Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman palveluketjun
ja sosiaaliturvakortin kokeilusta on mahdollistanut aiempaa kokonaisvaltaisemman
tietoteknologian hyödyntämisen. Laki säädettiin
vuonna 2000 sosiaali- ja terveysministeriön tietoteknologiastrategiaan
liittyvän Satakunnan Makropilotti -hankkeen toteuttamiseksi. Hankkeen
saavutuksia on arvioitu Stakesin teettämässä arviointiraportissa
(FinOHTAn raportti 21/2002). Makropilotin keskeisenä toimintamuutoksena
oli palvelujen kehittämistä tukevan tietoteknisen
järjestelmän luominen. Hankkeeseen suunnattiin
huomattava ulkoinen rahoitus (noin 10 miljoonaa euroa), minkä lisäksi
toimijat käyttivät osaprojektien toteuttamiseen
huomattavasti myös omia voimavarojaan, joiden kokonaismäärää ei
ole arvioitu. Hallituksen esityksen mukaan hankkeen edellyttämä kehittämistyö oli
erittäin vaativa hanke, jonka toteutus muodostui merkittävästi
alunperin arvioitua vaikeammaksi. Koska kokeiluhankkeelle asetettu määräaika
osoittautui liian lyhyeksi ja koska kokeiluun osallistuneet kunnat
ja toimintayksiköt ovat sitoutuneet hankkeen jatkamiseen,
pitää sosiaali- ja terveysvaliokunta tarkoituksenmukaisena
kokeilun jatkamista hallituksen esittämällä tavalla
kahdella vuodella.
Valiokunta yhtyy hallintovaliokunnan asiasta antamassa lausunnossa
(HaVL 10/2003 vp) esitettyyn näkemykseen siitä,
että saumattomien palveluketjujen ja palveluverkkojen kehittäminen
on tarpeen sekä palvelujen parantamiseksi että kustannusten
hallitsemiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa sitä,
että alueellista kehittämistyötä tehostetaan
erityisesti tietojärjestelmien yhteensovituksen avulla
ja helpottamalla sähköistä asiointia.
Kuten edellä mainitussa arviointiraportissa todetaan, on
uusien välineiden ja toimintatapojen käyttöönotto
vain osittain tietotekninen kysymys ja voi huonoimmillaan johtaa
olemassa olevien tehottomuuksien siirtämiseen manuaalisesta
konemuotoon. Uusien tietoteknisten välineiden
hyödyntäminen ja esimerkiksi sektorirajat ylittävien
asiakastietojen käyttö asettavat uusia vaatimuksia
eri toimijoiden työn sisällölliselle
kehittämiselle ja sosiaali- ja terveydenhuollon väliselle
yhteistyölle.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden kannalta on tärkeää,
että luottamus arkaluonteisten tietojen salassapitoon säilyy.
Valiokunta korostaa, että voimassaolevan lain 24 §:ssä,
jota ei ole esitetty muutettavaksi, on säädetty
henkilötietolain tarkastusoikeutta täydentävästä asiakkaan
oikeudesta saada tietää, kuka on käyttänyt tai
kenelle on luovutettu häntä koskevia viitetietoja
sekä mikä on ollut käytön tai
luovutuksen peruste. Valiokunta pitää myös
asianmukaisena, että asiakkaan puhevallan käyttämistä koskeva säännös
yhdenmukaistetaan potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain
säännösten kanssa. Tietosuojaa ja asiakkaan
puhevallan käyttöä koskevien säännösten
merkitys kasvaa myös kokeilun laajentumisen vuoksi.
Hallintovaliokunnan lausunnossa on ehdotettu lain 12 §:ssä säädetyn
varmentamisen muuttamista siten, että varmenteen tulisi
olla henkilökortilla olevaan kansalaisvarmenteeseen rinnastettava
muu laatuvarmenne. Hallintovaliokunnan ehdottama muutos sitoisi
todentamisen aina laatuvarmenteen käsitteeseen, joka on
määritelty sähköisistä allekirjoituksista
annetussa laissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen
mukaan hallituksen esityksessä ei ole käytetty
laatuvarmenne-käsitettä, koska todentamisen mahdollisuus
on haluttu ulottaa joustavasti myös esimerkiksi uusiin
asiakaskortteihin ja kehitteillä olevaan terveydenhuollon
ammattilaisvarmenteeseen. Nämä varmenteet täyttäisivät
käytännössä laatuvarmenteen
tekniset vaatimukset, mutta ne eivät aina olisi mainitussa
laissa tarkoitettuja laatuvarmenteita, koska niille ei välttämättä haeta
laatuvarmenteen asemaa Viestintävirastolta. Tämän
vuoksi sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ole tältä osin
ehdottanut lakiesityksen muuttamista.
Hallituksen esityksessä on arvioitu, että lain piiriin
voi kuulua vuonna 2005 vähintään 4 miljoonaa
ihmistä, mikäli kaikki mukaantulosta kiinnostuneet
sairaanhoitopiirit käynnistävät lain
toteutuksen alueillaan. Jos kokeilualuiden määrä kasvaa
arvioidun mukaisesti, on tämä valiokunnan käsityksen
mukaan lisäperuste esityksen tavoitteelle päästä asiassa
mahdollisimman pian pysyvään lainsäädäntöön.
Saumattoman palveluketjun kehittämistyö edellyttää kuntatasolla
merkittäviä taloudellisia investointeja ja sopimuksia
esimerkiksi tietojärjestelmien toimittajien kanssa. Eri
osapuolten sitoutuminen kehittämistyöhön
on valiokunnan saaman selvityksen mukaan koettu vaikeaksi niin kauan
kuin pysyvää lainsäädäntöä asiasta
ei ole. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän,
jonka tehtävänä on seurata lain toteutumista
ja ennen jatkoajan päättymistä huolehtia
siitä, että lain vaikutukset arvioidaan. Valiokunta
pitää tärkeänä kokeilun
vaikutusten seurannan ja arvioinnin järjestämistä.
Yksityiskohtaiset perustelut
Esityksen 12 §:n 1 momenttiin on jäänyt
vanha ilmaisu "sähköinen henkilökortti".
Voimassa olevan henkilökorttilain mukaan käytetään
sähköisen henkilökortin sijasta pelkästään
ilmaisua "henkilökortti". Kuten hallintovaliokunta on lausunnossaan
todennut, perustuu henkilön tunnistaminen henkilökorttiin
sisältyvään varmenteeseen, ei itse korttiin.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa edellä sanotun
perusteella lainkohdan täsmentämistä.