Perustelut

Kannatamme valtioneuvoston kantaa, joka perustuu Euroopan komission ehdotukseen. Komissio ehdottaa, että lohikiintiö vuodelle 2013 olisi Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella 108 762 lohta eli noin 11 % pienempi kuin vuonna 2012. Suomen osuus komission ehdottamasta kokonaiskiintiöstä olisi noin 28 000 lohta, mikä on peräti noin 30 prosenttia pienempi kuin lohisaalis vuonna 2012. Suomenlahdella kiintiö pysyisi nykytasolla. Komissio on saanut tieteellistä neuvoa kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta ICES:ltä ja komission tieteellis-teknistaloudelliselta kalastuskomitealta STECF:ltä.

Komission ehdotus Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen kiintiön pienentämisestä 108 762 loheen noudattaa komission tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean STECF:n tieteellistä neuvoa.

Itämeren lohikiintiötä on jo monen vuoden ajan pienenetty voimakkaasti. Tämän vuoden lohikiintiö on 51 prosenttia pienempi kuin vuoden 2011 kiintiö.

Ympäristövaliokunta on todennut aikaisemmassa lausunnossaan (YmVL 4/2012 vp — E 149/2011 vp) tänä vuonna, että Itämeren merkittävimmän luonnonlohijoen, Tornionjoen, nykytiedolla arvioidun tarvittavan kutukalamäärän MSY-tason saavuttamiseksi suurella varmuudella tulisi olla 35 000—40 000 lohta, jolloin nykyisen jokikalastuksen vallitessa nousulohia tulisi olla noin 50 000.

On huomionarvoista, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen niin sanotun lohilaskurin mukaan Tornionjokeen nousi vuonna 2012 ennätysmäisen paljon eli noin 60 000 lohta, mikä on noin 200 prosenttia enemmän kuin vuonna 2011. Ympäristövaliokunnan peräänkuuluttama, MSY-tason saavuttamiseksi vaadittu, 50 000 nousulohen määrä on siten jo täyttynyt.

Sekä valtioneuvoston että omasta kannastamme poiketen valiokunnan enemmistö katsoo, että Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikiintiötä määritettäessä tulee uhanalaisten lohikantojen suojelemiseksi ja elvyttämiseksi selkeämmin noudattaa ICES:n tieteellistä neuvoa ja sen mukaista varovaisuusperiaatetta.

Neuvossaan ICES epäilee, että puolalaiset ammattikalastajat harjoittavat raportoimatonta lohenkalastusta lähes 70 000 lohen edestä. ICES on viime vuoden tapaan vähentänyt edellä mainitut 70 000 lohta ehdottamastaan kiintiöstä. Ilman tätä vähennystä ICES:n neuvo olisi 124 000 lohen kiintiö. ICES:n epäilys raportoimattomasta lohenkalastuksesta ei perustu selkeään näyttöön, vaan karkeaan arvioon vuonna 2010 tapahtuneesta kalastuksesta. Komissio on kuluvana vuonna tehnyt useita valvontakäyntejä Puolaan, mutta ei ole niissä voinut todentaa ICES:n arvioimaa laajamittaista raportoimatonta lohenkalastusta. Komissio on kirjallisesti vahvistanut tämän Suomen viranomaisille. Tälle näkemykselle ei siten ole tieteellisesti pitävää perustetta.

Tutkijoiden tehtävä ei ole ehdottaa leikkausta kiintiöön sen perusteella, että he epäilevät jonkun kalastavan tai tulevan kalastamaan laittomasti. Jos laitonta kalastusta tapahtuu ja se voidaan todentaa, on viranomaisten tehtävä vähentää laittomasti kalastettu määrä sääntöjä rikkovan jäsenmaan kiintiöstä. Tästä säädetään selvästi EU:n kalastuksen valvonta-asetuksen (1224/2009) artikla 105:ssä ja näin on toimittu turskankalastuksen osalta (neuvoston asetus 338/2008), jossa vähennyksiä on tehty Puolan kiintiöihin. Puolalaisten väitetty laiton kalastus tulisi siten vähentää heidän omasta kiintiöstään, jos sellainen voidaan viranomaisten toimesta todentaa. Tällaista laitonta kalastusta ei ole pystytty todistamaan komission neljästä valvontamatkasta huolimatta. On myös edellä mainitun säädöksen vastaista edellyttää tällaisten vähennysten tekoa kaikilta jäsenvaltioilta ja sääntöjä noudattavilta kalastajilta.

Huomionarvoista on myös se, että ICES toteaa ja sen tekemät analyysit osoittavat, että heikossa tilassa olevien lohikantojen tila ei olennaisesti parane, vaikka TAC vahvistettaisiin hyvin alhaiselle tasolle ja lohenkalastus minimoitaisiin. Pieniä ja heikossa tilassa olevia lohikantoja tulisi elvyttää kohdistetuilla toimilla, kuten Itämeren pääaltaalla harjoitettavan kalastuksen rajoituksilla, jokikohtaisilla kalastusrajoituksilla, jokikunnostuksilla ja nousuesteiden poistamisella.

Ammattikalastukseen on jo aikaisemmin kohdistettu lukuisia rajoituksia ja lohikiintiöihin suuria leikkauksia. Valtioneuvoston kannan mukaan Suomi tulee lisäksi vuodesta 2013 alkaen kieltämään suomalaisten kalastusalusten lohenkalastuksen Itämeren pääaltaan alueella leveyspiirin 59°30`N eteläpuolella. Erityisesti tällä alueella saadaan heikkoja lohikantoja saaliiksi. Suomi pyrkii myös vaikuttamaan EU:n lainsäädäntöön siten, että lohen siimakalastuksen sallittu aika lyhennetään merkittävästi tai siimojen käyttö lohenkalastuksessa kielletään kokonaan. Varovaisuusperiaate on siten jo huomioitu.

Huomionarvoista on myös se, että hallitusohjelmassa todetaan, että "ammattikalastuksen taloudelliset toimintaedellytykset turvataan. Hallitus edistää kotimaisen kaupallisesti pyydetyn kalan kulutuksen kasvua." Valiokunnan enemmistön nyt esittämä kannanotto merkitsisi käytännössä ammattikalastajien toimintaedellytysten merkittävää heikennystä. Mahdollisuus kalastaa lohta on keskeinen edellytys ammattikalastajien toiminnalle. Valiokunnan enemmistön kanta on siten selvässä ristiriidassa hallitusohjelman sekä suuren valiokunnan lausumassa SuVX 104/2012 vp olevan ammattikalastuksen taloudellisten toimintaedellytysten turvaamista koskevan kannanoton kanssa. Nämä tosiseikat huomioon ottaen katsomme, että valiokunnan tulisi lausunnossaan ilmoittaa sen yhtyvän valtioneuvoston kantaan.