Perustelut
Eduskunnan suostumus
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy
muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset
velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä. Yleissopimus
sisältää useita määräyksiä,
joiden kuulumisesta lainsäädännön
alaan on esityksen perusteluissa tehty perustuslakivaliokunnan käytännön
pohjalta yksityiskohtaisesti selkoa. Eduskunnan suostumus yleissopimukseen
on siksi tarpeen.
Sopimusmääräysten suhde perustuslakiin
Perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan kansainvälisen
velvoitteen hyväksymisestä päätetään äänten
enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee
perustuslakia, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä,
jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa
annetuista äänistä. Perustuslain kannalta
merkityksellisiä määräyksiä sisältyy
yleissopimuksen määräyksiin kriminalisointivelvoitteista,
henkilön luovuttamisesta ja laittoman toiminnan kieltämisestä.
Kriminalisointivelvoitteet.
Yleissopimuksen 4 artiklassa sopimusvaltio sitoutuu
kriminalisoimaan sopimuksen soveltamisalaan 3 artiklan mukaan kuuluvat
eli useampaa kuin yhtä valtiota koskevat 2 artiklassa tarkoitetut
terroristisiksi pommi-iskuiksi luonnehdittavat teot. Tällaisesta
teosta on kysymys, jos henkilö laittomasti ja tahallisesti
kuljettaa tai asettaa räjähteen tai muun tappavan
välineen julkiseen paikkaan tai muuhun 2 artiklan 1 kappaleessa
mainittuun tilaan taikka räjäyttää tai
laukaisee tappavan välineen tällaisessa tilassa.
Lisäksi edellytyksenä on, että henkilön
tarkoituksena on aiheuttaa kuolema tai vakava ruumiinvamma taikka
suuriin taloudellisiin menetyksiin johtavaa laajaa tuhoa. Myös
tällaisen teon yritys kuuluu artiklan 2 kappaleen
perusteella kriminalisointivelvoitteen piiriin.
Kriminalisointivelvoite koskee 2 artiklan 3 kappaleen
a ja b kohdan perusteella tekijäkumppanuutta ja yllytystä.
Saman kappaleen c kohdassa velvoite ulotetaan koskemaan
myös muunlaista myötävaikuttamista yhteisen
päämäärän puolesta
toimivan ryhmän tekemään terroristiseen
pommi-iskuun.
Perustuslain 8 §:ssä säädetty
rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää vaatimuksen
rikossäännösten täsmällisyydestä.
Valiokunta on painottanut täsmällisyysvaatimuksen
korostuvan, jos osallisuutta rikokseen säännellään
rikosoikeudessa vakiintuneista osallisuusopillisista käsityksistä poikkeavasti
(PeVL 10/2000 vp, s. 2, PeVL
41/2001 vp, s. 3/II). Yleissopimuksessa
kriminalisoitavaksi edellytetyn muunlaisen myötävaikuttamisen
tulee nimenomaisen sopimusmääräyksen
mukaan olla tahallista ja toimeenpantu joko ryhmän yleisen
rikollisen toiminnan tai päämäärän
edistämisen tarkoituksessa tai tietoisena ryhmän
aikomuksesta tehdä sopimuksessa tarkoitettu terroristinen
pommi-isku. Rangaistavalla myötävaikuttamisella
tarkoitetaan sopimuksessa pommi-iskujen tekemiseen sillä tavalla
aktiivisesti vaikuttavaa toimintaa, ettei määräys
valiokunnan mielestä ole ongelmallinen perustuslain kannalta.
Valiokunta huomauttaa, ettei valtioon kohdistuville kansainvälisille
velvoitteille voida asettaa samanlaisia täsmällisyysvaatimuksia
kuin velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi
mahdollisesti tarvittaville kansallisen rikoslain säännöksille.
Rikoksesta epäillyn luovuttaminen.
Yleissopimuksen 8 ja 9 artikla sisältävät
määräyksiä rikoksesta epäillyn
luovuttamisesta. Yleissopimus rakentuu näiltä osin
sen 8 artiklan 1 kappaleesta ilmenevälle luovuta tai tuomitse
-periaatteelle eikä sopimus siten velvoita valtiota luovuttamaan
rikoksesta epäiltyä. Perustuslain 9 §:n
3 momentista johtuu, että Suomi ei saa luovuttaa tai siirtää Suomen
kansalaista vastoin tämän tahtoa toiseen maahan.
Ulkomaalaista taas ei perustuslain 9 §:n 4 momentin takia
saa luovuttaa, jos häntä tämän
vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava
kohtelu. Jos nämä perustuslaissa säädetyt kiellot
estävät yksittäistapauksessa henkilön luovuttamisen,
Suomi täyttää sopimusvelvoitteensa saattamalla
asian syyttämistä varten toimivaltaisten viranomaistensa
käsiteltäväksi. Yleissopimuksen määräykset
eivät ole ristiriidassa perustuslain 9 §:n 3 ja
4 momentin kanssa.
Yleissopimuksen 13 artikla koskee vapautensa menettäneen
henkilön väliaikaista siirtämistä toiseen
valtioon todistamista, tunnistamista ja muun vastaavan avun antamista
varten. Määräykset eivät
ole ongelmallisia perustuslain 9 §:n 3 momentissa
säädetyn kiellon kannalta, koska henkilön
siirtämiseen vaaditaan yleissopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen
a kohdan mukaan sellainen suostumus, jonka hän on antanut asiaan vaikuttavista
seikoista tietoisena.
Siirretyn henkilön yleissopimuksen 13 artiklan 3 kappaleen
nojalla nauttimaa suojaa hänet vastaanottaneen valtion
lainkäyttövaltaa vastaan ei voida poistaa, ellei
siirron toimeenpannut sopimusvaltio anna siihen suostumustaan. Valiokunnan
mielestä on selvää, että valtio
ei voi antaa tähän suostumustaan ilman siirretyn henkilön
13 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaisesti antamaa suostumusta
suojan poistamiseen. Siirretyn Suomen kansalaisen suostumus on välttämätön
jo perustuslain 9 §:n 3 momentin takia. Asiasta voidaan
tarvittaessa lisätä selkeyttävä maininta
voimaansaattamislakiehdotuksen 2 §:ään.
Yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten katsotaan
sopimuksen 9 artiklan 1 kappaleen mukaan kuuluvan luovuttamiskelpoisiin rikoksiin
myös ennen yleissopimuksen voimaantuloa sopimusvaltioiden
välillä tehdyissä luovuttamissopimuksissa.
Yleissopimuksen määräyksellä on
siten välillisiä vaikutuksia Suomen voimassa oleviin
valtiosopimuksiin kansalaisen luovuttamisesta. Suomen nykyisten
valtiosopimusten mukainen kansalaisen luovuttamista koskeva lainsäädäntö perustuu
rangaistusasteikkoihin ja sisältää säännökset
kansalaisen luovuttamisesta kieltäytymisen perusteista.
Yleissopimus ei merkitse muutoksia tähän sääntelyyn.
Sopimuksen 9 artiklan 1 kappale ei vaikuta sopimuksen käsittelyjärjestykseen.
Laittoman toiminnan kieltäminen.
Yleissopimuksen 15 artiklan a kohta koskee sopimusvaltion velvollisuutta
ryhtyä toimenpiteisiin muun muassa sellaisten alueellaan
olevien henkilöiden, ryhmien ja järjestöjen
laittoman toiminnan kieltämiseksi, jotka edistävät
2 artiklassa tarkoitettuja rikoksia tai yllyttävät
niihin, järjestävät tai tietoisesti rahoittavat
niitä tai ovat osallisia niihin.
Sopimusmääräyksen tarkoittamassa
vakavan rikollisuuden edistämistä tai tukemista
tarkoittavassa laittomassa toiminnassa ei ole kysymys perustuslain
13 §:ssä turvatun yhdistymisvapauden käyttämisestä (PeVL
10/2000 vp, s. 3/I). Määräys
ei siksi ole ongelmallinen perustuslain kannalta. Valiokunta huomauttaa
myös tämän sopimusmääräyksen
kohdistuvan valtioon, jonka tulee mahdollisesti tarvittavaa kansallista lainsäädäntöä
valmisteltaessa
ottaa huomioon perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset.
Hyväksymisestä ja lakiehdotuksesta päättäminen.
Yleissopimuksen hyväksymisestä voidaan edellä esitetyn
perusteella päättää äänten
enemmistöllä ja ehdotus sopimuksen voimaansaattamislaiksi
voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Muita seikkoja
Voimaansaattamislakiehdotuksen 3 §:n mukaan tarkempia
säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan
antaa tasavallan presidentin asetuksella. Valiokunta uudistaa tämän
johdosta aiemmin esittämänsä kannan,
jonka mukaan on "vaikea nähdä perusteita sille,
että kyseisiä säännöksiä annetaan
tasavallan presidentin eikä valtioneuvoston asetuksella"
(ks. PeVL 51/2001 vp, s. 3/II
ja siinä mainitut kannanotot). Valiokunta pitää tärkeänä,
että valtuussäännös tarkistetaan valtioneuvoston
asetusta tarkoittavaksi (samoin PeVL 4/2002 vp,
s. 3/I). — Lakiehdotuksen 4 §:stä valiokunnalla
sen sijaan ei ole huomauttamista.