1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain soveltamisala
Tässä laissa säädetään
biopolttoaineille ja bionesteille asetettavista vaatimuksista ja
vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta.
2 §
Lain suhde muuhun lainsäädäntöön
Tätä lakia sovelletaan biopolttoaineisiin
ja bionesteisiin sen mukaan kuin biopolttoaineiden käytön
edistämisestä liikenteessä annetussa laissa
(446/2007), nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta
annetussa laissa (1472/1994), päästökauppalaissa
(311/2011) ja lentoliikenteen päästökaupasta
annetussa laissa (34/2010) säädetään.
Tätä lakia sovelletaan myös biopolttoaineisiin
ja bionesteisiin, joiden käyttöä tai
tuotantoa koskevaan investointihankkeeseen on valtionavustuslain
(688/2001) tai muun lain nojalla myönnetty valtionavustusta.
Valtionavustuspäätöksessä voidaan
tarkemmin määrätä, miten tämän
lain kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamista
koskevaa 12—25 §:ää sovelletaan
tuettavaan investointihankkeeseen, ja tuen saajan velvollisuudesta
selvittää tuen myöntäjälle,
miten kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu.
3 §
Viranomaiset ja niiden tehtävät
Tämän lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus,
seuranta ja kehittäminen kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle.
Energiamarkkinavirasto valvoo tämän lain noudattamista
sekä hoitaa muut tässä laissa säädetyt
tehtävät.
4 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) jätteellä jätelain (646/2011)
5 §:ssä tarkoitettua jätettä lukuun
ottamatta ainetta, jota on tarkoituksellisesti muunnettu, jotta
se luettaisiin jätteeksi;
2) prosessitähteellä ainetta, joka
syntyy sellaisessa tuotantoprosessissa tai on sellaisen tuotantoprosessin
lopputuote, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole tämän
aineen valmistaminen, ja jonka tuottamiseksi tuotantoprosessia ei
ole tarkoituksellisesti muutettu;
3) tähteellä prosessitähdettä sekä maatalouden,
vesiviljelyn, kalastuksen ja metsätalouden tähdettä;
4) biomassalla maataloudesta tai metsätaloudesta,
niihin liittyviltä tuotannonaloilta taikka kalastuksesta
tai vesiviljelystä peräisin olevien biologista
alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden
ja tähteiden sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden
biohajoavaa osaa;
5) biopolttoaineella biomassasta tuotettua nestemäistä tai
kaasumaista liikenteessä käytettävää polttoainetta;
6) bionesteellä biomassasta muuhun energiakäyttöön
kuin liikennettä varten tuotettua nestemäistä polttoainetta;
7) raaka-aineella biomassaa, joka käytetään biopolttoaineen
tai bionesteen tuottamisessa tai valmistuksessa;
8) kulutukseen luovuttamisella valmisteverotuslain
(182/2010) 8 §:ssä tarkoitettua kulutukseen
luovuttamista;
9) toiminnanharjoittajalla oikeushenkilöä tai luonnollista
henkilöä, joka tuottaa, valmistaa, tuo maahan,
luovuttaa kulutukseen tai käyttää raaka-ainetta,
biopolttoainetta, bionestettä tai niitä sisältäviä polttoaineita
tai tosiasiallisesti määrää toiminnasta
ja johon lakia sovelletaan 2 §:n nojalla;
10) kestävyyskriteereillä 6—10 §:ssä säädettyjä biopolttoaineita
ja bionesteitä koskevia vaatimuksia.
2 luku
Kestävyyskriteerit
5 §
Kestävyyskriteerien soveltaminen
Biopolttoaineiden ja bionesteiden on täytettävä 6 §:ssä säädetty
kestävyyskriteeri riippumatta siitä, onko raaka-aine
tuotettu Euroopan unionin alueella vai sen ulkopuolella. Muihin
raaka-aineisiin kuin jätteisiin ja prosessitähteisiin
sovelletaan myös 7—9 §:ssä säädettyjä kestävyyskriteerejä riippumatta
siitä, onko raaka-aine tuotettu Euroopan unionin alueella
vai sen ulkopuolella. Maatalouden raaka-aineisiin sovelletaan lisäksi
10 §:ssä säädettyä kestävyyskriteeriä,
jos raaka-aine on viljelty Euroopan unionin alueella.
6 §
Kasvihuonekaasupäästövähennys
Biopolttoaineen tai bionesteen elinkaaren aikaisten
kasvihuonekaasupäästöjen verrattuina korvaavan
fossiilisen polttoaineen kasvihuonekaasupäästöihin
on oltava:
1) vähintään 35 prosenttia pienemmät
ja 1 päivästä tammikuuta 2017
vähintään 50 prosenttia pienemmät;
2) 1 päivästä tammikuuta 2018 vähintään 60 prosenttia
pienemmät, jos biopolttoaine- tai bioneste-erä tuotetaan
1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen
toimintansa aloittaneessa laitoksessa.
7 §
Biologinen monimuotoisuus
Raaka-aine ei saa olla peräisin alueelta,
joka tammikuussa vuonna 2008 tai sen jälkeen oli:
1) aarniometsä tai muu puustoinen maa, jossa ei näy
selviä merkkejä ihmisen toiminnasta ja jossa ekologiset
prosessit eivät ole merkittävästi häiriintyneet;
2) luonnonsuojelualue, jollei esitetä näyttöä siitä,
että raaka-aineen tuotanto ei haittaa alueen suojelutarkoitusta;
tai
3) biologisesti erityisen monimuotoinen ruohoalue.
8 §
Maankäytön muutos
Raaka-aine ei saa olla peräisin alueelta,
jonka maankäyttömuoto on muuttunut pysyvästi
vuoden 2008 tammikuun jälkeen, jos alue oli:
1) kosteikko;
2) pysyvästi metsän peittämä alue;
tai
3) metsä, jolla latvuspeittävyys on 10—30 prosenttia,
jollei esitetä näyttöä siitä,
että 6 §:ssä säädetty
kasvihuonekaasupäästövähennys
toteutuu maankäyttömuodon muutoksesta aiheutuvasta
hiilivarannon muutoksesta huolimatta.
9 §
Turvemaiden kuivattaminen
Raaka-aine ei saa olla peräisin aiemmin kuivattamattomalta
turvemaalta, jonka kuivatus on tapahtunut vuoden 2008 tammikuun
jälkeen.
10 §
Maatalouden raaka-aine
Raaka-aineiden tuotannossa on noudatettava Euroopan unionissa
suoria tukia saavan viljelijän noudatettavaksi säädettyjä ympäristöä ja kasvinsuojelua
koskevia hoitovaatimuksia sekä hyvän
maatalouden ja ympäristön vaatimuksia.
11 §
Tarkemmat säännökset kestävyyskriteereistä
Tarkempia säännöksiä kestävyyskriteereistä voidaan
antaa valtioneuvoston asetuksella.
3 luku
Kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen
12 §
Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat
vaatimukset
Toiminnanharjoittajalla on oltava kestävyyskriteerien
noudattamista koskeva järjestelmä (toiminnanharjoittajan
kestävyysjärjestelmä), jollei kestävyyskriteerien
täyttymistä osoiteta 24 §:ssä tarkoitetulla
tavalla.
Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän perusteella:
1) lasketaan biopolttoaine- tai bioneste-erän kasvihuonekaasupäästövähennys
ja selvitetään, että erä täyttää 6 §:ssä säädetyn
kestävyyskriteerin, tai lasketaan raaka-aine-erän
kasvihuonekaasupäästö;
2) selvitetään, että raaka-aineiden
alkuperä täyttää 7—9 §:ssä säädetyt
kestävyyskriteerit;
3) saadaan 10 §:ssä tarkoitetun raaka-aineen tuottajalta
viipymättä tieto, jos toimivaltainen valvontaviranomainen
toteaa mainitussa pykälässä tarkoitettujen
vaatimusten noudattamisessa puutteita, ja ryhdytään
tarvittaviin toimenpiteisiin erän kestävyyskriteerien
täyttymisen varmistamiseksi taikka, jos raaka-aine ei kuulu mainitussa
pykälässä tarkoitettuja suoria tukia koskevan
valvonnan piiriin, selvitetään, että raaka-aineiden
alkuperä täyttää mainitussa
pykälässä säädetyn
kestävyyskriteerin.
Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään
sisältyy ainetase, johon kirjataan seoksesta poistettuja
ja siihen lisättyjä kestävyyskriteerien
soveltamiseen vaikuttavilta ominaisuuksiltaan (kestävyysominaisuuksiltaan)
toisistaan poikkeavia biopolttoaine- tai bioneste-eriä taikka
raaka-aine-eriä koskevat tiedot. Ainetaseessa seoksesta
poistettujen ja siihen lisättyjen erien kestävyysominaisuuksien
ja määrien on vastattava toisiaan.
Edellä 2 momentissa tarkoitettujen menettelyjen ja
3 momentissa tarkoitetun ainetaseen on oltava tarkkoja, luotettavia
ja väärinkäytöksiltä suojattuja.
Tarkempia säännöksiä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmässä noudatettavista
menettelyistä ja ainetaseesta voidaan antaa valtioneuvoston
asetuksella.
13 §
Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskeva
hakemus
Toiminnanharjoittajan on haettava kestävyysjärjestelmänsä hyväksymistä Energiamarkkinavirastolta.
Hakemuksessa on esitettävä tarpeelliset tiedot
toiminnanharjoittajasta ja kestävyysjärjestelmästä.
Hakemukseen on liitettävä 4 luvussa tarkoitetun
todentajan lausunto kestävyysjärjestelmän
vaatimustenmukaisuudesta.
Tarkempia säännöksiä hakemuksesta
ja sen liitteenä toimitettavasta todentajan lausunnosta voidaan
antaa valtioneuvoston asetuksella.
14 §
Hyväksymispäätös
Energiamarkkinavirasto hyväksyy toiminnanharjoittajan
kestävyysjärjestelmän, jos hakemuksessa
on osoitettu, että tässä laissa säädetyt
edellytykset täyttyvät eikä hyväksymiselle ole
tässä laissa säädettyä estettä.
Hyväksymispäätöksessä on
oltava tiedot toiminnanharjoittajasta sekä määräykset:
1) toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän
tarkkuuden, luotettavuuden ja suojauksen varmistamiseksi;
2) toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän
noudattamisen varmistamiseksi; sekä
3) muista, yleisen tai yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja
päätöksen edellytysten toteuttamiseen
liittyvistä seikoista.
15 §
Hyväksymispäätöksen voimassaolo
Hyväksymispäätös on voimassa
viisi vuotta päätöksen lainvoimaiseksi
tulosta.
Hyväksymispäätöksen voimassaoloa
voidaan jatkaa viisi vuotta kerrallaan. Voimassaolon jatkamisen
edellytyksenä on, että toiminnanharjoittaja on
noudattanut tässä laissa säädettyjä velvollisuuksia
ja hyväksymispäätöksen määräyksiä.
16 §
Hyväksymispäätöksen voimassaolon
päättyminen
Energiamarkkinavirasto voi päättää,
että hyväksyminen lakkaa olemasta voimassa, jos
biopolttoaineiden, bionesteiden, raaka-aineiden tai niitä sisältävien
polttoaineiden tuotanto, valmistus, maahantuonti, kulutukseen luovuttaminen tai
käyttäminen on ollut keskeytyneenä toiminnanharjoittajasta
riippuvasta syystä yhtäjaksoisesti vähintään
vuoden, jollei toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ole
edelleen tarpeen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun
valtionavustuspäätöksen kannalta.
Energiamarkkinaviraston on päätettävä,
että hyväksymispäätös
lakkaa olemasta voimassa, jos toiminnanharjoittaja sitä hakee.
17 §
Hyväksymispäätöksen muuttaminen
Energiamarkkinavirasto voi muuttaa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän
hyväksymistä koskevassa päätöksessä annettua
määräystä, jos määräyksen
perusteessa on tapahtunut pysyväksi katsottava muutos.
Energiamarkkinavirasto voi toiminnanharjoittajan hakemuksesta
muuttaa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän
hyväksymistä koskevaa päätöstä,
jos kestävyysjärjestelmässä on
tapahtunut pysyväksi katsottava muutos. Hakemukseen
on liitettävä todentajan lausunto kestävyysjärjestelmän
vaatimustenmukaisuudesta siltä osin kuin se on tehtyjen
muutosten perusteella tarpeen. Hyväksymispäätöksen
muuttamiseen sovelletaan, mitä 14 §:ssä säädetään
toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän
hyväksymistä koskevasta päätöksestä.
Hyväksymispäätöksen muuttamisesta
tehty päätös on voimassa 14 §:n
nojalla annetun hyväksymispäätöksen
voimassaolon mukaisesti.
18 §
Hyväksymispäätöksen peruuttaminen
Energiamarkkinavirasto voi peruuttaa hyväksymispäätöksen,
jos:
1) hakemuksessa tai sen liitteessä on annettu virheellisiä tai
puutteellisia tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet päätökseen
tai muutoin siihen liittyvään harkintaan; taikka
2) toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ei
enää täytä 12 §:ssä säädettyjä edellytyksiä tai
toiminnanharjoittaja on olennaisella tavalla laiminlyönyt
tai rikkonut tässä laissa säädettyä velvollisuutta
tai rajoitusta taikka hyväksymispäätöksessä annettua
määräystä eivätkä asianomaiselle
toiminnanharjoittajalle annetut huomautukset ja varoitukset ole
johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen.
19 §
Hyväksymispäätöksen siirto
Energiamarkkinaviraston on siirrettävä hyväksymispäätös
toiselle toiminnanharjoittajalle, jos toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä siirtyy
kokonaisuudessaan toiselle toiminnanharjoittajalle. Siirtämistä varten
toiminnanharjoittajan on kirjallisesti ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle
kestävyysjärjestelmän siirtymisestä sekä toimitettava
tarpeelliset tiedot siirron saajasta ja tämän
suostumus siirtoon.
Siirron saaja vastaa toiminnanharjoittajalle tässä laissa
säädetyistä velvollisuuksista ja on oikeutettu
antamaan kestävyystodistuksia 23 §:n nojalla
saatuaan tiedon hyväksymispäätöksen siirtämisestä.
Päättäessään hyväksymispäätöksen
siirtämisestä Energiamarkkinaviraston
on samalla tarkistettava hyväksymispäätöstä 14 §:n
2 momentissa mainittujen seikkojen osalta.
Tarkempia säännöksiä siirtämistä koskevasta ilmoituksesta
voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
20 §
Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän noudattamisen
tarkastaminen
Toiminnanharjoittajan on säännöllisesti
ja sen mukaan kuin hyväksymispäätöksessä tarkemmin
määrätään annettava
todentajalle toimeksianto tarkastaa, että toiminnanharjoittajan
kestävyysjärjestelmää noudatetaan
hyväksymispäätöksen mukaisesti.
Tarkastuksessa on arvioitava toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän
noudattamista järjestelmällisesti ja riittävässä laajuudessa
sekä selvitettävä, että kestävyysjärjestelmän
noudattamisesta ei poiketa merkittävällä tavalla.
Tarkempia säännöksiä tarkastuksesta
voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
21 §
Tarkastuskertomus
Todentajan on laadittava 20 §:n nojalla tehdystä tarkastuksesta
päivätty ja allekirjoitettu kertomus (tarkastuskertomus).
Tarkastuskertomuksessa on yksilöitävä tarkastuksen
kohteena ollut toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä,
tarkastuksen kulku sekä siinä tehdyt havainnot
poikkeamista, kehittämistarpeista ja muista seikoista.
Tarkastuskertomukseen tulee sisältyä todentajan
varmennus, joka koskee toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän
noudattamista hyväksymispäätöksen mukaisesti,
ja lausunto tarvittavista korjaavista toimenpiteistä.
Tarkempia säännöksiä tarkastuskertomuksesta
voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
22 §
Toiminnanharjoittajan ilmoitusvelvollisuus
Toiminnanharjoittajan on viipymättä ilmoitettava
Energiamarkkinavirastolle:
1) pysyvistä muutoksista, jotka koskevat toiminnanharjoittajan
kestävyysjärjestelmän hyväksymisen
edellytystä tai hyväksymispäätöksessä annetun
määräyksen perustetta;
2) tarkastuskertomukseen sisältyvässä lausunnossa
esitetyistä tarvittavista korjaavista toimenpiteistä;
3) toiminnanharjoittajaa tai toiminnanharjoittajan organisaatiota
koskevista, toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän
kannalta olennaisista muutoksista;
4) yli vuoden kestävästä katkoksesta
toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmässä tarkoitettujen
biopolttoaineiden, bionesteiden, raaka-aineiden tai niitä sisältävien
polttoaineiden tuotannossa, valmistuksessa, maahantuonnissa, kulutukseen
luovuttamisessa tai käyttämisessä.
Tarkempia säännöksiä ilmoitettavista
seikoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
23 §
Kestävyystodistukset
Toiminnanharjoittaja, jonka kestävyysjärjestelmä on
hyväksytty tässä luvussa säädetyllä tavalla
ja joka noudattaa tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia
ja hyväksymispäätöksen määräyksiä,
voi antaa biopolttoaine-, bioneste- ja raaka-aine-erästä kestävyystodistuksen
osoituksena kestävyyskriteerien täyttymisestä.
Tarkempia säännöksiä kestävyystodistuksesta
voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
24 §
Vapaaehtoiset järjestelmät
Toiminnanharjoittaja, joka on sertifioitu tai hyväksytty
Euroopan komission hyväksymän vapaaehtoisen kansallisen
tai kansainvälisen järjestelmän mukaisesti,
voi osoittaa biopolttoaine- ja raaka-aine-erien kestävyyskriteerien
täyttymisen järjestelmän mukaisesti annetuilla
todistuksilla tai tiedoilla siltä osin kuin komissio on
katsonut järjestelmän sisältävän
6 §:n soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa tai osoittavan biopolttoaine-erän
täyttävän 7—9 §:ssä säädetyt
kestävyyskriteerit ja muilta osin sen mukaan kuin tässä luvussa
säädetään.
25 §
Tietojen säilyttäminen valvontaa varten
Kestävyystodistus hyväksytään
osoitukseksi kestävyyskriteerien täyttymisestä,
jos toiminnanharjoittaja säilyttää:
1) toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään
kuuluvan aineiston biopolttoaine-, bioneste- ja raaka-aine-eristä sekä annettuja
kestävyystodistuksia koskevat tiedot kunnes viisi vuotta on
kulunut siitä, kun kyseinen biopolttoaine- tai bioneste-erä on
käytetty tai luovutettu kulutukseen tai raaka-aine-erä on
luovutettu edelleen; sekä
2) toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän
tarkastamiseen liittyvän aineiston kunnes viisi vuotta
on kulunut hyväksymispäätöksen voimassaolon
päättymisestä tai peruuttamisesta.
Edellä 24 §:ssä tarkoitetut todistukset
tai tiedot hyväksytään osoitukseksi kestävyyskriteerien
täyttymisestä, jos toiminnanharjoittaja säilyttää tiedot
ja aineiston 1 momentissa säädetyn ajan.
Tarkempia säännöksiä tietojen
säilyttämisestä voidaan antaa valtioneuvoston
asetuksella.
4 luku
Todentajat
26 §
Todentajaksi hyväksymisen edellytykset
Todentajaksi hyväksytään
hakija:
1) joka on tässä laissa tarkoitetuissa todentajan
tehtävissä riippumaton;
2) jolla on tässä laissa tarkoitettua tehtävää varten
riittävästi ammattitaitoista, riippumatonta henkilöstöä;
3) jolla on toiminnan edellyttämät laitteet,
välineet ja järjestelmät;
4) jolla on toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen
riittävä vastuuvakuutus tai muu vastaava riittäväksi
katsottava järjestely.
Tarkempia säännöksiä todentajaksi
hyväksymisen edellytyksistä voidaan antaa valtioneuvoston
asetuksella.
27 §
Todentajaksi hyväksyminen
Energiamarkkinavirasto hyväksyy hakemuksesta suomalaisen
yhteisön tai säätiön taikka
tällaisen osan todentajaksi, jos 26 §:ssä säädettyjen
edellytysten täyttyminen on osoitettu vaatimustenmukaisuuden
arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetun lain
(920/2005) säännösten mukaisesti.
Hyväksymispäätöksessä määritellään
todentajan pätevyysalue sekä annetaan yleisten
ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset todentajan toimintaa
koskevat määräykset. Päätös
voidaan antaa määräajaksi.
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa hyväksytty
todentaja rinnastetaan 1 momentissa tarkoitettuun todentajaan, jos
todentaja on yhteisö tai säätiö taikka
tällaisen osa ja täyttää 26 §:ssä säädetyt
edellytykset sekä hyväksymisessä on
noudatettu vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden
toteamisesta annetussa laissa säädettyä vastaavaa
menettelyä.
Tarkempia säännöksiä menettelystä,
jossa todentaja hyväksytään, ja hyväksymisen
edellytysten arvioinnista voidaan antaa valtioneuvoston
asetuksella.
28 §
Todentajien tehtävät
Todentaja antaa 13 ja 17 §:ssä tarkoitetut
lausunnot sekä tekee 20 §:ssä tarkoitetun
tarkastuksen ja laatii siitä tarkastuskertomuksen 21 §:n mukaisesti.
Todentajan tulee seurata toimialansa säännösten
ja standardien kehittymistä sekä toimia yhteistyössä toimialansa
muiden todentajien kanssa siten kuin toimintatapojen yhdenmukaisuuden
varmistamiseksi on tarpeen.
Todentajan on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle
muutoksista, joilla voi olla vaikutusta 26 §:ssä säädettyjen
edellytysten täyttymiseen.
Todentajan on vuosittain toimitettava Energiamarkkinavirastolle
selvitys toiminnastaan ja sen tuloksista.
Tarkempia säännöksiä todentajan
tehtävistä ja niiden suorittamisesta sekä selvitysvelvollisuudesta
voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
29 §
Todentajaan sovellettava muu lainsäädäntö
Todentajaan sovelletaan sen hoitaessa tässä laissa
tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999), sähköisestä asioinnista
viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003), hallintolakia
(434/2003) ja kielilakia (423/2003).
Todentajan palveluksessa olevaan työntekijään
sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen
suorittaessaan 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä.
Vahingonkorvausvastuusta säädetään
vahingonkorvauslaissa (412/1974).
30 §
Todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen muuttaminen
ja peruuttaminen
Energiamarkkinavirasto voi muuttaa todentajaksi hyväksymistä koskevassa
päätöksessä määriteltyä pätevyysaluetta.
Pätevyysalueen muuttamiseen sovelletaan, mitä 26 §:ssä ja 27 §:n
1 momentissa säädetään todentajaksi
hyväksymisestä ja sen edellytyksistä.
Energiamarkkinavirasto voi myös muuttaa päätöksessä annettua
määräystä, jos se on tarpeen
sen varmistamiseksi, että todentajan tehtävät
suoritetaan asianmukaisesti. Määräyksen
muuttamiseen sovelletaan, mitä 27 §:n
2 momentissa säädetään. Pätevyysalueen
ja määräyksen muuttamista koskeva asia
voi tulla vireille myös todentajan hakemuksesta.
Energiamarkkinavirasto voi peruuttaa todentajaksi
hyväksymistä koskevan päätöksen,
jos:
1) hakemuksessa tai sen liitteessä on annettu virheellisiä tai
puutteellisia tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet päätökseen
liittyvään harkintaan;
2) todentaja ei enää täytä todentajaksi
hyväksymisen edellytyksiä taikka todentaja on
olennaisella tavalla laiminlyönyt tai rikkonut tässä laissa
säädettyä velvollisuutta tai rajoitusta
taikka päätöksessä annettua
määräystä eivätkä todentajalle
annetut huomautukset ja varoitukset ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden
puutteiden korjaamiseen.
5 luku
Valvonta
31 §
Kestävyyskriteeriselvitys
Toiminnanharjoittajan tulee laatia selvitys kalenterivuoden
aikana kulutukseen luovuttamiensa biopolttoaine- ja bioneste-erien
kestävyyskriteerien täyttymiseen liittyvistä seikoista (kestävyyskriteeriselvitys)
ja toimittaa se Energiamarkkinavirastolle kalenterivuotta seuraavan
vuoden helmikuun loppuun mennessä.
Kestävyyskriteeriselvityksessä tulee ilmoittaa
kulutukseen luovutettujen biopolttoaine- ja bioneste-erien raaka-aineita
koskevat tiedot, kulutukseen luovutettujen erien sisältämät
biopolttoaine- ja bionestemäärät sekä kestävyyskriteerien
täyttymisen osoittamista koskeva tieto. Kestävyyskriteeriselvitykseen
tulee liittää jäljennös tarkastuskertomuksesta
tai vastaavat tarkastusta koskevat tiedot.
Tarkempia säännöksiä kestävyyskriteeriselvityksen
toimittamisesta ja kestävyyskriteeriselvityksessä esitettävistä tiedoista
voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
32 §
Tiedonsaantioikeus
Energiamarkkinavirastolla on oikeus saada tämän
lain säännösten noudattamisen valvontaa varten
tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajalta.
Energiamarkkinavirastolla on oikeus salassapitosäännösten
estämättä saada toisilta viranomaisilta
ja muilta julkista hallintotehtävää hoitavilta
tämän lain säännösten
noudattamisen valvontaa varten välttämättömiä tietoja
toiminnanharjoittajaa koskevista seikoista, joilla on olennaista
merkitystä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän
hyväksymisen edellytysten arvioinnin ja hyväksymisen
sekä kestävyyskriteeriselvityksessä annettujen
tietojen arvioinnin kannalta.
Todentajat ovat salassapitosäännösten
estämättä velvollisia antamaan
todentajien yhteistoiminnan kannalta tarpeellisia tietoja toisilleen sekä valvonnan
kannalta tarpeellisia tietoja Energiamarkkinavirastolle.
33 §
Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen toiselle
viranomaiselle
Sen lisäksi, mitä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään,
Energiamarkkinavirasto saa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden
estämättä luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja
tehtäviä hoidettaessa saatuja tietoja:
1) syyttäjälle ja poliisille rikoksen ehkäisemiseksi
ja selvittämiseksi;
2) tulliviranomaiselle verotuksen toimittamista ja valvontaa
sekä biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetussa
laissa tarkoitettuja tehtäviä varten;
3) Liikenteen turvallisuusvirastolle lentoliikenteen päästökaupasta
annetussa laissa säädettyjä valvontatehtäviä varten;
4) valtionapuviranomaiselle 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun
valtionavustuksen valvontaa varten;
5) työ- ja elinkeinoministeriölle toimitettavaksi
edelleen toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle tai unionin
muulle elimelle, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai
muussa Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvässä velvoitteessa
sitä edellytetään.
34 §
Energiamarkkinaviraston tarkastusoikeus
Energiamarkkinavirastolla on oikeus päästä tiloihin
ja alueille, joita toiminnanharjoittaja hallitsee taikka joilla
biopolttoaineita tai bionesteitä tai raaka-aineita tuotetaan
tai valmistetaan kestävyyskriteerien mukaisesti, jos se
on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta
tarpeen, sekä tehdä siellä tarkastuksia
ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin.
Tarkastuksessa on noudatettava, mitä hallintolain 39 §:ssä säädetään.
Tarkastuksessa voi olla läsnä myös muun
viranomaisen edustajia.
Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin
valvontatoimenpiteet voidaan ulottaa vain, jos on syytä epäillä,
että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä,
30 luvun 1 §:ssä tai 33 luvun 1 §:ssä tarkoitettu
rikos, ja tarkastus on välttämätön
tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.
Toiminnanharjoittajan ja muun tarkastuksen kohteena olevan tulee
avustaa Energiamarkkinavirastoa tarkastuksen suorittamisessa.
Energiamarkkinavirastolla on tarkastusta suorittaessaan oikeus
ottaa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat
asiakirjat tai niistä laadittu jäljennös,
biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä raaka-aineiden kestävyyskriteerien
täyttymistä koskeva aineisto tai siitä laadittu
jäljennös sekä muuta tarkastettavaa aineistoa
haltuunsa, jos se on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta
välttämätöntä. Aineisto
tulee viipymättä palauttaa, kun tarkastus ei enää edellytä aineiston
hallussapitoa.
35 §
Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen
Energiamarkkinavirasto voi:
1) kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia
taikka sen nojalla annettua säännöstä tai
määräystä, jatkamasta tai toistamasta
säännöksen tai määräyksen
vastaista menettelyä;
2) määrätä sen, joka rikkoo
tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai
määräystä, täyttämään
velvollisuutensa.
Energiamarkkinavirasto voi tehostaa tämän lain
nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla
taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla siten
kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.
36 §
Virka-apu
Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään
poliisilaissa (493/1995). Tulliviranomaiset ovat toimialallaan
tarvittaessa velvollisia antamaan virka-apua tämän
lain sekä sen nojalla annettujen säännösten
ja määräysten noudattamisen valvomiseksi.
37 §
Kestävyyskriteerisäännösten
rikkominen
Joka tahallaan
1) rikkoo 14 §:n 2 momentissa tarkoitettua hyväksymispäätöksessä olevaa
määräystä, 20 §:n
1 momentissa tarkoitettua toimeksiantovelvollisuutta, 22 §:n
1 momentin 1 tai 2 kohdassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta
tai 31 §:ssä tarkoitettua kestävyyskriteeriselvityksen
antamista koskevaa velvollisuutta tai sen sisältöä koskevia
vaatimuksia taikka
2) antaa 23 §:n 1 momentissa tarkoitetun kestävyystodistuksen
tai osoittaa 24 §:ssä tarkoitetun kestävyyskriteerien
täyttymisen vastoin lainkohdissa mainittuja edellytyksiä,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta, kestävyyskriteerisäännösten
rikkomisesta sakkoon.
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta teosta ei kuitenkaan
tuomita rangaistusta, jos teko huomioon ottaen sen haitallisuus
ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat on kokonaisuutena
arvostellen vähäinen.
Se, joka rikkoo 35 §:n nojalla määrättyä uhkasakolla
tehostettua kieltoa tai määräystä,
voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen
samasta teosta.
6 luku
Erinäiset säännökset
38 §
Ennakkotieto
Energiamarkkinavirasto voi hakemuksesta antaa ennakkotiedon
siitä, onko raaka-ainetta pidettävä jätteenä,
tähteenä, syötäväksi
kelpaamattomana selluloosana tai lignoselluloosana sovellettaessa
biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annettua
lakia ja nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettua
lakia.
Hakemuksessa tulee olla tiedot raaka-aineesta sekä asian
arvioimiseksi ja ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Hakemusta
ei saa tehdä siltä osin kuin Energiamarkkinavirasto
on jo ratkaissut asian toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän
hyväksymistä koskevassa päätöksessä.
Ennakkotieto on voimassa toistaiseksi. Energiamarkkinavirasto
voi peruuttaa antamansa ennakkotiedon lainkäyttöviranomaisen
päätöksellä tapahtuneen säännöksen
tulkinnan muuttumisen vuoksi tai muusta erityisestä syystä.
Tarkempia säännöksiä 1 momentissa
tarkoitetuista raaka-aineista ja ennakkotietoa koskevasta
hakemuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
39 §
Muutoksenhaku
Energiamarkkinaviraston 14, 16, 17, 19 ja 27 §:ssä,
30 §:n 1 momentissa ja 38 §:ssä tarkoitettuun
päätökseen saa vaatia oikaisua Energiamarkkinavirastolta
siten kuin hallintolaissa säädetään.
Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen ja
muuhun tämän lain nojalla annettuun Energiamarkkinaviraston
päätökseen haetaan muutosta valittamalla
siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996)
säädetään. Päätökseen,
jolla Energiamarkkinavirasto on päättänyt
olla antamatta ennakkotiedon, ei kuitenkaan saa hakea muutosta.
Hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee 1 momentissa
tarkoitettua Energiamarkkinaviraston päätöstä,
saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
40 §
Päätöksen täytäntöönpano
Energiamarkkinaviraston 18 §:n, 30 §:n 2 momentin
tai 35 §:n nojalla tekemää päätöstä on muutoksenhausta
huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakutuomioistuin
toisin määrää.
Energiamarkkinaviraston 38 §:n nojalla tekemää päätöstä,
joka on saanut lainvoiman, on hakijan vaatimuksesta noudatettava,
jollei päätöstä annettaessa
sovellettua säännöstä ole muutettu
tai päätöstä peruutettu. Hakijan
vaatimuksesta peruutettua päätöstä on
kuitenkin noudatettava kahden kalenterikuukauden ajan sitä seuraavan
kalenterikuukauden alusta, jolloin peruuttaminen annettiin hakijalle
tiedoksi.
41 §
Maksut
Tämän lain mukaisten Energiamarkkinaviraston
suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien
maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen
muista perusteista säädetään
valtion maksuperustelaissa (150/1992).
Tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset ovat
suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädetään
verojen ja maksujen täytäntöönpanosta
annetussa laissa (706/2007).