Perustelut
Direktiivillä pyritään helpottamaan
monikansallisten yritysten tytäryhtiöissä ja
sivuliikkeissä tarvittavien EU:n ulkopuolelta tulevien
johtajien, asiantuntijoiden sekä korkeakoulututkinnon
suorittaneiden harjoittelijoiden pääsyä unionin
alueelle. Direktiiviehdotus on osa laajempaa työperäistä maahanmuuttoa
koskevaa sääntelyä, ja sen tavoitteena
on edesauttaa yritysten sisäisen osaamisen siirtämistä sekä EU:hun
että EU:n alueella.
Direktiiviehdotus on jälleen yksi uusi direktiivi,
jolla yksittäisen työntekijäryhmän
maahanpääsyn edellytyksistä ja asemasta
työmarkkinoilla säädetään
erikseen. Vaikka tämän direktiivin tarkoittama
ryhmä sinänsä tulee olemaan suhteellisen
pieni, valiokunta ei pidä hyväksyttävänä kehitystä,
jolla unionin alueelle luodaan rajat ylittäville eri työntekijäryhmille
erilaiset lupajärjestelmät ja erityisesti erilaiset
työehtojen tasot sen mukaan, mihin työntekijäryhmään kukin
kuuluu. Eri työntekijäryhmiä koskevat erillisdirektiivit
vaikeuttavat osaltaan työntekijöiden yhdenvertaisen
kohtelun turvaamista. Valiokunta korostaa lisäksi, että Suomessa
on jo nykyisellään toimiva lupajärjestelmä korkeasti koulutettua
asiantuntijatyövoimaa varten, joten direktiivi ei Suomen
näkökulmasta tuo lainkaan lisäarvoa.
Sen sijaan se entisestään monimutkaistaa
sääntelyä.
Valiokunta on aiemmassa lausunnossaan katsonut, että kolmansien
maiden kansalaisille tulee taata vähintään
samat oikeudet ja työsuhteen ehdot kuin EU:n sisällä lähetetyille
työntekijöille (TyVL 18/2010
vp). Direktiiviehdotus lähteekin nyt siitä,
että sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden
oikeudet ja työsuhteen ehdot yhdenmukaistetaan lähetettyjä työntekijöitä koskevan
direktiivin
mukaisiksi. Euroopan parlamentin käsittelyssä on
ehdotettu, että työehdot yhdenmukaistettaisiin
vastaavassa tilanteessa olevien EU:n jäsenvaltiosta tulevien
työehtoihin siinä maassa, jossa he oleskelevat.
Valiokunta katsoo, että tämä ehdotus
selkeyttäisi sääntelyä ja varmistaisi
työntekijöiden yhdenvertaisuuden suhteessa paikalliseen
työvoimaan. Valiokunta toteaa kuitenkin, että mikäli
sisäisen siirron saaneiden kolmansista valtioista tulevien
työntekijöiden työehdoista päädyttäisiin
säätämään vahvemmin
kuin lähetettyjä työntekijöitä koskevassa
direktiivissä säädetään,
tulee EU-maista peräisin oleville vastaaville työntekijöille
turvata suojan samantasoisuus.
Valiokunta ei pidä hyväksyttävänä myöskään sitä,
että eri työntekijäryhmät saisivat
oikeuden sosiaaliturvaan eri ehdoin riippuen siitä, mitä direktiiviä heihin
sovelletaan. Yksittäisille ryhmille luotava erillissääntely
johtaa helposti siihen, ettei yhdenvertainen oikeus sosiaaliturvaan
toteudu. Suomessa direktiivin tarkoittamien yritysten sisällä siirtyvien
yhdenvertainen oikeus sosiaaliturvaan merkitsisi, että nämä kolmansista
maista siirtyvät pääsisivät
sosiaaliturvan suhteen parempaan asemaan kuin toisesta jäsenvaltiosta
tulevat tai muissa tehtävissä työskentelevät
kolmansista maista tulevat työntekijät. Tällöin
myös EU-maista tulevien työntekijöiden
oikeutta asumisperusteiseen sosiaaliturvaan tulisi laajentaa.
Valiokunta pitää valvonnan kannalta tärkeänä,
että direktiivin määritelmät
johtajasta, asiantuntijasta ja harjoittelijasta ovat mahdollisimman
täsmällisiä. Harjoittelijoiden sisällyttäminen
direktiivin piiriin aiheuttaa työehtojen valvonnan kannalta
joka tapauksessa omat erityisongelmansa. Kaikilta direktiivin
tarkoittamilta maahantulijoilta tuleekin vaatia jo lähtömaassa
olemassa olevaa työsuhdetta yritykseen.
Luvan lyhytaikaiseen työskentelyyn EU:n alueella myöntäisi
ensimmäisen työskentelymaan viranomainen. Myöhemmän
työskentelymaan viranomainen ei olisi mukana lupaprosessissa,
eikä sillä olisi mahdollisuutta evätä lupaa. Työehtojen
noudattamista toisessa jäsenmaassa ei tarkistettaisi etukäteen.
Valiokunta pitää myönteisenä,
että direktiivin käsittelyssä vuokratyö on
Suomen kannan mukaisesti suljettu direktiivin ulkopuolelle. Sen
sijaan Suomen vaatimusta alihankintatyön poissulkemisesta
ei ole hyväksytty. Tämäkin vaikeuttaa
sovellettavien työehtojen valvontaa. Lyhytaikaisesti maahan tulevien
työskentelyn sekä työehtojen samoin kuin
perheenjäsenten oleskeluedellytysten valvonta on kaiken
kaikkiaan äärimmäisen vaikeaa.
Valiokunta pitääkin perusteltuna, että valtioneuvostolla
on yleisvarauma koko direktiiviin.