2 luku
Sijoitusten hajauttaminen
4 §
Yleissäännös sijoitusten hajauttamisesta
Eläkelaitoksen on sijoitustoiminnassaan huolehdittava
lakisääteisen eläkevakuutuksen luonteen
mukaisesti sijoitusten tarkoituksenmukaisesta hajauttamisesta. Hajauttamisessa
on otettava huomioon sijoitusten varmuus, tuotto, rahaksi muutettavuus
ja monipuolisuus.
5 §
Sijoitukset yhteen kiinteistöön
Eläkelaitoksen sijoituksista enintään
5 prosenttia voi olla:
1) suoria tai välillisiä sijoituksia
yhteen kiinteistöön taikka useaan niin lähellä toisiaan
sijaitsevaan kiinteistöön, että niitä voidaan
pitää yhtenä sijoituksena;
2) oikeuksia ja saamisia, jotka kohdistuvat yhteen
kiinteistöön tai yhtenä sijoituksena
pidettäviin kiinteistöihin taikka yhtenä sijoituksena pidettävään
kiinteään omaisuuteen;
3) velkasitoumuksiin, joiden vakuutena on 1 tai
2 kohdassa tarkoitettuja sijoituksia, oikeuksia tai saamisia.
Jos yhtenä sijoituksena pidettävässä kiinteistössä on
vuokralaisena vähintään viisi toisistaan riippumatonta
eri vastapuolta, tällöin 1 momentissa mainittu
prosenttimäärä on 10.
Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella 1 momentissa
mainittu prosenttimäärä on kuitenkin 10.
6 §
Sijoitukset yhteen yhteisöön
Eläkelaitoksen sijoituksista enintään
5 prosenttia voi olla suoria tai välillisiä sijoituksia
saman yhteisön joukkovelkakirjalainoihin, osakkeisiin,
osuuksiin ja muihin vastaaviin sitoumuksiin tai saman velallisen
antamiin velkasitoumuksiin. Sellaisia joukkovelkakirjalainoja ja
velkasitoumuksia, joihin liittyy vakuus, ei vakuuden rajamäärään
saakka oteta huomioon.
Mitä edellä 1 momentissa säädetään,
ei sovelleta sellaisiin joukkovelkakirjalainoihin ja velkasitoumuksiin,
joissa velallisena tai takaajana on valtio, jonka luottoluokitus
kuuluu jäljempänä 11 §:ssä tarkoitettuun
luottoluokkaan 1.
Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella voi 1
momentin estämättä olla maksuvalmiuden
järjestämiseksi sijoituksia lyhytaikaisesti enintään 40
prosenttia samaan luottolaitokseen.
Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset
1 momentissa tarkoitetun vakuuden rajamäärän
laskemisesta.
7 §
Velkasitoumuksien vakuudet
Enintään 10 prosenttia sijoituksista voi olla suoria
tai välillisiä sijoituksia velkasitoumuksiin,
joiden vakuutena on sijoituksia samaan yhteisöön
tai saman yhteisön antama takaus tai takausvakuutus, jos
tälle yhteisölle annettu luottoluokitus kuuluu
luottoluokkaan 1, tai jos se kuuluu luottoluokkaan 2 ja se katsotaan
riittävän turvaavaksi. Muutoin enintään
5 prosenttia sijoituksista voi olla suoria tai välillisiä sijoituksia velkasitoumuksiin,
joiden vakuutena on sijoituksia samaan yhteisöön
tai saman yhteisön antama takaus tai takausvakuutus.
Tätä pykälää ei
sovelleta sellaisiin velkasitoumuksiin, joissa takaajana on valtio,
jonka luottoluokitus kuuluu luottoluokkaan 1.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään
tarkemmin luottoluokan 2 riittävän turvaavista
luottoluokituksista.
8 §
Hajauttamista koskevien rajojen ylittäminen
Jos sijoituksia yhteen yhteisöön, kiinteistöön tai
velkasitoumuksien vakuutta koskevat edellä 5—7 §:ssä mainitut
rajat ylittyvät, lisätään jäljempänä 23 §:ssä tarkoitettuun
vakavaraisuusrajaan määrä, joka on 15
prosenttia rajan ylittävästä määrästä.
Lisäksi jos kuitenkin yhteen yhteisöön
tai kiinteistöön on sijoitettu enemmän
kuin 15 prosenttia eläkelaitoksen sijoituksista taikka velkasitoumuksiin,
joiden vakuutena on sijoituksia samaan yhteisöön
tai saman yhteisön antama takaus tai takausvakuutus, on
sijoitettu enemmän kuin 15 prosenttia, 15 prosentin ylittävä osa
sijoituksista lisätään vakavaraisuusrajaan kokonaisuudessaan.
3 luku
Riskiluokat ja vakavaraisuusrajan laskeminen
9 §
Vakavaraisuuslaskennassa käytettävien vakioiden
arvojen vahvistaminen
Vakavaraisuuslaskennassa käytettävien vakioiden
arvot annetaan valtioneuvoston asetuksella siten kuin jäljempänä säädetään.
Vakioiden arvot määritellään
ottaen huomioon sijoitusmarkkinoita ja erilaisten sijoitusten riskejä koskeva
kokemusperäinen tieto. Sosiaali- ja terveysministeriön
tulee kuulla asetuksen valmistelussa Finanssivalvontaa.
10 §
Velkaosuus
Vakavaraisuuslaskennassa sijoituksiin kohdistuva
velkaosuus otetaan huomioon seuraavissa eläkelaitoksen
sijoituksissa:
1) sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitetuissa
sijoitusrahastoissa ja yhteissijoitusyrityksissä, vaihtoehtorahastojen
hoitajista annetussa laissa (162/2014) tarkoitetuissa vaihtoehtorahastoissa
sekä muissa niihin rinnastettavissa yhteissijoitusyrityksissä;
2) eläkelaitoksen tytär- tai osakkuusyhtiöinä olevissa
kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiöissä;
ja
3) eläkelaitoksen sijoitustoimintaa harjoittavissa
tytär- tai osakkuusyhtiöissä, jos velanotto lisää sijoituksen
riskiä suhteessa johonkin 11 §:ssä mainittuun
riskiluokkaan, jolle sijoitus altistuu.
Velkaosuus määräytyy sijoitukseen
kohdistuvan velan ja sijoituksen käyvän arvon
suhteena. Yksittäisen sijoituksen osalta käytetään
samaa velkaosuutta sen kaikkien riskiluokkakohtaisten riskiarvojen
ja odotettujen tuottojen laskennassa.
11 §
Riskiluokat
Vakavaraisuuslaskennassa käytetään
seuraavaa riskiluokitusta:
1) Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa ja
Sveitsissä säännellyllä markkinalla kaupankäynnin
kohteina oleviin osakkeisiin kohdistuva osakeriski;
2) Amerikan yhdysvalloissa ja Kanadassa säännellyllä markkinalla
kaupankäynnin kohteina oleviin osakkeisiin kohdistuva osakeriski;
3) muissa kehittyneissä valtioissa säännellyllä markkinalla
kaupankäynnin kohteina oleviin osakkeisiin kohdistuva osakeriski;
4) kehittyvissä valtioissa säännellyllä markkinalla
kaupankäynnin kohteina oleviin osakkeisiin kohdistuva osakeriski;
5) muihin osakkeisiin, osuuksiin ja vastaaviin sijoituksiin
sekä pääomarahastoihin kohdistuva riski;
6) korkoriski;
7) luottomarginaaliriski valtion joukkovelkakirjalainoissa
ja muissa velkasitoumuksissa, joissa velan, velallisen tai takaajan
luottoluokitus kuuluu luottoluokkaan 1;
8) luottomarginaaliriski vakuudellisissa vakuutusmaksulainoissa
ja sijoituslainoissa sekä luottomarginaaliriski muun yhteisön
kuin valtion joukkovelkakirjalainoissa ja muissa velkasitoumuksissa,
joissa velan, velallisen tai takaajan luottoluokitus kuuluu luottoluokkaan
1;
9) luottomarginaaliriski vakuudettomissa vakuutusmaksulainoissa
ja sijoituslainoissa sekä luottomarginaaliriski valtion
tai muun yhteisön joukkovelkakirjalainoissa ja muissa velkasitoumuksissa,
joissa velan, velallisen tai takaajan luottoluokitus kuuluu luottoluokkaan
2;
10) luottomarginaaliriski osakeyhtiölain (624/2006)
12 luvussa tarkoitetuissa pääomalainoissa sekä luottomarginaaliriski
valtion tai muun yhteisön joukkovelkakirjalainoissa ja muissa
velkasitoumuksissa, joissa velan, velallisen tai takaajan luottoluokitus
kuuluu luottoluokkaan 3;
11) asuinkiinteistöjen ja rakentamattomien kiinteistöjen
kiinteistöriski;
12) kaupallisten ja muiden rakennettujen kiinteistöjen
kiinteistöriski;
13) valuuttariski;
14) hyödykeriski;
15) tuottovaatimusriski;
16) vakuutusriski;
17) jäännösriski;
18) muut olennaiset sijoitusriskit.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetaan
tarkemmat säännökset luottoluokituksesta
ja luottoluokituksen soveltamisesta. Finanssivalvonta antaa tarkemmat
määräykset edellä tarkoitetuista
muihin kehittyneisiin ja kehittyviin valtioihin kuuluvista valtioista
sekä välillisten sijoitusten keskimääräisen
luottoluokituksen laskennasta.
12 §
Riskiluokan riskiarvon laskeminen
Kullekin riskiluokalle j lasketaan riskiarvo kaavalla
missä Ai on riskiluokassa j tarkoitetulle
riskille altistuneen yksittäisen sijoituksen i määrä ja Li tähän
sijoitukseen sisältyvä velkaosuus sekä Sj riskiluokalle
j määritelty tappio-olettama.
Riskiluokan j tappio-olettamasta Sj ja velanoton
riskiä kuvaavan vakion t arvosta säädetään
valtioneuvoston asetuksella.
13 §
Riskiluokan odotetun tuoton laskeminen
Kullekin riskiluokalle j lasketaan odotettu tuotto kaavalla
missä Ai on riskiluokassa j tarkoitetulle
riskille altistuneen yksittäisen sijoituksen i määrä ja Li tähän
sijoitukseen sisältyvä velkaosuus sekä mj riskiluokan
j tuoton odotusarvo. Vakiolla m6 tarkoitetaan
korkoriskiluokan tuoton odotusarvoa.
Riskiluokkaan j kuuluvan sijoituksen tuoton odotusarvosta mj säädetään
valtioneuvoston asetuksella.
14 §
Korko- ja luottomarginaaliriski
Korko- ja luottomarginaaliriskin laskemisessa otetaan
huomioon sijoitusten duraatio siten, että sen lisäksi,
mitä 12 ja 13 §:ssä säädetään:
1) korkoriskiluokalle odotettua tuottoa laskettaessa,
vakio mj korvataan mj:n ja korkoriskille altistuneen
sijoituksen duraation tulolla, jossa duraatio on korotettu potenssiin g;
2) korkoriskiluokan riskiarvoa laskettaessa vakio Sj korvataan
erotuksella, jossa vakion Sj ja korkoriskille altistuneen
sijoituksen duraation tulosta vähennetään
1 kohdassa määritelty riskiluokan odotettu tuotto,
kun termin Ai arvoksi asetetaan yksi;
3) luottomarginaaliriskiluokan riskiarvoa laskettaessa
vakio Sj korvataan erotuksella, jossa vakion Sj ja
luottomarginaaliriskille altistuneen sijoituksen duraation tulosta
vähennetään 13 §:ssä määritelty
riskiluokan odotettu tuotto, kun termin Ai arvoksi asetetaan
yksi.
Korkokäyrän muotoa kuvaavan vakion g arvosta
säädetään valtioneuvoston asetuksella.
15 §
Valuuttariski
Jos valuuttariskille altistuneisiin sijoituksiin sisältyy
sellainen valuutta, jossa on lyhyitä positioita, kullekin
tällaiselle valuutalle lasketaan riskiarvo sekä valuutan
heikentymiselle että vahvistumiselle euroa vastaan käyttäen
riskiluokalle 13 määriteltyä tappio-olettamaa.
Tällöin valuutan riskiarvo on suurempi saaduista
riskiarvoista, mutta vähintään nolla.
Muille kuin 1 momentissa tarkoitetuille valuuttariskille altistuneille
sijoituksille lasketaan riskiarvo 12 §:n ja odotettu tuotto
13 §:n mukaisesti.
Valuuttariskiluokan riskiarvo saadaan laskemalla yhteen 1 momentissa
tarkoitetut valuuttakohtaiset riskiarvot ja 2 momentissa tarkoitettu riskiarvo.
Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset
valuuttariskin laskemisen yksityiskohdista.
16 §
Hyödykeriski
Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset
hyödykeriskille altistuneiden sijoitusten lyhyiden positioiden
käsittelystä vakavaraisuuslaskennassa.
17 §
Tuottovaatimusriski ja vakuutusriski
Tuottovaatimusriskiluokan riskiarvo lasketaan sen estämättä,
mitä 12 §:ssä säädetään,
kaavalla
missä k on vastuuvelan tai eläkevastuun laskemisessa
käytettävä diskonttauskorko, b on laskentahetkeä seuraavana
päivänä voimassa oleva työntekijän
eläkelain (395/2006) 171 §:n 1 momentissa
tarkoitettu eläkevastuun täydennyskerroin, Sj on
tuottovaatimusriskille määritelty tappio-olettama
ja Aj on vastuuvelka tai eläkevastuu, josta
on vähennetty työeläkevakuutusyhtiöistä annetun
lain 14 §:n 2 momentin mukainen osittamaton ja ositettu
lisävakuutusvastuu, eläkesäätiölain
43 §:n 2 momentin ja vakuutuskassalain 79 §:n
2 momentin mukainen lisävakuutusvastuu, työeläkevakuutusyhtiöistä annetun
lain 14 §:n 3 momentin ja vakuutuskassalain 79 §:n
3 momentin mukainen tasoitusmäärä ja
erät, joita yrittäjän eläkelain
(1272/2006) 139 §:n 2 momentin mukaan
ei oteta huomioon vakuutusmaksuvastuussa.
Tuottovaatimusriskin odotettu tuotto lasketaan sen estämättä,
mitä 13 §:ssä säädetään,
kaavalla
missä mj on tuottovaatimusriskille määritelty tuoton
odotusarvo, Aj on 1 momentissa määritelty
vastuuvelka tai eläkevastuu ja l on työntekijän
eläkelain 168 §:n 2 momentissa tarkoitettu osaketuottosidonnaisuuden
aste.
Vakuutusriskiluokan riskiarvoa ja odotettua tuottoa laskettaessa
12 ja 13 §:n mukaisesti tarkoitetaan termillä Ai eläkelaitosten
vastaisten ja alkaneiden vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkevastuiden
yhteenlaskettua määrää.
Vakavaraisuuden alentumista kuvaavan vakion C arvosta ja odotetusta
täydennyskertoimen kasvua kuvaavan vakion arvosta D säädetään
valtioneuvoston asetuksella.
18 §
Välilliset sijoitukset
Välillisissä sijoituksissa riskit on otettava huomioon
kuten suoran sijoituksen riskit. Välillistä sijoitusta
voidaan tällöin käsitellä riskiarvon
ja odotetun tuoton laskennassa yhtenä kokonaisuutena tai
jakaa useampaan osakokonaisuuteen, jos menettely antaa oikean kuvan
sijoitukseen liittyvistä riskeistä.
Sellaisiin välillisiin sijoituksiin, joilla on sosiaali-
ja terveysministeriön asetuksessa mainittu sijoitustyyli,
kohdistuvat riskit voidaan kuitenkin ottaa huomioon asetuksessa
mainitun sijoitustyylin mukaan, jos sijoitusta ei voida kohtuullisin
toimenpitein muutoin jakaa 11 §:ssä tarkoitetuille
riskiluokille. Sijoitukseen kohdistuvat riskit otetaan tällöin
huomioon asetuksessa kullekin sijoitustyylille määritellyllä tavalla. Lisäksi
tällöin on otettava huomioon asetuksessa kullekin
sijoitustyylille määritellyllä tavalla riskiä lisäävänä jäännösriskinä omana
riskiluokkanaan sellaiset riskit, jotka eivät muutoin tule huomioon
otetuksi.
Sijoitustyyleistä ja riskien huomioon ottamisesta sijoitustyylin
mukaan säädetään sosiaali- ja
terveysministeriön asetuksella. Finanssivalvonta voi antaa
tarkempia määräyksiä välillisten
sijoitusten riskien huomioon ottamisesta.
19 §
Johdannaissopimukset
Riskiluokan riskiarvoa laskettaessa otetaan huomioon johdannaissopimukset,
joihin kohdistuu kyseisen riskiluokan riski.
Johdannaissopimuksiin kohdistuvat riskit otetaan huomioon siten,
että kunkin riskiluokan riskiarvoon lisätään
erotus, joka saadaan vähentämällä johdannaissopimuksen
markkina-arvosta johdannaissopimuksen arvo riskiluokalle määritellyn
tappio-olettaman jälkeen. Jos johdannaissopimus on optio,
riskiluokan riskiarvoa laskettaessa otetaan huomioon aika, jolloin
optio erääntyy. Option erääntyessä yli
vuoden kuluttua laskentahetkestä käytetään
aikana yhtä vuotta.
Sen estämättä mitä 2 momentissa
säädetään, johdannaissopimukseen
kohdistuvat riskit voidaan ottaa huomioon myös siten, että riskiarvot lasketaan
kuten 12 §:ssä säädetään
käyttäen terminä Ai kyseisen
johdannaissopimuksen deltavasta-arvoa, missä deltavasta-arvolla
tarkoitetaan johdannaissopimuksen kohde-etuutena toimivan rahoitusvälineen
markkina-arvon ja johdannaissopimuksen deltan tuloa. Eläkelaitos
voi käyttää tässä momentissa
tarkoitettua laskentamenetelmää yhden tai useamman
riskiluokan riskiarvon laskennassa, jos menetelmän käyttö ei kokonaisuus
huomioon ottaen aliarvioi johdannaissopimuksiin sisältyviä riskejä.
Eläkelaitoksen tulee ilmoittaa tässä momentissa
tarkoitetun laskentamenetelmän käyttämisestä Finanssivalvonnalle.
Finanssivalvonta antaa määräykset
johdannaissopimuksen huomioon ottamisesta riskiluokan odotetun tuoton
laskennassa sekä tarkemmat määräykset
johdannaissopimuksen huomioon ottamisesta riskiarvon laskennassa
ja 3 momentissa tarkoitettuun laskentamenetelmään
liittyvistä periaatteista sekä Finanssivalvonnalle
tehtävästä ilmoituksesta.
20 §
Pankkitalletukset ja saamiset
Pankkitalletuksiin kohdistuva luottomarginaaliriski määräytyy
pankin luottoluokituksen perusteella. Ilman määräaikaa
oleville pankkitalletuksille lasketaan korkoriski ja luottomarginaaliriski
käyttäen yhden päivän duraatiota.
Tätä lakia sovellettaessa eläkelaitoksen
saamiset luetaan mukaan sijoituksiin. Saamisille ei kuitenkaan kohdisteta
11 §:n mukaisen riskiluokituksen mukaisia riskejä.
Jos saamiset ovat saamisia työntekijän eläkelain
183 §:ssä ja yrittäjän eläkelain
138 §:ssä tarkoitetusta kustannustenjaosta
tai saamisia merimieseläkelain 152 §:ssä ja
maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006)
135 ja 135 a §:ssä tarkoitetuista valtion osuuksista, saamisiin
ei sovelleta tämän lain 8 §:ää.
21 §
Muut olennaiset sijoituksiin kohdistuvat riskit
Jos eläkelaitoksen sijoitukseen kohdistuu riskejä,
jotka eivät sisälly 11 §:n 1
momentin 1—17 kohdassa tarkoitettuihin riskiluokkiin ja joilla
olisi olennainen vaikutus eläkelaitoksen vakavaraisuusrajaan,
eläkelaitoksen on otettava huomioon myös nämä 11 §:n
1 momentin 18 kohdassa tarkoitetut riskit vakavaraisuusrajaa
laskettaessa. Nämä riskit otetaan huomioon vakavaraisuuslaskennassa
eläkelaitoksen omalla laskentamenetelmällä,
jonka tuloksena saadaan riskiluokan 18 riskiarvo ja korrelaatiokerroin
muiden riskiluokkien kanssa. Riskiluokan 18 tuoton odotusarvo annetaan
13 §:n 2 momentissa tarkoitetulla valtioneuvoston asetuksella.
Eläkelaitoksen tulee ilmoittaa Finanssivalvonnalle
oman laskentamenetelmän käytöstä sekä perustella
riskiluokan 18 käyttäminen ja mihin laskentamenetelmässä käytettyjen
vakioiden arvot perustuvat. Finanssivalvonta voi edellyttää laitosta
muuttamaan laskentamenetelmää ja käytettyjen
vakioiden arvoja vastaamaan tarkemmin eläkelaitoksen riskejä.
Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä laskentamenetelmään
liittyvistä periaatteista ja siihen liittyvästä raportoinnista.
22 §
Keskittymäriskin laskeminen
Vakavaraisuusrajaa laskettaessa keskittymäriski lasketaan
osakeriskiluokille 1—4.
Keskittymäriski lasketaan siten, että 12 §:ssä määriteltyä riskiarvoa
laskettaessa lisätään kullekin 1 momentissa
mainitulle osakeriskiluokalle määriteltyyn tappio-olettamaan
Sj luku, joka lasketaan kaavalla
missä wi on osakeriskiluokkaan j kuuluvan osakeriskiä sisältävän
sijoituksen i osuus kaikista 11 §:n 1 momentin 1—4
kohdissa mainittuja osakeriskejä sisältävistä sijoituksista.
Keskittymäriskin raja-arvosta e ja raja-arvon ylittävän
keskittymän aiheuttamaa riskin lisäystä kuvaavasta
vakiosta a säädetään valtioneuvoston
asetuksella.
23 §
Vakavaraisuusrajan laskeminen
Eläkelaitoksen vakavaraisuusraja lasketaan siten, että edellä 12—22 §:ssä tarkoitetut
riskiluokkien riskiarvot ja odotetut tuotot yhdistetään
eläkelaitoksen vakavaraisuuspääomavaatimukseksi
eli vakavaraisuusrajaksi, joka lasketaan kaavalla
missä Vj on riskiluokan j riskiarvo, µj on
riskiluokan j odotettu tuotto, rij on riskiluokkien i ja
j välinen korrelaatio, Bj on pienempi riskiluokan
j pitkien positioiden summasta ja lyhyiden positioiden summasta
sekä Kk on 8 §:ssä säädetty
vastapuolen k ylityksestä aiheutuva määrä.
Vakavaraisuusraja on kuitenkin vähintään 5 prosenttia
sijoituksista.
Lyhyen ja pitkän position eroavaisuudesta aiheutuvan
riskin lisäystä kuvaavan vakion bj arvosta
ja riskiluokkien korrelaatioista rij säädetään
valtioneuvoston asetuksella.
4 luku
Erinäiset säännökset
24 §
Eläkelaitoksen hallituksessa vahvistettavat perusteet
Eläkelaitoksen hallituksen on vahvistettava
ja liitettävä sijoitussuunnitelmaansa:
1) välillisten sijoitusten riskien huomioon
ottamista koskevat perusteet, joista on käytävä ilmi
ainakin, miten eläkelaitos soveltaa 18 §:ää;
2) johdannaissopimusten käyttämistä koskevat
perusteet, joista on käytävä ilmi ainakin,
miten eläkelaitos soveltaa 19 §:ää,
johdannaissopimuksia koskevat euromääräiset
valtuudet sekä sallittu enimmäistappio ja sen
merkitys eläkelaitoksen vakavaraisuudelle;
3) riskiluokan 18 käyttämistä koskevat
perusteet, joista on käytävä ilmi ainakin,
miten eläkelaitos soveltaa 21 §:ää sijoituksiinsa;
4) 14 §:ssä tarkoitetun
korko- ja luottomarginaaliriskille altistuneiden sijoitusten duraation laskemista
koskevat perusteet.
Eläkelaitoksen hallituksen on seurattava perusteiden
ajantasaisuutta ja soveltamista. Hallituksen on lisäksi
seurattava johdannaissopimuksiin liittyvien perusteiden soveltamisesta
eläkelaitokselle aiheutuvaa riskiä ja hyväksyttävä vuosittain
selvitys soveltamisen kokonaisvaikutuksesta eläkelaitoksen
vakavaraisuusrajaan. Selvitys on toimitettava Finanssivalvonnalle.
Finanssivalvonta voi antaa tarkemmat määräykset
tässä pykälässä tarkoitettujen
perusteiden laatimisesta.
25 §
Varojen arvostaminen
Vakavaraisuusrajaa laskettaessa sijoitukset on arvostettava
käypään arvoon.
26 §
Varojen säilyttäminen
Eläkelaitoksen varat on säilytettävä luotettavalla
tavalla. Jos arvopaperi kuuluu arvo-osuusrekisteriin, rekisterin
on oltava julkisessa valvonnassa.
27 §
Poikkeusluvat
Finanssivalvonta voi eläkelaitoksen hakemuksesta korottaa
yhden tai useamman yhteisön osalta enintään
kahden vuoden ajaksi kerrallaan 6 §:ssä tarkoitetun
rajoituksen enintään 10 prosenttiin sijoituksista,
jos se on yhteisöön liittyvät riskit
huomioon ottaen perusteltua. Finanssivalvonnan on päätöstä tehdessään
otettava huomioon erityisesti päätöksen
vaikutus eläkelaitoksen sijoitusten kokonaisriskiin ja
4 §:ssä tarkoitettuun sijoitusten hajauttamiseen.
28 §
Poikkeukselliset olosuhteet
Finanssivalvonta seuraa finanssimarkkinoiden kehitystä ja
arvioi sen vaikutusta eläkelaitosten vakavaraisuuteen.
Jos finanssimarkkinoilla ilmenneiden poikkeuksellisten olosuhteiden
vuoksi eläkelaitosten keskimääräinen
vakavaraisuus on laskenut merkittävästi tai uhkaa
nopeasti ja merkittävästi laskea, Finanssivalvonnan
tulee viipymättä tehdä tästä ilmoitus
sosiaali- ja terveysministeriölle.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, sosiaali-
ja terveysministeriön saatua 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen,
että Finanssivalvonta voi pidentää työeläkevakuutusyhtiöistä annetun
lain 20 §:n 1 momentissa, eläkesäätiölain
48 d §:n 2 momentissa, vakuutuskassalain 83
e §:n 2 momentissa ja merimieseläkelain 209 §:n
1 momentissa taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelman
toteuttamiselle asetettua määräaikaa,
siten että se päättyy viimeistään kolmen
vuoden kuluttua asetuksen antamisesta.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää enintään
kahden vuoden ajaksi kerrallaan, että vakavaraisuusrajaa
laskettaessa tietyt sijoitukset arvostetaan muuhun kuin käypään
arvoon, jos se on sijoitusten käyvän arvon suuren
vaihtelun vuoksi tai muusta siihen rinnastettavasta erityisestä syystä välttämätöntä
oikean
kuvan antamiseksi eläkelaitosten vakavaraisuudesta.
29 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2017.
Tällä lailla kumotaan eläkelaitoksen
vakavaraisuusrajan laskemisesta ja vastuuvelan kattamisesta annettu
laki (1114/2006).