1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain soveltamisala
Rikosasioiden sovittelulla (sovittelu) tarkoitetaan
tässä laissa maksutonta palvelua, jossa rikoksesta
epäillylle ja rikoksen uhrille järjestetään
mahdollisuus puolueettoman sovittelijan välityksellä kohdata
toisensa luottamuksellisesti, käsitellä rikoksesta
sen uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja
sekä pyrkiä omatoimisesti sopimaan toimenpiteistä niiden
hyvittämiseksi.
Sovittelu voi kohdistua myös sellaisiin riita-asioihin,
joissa ainakin yksi osapuoli on luonnollinen henkilö. Muu
kuin rikokseen perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta koskeva riita-asia
voidaan kuitenkin ottaa soviteltavaksi vain, jos riita sen kohde
ja asiassa esitetyt vaatimukset huomioon ottaen on vähäinen.
Riita-asian sovittelusta on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa
säädetään rikosasian sovittelusta.
2 §
Sovittelun yleiset edellytykset
Sovittelu voidaan toteuttaa vain sellaisten osapuolten kesken,
jotka ovat henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti ilmaisseet
suostuvansa sovitteluun ja jotka pystyvät ymmärtämään
sovittelun sekä siinä tehtävien ratkaisujen
merkityksen. Ennen kuin osapuoli antaa suostumuksensa sovitteluun,
hänelle tulee selvittää hänen
sovitteluun liittyvät oikeutensa ja asemansa sovittelussa.
Osapuolella on oikeus peruuttaa suostumuksensa milloin tahansa sovittelun
aikana.
Alaikäisen henkilön on annettava suostumuksensa
sovitteluun henkilökohtaisesti. Alaikäisen henkilön
osallistuminen sovitteluun edellyttää lisäksi,
että myös hänen huoltajansa tai muut lailliset
edustajansa suostuvat siihen. Vajaavaltaiseksi julistettu täysi-ikäinen
henkilö voi osallistua sovitteluun, jos hän ymmärtää asian
merkityksen ja antaa henkilökohtaisesti suostumuksensa
sovitteluun.
3 §
Sovittelussa käsiteltävät asiat
Sovittelussa voidaan käsitellä rikoksia, joiden
arvioidaan soveltuvan soviteltaviksi, kun otetaan huomioon rikoksen
laatu ja tekotapa, rikoksesta epäillyn ja uhrin keskinäinen
suhde sekä muut rikokseen liittyvät seikat kokonaisuutena.
Soviteltavaksi ei saa ottaa alaikäiseen kohdistunutta rikosta,
jos uhrilla rikoksen laadun tai ikänsä vuoksi
on erityinen suojan tarve. Jos rikosta ei voida sovitella, myöskään
siitä aiheutuneen vahingon korvaamista koskevaa asiaa ei saa
ottaa soviteltavaksi.
Riita-asia voidaan ottaa soviteltavaksi, jos sen käsittelemistä sovittelussa
voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.
Asian käsittely ja ratkaisu poliisi- tai syyttäjäviranomaisessa
taikka tuomioistuimessa eivät estä sovittelua.
4 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) sovittelutoimistolla toimintayksikköä,
jonka tehtävänä on 8 §:n
mukaisesti tuottaa sovittelupalvelut tietyllä alueella;
2) sovittelijalla tehtävään
koulutettua henkilöä, joka hoitaa yksittäisiä sovittelutehtäviä sovittelutoimiston
ohjauksen ja valvonnan alaisena;
3) sovittelutoiminnan vastuuhenkilöllä henkilöä,
jonka tehtävänä on vastata sovittelutoiminnan
suunnittelusta, kehittämisestä ja asianmukaisesta
toteuttamisesta sovittelutoimiston toimialueella sekä toimia
tarvittaessa myös sovittelijana; ja
4) sovittelun ohjaajalla henkilöä,
jonka tehtävänä on ohjata ja valvoa sovittelijoiden
toimintaa sekä toimia tarvittaessa sovittelijana.
2 luku
Sovittelun järjestäminen ja kustannusten korvaaminen
5 §
Yleinen johto, ohjaus ja valvonta
Sovittelutoiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat
sosiaali- ja terveysministeriölle.
6 §
Rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta
Sovittelutoiminnan valtakunnallista ohjausta, seurantaa ja kehittämistä varten
sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii
valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama rikosasioiden
sovittelun neuvottelukunta, jonka tehtävistä ja
kokoonpanosta säädetään tarkemmin
valtioneuvoston asetuksella.
7 §
Palvelujen järjestämisvelvollisuus
Lääninhallitus on velvollinen järjestämään sovittelutoiminnan
siten, että palvelua on saatavissa asianmukaisesti toteutettuna
läänin kaikissa osissa.
8 §
Palvelujen tuottaminen
Palvelut voidaan tuottaa siten, että lääninhallitus
tekee:
1) kunnan kanssa kuntalain (365/1995) 2 §:n 2 momentissa
tarkoitetun toimeksiantosopimuksen, jolla kunta sitoutuu huolehtimaan
palvelun tuottamisesta omalla alueellaan tai sen lisäksi muidenkin
kuntien tai niiden osien alueella siten kuin 9 §:n
mukaan sovitaan; tai
2) muun julkisen tai yksityisen palveluntuottajan kanssa
sopimuksen, jolla palveluntuottaja sitoutuu huolehtimaan palvelun
tuottamisesta 9 §:n mukaisesti sovitulla alueella.
Jollei palveluja saada jollakin alueella tuotetuksi 1 momentin
mukaisesti, lääninhallituksen tulee tuottaa alueen
palvelut palkkaamansa henkilöstön avulla tai muulla
sopivaksi katsomallaan tavalla.
9 §
Palvelujen tuottamista koskeva sopimus
Palvelujen tuottamista koskevassa sopimuksessa tulee
sopia ainakin:
1) toimialueesta, jolla sopimuksessa tarkoitettu palvelu
järjestetään;
2) valtion varoista maksettavan korvauksen määrästä 12 §:n
3 momentissa säädettyjä perusteita
noudattaen sekä korvauksen maksamisesta;
3) sovittelutoiminnan vastuuhenkilöstä,
sovittelutoimiston muusta henkilöstöstä sekä sovittelijoiden
määrästä;
4) sovitteluun osallistuville henkilöille
järjestettävästä koulutuksesta;
5) sopimuksen voimassaoloajasta; sekä
6) sopimuksen irtisanomisesta.
10 §
Sovittelutoimintaan osallistuvilta henkilöiltä vaadittava
kelpoisuus
Sovittelutoiminnan vastuuhenkilöllä ja sovittelun
ohjaajalla tulee olla tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto.
Erityisestä syystä tehtävään
voidaan ottaa muukin henkilö, jolla on hyvä perehtyneisyys
sovittelutoimintaan sekä sen suunnitteluun ja ohjaamiseen.
Sovittelijana voi toimia henkilö, joka on suorittanut sovittelutoimintaan
perehdyttävän koulutusjakson ja jolla muutoin
on sellainen koulutus, taito ja kokemus, jota tehtävän
asianmukainen hoitaminen edellyttää.
Tarkempia säännöksiä 1 momentissa
tarkoitettujen henkilöiden kelpoisuusvaatimuksista
voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
11 §
Täydennyskoulutuksen järjestäminen
Lääninhallitusten tulee huolehtia sovittelutoimintaan
osallistuville henkilöille tarkoitetun täydennyskoulutuksen
järjestämisestä valtakunnallisesti ja
alueellisesti.
12 §
Valtion varoista maksettava korvaus
Sovittelutoiminnan järjestämisestä aiheutuvat
kustannukset korvataan valtion varoista. Valtion varoista maksettavan
korvauksen yhteismäärä vahvistetaan vuosittain
sellaiseksi, että se vastaa niitä kustannuksia,
joiden arvioidaan keskimäärin aiheutuvan sovittelutoimistojen
ylläpitämisestä, palvelujen asianmukaisesta
tuottamisesta sekä sovittelutoimintaan osallistuville henkilöille
tarkoitetusta koulutuksesta.
Korvauksen yhteismäärä jaetaan lääninhallitusten
kesken käytettäväksi 1 momentissa tarkoitettuihin
kustannuksiin. Jaon perusteina ovat läänin asukasluku,
pinta-ala ja rikollisuustilanne.
Palveluntuottajalla on oikeus saada valtion varoista 1 momentissa
tarkoitettujen kustannustensa korvaukseksi laskennallisin perustein maksettava
korvaus. Korvauksen suuruus määräytyy
palveluntuottajan toimialueen asukasluvun, pinta-alan ja rikollisuustilanteen
mukaan.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
2 momentissa tarkoitetun korvauksen jakamisesta sekä 3
momentissa tarkoitetun korvauksen määräytymisestä ja
korvauksen maksamisesta lääninhallitukselle
8 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa.
3 luku
Menettely sovittelua toteutettaessa
13 §
Asioiden ohjautuminen sovitteluun
Sovittelua koskevan aloitteen voi tehdä rikoksesta
epäilty, rikoksen uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen
taikka muu viranomainen. Jos rikoksesta epäilty
tai rikoksen uhri on alaikäinen, myös hänen
huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on
oikeus tehdä aloite sovitteluun ryhtymisestä.
Vajaavaltaiseksi julistettua täysi-ikäistä henkilöä koskevassa
asiassa aloitteen sovittelusta voi tehdä myös
hänen edunvalvojansa.
Vain poliisi- tai syyttäjäviranomaisella on kuitenkin
oikeus tehdä aloite sovitteluun ryhtymisestä,
jos kyseessä on väkivaltaa sisältävä rikos,
joka on kohdistunut rikoksesta epäillyn puolisoon, lapseen,
vanhempaan tai muuhun heihin rinnastettavaan läheiseen.
Arvioidessaan käsiteltävänään
olevan asian soveltuvan 3 §:n 1 momentissa säädetyn
mukaisesti sovitteluun, poliisi- tai syyttäjäviranomaisen
tulee tiedottaa rikoksesta epäillylle ja rikoksen uhrille
sovittelumahdollisuudesta ja ohjata heidät sovitteluun,
jollei tämän pykälän 2 momentista
muuta johdu. Jos rikoksesta epäilty tai rikoksen uhri on
alaikäinen, tieto sovittelumahdollisuudesta tulee antaa
myös tällaisen henkilön huoltajalle tai
muulle lailliselle edustajalle. Vajaavaltaiseksi julistettua täysi-ikäistä henkilöä
koskevassa asiassa
tieto tulee antaa vajaavaltaisen lisäksi hänen
edunvalvojalleen.
14 §
Sovittelupaikka
Sovittelua koskeva aloite otetaan käsiteltäväksi
sellaisessa sovittelutoimistossa, jonka alueella joku
osapuolista asuu ja jossa sovittelu voi heidän olosuhteensa
huomioon ottaen tapahtua joustavasti. Aloite voidaan ottaa käsiteltäväksi
myös siinä toimistossa, jonka toimialueella rikos
on tapahtunut.
Osapuoli voi aina tehdä sovittelua koskevan aloitteen
sille sovittelutoimistolle, jonka toimialueella hän asuu.
Jollei aloitteen vastaanottanut sovittelutoimisto ota aloitetta
käsiteltäväkseen, sen tulee viipymättä siirtää asia
sellaiselle toimistolle, jolle se katsoo aloitteen käsittelemisen soveltuvan
1 momentin perusteella.
Jollei sovittelutoimistojen välillä päästä yksimielisyyteen
siitä, mikä 1 momentissa tarkoitetuista toimistoista
ottaa sovittelua koskevan aloitteen käsiteltäväkseen,
aloitteen käsittely kuuluu lääninhallituksen
määräämälle sovittelutoimistolle,
jos sovittelutoimistot sijaitsevat saman läänin
alueella. Jos sovittelutoimistot sijaitsevat eri läänien
alueella, määräyksen antaa sosiaali-
ja terveysministeriö.
15 §
Sovittelun edellytysten selvittäminen ja sovittelusta
päättäminen
Ennen kuin sovittelutoimisto päättää sovittelun
aloittamisesta, sen tulee varmistaa, että 2 §:ssä säädetyt
edellytykset sovittelulle ovat olemassa, sekä arvioida,
soveltuuko asia soviteltavaksi. Jos kysymyksessä on riita-asia,
sovittelutoimiston tulee lisäksi arvioida, onko
asian käsittely sovittelussa tarkoituksenmukaista. Sovittelutoimistossa
sovittelutoiminnan vastuuhenkilö päättää asian
ottamisesta soviteltavaksi.
16 §
Sovittelumenettelyyn liittyvät sovittelutoimiston tehtävät
Kun sovittelutoimisto on ottanut asian soviteltavakseen,
sen tulee:
1) nimetä asiaa sovittelemaan sellainen sovittelija,
joka soveltuu tehtävään kokemuksensa
ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella eikä ole
esteellinen hallintolaissa (434/2003) tarkoitetulla tavalla;
2) hankkia sovittelua varten tarvittavat asiakirjat
osapuolten suostumuksella poliisi- tai syyttäjäviranomaiselta,
tuomioistuimelta taikka muilta tahoilta;
3) huolehtia tulkin tai kääntäjän
hankkimisesta, jos osapuoli ei hallitse sovittelussa käytettävää kieltä taikka
ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi ymmärtää sovittelussa
käytävää keskustelua tai tulla
ymmärretyksi siinä; sekä
4) sovittelun päätyttyä toimittaa
poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle salassapitoa
koskevien säännösten estämättä tieto
sovittelun kulusta ja lopputuloksesta.
17 §
Sovittelijan tehtävät
Sovittelijan tulee:
1) järjestää sovittelutapaamiset
osapuolten kanssa;
2) sovitella puolueettomasti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen;
3) auttaa osapuolia löytämään
keskenään heitä tyydyttävät
ratkaisut rikoksesta sen uhrille aiheutuneiden henkisten ja aineellisten
haittojen hyvittämiseksi;
4) antaa osapuolille tietoa saatavissa olevasta oikeusavusta
ja muista palveluista;
5) laatia sovittelussa syntyneestä osapuolten välisestä sopimuksesta
asiakirja ja varmentaa se allekirjoituksellaan; sekä
6) sovittelun päätyttyä toimittaa
sovittelutoimistolle selostus sovittelusta.
18 §
Sovittelun järjestäminen
Sovittelu toimitetaan yleisön läsnä olematta. Osapuolten
tulee osallistua sovitteluun henkilökohtaisesti. Sovittelutapaamisissa
osapuoli saa käyttää avustajaa tai tukihenkilöitä,
jollei se vaaranna sovittelun häiriötöntä kulkua.
Jos osapuolena on alaikäinen henkilö, sovittelu
tulee järjestää siten, että tällä on
mahdollisuus saada tukea huoltajaltaan tai muulta lailliselta edustajaltaan. Huoltajan
tai muun laillisen edustajan läsnäolo sovittelutapaamisessa
voidaan kieltää vain, jos se on selvästi
alaikäisen osapuolen edun vastaista. Alle 15-vuotiaan osapuolen
huoltajaa tai muuta laillista edustajaa ei kuitenkaan saa kieltää osallistumasta
sovittelutapaamiseen.
Jos avustajan, tukihenkilön taikka alaikäisen osapuolen
huoltajan tai muun laillisen edustajan osallistumisesta sovitteluun
ei päästä yhteisymmärrykseen
sovittelijan, sovittelun osapuolten ja alaikäisen osapuolen
laillisen edustajan kesken, asiasta päättää sovittelutoimistossa
sovittelutoiminnan vastuuhenkilö.
Sovittelija voi järjestää osapuolen
kanssa sovittelutapaamisen myös muiden osapuolten läsnä olematta,
jos osapuolet tähän suostuvat.
19 §
Sovittelun keskeyttäminen
Sovittelutoimiston on keskeytettävä sovittelu välittömästi,
jos osapuoli peruuttaa suostumuksensa tai jos on syytä epäillä,
ettei suostumus ole vapaaehtoinen. Sovittelu on keskeytettävä myös, jos
on perusteltua syytä epäillä, ettei
sovittelun osapuoli kykene ymmärtämään
sovittelun ja siinä tehtävien ratkaisujen merkitystä,
tai jos sovittelun jatkaminen on selvästi vastoin alaikäisen osapuolen
etua.
Sovittelutoimisto voi keskeyttää sovittelun, jos
osoittautuu, että muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta
syystä sovittelun onnistumiselle ei ole edellytyksiä.
20 §
Salassapito ja vaitiolovelvollisuus
Sovittelijan tai sovittelutoimiston hallussa olevien asiakirjojen
julkisuuteen sekä sovittelutoimiston henkilöstön
tai muun sovitteluasioiden käsittelyyn osallistuvan henkilön
vaitiolovelvollisuuteen sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan
julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.
Sen estämättä, mitä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:ssä säädetään, sovittelutoimisto
päättää tiedon antamisesta sovitteluun
liittyvästä asiakirjasta, joka on sovittelijan
tai sovittelutoimiston hallussa. Sovittelutoimiston oikeudesta antaa
lääninhallitukselle tieto salassa pidettävästä asiakirjasta
on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun
lain 29 §:ssä säädetään.
Sovittelutoimistossa tässä pykälässä tarkoitetuista
asioista päättää sovittelutoiminnan
vastuuhenkilö. Muutoksenhausta tällaiseen päätökseen
on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annetun lain 33 §:ssä säädetään.
4 luku
Erinäiset säännökset
21 §
Todistamis- ja vetoamiskielto
Sovittelija ei saa todistaa siitä, mitä hän
tehtävässään on saanut tietää soviteltavasta
asiasta, jolleivät erittäin tärkeät
syyt vaadi, että sovittelijaa kuulustellaan siitä.
Sovittelun osapuoli ei saa asian myöhemmässä käsittelyssä ilman
vastapuolen suostumusta vedota siihen, mitä tämä on
sovintoon pääsemiseksi esittänyt sovittelussa.
22 §
Sovittelun järjestämisestä tehtyä sopimusta koskevan
riidan käsittely
Sovittelutoiminnan järjestämisestä 9 §:n
mukaisesti tehtyä sopimusta koskeva riita käsitellään
hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
23 §
Muutoksenhaku
Lääninhallituksen tai sosiaali- ja terveysministeriön
14 §:n 3 momentin nojalla tekemään päätökseen
sekä sovittelutoimiston 15 §:n 1 momentin,
18 §:n 2 momentin ja 19 §:n nojalla tekemään
päätökseen haetaan valittamalla muutosta
hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa
säädetään.
24 §
Sovittelutoimiston ilmoittamisvelvollisuus
Sovittelutoimiston on viipymättä ilmoitettava
poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle päätöksestään,
jolla se on kieltäytynyt ottamasta asiaa soviteltavakseen
tai keskeyttänyt sovittelun.
25 §
Sovittelua varten hankittavien asiakirjojen maksuttomuus
Sovittelutoimistolla on oikeus saada sovittelua varten tarvittavat
asiakirjat poliisi- ja syyttäjäviranomaiselta
sekä tuomioistuimelta maksutta.
26 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.
Tässä laissa tarkoitetut palvelut on järjestettävä 7 §:n
mukaisesti ja tuotettava 8 §:n mukaisesti 1 päivästä kesäkuuta
2006.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon
edellyttämiin toimenpiteisiin.