Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Hallituksen esitys ansiotulojen ja toimeentulotuen yhteensovittamisesta merkitsee, että kannustin työn vastaanottamiseen toimeentulotuen saajilla paranee, kun toimeentulotukea myönnettäessä voidaan jättää ansiotuloja huomiotta 600 markkaan saakka. Uudistuksen jälkeen pienten lisätulojen hankkiminen on toimeentulotuen saajalle nykyistä kannattavampaa. Työn vastaanottamiskynnyksen laskemisella tuetaan toimeentulotuensaajien omatoimisuutta ja aktiivisuutta. Aktiivinen toiminta, vaikkapa vähäinenkin työssäkäynti, yleensä vähentää pitkään työttömänä olleen syrjäytymisen riskiä ja edistää työttömän työllistymistä. Uudistus toteuttaa näin osaltaan sosiaaliturvan tavoitteita köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisestä sekä sosiaaliturvan kannustavuudesta.

Valiokunta toteaa, että työllistymistä tukevat toimenpiteet ovat sinänsä kannatettavia. Ansiotulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitus olisi valiokunnan näkemyksen mukaan kuitenkin tarkoituksenmukaisinta toteuttaa työmarkkina-tuen, päivärahan ja asumistuen puolella eikä viimesijaisessa etuudessa, toimeentulotuessa. Valiokunta kuitenkin kannattaa ehdotettua yhteensovitusta kokeiluna, jonka kokemusten perusteella saadaan tietoa järjestelyn toimivuudesta ja voidaan edelleen kehittää toimeentulotukijärjestelmää.

Ehdotettu toimeentulotuen ja ansiotulojen yhteensovitus tuo toimeentulotuen — ja siten so-siaalityön — piiriin runsaasti uusia asiakkaita, mikä on vastoin aiempia pyrkimyksiä vähentää asiakasmääriä toimeentulotuessa. Ansiotulojen nykyistä lievempi kohtelu tukea myönnettäessä lisää niiden kotitalouksien määrää, jotka ovat oikeutettuja toimeentulotukeen. Uudistuksen johdosta toimeentulotukimenot kunnissa kasvavat. Uusien asiakkaiden tulo toimeentulotuen saajiksi aiheuttaa suuria paineita kuntien sosiaalitoimessa. Nyt jo monessa kunnassa sosiaalityön henkilöstöresurssit ovat riittämättömät. Toimeentulotukilaki edellyttää asiakkaan tilanteen yksilöllistä harkintaa ja suunnitelmallista asiakastyötä. Toimeentulotukiasiakkaan palvelemisessa ei ole kyse vain etuuden jakamisesta, vaan myös sosiaalityöntekijän ammatillisesta osaamisesta ja harkinnasta, jolla on vaikutusta myös asiakkaan perusoikeuksien toteutumiseen. Kun samaan aikaan vaikeutuneet sosiaaliset ongelmat, esimerkiksi lastensuojelu ja päihdetyö, samoin kuin pitkäaikaistyöttömille tarkoitettu kuntouttava työtoiminta tarvitsevat lisää sosiaalityöntekijöiden aikaa, tulisi kuntien sosiaalityön resursseja pystyä nykyisestä vahvistamaan. Samaan aikaan vaje sosiaalityöntekijöistä vaikeuttaa nykyistenkin tehtävien asianmukaista hoitamista.

Toimeentulotuen saajista suuri osa on työttömiä, joiden ensisijainen etuus, työttömyysturva, ei riitä tavanomaisista menoista selviytymiseen. Valiokunta korostaa, että ensisijaisten etuuksien tason turvaaminen on tehokkain keino estää toimeentulotuen tarpeen kasvua. Tällä hetkellä ensisijaisten etuuksien taso ei ole riittävä pidempiaikaisen toimeentulon lähteenä, vaan toimeentulotukeen turvaudutaan tyypillisesti poikkeuksellisen tilanteen, kuten työttömyyden tai sairastumisen, pitkittyessä. Viimesijaiseksi ja tilapäiseksi tarkoitettu toimeentulotuki paikkaa muiden järjestelmien vajeita, heikkoa toimivuutta ja liian alhaista tasoa. Siten hallituksen toimet työttömyyspäivärahan ja työmarkkinatuen korottamiseksi sekä sairauspäivärahan määräytymisperusteiden tarkistamiseksi vuonna 2002 ovat oikeita toimia, mutta vielä riittämättömiä. Valiokunta toteaa, että ensisijaisten etuuksien tasoa parantavia uudistuksia tulee jatkaa.

Valiokunta toteaa, että toimeentulotuen saajissa on työttömien ohella myös muita henkilöryhmiä, joiden toimeentulotuen tarve johtuu ensisijaisen etuuden liian alhaisesta tasosta. Nämä asiakasryhmät, jotka esimerkiksi ovat joko pitkäaikaissairaita tai eläkkeensaajia, ovat myös sellaisia, joiden asemaa eivät kannusteet työelämään palaamiseen korjaa. Näin ollen ehdotettu uudistus ei heille merkitse mitään parannusta nykytilanteeseen. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että niidenkin toimeentulotukea saavien, joita ei työhön voida kannustaa, asemaa parannetaan. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).

Valiokunta pitää välttämättömänä, että toimeentulotukea kehitetään siten, että sen merkitystä köyhyyttä ehkäisevänä etuutena voidaan parantaa. Asian käsittelyn yhteydessä on noussut esiin toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetyn asumismenojen 7 prosentin omavastuun vaikutus toimeentulotukea saavien asemaan. Kun asumiskuluihin säädettiin omavastuu, oli uudistuksen tarkoitus ensisijaisesti saada tuensaajat muuttamaan halvempiin vuokra-asuntoihin. Tämä tavoite ei ainakaan suurimmilla paikkakunnilla ole ollenkaan toteutunut, koska kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei ole saatavana. Näin ollen toimeentulotuella elävä joutuu kattamaan toimeentulotuella käytännössä paljon suuremman osuuden vuokrakuluista, koska toimeentulotuen perusosalla katettaviksi hyväksytään vain kohtuulliset asumismenot, jotka esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ovat aivan liian alhaiset todellisiin vuokrakuluihin nähden. Asumisen omavastuun tarkoituksenmukaisuutta ja toimivuutta nykyisessä asuntotilanteessa tulisi selvittää ja harkita sen uudistamista.

Esityksen käsittelyn yhteydessä on noussut esiin sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistamisen tärkeys. Valiokunnan näkemyksen mukaan sosiaaliturvan yksinkertaistaminen on tavoite, jonka toteuttamiseen tulee määrätietoisesti ryhtyä. Sosiaaliturvan kokonaisuus on hajanainen ja järjestelmien keskinäisiä riippuvuuksia on vaikea hallita. Esimerkiksi nyt ehdotettu ansiotulojen yhteensovitus toimeentulotuen kanssa vaikuttaa myös asiakkaan muihin etuuksiin, kuten soviteltuun työttömyyspäivärahaan ja asumistukeen, ja saattaa siten leikkautua muissa etuuksissa. Tästä aiheutuu paitsi hallinnollista lisätyötä myös suurta epävarmuutta asiakkaalle. Toimeentulotuen saajien hakeutuminen töihin esityksen tavoitteiden mukaisesti merkitsee tuhansia tarkistuspäätöksiä sovitellun päivärahan tai työmarkkinatuen sekä asumistuen osalta. Monen töihin hakeutuvan kannalta uudistuksesta ei ole muiden etuuksien tarkistusten vuoksi taloudellista hyötyä. Järjestelmän tulisi olla erityisesti kansalaisen, mutta myös hallinnoinnin, näkökulmasta selkeämpi.