Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muutettuna.

Esityksen tarkoituksena on täsmentää Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun ja viime vuoden alusta voimaan tulleen erityislain viranomaiskäsitettä. Sen lisäksi lakiin ehdotetaan eräitä teknisluonteisia tarkennuksia, jotka koskevat selvitysyksikön mahdollisuutta saada tietoja muulta Verohallinnolta. Nämä tarkennukset ovat valiokunnan mielestä asianmukaisia, eikä lausuntovaliokunnillakaan ole ollut niistä huomautettavaa. Esitys voidaan hyväksyä siten näiltä osin muuttamattomana.

Valiokunta käsittelee näistä syistä seuraavassa yksinomaan tarkennusta viranomaisen määritelmään (2 §:n 4 kohta).

Taustaa

Lakiin sisältyvä viranomaisen käsite on määritelty viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) eli ns. julkisuuslain 4 §:n nojalla. Tarkoitus oli alun perin, että käsitteet olisivat yhteneväiset eli selvitysyksiköstä annetun lain viranomaisella tarkoitettaisiin täysin samoja tahoja kuin julkisuuslaissa. Eduskunta rajasi käsitteen alaa kuitenkin perustuslakivaliokunnan huomautusten (PeVL 38/2010 vp) jälkeen sillä tavoin kuin valtiovarainvaliokunta oli mietinnössään ehdottanut (VaVM 45/2010 vp). Selvitysyksikköä koskevan lain viranomaiskäsite muodostui näin suppeammaksi kuin julkisuuslaissa. Rajatumpi käsite oli kuitenkin perusteltu henkilötietojen suojaan liittyvien perusoikeusnäkökohtien vuoksi.

Harmaan talouden selvitysyksikkö on toiminut reilun vuoden, ja tänä aikana on ilmennyt, että viranomaisen määritelmä muodostui yksikön tehokkaan toiminnan kannalta eräiltä osin turhan kapeaksi. Selvitysyksikkö ei ole nimittäin oikeutettu saamaan tietoja sellaisilta yhteisöiltä, laitoksilta tai yksityisiltä henkilöiltä, jotka hoitavat julkista tehtävää lain tai asetuksen tai muun säännöksen tai määräyksen perusteella ja käyttävät siinä yhteydessä julkista valtaa. Viranomaisasema perustuu näissä tilanteissa julkisuuslain 4 §:n 2 momenttiin. Tällaisia harmaan talouden torjunnan kannalta merkittäviä toimijoita ovat esimerkiksi Eläketurvakeskus, Työttömyysvakuutusrahasto ja Tapaturmavakuutus-laitosten liitto ry silloin, kun ne hoitavat julkista tehtävää.

Esityksellä yritetään siis korjata tämä puute sisällyttämällä viranomaisen määritelmään myös julkisuuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetut tilanteet. Viranomaisen käsite jäisi kuitenkin tällaisen tarkennuksen jälkeenkin selvitysyksikköä koskevassa laissa suppeammaksi kuin julkisuuslaissa.

Perustuslakivaliokunnan lausunto

Perustuslakivaliokunta on antanut lausunnon sekä alkuperäisestä hallituksen esityksestä (HE 163/2010 vp) vuonna 2010 että nyt käsiteltävänä olevasta tarkentavasta esityksestä. Nyt annetussa lausunnossa uudistetaan aiemman lausunnon viranomaisen käsitettä koskeva osio.

Valiokunta on kiinnittänyt lisäksi valtiovarainvaliokunnan vakavaa huomiota tarpeeseen rajoittaa käsitteen sisältöä. Se tulisi rajata lausunnon mukaan vain sellaisiin toimijoihin, jotka hoitavat elinkeinotoimintaan liittyviä lupa-. tarkastus- tai valvontatehtäviä tai jotka muutoin tehtävissään käsittelevät olennaisesti elinkeinotoimintaa koskevia asioita tai esimerkiksi jakavat avustuksia, tukia tai etuuksiaPerustuslakivaliokunta on todennut sinänsä alun perin, että selvitysyksikköä koskevalle lakiesitykselle on painavat yhteiskunnalliset perusteet ja että esityksellä tavoitellaan varsin hyväksyttäviä päämääriä. Alkuperäinen lakiehdotus täytti myös riittävällä tavalla ne yleiset vaatimukset, jotka juontuvat perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetystä henkilötietojen suojasta ja lailla säätämisen vaatimuksesta sekä niitä koskevasta perustuslakivaliokunnan soveltamiskäytännöstä (PeVL 38/2010 vp).. Lakiehdotus voidaan käsitellä kuitenkin tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Tarkastusvaliokunnan lausunto

Tarkastusvaliokunta on pitänyt hallituksen esitystä tarpeellisena ja kannatettavana. Ehdotetut muutokset ovat valiokunnan mielestä lähinnä teknisiä, ja niillä parannetaan selvitysyksikön toimintamahdollisuuksia ja yksikön laatimien selvitysten sisältöä. Esityksellä ei laajenneta myöskään olennaisesti selvitysyksikön tiedonsaantioikeuksia. Valiokunta on kiinnittänyt pikemminkin huomiota tarpeeseen täydentää lainsäädäntöä, jotta selvitysyksikkö voisi tehdä ns. velvoitteidenhoitoselvityksiä myös työhallintoon, työsuojeluun tai ulkomaalaisrekisteröintiin liittyvän valvonnan tueksi. Tämä ei ole toistaiseksi mahdollista näiden viranomaisten omien tiedonsaantioikeuksien rajallisuuden vuoksi.

Valtiovarainvaliokunnan kanta

Valiokunta ehdottaa, että viranomaisen määritelmää tarkennetaan perustuslakivaliokunnan lausunnossa kuvatuin tavoin. Lakiehdotuksessa olevaa viittausta julkisuuslain 4 §:n 2 momenttiin täydennettäisiin siten taloudelliseen toimintaan liittyvällä kytkennällä.

Laissa tarkoitettuja viranomaisia olisivat siten julkisuuslain 4 §:n 1 momentin 1—7 kohdassa tarkoitetut viranomaiset, kuten nykyisin, ja julkisuuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetut yhteisöt, laitokset, säätiöt ja yksityiset henkilöt, kuten hallitus on esittänyt. Lisäksi edellytettäisiin, että näillä tahoilla on tai voi olla tietoja organisaatioiden tai ns. organisaatiohenkilöiden taloudellisesta toiminnasta, taloudellisesta asemasta, julkisoikeudellisten velvoitteiden hoitamisesta tai kytkennöistä muihin organisaatioihin tai organisaatiohenkilöihin (Valiokunnan muutosehdotus). Näin tarkennettu säännös ottaa huomioon sekä perusoikeuksien suojan että harmaan talouden torjuntaan liittyvät tietotarpeet.

Valiokunta korostaa lisäksi sitä, että vaikka viranomaisen käsite on keskeinen erityislaissa, se ei ratkaise yksinään selvitysyksikön tiedonsaantioikeutta. Tiedonsaanti edellyttää aina tietopyynnön kohteelta viranomaisaseman lisäksi myös sitä, että selvitysyksiköllä on oikeus saada tietoja selvityksiään varten. Ns. ilmiöselvityksiä koskevasta tiedonsaantioikeudesta säädetään erityislain 4 §:ssä ja ns. velvoitteidenhoitoselvityksiä koskevasta tiedonsaantioikeudesta lain 7 §:ssä. Kummassakin lainkohdassa edellytetään mm., että pyydetyt tiedot ovat välttämättömiä selvitysten laatimiseksi. Tiedonsaantioikeus velvoitteidenhoitoselvityksiä varten edellyttää lisäksi sitä, että erityislain 6 §:ssä olevat edellytykset selvityksen käyttötarkoituksesta täyttyvät.

Selvitysyksikön tiedonsaantioikeus on siis rajattu sekä viranomaisaseman että laissa osoitetun välttämättömyys- ja käyttötarkoitussidonnaisuuden kautta. Pelkkä viranomaisasema ei siis yksin riitä. Hyvä esimerkki tästä on työvoimahallinto. Yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa lisää myös se, että selvitysyksikön tehtävät rajoittuvat vain organisaatioiden kautta tapahtuvaan toimintaan. Selvitysyksikkö ei siis tarkastele esimerkiksi yksityishenkilön sosiaalietuuksien väärinkäytöksiä.

Valiokunta katsoo edellä olevan perusteella, että lakiehdotus voidaan hyväksyä valiokunnan ehdottamassa muodossa.