1
Lakiehdotuksen perustelut
1 §.Lain soveltamisala. Lain alkuun ehdotetaan otettavaksi lain soveltamisalaa koskeva säännös. Pykälän 1 momentin mukaan laissa säädettäisiin panostajan oikeuksista ja velvollisuuksista, panostajan pätevyyskirjan myöntämisen, uusimisen ja peruuttamisen edellytyksistä sekä pätevyyskirjan voimassaolosta. Laissa säädettäisiin myös panostajien pätevyyskirjarekisteristä ja tietojen luovuttamisesta rekisteristä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lain soveltamisalaa koskevista rajoituksista. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi poliisin ja pelastuslaitoksen virkatehtävien hoitaminen. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät myös toiminnat, joiden pääasiallinen tarkoitus on sotilaallisessa toiminnassa tarvittavien erityisten valmiuksien harjoittaminen.
2 §. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin laissa käytetyt keskeiset käsitteet. Pykälän 1 kohdassa määriteltäisiin panostaja. Panostaja on vakiintunut yleistermi räjäytysalalla toimivista henkilöistä.
Pykälän 2 kohdassa määriteltäisiin räjäytystyö. Määritelmä olisi laaja ja käsittäisi kaikki työt, joissa käsitellään, käytetään tai säilytetään räjähteitä. Myös sytytysjärjestelmien laatiminen luettaisiin räjäytystyöhön. Kivien, kantojen, maan, jään ja hyydön räjäyttämiset ovat esimerkkejä erilaisista raivaus- ja maansiirtoräjäytystöistä. Räjäytystyötä olisi myös rakennusten ja rakenteiden räjäyttäminen, seismiset räjäytystyöt, metallintyöstö räjäyttämällä, kallion räjäyttäminen, kuumien aineiden räjäyttäminen ja kovettuneiden aineiden räjäyttäminen. Räjäytystyöhön kuuluisivat myös tehosteräjäytykset. Tehosteräjäytykset eroavat muista räjäytystöistä siten, että tehosteräjäytyksen tarkoituksena on saada aikaan erilaisia ääni- ja valoefektejä. Tehosteräjäytyksiä tehdään tyypillisesti yleisötilaisuuksissa, kuten teattereissa ja elokuvaproduktioissa. Räjäytystyössä käytettävät räjähteet kattaisivat myös tehosteräjäytyksissä käytettävät pyrotekniset tuotteet.
Pykälän 3 kohdassa määriteltäisiin louhintatyö. Määritelmä vastaa räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2011) 2 §:n määritelmää. Louhintatyöhön sisältyy myös muita töitä kuin räjäytystyöt, esimerkiksi kallion tai mineraalien irrottamiseen liittyvät avustavat työt. Tällaisia ovat esimerkiksi kuorma-auton kuljettaminen työmaalla ja kallion poraaminen.
Pykälän 4 kohdassa määriteltäisiin panostaminen. Sillä tarkoitetaan työmaalla tehtävää räjähteiden asettamista räjäytettävään kohteeseen. Panostamista on esimerkiksi räjähteen asettaminen kallioon porattuun reikään.
Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin maanpäällinen työ. Jatkossa pätevyyskirjat voitaisiin myöntää tiettyyn työhön tai työskentelyolosuhteisiin. Maanpäällisellä ja maanalaisella työllä viitataan työskentelyolosuhteeseen. Tietynlaiset työskentelyolosuhteet edellyttävät tekijältään tietynlaista osaamista ja pätevyyskirja rajattaisiin koskemaan tämän mukaisesti joko maanpäällistä tai maanalaista työtä.
Maanpäällisen ja maanalaisen työn erottaminen toisistaan ei ole täysin yksiselitteistä. Tässä laissa maanpäällisellä työllä tarkoitetaan niin sanottua avolouhintaa. Tällä tarkoitetaan ulkotilaan tai vapaaseen tilaan rajoittuvia räjäytystöitä. Avolouhinnassa olennaista on kivien sinkoutumisen vaara, joka korostuu asutulla alueella, kun räjäytystyömaan ympärillä on paljon ihmisiä, joita ei voida räjäytysten ajaksi poistaa. Maanpäälliseen työhön kuuluisi myös veden alla tehtävät työt. Vedenalaista louhintaa suoritetaan tyypillisesti lautalta tai sukeltajatyönä ja sitä tehdään vesistöissä; merellä, järvellä, joella ja muissa vastaavissa paikoissa. Vedenalaista louhintaa voidaan suorittaa myös siten, että tehdään louhetäyttö, jonka päältä työ tehdään vastaavasti kuin pintatyöt eli käytetään poraukseen samanlaista poravaunua. Tällöin louhitaan meren pohjaa, vaikkakin väliaikaisesti ilman vettä kun on tehty täyttö.
Maanalaisella työllä tarkoitettaisiin tunnelilouhintaa, kalliotilojen louhintaa ja maanalaisissa kaivoksissa tehtävää työtä. Maanalaisiin tunnelitöihin luettaisiin tunnelin suuaukon ja kuilujen yläosan räjäytystyöt.
3 §.Oikeus tehdä räjäytystyötä. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta tehdä räjäytystyötä. Panostajan työ on niin sanottu säännelty ammatti. Räjäytystöitä ei saa tehdä ilman panostajan pätevyyskirjaa, vaikka työtä ei tehtäisi ansiotarkoituksessa.
Räjäytystyötä saisi tehdä henkilö, jolla olisi voimassa oleva asianmukainen panostajan pätevyyskirja ja joka olisi rekisteröity pätevyyskirjarekisteriin. Pätevyyskirjan haltijan välittömässä valvonnassa räjähteitä saisi käsitellä ja käyttää täysi-ikäinen henkilö siten kuin siitä erikseen tarkemmin säädetään. Tarkemmat säädökset ovat valtioneuvoston asetuksessa räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta. Kyseisen asetuksen 7 §:n mukaan räjähteitä saa käsitellä ja käyttää ylipanostajan, panostajan tai räjäyttäjän pätevyyskirjan saanut henkilö ja hänen välittömässä valvonnassaan muu henkilö, jolla on kyseiseen räjäytystyöhön riittävä ammatillinen osaaminen. Kyseessä olevasta valtioneuvoston asetuksesta laaditun perustelumuistion mukaan ammatillisella osaamisella tarkoitetaan aiemmin voimassa olleen räjäytys- ja louhintatyön järjestysohjeen 5 §:ssä säädettyjä ominaisuuksia. Perustelumuistiossa viitatun järjestysohjeen mukaan räjäytystyötä on saanut tehdä huolellinen, luotettava ja työhön sopiva 18 vuotta täyttänyt henkilö, jolla on riittävät tiedot käytettävien räjähdystarvikkeiden käytön aiheuttamista vaaroista ja joka on saanut riittävän opastuksen kyseiseen työhön.
Räjähteiden käsittely toisen henkilön välittömässä valvonnassa mahdollistaisi pätevyyskirjan myöntämisen edellytyksenä olevan työkokemuksen hankkimisen ja sen, että koulutuksessa olevat henkilöt voisivat saada käytännön kokemusta jo koulutusvaiheessa. Välitön valvonta on keskeistä, koska taitamattomasti käytettyinä räjähteet voivat aiheuttaa vakavaa vaaraa työn vaikutuspiirissä olevien henkilöiden hengelle ja terveydelle. Ei ole riittävää, että henkilö on saanut ohjeistuksen ja toimii sen jälkeen itsenäisesti valvojan ollessa esimerkiksi toisella työmaalla, vaan välitön valvonta tulee ymmärtää siten, että valvoja työskentelee samalla työmaalla tai esimerkiksi tehosteräjäytyksissä samassa työpaikassa. Valvonnasta vastaavaan henkilöön tulee olla mahdollista saada yhteys. Toisaalta välittömältä valvonnalta ei edellytetä jatkuvaa läsnäoloa työskentelytilanteessa. Tiukkoja vaatimuksia ei voida pitää kohtuuttomina, koska kyse on rajatusta ajasta, jonka jälkeen henkilön on mahdollista hakea panostajan pätevyyskirjaa ja tehdä työtä itsenäisesti.
Räjähteiden luovuttamisrajoituksista säädetään vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) 82 §:ssä. Sen mukaan räjähteitä saa luovuttaa räjäytys- ja louhintatyötä tekevälle liikkeelle, jonka palveluksessa on panostajalaissa tarkoitettu panostaja. Räjähteiden luovuttaminen alle 18-vuotiaalle on kielletty.
Räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ssä on määräyksiä räjähteiden käytön enimmäismääristä. Panostajan pätevyyskirjalla saa käyttää räjähteitä asutulla alueella muualla kuin kaivoksessa enintään 500 kiloa vuorokaudessa ja enintään 10 kiloa panostilassa. Räjäyttäjän pätevyyskirjalla saa pätevyyskirjan osoittamissa töissä käyttää räjähteitä enintään 25 kiloa vuorokaudessa ja enintään kilon panostilassa. Asutulla alueella räjäyttäjä saa kerrallaan räjäyttää vain yhden panoksen, jossa räjähteen määrä on suhteutettu etäisyyteen asutusta rakennuksesta tai paikasta, jossa ihmisiä tavallisesti oleskelee.
Pykälän 2 momentin mukaan räjähteitä saisi tarvittaessa hävittää muukin pätevä henkilö siten kuin siitä erikseen säädetään. Jos räjähteet toimivat räjäytystyössä siten kuin pitäisi, tulevat ne hävitetyiksi niiden räjähtäessä. Toisinaan aine voi olla viallista ja jäädä räjähtämättä. Tällaisissa tilanteissa on tarpeen, että myös muut henkilöt kuin pätevyyskirjan haltijat voisivat hävittää räjähteitä. Räjähteitä voisivat hävittää esimerkiksi räjähdetehtaiden työntekijät.
4 §.Panostajan pätevyyskirjat. Pykälässä määriteltäisiin erilaiset panostajan pätevyyskirjat. Niitä olisivat tehosteräjäyttäjän, nuoremman panostajan, vanhemman panostajan, ylipanostajan ja räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirjat. Panostaja-termiä käytetään nykyisin sekä yleisterminä että pätevyyskirjaluokkana, mikä on käytännössä aiheuttanut epäselvyyttä lainsäädännön tulkinnassa. Tämän vuoksi on tarpeen selkeyttää terminologiaa.
Nuoremman panostajan pätevyyskirja vastaisi nykyistä räjäyttäjän pätevyyskirjaa siten, että nykyisen räjäyttäjäluokka E:n tehosteräjäyttäjät eriytettäisiin omaksi pätevyyskirjaluokakseen. Sen sijaan luokka E:n laboratorioräjäyttäjät olisivat jatkossa nuorempia panostajia. Tehosteräjäyttäjän pätevyyskirja erotettaisiin omaksi kokonaisuudeksi, koska tehosteräjäytys on monilta osin hyvin erilaista kuin tavallinen räjäytystyö. Tehosteräjäyttäjien erityyppinen työ verrattuna muihin räjäytystöihin ja siinä edellytettävät vaatimukset korostuisivat. Näin esimerkiksi koulutusvaatimuksia voitaisiin tarkastella tehosteräjäyttäjien osalta erillisenä ja tarkoitusta paremmin vastaavana kokonaisuutena.
Vanhemman panostajan pätevyyskirja vastaisi nykyistä panostajan pätevyyskirjaa. Ylipanostajan pätevyyskirja vastaisi nykyistä ylipanostajan pätevyyskirjaa. Nykyisin samalla pätevyyskirjalla on ollut mahdollista tehdä edellä mainittuja tehosteräjäyttäjän töitä. Jatkossa näihin töihin tarvittaisiin oma tehosteräjäyttäjän pätevyyskirja. Nykyisin tehostetöitä tekevät panostajat ja ylipanostajat saisivat siirtymäsäännöksen perusteella tehosteräjäyttäjän pätevyyskirjan, jos he täyttäisivät työkokemusvaatimuksen.
Räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirja olisi kokonaan uusi. Tällä hetkellä lainsäädännössä on määritelty, kuka voi toimia räjäytystyön johtajana työmailla. Räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n mukaan räjäytystyötä johtaa ja valvoo työpaikalla räjäytystyön johtaja. Räjäytystyötä ei saa aloittaa ennen kuin räjäytystyön johtaja on nimetty. Asetuksen mukaan asutulla alueella muualla kuin kaivoksessa toimivalla räjäytystyön johtajalla on oltava ylipanostajan pätevyyskirja. Edellä mainittua valtioneuvoston asetusta on tarkoitus muuttaa siten, että jatkossa asutulla alueella räjäytystyön johtajalta vaadittaisiin räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirja. Vastuuhenkilöllä olisi oikeus räjähteiden käsittelyyn kuten muillakin pätevyyskirjan haltijoilla, mutta heidän tehtävänsä painottuisi räjäytysten suunnitteluun ja kokonaisvaltaiseen johtamiseen siten, että räjäytystyöt voitaisiin suorittaa mahdollisimman turvallisesti. Vastuu räjäytystyön johtamisesta asutulla alueella olisi siten jatkossa räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirjan omaavalla henkilöllä, joka olisi nimetty valtioneuvoston asetuksen räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta mukaiseksi räjäytystyön johtajaksi.
5 §.Pätevyyskirjan myöntäminen. Pykälässä säädettäisiin pätevyyskirjan myöntämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan pätevyyskirjat myöntäisi aluehallintovirasto. Nykyisin panostajan pätevyyskirjat myöntää keskitetysti koko Suomessa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue. Työsuojeluviranomaisella tarkoitetaan aluehallintoviraston työsuojelun vastuualuetta. Nykyistä käytäntöä ei ole tarkoitus muuttaa ja siitä säädettäisiin tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Hallintolain (434/2003) 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Panostajan pätevyyskirjoja myönnettäessä tietoja voitaisiin hankkia pakollisen suppean turvallisuusselvityksen lisäksi esimerkiksi poliisilain (872/2011) 7 luvun 2 §:n mukaisen poliisin lausunnon perusteella. Lausunnon pyytäminen olisi työsuojeluviranomaisen ja sen antaminen poliisin harkinnassa. Henkilön edellytyksiä panostajaksi voidaan arvioida myös muilla työsuojeluviranomaisen tietoon tulleilla tiedoilla. Tällaisia olisivat esimerkiksi valvontatoiminnan yhteydessä saadut tiedot sattuneista onnettomuuksista tai muista tapahtumista, joilla voi olla vaikutusta pätevyyskirjan myöntämiseen.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan pätevyyskirja voitaisiin myöntää 20 vuotta täyttäneelle henkilölle. Ikäraja vastaa voimassa olevassa valtioneuvoston asetuksessa panostajien pätevyyskirjoista pätevyyskirjan saamiseksi asetettua ikärajaa. Täysi-ikäisten henkilöiden asettaminen keskenään erilaiseen asemaan pätevyyskirjan myöntämisen suhteen on merkityksellistä perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan iän perusteella. Olennaista on, että erottelut voidaan perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Perustuslakivaliokunnan mukaan erottelut eivät saa olla mielivaltaisia eivätkä ne saa muodostua kohtuuttomiksi (PeVL 18/2010 vp, s. 3 ja PeVL 46/2006 vp, s. 2/II). Ehdotettua ikärajaa voidaan perustella työn yleisvaarallisuudella. Räjäytystyö on ankaran vastuun alaista toimintaa ja edellyttää tekijöiltään erityistä huolellisuutta. Huolimattomasti toimiessaan panostaja voi aiheuttaa vakavaa terveyden ja hengen vaaraa työn vaikutuspiirissä oleville henkilöille. Nuorilla henkilöillä työn vaaroihin liittyvä riskien arviointi ei työkokemuksen rajallisuuden vuoksi ole välttämättä yhtä kehittynyttä kuin enemmän kokemusta ja ikää omaavilla henkilöillä. Ikäraja ei ole aiheuttanut kohtuuttomasti haittaa tätä nuorempien henkilöiden työllistymiselle, koska henkilö voi tehdä vastaavia töitä valvonnan alla täytettyään 18 vuotta.
Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan henkilön tulisi olla terveydeltään sopiva. Pykälän 2 momentin 3 kohdassa säädettäisiin pätevyyskirjan myöntämisen edellytyksenä olevasta henkilön hyvämaineisuudesta ja kohdassa 4 henkilöltä vaadittavasta koulutuksesta. Pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan henkilöllä tulee olla riittävä työkokemus. Näistä pätevyyskirjan myöntämisedellytyksistä säädettäisiin tarkemmin jäljempänä.
Pykälän 3 momentissa olisi valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella.
6 §.Terveydentilan osoittaminen. Pykälässä täsmennettäisiin 5 §:n 2 momentin 2 kohdan vaatimusta henkilön terveydellisestä sopivuudesta. Pätevyyskirjan hakijan tulisi esittää enintään kolme kuukautta aiemmin annettu lääkärinlausunto hakiessaan pätevyyskirjaa ensimmäistä kertaa tai kun henkilö uusii pätevyyskirjansa. Terveydellinen arviointi perustuisi siten lääkärin asiasta antamaan lausuntoon. Lääkärin suorittama arviointi on tarpeen, jotta työtä tekisivät ainoastaan henkilöt, joilla on edellytykset toimia turvallisesti. Henkilöllä voi olla esimerkiksi mielenterveyden ongelmia, jotka estävät tai heikentävät henkilön kykyä ja sopivuutta työskennellä räjähteiden kanssa. Lisäksi esimerkiksi epilepsia tai päihderiippuvuus voi estää tai heikentää henkilön kykyä toimia panostajana. Myös fyysiset rajoitteet voivat joissakin tapauksissa estää panostajana toimimisen. Lääkäri on voinut arvioida henkilön sopivuuden toimia panostajana tietyin rajoituksin. Tällöin asian lopullinen harkinta on jäänyt työsuojeluviranomaisille. Käytäntöä ei ole tarkoitus muuttaa, vaan lopullisen kokonaisarvion tekisi edelleen työsuojeluviranomainen.
Työsuojeluviranomaisella olisi oikeus saada lääkärintodistus muulloinkin, jos on syytä epäillä henkilön sopivuutta panostajaksi. Esimerkkinä voitaisiin ajatella tilannetta, jossa henkilön toiminnassa on ilmennyt seikkoja, joiden perusteella voidaan ajatella hänen olevan sopimaton työskentelemään räjähteiden kanssa ja ne todennäköisesti liittyvät hänen terveydelliseen sopivuuteensa. Jos henkilö ei toimittaisi lääkärintodistusta, voisi työsuojeluviranomainen 15 §:n mukaisesti asettaa määräajan puutteen korjaamiselle.
7 §.Panostajalta edellytetty käyttäytyminen. Pykälässä täsmennettäisiin 5 §:n 2 momentin 3 kohdan vaatimusta pätevyyskirjan hakijan hyvämaineisuudesta. 1 momentin 1 kohdan mukaan henkilö olisi käyttäytymiseltään sopimaton panostajaksi, jos hänet olisi viimeisen kymmenen vuoden aikana tuomittu lainvoimaan saaneella tuomiolla yhdestä tai yhtenäisrangaistustilanteessa useammasta teosta yli kahden vuoden vankeusrangaistukseen. 2 kohdan mukaan henkilö olisi sopimaton panostajaksi, jos hänet viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana olisi tuomittu enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Molemmissa edellä mainituissa tilanteissa lainvoimaisen tuomion lisäksi edellytettäisiin, että teko tai teot osoittaisivat henkilön olevan sopimaton toimimaan panostajana, työskentelemään räjähteiden kanssa tai pitämään hallussaan räjähteitä.
Kohdissa 1 ja 2 ei eriteltäisi sitä, mitkä rikokset osoittaisivat henkilön olevan sopimaton työskentelemään panostajana. Tällaisia yksittäisiä tekoja olisivat ainakin rikokset, jotka kertovat henkilön piittaamattomuudesta yleistä järjestystä kohtaan. Rikosnimikkeinä kyseeseen tulisivat ainakin vakavimmat henkilön henkeen ja terveyteen kohdistuvat teot. Näitä olisivat esimerkiksi rikoslain (39/1889) 21 luvussa mainitut tappo, murha, surma, lapsensurma ja törkeä pahoinpitely. Henkilön käyttäytymiseen liittyvää sopimattomuutta panostajaksi osoittavat seksuaalirikokset, joissa väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten henkilö pakotetaan seksuaaliseen tekoon. Näitä tekoja olisivat rikoslain 20 luvussa mainitut raiskaus, törkeä raiskaus, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Edelleen kyseeseen voisivat tulla rikoslain 31 luvussa mainittu ryöstö ja törkeä ryöstö ja rikoslain 34 luvun mukainen tuhotyö. Rikoslain 34 a luku käsittelee terrorismirikoksia. Niistä tulisivat kyseeseen terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toiminnan edistäminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja terrorismin rahoittaminen. Lisäksi rikoslain 41 luvussa säädetty törkeä ampuma-aserikos ja rikoslain 50 luvussa säädetty törkeä huumausainerikos olisivat rikoksia, joista saatu tuomio estäisi henkilön toimimisen panostajana. Kaikista edellä mainituista rikoksista vähimmäisrangaistus on vankeusrangaistus. Tarkka rajaaminen vain tiettyihin rikoksiin ei olisi tarkoituksenmukaista, koska etukäteen ei ole välttämättä mahdollista määritellä kaikkia vakavimpia rikoksia, jotka kertovat henkilön sopivuudesta. Sinänsä vakavaan, toiseen henkilöön kohdistuvaan rikokseen syyllistyminen kertoo aina henkilön piittaamattomuudesta toisen henkilön terveyttä ja henkeä kohtaan.
3 kohdan mukaan henkilö ei täyttäisi 5 §:n 2 momentin 3 kohdan sopivuusvaatimusta, jos hänet olisi viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana tuomittu lainvoiman saaneella tuomiolla sakkorangaistukseen tietystä kohdassa määritellystä rikoksesta. Osa rikoksista voisi kohdistua henkilön sopimattomaan käyttäytymiseen työn ulkopuolella, esimerkiksi laiton uhkaus, vainoaminen ja seksuaalirikokset, osallistuminen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, tuhotyö tai terrorismirikokset. Myös räjähteiden ja muiden vastaavien tarvikkeiden sopimaton käyttö, esimerkiksi ampuma-aserikokset, räjähderikokset ja varomaton käsittely kertoisi henkilön sopimattomuudesta. Sopimattomasta käyttäytymisestä kertovat myös tietyt työssä tehdyt rikokset. Lisäksi edellytettäisiin, että teon tai tekojen tulisi osoittaa henkilön olevan sopimaton toimimaan panostajana, työskentelemään räjähteiden kanssa tai pitämään hallussaan räjähteitä.
4 kohdan mukaan henkilö ei täyttäisi 5 §:n 2 momentin 3 kohdan sopivuusvaatimusta, jos hänet olisi vähintään kolmesti viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana tuomittu lainvoiman saaneella tuomiolla sakkorangaistukseen lainkohdassa luetelluista rikoksista. Nämä rikokset olisivat sellaisia, jotka kertovat henkilön piittaamattomasta käyttäytymisestä, esimerkiksi pahoinpitely ja huumausainerikokset. Huumausainerikokset ovat merkityksellisiä, koska huumeiden vaikutuksen alaisena työskenneltäessä räjäytystyömaan sekä ympäristön turvallisuus on jo lähtökohtaisesti vaarassa heikentyä. Lisäksi liikennerikokset tulisivat kyseeseen erityisesti esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö on syyllistynyt liikennerikokseen ja henkilöllä on ollut kuljetettavanaan räjähteitä. Teon tai tekojen tulisi osoittaa henkilön olevan sopimaton toimimaan panostajana, työskentelemään räjähteiden kanssa tai pitämään hallussaan räjähteitä.
5 kohdan mukaan henkilö ei täyttäisi 5 §:n 2 momentin 3 kohdan sopivuusvaatimusta, jos hän olisi viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana laiminlyönyt toistuvasti olennaisia räjäytystyön turvallisuusmääräyksiä. Joissakin tilanteissa on mahdollista, että tapahtumat eivät etene syyteharkintaan, mutta työsuojeluviranomaisten valvontatoiminnan yhteydessä käy ilmi, että henkilö on toiminut työmaalla moitittavalla tavalla ja rikkonut turvallisuusvaatimuksia. Teon tai tekojen tulisi osoittaa henkilön olevan sopimaton toimimaan panostajana, työskentelemään räjähteiden kanssa tai pitämään hallussaan räjähteitä.
Pykälän 2 momentin mukaan hakija ei täyttäisi 5 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaista sopivuusvaatimusta, jos henkilöä on hänen omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä taikka muun aikaisemman toiminnan perusteella pidettävä ilmeisen sopimattomana toimimaan panostajana, työskentelemään räjähteiden kanssa tai pitämään hallussaan räjähteitä. Esimerkkinä tästä voidaan mainita alkoholin tai huumausaineiden jatkuva väärinkäyttö tai henkilölle määrätty lähestymiskielto. Lähestymiskielto ei ole rikoslain mukainen rikos, mutta se kertoo henkilön käyttäytymisestä ja siitä, ettei käyttäytyminen ole toivottavaa toisen henkilön näkökulmasta. Toisen henkilön tai omaa turvallisuutta vaarantava elämäntapa voi olla myös osallistuminen rikollisjärjestön toimintaan, vaikka siitä ei olisi tuomittu henkilölle rangaistusta. Rikollisjärjestöön kuuluminen ja järjestössä toimiminen tulisi selvittää. Se, että henkilön tuttavapiirissä olisi rikollisjärjestön toimintaan osallistuvia henkilöitä, ei voisi olla peruste pätevyyskirjan myöntämättä jättämiselle. Sopimattomana käyttäytymisenä voitaisiin pitää myös henkilön vahvaa rikollista menneisyyttä, vaikka ajallisesti kyseessä ei olisi kohdissa 1 ja 2 mainitut ajat. Tältä osin arvioinnin ei tulisi kuitenkaan ulottua kohtuuttoman pitkälle, jos henkilö on sittemmin käyttäytynyt moitteettomasti. Toisaalta tulee huomioida, että suorittaessa pitkää vankeustuomiota vakavien rikosten vuoksi, ei tuona aikana tehty arviointi vastaa vapaudessa arvioitavaa käyttäytymistä. Turvallisuuden vaarantumisen ei välttämättä tarvitsisi liittyä räjähteisiin, vaan myös muu väkivaltainen, vaarallinen tai uhkaava käyttäytyminen voisi olla perusteena sille, ettei pätevyyskirjaa voitaisi myöntää. Edellytyksenä olisi, että pätevyyskirjan haltijan elämäntapaa olisi pidettävä siinä määrin ongelmallisena, että siihen liittyy räjähteiden väärinkäytön vaara. Sopivuutta tulee arvioida nimenomaan panostajan tehtävien hoidon kannalta. Pätevyyskirjan edellytysten täyttyminen tulisi harkita erikseen kussakin tapauksessa esiin tulleiden seikkojen ja olosuhteiden perusteella. Ratkaisut olisi tehtävä yksittäistapauksissa teon kokonaisarvostelun perusteella. Ratkaisevana olisi pidettävä teon merkitystä henkilön sopivuudelle toimia panostajana, työskennellä räjähteiden kanssa tai pitää hallussaan räjähteitä.
8 §.Panostajan koulutus. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin 5 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaisesta koulutusvaatimuksesta. Panostajakoulutuksen asiantuntijaelimenä toimisi panostajakoulutuslautakunta. 1 momentin mukaisesti koulutus muodostuisi panostajan peruskurssista ja sen jälkeen suoritettavasta kuulustelusta. Vaatimus koskisi tilannetta, jossa pätevyyskirja myönnetään ensimmäistä kertaa. Pätevyyskirjan uusimisen edellytyksenä olisi kertauskurssin suorittaminen.
Koulutusjärjestelmä säilyisi samantyyppisenä kuin nykyisin. Lain valmisteluvaiheessa on selvitetty laajasti mahdollisuutta siirtyä yleiseen koulutusjärjestelmään ja osaksi näyttötutkintojärjestelmää. Selvityksissä todettiin, ettei siirtymisellä näyttötutkintojärjestelmään saavutettaisi tavoiteltuja etuja. Näyttötutkinnon ongelmana on se, että tällä hetkellä näyttötutkinnon näytön antaminen edellyttää voimassa olevaa pätevyyskirjaa. Toisaalta näyttötutkinnossa ei nykyisten säännösten mukaan saa edellyttää henkilöltä työkokemusta. Lain valmisteluvaiheessa on todettu, että työkokemus on välttämätön edellytys myönnettäessä pätevyyskirjaa ja pätevyyskirjaa haettaessa on oleellista, että henkilöltä edellytetään tietty määrä työkokemusta riippuen siitä, mitä pätevyyskirjaa hän on hakemassa. Näyttötutkinto antaa jo työelämässä oleville panostajille mahdollisuuden osoittaa ammattitaitoaan ja osaamistaan, mutta alalletulotutkinnoksi sen ei ole katsottu soveltuvan.
Pykälän 2 momentin mukaan kursseille tulee olla nimettynä kurssin johtaja. Kurssin johtajan tulisi hyvissä ajoin, viimeistään 14 vuorokautta ennen kurssin aloittamista tehdä ilmoitus kurssista aluehallintovirastolle. Ilmoitukseen tulisi liittää aluehallintoviraston vahvistama aineisto. Aineistoon kuuluisi ainakin kurssiohjelma, kuvaus opetusvälineistä ja kurssin kouluttujat. Lisäksi ilmoituksessa tulisi antaa tieto siitä, kuka toimii kurssin jälkeen suoritettavan kuulustelun pitäjänä ja koska kuulustelu pidetään. Nykyisin ilmoitukset tehdään panostajakoulutuslautakunnalle. Tarkoituksenmukaisempaa olisi, että jatkossa ilmoitukset toimitettaisiin aluehallintovirastolle, koska sillä olisi jatkossa oikeus koulutuksen ohjaukseen ja valvontaan. Koulutuksen sisällön valvontaa ja ohjausta vahvistettaisiin siten, että aluehallintovirastolla tai sen määräämällä olisi oikeus osallistua kursseille koulutuksen ohjaus- ja valvontatarkoituksessa. Nykyisessä lainsäädännössä ei ole vastaavaa säännöstä. Kurssien tarkempi valvonta ja ohjaus ovat tarpeen koulutuksen laadun takaamiseksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin panostajan peruskurssin jälkeen suoritettavasta kuulustelusta. Aluehallintovirasto valvoisi kuulustelun järjestämistä ja se järjestettäisiin aluehallintoviraston hyväksymällä tavalla. Kuulustelussa voitaisiin käyttää aluehallintoviraston hyväksymää asiantuntijaa. Tämä takaisi osaltaan kuulusteluiden yhdenmukaisuuden riippumatta kurssin järjestäjästä. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Asiat, joiden osaamista kuulusteluissa kontrolloidaan vaativat erityistä osaamista, jota aluehallintoviraston henkilökuntaan kuuluvilla ei välttämättä ole. Tämän vuoksi on perusteltua, että kuulustelussa käytettäisiin alan vahvinta asiantuntemusta, jota on alalla pitkään toimineilla henkilöillä. Käytännössä kurssin järjestäjä ilmoittaisi kuulustelijan kurssi-ilmoituksen yhteydessä. Aluehallintovirastolla olisi tarvittaessa, esimerkiksi kuulustelujen tasalaatuisuuden varmistamiseksi oikeus vaihtaa asiantuntijaa. Kuulusteluun osallistuvalla olisi 24 §:n mukaisesti oikeus hakea muutosta kuulustelun hylkäävään päätökseen. Nykyiset ministeriön myöntämät kuulustelijaoikeudet muuttuisivat aluehallintoviraston hyväksymiksi asiantuntijaoikeuksiksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kuulustelun yhteydessä perittävistä maksuista ja niiden perusteista. Kuulusteltavalta voitaisiin periä kuulustelun yhteydessä kuulustelumaksu ja muut kuulustelusta aiheutuneet kustannukset. Maksut perustuisivat kuulustelun järjestämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä maksun määrästä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin panostajakoulutuslautakunnasta ja 6 momentissa olisi valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella. Tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa esimerkiksi asiantuntijoiden käytöstä ja siitä, että kurssin tuntimäärä voitaisiin määritellä sen mukaisesti, minkä panostajakoulutuslautakunta katsoisi olevan tarpeen.
9 §.Panostajan työkokemus. Pykälässä tarkennettaisiin 5 §:n 2 momentin 5 kohdan riittävä työkokemus. Pykälässä määriteltäisiin työkokemuksen määrä- ja laatuvaatimukset. Henkilöltä edellytettäisiin tietynlaista ja tietyn pituista työkokemusta räjäytys- ja louhintatyöstä. Työkokemuksen pituus määräytyisi sen mukaan, mitä panostajan pätevyyskirjaa henkilö on hakemassa. Olennaista on, että hakijalla olisi riittävästi työkokemusta, jotta hän on omaksunut turvalliset työskentelytavat. Henkilöt saavat koulutuksessa teoriapohjan käytännön työlle, mutta vasta työtä tekemällä henkilö saavuttaa ammattitaitonsa. Tyypillisesti henkilö hakeutuu ensin avustaviin töihin työmaalle, sen jälkeen koulutukseen ja lopuksi suorittaa koulutukseen liittyvän kuulustelun. Käytännössä pätevyyskirjan myöntävät viranomaiset tarkastelevat riittävän työkokemuksen täyttymistä työtodistuksista saatavilla tiedoilla.
Työkokemukseen voitaisiin lukea räjäytys- ja louhintatyöhön läheisesti liittyvät tehtävät. Räjäytystyön tulisi käsittää työtehtäviä, joissa käsitellään räjähdysaineita. Louhintatyöhön voitaisiin lukea lisäksi muita työtehtäviä. Näitä olisivat ainakin täkkäys, panostus, poraaminen ja kentän suunnittelutyö. Kiviaineksen siirto kuorma-autolla tai muutoin ei olisi työkokemusta kerryttävää työtä.
Tehosteräjäyttäjän osalta työkokemusvaatimus olisi kuusi kuukautta ja sen tulisi olla hankittuna tehosteräjäyttäjän työssä. Nuoremman panostajan työkokemusvaatimus olisi kuusi kuukautta nuoremman panostajan työssä.
Vanhemman panostajan työkokemus olisi 12 kuukautta räjäytys- ja louhintatyössä. Työkokemukseen voitaisiin lukea aiemmin mahdollisesti hankittu kuuden kuukauden työkokemus nuoremman panostajan pätevyyskirjan hankkimista varten. Vaadittavasta 12 kuukauden työkokemuksesta vähintään kolme kuukautta tulisi olla vanhemman panostajan pätevyyttä edellyttävässä räjäytystyössä. Edellä mainitun kolmen kuukauden ajan henkilö työskentelisi käytännössä avustavissa tehtävissä vanhemman panostajan alaisuudessa.
Ylipanostajan pätevyyskirja voitaisiin myöntää henkilölle, jolla on vanhemman panostajan pätevyyskirja. Ylipanostajalla työkokemusta tulisi olla vähintään 18 kuukautta. Työkokemuksen tulisi olla hankittu vanhempana panostajana. Vaadittavasta 18 kuukauden työkokemuksesta vähintään kolme kuukautta tulisi olla ylipanostajan pätevyyttä edellyttävässä räjäytystyössä eli sitä koskisi samanlainen vaatimus työskennellä avustavissa tehtävissä ylipanostajan alaisuudessa kuin edellä vanhempaa panostajaa.
Räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirja voitaisiin myöntää henkilölle, jolla on ylipanostajan pätevyyskirja. Räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirjan saamiseksi edellytettäisiin vähintään 24 kuukauden työkokemusta ylipanostajan pätevyyttä edellyttävässä räjäytys- ja louhintatyössä. Työkokemukseen voitaisiin lukea aiemmin ylipanostajan tehtävissä hankittu työkokemus, jos se olisi asutulta alueelta. Työkokemuksesta vähintään kolme kuukautta tulisi olla maanpäällisestä räjäytys- ja louhintatyöstä, koska räjäytystyön vastuuhenkilöt tulevat työskentelemään työnjohtotehtävissä maan päällä.
Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä työkokemuksen määrästä ja laadusta.
10 §.Poikkeukset koulutus- ja työkokemusvaatimuksista. Pykälässä säädettäisiin koulutus- ja työkokemusvaatimuksia koskevista poikkeuksista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ulkomailla suoritetun koulutuksen hyväksymisestä. Koulutusvaatimuksen täyttäisi henkilö, jolla on ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa laissa (1093/2007) tarkoitettu päätös toisessa EU- tai ETA-valtiossa myönnettyjen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen pätevyydestä. Päätöksen tekisi nykyisen käytännön mukaisesti työsuojeluviranomainen eli nykyisin pätevyyskirjat myöntävä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue. Lain 26 §:ssä säädettäisiin lisäksi mahdollisuudesta myöntää poikkeuslupa sellaiselle ulkomaalaiselle henkilölle, joka ei täytä ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain mukaista vastaavuutta, mutta jonka muutoin arvioidaan saamansa koulutuksen ja työkokemuksen perusteella olevan pätevä työskentelemään väliaikaisesti panostajana Suomessa.
Ehdotuksen 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta, jonka mukaan vanhemman panostajan pätevyyskirja voitaisiin myöntää sellaiselle diplomi-insinöörin, insinöörin, teknikon tai muun vastaavan tutkinnon suorittaneelle, jolla on suorittamansa koulutuksen ja hankkimansa työkokemuksen perusteella riittävät tiedot ja joka on suorittanut pätevyyskirjan saamiseksi edellytetyn vanhemman panostajan kuulustelun. Tietyissä oppilaitoksissa on mahdollista hankkia samansisältöistä koulutusta kuin panostajan kursseilla. Riittäviin tietoihin voidaan lukea myös henkilön muu kuin varsinaisen tutkinnon osana suorittama koulutus, kun henkilö on esimerkiksi erilaisilla kursseilla ja jatkokoulutuksella päivittänyt osaamistaan tai suorittanut kokonaan uusia opintokokonaisuuksia. Suoritetun tutkinnon tai sitä täydentävän koulutuksen tulee olla asiasisällöltään samanlaista kuin panostajan kursseilla. Koulutuksen lisäksi voidaan henkilön hankkima työkokemus katsoa osaksi riittävien tietojen täyttymistä. Laaja työkokemus voi kompensoida osittain henkilön koulutusta. Arvioitaessa riittäviä tietoja on olennaista arvioida sitä, että henkilöllä on koulutuksensa ja työkokemuksensa perusteella vastaava osaaminen kuin panostajan peruskurssin ja työkokemuksen hankkineella henkilöllä. Vaadittavan koulutuksen ja työkokemuksen määrän ja laadun tulee vastata sitä pätevyyskirjaa, jota henkilö kulloinkin hakee. Jos työsuojeluviranomainen harkintansa jälkeen arvioi, etteivät tiedot ole edellä mainitulla tavalla riittävät, tulee henkilön suorittamastaan tutkinnosta ja hankkimastaan työkokemuksesta huolimatta osallistua panostajan peruskurssille. Henkilöltä edellytettäisiin pituudeltaan samaa työkokemusta kuin panostajakurssin kautta alalle tulleilta henkilöiltä eli vähintään 12 kuukauden työkokemusta räjäytys- ja louhintatyössä.
3 momentin mukaan ylipanostajan pätevyyskirja voitaisiin myöntää henkilölle, jolla on vanhemman panostajan pätevyyskirja, edellä kuvatut riittävät tiedot ja henkilö suorittaa ylipanostajan kuulustelun. Lisäksi edellytettäisiin 18 kuukauden monipuolista työkokemusta vanhempana panostajana. Monipuolisuudella tarkoitetaan sitä, että työkokemusta on kertynyt mahdollisen työn johtamiseen ja suunnitteluun liittyvien työtehtävien lisäksi käytännön työstä työmaalla. Tyypillisesti insinööri- tai muun vastaavan taustan omaavat henkilöt työskentelevät työnjohtotehtävissä.
4 momentin mukaan räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirja voitaisiin myöntää henkilölle, jolla on 2 momentin mukaiset riittävät tiedot. Sen lisäksi henkilön tulisi suorittaa räjäytystyön vastuuhenkilön kurssi ja kuulustelu sekä hankkia työkokemusta vähintään 24 kuukautta ylipanostajan pätevyyttä edellyttävässä räjäytys- ja louhintatyössä. Työkokemuksen tulisi olla hankittu asutulla alueella työskentelystä. Työkokemuksesta kuusi kuukautta tulisi olla käytännön maanpäällisestä räjäytys- ja louhintatyössä, työkokemus ei voisi siten koostua pelkästään esimerkiksi suunnittelutyöstä. Räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirja voitaisiin myöntää, vaikka henkilöllä ei olisi ylipanostajan pätevyyskirjaa. Työmailla insinööri- tai vastaavan taustan omaavat henkilöt työskentelevät tyypillisesti suunnittelu- ja johtotehtävissä. Jos henkilöllä ei olisi vanhemman panostajan tai ylipanostajan pätevyyskirjaa, tulisi hänen suorittaa vähintään nuoremman panostajan kurssi. Kurssin suorittaminen on perusteltua, koska henkilöillä olisi oikeus käsitellä ja käyttää räjähteitä ja kurssin käytyään henkilöllä olisi perusosaaminen räjähteiden käytöstä. Henkilön ei tarvitsisi kuitenkaan osallistua kurssin jälkeen suoritettavaan kuulusteluun, koska hän joka tapauksessa suorittaisi räjäytystyön vastuuhenkilön kuulustelun.
11 §.Pätevyyskirjan hakeminen. Pykälän 1 momentin mukaan panostajan pätevyyskirjaa haettaisiin aluehallintovirastolta. Pätevyyskirjat myöntäisi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue keskitetysti koko Suomen alueelle. Asiasta säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Keskittämisellä voitaisiin jatkossakin turvata lupakäytännön yhdenmukaisuus. Ehdotus vastaa nykyistä, toimivaksi todettua käytäntöä. Hakemukseen olisi liitettävä tarvittavat selvitykset pätevyyskirjan myöntämisen edellytysten täyttymisestä.
Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hakemukseen liitettävistä selvityksistä.
12 §. Turvallisuusselvitys. Pykälän 1 momentin mukaan aluehallintoviraston olisi hankittava ennen pätevyyskirjan myöntämistä hakijasta suppeamuotoinen turvallisuusselvitys. 1.1.2015 voimaantulleen panostajalain 2 a §:n mukaan henkilöstä tehdään ennen pätevyyskirjan myöntämistä turvallisuusselvityslain (726/2014) mukainen suppea turvallisuusselvitys. Kyseessä on määrämuotoinen selvitys. Vaihtoehtoisesti hakija voisi esittää työsuojeluviranomaiselle hankkimansa turvallisuusselvitystodistuksen.
13 §.Pätevyyskirjan voimassaolo. Pykälän mukaan pätevyyskirja myönnettäisiin kerrallaan enintään viideksi vuodeksi. Voimassaoloajan pituus olisi muutos nykyisiin säännöksiin verrattuna. Voimassa olevan lain mukaan pätevyyskirja myönnetään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Tihennettyä uusimisväliä voidaan perustella turvallisuusnäkökohdilla. Tavoitteena on, että räjäytystyötä tekisivät vain sellaiset henkilöt, joiden osaaminen on ajantasaista ja jotka ovat sopivia työskentelemään räjähteiden kanssa. Käytännössä on havaittu, että panostajien tietoisuudessa lainsäädännön muutoksista on ollut puutteita. Myös työkokemus on voinut olla vanhentunutta, jos henkilö ei ole hiljattain ennen pätevyyskirjan uusimista toiminut panostajana. Pätevyyskirjan uusiminen jatkossa viiden vuoden välein lisäisi panostajien koulutuksellista tietopohjaa. Pätevyyskirjan uusimisen yhteydessä tulisi tarkistettua myös henkilön käyttäytymiseen liittyvä sopivuus ja siinä mahdollisesti tapahtuneet muutokset. Pätevyyskirjan uusimisvälin tihentämistä voidaan perustella myös sillä, että monet muut työmailla edellytettävät kortit (esimerkiksi työturvallisuuskortti) tulee uusia viiden vuoden välein, vaikka nämä kortit eivät liity suoraan oikeuteen harjoittaa ammattia. Tästä näkökulmasta olisi erikoista, että huomattavasti vaarallisempien työtehtävien, joissa käsitellään ja käytetään räjähteitä, suorittaminen olisi vähäisemmän koulutuksen varassa.
Pätevyyskirja olisi valtakunnallinen, joten henkilö voisi toimia samalla pätevyyskirjalla koko Suomen alueella. Säännökset koskisivat myös Ahvenanmaata. Pätevyyskirjan voimassaolo päättyisi, kun henkilö täyttää 68 vuotta. Pätevyyskirjan voimassaolon yläikäraja on tällä hetkellä 65 vuotta. Osa panostajista jatkaa työntekoaan tämän jälkeenkin, joten on johdonmukaista, että panostajan pätevyyskirja olisi voimassa yleiseen eläkkeelle jäämisen yläikärajaan asti. Tämän jälkeen henkilöllä olisi mahdollisuus hakea 27 §:n mukaisella poikkeusluvalla jatkoa pätevyyskirjalleen. Yläikärajasta säätäminen on tarpeen, jotta pätevyyskirjoja ei olisi henkilöillä, jotka eivät tosiasiallisesti harjoita ammattiaan jäätyään eläkkeelle eivätkä siten ylläpidä ammattitaitoaan.
14 §.Pätevyyskirjan uusiminen. Pykälän 1 momentin mukaan pätevyyskirja voitaisiin uusia sen voimassaoloaikana tehdystä hakemuksesta olemaan voimassa edelleen viisi vuotta. Hakemus tulisi vireille aluehallintovirastolle tehtävällä hakemuksella. Nykyisen lain mukaan hakemus tulee vireille ilmoittautumalla kertauskurssille. Käytäntö ei kuitenkaan ole toimiva, koska tieto asian vireille tulemisesta ei ohjaudu automaattisesti viranomaiselle, vaan on kertauskurssin järjestäjän toiminnan varassa. Kun hakemus tehtäisiin suoraan aluehallintovirastolle, olisi viranomaisella paremmat mahdollisuudet ennakoida hakemusten määrää ja suunnitella toimintaansa siten, että hakemukset saadaan käsiteltyä nopeallakin aikataululla. Pätevyyskirjan uusimisen edellytyksenä olisi kertauskurssin suorittaminen.
Pykälän 2 momentin mukaan henkilö saisi jatkaa luvanvaraista toimintaa asian ratkaisemiseen saakka, jos hakemus olisi pantu vireille ennen pätevyyskirjan voimassaolon päättymistä. Säännöksellä halutaan turvata henkilön mahdollisuus työn tekemiseen. Henkilön olisi kuitenkin osallistuttava kertauskurssille pätevyyskirjan voimassaoloaikana.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa pätevyyskirjan uusimisen edellytyksenä oleva kertauskurssi peruuntuu pätevyyskirjan hakijasta riippumattomasta syystä. Näin on käytännössä tapahtunut esimerkiksi tilanteessa, jossa kertauskurssille on ilmoittautunut vain muutamia henkilöitä. Kertauskursseja saatetaan järjestää useiden satojen kilometrien päässä henkilön kotipaikasta ja olisi kohtuutonta vaatia, että henkilö osallistuu tällaiselle kurssille. Jatkoaikaa pätevyyskirjalle tällaisissa tilanteissa tulisi kuitenkin erikseen hakea aluehallintovirastolta ja sen myöntämiseen tulisi olla perusteltu syy, esimerkiksi edellä mainittu pitkä välimatka. Sitä, että henkilö ei ole laittanut hakemusta ajoissa vireille ja hänelle tulee sen vuoksi kiire uusia pätevyyskirja, ei voida pitää perusteltuna syynä. Jatkoaikaa voitaisiin myöntää enintään kuusi kuukautta.
Pykälän 4 momentin mukaan henkilön, joka ei laita hakemuksen uusimista vireille edellä kuvatulla tavalla tai ei osallistu kertauskurssille, tulisi suorittaa kertauskurssi ja kuulustelu. Kuulustelulla tarkoitetaan peruskurssin jälkeen suoritettavaa kuulustelua. Nykyisin pelkkä kuulustelun suorittaminen on riittänyt pätevyyskirjan uusimiseksi. Tätä vaihtoehtoa on nykyisin mahdollista käyttää siten, että henkilö antaa pätevyyskirjansa vanhentua tahallisesti ja aikaa vievemmän ja kalliimman kertauskurssin sijasta suorittaa vain kuulustelun. Nykyisen lainsäädännön mahdollistamaa menettelyä ei voida pitää perusteltuna.
Pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä pätevyyskirjan uusimista koskevasta menettelystä.
15 §.Pätevyyskirjan peruuttaminen. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan aluehallintoviraston olisi peruutettava pätevyyskirja, jos pätevyyskirjan haltija sitä itse pyytää. Koska peruuttaminen tapahtuu pätevyyskirjan haltijan omasta tahdosta, ei aluehallintovirastolle jää tarvetta harkintavallan käytölle. 2 kohdan mukaan pätevyyskirja peruutettaisiin myös jos hakemuksessa on annettu virheellisiä tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet pätevyyskirjan myöntämiseen. Virheellisten tietojen tulee olla sellaisia, ettei pätevyyskirjaa olisi myönnetty, jos tiedot olisi annettu oikeansisältöisinä. Esimerkiksi henkilön antamat koulutusta tai työkokemusta koskevat virheelliset tiedot voisivat olla perusteena pätevyyskirjan peruuttamiselle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa aluehallintovirasto harkitsisi pätevyyskirjan peruuttamista. Pätevyyskirja voitaisiin peruuttaa, jos pätevyyskirjan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty tai henkilö on rikkonut panostajalakia, työturvallisuuslakia tai niiden nojalla annettuja säännöksiä.
Ehdotuksen 3 momentin mukaan, jos 2 momentin 1–2 kohdissa mainitut puutteet tai laiminlyönnit voidaan korjata, aluehallintoviraston olisi annettava pätevyyskirjan haltijalle määräaika korjata puute tai laiminlyönti. Jos esimerkiksi räjäytystyötä tekevän henkilön työskentelytavoissa todettaisiin laiminlyöntejä ja ne voitaisiin korjata, työsuojeluviranomaisen olisi ennen pätevyyskirjan peruuttamista varattava pätevyyskirjan haltijalle määräaika laiminlyöntien tai puutteiden korjaamiseen. Määräajan pituuden tulisi olla riittävä ja kohtuullinen. Perusoikeuksien yleisiin rajoitusperiaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen mukaan vähäinen virhe, puutteellisuus tai laiminlyönti ei vielä voi johtaa luvan peruuttamiseen.
Ennen peruuttamispäätöksen tekemistä on aluehallintoviraston varattava pätevyyskirjan haltijalle mahdollisuus tulla kuulluksi. Velvoite ei koskisi tilannetta, jossa pätevyyskirjan haltija itse pyytää pätevyyskirjan peruuttamista. Pätevyyskirjan peruuttaminen olisi hallintomenettelyä ja siihen sovellettaisiin hallintomenettelyä koskevia säädöksiä. Sovellettaviksi tulisivat hallintolain (434/2003), kielilain (423/2003), saamen kielilain (1086/2003) ja viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) säännökset.
Pätevyyskirjan peruuttamista koskeva harkinta voisi käynnistyä 16 §:n mukaisen väliaikaisen peruuttamisen yhteydessä, mutta on myös mahdollista, että väliaikaista peruuttamista koskevaa päätöstä ei ole tehty, vaan peruuttamisen edellytykset tulisivat harkintaan muutoin. Näin olisi esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö olisi syyllistynyt muutoin kuin räjäytystyön yhteydessä tehtäviin laiminlyönteihin tai rikoksiin.
Pätevyyskirjan peruuttamistilanteessa on kiinnitettävä huomiota perustuslailla turvattuihin oikeuksiin. Perustuslain (731/1999) 18 §:ssä säädetään henkilön oikeudesta työhön ja elinkeinoon. Säännöksen mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Pätevyyskirjan peruuttaminen vaikuttaa henkilön oikeuteen valita elinkeino, mistä voi olla huomattavia vaikutuksia henkilön toimeentuloon. Henkilöllä on edelleen mahdollisuus tehdä työtä toisen henkilön valvonnassa, mutta työskentely itsenäisesti ei ole mahdollista, jos pätevyyskirja on peruutettu. Tämän vuoksi pätevyyskirjan peruuttamiseen tulee aina olla painavat perusteet. Harkinnassa tulee huomioida toisaalta myös perustuslain 7 §:n 1 momentin säännös. Sen mukaan jokaisella henkilöllä on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Tilanteessa, jossa muiden henki ja turvallisuus on vaarantunut tai vaarantumassa, voi viranomaisella olla tapauskohtaisesti painavat perusteet pätevyyskirjan peruuttamiselle.
Pykälän 4 momentin mukaan pätevyyskirja voitaisiin peruuttaa määräajaksi, korkeintaan 12 kuukaudeksi, tai toistaiseksi. Aluehallintovirasto voisi päätöksessään määrätä, että peruuttamispäätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta. Ehdotus vastaa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan yhteistoiminnasta annetun lain 15 §:n 3 momenttia. Pätevyyskirja olisi luovutettava välittömästi työsuojeluviranomaiselle.
Pykälän 5 momentin mukaan määräajaksi tehdyn peruuttamispäätöksen jälkeen työsuojeluviranomainen palauttaisi pätevyyskirjan hakemuksesta. Hakemukseen ei kuitenkaan tarvitsisi liittää samoja tietoja kuin varsinaiseen pätevyyskirjaa koskevaan hakemukseen. Toistaiseksi peruutettua pätevyyskirjaa henkilön olisi mahdollista hakea uudelleen kuten 11 §:ssä on säädetty. Aluehallintovirasto käsittelisi hakemuksen kuten kokonaan uuden hakemuksen ja siihen tulisi liittää mukaan pätevyyskirjan hakemisessa edellytetyt selvitykset.
16 §.Pätevyyskirjan väliaikainen peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin pätevyyskirjan väliaikaista peruuttamista. 1 momentin mukaan aluehallintovirasto voisi kiireellisissä tapauksissa peruuttaa väliaikaisesti panostajan pätevyyskirjan, jos aluehallintoviraston tietoon on tullut olennaisia seikkoja, jotka voivat johtaa pätevyyskirjan peruuttamiseen. Pätevyyskirjan väliaikainen peruuttaminen liittyy tilanteisiin, joissa viranomaisilta edellytetään nopeaa reagointia muiden henkilöiden hengen ja terveyden suojaamiseksi. Esimerkiksi räjäytystyömaalla sattuneen onnettomuuden jälkeen saattaa olla tarpeen, että henkilön pätevyyskirja voidaan peruuttaa väliaikaisesti eikä henkilöllä siten ole oikeutta tehdä räjäytystöitä itsenäisesti. Väliaikainen peruuttaminen olisi perusteltua myös esimerkiksi tilanteissa, joissa panostaja uhkaa toisen henkeä ja terveyttä vahingoittamistarkoituksessa uhaten räjähteillä tai tekee räjäytyksen muualla kuin räjäytystyömaalla. Esityksen 20 §:ssä on säädetty poliisin ilmoitusvelvollisuudesta. Onnettomuustilanteissa poliisi on usein viranomainen, joka saa ensimmäisenä tiedon tapahtuneesta. Tällöin väliaikaista peruuttamista koskeva harkintaprosessi voi käynnistyä poliisin ilmoituksen perusteella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuulemisesta. Pätevyyskirjan haltijaa on pätevyyskirjan väliaikaisen peruuttamisen tilanteessa pääsääntöisesti kuultava. Kuuleminen voitaisiin jättää tekemättä, jos tilaisuus tulla kuulluksi vaarantaisi räjäytystyön turvallisuuden tai yleisen turvallisuuden. Tällaisessa tilanteessa on tarpeen turvata nopeasti turvalliset työskentelyolosuhteet muille työntekijöille ja yleinen turvallisuus muille henkilöille. Väliaikainen peruuttaminen voitaisiin tehdä enintään kolmeksi kuukaudeksi. Tuona aikana työsuojeluviranomaisen olisi mahdollista harkita, onko perusteita pätevyyskirjan peruuttamiselle pidemmäksi määräajaksi tai toistaiseksi.
Pykälän 3 momentin mukaan aluehallintovirasto voisi päätöksessään määrätä, että väliaikaista peruuttamista koskevaa päätöstä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta. Ehdotus vastaa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan yhteistoiminnasta annetun lain 15 §:n 3 momenttia. Pätevyyskirja tulisi luovuttaa välittömästi aluehallintovirastolle.
17 §.Huomautus. Pykälässä säädettäisiin huomautuksen antamisesta. Aluehallintoviraston tulisi pätevyyskirjan peruuttamisen tai väliaikaisen peruuttamisen sijasta antaa huomautus, jos pätevyyskirjan peruuttaminen olisi olosuhteisiin nähden kohtuutonta. Mahdollisuus huomautuksen antamiseen ei koskisi 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tilanteita, joissa pätevyyskirja on peruutettava. Huomautus annettaisiin tilanteissa, joissa rikkomusten vähäisyyden vuoksi huomautus olisi peruuttamista sopivampi seuraamus. Tilanne voisi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, joissa henkilö jättää 6 §:n mukaisesti lääkärinlausunnon toimittamatta.
18 §.Pätevyyskirjan haltijan ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin pätevyyskirjan haltijan velvollisuudesta ilmoittaa aluehallintovirastolle sellaisista terveydellisessä sopivuudessaan tapahtuneista muutoksista, jotka estävät henkilön toimimisen panostajana. Säännös korostaisi henkilön omaa vastuuta arvioida kykyään työskennellä tehtävissä, joiden huolimaton suorittaminen voi aiheuttaa vaaraa ulkopuolisille.
19 §.Työnantajan ilmoitusoikeus. Pykälässä säädettäisiin panostajan pätevyyskirjan haltijan työnantajan oikeudesta ilmoittaa sellaisista tietoonsa seikoista, jotka voivat vaikuttaa henkilön pätevyyskirjan voimassaoloon. Ilmoitus tulisi tehdä kirjallisesti. Vaikka työsuojeluviranomaiset valvovat panostajana toimimista, ei valvonnalla pystytä kattamaan täydellisesti kaikkien työmaiden toimintaa. Työnantajan ilmoitusoikeutta voidaan perustella turvallisuuden vahvistumisen näkökulmasta.
20 §.Poliisin ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin poliisin velvollisuudesta ilmoittaa aluehallintovirastolle sellaisista tietoonsa tulleista olennaisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa panostajan pätevyyskirjan voimassaoloon. Käytännössä poliisin tietoon voi tulla rikostorjunnan ja rikosten selvittämisen yhteydessä seikkoja, joilla on yhtymäkohtia panostajiin ja pätevyyskirjan voimassaolon edellytyksiin. Tällöin on perusteltua, että poliisi antaa työsuojeluviranomaiselle tiedon, jotta työsuojeluviranomainen voi arvioida, johtavatko sen tietoon tulleet seikat panostajan pätevyyskirjan peruuttamiseen. Esimerkiksi suppeaan turvallisuusselvitykseen antamiseen jälkeen tapahtuneet poliisin tietoon tulleet muutokset voisivat olla seikkoja, joista tulisi ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle. Myös räjäytystyömailla tapahtuneet onnettomuudet voivat tyypillisesti olla tilanteita, joissa poliisilla on ilmoitusvelvollisuus työsuojeluviranomaisille.
21 §.Terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeus. Pykälän 1 momentin mukaan lääkärillä tai muulla terveydenhuollon ammattihenkilöllä olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä tehdä aluehallintovirastolle ilmoitus henkilöstä, jonka hän perustellusta syystä katsoo terveydentilansa tai käyttäytymisensä perusteella olevan sopimaton toimimaan panostajana. Nykyisessä panostajalaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Lääkärin ja muun terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeudella pyritään varmistamaan, että räjäytystyötä eivät tee sellaiset henkilöt, jotka voivat aiheuttaa toiminnallaan vaaraa itselle tai toisten henkilöiden hengelle ja terveydelle. Pätevyyskirjan voimassaoloaikana voi henkilön terveydentilassa ilmetä muutoksia, jotka estävät tai heikentävät hänen kykyään toimia panostajana. Tämän vuoksi on perusteltua, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä olisi mahdollisuus ilmoittaa asiasta työsuojeluviranomaiselle, joka puolestaan tekee arvion henkilön sopivuudesta työtehtäviin. Samantyyppinen säännös on ampuma-aselaissa. Terveydenhuollon henkilöillä olisi panostajien osalta ilmoitusoikeus, ei velvollisuus.
Pykälän 2 momentissa olisi valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella.
22 §.Panostajan pätevyyskirjojen rekisteri. Pykälän 1 momentin mukaan aluehallintovirasto pitäisi työsuojelun edistämiseksi ja asianmukaista valvontaa varten panostajan pätevyyskirjojen rekisteriä. Tietojen tallentaminen on tarpeen pätevyyskirjojen myöntämisen ja hallinnoinnin näkökulmasta. Rekisteriin tallennettaisiin henkilöstä tietyt tiedot, joita olisivat nimi ja tunnistetiedot, pätevyyskirjasta ilmenevän oikeutuksen laajuus ja pätevyyskirjan voimassaoloaika, pätevyyskirjan haltijan terveydentilaa koskevat tiedot, pätevyyskirjan haltijan koulutus, suoritettu kuulustelu ja työkokemus sekä tiedot työsuojeluviranomaisen tekemästä pätevyyskirjan peruuttamisesta, väliaikaisesta peruuttamisesta ja työsuojeluviranomaisen antamasta huomautuksesta.
Pätevyyskirjan haltijan terveydentilaa koskevien tietojen sisällyttäminen rekisteriin olisi tarpeen, koska pätevyyskirjan haltijalta edellytetään 5 §:n 2 momentin 2 kohdan ja 6 §:n perusteella terveydellistä sopivuutta. Terveydentilan osalta rekisteriin merkittäisiin lääkärintodistuksen antaneen lääkärin nimi ja yksilöintitunnus. Lisäksi rekisterissä olisi merkintä ”normaali tai katso lääkärintodistus”. Lääkärintodistus olisi hakemusasiakirjojen liitteenä, ei rekisterissä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rekisteritietojen säilyttämisajasta.
23 §.Tietojen luovuttaminen, henkilötietojen käsittely ja rekisteröidyn oikeudet. Aluehallintovirasto voisi 1 momentin mukaan salassapitosäännösten estämättä luovuttaa panostajan pätevyyskirjojen rekisterin tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti muulle viranomaiselle laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Tietoja voitaisiin luovuttaa myös EU- ja ETA-valtion viranomaiselle pätevyyskirjan myöntämiseen ja valvontaan liittyvien tehtävien hoitamiseksi samalla tavoin. Säännös on tarpeen, jotta esimerkiksi poliisi voisi omassa toiminnassaan saada tiedon nopeasti siitä, onko henkilöllä panostajan pätevyyskirja.
Muilta osin panostajan pätevyyskirjojen rekisteriin tallennettujen tietojen julkisuuteen ja tietojen luovuttamiseen sovellettaisiin viranomaisten toiminnasta annettua lakia (621/1999). Henkilötietojen käsittelyyn ja rekisteröidyn henkilön oikeuksiin sovellettaisiin henkilötietolakia (523/1999).
24 §.Muutoksenhaku. Panostajalaissa on osaltaan kysymys henkilön oikeudesta tehdä työtä. Koska pätevyyskirjan myöntämistä ja peruuttamista koskeva aluehallintoviraston päätös koskee henkilön oikeuksia ja velvollisuuksia, täytyy päätöksestä olla muutoksenhakumahdollisuus tuomioistuimeen. Panostajan kuulustelussa saatuun hylkäävään päätökseen saa vaatia oikaisua aluehallintovirastolta siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen ja muuhun aluehallintoviraston päätökseen saisi hakea muutosta hallintolainkäyttölain (586/1996) mukaisesti. Hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee pätevyyskirjan peruuttamista, väliaikaista peruuttamista ja huomautusta koskevassa asiassa muutosta haettaisiin hallintolainkäyttölain mukaisesti. Muista hallinto-oikeuden päätöksistä valitusoikeus olisi rajoitetumpaa ja valituksessa edellytettäisiin korkeimman hallinto-oikeuden valituslupaa.
25 §.Rangaistussäännös. Laki sisältäisi rangaistussäännöksen. Panostajarikkomuksesta tuomittaisiin sakkorangaistukseen se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta tekee räjäytystyötä, vaikka hänellä ei ole siihen 3 §:n 1 momentin mukaista oikeutta. Sääntelyssä olisi kysymys huolellisuusvelvoitteen turvaamisesta ja rangaistavuuden kynnykseksi ehdotetaan näin ollen tekijän huolimattomuutta. Säännös tulisi sovellettavaksi yksittäisiin rikkomuksiin, joista ei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Rikoslain 47 luvun 1 §:ssä säädetään rangaistavaksi työturvallisuusrikos, josta rangaistus voi olla sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi. Panostajarikkomus voi olla osa työturvallisuusrikosta.
26 §.Poikkeuslupa. Esityksessä ehdotetaan, että tietyissä tilanteissa henkilölle voitaisiin myöntää poikkeuslupa työskennellä panostajana. Ensinnäkin pätevyyskirjan voimassaoloa voitaisiin jatkaa henkilön täytettyä 68 vuotta. Työsuojeluviranomaisen harkintaan jäisi se, kuinka pitkäksi aikaa poikkeuslupa myönnetään. Nykyisen käytännön mukaan poikkeuslupia on myönnetty näissä tapauksissa noin kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Poikkeuslupaa voidaan edelleen jatkaa, jos pätevyyskirjan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Poikkeuslupa voitaisiin myöntää myös ulkomailla pätevöityneelle panostajalle. Kyseessä olisi tiettyä työkohdetta tai rajattua aikaa koskeva poikkeuslupa. Säännös olisi tarpeen työvoiman saatavuuden näkökulmasta. Ulkomailla pätevöityneillä henkilöillä on tyypillisesti hyvätasoista osaamista tietynlaisiin töihin, esimerkiksi tunnelityömaille, koska he ovat saaneet omassa kotimaassa koulutuksen ja kerryttäneet työkokemusta. Heidän koulutuksesta ei kuitenkaan ole samanlainen kuin Suomessa eikä sitä voida kaikissa tapauksissa tunnustaa 10 §:n mukaisesti.
27 §.Pätevyyskirjan mukana pitäminen ja sen esittämisvelvollisuus. Esityksessä ehdotetaan, että pätevyyskirjan haltijan tulisi pitää pätevyyskirjaa mukanaan hänen suorittaessaan räjäytystyötä. Nykyisessä lainsäädännössä ei ole vastaavaa säännöstä. Velvollisuus pitää pätevyyskirjaa mukana on perusteltua turvallisuuden kannalta, koska viranomaisten olisi helpompi selvittää, onko työmaalla työskentelevillä henkilöillä oikeus räjäytystyön tekemiseen.
28 §.Valvonta. Lain noudattamista valvoisivat työsuojeluviranomaiset eli aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet. Valvontaa suorittaisivat omilla alueillaan kaikki työsuojelun vastuualueet. Työsuojeluviranomaisten valvonnasta ja valvonnassa käytettävissä olevista keinoista säädetään työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006).
Työsuojelun vastuualueille voidaan määrätä erikoistumistehtäviä. Lain aluehallintovirastoista (896/2009) 6 §:n 2 momentin mukaan toimialueen laajentamisesta säädetään työsuojelun tehtävissä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Tältä osin on tarkoitus, että nykyinen käytäntö jatkuu ja pätevyyskirjat myöntävänä viranomaisena toimisi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue.
29 §.Pätevyyskirjan kaava. Esityksen mukaan työsuojeluviranomainen eli käytännössä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto vahvistaisi pätevyyskirjan kaavan. Pätevyyskirjassa olisi määriteltynä henkilön pätevyyskirjan luokka ja muut tarvittavat tiedot. Pätevyyskirjaan on myös mahdollista liittää esimerkiksi henkilön kuva valvonnan helpottamiseksi.
30 §.Voimaantulo. Ehdotettu laki sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen. Lain kanssa samanaikaisesti on tarkoitus antaa valtioneuvoston asetus panostajien pätevyyskirjoista. Voimaantulosäännöksellä kumottaisiin voimassa oleva panostajalaki. Samassa yhteydessä kumoutuisivat myös voimassa oleva valtioneuvoston asetus panostajien pätevyyskirjoista, sosiaali- ja terveysministeriön asetus panostajan pätevyyskirjan myöntävästä viranomaisesta ja pätevyyskirjan saamiseksi vaadittavasta koulutuksesta sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetus räjähdysaineen työmaavalmistuksen turvallisuudesta. Valtioneuvoston asetuksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen panostajan pätevyyskirjan myöntävästä viranomaisesta ja pätevyyskirjan saamiseksi vaadittavasta koulutuksesta osalta on tarkoitus antaa tarvittavilta osin valtioneuvoston asetustasoista sääntelyä. Räjähdysaineen työmaavalmistuksen osalta sääntely ei ole jatkossa tarpeen. Asiasta on säännökset muualla lainsäädännössä. Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä tarvittaviin toimiin lain toimeen panemiseksi.
Pykälässä säädettäisiin myös siirtymäajasta. Siirtymäsäännöksen mukaan nykyisen panostajalain voimassaolon aikana myönnetyt pätevyyskirjat olisivat voimassa viisi vuotta lain voimaantulosta. Siirtymäsäännös koskisi velvollisuutta hankkia esityksen mukainen pätevyyskirja, mutta esimerkiksi pätevyyskirjan peruuttamista, väliaikaista peruuttamista ja huomautusta koskevia säännöksiä sovellettaisiin heti lain voimaantullessa.
Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä nykyisten pätevyyksien muuttumisesta. Käytännössä annettaisiin säännökset siitä, mihin pätevyyskirjaluokkiin nykyiset pätevyyskirjat vaihdettaisiin ja nykyisten sosiaali- ja terveysministeriön kuulustelijaoikeuksien muuttumisesta asiantuntijaoikeuksiksi.