2.2
Valtion rahoitus evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin
Valtion rahoituksesta evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin annetun lain (430/2015, rahoituslaki) 1 §:n mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain evankelisluterilaiselle kirkolle rahoitusta hautaustoimeen, väestökirjanpitoon sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpitoon liittyviin laissa säädettyihin tehtäviin. Laki tuli voimaan vuoden 2016 alusta.
Valtion rahoituksen lähtötasoksi säädettiin lain voimaan tullessa 114 miljoonaa euroa. Rahoituksen määrän katsottiin kattavan kohtuullisen osuuden evankelis-luterilaisen kirkon hoitamien, lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksista. Kohtuulliseksi osuudeksi arvioitiin noin 80 prosenttia (HE 250/2014 vp, s. 10). Uudistus oli valtiontalouden kannalta kustannusneutraali siten, että valtion rahoituksen arvioitiin vastaavan suuruusluokaltaan määrää, jonka seurakunnat olivat aikanaan saaneet keskimäärin yhteisöverotuloina.
Osana pääministeri Petteri Orpon hallituksen julkisen talouden sopeutustoimia evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisiin tehtäviin tarkoitetun valtion rahoituksen indeksikorotuksia rajoitettiin ensin 1.1.2024 voimaan tulleella rahoituslain muutoksella (1084/2023) vuosiksi 2024–2027 siten, että rahoituksen korotusta laskettaessa kuluttajahintaindeksin noususta vähennetään kyseisinä vuosina yksi prosenttiyksikkö (2 § 3 momentti). Kyse oli niin sanotusta indeksijarrusta.
Vuoden 2025 alusta voimaan tulleella rahoituslain muutoksella (837/2024) rahoituksen määrää muutettiin pysyvästi, ja rahoituksen lähtötasoksi säädettiin 105 030 000 euroa (2 § 1 momentti). Rahoituksen määrää korotetaan edelleen vuosittain kuluttajahintaindeksin mukaista yleisen hintatason muutosta vastaavasti (2 momentti). Tästä poiketen vuosina 2026 ja 2027 indeksikorotuksen määrään vaikuttaa vielä 1.1.2024 voimaan tullut indeksijarru (3 momentti).
Taulukko 2
. Valtion rahoitus evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisiin tehtäviin v. 2016–2025.
Vuosi | Määräraha (€) |
2016 | 114 000 000 |
2017 | 114 000 000 |
2018 | 114 000 000 |
2019 | 114 000 000 |
2020 | 115 596 000 |
2021 | 116 984 000 |
2022 | 118 856 000 |
2023 | 122 661 000 |
2024 | 124 133 000 |
2025 | 105 030 000 |
Kirkkolain 5 luvun 2 §:n mukaan kirkolliskokouksen tehtävänä on päättää perusteista, joiden mukaan valtion rahoituksesta evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin annetussa laissa tarkoitettu rahoitus jaetaan seurakunnille, seurakuntayhtymille ja kirkkohallitukselle.
Valtion rahoitus jaettiin vuoteen 2024 saakka euroa/kunnan jäsen -jakoperusteella. Vuodesta 2027 alkaen uusien jakoperusteiden painokertoimet määräytyvät siten, että 15 prosenttia seurakuntataloudelle jaettavasta summasta perustuu seurakuntatalouden kulttuuriperintöindeksin suhteelliseen osuuteen, 15 prosenttia seurakuntatalouden edellisen vuoden vahvistettuun väkilukuun, 35 prosenttia seurakuntatalouden alueella kuolleiden määrän 5 vuoden liukuvan keskiarvon suhteelliseen osuuteen ja 35 prosenttia seurakuntatalouden alueelle haudattujen ihmisten määrän 5 vuoden liukuvaan keskiarvoon. Vuodet 2025 ja 2026 ovat siirtymävuosia, jolloin puolet seurakunnille suoraan jaettavasta osuudesta määräytyy nykyisen euroa/kunnan jäsen -perusteella ja puolet uudella jakoperusteella. Kunnan väkiluku lasketaan viimeisen vahvistetun väkilukutiedon eli tilanteen 31.12.2023 perusteella.
Taulukko 3
. Kirkolliskokouksen päätökset valtion rahoituksen jakoperusteista vuosina 2021–2025.
Vuosi | 2021 € | 2022 € | 2023 € | 2024 € | 2025 € |
Seurakunnat (hautaustoimi) | 107 984 215 | 109 515 984 | 112 482 800 | 113 806 800 | 94 202 900 |
Kulttuuri-historialliset rakennukset ja irtaimisto | 6 802 528 | 7 065 249 | 7 769 200 | 7 571 100 | 8 259 700 |
Jäsentieto-järjestelmä | 2 000 480 | 2 235 439 | 2 409 000 | 2 445 100 | 2 567 400 |
Yhteensä | 116 787 223 | 118 816 672 | 122 661 000 | 123 823 000 | 105 030 000 |
Hautaustoimi
Hautaustoimilain (457/2003) 3 §:n mukaan evankelis-luterilaisilla seurakunnilla ja seurakuntayhtymillä on velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita. Seurakunnilla tai seurakuntayhtymillä on velvollisuus vaadittaessa osoittaa hautasija myös sellaisille vainajille, jotka eivät eläessään olleet seurakunnan jäseniä. Seurakunta on pyydettäessä velvollinen osoittamaan hautasijan erilliseltä tunnustuksettomalta hauta-alueelta. Tunnustuksettomat hauta-alueet on tarkoitettu katsomuksellisesti neutraaliksi vaihtoehdoksi heitä varten, jotka eivät halua tulla haudatuksi kristilliselle, evankelis-luterilaiselle hautausmaalle. Seurakunnat ovat huolehtineet myös sankarihautojen ylläpitämisestä, vaikka niillä ei ole tähän lakisääteistä velvollisuutta.
Hautaustoimilain 22 §:n mukaan yleisten hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin käytettävissä olevasta rahoituksesta on säädetty erikseen. Hallituksen esityksen (HE 204/2002 vp) perustelujen mukaan pykälässä tarkoitettu rahoitus sisältyi evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteisöveron tuotosta saamaan osuuteen. Kirkon hautaustoimen kustannuksiin saamaa rahoitusta perusteltiin sillä, että hautausmaiden ylläpito ja vainajien hautaamisesta huolehtiminen ovat terveydensuojelullisesta näkökulmasta välttämättömiä yhteiskunnallisia tehtäviä. Hautausmaiden ylläpidosta vastaaminen kuuluu näin ollen viime kädessä yhteiskunnalle. Kun tällainen välttämätön yhteiskunnallinen tehtävä on annettu evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tehtäväksi, on katsottu perustelluksi, että valtio huolehtii myös seurakuntien taloudellisista edellytyksistä tehtävän hoitamiseen. Valtion rahoituksella katettavia, yleisten hautausmaiden ylläpitoa ja hautaustoimilain 4 §:ssä tarkoitettua hautasijan osoittamista koskevia kustannuksia ei ole lainsäädännössä eritelty.
Valtionrahoituksen piiriin eivät kuitenkaan kuulu esimerkiksi hautaan siunaamista tai haudan hoitoa koskevat kustannukset.
Hautaustoimen menoista osa katetaan hautaustoimen palveluista perittävillä maksuilla. Kirkkolain 3 luvun 36 §:n mukaan hautasijan luovuttamisesta ja hautaamiseen liittyvistä palveluista tulee periä maksut, joiden määräämisessä otetaan huomioon seurakunnalle palvelun tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Pyrkimyksenä on, että hautaustoimen maksuilla katettaisiin se osa hautaustoimen kustannuksista, jota valtion rahoitus yhteiskunnallisiin tehtäviin ei kata, kun otetaan huomioon myös muut lakisääteiset yhteiskunnalliset tehtävät (HE 127/2012 vp, s. 4).
Vuonna 2024 evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämille hautausmaille haudatuista noin 83 % oli evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä ja 17 % oli kyseiseen kirkkoon kuulumattomia. Valtion rahoituksen piiriin kuuluvat seurakuntien hautaustoimen nettokustannukset olivat kyseisenä vuonna 125,6 miljoonaa euroa.
Väestökirjanpito
Evankelis-luterilaiselle kirkolle kuuluvista, väestökirjanpitoon liittyvistä viranomaistehtävistä säädetään väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009). Lain 48 §:n mukaan evankelis-luterilaisen kirkon viranomaisten on pyydettäessä annettava todistuksia, otteita tai näitä vastaavia muita yksittäisiä kirjallisia selvityksiä hallussaan olevista, ennen uskontokuntien jäsenrekistereistä annetun lain (614/1998) voimaantuloa pidetyistä kirkollisista väestörekistereistä ja niihin kuuluvista asiakirjoista. Väestötietojen luovuttamisen lisäksi seurakunnat vastaanottavat tiettyjä rekisterimerkintöjä, jotka välittyvät väestötietojärjestelmään. Lapsen kasteen yhteydessä tehdään ilmoitus lapsen nimestä, äidinkielestä ja uskontokunnasta, ja avioliittoon vihkimisen yhteydessä ilmoitetaan tiedot vihkimisestä ja siihen liittyen mahdollinen tieto sukunimen muutoksesta. Seurakunta voi myös toimittaa avioliiton esteiden tutkinnan, jos ainakin toinen kihlakumppaneista on kirkon jäsen. Lisäksi seurakunnat antavat jäsenistään väestötietojärjestelmää hyväksikäyttäen virkatodistuksia. Valtion rahoituksen piiriin kuuluvan väestökirjanpidon nettomenot vuonna 2024 olivat yhteensä 6,8 miljoonaa euroa.
Kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten ja irtaimiston ylläpito
Kirkkolain 3 luvun 22 §:ssä säädetään kirkollisen rakennuksen suojelusta. Kirkollisen rakennuksen suojelun tavoitteena on turvata kirkollinen rakennettu kulttuuriympäristö osana kulttuuriperintöä, vaalia kirkollisen rakennuksen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917, on lain nojalla suojeltu. Kirkkohallitus voi määrätä tätä myöhemmin käyttöön otetun kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan tai erityisten ympäristöarvojen kannalta. Kirkkohallitus päättää suojelusta omasta, seurakunnan, tuomiokapitulin tai Museoviraston aloitteesta. Rakennuksen suojelu käsittää myös sen kiinteän sisustuksen, siihen liittyvät maalaukset ja taideteokset sekä rakennuksen pihapiirin.
Kirkolliset rakennukset muodostavat merkittävän osan Suomen kansallisesta rakennusperinnöstä. Kirkkoja ja kappeleita rakennettaessa on käytetty kulloisenkin aikakauden parasta osaamista ja parhaita materiaaleja. Suomen keskiaikaisesta sekä 1600- ja 1700-luvulta peräisin olevasta kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta esineistöstä suurin osa on kirkollista esineistöä, joka on seurakuntien omistuksessa, käytössä ja hoidossa.
Evankelis-luterilaisen kirkon kansallisen kulttuuriperinnön ylläpitämisen kustannukset on rajattu tarkasti. Kulttuuriperinnön hoitoon liittyviä kustannuksia aiheuttavat korjaukset, joilla edistetään rakennuksen säilymistä sekä peruskorjaukset, joissa rakennuksen ja alueen ominaisluonne sekä historiallinen aitous säilyvät taikka joissa työ tehdään rakennuksen rakentamisajankohdan mukaisilla työtavoilla ja rakennukseen sopivilla perinteisillä rakennusmateriaaleilla. (HE 250/2014 vp, s. 5) Vuonna 2024 kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpidon kustannukset olivat 33,5 miljoonaa euroa.
Yhteenveto
Evankelis-luterilaisen kirkon lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien nettokustannukset vuonna 2024 olivat yhteensä 165,9 miljoonaa euroa. Kyseisenä vuonna kirkolle maksettu valtionrahoitus (124 133 000 euroa) kattoi noin 75 prosenttia mainituista kustannuksista.