Perustelut
         
         Eduskunnan suostumus
         
         Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy
            sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet,
            jotka sisältävät lainsäädännön
            alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat
            muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat
            perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.
         
         
         Valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa
            kokoontuvan neuvoston päätös Euroopan keskuspankkijärjestelmän
            (EKPJ) ja Euroopan keskuspankin (EKP) perussäännön
            10.2 artiklan muuttamisesta on tehty perussääntöön
            Nizzan sopimuksella lisätyn 10.6 artiklan nojalla. Sen mukaan
            neuvosto voi yksimielisesti muuttaa 10.2 artiklan määräyksiä ja
            suosittaa jäsenvaltioille muutosten hyväksymistä.
            Muutokset tulevat voimaan sen jälkeen, kun kaikki jäsenvaltiot ovat
            ne ratifioineet valtiosääntöjensä mukaisesti.
         
         
          Nizzan sopimusta arvioidessaan perustuslakivaliokunta totesi
            perussäännön uuden 10.6 artiklan sääntelevän
            EKP:n neuvoston päätöksentekomenettelyä,
            päätösvaltaisuutta ja jäsenten äänioikeutta
            koskevien perussäännön määräysten
            muuttamismenettelyä ja katsoi tällaisten keskeistä instituutiota
            koskevien olennaisten määräysten kuuluvan
            lainsäädännön alaan (PeVL 38/2001
               vp, s. 3/II). Käsiteltävänä olevalla
            päätöksellä säännellään
            tällaisia asioita. Näin ollen päätös
            sisältää lainsäädännön
            alaan kuuluvia määräyksiä ja
            vaatii siten eduskunnan hyväksymisen.
         
         
         Päätöksen suhde perustuslakiin
         
         Perustuslain 1 §:n 1 momentin säännöstä Suomen
            täysivaltaisuudesta tulkittaessa on perustuslain esitöiden
            mukaan otettava huomioon Suomen jäsenyys useissa kansainvälisissä järjestöissä (HE
               1/1998 vp, s. 71/II). Täysivaltaisuussäännöstä on
            "tarkasteltava Suomen kansainvälisten velvoitteiden valossa
            ja erityisesti ottaen huomioon Suomen jäsenyys
            Euroopan unionissa" (HE 1/1998 vp, s.
            72/II). 
         
         
         Perustuslain 1 §:n 3 momentin mukaan Suomi osallistuu
            kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja
            ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
            Momentilla on tulkinnallista merkitystä arvioitaessa sitä,
            milloin kansainvälinen velvoite on ristiriidassa perustuslain
            täysivaltaisuussäännösten kanssa.
            Perustuslain esitöiden mukaan on perusteltua lähteä siitä,
            että sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka
            ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa
            ja jotka vain vähäisessä määrin
            vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät
            ole sellaisenaan ristiriidassa täysivaltaisuutta koskevien
            perustuslain säännösten kanssa (HE
               1/1998 vp, s. 73/II). Valiokunta on
            todennut Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa tärkeäksi
            ja jo vakiintuneena pidettäväksi kansainväliseen
            yhteistyöhön osallistumisen muodoksi (PeVL
               38/2001 vp, s. 5/I).
         
         
         Perustuslain 1 §:n täysivaltaisuussäännösten tulkitseminen
            siitä lähtökohdasta, että Suomi
            on Euroopan unionin jäsen, tarkoittaa valiokunnan aikaisemman
            kannan mukaisesti sen seikan huomioon ottamista, että jäsenyys
            on merkinnyt nimenomaan täysivaltaisuuden rajoituksia julkisen
            vallan eri lohkoilla. Unionin tehtäväkentän vähäinen,
            esimerkiksi tarkistusluonteinen kehittäminen unionilla
            jo olevien toimivaltuuksien pohjalta saattaa siten tapauksesta riippuen
            olla sopusoinnussa perustuslain täysivaltaisuussääntelyn
            kanssa, vaikka uusien toimivaltuuksien antaminen unionin toimielimille
            valiokunnan käsityksen mukaan lähtökohtaisesti
            onkin perustuslain täysivaltaisuusjärjestelyjä koskettava
            asia. Unionin sisäisen toiminnan tavanomaisena pidettävä kehittäminen
            institutionaalisella tasolla sen sijaan on yleensä merkityksetöntä täysivaltaisuuden
            kannalta (PeVL 38/2001 vp, s. 5/I).
         
         
         Päätös EKP:n neuvoston jäsenten äänioikeuksien
            vuorottelujärjestelmästä ei vaikuta jäsenvaltion
            ja unionin väliseen toimivallanjakoon. Kysymys on EKP:n
            neuvoston päätöksentekojärjestelmän
            kehittämisestä laajenevan euroalueen
            oloja varten. Kaikilla EKP:n neuvoston jäseninä olevilla
            kansallisten keskuspankkien pääjohtajilla on päätöksen
            mukaan vastaisuudessa äänioikeus vain painotettua
            määräenemmistöä edellyttävissä päätöksissä samoin
            kuin neuvoston tehdessä perussäännön
            10.6 artiklassa tarkoitettuja päätöksiä ja
            antaessa 41.2 artiklassa tarkoitettua suositusta. Muuta päätöksentekoa
            varten pääjohtajat jaetaan ryhmiin, joiden sisällä äänioikeus
            kiertää vuorottelujärjestelmän mukaisesti.
            Kunkin pääjohtajan äänioikeusvuoro
            on ryhmän sisällä kestoltaan yhtä pitkä. 
         
         
         Päätöksentekojärjestelmän
            tällaista muuttamista voidaan pitää unionin
            sisäisen toiminnan tavanomaisena kehittämisenä institutionaalisella
            tasolla. Täysivaltaisuussääntelyn kannalta
            on otettava huomioon myös perussäännön
            7 artiklan määräykset EKP:n riippumattomuudesta. Artiklan
            mukaan EKP:n päätöksentekoelimen jäsen
            ei tässä tehtävässä pyydä eikä ota
            ohjeita yhteisön toimielimiltä tai laitoksilta,
            jäsenvaltioiden hallituksilta eikä miltään
            muultakaan taholta. Kansallisen keskuspankin pääjohtaja
            ei ole jäsenvaltion edustaja EKP:n neuvostossa, eikä äänioikeuden
            vuorottelujärjestelmällä siten muodollisesti
            puututa jäsenvaltion oikeuksiin. Päätöksentekojärjestelmän
            muuttaminen päätöksessä tarkoitetulla
            tavalla ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain täysivaltaisuussäännösten
            kannalta (PeVL 38/2001 vp, s. 5—7). 
         
         
         Hyväksymisestä ja lakiehdotuksesta päättäminen
         
         Kansainvälisen velvoitteen hyväksymisestä päätetään
            perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan äänten
            enemmistöllä paitsi milloin velvoite koskee perustuslakia
            tai valtakunnan alueen muuttamista, jolloin sen hyväksymiseen
            vaaditaan kahden kolmasosan äänten enemmistö.
            Kansainvälisen velvoitteen voimaansaattava lakiehdotus puolestaan
            käsitellään perustuslain 95 §:n
            2 momentin perusteella tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
            Jos lakiehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen
            muuttamista, lakiehdotus on sitä lepäämään
            jättämättä hyväksyttävä kahden
            kolmasosan äänten enemmistöllä.
         
         
         Päätös EKPJ:n ja EKP:n perussäännön
            10.2 artiklan muuttamisesta ei edellä esitetyn perusteella
            koske perustuslakia. Sopimuksen hyväksymisestä voidaan
            siksi päättää äänten
            enemmistöllä ja esitykseen sisältyvä lakiehdotus
            käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.