4.2.1  Viranomaisvaikutukset

Esityksellä mahdollistettaisiin viranomaisten puuttuminen radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapitoon ja käyttöön. Erityisesti hallussapidon kriminalisointi mahdollistaa asianomaisille viranomaisille nykyistä paremmat mahdollisuudet puuttua radiohäirintälaitteiden luvattomaan käyttöön, myyntiin ja muuhun vastaavaan toimintaan. Hallussapidon kriminalisoinnin myötä esitutkintaviranomainen voi kohdistaa epäiltyyn radiohäirintälaitteen haltijaan viestintäpalvelulain 341 §:ssä säädettyjä pakkokeinoja. Toisaalta esitys selkeyttäisi Liikenne- ja viestintäviraston lupaharkintaa radiohäirintään tarkoitettuja laitteita koskien, mutta saattaisi myös lisätä häirintälähettimiä koskevien hakemusten määrää. 

Nykyisin Poliisi ja Rajavartiolaitos valvovat Liikenne- ja viestintäviraston ohella radiolupaa koskevan 39 §:n noudattamista. Lisäksi Tulli valvoo vesiliikennelain (782/2019) valvonnan yhteydessä radiolupaa koskevan 39 §:n noudattamista ja Liikenne- ja viestintäviraston ohella radiolaitteiden maahantuontia koskevien säännösten ja määräysten noudattamista. Tähän valvontaan on sisältynyt myös radiohäirintään tarkoitettujen radiolaitteiden valvonta. Esityksellä laajennettaisiin valvonta kattamaan myös sellaisten radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapito, joita ei ole otettu käyttöön. Käytännössä Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin tehtävät valvontaviranomaisina eivät siten muuttuisi merkittävästi. 

Esityksellä laajennettaisiin viranomaisten ja erityislainsäädännön mukaisten oikeutettujen tahojen mahdollisuuksia hyödyntää radiohäirintään tarkoitettuja laitteita niille laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Nykyisin eräille viranomaisille ja muille tahoille, kuten ydinvoimalaitoksien turvahenkilöille, on säädetty erikseen laissa oikeus hyödyntää teknistä laitetta miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi. Liikenne- ja viestintävirasto on myöntänyt näille radiohäirintään tarkoitetuille laitteille radiolupia viestintäpalvelulain 39 §:n nojalla. Esityksen mukaan viranomaiselle ja erityislainsäädännön mukaisille tahoille voitaisiin jatkossa myöntää radiolupa radiohäirintään tarkoitetun laitteen hallussapitoon ja käyttämiseen, jos laitteen käyttäminen on tarpeen laissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi.  

Esitetty sääntely voi aluksi johtaa rikosten määrän lisääntymiseen radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapidon kriminalisoinnin vuoksi. Esityksen arvioidaan kuitenkin vaikuttavan laitteiden määrään vähentävästi, millä arvioidaan olevan vähentävä vaikutus viranomaistoimintoihin, kuten pelastuspalveluihin, kohdistuvaan radiohäirintään. 

Esityksellä selkeytettäisiin radiolaitteita ja radiohäirintälaitteita koskevaa sääntelyä, minkä katsotaan lievästi selkeyttävän myös viranomaisten toimenkuvaa erityisesti laitteiden markkinavalvonnan osalta. Viranomaisten toiminnan arvioidaan esitetyn lainsäädännön perusteella hieman tehostuvan. Viranomaisten tehtävien selkeyttämisen lisäksi esitys parantaisi viranomaisten keinoja puuttua radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapitoon ja käyttöön. Esitys mahdollistaisi yhä useammin radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapitoon puuttumisen jo maahantuonnin yhteydessä. Radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden viranomaiskäyttöä koskevan sääntelyn selkeyttämisen arvioidaan myös tehostavan viranomaisten toimintaa, sillä se selkeyttäisi tilanteita, joissa viranomaisilla olisi mahdollisuus saada radiolupa radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden käyttöön virkatehtävissä. 

Radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapidon ja käytön kiellolla voi olla osittaisia keventäviä vaikutuksia Liikenne- ja viestintäviraston hallinnolliseen taakkaan markkinavalvonnassa ja radiohäiriöselvityksessä. Häirintälaitteiden hallussapidon kriminalisoinnin takia hallinnollinen taakka saattaa keventyä myös poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin valvontatehtävien osalta. Ehdotetun sääntelyn myötä laitteiden käyttö toisaalta mahdollistetaan laajemmin useammille tahoille, minkä arvioidaan hiukan lisäävän Liikenne- ja viestintäviraston hallinnollista taakkaa radiolupahakemusten käsittelyn takia. Hakemusten käsittelystä aiheutuvat kulut katetaan momentin 31.01.02 Liikenne- ja viestintäviraston toimintamenot määrärahojen puitteissa. 

Tiedonsaantioikeuksia koskevilla muutoksilla olisi vähäisiä vaikutuksia rekisterinpitäjänä toimivan Oikeusrekisterikeskuksen toimintaan lisäten vähäisesti työmäärää ja siten myös resurssitarvetta. Vaikutus Oikeusrekisterikeskuksen kokonaistyömäärään näkyy viiveellä ja mahdollinen lisäresursoinnin tarve tulee täsmentymään vasta myöhemmin. 

Esityksen ei arvioida merkittävästi lisäävän viranomaisten kustannuksia, eikä sen arvioida aiheuttavan merkittäviä muutoksia viranomaisten toimintaan. Aiheutuvat kustannukset katetaan viranomaisten toimintamenoista. 

4.2.2  Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä arvioidaan olevan epäsuoria taloudellisia vaikutuksia sekä yrityksille että julkiselle taloudelle. Vaikutukset yrityksiin voivat liittyä esimerkiksi radiohäiriöiden määrän vähentyessä lentoliikenteeseen. Hallinnollisten kustannusten lisäksi toiminnanharjoittajille syntyisi lupamenettelystä suoria kustannuksia hakemusmaksusta. 

Esityksen ei arvioida aiheuttavan merkittäviä muutoksia viranomaisten toimintaan, minkä takia sen ei arvioida merkittävästi lisäävän viranomaisten tai julkisen talouden suoria kustannuksia. Lupamenettelystä aiheutuvat kustannukset katettaisiin luvan hakijoilta perittävillä hakemusmaksuilla. Esityksen vaikutuksia viranomaisten toimintaan on arvioitu aiemmin jaksossa Viranomaisvaikutukset. 

4.2.3  Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole tunnistettu olevan merkittäviä ja välittömiä ympäristövaikutuksia. Vähäisiä ympäristövaikutuksia voi aiheutua esimerkiksi käytöstä poistettavien häirintälaitteiden hävittämisestä. Ympäristövaikutuksia voidaan vähentää toimittamalla käytöstä poistetut laitteet sähkö- ja elektroniikkalaitteiden erilliskeräykseen, jolloin voidaan varmistua niiden asianmukaisesta käsittelystä. 

4.2.4  Vaikutukset tietoyhteiskuntaan ja turvallisuuteen

Esityksellä olisi myönteisiä vaikutuksia radioviestinnän ja erityisesti satelliittinavigoinnin häiriöttömyyteen, sillä se vähentäisi luvattomia radiohäirintään tarkoitettuja laitteita. Radioviestintä ja satelliittipaikannus ovat kriittisiä toimintaedellytyksiä yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Esityksellä arvioidaan olevan radioviestintäpalveluiden häiriöttömän toiminnan edistämisen kautta myönteisiä vaikutuksia kansalaisten turvallisuudelle. Ehdotettujen muutosten arvioidaan lisäksi turvaavan sananvapauden toteutumista ehkäisemällä viestintään kohdistuvia häiriöitä. 

Esitys selkeyttäisi radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden valmistamista, käyttöä ja testausta koskevaa sääntelyä oikeutetuille tahoille. Uudet erityisesti radiohäirintään tarkoitettuja laitteita koskevat edellytykset ja menettelysäännökset edistäisivät taajuuksien häiriöttömyyttä ja tehokasta käyttöä. Tämä voi lisätä häiriönsietoisuuden edistämiseksi tehtävää tutkimusta ja siihen liittyvää teollisuuden toimintaa.  

Esitys voisi osaltaan edesauttaa yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisen toimijoiden kykyä varautua ja ennaltaehkäistä radiohäirinnästä johtuvia häiriöitä.  

4.2.5  Vaikutukset kansalliseen turvallisuuteen

Esityksellä olisi myönteisiä vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen. Yhtäältä esityksellä on tarkoitus puuttua yksityisten radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapitoon, ja ehkäistä niiden yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille aiheuttamia haittoja. Toisaalta esityksellä selvennettäisiin viranomaisen mahdollisuuksia hyödyntää radiohäirintään tarkoitettuja laitteita laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamiseen. 

Radiohäirintään tarkoitetut laitteet voivat vaihdella teholtaan. Kuluttajille suunnatut laitteet ovat pääasiassa matalatehoisia laitteita, joiden vaikutusalue voi olla silti kooltaan jopa satoja metrejä. Mitä tehokkaammasta laitteesta on kyse, sitä laajempaa haittaa laitteella on mahdollista aiheuttaa. Ehdotettu lainsäädäntö huomioi kaikki radiohäirintään tarkoitetut laitteet tehosta ja muista teknisistä ominaisuuksista riippumatta. 

GNSS-navigaatiolaitteet ja niiden välittämät aika- ja paikkatiedot ovat tärkeässä asemassa esimerkiksi meri- ja ilmaliikenteen turvallisuudessa, maaliikenteen suunnistuksessa ja pelastus- ja hätäkeskustoiminnassa. GNSS-paikkatieto on myös välttämätöntä useiden digitaalisten palveluiden luotettavuudelle ja toimintavarmuudelle. Esimerkiksi pelastustoiminnassa GNSS-järjestelmiä hyödynnetään muun muassa pelastusyksiköiden reittien optimoinnissa ja avun kohteen paikantamisessa. GNSS-häirintä voi siten hätäkeskus- ja pelastustoiminnassa viivästyttää ja pahimmillaan aiheuttaa ratkaisevia virheitä hätäkeskuksen tehtävien välittämisessä toimivaltaiselle viranomaiselle. Pahimmillaan GNSS-taajuuksiin kohdistuva häirintä voi johtaa ihmishenkien menetykseen erityisesti, mikäli avun saaminen esimerkiksi pelastus- tai sairaankuljetustehtävässä viivästyy tai vaarantuu häirinnän vuoksi. GNSS-taajuuksiin kohdistuva häirintä saattaa vaikeuttaa myös esimerkiksi Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuustehtävien suorittamista sekä lisätä merellisten onnettomuuksien ja ympäristöonnettomuuksien riskiä merialueella. 

Ehdotetut muutokset helpottaisivat viranomaisten puuttumista erityisesti GNSS-häirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapitoon, sillä GNSS-taajuuksien käyttäminen ilman lupaa on rangaistavaa, mutta laitteiden hallussapito on voimassa olevan lainsäädännön nojalla laillista.  

Häiriöttömän radioviestinnän merkitys kansalliselle turvallisuudelle on keskeinen myös muilla taajuusalueilla. Erittäin suuri määrä yhteiskunnan toiminnalle tärkeitä laitteita nojaa langattomien yhteyksien toimintaan. Esimerkiksi matkapuhelinviestinverkkojen taajuusalueilla tapahtuvalla radiohäirinnällä voi olla merkittäviä vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen ja kriittiseen infrastruktuuriin. Radiotaajuuksia käytetään esimerkiksi sähkö- ja vesilaitosten valvontaan ja ohjaukseen. Radiohäirintään tarkoitetulla laitteella on mahdollista aiheuttaa paikallisesti merkittäviä vaikutuksia tällaisille laitteille. Radiohäirinnällä voidaan vaikuttaa esimerkiksi maksupäätteiden, hätäpuheluiden, antenni-tv:n ja viranomaisverkko Virven toimintaan. Radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden kriminalisoinnilla voitaisiin paremmin turvata näitä yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. 

5.1.1  Häirintälaitteen hallussapito

Voimassa olevan lainsäädännön perusteella radiolähettimen hallussapito ja käyttö on kiellettyä ilman radiolupaa, lukuun ottamatta eräitä viestintäpalvelulain 39 §:n mukaisia poikkeustilanteita. Näistä kuitenkin ainoastaan laitteen luvaton käyttö on kriminalisoitu viestintäpalvelulain 348 §:n mukaisena radiolaiterikkomuksena. Jos radiohäirintään havaittuja laitteita havaitaan, viranomaisen on kyettävä näyttämään, että laite on otettu käyttöön, jotta se voi konfiskoida radiohäirintään tarkoitetun laitteen.  

Viestintäpalvelulaissa radiohäirintään tarkoitettuja laitteita ei eroteta muista radiolähettimistä, joten niihin kohdistuvat samat velvoitteet esimerkiksi radioluvan osalta. Koska tavanomaiset radiolähettimet ja radiohäirintään tarkoitetut laitteet kuitenkin poikkeavat toisistaan merkittävästi muun muassa käyttötarkoitustensa ja niihin sovellettavan EU- ja kansainvälisen lainsäädännön osalta, on perusteltua säätää radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden radioluvasta erikseen.  

Radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden luvattoman hallussapidon kriminalisoinnin sijaan vaihtoehtoisena keinona on pidetty hallinnollista seuraamusmaksua. Tällainen vaihtoehto olisi lähempänä voimassa olevaa radiolaitteita koskevaa sääntelyä. Tavallisista radiolaitteista poiketen radiohäirintään tarkoitetut laitteet ovat kuitenkin yleisten ominaisuuksiensa perusteella omiaan uhkaamaan yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja pahimmassa tapauksessa jopa ihmisten henkeä ja terveyttä. Niiden luvaton hallussapito on yleisesti moitittavampaa kuin tavallisten radiolaitteiden luvaton hallussapito, ja sitä on täten arvioitava tiukemmin myös lainsäädännössä.  

Vaihtoehtoisen sääntelyn arvioitaisiin lisäksi jäävän tehottomaksi ilman kriminalisointia ja mahdollisuutta pakkokeinojen käyttöön. Hallinnollisia sanktioita ei voida pitää tässä tapauksessa riittävinä, koska sääntelyllä pyritään tehostamaan radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapidon kieltoa ja siten turvaamaan yhteiskunnan keskeisiä toimintoja. Valmistelussa on arvioitu, että hallinnollinen sanktiointi ei ole riittävä seuraamussääntelyn tarkoituksen saavuttamiseksi, minkä takia kriminalisoinnille on erityinen tarve. 

5.1.2  Pohjois-Atlantin liittoa ja liittolaismaiden joukkoja koskevat poikkeukset

Esityksen tavoitteena on edesauttaa Pohjois-Atlantin liiton ja sen jäsenmaiden toimintaa ja harjoittelua Suomessa yhdenmukaistamalla sääntelyä niin, että liittokunnan toimintaan kohdistuisivat samanlaiset hallinnolliset prosessit kuin Puolustusvoimiin. 

Sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa Puolustusvoimat vapautetaan 39 §:n nojalla velvoitteesta hakea radiolupaa sellaisille radiolähettimille, joita käytetään vain Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käyttöön määrätyillä taajuusalueilla, 265 §:n nojalla velvoitteesta hakea pätevyystodistus meriradio- tai radioamatööritoimintaan kun ne harjoittavat sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvää radioviestintää ja käyttävät radiolaitteita yksinomaan sotilaallisessa maanpuolustustarkoituksessa ja 324 §:n nojalla eräistä radiolaitteiden ja tilojen tarkastukseen liittyvistä velvoitteista.  

Valmistelun yhteydessä on arvioitu mahdollisuutta säätää Pohjois-Atlantin liitolle ja sen jäsenvaltioiden joukoille samanlaiset poikkeukset kuin mitä Yhdysvaltojen joukoille on puolustusyhteistyösopimuksen (SopS 69 ja 70/2024) täytäntöönpanon yhteydessä säädetty. Tätä ei kuitenkaan voida pitää tarkoituksenmukaisena, sillä Yhdysvaltojen joukkojen oikeuksista ja velvollisuuksista määrätään kahdenvälisessä puolustusyhteistyösopimuksessa. Vastaavaa sopimusta ei ole tehty Pohjois-Atlantin liiton ja sen muiden jäsenvaltioiden kanssa. Hallituksen esityksen tavoitteiden saavuttamiseksi katsotaan riittävän, että Pohjois-Atlantin liiton ja sen muiden jäsenvaltioiden joukkojen oikeudet ja velvollisuudet vastaavat Puolustusvoimia ja Rajavartiolaitosta koskevaa sääntelyä. 

5.2.1  Ruotsi

Ruotsissa radiohäirintään tarkoitetun laitteen oikeudeton hallussapito on kielletty ja säädetty rangaistavaksi. Ruotsissa radiohäirintää säätelee laki sähköisestä viestinnästä (Lag (2022:482) om elektronisk kommunikation) sekä lain nojalla annettu asetus sähköisestä viestinnästä (Förordning (2022:511) om elektronisk kommunikation). 

Radiohäirintään tarkoitetut laitteet eivät sisälly lain mukaiseen radiolaitteen määritelmään, joka on yhdenmukainen EU:n radiolaitedirektiivin kanssa. Lain 3 luvun 24 §:n ensimmäisen kappaleen mukaan sellaisten elektronisten tai sähköisten laitteiden käyttö, jotka eivät ole radiolaitteita, mutta jotka tuottavat radioaaltoja viestintätarkoituksiin kaapeleissa tai teollisiin, tieteellisiin, lääketieteellisiin tai muihin vastaaviin tarkoituksiin, on luvanvaraista. Saman pykälän toisen kappaleen mukaan hallitus voi antaa määräyksiä, joilla kielletään sellaisten sähköisten tai elektronisten laitteiden hallussapito, jotka eivät sisälly ensimmäisen momentin määritelmään ja jotka on tarkoitettu lähettämään radiotaajuuksia ilman, että ne ovat laissa tarkoitettuja radiolaitteita.  

Radiohäirintään tarkoitetun laitteen hallussapito on kielletty Ruotsin hallituksen asetuksella sähköisestä viestinnästä (Förordning (2022:511) om elektronisk kommunikation). Asetuksen 5 §:n mukaan sellaisten sähköisen tai elektronisen laitteiden hallussapito, jotka eivät ole radiolaitteita, mutta jotka on tarkoitettu lähettämään radiotaajuuksia muuhun tarkoitukseen, kun mitä tarkoitetaan sähköisestä viestinnästä annetun lain (2022:482) 3 luvun 24 §:ssä, on kiellettyä. Määräyksen muotoilu kattaa radiohäirintään tarkoitetut laitteet. 

Hallussapito on säädetty rangaistavaksi sakolla tai enintään kuudella kuukaudella vankeutta Ruotsin sähköisestä viestinnästä annetun lain 13 luvun 1 §:n mukaisesti. 

5.2.2  Norja

Norjassa radiohäirintään tarkoitettujen radiolaitteiden ja muiden laillisen sähköisen viestinnän häiritsemiseen tai estämiseen tarkoitettujen laitteiden maahantuonti, hallussapito, markkinoille saattaminen, markkinoilla saataville asettaminen, käyttöönotto tai käyttö on kielletty. Radiohäirintälaitteiden kielto saatettiin voimaan osana laajempaa lakiuudistusta, joka astui voimaan 1.1.2025. 

Norjan laki sähköisestä viestinnästä (Lov om elektronisk kommunikasjon) 13–2 §:n mukaan radiolaitteiden ja muiden laillisen sähköisen viestinnän häiritsemiseen tai estämiseen tarkoitettujen laitteiden maahantuonti, hallussapito, markkinoille saattaminen, markkinoilla saataville asettaminen, käyttöönotto tai käyttö on kielletty. Käytön, maahantuonnin ja luovutuksen osalta säännöksessä määritetään tietyille viranomaistahoille myönnetyt poikkeukset kiellosta. Saman lain 13–1 §:n 2 momentin mukaisesti laitteiden maahantuojalla on oltava kirjallinen sopimus sen viranomaistahon kanssa, jolle laitteet luovutetaan, jotta maahantuonti ja luovuttaminen olisi sallittua. 13–1 § säätelee myös muunlaisia laitteita kuin radiohäirintään tarkoitettuja laitteita. 

Norjan sähköisestä viestinnästä annetun lain 15–14 §:n mukaan sille, joka rikkoo lain 13–2 §:tta voidaan määrätä rangaistukseksi sakkoa tai enintään 1 vuosi vankeutta. Lisäksi lain 15–12 §:n a kohdan mukaisesti 13–2 §:n rikkomisesta voidaan määrätä luonnolliselle tai yksityishenkilölle rikkomusmaksu.  

5.2.3  Liettua

Liettua on kieltänyt radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapidon ja käytön hallinnollisen rikkomusmaksun ja takavarikon uhalla. Liettuan lain sähköisen viestinnän palveluista (Elektroninių ryšių įstatymas, nro IX-2135) 54 artiklassa kielletään radioliikenteen häirintälaitteiden ja radioliikenteen sieppauslaitteiden käyttö ja/tai hallussapito. Käytön ja hallussapidon kieltoon on tehty poikkeus valtion laitoksilta, jotka suorittavat muun muassa valtion puolustukseen, kansalliseen turvallisuuteen, tai rikoksen estämiseen ja tutkimiseen liittyviä tehtäviä. Lisäksi poikkeus koskee tahoja, jotka ovat toimittamassa laitteita kyseisille valtion laitoksille. 

Liettuan hallintorikkomuslain (Administracinių nusižengimų kodeksas, nro XII-1869) 464 artiklan nojalla radioviestinnän häirintälaitteiden ja radioviestinnän sieppauslaitteiden laiton käyttö ja/tai hallussapito on hallinnollinen rikkomus, josta tuomitaan sakkoon. Lisäksi säännöksessä tarkoitetut hallinnolliset rikkomukset voivat johtaa laitteiden takavarikointiin. 

5.2.4  Irlanti

Irlannissa radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapito, myynti, vuokraaminen, valmistaminen ja maahantuonti on kiellettyä langattomasta lennätinviestinnästä annettujen lakien (Wireless Telegraphy Act 1926 ja Wireless Telegraphy Act 1972) sekä vuoden 1972 lain 7 §:n perusteella annetun ministerin päätöksen S.I. No 66/2011 nojalla.  

Vuoden 2011 päätöksellä määritellään ’langattoman lennätinviestinnän häirintälaitteiksi’ (“wireless telegraphy interference apparatus”) sellaiset langattoman viestinnän laitteet, jotka on suunniteltu aiheuttamaan langattoman lennätinviestinnän tai sähköisen viestinnän palveluiden estämistä, heikentämistä, keskeyttämistä tai muuta häiritsemistä. Päätöksen nojalla tällaisten laitteiden myynti, vuokraaminen, valmistaminen ja maahantuonti on kiellettyä. 

Päätöksellä vastaavat häirintälaitteet saatettiin myös vuoden 1926 lain langattomista lennätinlaitteista- soveltamisalaan. Kyseisen lain 3 §:n nojalla langattomien lennätinlaitteiden hallussapito ilman asianmukaista lupaa on kielletty. Luvaton hallussapito johtaa saman säännöksen mukaisesti sakkorangaistukseen sekä laitteiden takavarikointiin. 

5.2.5  Sveitsi

Sveitsissä radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapitoa ja käyttöä sääntelee televiestinnästä annettu laki (Fernmeldegesetz, 1997). Tammikuussa 2018 voimaan tulleen lakimuutoksen myötä radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden valmistus, maahantuonti, hallussapito, markkinoille saattaminen, asentaminen sekä käyttö on kiellettyä Sveitsissä sakon uhalla. Aikaisemmin kielto on koskenut vain häirintälaitteiden markkinoille saattamista ja käyttöä, mukaillen EU:n EMC-direktiivin (2014/30/EU) sääntelymallia. 

Sveitsin televiestinnästä annetun lain 32b artiklan mukaan on kiellettyä valmistaa, maahantuoda, tarjota, saattaa markkinoille, pitää hallussa, ottaa käyttöön, asentaa tai käyttää televiestintälaitteita ja muita laitteita, jotka on tarkoitettu häiritsemään tai estämään televiestintää tai lähetystoimintaa. Saman lain 52 artiklan mukaan vastaavasta rikkomuksesta voidaan määrätä sakko, jonka säännöksen mukainen enimmäismäärä on 100 000 Sveitsin frangia. 

6.1.1  Oikeus käyttää ja pitää hallussa radiohäirintään tarkoitettuja laitteita

Poliisihallitus piti lausunnossaan tärkeänä viranomaisten mahdollisuutta käyttää radiohäirintään tarkoitettuja laitteita laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamiseksi. Lausunnossa nostettiin esiin lakiehdotuksen 39 a §:n 7 momentissa säädetty oikeus käyttää laitetta vain niin kauan kuin se on välttämätöntä. Lausunnossa ehdotettiin, että säännöksen sanamuodossa huomioitaisiin selkeämmin se, mitä muualla laissa laitteen käytöstä on säädetty.  

Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy esitti lausunnossaan, että lakiehdotuksen 39 a §:n mukainen radiolupa radiohäirintään tarkoitetun laitteen käyttöön voitaisiin myöntää myös sellaiselle yksityiselle tai julkiselle yhteisölle, joka hoitaa julkista hallintotehtävää tai laissa säädettyä tehtävää.  

Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry huomautti lausunnossaan radiolaitteiden erilaisista nykyisistä ja tulevaisuuden käyttötarkoituksista, joita lain ei toivota rajoittavan. Radiohäirinnän määritelmän ja lakiehdotuksen tulisi selkeämmin mahdollistaa sellaiset laitteet, joiden ensisijainen käyttötarkoitus on muu kuin radiohäirintä. Lainsäädäntö ei saisi estää normaalien ohjelmistoradioiden ja niihin perustuvien laitteiden hankintaa ja hallussapitoa sillä perusteella, että niihin on mahdollisesti saatavissa, asennettavissa tai kehitettävissä ohjelmisto, jolla voi suorittaa radiohäirintää. Lisäksi lausunnossa esitettiin, että määritelmänä radiohäirinnän tulisi kattaa selkeästi kaikki mahdolliset sähkömagneettisessa spektrissä nyt ja tulevaisuudessa esiintyvät uhat.  

Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry esitti lausunnossaan, että elektroniseen sodankäyntiin ja sotilastiedustelutoimintaan tarkoitettuja tuotteita ja palveluita viranomaisille kehittävien yritysten toimintaedellytykset tulisi turvata säätämällä tiedustelu- ja valvontatarkoitukseen kehitettävien vastaanottimien tutkiminen ja kokeilu lupavapaaksi. Tällä varmistettaisiin, että lähettimiä koskevien radiolupien myöntäminen näiden alojen kehitys- ja kokeilutoimintaan ei esty viranomaisharkinnassa.  

Elinkeinoelämän keskusliitto EK katsoi, että tulisi selvittää, mitkä yksityiset tahot ja millaisilla keinoilla voitaisiin oikeuttaa omatoimisesti torjumaan miehittämättömiä ilma-aluksia. Sensofusion Oy esitti lausunnossaan, että lainsäädännön tulisi mahdollistaa lupa omistaa radiohäirintään tarkoitettuja laitteita myös silloin, kun kyse on muusta tahosta kuin viranomaisesta, ja kun tarkoitus on muu kuin kaupallinen tai teollinen niissä tapauksissa, kun toiminta kohdistuu selkeästi yhteiskunnan kriittisten toimintojen suojelemiseen. Lisäksi Oulun ammattikorkeakoulu katsoi lausunnossaan, että droonien valvontaa ei tulisi jättää yksinomaan viranomaisten vastuulle, vaan tutkimus- ja kehitystoiminnalla on myös tärkeä rooli turvallisuusratkaisujen kehittämisessä.  

6.1.2  Lupamenettely

Saab Finland Oy totesi lausunnossaan esityksen selkeän säätämisen laitteiden luvanvaraisuudesta vahvistavan oikeudenmukaisuutta ja luovan ennakoitavuutta toimintaympäristön viranomaisille sekä muille alan toimijoille. 

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom kannatti lausunnossaan hallituksen esitysluonnoksessa muulle kuin viranomaiselle esitettyä tiukempaa vaatimusta luvan myöntämiselle. Esitysluonnoksen perusteluita tulisi kuitenkin tarkentaa laitteen aiheuttaman häiriön osalta. Liikenne- ja viestintäviraston näkemyksen mukaan vaatimus ei tarkoita sitä, että laite ei saisi lainkaan haitata muuta radioviestintää, vaan edellytyksenä on, että laite ei saa aiheuttaa haitalliseksi häiriöksi katsottavaa häiriötä. 

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n lausunnon mukaan lakiehdotuksen haasteeksi muodostuu lisääntyvä lakisääteinen ennakkolupamenettely. Lausunnossa ehdotettiin, että luotettavaksi varmistetuille toimijoille, jotka ovat toteuttaneet riittävät suojausmenetelmät ja -tilat, ennakkolupamenettelyä voitaisiin keventää. Tällöin jokaiselle testille tai laitteelle ei tarvitsisi hakea erillistä lupaa, vaan lupa voitaisiin myöntää esimerkiksi pidempiaikaisesti. Lausunnon mukaan tiukat ennakkolupaprosessit saattavat estää toiminnan, sillä esimerkiksi kansainväliset projektit saattavat käynnistyä nopeasti ja vaatia siten nopeaa lupamenettelyä.  

Oikeusministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota lakiesityksen 39 a §:ssä radiohäirintään tarkoitetuille laitteille säädettävästä radioluvasta. Pykälän 5 momentin perusteluissa ei avata tarkemmin sitä, milloin toiminnan voitaisiin katsoa olevan ristiriidassa Suomen kansallisen turvallisuuden, maanpuolustuksen tai Suomen kansainvälisten velvoitteiden kanssa, mikä jättää lupaviranomaiselle hyvin lavean harkintavallan. Jatkovalmistelussa säännöksen perusteluja tulisi yksityiskohtaistaa sekä harkita säännöksen tarvetta suhteessa muihin 39 a §:ssä säädettäviin lupaedellytyksiin. Oikeusministeriö ehdotti lisäksi säädettäväksi lakiehdotuksen 39 a §:n radiolupaa koskevien säännösten taannehtivasta vaikutuksesta ennen lain voimaantuloa hankittuihin radiohäirintälaitteisiin. 

Oikeusministeriö käsitteli lausunnossaan myös lakiehdotuksen 39 b §:ää, jossa säädettäisiin laitteen pitäjän luotettavuudesta. Oikeusministeriö kiinnitti huomiota pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädettäviin rikoksiin, joiden takia henkilöä ei pidettäisi luotettavana. Lakiehdotuksen ja perustelujen katsottiin olevan ristiriidassa rikosten ehdottomuuden ja harkinnanvaraisuuden osalta. Lisäksi säännöksen listausta luotettavuuteen vaikuttavista rikoksista pidettiin varsin laajana. Lakiehdotuksen 39 b §:n 2 momentin 2 kohdan perusteluiden osalta oikeusministeriö kiinnitti huomiota perusteluissa mainittuihin rikoslain rikoksiin vertautuviin rikkeisiin. Lausunnossa todettiin, että on vaikeasti miellettävissä tällaisia rikkeitä, joista olisi saatavissa riittävä tieto ja jotka luonteeltaan sekä vakavuudeltaan vertautuisivat olennaisiin rikoslain mukaisiin rikoksiin. Oikeusministeriö piti myös perusteltuna poistaa kriteerit Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan mukaisuudesta.  

Rangaistavaksi säätämisen on täytettävä kriminalisointiperiaatteiden ja perusoikeuksien rajoitusedellytysten asettamat vaatimukset, minkä takia oikeusministeriö kiinni lausunnossaan huomiota siihen, ettei esitysluonnoksessa käsitelty erityisen kootusti perusteluja 348 §:n 1 momenttiin ehdotettavalle uudelle 9 kohdalle. Oikeusministeriö esitti, että esityksessä kuvattaisiin riittävän selkeästi, ymmärrettävästi ja tarkasti niitä haittavaikutuksia, joita ehdotettavan kriminalisoinnin kattamilla laitteilla voidaan katsoa olevan. Jatkovalmistelussa perusteluita on täydennetty oikeusministeriön esittämällä tavalla. 

6.1.3  Radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden maahantuonti

Tulli ja valtiovarainministeriö esittivät lausunnoissaan, että sääntelyä tulisi tarkentaa maahantuonnin osalta. Nykyisen lakiehdotuksen 307 §:n mukaan Tullin tulee valvoa Liikenne- ja viestintäviraston ohella radiolaitteiden ja radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden maahantuontia koskevien säännösten ja määräysten noudattamista.  

Puolustus ja Ilmailuteollisuus PIA ry esitti lausunnossaan, että yrityksille ja tutkimuslaitoksille tulee antaa selkeät mahdollisuudet hankkia ja maahantuoda yleisesti käytössä olevia radiohäirintälaitteita, sillä niiden kyvykkyyksien ymmärtäminen ja testaaminen mahdollistaa radiohäirintään liittyvien kyvykkyyksien kehittämisen ja radioverkkojen resilienssin parantamisen kyseisten laitteiden häirinnältä. 

Ympäristöministeriö katsoi lausunnossaan radiohäirintälaitteiden kuuluvan sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin, joihin voidaan soveltaa sekä RoHS-direktiiviä (2011/65/EU) että sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettua direktiiviä (2012/19/EU). Täten myös markkinoille saatettavien sähkölaitteiden tulee olla näiden säädösten mukaisia. Laitteiden valmistajan tai sähkölaitteen Suomeen tuovan yrityksen velvollisuutena on siten huolehtia tuotteidensa jätehuollon kustannuksista ja jätehuollon järjestämisestä silloin, kun tuotteet poistetaan käytöstä. Lakiehdotuksen ympäristövaikutuksia voidaan ympäristöministeriön mukaan vähentää toimittamalla käytöstä poistetut laitteet sähkö- ja elektroniikkalaitteiden erilliskeräykseen, jolloin voidaan varmistua niiden asianmukaisesta jätekäsittelystä. 

6.1.4  Selvitysvelvollisuudet

Poliisihallitus esitti lausunnossaan, ettei lakiehdotuksen 39 a §:n 6 momentissa säädettävä luvan hakijan sekä haltijan velvollisuus antaa selvitys Liikenne- ja viestintävirastolle pyynnöstä radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden säilyttämisessä noudatetuista periaatteista ja käytetyistä tiloista pitäisi koskea viranomaisia, sillä viranomaiset huolehtivat laitteiden turvallisesta säilyttämisestä viran puolesta. Lausunnossa ehdotettiin, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi pyytää viranomaiselta selvityksen, jos se on erityisestä syystä tarpeen.  

Oikeusministeriö totesi lausunnossaan lakiehdotuksen 39 a §:n 6 momentin perusteluiden ilmaisevan melko pitkälle niitä periaatteita, joita radiohäirintään tarkoitetun laitteen säilyttämisessä tulisi huomioida. Lausunnossa pidettiin perusteltuna kirjoittaa periaatteet lakiin velvoitteeksi. Lisäksi oikeusministeriö ehdotti lakiehdotuksen 39 a §:n 7 momentin tarkentamista siitä, mitä säännöksen perusteluissa tarkoitetaan riittävillä käyttöä koskevilla teknisillä yksityiskohdilla ja miten pitkään laitteen käytöstä laadittua pöytäkirjaa tulisi säilyttää. 

Sensofusion Oy totesi lausunnossaan, että ilmoitusvelvollisuuden kaupallisessa ja teollisessa kontekstissa tulisi olla niin joustava, ettei se kohtuuttomasti hidasta tuotekehitystä ja aiheuta vaivaa yrityksille ja viranomaisille. Organisaatioilta ei tulisi vaatia erillisten testi-ilmoitusten lähettämistä jokaiselta testikerralta. Lausunnossa ehdotettiin, että organisaatiot velvoitettaisiin toimimaan häiriöitä aiheuttamatta, ja häiriöiden aiheuttamisesta lupa menetettäisiin. Usein tehtävien käyttöilmoitusten tekeminen nähtiin tuotekehitystä hidastavana sekä ylimääräistä hallinnollista taakkaa organisaatioille tuottavana. Lisäksi Sensofusion Oy huomautti lausunnossaan selvitysvelvollisuudesta koskien toimijan asiakkaisiin ja niiden tuntemiseen liittyvistä menettelytavoista. Lausunnossa asiakastietojen todettiin olevan ehdottoman luottamuksellisia, minkä takia niitä pystyttäisiin luovuttamaan korkeintaan sillä tasolla, mistä valtiosta asiakas on. Tiettyjä asiakastietoja luovutetaan viranomaisten arvioitavaksi jo vientilupamenettelyssä, minkä takia toista ilmoitusvelvollisuutta pidetään tarpeettomana, resursseja kuluttavana sekä asiakastietojen luottamuksellisuutta vaarantavana. 

6.1.5  Tiedonsaanti

Oikeusministeriö nosti lausunnossaan esiin viranomaisten yleistä tiedonsaantioikeutta koskevan lakiehdotuksen 315 §:n, joka sisältää tiedonsaantioikeuksia tarkentavia ja laajentavia säännöksiä, minkä lisäksi lakiehdotuksessa laajennettaisiin käyttötarkoituksia, jolloin välitystietoja voitaisiin lakiehdotuksen 319 §:n 4 momentin mukaisesti luovuttaa toiselle viranomaiselle. Oikeusministeriön lausunnossa todettiin, että muutosehdotuksissa olisi kyse salassa pidettävän tiedon luovuttamista koskevasta sääntelystä, jonka nojalla voitaisiin käsitellä myös henkilötietoja. Jatkovalmistelussa esitystä tulisi täydentää arviolla säännösehdotusten suhteesta EU:n yleisen tietosuojasääntelyn liikkumavaran kannalta. Lisäksi esityksessä tulisi tehdä selkoa välitystietojen käsittelyä koskevien 319 §:ään tehtävien muutosten suhteesta välitystietojen käsittelyä koskevaan EU-oikeuteen. Esitysluonnokseen tulisi täydentää myös muutosehdotuksia koskevat säätämisjärjestysperustelut, joissa huomioidaan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaiset edellytykset, jotka koskevat salassa pidettävän tiedon luovuttamista. 

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry esitti lausunnossaan, että lakiehdotus mahdollistaisi välitystiedon antamisen Liikenne- ja viestintävirastosta muiden viranomaisten lisäksi myös yleisen viestintäverkon toimijoille, jos tietoa tarvitaan radioviestinnän häiriön aiheuttaman uhkan torjumiseksi tai selvittämiseksi. FiCom ry piti tärkeänä, että teleyritysten ja viranomaisten välistä tiedonvaihto-oikeutta tarkasteltaisiin laajemminkin siten, että se mahdollistaisi vastavuoroisen tiedonvaihdon viranomaiselta teleyrityksille esimerkiksi silloin, kun havaitaan radioverkkoihin kohdistuvia merkittäviä tai laajoja radiohäiriöitä tai tahallista häirintää. Tämä parantaisi muun muassa viestintäverkkojen resilienssiä.  

Suojelupoliisi esitti ehdotetun 315 §:n 4 momenttia täydennettäväksi siten, että pykälässä säädettäisiin myös suojelupoliisia koskien yleisestä tiedonsaantioikeudesta sen toteuttaessa lakisääteistä tehtäväänsä eli kansallisen turvallisuuden suojaamista radiolaittein tai radiohäirintään tarkoitetuin laittein. Tätä pidettiin välttämättömänä toiminnan suojaamisen kannalta. Lisäksi suojelupoliisi ehdotti soveltamisrajoituksia koskevista ehdotetuista 324 §:n 3 momentista, 326 ja 327 §:stä sekä 329 §n 3 momentista jätettäväksi pois sana ”yksinomaan”. Tällöin muotoilu kattaisi kokonaisvaltaisemmin suojelupoliisin tehtäväkentän, ja samoja laitteita voitaisiin käyttää myös suojelupoliisin tehtäviin kuuluvassa rikosten estämis- ja paljastamistarkoituksessa. Pykälän yksityiskohtaisiin perusteluihin tulisi myös ottaa viittaus suojelupoliisin lakisääteisiin tehtäviin, jotka määritellään poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 10 §:ssä. Toisena vaihtoehtona esitettiin, että lakiehdotuksen 326 ja 327 § sekä 329 §:n 3 momentti eivät koskisi suojelupoliisin poliisin hallinnosta annetun lain 10 §:n mukaisiin tehtäviin liittyvää radioviestintää tai sen tässä tarkoituksessa hallussa pitämiä radiolaitteita ja radiohäirintään tarkoitettuja laitteita. 

Puolustusministeriö piti lausunnossaan hyvänä tiedonluovutuksen paranemista eri toimijoiden välillä. Epäselväksi katsottiin kuitenkin jäävän se, mikä on lakiehdotuksen 319 ja 320 §:n välinen suhde. Harkittavaksi esitettiin, että ehdotetun 319 §:n muutokset tehtäisiin myös 320 §:ään tai että ainakin säännösten välistä suhdetta kuvattaisiin tarkemmin esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Myös Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry kannatti viranomaisten tiedonjakamisen mahdollistamista luotettavien yrityksien kanssa. Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy ehdotti lakiehdotuksen 319 §:n mukaisen tietojen luovuttamisen ja vastaanottamisen mahdollistamista sellaiselle yksityiselle tai julkiselle yhteisölle, joka hoitaa julkista hallintotehtävää tai laissa säädettyä tehtävää, jos se on tarpeen radioviestinnän häiriön poistamiseksi, rajoittamiseksi tai sen kansalliselle turvallisuudelle tai maanpuolustukselle aiheuttaman uhkan torjumiseksi tai selvittämiseksi. 

6.1.6  Tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan mahdollistaminen

Puolustusministeriö piti lausunnossaan hyvänä asiana, että esitysluonnoksen myötä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI-toiminta) voidaan olettaa paranevan. Toiminnassa olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan voitava testata uusia tekniikoita laaja-alaisemmin kuin mitä hallituksen esityksessä tuodaan ilmi. 

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n näkemyksen mukaan lakiehdotuksessa on huomioitu hyvin tulevaisuuden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI-toiminta). Kenttätestaus tulisi kuitenkin mahdollistaa, ja lausunnossa ehdotettiin rajatun kansallisen häiriökenttätestausalueen perustamista Suomeen, mikä mahdollistaisi viranomaisten ja puolustusteollisuuden tarpeisiin vastaavan tutkimus- ja kehitystoiminnan kevennetyllä lupamenettelyllä.  

Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry:n lausunnon mukaan ehdotettu lakimuutos mahdollistaa teknologisen kehityksen ja turvallisuuden vahvistamisen, mikä varmistaa, että suomalaiset toimijat voivat kehittää ja testata tarvittavia suorituskykyjä. Yrityksille ja tutkimuslaitoksille tulisi kuitenkin antaa realistinen mahdollisuus testata radiohäirinnän vaikutuksia muuallakin kuin laboratoriossa. Myös Sensofusion Oy katsoi, että lakiehdotus tukee tavoitetta siitä, että sääntely mahdollistaa korkeatasoisen kotimaisen osaamisen ja innovaatioiden kehittämisen, vaikkakin esityksen nähtiin tuovan organisaatioille lisää velvollisuuksia. 

6.1.7  Eräitä muita huomioita

Hallituksen esityksen luonnoksessa ehdotetaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 329 §:n 3 momenttiin lisättäväksi maininta radiohäirintään tarkoitetut laitteista. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom ehdotti lausunnossaan lisäksi pykälän 1 momentin muuttamista siten, että Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus kieltää radiolaitteen lisäksi myös radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden markkinoille saattaminen, asettaminen saataville markkinoilla ja käyttö sekä 97 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen sähkölaitteen käyttö, jos se on aiheuttanut haitallisen häiriön tai sen voidaan todennäköisin syin olettaa aiheuttavan haitallisen häiriön. Esitykseen on lausunnon perusteella lisätty 329 §:n 1 momentin muutosehdotus. 

Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy ehdotti lausunnossaan, että lakiehdotuksen 319 §:n mukainen tietojen luovuttaminen ja vastaanottaminen olisi mahdollista myös sellaiselle yksityiselle tai julkiselle yhteisölle, joka hoitaa julkista hallintotehtävää tai laissa säädettyä tehtävää, jos se on tarpeen radioviestinnän häiriön poistamiseksi, rajoittamiseksi tai sen kansalliselle turvallisuudelle tai maanpuolustukselle aiheuttaman uhkan torjumiseksi tai selvittämiseksi. 

Oikeusministeriö nosti lausunnossaan esiin lakiehdotuksen 326 §:n 1 momentin 6 kohdan, jonka nojalla radiolaitteeseen liittyvä tarkastus voitaisiin suorittaa paikassa, jossa on radiohäirintään tarkoitettu laite. Lakiehdotuksessa ei ole erikseen kiinnitetty huomiota tarkastusoikeuden ulottumiseen pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Esityksen perusteluita tulisi jatkovalmistelussa täydentää. Sääntely on merkityksellistä perustuslain 10 §:ssä säädetyn kotirauhan suojan suhteen, minkä takia perusteluista tulisi ilmetä myös arvio perusoikeuksien rajoitusedellytysten täyttymisestä. Lisäksi tarkastusoikeuden katsottiin olevan osittain päällekkäinen lain 341 §:n kanssa, minkä takia esityksessä tulisi jäsentää näiden kahden eri toimivaltuuden suhdetta ja huomioida tämä myös perustuslain 10 §:ssä turvatun kotirauhan suojan rajoittamisen kannalta. Oikeusministeriö kiinnitti huomiota myös hallituksen esitysluonnoksen perusteluihin liittyen elinkeinovapauteen sekä omaisuudensuojaan. 

Oikeusministeriö ja poliisihallitus esittivät lisäksi vähäisiä korjauksia ja huomioita perusteluihin ja rinnakkaisteksteihin liittyen.  

11.2.1  Yleistä

Ehdotetussa rangaistussäännöksessä on kyse radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden luvattoman hallussapidon kriminalisoimisesta. 

Perustuslaista rangaistussäännöksille seuraavat rajoitukset liittyvät ennen kaikkea perusoikeuksiin. Ne asettavat valtiosääntöiset rajat paitsi sille, mitä tekoja voidaan säätää rangaistavaksi, myös sille, millaisia rangaistuksia rikoksiin voidaan liittää. Rangaistussäännösten tulee täyttää perusoikeuksien rajoittamista koskevat yleiset edellytykset ja kulloisestakin perusoikeussäännöksestä mahdollisesti johtuvat erityiset edellytykset. Vaikka rangaistavaksi säädettävä teko itsessään ei koskisikaan toimia, joihin perustuslaki nimenomaisesti oikeuttaa, merkitsee sakkorangaistus joka tapauksessa kajoamista tuomitun omaisuuteen ja vankeusrangaistus henkilökohtaiseen vapauteen. Kaiken kaikkiaan perustuslakivaliokunnan perusoikeuksien rajoittamisedellytyksiin palautuva käytäntö koskee rikoslainsäädäntöä yleisesti. Ks. esim. PeVL 48/2017 vp s. 7–8, PeVL 15/2010 vp s. 4, PeVL 17/2006 vp s.2/II, PeVL 20/2002 vp s. 6/I, PeVL 23/1997 vp s. 2/–3/I. 

11.2.2  Hyväksyttävyys- ja suhteellisuusvaatimus

Perusteen, jolla perusoikeutta rajoitetaan, tulee olla perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväksyttävä. Rikosoikeudellisessa sääntelyssä hyväksyttävänä rajoitusperusteena voi olla esimerkiksi pyrkimys suojata jonkin muun kuin rajoituksen kohteena olevan perusoikeuden toteutumista tai saavuttaa jokin muu sellainen päämäärä, joka on perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta objektiivisin perustein arvioituna normatiivisessa mielessä hyväksyttävä. PeVL 9/2016 vp ja PeVL 61/2014 vp, s. 3/I. Rajoitussääntelyn tulee lisäksi olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa. Perusoikeuksia ei siten pidä rajoittaa tarpeettomasti tai vain varmuuden vuoksi, vaikka käsillä olisikin sinänsä hyväksyttävä rajoitusperuste. Perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin sisältyvä hyväksyttävyysvaatimus koskee myös rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää ja voi olla käytännössä merkittävä rangaistuksia koskevan sääntelyn kannalta. Ks. esim. PeVL 9/2016 vp, s. 4–6. 

Rikoslain tunnusmerkistöjen ja rangaistusasteikkojen ankaruuden osalta merkityksellinen on myös oikeasuhtaisuutta koskeva vaatimus. Tämä suhteellisuusvaatimus edellyttää sen arvioimista, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin rangaistussäännöksellä. Myös rangaistuksen ankaruus on yhteydessä suhteellisuusvaatimukseen. Ks. esim. PeVL 20/2002 vp, s. 6/I ja PeVL 23/1997 vp, s. 2/II. Rangaistusseuraamuksen ankaruuden tulee olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen ja rangaistusjärjestelmän kokonaisuudessaan tulee täyttää suhteellisuuden vaatimukset. PeVL 9/2016 vp s. 2, PeVL 56/2014 vp s. 2–3, PeVL 16/2013 vp s. 2/I ja PeVL 23/1997 vp s. 2/II. Perustuslaki ei kuitenkaan aseta tiukkoja rajoja rangaistusten korottamiselle, kunhan muutokset kytketään hyväksyttäviin perusteisiin. PeVL 23/1997 vp, s. 2/I, PeVL 9/2016 vp, s. 5–6 ja PeVL 56/2018 vp, s. 2. 

Esityksessä ehdotetulla rangaistussäännöksellä ei pääosin laajennettaisi rangaistuksen alaa, vaan kyse on nykyisen rangaistavuuden alan selkiyttämisestä. Keskeisenä poikkeuksena tästä on ehdotettu rangaistavuuden ulottaminen koskemaan luvattomien radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapitoa myös silloin, kun laitetta ei vielä ole otettu käyttöön. Radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden luvaton käyttö voi olla erittäin vaarallista ja vahingollista, eikä esimerkiksi yksityishenkilöllä lähtökohtaisesti ole hyväksyttävää käyttötarkoitusta tällaisille laitteille. Radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden luvattoman hallussapidon säätämisellä rangaistavaksi on tarkoitus suojata laillista radioviestintää ja radionavigointia sekä niihin perustuvia yhteiskunnan toimintoja. Radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapidon kriminalisointia voidaan näin ollen pitää hyväksyttävään perusteeseen perustuvana, painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimana ja oikeasuhtaisena. 

11.2.3  Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate

Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ydinsisällön mukaan rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU-tuomioistuimen käytännössä laillisuusperiaatteelle on annettu käytännössä vastaava ydinsisältö, jossa on korostettu rikossääntelyn ennustettavuutta eli sitä, että säännöksen sanamuodon perusteella voidaan ennakoida, mikä on rangaistavaa. Ks. esim. PeVL 20/2022 vp, 11 kohta, PeVL 12/2021 vp, 57 kohta, PeVL 20/2018 vp, s. 2, PeVL 10/2016 vp, PeVL 56/2014 vp, s. 2/I ja PeVL 6/2014 vp, s. 3/I. 

Ehdotettu radiohäirintään tarkoitetun laitteen määritelmäsäännös esityksen 3 §:n 14 b kohdassa perustuisi laitteen käyttötarkoitukseen. Käyttötarkoitusta arvioitaisiin sekä laitteen teknisesti mahdollisten käyttötarkoituksien kannalta että laitteen pitäjän mahdollisten käyttötarkoitusten kannalta. Näin ollen laitteen määritelmä perustuisi havaittavissa oleviin laitteen ja hallussapidon piirteisiin. Säännöskohtaisissa perusteluissa on lisäksi kuvattu kattavasti määritelmän kriteerejä. Rangaistussäännös on lisäksi täsmällinen ja siitä käy yksiselitteisesti ilmi tekomuodot, joihin rikos voidaan perustaa. Edelleen ne radiolupaa koskevat säännökset, joiden noudattamatta jättämiseen rikos perustuisi, on laadittu siten, että niistä käy yksiselitteisesti ilmi, että radiohäirintään tarkoitetun laitteen käyttö ja hallussapito edellyttävät radiolupaa. Säännökset kokonaisuudessaan antaisivat sääntelyn kohteena oleville riittävän ennustettavuuden toiminnan rangaistavuudesta. 

Kaksoisrangaistavuuden kielto edellyttää, että ketään ei saa tutkia ja rangaista toiseen kertaan teosta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi. Esityksessä kiellon toteutumisessa on pyritty välttämään rikoslain kanssa päällekkäistä sääntelyä. Rangaistussäännös olisi toissijainen muualla laissa säädettyyn ankarampaan rangaistukseen nähden. 

Edellä todetun nojalla ehdotettua säännöstä voidaan pitää laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla riittävän täsmällisenä ja tarkkarajaisena. 

11.3.1  Kotirauhan suoja

Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on tur-vattu. Pykälän 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Perustuslain 10 §:n 3 momentissa on kyse niin sanotusta kvalifioidusta lakivarauksesta, jonka tarkoituksena on määrittää tavallisen lain säätäjän rajoitusmahdollisuus mahdollisimman täsmällisesti ja tiukasti siten, ettei perustuslaissa anneta avoimempaa valtuutta perusoikeuden rajoittamiseen kuin on välttämättä tarpeen. PeVL 54/2014 vp. 

Kotirauhan suojan ydinalueena on pidetty henkilön asuntoa. HE 309/1993 vp, s. 53. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan katsonut, että kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Tämä kattaa myös esimerkiksi sellaiset elinkeinonharjoittajan toimitilat, jotka sijaitsevat hänen asunnossaan. Aluksissa ja muissa kulkuneuvoissa olevien asuintilojen on käytännössä katsottu jäävän kotirauhan eräänlaiselle reuna-alueelle. Perustuslakivaliokunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että kotirauhan suojan varsinainen ydin ei vaarannu tarkastettaessa tiloja, joissa harjoitetaan ammattitoimintaa. PeVL 17/2018 vp, PeVL 44/2016 vp, PeVL 58/2014 vp, PeVL 54/2014 vp PeVL 43/2010 vp, PeVL 40/2010 vp, PeVL 21/2010 vp, PeVL 49/2005 vp ja PeVL 8/1994 vp. 

Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan painottanut, että perustuslain 10 §:n 3 momentin sanamuoto on siinä mielessä ehdoton, että kotirauhan piiriin ulottuva tarkastus on sidottu välttämättömyysvaatimukseen, ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö on tämän mukaisesti vakiintunutta. Valiokunta on toistuvasti edellyttänyt toimenpidevaltuuksia koskeviin säännöksiin kirjattavaksi, että esimerkiksi tarkastus asunnossa voidaan toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. PeVL 54/2014 vp, PeVL 43/2010 vp, PeVL 40/2006 vp, PeVL 39/2005 vp, PeVL 16/2004 vp ja PeVL 69/2002 vp. Sääntelyn täsmällisyyden kannalta olennaista on, että laista ilmenee, missä perusoikeuksien turvaamiseen palautuvassa konkreettisessa tarkoituksessa kotirauhan piiriin ulottuva toimenpide on sallittu, ja että laista käy ilmi, mitä perusoikeuksien turvaamisella asianomaisessa sääntely-yhteydessä tarkoitetaan. 

Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut kotirauhan piiriin ulottuvan toimen olevan hyväksyttävä rikosten selvittämiseksi, jos toimi sidotaan siihen, että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan. Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt säännöksiin kirjattavaksi myös, että tarkastus asunnossa voidaan toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. PeVL 12/2001 vp ja PeVL 46/2001 vp. Ehdotetun 341 §:n mukainen kotietsintä, paikanetsintä ja henkilöntarkastus sekä ehdotetun 326 §:n mukainen radiolaitteeseen liittyvä tarkastus ulottuvat kotirauhan suojan piiriin kuuluviin tiloihin. Kotietsintää, paikanetsintää ja henkilöntarkastusta koskevia laajempia valtuuksia on pidetty tarpeellisina siitä syystä, että sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa tarkoitetut teot ovat luonteeltaan sellaisia, että vaikka teon moitittavuus ja näin ollen myös siitä säädetty rangaistus eivät ole korkeita, teoista voi kuitenkin aiheutua laajalle ulottuvia ja vakavia seurauksia. Lakiehdotuksessa voimassa olevan säännöksen listaukseen yleisen kotietsinnän tai paikanetsinnän sekä henkilöntarkastuksen perusteisiin lisätään lainvastaiset radiohäirintään tarkoitetut laitteet, joita ehdotetaan esityksessä kriminolisoitaviksi. HE 80/2001 vp, s. 37. 

Vastaavasti voimassa olevaan radiolaitteeseen liittyvää tarkastusta koskevaan säännökseen lisättäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle oikeus toimittaa tarkastus paikassa, jossa on radiohäirintään tarkoitettu laite. Esityksen 326 §:ssä säädettävän tarkastuksen erona esityksen 341 §:n mukaiseen kotietsintään, paikanetsintään ja henkilöntarkastukseen on tarkastuksen tekevässä viranomaisessa ja tarkastuksen tarkoituksessa. Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus suorittaa tarkastuksia radiolaitteiden markkinavalvonnan tarkoituksiin, kuten myös haitallisen häiriön toteamiseksi tai poistamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että radiolupaa tai erityistä pätevyyttä tai kelpoisuutta edellyttäviä laitteita käytetään asianmukaisesti. HE 67/2016 vp, s. 60. Lainvastaiset radiohäirintään tarkoitetut laitteet ovat omiaan aiheuttamaan häiriöitä ja haittaa esimerkiksi viestinnälle, mikä voi vaarantaa myös kriittisten viestintäverkkojen toimivuuden. Ehdotetun sääntelyn mukaisia tarkastuksia kotirauhan suojaamiin paikkoihin voidaan pitää perusteltuina oikeudettomien radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden aiheuttaman yleisen turvallisuusuhan sekä kyseisiin laitteisiin liittyvien rikosten selvittämiseksi. 

11.3.2  Henkilötietojen suoja

Henkilötietojen suoja kuuluu osana perustuslain 10 §:n 1 momentilla turvattua yksityiselämän suojaa. Henkilötietojen suojasta on säädettävä lailla. Henkilötietojen suojaa toteutetaan ennen kaikkea Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta, jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus sekä sitä täsmentävällä ja täydentävällä tietosuojalailla (1050/2018). 

Perustuslain 10 §:n mukaista suojaa täydentävät Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvattu yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa turvattu henkilötietojen suoja sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus, SopS 18 ja 19/1990) 8 artiklan mukainen yksityiselämän suoja. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ei ole rajoittamaton, vaan viranomaiset saavat puuttua sen käyttämiseen silloin, kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. 

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan painottanut, että Euroopan unionin henkilötietojen käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä sovellettaessa on otettava huomioon perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla kiinnittäen huomiota siihen, että EU-tuomioistuimen antamat tuomiot määrittävät näiltä osin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan keskeistä sisältöä. Perustuslakivaliokunta on myös todennut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan sisältämän yksityiselämän suojan kattavan myös henkilötietojen suojan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. PeVL 14/2018 vp, PeVL 21/2017 vp. 

Yleinen tietosuoja-asetus on kaikilta osiltaan velvoittava EU-säädös, jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, kansallista liikkumavaraa käytettäessä on otettava huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset. Lausuntokäytännössä on painotettu, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta. PeVL 26/2017 vp, PeVL 2/2017 vp, PeVL 44/2016 vp. 

Tietosuoja-asetuksen kansallisen liikkumavaran perusta on säädetty yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa, jolla annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus säätää kansallisesti henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteesta. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään edellytyksistä, joiden vallitessa henkilötietojen käsittely on lainmukaista. Kansallinen liikkumavara pohjautuu keskeisiltä osin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtaan, eli tilanteisiin, joissa henkilötietojen käsittely perustuu rekisterinpitäjän lakisääteiseen velvollisuuteen (c alakohta) tai jos käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi (e alakohta). 

Hallituksen esitysluonnoksen viranomaisten yleistä tiedonsaantioikeutta koskevaan 315 §:ään ehdotetaan lisättäväksi viranomaisen tiedonsaantioikeuksia tarkentavia ja laajentavia säännöksiä. Lisäksi esitysluonnoksessa ehdotetaan laajennettavaksi 319 §:ssä säädettävää tietojen luovuttamista toiselle viranomaiselle. Ehdotuksessa käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2–4 kohtien sallimaa liikkumavaraa. Lisäksi käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan sallimaa liikkumavaraa. Yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa säädetään rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyvien henkilötietojen käsittelystä. 

Lakiehdotuksessa 315 §:n 4 momenttia muutettaisiin lisäämällä momenttiin maininta Pohjois-Atlantin liitosta ja sen jäsenvaltion joukoista sekä radiohäirintään tarkoitetuista laitteista. Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 7 momentti, jossa Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeutta laajennettaisiin. Henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtaan. Ehdotetulla muutoksella pyritään laajentamaan viranomaisten yleistä tiedonsaantioikeutta koskeva rajoitus koskemaan myös Pohjois-Atlantin liiton ja sen jäsenvaltion joukkoja. Lisäksi rajoitusta laajennettaisiin koskemaan tiedonsaantia koskien kansallisen turvallisuuden suojaamista sekä käytettäviä radiohäirintään tarkoitettuja laitteita. Muutoksella turvattaisiin sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyviä tietoja. Pykälän 7 momentissa Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeus laajennettaisiin koskemaan radiohäirintään tarkoitetun laitteen pitäjää koskevia tietoja salassapitosäännösten estämättä. Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeus liittyy radiohäirintään tarkoitetun laitteen haltijan luotettavuuden tarkistamisen kannalta välttämättömiin tietoihin. 

Lakiehdotuksen 319 §:n 4 momenttiin lisättäisiin oikeus välitystiedon antamisesta toiselle viranomaiselle silloin, jos se on tarpeen kansalliselle turvallisuudelle tai maanpuolustukselle aiheuttaman uhkan torjumiseksi tai selvittämiseksi. Säännös kattaisi tiedot radiohäirinnän alkamisajankohdasta, kestosta ja arvioidusta lähetyspaikasta. Tiedot olisivat Liikenne- ja viestintäviraston taajuusvalvonnan sensoreiden poimimia tietoja, jotka eivät ole henkilötietoja. Kyse olisi salassapidon murtavasta tietojenvaihdosta. 

Rikostuomioita ja rikoksia koskevat tiedot on katsottu valtiosääntöoikeudellisesti arkaluonteisiksi henkilötiedoiksi. PeVL 51/2018 vp. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään todennut, että arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on edelleen syytä arvioida myös aiemman sääntelyn lakitasoisuutta koskevan käytännön pohjalta. Vaikka EU:n tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisen johdosta kansallisessa lainsäädännössä tulee yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklaan valitun erityisten henkilötietoryhmien käsitteen vuoksi välttää arkaluonteisten tietojen käsitteen käyttämistä sääntelyn selvyyden vuoksi, on perustuslakivaliokunta pitänyt edelleen perusteltuna kuvata valtiosääntöisesti tiettyjä henkilötietoryhmiä nimenomaan arkaluonteisiksi. PeVL 15/2018 vp ja PeVL 14/2018 vp. 

Perustuslakivaliokunta on painottanut arkaluonteisten tietojen käsittelyn aiheuttamia uhkia. Valiokunnan mukaan arkaluonteisia tietoja sisältäviin laajoihin tietokantoihin liittyy tietoturvaan ja tietojen väärinkäyttöön liittyviä vakavia riskejä, jotka voivat viime kädessä muodostaa uhan henkilön identiteetille. PeVL 15/2018 vp, 13/2016 vp ja 14/2009 vp. Perustuslakivaliokunta on tämän johdosta kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään. PeVL 15/2018 vp ja PeVL 3/2017 vp. 

Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan luottotietoja ei voida sellaisenaan pitää yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuina erityisinä henkilötietoina, joiden käsittely on lähtökohtaisesti kielletty niiden erityisen arkaluonteisuuden vuoksi. Valiokunnan mukaan luottotietoja ei ole syytä pitää lähtökohtaisesti myöskään valtiosääntöisesti arkaluonteisina tietoina. Joihinkin luottotietoihin voi kuitenkin sisältyä arkaluonteisiin tietoihin rinnastuvia, salassa pidettäviä tietoja esimerkiksi henkilön toiminnasta yksityiselämässä ja taloudellisesta asemasta. Luottotietojen käsittelyyn voi siten liittyä erityisiä riskejä. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan luottotietojen käsittelyn laintasoinen yksityiskohtainen sääntely on siten yleisen tietosuoja-asetuksen puitteissa välttämätöntä. PeVL 8/2022 vp. 

Euroopan unionin tuomioistuin on ottanut kantaa niin sanottujen negatiivisten luottotietojen arkaluonteisuuteen. Tuomioistuin totesi rekisteröidyn oikeuksista ja eduista, että luottotietopalveluja tarjoavien yritysten suorittamaa jäännösveloista vapauttamista koskevien tietojen käsittelyä, kuten näiden tietojen säilyttämistä, analysointia ja luovuttamista kolmannelle, on pidettävä vakavana puuttumisena rekisteröidyn perusoikeuksiin, jotka on vahvistettu perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa. Tällaisten tietojen katsotaan vaikuttavan kielteisesti rekisteröidyn luottokelpoisuuden arvioinnissa ja olevan näin ollen hänen yksityiselämäänsä koskevia arkaluonteisia tietoja. Niiden käsittely voi siten vahingoitta huomattavasti rekisteröidyn etuja, koska tällainen tietojen luovuttaminen on omiaan vaikeuttamaan merkittävästi hänen vapauksiensa käyttämistä, erityisesti kun kyse on perustarpeiden täyttämisestä. Tuomio 7.12.2023, yhdistetyt asiat C-26/22 ja C-64/22, SCHUFA Holding, kohta 94. 

Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen oikeuksien rajoittamisesta aiheutuvan puuttumisen vakavuuden arvioinnissa on otettava huomioon kyseessä olevien henkilötietojen luonne ja erityisesti näiden tietojen mahdollinen arkaluonteisuus sekä tietojen käsittelyn luonne ja konkreettiset menettelytavat, ja erityisesti niiden henkilöiden lukumäärä, joilla on pääsy näihin tietoihin, ja näihin tietoihin pääsyä koskevat yksityiskohdat. Tarvittaessa on otettava huomioon myös sellaisten toimenpiteiden olemassaolo, joilla pyritään estämään riski näiden tietojen väärinkäytöstä. Tuomio 21.3.2021, asia C-61/22, Landeshauptstadt Wiesbaden, kohta 106. Toisaalta tuomioistuin on oikeuskäytännössään kiinnittänyt huomiota myös siihen, missä määrin sinänsä rajallisetkin tiedot tai tietojen kokonaisuus voivat paljastaa rekisteröidyn yksityiselämään liittyviä seikkoja koskevia mahdollisesti arkaluonteisia tietoja, jotka yhdessä voivat antaa viranomaiselle mahdollisuuden tehdä täsmällisiä johtopäätöksiä tämän henkilön yksityiselämästä. Tuomio 30.4.2024, asia C-470/21, La Quadrature du Net ym., kohta 135. 

Lakiehdotuksen 39 b §:ssä säädetään radiohäirintään tarkoitetun laitteen pitäjän luotettavuudesta. Säännöksen perusteella Liikenne- ja viestintävirasto kerää radiohäirintään tarkoitetun laitteen pitäjästä tietoja henkilön luotettavuuden arviointiin, minkä seurauksena Liikenne- ja viestintävirastosta tulee rekisterinpitäjä. Käsittelyn perusteena on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta. Säännösehdotusta on arvioitava yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan sekä 10 artiklan mukaisen liikkumavaran kannalta. 

Ehdotetut muutokset koskevat viranomaisten tiedonsaantioikeuksia, mitkä välittömästi liittyvät yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan. Tietojen luovuttamista koskevat säännökset on rajattu koskemaan vain sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä viranomaisen lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi tai joiden käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Ehdotukset eivät mahdollista yleistä tai rajoittamatonta tiedonsaantia, vaan tiedonsaantioikeus on sidottu tarkasti määriteltyihin tehtäviin ja tarkoituksiin. Tiedonsaannin edellytyksiksi säädettäisiin laissa määritellyt tarkoitukset ja käyttötarkoitus, jolloin perusoikeuksiin puuttuminen voidaan arvioida rajoitetuksi, tarkkarajaiseksi ja suhteelliseksi. Lakiehdotuksessa arkaluonteisten tietojen käsittelystä säädetään täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Näillä tarkoitetaan laajempaa tietojoukkoa kuin vain yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä. PeVL 17/2018 vp. 

Lakiehdotuksen 315 §:n 7 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta saada tietoja salassapitosäännösten estämättä. Tietojensaantioikeus koskisi Oikeusrekisterikeskuksella, työ- ja elinkeinoministeriöllä, Patentti- ja rekisterihallituksella ja Ulosottolaitoksella olevia tietoja radiohäirintään tarkoitetun laitteen hallussapitäjästä, käyttäjästä ja maahantuojasta sekä sen hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenistä ja varajäsenistä, toimitusjohtajasta ja tämän sijaisesta, vastuunalaisista yhtiömiehistä sekä muista ylimpään johtoon kuuluvista. Edellytyksenä on, että tiedot ovat välttämättömiä Liikenne- ja viestintäviraston viestintäpalvelulaissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. 

Perustuslakivaliokunta on viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kohdalla kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta. PeVL 17/2016 vp, s. 5–6. Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin. PeVL 96/2022 vp. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään. PeVL 15/2018 vp. Valiokunta on antanut myös erityistä merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan täsmällisyyttä ja sisältöä. Mikäli ehdotetut säännökset tietojen luovutuksesta ovat kohdistuneet myös arkaluonteisiin tietoihin, on tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä ollut sääntelyn täsmentäminen selostetun perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi. PeVL 15/2018 vp ja PeVL 38/2016 vp. 

Ehdotetussa 315 §:n 7 momentissa tietojen saantiin oikeus olisi vain Liikenne- ja viestintävirastolla. Oikeus tiedonsaantiin on momentissa rajattu vain Liikenne- ja viestintäviraston viestintäpalvelulaissa säädettyjen tehtävien välttämättömiin tietoihin. Tiedonsaantioikeus olisi rajattu vain niihin välttämättömiin tietoihin, jotka koskevat radiohäirintään tarkoitetun laitteen hallussapitäjää, käyttäjää ja maahantuoja sekä sen hallituksen tai hallintoneuvoston jäseniä ja varajäseniä, toimitusjohtajaa ja tämän sijaista, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muita ylimpään johtoon kuuluvia. 

Liikenne- ja viestintävirastolle säädettävä tiedonsaantioikeus kohdistuisi myös henkilötietoihin. Ehdotetun 315 §:n 7 momentin mukainen tiedonsaantioikeus kohdistuisi myös arkaluonteisiin henkilötietoihin. Näin ollen viranomaisten tiedonsaantioikeutta koskevalla 315 §:n 7 momentin säännöksillä annettaisiin yleistä tietosuoja-asetusta ((EU) 2016/679) täydentävää kansallista sääntelyä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti tulee perustella, miksi ehdotettu kansallinen erityissääntely katsotaan välttämättömäksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan on lähtökohtaisesti riittävää perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta, että sääntely täyttää yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset. Valiokunnan mukaan henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen tietosuojalain nojalla. PeVL 96/2022 vp. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee siten suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman liikkumavaran puitteissa. PeVL 14/2018 vp. 

Liikenne- ja viestintävirastolle säädettävän tiedonsaantioikeuden osalta sääntelyn välttämättömyyttä perustelee ennen kaikkea se, että kyse on salassa pidettävän tiedon luovuttamista koskevasta säännöksestä, josta on kansallisesti julkisuuslain mukaan säädettävä erikseen ja säädettäessä on otettava huomioon perustuslakivaliokunnan käytännöstä seuraavat ehdot sääntelyn täsmällisyydelle ja tarkkarajaisuudelle. 

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan hallituksen esityksessä on perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta. PeVL 26/2017 vp, s. 42 ja PeVL 2/2017 vp, s. 2. Esityksessä liikkumavaran käyttö pohjautuu ensisijaisesti tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, eli tilanteisiin, joissa henkilötietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Jäsenvaltioilla on tällöin 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua sääntelyliikkumavaraa antaa asetusta täydentävää sääntelyä. Käsittelyn oikeusperusteena on tietojen välttämättömyys valvontaviranomaisen laissa säädettävien tehtävien suorittamiseksi. 

Edellä kuvatun mukaisesti tiedonsaantioikeutta koskeva säännös on muotoiltu perustuslakivaliokunnan aikaisemmat kannanotot huomioon ottavalla tavalla ja täyttää perustuslain 10 §:n vaatimukset.