Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin.

Investointiavustusta erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi uudisrakentamiseen, perusparannukseen ja asuntojen hankintaan on myönnetty vuodesta 2005 alkaen. Avustusjärjestelmä on osoittautunut hyvin tarpeelliseksi, ja avustuksia on haettu enemmän kuin niitä on voitu valtuuden puitteissa myöntää. Kaikissa tapauksissa nykyinen avustustaso ei kuitenkaan ole tarpeeksi korkea erityisryhmän tarpeisiin soveltuvien asuntojen rakentamiseksi. Esityksen tavoitteena on parantaa erityisesti pitkäaikaisasunnottomien, opiskelijoiden ja vammaisten asuntotilannetta nostamalla avustusprosenttien suuruutta, jotta heille soveltuvien vuokra-asuntojen tarjontaa voidaan lisätä. Valiokunta pitää esitystä erittäin tarpeellisena, sillä erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuteen ja vammaisten asumiseen liittyy suuria haasteita, joihin erityinen panostus on välttämätöntä.

Erityisen vaikea haaste on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen. Sosiaalisten, terveydellisten ja taloudellisten seurausvaikutusten perusteella arvioituna pitkäaikaisasunnottomuus muodostaa asunnottomuuden vaikeimman haasteen. Moniongelmaisille pitkäaikaisasunnottomille tarvitaan heidän tarpeisiinsa soveltuvia asuntoja. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman mukaan tavoitteena on luopua asteittain asuntoloiden käytöstä asunnottomien pitkäaikaiseen asumiseen ja korvata ne itsenäisen, tuetun ja valvotun asumisen mahdollistavilla asumisyksiköillä. Ratkaisuja tarvitaan esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmaisille soveltuvien asumismuotojen kehittämiseksi. Esillä on ollut myös käytännön tarve hankkia yksittäis- tai ryhmäasuntoja pitkäaikaisasunnottomille. Tätä tarvetta ei usein voida toteuttaa, koska hankinta- tai korjauskustannukset muodostuvat niin korkeiksi, että asumiskustannukset nousevat vuokranmaksukykyyn nähden kohtuuttomiksi. Valiokunta tukee avustusprosentin nostamista 50 prosenttiin tärkeänä parannuksena korostaen samalla, että pitkäaikaisasunnottomuuteen kohdentuvia toimenpiteitä tulee tukea johdonmukaisella asunto- ja sosiaalipolitiikalla, jolla myös tehostetaan asunnottomuuden ennaltaehkäisyä. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA osoittaa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman piiriin hyväksyttäville hankkeille erityisryhmien investointiavustusta vuosina 2008—2011 enintään 20 miljoonaa euroa/vuosi.

Eri vammaisryhmien osalta tarvetta on paitsi vuokra-asunnoista yleensä erityisesti tukiasunnoista ja tehostetusta palveluasumisesta. Kehitysvammaisia on laitoshoidossa tällä hetkellä noin 2 300 henkilöä, joista vain 100—200:n arvioidaan tarvitsevan laitoshoidon tasoista hoitoa ja joiden asuminen tulisi järjestää normaalissa asuinympäristössä. Laitoksissa asuu tällä hetkellä paljon sellaisia kehitysvammaisia, jotka pystyisivät asumaan tavallisissa asunnoissa tai kehitysvammaisten ryhmäkodeissa, kun riittävät tukipalvelut ovat saatavilla. Siirtyminen laitosasumisesta avohoitopainotteiseen palvelurakenteeseen edellyttää rakenteellista muutosta asuntotuotannossa. Myös osa vanhempiensa luona asuvista kehitysvammaisista haluaisi asua itsenäisesti, tai heidän vanhempansa eivät enää iän vuoksi pysty hoitamaan heitä kotona. Valiokunta korostaa hallituksen esityksen tavoin yhdenvertaisuusperiaatteen edellyttämää vammaisen henkilön mahdollisuutta asua muun väestön joukossa. Kehitysvammaisten asumistarpeisiin vastaamiseksi ja laitoshoidon korvaamiseksi on arvioitu tarvittavan vuosittain noin 600 uutta asuntoa. Myös vammaisten opiskelijoiden palvelutarpeeseen tulee pystyä vastaamaan.

Valiokunta korostaa tarvetta tukea kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa erityisesti mainittujen ryhmien asuntotilanteen parantamiseksi. Kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa tulee tukea myös yleisen maa- ja asuntopolitiikan keinoin. Esimerkiksi Helsingin seudulla riittämätön tonttitarjonta on muodostunut keskeiseksi asuntotuotannon esteeksi. Hallituksen asuntopoliittisen ohjelman sekä Helsingin seudun kuntien ja valtion tekemän aiesopimuksen tavoitteena on nostaa alueen vuosittainen asuntotuotanto 12 000—13 000 asuntoon. Tällä hetkellä edellytykset vuokra-asuntotuotannon lisäämiselle ovat aiempaa paremmat myös suhdannenäkökulmasta, kun omistusasuntotuotannon kasvu on hiipunut ja talouden epävarmuustekijät hidastavat vähitellen myös voimakkaasti kasvanutta toimisto- ja liikerakentamista. Siten myös vuokra-asuntotuotantoon näyttäisi olevan käytettävissä aikaisempaa enemmän resursseja.

Hallituksen esityksen tavoitteena on saada asuntojen vuokrataso investointiavustusten avulla asukkaiden maksukykyyn nähden kohtuulliselle tasolle, vaikka kohteisiin joudutaankin toteuttamaan kustannuksia nostavia erityisratkaisuja kunkin ryhmän erityisvaatimusten ja palvelutarpeen mukaan. Valiokunta korostaa tarvetta varmistaa, että järjestelmä johtaa reaalisesti kohtuulliseen vuokratasoon. Yhteiskunnan varoilla tuetun asunnon tulee pysyä asianomaisen erityisryhmän vuokra-asuntokäytössä 20 vuotta.

Asuinkohteiden tulee täyttää paitsi kunkin erityisryhmän erityistarpeet, myös normaalit laatuvaatimukset. Valiokunta toteaa, että kohtuuhintaisuus muodostaa haasteen, kun esimerkiksi paloturvallisuutta, esteettömyyttä ja energiatehokkuutta koskevat vaatimukset nostavat kustannuksia eikä niistä voida tinkiä. Ilmastonmuutokseen vastaaminen edellyttää tulevaisuudessa uusia ja tiukempia normeja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi, mikä toisaalta pitkällä aikavälillä myös vähentää rakennusten energiankulutusta ja täten elinkaaritarkastelussa laskee asumisen hintaa. Valiokunta pitää hyvänä, että ympäristöministeriö on käynnistänyt rakentamisen normitalkoot, joiden tavoitteena on selvittää, mistä normeista voidaan joustaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon mahdollistamiseksi. Esimerkiksi autopaikkojen tarpeeton ylimitoitus opiskelija-asuntojen yhteydessä voi nostaa kustannustasoa turhaan.

Valiokunta korostaa, että kohteiden sijoittamisessa tulee torjua sosiaalista segregaatiota ja ottaa huomioon kunkin erityisryhmän tarpeet, erityisesti tavoitteena sijoittaminen hyvien liikenneyhteyksien ääreen ja palvelujen saavutettavuus.

Valtion vuoden 2008 talousarviossa on erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen osoitettu avustusvaltuutta yhteensä 85 miljoonaa euroa, josta on käytetty tai sidottu avustuspäätöksin noin 48 miljoonaa euroa. Avustusosuuden suuruuden määrittelyssä on otettava huomioon kohteen laajuus ja kustannukset, vuokran kohtuullisuus sekä erityisryhmään kuuluvien vuokranmaksukyky. Palvelu- ja tukiasumishankkeet edellyttävätkin huomattavasti enemmän ARA:n ohjausta kuin tavalliset vuokratalokohteet. ARA:n henkilöstöltä vaaditaan siten tehokkuutta ja korkeaa osaamista samalla, kun sen henkilöstöä vähennetään valtion tuottavuustavoitteiden mukaisesti 10 henkilöllä vuoteen 2011 mennessä.

Väestön ikääntyminen lisää myös tarvetta palvelu- ja tukiasumishankkeiden määrän nostamiseen. Tulevaisuudessa myös dementiaoireisten asumiseen liittyvien erityisvaatimusten ratkaiseminen ja laitoshoidon välttäminen mahdollisimman pitkään muodostavat yhä mittavamman haasteen.

Valiokunta korostaa edelliseen viitaten, että investointivaltuuden riittävyyttä tulee seurata ja arvioida sen korotustarvetta seuraavan valtiontalousarvion käsittelyn yhteydessä kuvatut tarpeet huomioon ottaen.