Perustelut
Yleistä.
Sivistysvaliokunta pitää toimialansa osalta
rajaesteiden poistamista tärkeänä ja
kannattavana investointina Suomen osaamisperusteisen ja kulttuurisen
hyvinvoinnin vahvistamiseksi.
Valiokunta on lausunnon antamiselle käytettävissä olevan
lyhyen ajan puitteissa selvittänyt yleisesti eräitä valiokunnan
toimialaan kuuluvia rajaesteitä. Suuri osa rajaesteistä ei
ole koulutuksessa, tutkimuksessa tai kulttuuritoiminnassa olevia
esteitä, mutta ne kuitenkin vaikuttavat suoraan näiden
alueiden toimintaan. Tällaisia ovat monet sosiaali- tai
työelämän lainsäädännöstä tai
käytännöistä johtuvat esteet,
esim. työvoimapoliittisia toimenpiteitä ei voi
siirtää maasta toiseen, opintovapaan aikainen
tuki, verotus ja vakuutuskäytännöt.
Selonteossa ei käsitellä koulutusta koskevia ongelmia
eikä esim. ulkomaisen koulutuksen hyväksymistä koskevia
kysymyksiä, eikä sivistysvaliokuntakaan ota yksityiskohtaista
kantaa esim. tutkintojen tunnustamiseen. Valiokunta painottaa tässä yhteydessä,
että sen saaman selvityksen perusteella tutkinnot eivät
ole pohjoismaidenkaan kesken kaikilta osin verrannollisia tai samantasoisia.
Useissa tapauksissa opiskelijan tai opintoihin hakeutujan on vaikea
verrata opintojen tuoman pätevyyden kelpoisuutta toisessa
Pohjoismaassa. Valiokunta kiinnittää huomiota
myös siihen, että koulutusta koskevat rajaesteet
eivät ole ainoastaan Pohjoismaiden välisiä vaan
koskevat myös suhteita muihin EU/ETA-maihin. Sivistysvaliokunnassa
on parhaillaankin käsiteltävänä komission
ehdotus ammattipätevyysdirektiiviksi (U 18/2012
vp). Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä,
että koulutusta koskevien rajaesteiden poistamisessa on tärkeää turvata
kansallinen päätösvalta ja mahdollisuus
kansallisesti turvata laadukas koulutus. Valiokunta kannattaa ajatusta
siitä, että kansallisia lakeja säädettäessä aina
arvioitaisiin myös esityksen pohjoismaiset vaikutukset.
Tutkintojen tunnustamiseen liittyvä pohjoismainen yhteistyö ja
tiedonvaihto toimivaltaisten viranomaisten välillä on
Opetushallituksen mukaan aktiivista. Nordic National Recognition
Information Centres (NORRIC) -verkostossa ovat edustettuna kaikkien
Pohjoismaiden ne viranomaiset, jotka vastaavat korkeakoulujärjestelmiä ja
korkeakoulututkintoja koskevien tietojen saatavuudesta sekä tutkintojen
tunnustamista koskevien asioiden tiedottamisesta. Verkosto saa rahoituksensa
osittain Pohjoismaiden ministerineuvostolta, ja sen tarkoituksena
on keskittyä mahdollisten rajaesteiden ennaltaehkäisemiseen
tähtääviin toimiin ja esiin tulevien
haasteiden aktiiviseen ratkaisemiseen. Valiokunta pitää myönteisenä myös
sitä, että toisen asteen ammatillisten tutkintojen
osalta on viime vuonna perustettu vastaava pohjoismainen tiedonvaihtoverkosto,
jonka toimintaa parhaillaan kehitetään.
Valiokunnan asiantuntijakuuleminen on osoittanut, että viranomaisilla
ei välttämättä ole tietoa kaikista
rajaesteistä, joita ihmiset käytännössä kohtaavat.
Valiokunta pitää tärkeänä eri viranomaisten
keskinäistä yhteistyötä ja
yhteistyötä myös muiden pohjoismaista
yhteistyötä tekevien tahojen kanssa.
Pohjoismaisen kulttuuriyhteistyön yhdeksi ongelmaksi
on nostettu esiin Suomessa järjestettävien pienten
taide- tai käsityönäyttelyiden arvonlisäverotalletusvaatimus,
mikä saattaa olla järjestäjälle
liian iso ja johtaa siihen, että näyttelyä ei
voida järjestää.
Ammatillinen koulutus ja työharjoittelu.
Valiokunnan saaman selvityksen perusteella ammatillisen koulutuksen
yhteistyö toimii hyvin monelta osin ainakin pohjoisen
raja-alueilla. Hyvänä esimerkkinä siitä on,
että opetussuunnitelmia on laadittu yhdessä ruotsalaisten
ja suomalaisten opetussuunnitelmien perusteiden pohjalta vastaamaan
raja-alueen työelämän tarpeita.
Eroista voidaan mainita esim. se, että Ruotsissa ei
ole varsinaista ammattikoulua eikä ammattitutkintoja, mistä johtuen
vertailu opintojen hyväksiluettavuudesta koetaan käytännössä
vaikeaksi tehdä. Esimerkiksi sähköasennuspätevyydet
ovat Ruotsissa ja Suomessa erilaiset, toisaalta hitsausalalla on
yhteinen pätevyysluokitus (European welding system).
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ammattitutkintojen työharjoittelujaksoja
voi suorittaa muiden Pohjoismaiden yrityksissä, mutta näyttöjä ei
voi suorittaa esim. Ruotsin puolella, koska tutkintotoimikunta ei
hyväksy menettelyä. Sen sijaan ammatillisten perustutkintojen ammattiosaamisen
näyttöjä voi suorittaa myös Ruotsissa.
Valiokunnan mielestä pohjoismaisella tasolla tulisi
päästä yhteisymmärrykseen siitä,
millaiset vaatimukset on asetettava perusosaamiselle Pohjoismaiden
ammattikoulutuksissa. Näin yritysten ja työntekijöiden
olisi nykyistä helpompi työskennellä joustavasti
kaikkialla Pohjoismaissa.
Työharjoittelua koskevat ongelmat liittyvät osin
myös sivistysvaliokunnan toimialaan. Työharjoittelu
toisessa Pohjoismaassa ei ole lain mukaan mahdollista, ellei työnantaja
ole suomalainen juridinen henkilö. Ongelma liittyy ennen kaikkea
vakuutuskäytäntöön. Työ-
ja elinkeinoministeriö on asettanut tammikuussa
2012 työryhmän, jonka tehtävänä on
arvioida työpaikalla toteutettavien ei-työsuhteisten
palvelujen käytön ehdot ja vaikuttavuus. Arvioinnin
kohteena on mm. työharjoittelu sekä työvoimakoulutukseen
sisältyvä työharjoittelu työpaikalla. Valiokunta
pitää tärkeänä, että tämä työryhmä käsittelisi
myös työmarkkinatoimenpiteen järjestämistä ulkomailla.
Käytännössä olisi tarpeellista,
että opiskelijoilla olisi tarkkaa, avointa ja helposti
saatavilla olevaa tietoa opiskelumahdollisuuksista toisessa maassa.
Tämä edellyttää lisää yhteistyötä koulutuksesta
tiedottavien toimijoiden välillä ja koulutuksen
tukipalveluorganisaatioiden välillä.
Korkeakoulutus ja tutkimus.
Korkeakoulutuksen alalta hyvänä esimerkkinä voidaan
mainita Pohjoismaiden ministerineuvoston Nordic Master -ohjelma
(Nordic Master Programme, NMP), jolla tuetaan ohjelmaan osallistuvien
korkeakoulujen yhteisiä, pohjoismaisia maisteriohjelmia.
Sen tavoitteena on vahvistaa entisestään Pohjoismaiden
asemaa koulutus- ja tutkimusalueena vahvistamalla pohjoismaisten
korkeakoulujen toimintakykyä ja avainaloja sekä korkeakoulutuksen
kilpailukykyä.
Kansainvälinen kokemus on kaikille opiskelijoille tärkeää,
ja opiskelu toisessa Pohjoismaassa on luonteva vaihtoehto. Myös
huippututkijat rekrytoidaan yliopisto-opiskelijoiden joukosta. Sen
vuoksi jo opiskeluvaiheessa tulisi voida liikkua yli kansallisrajojen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että opiskelijoiden ja tutkijoiden pohjoismainen liikkuvuus
olisi mahdollisimman esteetöntä Esimerkiksi tutkijoiden
ja heidän perheidensä siirtymisen maasta toiseen
tulisi olla yksinkertaista. Tähän liittyen tutkijoita
koskevat ne yleiset rajaesteet, joita selonteossa ja eri selvityksissä on
todettu.
Tutkimuksen osalta asiantuntijat pitävät pohjoismaista
yhteistyötä kustannustehokkaana lyhyiden etäisyyksien
ja kulttuurisen yhteneväisyyden, rakenteiden ja toimintatatapojen
samankaltaisuuden vuoksi. Toiminta käynnistyy ketterästi
ja etenee sujuvasti luottamuksen ilmapiirissä vähällä byrokratialla.
Jokaiselle uudelle tutkijapolvelle pohjoismainen yhteistyö antaa
mahdollisuuden oppia kansainvälisyyttä tutussa
ympäristössä ja luoda suhteita, jotka
voivat siivittää koko tutkijanuraa. Monet Suomen
huomattavimmista tutkijoista ovat rakentaneet menestyksensä myös
pohjoismaisen osallistumisen varaan.
Valiokunta toteaa, että pohjoismainen tutkimusyhteistyö tulee
nähdä myös osana eurooppalaista tutkimusyhteistyötä,
johon pohjoismainen ulottuvuus voi tuoda lisäarvoa. Valiokunta
viittaa lausuntoonsa tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta
Horisontti 2020 (SiVL 4/2012 vp—U 5/2012
vp), jossa valiokunta toteaa, että EU:n rahoittamalla
tutkimus- ja innovaatiotoiminnalla on aina tähdättävä eurooppalaisen
lisäarvon syntymiseen ja että puiteohjelmasta
rahoitettavan toiminnan ja hankkeiden valintaperusteena tulee aina
olla tutkimus- ja innovaatiotoiminnan korkea laatu. Ainoastaan tältä perustalta
voidaan saavuttaa Eurooppa 2020
-strategian
keskeiset kasvutavoitteet.
Valiokunta korostaa, että myös tutkimuksen voimavarojen,
esimerkiksi tutkijoiden saaman rahoituksen, tulisi voida esteettä liikkua
tutkijoiden mukana. Tutkimusta rahoittavien organisaatioiden, kuten
Suomen Akatemian, kannalta olisi tärkeää,
että pohjoismainen rahoittajayhteistyö ei törmäisi
muodollisiin esteisiin esimerkiksi käytettäessä common
pot -tyyppisiä rahoitusmuotoja. Tämän
pitäisi koskea myös muita tutkimusta rahoittavia
tahoja, kuten ministeriöitä ja säätiöitä.
Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä,
että laadukas kansallinen korkeakouluopetus ja riittävästi
resursoitu perustutkimus luovat sen tieteellisen perustan, jonka
avulla tutkijat ja tutkimuslaitokset voivat menestyä kansainvälisen tutkimusrahoituksen
kilpailutuksissa. Ilman huipputason perustutkimusta ei synny tieteellisiin
läpimurtoihin perustuvia uusia kilpailukykyisiä innovaatioita.
Suomalaisen tutkijakoulutuksen on kyettävä takaamaan
nuorille tutkijoillemme kansainvälisesti kilpailukykyinen
tutkimuksen perusosaaminen.
Pohjoisen raja-alueen yhteistyö.
Pohjoisen raja-alueilla on jo kokemusta ja erityisen vahvaa
tarvetta rajat ylittävään liikkumiseen,
kuten koulutukseen, työssäkäyntiin ja
työn hakuun. Alueella on myös paljon kokemusta
ja käytännön näkemystä siitä,
miten rajaesteitä olisi tarkoituksenmukaista poistaa. Valiokunta
esittääkin harkittavaksi, että luodaan
kokeiluna Pohjoismaiden raja-alueille erillissääntely,
jolla tosiasialliset rajaesteet voidaan poistaa tai niitä merkittävästi vähentää.
Kokeilun jälkeen saadut kokemukset voidaan hyödyntää laajemminkin
Pohjoismaiden lainsäädäntötyössä.