annetussa U-kirjelmässä.
Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn
kanta
Parlamentin viidestätoista tarkistusehdotuksesta viisi
koskee asetusehdotuksen johdanto-osaa. Johdanto-osaan esitetään
lisättäväksi uusi kohta, jossa todetaan,
mitä asiakokonaisuuksia on tarkasteltava, kun asetusta
seuraavan kerran tarkistetaan. Delegoitujen säännösten
antoon liittyvää kuulemista koskevaa johdanto-osan
kappaletta parlamentti esittää muutettavaksi niin,
että alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kuuleminen
saattaisi korvata jäsenvaltion asiantuntijoiden kuulemisen.
Muut tarkistukset johtuvat artiklaosuuteen tehdyistä tarkastuksista
ja koskevat vapautuksia ennakkoilmoitusten antoa koskevien velvoitteiden
antamisesta, alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kuulemista, pyydysten
merkintää koskevaa komission täytäntöönpanovaltaa
ja ennakkoilmoituksia.
Artiklaosuuteen tehdyillä tarkistuksilla muutetaan
joitakin delegointivaltuuksia täytäntöönpanosäännösten
antovaltuudeksi. Tarkistukset koskevat kalastuslupaa, pyydysten
merkintää, alusten satelliittijärjestelmää,
uusien teknikkojen käyttöönottoa, ennakkoilmoituksen
antamisesta vapauttamista, purkamisilmoituksen sähköistä täyttämistä ja
toimittamista koskevia delegointivaltuuksia. Parlamentti haluaa
supistaa virkistyskalastuksen biologista vaikutusta arvioivia tahoja
ja esittää tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean
(STECF) arvioivan vaikutusta. Komission esityksessä tieteellisen
arvioinnin tekijä on jätetty avoimeksi.
Merkittävin parlamentin tarkistus koskee delegointia
koskevaa säännöstä. Komissio
ehdottaa delegointivaltuuden olevan voimassa kolme vuotta. Komission
tulisi laatia kertomus siirretyn säädösvallan
käyttämisestä viimeistään
yhdeksän kuukautta ennen kolmen vuoden pituisen kauden
päättymistä. Säädösvallan
siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi
kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista
jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin
kauden päättymistä. Parlamentin lisäys
on kirjoitettu teknisesti niin, että on hiukan epäselvää,
mitä ehdotetaan tehtäväksi toimielinten
yhteisymmärrysasiakirjassa mainitulle ja komissionkin
esittämälle parlamentin ja neuvoston peruuttamisoikeudelle
tai vastustamisoikeudelle. Todennäköisesti ei
ainakaan ole ollut tarkoitus luopua niistä.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti delegoituja säädöksiä koskevien
valtuuksien antoon komissiolle ja pitää parempana
säännösten antoa normaalissa lainsäädäntömenettelyssä tai täytäntöönpanomenettelyssä
aina
silloin, kun sen käyttö on mahdollista. Suomi
kuitenkin katsoo, että SEUT 290 artiklassa asetetut kriteerit ovat
velvoittavia eikä lainsäätäjä voi
siirtää komissiolle täytäntöönpanovaltaa
silloin, kun säädösvallan siirtoa koskevat
kriteerit täyttyvät. Jos tällaisissa
tilanteissa ei haluta siirtää komissiolle toimivaltaa,
tulisi asiaa koskeva sääntely antaa kaikilta osin
perussäädöksessä.
Delegoitaessa komissiolle toimivaltaa on noudatettava mahdollisimman
johdonmukaista linjaa. Rajavedon delegoitujen säädösten
ja täytäntöönpanosäädösten
välillä tulee olla looginen ja ennustettava. Samanlaisissa
tilanteissa tulisi päätyä samanlaisiin
ratkaisuihin. On tärkeää, että säädöksiä mukautettaessa
pidetään mielessä vaatimus delegoinnin
täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta.
Valtioneuvosto kannattaa parlamentin ehdotusta määräaikaisesta
delegointivaltuudesta. Määräaika voi
olla ehdotettu kolme vuotta tai esimerkiksi viisi vuotta kuten yhteisen
kalastuspolitiikan perusasetuksessa (EU) N:o 1380/2013.
Komissiolle säädettävään
velvollisuuteen raportoida siirretyn toimivallan käytöstä suhtaudutaan
myös myönteisesti.
Parlamentin ehdotuksiin delegointivaltuuksien muuttamisesta
täytäntöönpanosäännöksiä koskeviksi
valtuuksiksi Suomi suhtautuu pääosin myönteisesti
, joitakin oikeudelliseen arvioon tai muotoiluun liittyviä poikkeuksia
lukuun ottamatta. Esimerkiksi 52 artiklan 3 kohdan johdantokappaleessa
ei ole asianmukaista säätää komissiolle
delegointivaltuutta antaa säädöksiä omasta
aloitteestaan tai asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä,
kuten parlamentin kantaan on kirjattu.
Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti parlamentin esitykseen
antaa STECF:lle yksinoikeus arvioida virkistyskalastuksen vaikutusta.
Lähtökohtaisesti komission ehdotusta, jossa ei
rajata arvioijatahoa, pidetään parempana.
Vaikka valtioneuvosto kannattaa neuvoston asetuksen (EY) N:o
1224/2009 tarkastamista tulevaisuudessa laajemmin kuin
nyt vireillä olevissa hankkeissa tehdään,
valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti parlamentin asetuksen johdanto-osaan
ehdottamaan 8 a kappaleeseen. Tällaisia lausumia ei perinteisesti
käytetä lainsäädännön
johdanto-osassa.
Valtioeneuvosto ei kannata parlamentin ehdotusta johdanto-osan
4 kappaleeksi siinä muodossa kuin sitä esitetään.
Muotoilusta tulisi käydä ilmi, että komission
tulee kuulla jäsenmaiden asiantuntijoita. Alueellisten
neuvoa-antavien toimikuntien kuuleminen on varmasti myös
hyödyllistä, mutta sillä ei tule korvata
jäsenmaiden asiantuntijoiden kuulemista.