Perustelut
         
         Yleistä
         
         Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslain 34 a
            lukua siten, että rangaistavaksi säädetään kouluttautuminen
            terrorismirikoksen tekemistä varten (4 b §) ja
            terroristiryhmän rahoittaminen (5 a §). Lisäksi
            ehdotetaan terrorismin rahoittamisen rangaistavuutta laajennettavaksi
            koskemaan myös muita terrorismirikoksia kuin luvun 1 §:ssä tarkoitettuja
            rikoksia (5 §).
         
         
         Ehdotetuilla rangaistussäännöksillä on
            tarkoitus tehostaa etenkin perustuslain 7 §:n 1 momentissa
            turvatun elämän sekä henkilökohtaisen
            vapauden, koskemattomuuden ja turvallisuuden suojaa. Tämä suoja
            on perinteisesti toteutettu erityisesti kriminalisoimalle näitä oikeuksia koskevat
            loukkaukset rikoslaissa. Perustuslain säännös
            turvaa siinä mainittuja oikeushyviä julkisen vallan
            toimenpiteiltä ja edellyttää, että valtio
            lainsäädäntötoimin turvaa näitä oikeuksia muita
            ulkopuolisia loukkauksia vastaan (HE 309/1993
               vp, s. 46/I).
         
         
         Valiokunnan käsityksen mukaan terrorismissa on kysymys
            yhteiskunnan perustoimintoja, oikeusjärjestystä sekä ihmisten
            henkeä, terveyttä ja turvallisuutta hyvin vakavasti
            vaarantavasta rikollisuudesta, jonka estämiselle ja keskeyttämiselle
            on perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta
            hyväksyttävät ja hyvin painavat perusteet.
            Toiminnan poikkeuksellisen vakava luonne on otettava huomioon myös
            arvioitaessa sitä vastaan käytettävien
            keinojen oikeasuhtaisuutta (PeVL 9/2014 vp,
            s. 2/II, PeVL 23/2005 vp, s. 2/I, PeVL
               10/2005 vp, s. 2/I). 
         
         
         Ehdotettua sääntelyä on arvioitava
            valtiosääntöoikeudellisesti ennen muuta
            perustuslain 8 §:ssä säädetyn
            rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Sen mukaan ketään
            ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita
            rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole
            laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei
            saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on
            laissa säädetty.
         
         
         Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää vaatimuksen
            sääntelyn täsmällisyydestä.
            Sen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava
            laissa riittävällä täsmällisyydellä siten,
            että säännöksen sanamuodon perusteella
            on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti
            rangaistavaa (ks. esim. PeVL 26/2002 vp, s.
            2/I). Rikosoikeudellisen sääntelyn yhteydessä on
            otettava huomioon myös suhteellisuusvaatimus perusoikeusrajoitusten
            yleisenä edellytyksenä (PeVL 41/2001
               vp, s. 2/II). Rangaistusseuraamuksen ankaruuden
            tulee olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen, ja rangaistusjärjestelmän
            kokonaisuudessaan tulee täyttää suhteellisuuden
            vaatimukset (ks. myös PeVL 23/1997 vp,
            s. 2/II).
         
         
         Kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten
         
         Kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten
            ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi rikoslain
            34 a luvun 4 b §:ssä. Sen nojalla rangaistaan
            sitä, joka tehdäkseen pykälässä säädösviittauksella
            yksilöidyn terrorismirikoksen kouluttautuu 4 a §:ssä tarkoitetulla
            tavalla räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden
            aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa
            tai käytössä taikka muiden erityisten
            menetelmien tai tekniikoiden käytössä.
         
         
         Hallituksen esityksessä tuodaan esille ehdotetun kriminalisoinnin
            poikkeuksellinen luonne. Kysymys on sääntelystä,
            jossa rangaistusvastuu ulotetaan valmisteluluontoiseen tekoon, joka
            voi olla poikkeuksellisen etäällä aiotusta
            terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta. Rangaistavuus
            voi siten ulottua vielä aikaisempaan tekoon kuin, mikä on
            säädetty rikoslain 34 a luvun 2 §:ssä rangaistavaksi
            terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen valmisteluna (HE
            s. 13—14). Tällaisessa uuden tyyppisessä rikosoikeudellisessa
            sääntelyssä korostuu rikosoikeudellisen
            laillisuusperiaatteen merkitys (vrt. PeVL 48/2002
               vp, s. 2/II, PeVL 7/2012 vp,
            s. 2/II). Valiokunta on tällaisissa yhteyksissä kiinnittänyt
            huomiota muun muassa siihen, onko kysymys aktiivisesta toiminnasta,
            edellytetäänkö pääteoksi
            katsottavan rikoksen tekemistä ja onko teko rangaistava
            vain tahallisena.
         
         
         Kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten
            on ehdotuksen mukaan rangaistava vain tahallisena. Rangaistavuus
            edellyttää, että henkilö kouluttautuu
            tehdäkseen rikoslain 34 a luvun 1 §:n
            1 momentin 2—7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun
            rikoksen. Kouluttautumisen on lisäksi tapahduttava luvun
            4 a §:ssä tarkoitetulla tavalla. Rangaistavaa
            on osallistuminen sellaiseen koulutukseen, jonka antaminen on jo
            nykyisin rangaistavaa. Kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten
            on itsenäinen rikos, jonka rangaistavuus ei edellytä,
            että kouluttautuja tekee tai yrittää tehdä terrorismirikoksen.
            Pääteon rangaistavuutta ei tässä yhteydessä voi
            asettaa rangaistavuuden edellytykseksi, koska kysymys ei ole rikokseen
            osallisuudesta vaan oman rikollisen toiminnan eli terroristisessa
            tarkoituksessa tehdyn rikoksen rangaistavaksi säädettävästä esivaiheesta
            (vrt. PeVL 48/2002 vp, s. 3).
         
         
         Täsmällisyysvaatimuksen kannalta on olennaista,
            että säädösehdotuksessa on lueteltu
            täsmällisesti keskeiset koulutuksen muodot. Lisäksi
            kouluttautuminen voisi tapahtua "muiden erityisten menetelmien
            tai tekniikoiden käytössä". Tällainen
            avoin tekotapa on ongelmallinen täsmällisyysvaatimuksen
            kannalta (PeVL 48/2002 vp, s. 3/II).
            Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan kysymys on sellaisten
            erityisten tietojen tai taitojen opettelusta, jotka ovat esimerkiksi
            räjähteiden valmistusta tai käyttöä vastaavalla tavalla
            omiaan edistämään rikoslain 34 a luvun 1 §:ssä tarkoitetun
            vakavaa vaaraa tai suurta vahinkoa aiheuttavan terroristisen rikoksen
            tekemistä. Perusteluissa todetaan lisäksi, ettei
            aatteellinen tai poliittinen koulutus sisälly tunnusmerkistön
            alaan (HE s. 26/II). Valiokunnan mielestä sääntelyä on
            syytä täsmentää siten, että esityksen
            perusteluista ilmenevä tarkoitus ilmenee suoraan säännöksestä (esimerkiksi "muiden
            näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten
            menetelmien tai tekniikoiden käytössä").
         
         
         Terroristiryhmän rahoittaminen
         
         Esityksessä ehdotetaan, että terrorismin rahoittamisen
            lisäksi myös terroristiryhmän rahoittaminen
            säädetään rangaistavaksi (RL
            34 a luvun 5 §). Siihen syyllistyy henkilö,
            joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja
            rikoslain 34 a luvun 6 §:n 2 momentissa
            tarkoitetulle terroristiryhmälle tietoisena ryhmän
            luonteesta terroristiryhmänä. Terroristiryhmällä tarkoitetaan mainitun
            momentin mukaan vähintään kolmen henkilön
            muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan
            jäsentynyttä yhteenliittymää, joka
            toimii yhteistuumin tehdäkseen luvun 1 §:n mukaisia
            terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia.
         
         
         Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta on olennaista,
            että teko on rangaistava vain tahallisena. Tahallisuusvaatimus
            on lisäksi korotettu siten, että rangaistavuus
            edellyttää tekijän olevan tietoinen siitä,
            että rahoituksen saaja on luonteeltaan rikoslaissa määritelty
            terroristiryhmä.
         
         
         Terroristiryhmän rahoittamisessa ei ole kysymys jonkin
            terroristisen rikoksen rahoittamisesta, vaan terroristisen ryhmän
            rahoittamisesta sellaisenaan. Terroristiryhmän rahoittamisen
            kriminalisointia perustellaan muun muassa sillä, että ryhmää rahoittava
            ei varojen antamisen jälkeen voi kontrolloida sitä,
            mihin ryhmä varat käyttää. "Varoilla" tarkoitetaan
            säännöksessä lähtökohtaisesti
            kaikenlaista omaisuutta, jolla on taloudellista arvoa (HE s. 29/II,
            31—32). Nämä seikat tarkoittavat sitä,
            että rangaistavaa olisi myös varojen antaminen
            käytettäväksi hyväksyttävään
            tarkoitukseen tai sellaisten tavaroiden antaminen (esimerkiksi lääkintä-
            tai koulutarvikkeet), joita ei voida käyttää rikoksen
            tekemiseen. Humanitäärisen avun toimittamista avun
            tarvitsijoille ei ole tarkoitus kriminalisoida. Esityksen perusteluista
            ilmenee, että teon oikeudenvastaisuus voisi yksittäisessä tapauksessa
            jäädä täyttymättä kansainvälisen
            humanitäärisen oikeuden perusteella (HE s. 32/II).
            Valiokunta pitää tärkeänä,
            että lakivaliokunta arvioi, onko näin
            laajalle ulottuva kriminalisointi tarpeen, kun huomioidaan, että terrorismin
            rahoittaminen on säädetty rangaistavaksi ja myös muiden
            terrorismirikosten tunnusmerkistöt ovat soveltamisalaltaan
            varsin kattavia. Erityisesti on syytä harkita, voidaanko
            esimerkiksi humanitäärisen avun antaminen säännöksen
            sanamuotoa muuttamalla sulkea pois rangaistavuuden piiristä.
         
         
         Salaiset pakkokeinot ja salaiset tiedonhankintakeinot
         
         Esityksessä ehdotetaan, että pakkokeinolain 10 luvun
            salaisia pakkokeinoja ja poliisilain 5 luvun salaisia tiedonhankintakeinoja
            koskevaa sääntelyä täydennetään
            ehdotettuja terrorismirikoksia koskevin säännöksin.
            Pakkokeinolaissa ja poliisilaissa säädettyjen
            telekuuntelun, televalvonnan, peitellyn tiedonhankinnan ja teknisen
            kuuntelun sekä poliisilaissa säädetyn
            salaisen tiedonhankinnan perusterikosten luetteloihin ehdotetaan
            lisättäväksi kouluttautuminen terrorismirikoksen
            tekemistä varten ja terroristiryhmän rahoittaminen.
            Pidemmälle menevien pakko- ja tiedonhankintakeinojen (telekuuntelu, peitelty
            tiedonhankinta, tekninen kuuntelu ja salainen tiedonhankinta) osalta
            edellytetään lisäksi, että kyseessä on
            teko, jonka vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta.
         
         
         Ehdotettua sääntelyä on arvioitava
            perustuslain 10 §:n 2 ja 3 momentin kannalta, kun kysymys
            on luottamukselliseen viestiin kohdistuvista pakko- tai tiedonhankintakeinoista,
            ja perustuslain 10 §:n 1 ja 3 momentin kannalta, kun ne ulottuvat
            kotirauhan piiriin. Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin
            salaisuus on 2 momentin mukaan loukkaamaton. Lailla voidaan
            kuitenkin 3 momentin perusteella säätää välttämättömistä rajoituksista
            viestin salaisuuteen muun muassa yksilön tai yhteiskunnan
            turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa.
            Jokaisen kotirauha on 1 momentin mukaan turvattu. Lailla voidaan
            3 momentin nojalla säätää perusoikeuksien
            turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan
            piiriin ulottuvista toimenpiteistä.
         
         
         Yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavien
            rikosten piiriin kuuluvat esimerkiksi huumausainerikokset, törkeät
            väkivaltarikokset, maan- ja valtiopetosrikokset (HE
               309/1993 vp, s. 54/II) samoin kuin törkeä lapsen
            seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä vahingonteko
            ja tietyin edellytyksin eräät törkeät
            talousrikokset (PeVL 36/2002 vp, s.
            4—5). Pakkokeinolaki ja poliisilaki ovat säädetyt
            perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella
            (PeVL 66/2010 vp, PeVL 67/2010
               vp, PeVL 32/2013 vp, PeVL 33/2013 vp).
            Valiokunta katsoo, että rikokset, jotka ehdotetaan lisättäväksi
            pakkokeinolain ja poliisilain säännöksiin,
            vastaavat vakavuudeltaan ja luonteeltaan nykyisissä säännöksissä olevia
            perusterikoksia eikä ehdotettu sääntely
            muodostu valtiosääntöoikeudellisesti
            ongelmalliseksi.