Arvoisa puhemies! Keskustelussa on tänään on ollut monta isoa ja monitahoista asiaa, ja siihen verrattuna tämä tuntuu ehkä pieneltä asialta. Tämä onkin hyvin selvä asia, mutta tausta on yllättävän iso ja monitahoinen. 

Se, että tämä on iso asia, liittyy siihen, että kun tässä salissa monta kertaa puhutaan suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista, niin tämä yksittäinen asia, tupakka, tappaa noin 3 000—4 000 suomalaista vuodessa, noin 700 000 EU:ssa ja noin 4 miljoonaa maailmanlaajuisesti. 

Se, että asia on monitahoinen, liittyy salakuljetusproblematiikkaan, koska yllättävän suuri osa maailmassa poltetuista savukkeista on salakuljetettu. EU:n alueellakin tätä kuvastaa se, että vuonna 2015 yksin EU:n viranomaiset takavarikoivat noin 600 miljoonaa savuketta. Ja mikä on mielenkiintoista, tupakkateollisuus ei suinkaan ole viaton tähän salakuljetukseen, vaan se on monella tavalla ollut mukana. Sitä kuvaa se, että EU-komissio haastoi tupakkayhtiöitä joitakin vuosia sitten, ja sen perusteella jättiyhtiö Philip Morris suostui maksamaan EU:lle noin miljardi euroa seuraavan 12 vuoden aikana, mikä osoittaa sen, että ei tässä ihan syyttömiä olla. Tähän salakuljetukseen liittyvät tosiaan toisaalta nämä asenteet, joita kuvaa hyvin se, että Pohjois-Euroopassa on aika hyvä kulttuuri, suhteellisen vähän salakuljetusta, vaikka hinta on aika korkea. Etelä-Euroopassa on matala hinta, mutta siellä on paljon salakuljetusta. 

Tämän salakuljetuksen torjuntaan liittyy juuri tämä seurantainstrumentti, jota nyt maailman tupakkakonvention yhteydessä on pohdittu — konventio, jonka Suomi on ratifioinut — ja sen perusteella komissio on nyt tehnyt tämän esityksen, joka on tässä laissa, elikkä tämä niin sanottu track and trace. Ongelma on se, että teollisuus ei ole malttanut pitää näppejään erossa näistä systeemeistä, ja tästä EU:n parlamentti nimenomaan äänesti muutama vuosi sitten ja torjui komission sopimuksen Philip Morrisin kanssa. Tässä on olennainen kysymys se, onko tämä instrumentti, jonka me olemme nyt hyväksymässä, tosiaan riippumaton tupakkateollisuudesta. Se on teknisesti aika vaikea kysymys, mutta ilmeisesti se on. Ja kun valiokunnassa tästä keskusteltiin, niin päädyttiin tähän olennaiseen lauseeseen mietinnössä, elikkä valiokunta edellyttää, että kun hallitus tekee asetuksen, niin vähittäismyyntipakkauksissa on yksilöllinen tunniste, joka on Suomen STM:n antama, ja aitoustekijä on kolmannen osapuolen, teollisuudesta riippumattoman tahon, tarjoama. 

Eli mietintö on hyvä ja laki on hyvä. 

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys ja tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö ovat erinomaisia. Tupakoinnin haittavaikutukset ovat meidän kaikkien tiedossa, kuten edustaja Puska omassa puheenvuorossaan hyvin kuvasi. Maailmassa tällä hetkellä erilaisia aineita salakuljetetaan maasta toiseen, pyritään saamaan taloudellista voittoa, ja tässä tapauksessa tämän laittoman toiminnan estäminen tällaisella hyvällä keksinnöllä on todella hyvä asia. Todellakin pitää nämä pakkaukset laittaa sillä keinoin kuntoon, että harmaalle taloudelle ei anneta mahdollisuuksia. 

Tupakka sinänsä, totta kai, on haitallinen nautintoaine. Jokainen sen tiedämme. Mutta se on sitten joka tapauksessa vielä haitallisempaa yhteiskuntamme kannalta, että salakuljetetulla tuotteella savutellaan ja valtiovalta ja yhteiskunta eivät saa siitä kyseisestä tapahtumasta mitään muuta kuin terveyshaitat, joita sitten potilaat mukanaan kantavat terveyskeskuksiin ja sairaaloihin. 

Aivan erinomainen lakiesitys. Toivon hartaasti, että tällä pystytään pikkuisen harmaata taloutta ja tällaista laitonta toimintaa estämään ja nimenomaan niin, että ison päämäärän tässä pitää olla tietenkin se, että pyritään ihmisten terveyttä parantamaan koko ajan ja pääsemään tupakasta mahdollisimman tehokkaasti irti, esimerkiksi Suomessa nyt vaikka ensin. 

Arvoisa puhemies! Kun minä 22‑vuotiaana vuonna 89 menin Savukosken kuntaan töihin, oli aivan järkyttävää se, että joka toisessa työhuoneessa tupakoitiin. Ne olivat aivan täynnä savua, kunnanviraston melkein jokainen huone, ja minunkin työhuoneeseeni sitä savua tuli todella paljon. Siitä on nytten mennyt aikaa kohta kolmattakymmentä vuotta. Kuinka ihanaa on se, että nykyään ei enää työpaikoilla saa polttaa ja monessa muussakin paikassa me pystymme hengittämään kunnolla. 

Kiitoksia, arvostamani edustaja Puska, kun toitte näitä tupakka-asioita jälleen esille. Olette vuosien mittaan tehnyt todella paljon töitä sen eteen, että myöskin tässä asiassa Suomessa on saatu ihmisten terveyttä pelastettua ja autettua eteenpäin. Jokainen toimenpide, joka on auttanut siinä, että ihmiset tupakoivat yhä vähemmän, on aina eteenpäin — kiitoksia. Tämäkin esitys nyt on loppujen lopuksi pieni asia, mutta pienillä palasilla mennään eteenpäin. 

Toinen asia, minkä minä haluan tuoda tässä yhteydessä esille, on se, että Suomeen salakuljetetaan tällä hetkellä todella paljon nuuskaa. Sitähän ei Suomessa saa myydä — onneksi sitä ei saa myydä. Ja siitä on käyty myöskin keskustelua, pitäisikö se virallistaa Suomessa, niin että myöskin verotulot tulisivat Suomeen, koska ne verotulot ovat aika huikeat, mitä siitä menee nyt sitten Suomesta Ruotsin puolelle. Mutta kiitos siitä, että nuuska on Suomessa laiton, sillä ei se suotta ole laiton. Terveyshän meille on kaikkein tärkein asia tässäkin nuuska-asiassa, elikkä ihmisille ei pidä antaa turhaan mahdollisuutta alkaa käyttää semmoista, mikä on terveydelle vaarallista.