Pöytäkirjojen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artikla (joka vastaa sopimusten oikeusperustana ollutta aiemman EY-sopimuksen 94 artiklaa) yhdessä sen 218 artiklan (joka vastaa aiemman EY-sopimuksen 300 artiklaa) 6 kohdan b alakohdan ja 8 kohdan toisen alakohdan kanssa. Pöytäkirjojen sopimuspuolina ovat EU ja kyseinen valtio.
2.1
Pöytäkirjojen sisältö
Pöytäkirjat muuttavat säästödirektiivissä säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä tehtyjen sopimusten nimet (1 artikla: sopimus finanssitilitietojen vaihdosta kansainvälisten verosääntöjen noudattamisen parantamiseksi; EU-Monaco-sopimuksessa viittaus OECD:n laatimaan CRS-standardiin) ja korvaavat 1—22 artiklan uusilla 1—11 artiklalla, jotka koskevat määritelmiä (1 artikla), automaattista tietojenvaihtoa raportoitavista finanssitileistä (2 artikla), vaihdon ajankohtaa ja toteutustapaa (3 artikla), noudattamis- ja valvontayhteistyötä (4 artikla), salassapitoa ja tietosuojaa (6 artikla), neuvotteluja ja sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä, muutoksia, irtisanomista ja alueellista soveltamisalaa (7—11 artikla).
EU-Sveitsi-pöytäkirjan 9 artikla (alkuperäisen sopimuksen 15 artikla) vapauttaa yritysten välisen osingon, koron ja rojaltin lähdeverosta eräin ehdoin.
Artikla 5 koskee OECD:n malliverosopimuksen 26 artiklaa vastaavaa pyyntöperusteista tietojenvaihtoa. EU-Liechtenstein-, -Monaco- ja -San Marino-pöytäkirjojen 6 artiklan (Luottamuksellisuus ja henkilötietojen suoja) 1 kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltion on 5 artiklan asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi rajoitettava direktiivin 95/46/EY 10 artiklassa, 11 artiklan 1 kohdassa sekä 12 ja 21 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisala siihen, mikä on tarpeen kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen etujen suojaamiseksi (henkilötietolaki, 523/1999). Jäsenvaltion on myös varmistettava, että 1) raportoiva finanssilaitos ilmoittaa raportoitavalle luonnolliselle henkilölle häntä koskevien tietojen keräämisestä ja siirtämisestä sopimuksen mukaan, 2) antaa tälle henkilölle tietyssä ajassa tietyt tiedot (kolmas ja neljäs alakohta), ja että 3) tällaiselle henkilölle ilmoitetaan hänen tietoihinsa kohdistuvasta tietoturvaloukkauksesta, jos se todennäköisesti vaikuttaa haitallisesti hänen henkilötietojensa tai yksityisyytensä suojaan (viides alakohta). Lisäksi 2 kohdan mukaan tietoja saa säilyttää vain ajan, joka on tarpeen sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja rekisterinpitäjän kansallisia vanhentumissääntöjä noudattaen. Edellä 1—3 kohdassa luetellut ja pöytäkirjojen 6 artiklan 2 kohdassa mainitut velvoitteet on otettu huomioon hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja direktiivin soveltamisesta annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä joulukuuta 2015 annetulla (1703/2015) lailla, 5 a §:n 3—5 kohdassa finanssilaitosten ja 5 b §:n 2 kohdassa toimivaltaisen viranomaisen osalta. Muutoin eli kaikkien valtioiden osalta 6 artikla koskee salassapitoa, toimivaltaisen viranomaisen velvoitetta ilmoittaa sen rikkomisesta, suojakeinojen pettämisestä ja näistä mahdollisesti määrätyistä seuraamuksista ja korjaustoimista, tietojen sallitusta käyttäjäpiiristä ja käyttötarkoituksesta, mahdollisuudesta käyttää tietoja muihin tarkoituksiin ja välittää niitä kolmannelle lainkäyttöalueelle.
Artikla 5 mukaista pyyntöperusteista tiedonvaihtoa koskevat myös EU-Andorra, -Monaco ja -Sveitsi-pöytäkirjan 3 artiklaan sisältyvät sopimusta täydentävät pöytäkirjat. Aiheena ovat velvollisuus käyttää ensin omat säännönmukaiset tietolähteet ennen tietojen pyytämistä toiselta valtiolta, pyynnön minimisisältö, tietojen arveltu merkityksellisyys suhteessa tietojen "urkintaan", spontaanin tiedonvaihdon poissulkeminen ja pyynnön vastaanottajavaltion hallinnollisten menettelysääntöjen soveltaminen edelleen veronmaksajien oikeuksien osalta.
Pöytäkirjat korvaavat sopimusten I ja II liitteen I—III liitteellä. Liite I sisältää virka-apudirektiivin finanssitilitietoja koskevia tietojenvaihto- ja huolellisuussääntöjä (ja CRS:ää) lähes kaikilta osin vastaavat määräykset. Sen I jakson (Yleiset raportointivaatimukset) A kohdan perusteella suomalaisen raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava toimivaltaiselle viranomaiselle eli Verohallinnolle kohdassa mainitut tiedot laitoksessa olevista raportoitavista finanssitileistä. Liitteen I II–VIII jakso sisältävät yksityiskohtaiset määräykset huolellisuusmenettelyjen soveltamisesta, liite II täydentävät määräykset ja liite III tai IV luettelon toimivaltaisista viranomaisista.
EU-Monaco- ja -San Marino-pöytäkirjojen liite III koskee sopimuksen mukaiseen tietojen keräämiseen ja vaihtamiseen liittyviä tietosuojan lisätakeita, joiden aiheina ovat määritelmät (1 kohta), syrjintäkielto (2, 3 ja 6 kohta), tietojen tarkoituksenmukaisuus, merkityksellisyys ja oikeasuhtaisuus sopimusten tavoitteiden kannalta (3 kohta), oikeus saada pääsy tietoihin sekä oikeus tietojen saamiseen, oikaisemiseen ja poistamiseen (4 kohta), muutoksenhakuoikeus (kohta 5), tietojen siirtäminen kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille (kohta 7), tietoturva ja tietojen eheys (kohta 8), seuraamukset ja valvonta (kohdat 9 ja 10).
Pöytäkirjojen lopussa ovat sopimuspuolten julistukset (mm. OECD-asiakirjojen käyttö tulkintalähteenä ja eräiden maiden ilmoitus komissiolle siitä, ettei tietoja vaihdeta laittomasti saatuihin tietoihin perustuvan pyynnön yhteydessä).
2.2
Erityiset määräykset
Jäsenvaltio voi sallia finanssilaitosten käyttää palveluntarjoajia tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteiden täyttämisessä ja soveltaa uusia tai suuriarvoisia tilejä koskevaa huolellisuusmenettelyä muihin tileihin (pöytäkirjan liitteen I II jakso yleiset huolellisuusvaatimukset, D ja E kohta). Jäsenvaltiolla on myös oltava mahdollisuus sallia poikkeuksia, jotka koskevat osuuksia eräistä ryhmävakuutus- tai elinkorkosopimuksista (VII jakson B kohdan toinen–neljäs kohta; EU-Liechtenstein-pöytäkirjassa finanssilaitokselle on annettu oikeus tähän), ilmauksen aiempi tili laajentamista tarkoittamaan milloin tahansa avattua tiliä (VIII jakson C kohdan 9 alakohdan b alakohta; mahdollisuudesta ei määrätä EU-Liechtenstein-sopimuksessa), yksikön määrittelyä toisen yksikön lähiyksiköksi (VIII jakson E kohdan 4 kohdan ensimmäinen kohta; mahdollisuudesta ei määrätä Liechtenstein-, Monaco- ja -San Marino-pöytäkirjoissa) ja tilinhaltijaluokitusten käyttöä asiakirjanäyttönä (VIII jakson E kohdan 6 kohdan toinen kohta; EU-Liechtenstein-pöytäkirjassa on annettu oikeus tällaiseen käyttöön).
Pöytäkirjojen I liitteen IX jakson (Tehokas täytäntöönpano) 1—5 kohdan mukaan jäsenvaltion on otettava käyttöön säännöt ja hallinnolliset menettelyt varmistamaan tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjen tehokas täytäntöönpano ja noudattaminen. Ne koskevat tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjen kiertämiseen tähtäävien käytäntöjen käyttöönoton estämistä, kirjanpitovelvollisuutta toteutetuista toimista ja todisteista menettelyjen käytöstä ja toimien toteuttamisesta tietojen saamiseksi, menettelyjä tiedonvaihto- ja huolellisuusmenettelyjen noudattamisen tarkistamiseksi, raportoivaan finanssilaitokseen kohdistuvaa seurantaa, jos raportoidaan dokumentoimattomia tilejä, eräiden veron välttämiseen liittyvien riskien seurantaa ja tehokkaita täytäntöönpanosäännöksiä sen varalta, että sääntöjä ei noudateta. Velvoitteet ovat samat kuin virka-apudirektiivissä, jonka osalta ne on toteutettu lain 1703/2015 5 a §:n 1 ja 3—5 kohdassa finanssilaitosten osalta, 5 b §:n 3 kohdassa toimivaltaisen viranomaisen osalta sekä 5 c §:ssä tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjen kiertämiseen tähtäävien käytäntöjen käyttöönoton estämisen osalta.