1  Lakiehdotusten perustelut

1 §. Lain soveltamisala. Pykälässä todettaisiin, että laissa säädetään tuesta, jolla kompensoidaan päästökaupasta johtuvaa sähkön hinnan nousua merkittävälle hiilivuodon riskille alttiille toimialoille. Päästökaupan valtiontukisuuntaviivoissa toimialan katsotaan olevan päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 15 kohdan mukaisesti alttiina merkittävälle hiilivuodon riskille, jos kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan merkittävyys on yli 10 prosenttia ja päästökauppadirektiivin täytäntöönpanosta aiheutuvien välillisten lisäkustannusten yhteismäärä johtaisi tuotantokustannusten huomattavaan eli vähintään viiden prosentin lisääntymiseen laskettuna osuutena bruttoarvonlisäyksestä. Välillisiä kustannuksia laskettaessa suuntaviivoissa on käytetty samoja oletuksia kuin komission päätöksessä 2010/2/EU (hiilivuotoluettelo). Määrällisen arvion lisäksi toimiala on voitu sisällyttää suuntaviivojen luetteloon merkittävälle hiilivuodon riskille alttiista toimialoista päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 17 kohtaa vastaavan laadullisen arvioinnin perusteella. Laadullisessa arvioinnissa on tarkasteltu välillisten päästökauppadirektiivistä johtuvien kustannusten epäsymmetristä vaikutusta sekä näyttöä siitä, että toimiala ei voi siirtää kasvaneita kustannuksia asiakkailleen ilman, että menettää markkinaosuuden kolmansista maista tuleville kilpailijoille. 

Tukeen olisi oikeus toiminnanharjoittajalla, joka toimii päästökaupan valtiontukisuuntaviivoissa NACE-koodien mukaisesti luetelluilla toimialoilla tai alatoimialoilla ja valmistaa tukikelpoisia tuotteita. Näiden sähköintensiivisten toimialojen ja alatoimialojen katsotaan olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille EU:n päästökauppajärjestelmän aiheuttamien sähkön hintoihin siirrettyjen kustannusten vuoksi. Tukeen olisivat oikeutettuja kaikki päästökaupan valtiontukisuuntaviivoissa luetellut toimialat ja alatoimialat. 

Tukeen oikeutetut toimialat ja alatoimialat lueteltaisiin lain liitteessä 1. Tukikelpoiset tuotteet jaoteltaisiin NACE-koodien perusteella. Sovellettavat NACE-koodit olisivat Euroopan yhteisön tilastollisesta toimialaluokituksesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3037/90 muuttamisesta annetun komission asetuksen N:o 29/2002 mukaiset.  

2 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälässä säädettäisiin lain suhteesta valtionavustuslakiin. Valtionavustuslain 3 §:ssä säädetään valtionavustuslain suhteesta muihin valtionavustuksia 

koskeviin säännöksiin ja eräitä valtionavustusta lähellä olevia julkisen tuen muotoja koskeviin säännöksiin. Valtionavustuslain 3 §:n 3 momentissa säädetään eräistä julkisen tuen muodoista, joihin valtionavustuslakia ei sovelleta toissijaisena yleislakina. Valtionavustuslain 3 §:n 3 momentin 1 kohdan nojalla valtionavustuslaki ei koske lakisääteistä tukea, korvausta tai muuta etuutta, jos oikeus sen saamiseen perustuu lakiin ja myönnettävän määrän määräytymisperuste säädetään yksityiskohtaisesti laissa. 

Lakiehdotuksen 1 ja 4 §:ssä säädetään yksityiskohtaisesti toiminnanharjoittajan oikeudesta saada tukea. Maksettavan tuen suuruudesta säädetään yksityiskohtaisesti ehdotuksen 5—7 §:ssä. Energiavirastolla ei olisi tarkoituksenmukaisuuteen tai talousarvion toimeenpanoon liittyvää harkintavaltaa sen päättäessä oikeudesta saada tukea tai maksettavan tuen määrästä. 

Valtionavustuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 63/2001 vp) mukaan laki voisi toimia mallina tukien käyttöä, valvontaa ja tarkastusta sekä palauttamista ja takaisinperintää koskeville säännöksille, vaikka kyse olisi sellaisesta valtionavustuslain 3 §:ssä tarkoitetusta etuudesta, johon lakia ei sovelleta. Edelleen perustelujen mukaan tarvittaessa erityislainsäädännössä voidaan ottaa viittaussäännöksellä sovellettavaksi tarkoitukseen soveltuvat valtionavustuslain säännökset. Lakiehdotuksen 25 §:n 2 momentissa, 26 ja 28 §:ssä on viittaus valtionavustuslain sovellettavaksi tarkoitettuun säännökseen. Muutoin valtionavustuslaki ei tulisi sovellettavaksi. 

3 §. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin laissa käytetyt keskeiset käsitteet.Pykälän 1 kohdan nojalla toiminnanharjoittajalla tarkoitettaisiin luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on tosiasiallinen määräysvalta tukeen oikeutetun laitoksen toiminnasta. Toiminnanharjoittaja voisi hakea tässä laissa tarkoitettua tukea siltä kalenterivuodelta, jonka lopussa laitos on ollut toiminnanharjoittajan tosiasiallisessa määräysvallassa. 

Pykälän 2 kohdan nojalla tarkasteluvuodella tarkoitettaisiin kalenterivuotta, jonka tietojen perusteella tukea haetaan. Päästökaupan valtiontukisuuntaviivojen mukaan tuki voidaan maksaa takautuvasti edellisen vuoden tietojen mukaan. 

Pykälän 3 kohdan nojalla tuki-intensiteetillä tarkoitettaisiin prosenttiosuutta tuen määrän laskemisen perusteena olevista tiedoista. Tuki-intensiteetti olisi laskeva siten, että vuosina 2016—2018 se olisi 40 prosenttia ja vuosina 2019—2020 se olisi 37,5 prosenttia. Kansallisesti päätetty tuki-intensiteetti olisi päästökaupan valtiontukisuuntaviivojen sallittua enimmäisintensiteettiä selvästi alhaisempi. Alhainen intensiteetti rajaa tuen kokonaiskustannusta. Samalla se täyttää suuntaviivojen vaatimukset tuen asteittaisesta alenemisesta sekä siitä, että kannustimet siirtyä vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin teknologioihin säilyvät. 

Pykälän 4 kohdan nojalla hiilidioksidin päästökertoimella tarkoitettaisiin fossiilisista polttoaineista eri maantieteellisillä alueille tuotetun sähkön hiilidioksidi-intensiteetin painotettua keskiarvoa. Painotus vastaa fossiilisten polttoaineiden tuotantoyhdistelmää kyseisellä maantieteellisellä alueella. Hiilidioksidin päästökerroin saadaan jakamalla energiateollisuuden hiilidioksidiekvivalentteina ilmoittama päästöjen määrä fossiilisista polttoaineista saadun sähkön bruttotuotannolla. Hiilidioksidin päästökerroin ilmoitetaan hiilidioksiditonneina megawattituntia kohti. Päästökaupan valtiontukisuuntaviivojen mukaan Suomi kuuluu Pohjoismaiden alueeseen Tanskan, Ruotsin ja Norjan kanssa. Suuntaviivoissa määritetty hiilidioksidin päästökerroin Pohjoismaiden alueelle on 0,67. 

Pykälän 5 kohdan nojalla Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinnalla tarkoitettaisiin joulukuussa erääntyvän EU:n päästöoikeuden yhden vuoden johdannaissopimuksen päivittäisten päätöshintojen keskiarvoa euroina kaupankäyntivolyymiltaan suurimmassa Euroopan talousalueella toimivassa päästökauppapörssissä tarkasteluvuotta edeltävänä kalenterivuonna. Esimerkiksi vuoden 2015 tietojen perusteella maksettavaa tukea laskettaessa käytettävä hinta olisi joulukuun 2015 johdannaisen keskimääräinen hinta vuonna 2014. 

Pykälän 6 kohdan nojalla perustuotoksella tarkoitettaisiin kunkin laitoksessa valmistettavien tukikelpoisten tuotteiden keskimääräistä tuotantoa tonneina vuodessa viitejaksolla 2005—2011 sellaisten laitosten osalta, jotka ovat olleet toiminnassa kaikkina kyseisen viitejakson vuosina. Seitsemän vuoden viitejakson ajalta yksi kalenterivuosi voitaisiin jättää jakson ulkopuolelle. Perustuotosta määriteltäessä otettaisiin huomioon vain 1 § mukainen tukikelpoinen tuotanto. Perustuotos määriteltäisiin erikseen kullekin laitoksessa valmistettavalle tukikelpoiselle tuotteelle. 

Jos laitos ei ole ollut toiminnassa kaikkina viitejakson 2005—2011 vuosina, perustuotoksena pidettäisiin vuosittaisen tuotannon keskiarvoa niiltä vuosilta, jotka laitos on ollut toiminnassa. Kun laitoksen toiminnasta on tiedot seitsemän vuoden ajalta, perustuotoksena pidettäisiin tämän viitejakson vuosittaisen tuotannon keskiarvoa. Jos esimerkiksi laitos on aloittanut toimintansa vuonna 2010, perustuotoksena pidettäisiin vuoden 2016 perusteella maksettavan tuen osalta vuosien 2010—2015 vuosittaisen tuotannon keskiarvoa. Tästä eteenpäin perustuotoksena pidettäisiin vuosien 2010—2016 vuosittaisen tuotannon keskiarvoa. Viitejaksojen ajalta yksi kalenterivuosi voitaisiin jättää jakson ulkopuolelle, kun laitoksen toiminnasta on tiedot seitsemän vuoden ajalta. 

Jos laitos ei ole ollut toiminnassa vähintään yhtenä vuonna vuosien 2005—2011 aikana, perustuotoksena pidettäisiin vuosittaista tuotantoa tarkasteluvuonna, kunnes toiminnasta on tiedot neljältä vuodelta. Tämän jälkeen perustuotoksena pidettäisiin niiden kolmen edeltävän vuoden tuotannon keskiarvoa, joiden osalta toiminnasta on tiedot. Jos esimerkiksi laitos on aloittanut toimintansa vuonna 2013, sen perustuotoksena pidettäisiin edeltävän vuoden tuotantoa kunnes toiminnasta on tiedot vuosilta 2013—2016. Tämän jälkeen laitoksen tuotannon perustasona pidettäisiin vuosien 2014—2016 tuotannon keskiarvoa tuen keston ajan. 

Pykälän 7 kohdan nojalla sähkönkulutuksen perustasolla tarkoitettaisiin laitoksen keskimääräistä sähkönkulutusta megawattitunteina vuodessa viitejaksolla 2005—2011 sellaisten laitosten osalta, jotka ovat olleet toiminnassa kaikkina kyseisen viitejakson vuosina. Seitsemän vuoden viitejakson ajalta yksi kalenterivuosi voitaisiin jättää jakson ulkopuolelle. Sähkönkulutuksen perustasoa määriteltäessä otettaisiin huomioon vain sellainen 1 § mukaisten tukikelpoisten tuotteiden tuotannon osuus laitoksen sähkönkulutuksesta, jolle ei ole käytettävissä sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa. 

Jos laitos ei ole ollut toiminnassa kaikkina viitejakson 2005—2011 vuosina, sähkönkulutuksen perustasona pidettäisiin sähkön vuosikulutuksen keskiarvoa niiltä vuosilta, jotka laitos on ollut toiminnassa. Kun laitoksen toiminnasta on tiedot seitsemän vuoden ajalta, sen sähkönkulutuksen perustasona pidettäisiin tämän viitejakson vuosittaisen sähkönkulutuksen keskiarvoa. Viitejaksojen ajalta yksi kalenterivuosi voitaisiin jättää jakson ulkopuolelle, kun laitoksen toiminnasta on tiedot seitsemän vuoden ajalta 

Jos laitos ei ole ollut toiminnassa vähintään yhtenä vuonna vuosien 2005—2011 aikana, sähkönkulutuksen perustasona pidettäisiin sähkön vuosikulutusta tarkasteluvuonna, kunnes toiminnasta on tiedot neljältä vuodelta. Tämän jälkeen sähkönkulutuksen perustasona pidettäisiin niiden kolmen edeltävän vuoden sähkönkulutuksen keskiarvoa, joiden osalta toiminnasta on tiedot. 

Pykälän 8 kohdan nojalla sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla tarkoitettaisiin tuotekohtaista sähkönkulutusta tuotostonnia kohti. Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot ilmoitettaisiin megawattitunteina tuotostonnia kohti ja ne määriteltäisiin Prodcom-tasolla 8. Käytettävät sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot luetellaan lakiehdotuksen liitteessä 2, ja ne perustuvat komission määrittelemiin vertailuarvoihin jotka on lueteltu komission päätöksessä 2012/C 387/06. Eräiden tuotantoprosessien osalta polttoaine ja sähkö ovat vaihdettavissa. Näiden tuotteiden osalta ei ole asianmukaista ilmoittaa tuotteen vertailuarvoa megawattitunteina tuotostonnia kohti. Sen sijaan lähtökohtana ovat suorista päästöistä johdetut erityiset kasvihuonekaasupäästökäyrät. Näiden prosessien osalta vertailuarvot on määritetty suorien päästöjen summan perusteella samoin kuin sähkön vaihdettavissa olevan osan käytöstä aiheutuvien välillisten päästöjen perusteella. Vertailuarvot on ilmoitettu hiilidioksiditonneina tuotostonnia kohti. Näissä tapauksissa tuotteen vertailuarvo muunnetaan sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoksi lakiehdotuksen liitteessä 2 kuvatulla tavalla. 

Pykälän 9 kohdan nojalla toissijaisella sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla tarkoitettaisiin 80 prosentin osuutta sähkönkulutuksen perustasosta. Komissio on määritellyt tukiohjelmassa käytettävän toissijaisen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvon päätöksessä 2012/C 387/06. Arvoa sovellettaisiin kaikkiin tuotteisiin ja prosesseihin, jotka kuuluvat tukikelpoisiin toimialoihin tai toimialojen osiin, mutta joille ei ole määritelty omaa sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa. Toissijainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo vastaa komission mukaan sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoja soveltamalla saavutettua keskimääräistä vähennyspanosta, kun tarkastellaan vertailuarvon mukaista sähkönkulutusta suhteessa ennakoituun sähkönkulutukseen. 

Pykälän 10 kohdan nojalla alkukapasiteetilla tarkoitettaisiin kahden suurimman kuukausittaisen tuotantomäärän keskiarvoa tammikuun 1 päivän 2005 ja joulukuun 31 päivän 2011 välisenä aikana olettaen, että laitoksen osa on toiminut tällä teholla 720 tuntia kuukaudessa 12 kuukautena vuodessa. Ellei asetettua alkukapasiteettia voitaisi määrittää edellä mainitun mukaisesti, laitoksen osan kapasiteetti todennettaisiin kokeellisesti Energiaviraston ja todentajan valvonnassa sen varmistamiseksi, että käytetyt muuttujat olisivat kyseiselle toimialalle tyypillisiä ja että kokeellisen todennuksen tulokset olisivat edustavia. 6 §:n 3 momentin mukaisesti valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin merkittävästä kapasiteetin laajentumisesta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin näin ollen antaa tarkempia säännöksiä alkukapasiteetista ja sen päivittämisestä 6 §:n mukaisesti. 

4 §.Tuen myöntämisen perusteet. Pykälässä säädettäisiin tuen kestosta ja tuen myöntämisen perusteista. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tukea voidaan myöntää vuodesta 2016 alkaen. Tuki maksettaisiin takautuvasti tarkasteluvuotta seuraavana vuonna. Ensimmäinen vuosi, jonka tietojen perusteella tukea voitaisiin myöntää, olisi 2016. Vuoden 2016 tietojen perusteella myönnettävä tuki maksettaisiin siis vuonna 2017. Viimeinen vuosi, jonka tietojen perusteella tukea voitaisiin myöntää, olisi 2020. Vuoden 2020 tietojen perusteella myönnettävä tuki tulisi maksuun vuonna 2021. 

Päästökaupan valtiontuen suuntaviivoja sovelletaan vuoden 2020 loppuun asti eli kolmannen päästökauppakauden loppuun asti. Suuntaviivoissa todetaan, että tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille arvioidaan vertaamalla sen yhteiseen etuun liittyvää myönteistä vaikutusta ja mahdollisia kielteisiä sivuvaikutuksia kuten kaupan ja kilpailun vääristymistä. Vertailu tehdään suuntaviivojen perusteella. Tästä syystä tuen kesto ei saa ylittää suuntaviivojen kestoa. Suuntaviivoissa todetaan myös, että komissio saattaa tarkastella suuntaviivoja uudelleen parin vuoden välein niiden hyväksymisen jälkeen ja saattaa jäsenvaltioita kuultuaan tehdä muutoksia suuntaviivoihin. On myös mahdollista, että vastaavat päästökaupan epäsuoria kustannuksia koskevat valtiontuen suuntaviivat otetaan käyttöön myös vuoden 2020 jälkeen alkavalle päästökauppakaudelle. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tukea myönnetään vain sellaisen sähkön kulutuksen perusteella, jonka hintaan sisältyy hiilidioksidikustannus. Hiilidioksidipäästöistä johtuvien kustannusten sisältymistä sähkön eri hankintatapoihin käsitellään edellä lakiehdotuksen yleisperusteluissa. Tuen hakijan tulisi antaa hakemuksen yhteydessä selvitys siitä, että tämän käyttämään sähköön sisältyy hiilidioksidikustannus. Lisäksi Energiavirastolla olisi tukiviranomaisena laajat tiedonsaantioikeudet asian tarkastelemiseksi tarvittaessa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tukea myönnettäisiin laitoksen toissijaisella sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla jaetun perustuotosta vastaavan sähkönkulutuksen tai sähkönkulutuksen perustason yksi gigawattituntia ylittävältä määrältä. Perustuotosta vastaava sähkönkulutus laskettaisiin päästökaupan valtiontukisuuntaviivojen mukaisesti. Rajausta voidaan perustella hallinnollisella tarkoituksenmukaisuudella. Pöyry Management Consulting:in tekemässä selvityksessä tunnistetut, yli viisi gigawattituntia kuluttavat laitokset vastaavat selvityksen mukaan 90 prosentista tilastoidusta sähkönkulutuksesta kompensaatioon oikeutetuilla toimialoilla. Alle yhden gigawattitunnin sähkönkulutuksella tuen määrä jäisi sen verran vähäiseksi, että tuen hakeminen tuskin olisi tarkoituksenmukaista ottaen huomioon siitä aiheutuvat kustannukset. Toiminnanharjoittajalle aiheutuu kustannuksia tuen hakemisesta sekä hakemuksen käsittelymaksun että tarvittavien tietojen todentamisen kautta. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tuen myöntämisestä tilanteessa, jossa laitos on lopettanut toimintansa. Tukea ei myönnettäisi laitokselle, jos toiminnan uudelleen aloittaminen ei olisi teknisesti mahdollista. Teknisesti mahdotonta olisi aloittaa uudelleen toiminta tilanteissa, joissa laitoksen toiminnan kannalta keskeisiä laitteistoja ei enää pidettäisi toimintakuntoisina. Jos toiminnan aloittaminen olisi teknisesti mahdollista, toiminnanharjoittajan on osoitettava, että laitos aloittaisi toimintansa uudelleen kuuden kuukauden kuluessa toiminnan lopettamisesta. Tällöin laitoksella olisi mahdollista saada tuki edelleen, jos toimintaa jatkettaisiin. Tämä kohta olisi linjassa päästökaupan valtiontukisuuntaviivan tuotantotason laskun kanssa, jonka mukaan tuotannon laskiessa 90 prosenttia tukea ei myönnetä lainkaan. Tukea ei olisi siten tarkoituksenmukaista maksaa toimintansa lopettaneelle laitokselle. Kokonaan toimintansa lopettaneen laitoksen hakemus voitaisiin 4 momentin mukaisesti hylätä jo kyseisen kohdan mukaisilla perusteilla, eikä Energiaviraston tarvitsisi laskea tukimäärää tuotannon laskun perusteella. 

5 §. Tuen määrän laskeminen. Pykälässä säädettäisiin laskukaavasta, jonka perusteella tuen määrä lasketaan. Laskukaava perustuu komission valtiontukisuuntaviivoihin, joissa annetaan määräyksiä sallitun tuen enimmäismäärästä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tuen määrästä silloin, kun laitoksessa valmistettaville tuotteille on käytettävissä komission päätöksessä 2012/C 387/06 määritelty tuotekohtainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo (eli tuote mainitaan lakiehdotuksen liitteessä 2). Tuen määrä laskettaisiin jokaisen lain soveltamisalaan kuuluvan tuotteen osalta erikseen. Kunkin laitoksessa valmistettavan tuotteen perustuotos laskettaisiin suhteellisena osuutena tuotannon määrän mukaan. 

Vuosittaisen tuen määrä laskettaisiin seuraavan kaavan mukaisesti: 

tuki-intensiteetti tarkasteluvuonna 

kertaa 

hiilidioksidin päästökerroin 

kertaa 

Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta tarkasteluvuotta edeltävänä vuonna 

kertaa 

tuotekohtainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo 

kertaa 

perustuotos. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tuen määrän laskemisesta silloin, kun laitoksessa valmistettavalle tuotteelle tai tuotteille ei ole käytettävissä komission päätöksessä 2012/C 387/06 määriteltyä tuotekohtaista sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa (eli tuotetta ei mainita lakiehdotuksen liitteessä 2). Tuen määrä laskettaisiin toissijaisen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvon ja sähkönkulutuksen perustason perusteella vain niissä tapauksissa, joissa tuotekohtaista sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa ei ole käytettävissä. Tällöin tuen määrä laskettaisiin kullekin laitokselle lain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden valmistuksen yhteisen sähkökulutuksen perusteella. 

Vuosittaisen tuen määrä laskettaisiin noudattaen seuraavaa kaavaa: 

tuki-intensiteetti tarkasteluvuonna 

kertaa 

hiilidioksidin päästökerroin 

kertaa 

Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta tarkasteluvuotta edeltävänä vuonna 

kertaa 

toissijainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo 

kertaa 

sähkönkulutuksen perustaso. 

Jos laitoksessa valmistettaisiin lisäksi tuotteita, jotka eivät kuulu lain soveltamisalaan, tuen määrä laskettaisiin ainoastaan lain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta. Tarkempia säännöksiä tuen määrän laskemisesta voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. 

6 §.Kapasiteetin merkittävä laajentuminen. Perustuotosta tai sähkönkulutuksen perustasoa voitaisiin lisätä suhteessa tukikelpoisen tuotannon laajentumiseen, jos laitoksen tuotantokapasiteetti laajentuu merkittävästi viitejakson 2005—2011 jälkeen. Merkittävänä kapasiteetin laajentumisena pidettäisiin laitoksen osan asetetun alkukapasiteetin merkittävää lisäämistä siten, että laitoksessa tapahtuu yksi tai useampi määritettävissä oleva, sen tekniseen laitteistoon ja toimintaan liittyvä fyysinen muutos, joka on muu kuin pelkkä olemassa olevan tuotantolinjan korvaaminen; ja että laitos voi toimia kapasiteetilla, joka on vähintään 10 prosenttia suurempi kuin sen asetettu alkukapasiteetti ennen muutosta ja joka on tulosta yhdestä tai useammasta investoinnista käyttöomaisuuteen. Laitoksen alkukapasiteetti, perustuotos ja sähkönkulutuksen perustaso määriteltäisiin sen ensimmäisen tukihakemuksen käsittelyn yhteydessä. Kapasiteetin merkittävästä laajentumisesta sekä alkukapasiteetin määrittelystä voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

7 §. Tuotantotason lasku. Pykälässä säädettäisiin maksettavan tuen määrästä, jos laitoksen tuotantotaso laskee. Jos laitoksen tuotantotaso laskee tarkasteluvuoden aikana 50—75 prosenttia perustuotokseen taikka sähkönkulutuksen perustasoon verrattuna, se saisi tukea vain puolet perustuotosta tai sähkönkulutuksen perustasoa vastaavan tuen määrästä. Jos laitoksen tuotantotaso laskee tarkasteluvuoden aikana 76—90 prosenttia perustuotokseen taikka sähkönkulutuksen perustasoon verrattuna, se saisi tukea vain 25 prosenttia perustuotosta tai sähkönkulutuksen perustasoa vastaavan tuen määrästä. Jos laitoksen tuotantotaso laskee tarkasteluvuoden aikana vähintään 90 prosenttia perustuotokseen taikka sähkönkulutuksen perustasoon verrattuna, se ei saisi lainkaan tukea. 

Tarkempia säännöksiä tuotantotason laskusta voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. 

8 §.Viranomaistehtävät. Energiavirasto hoitaisi tukeen liittyvät viranomaistoimet. Energiavirasto vastaisi tuen määrän laskemisesta, myöntämisestä, maksamisesta, valvonnasta, raportoinnista sekä muista ehdotetussa laissa säädetyistä viranomaistehtävistä. Muita tehtäviä olisivat esimerkiksi todentajien hyväksyntä sekä tuen takaisinperintä. Energiavirasto vastaisi tukea koskevan vuosittaisen raportin laatimisesta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1589/2015 ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004, sellaisena kuin sitä on täydennetty komission asetuksella (EY) 2015/2282 mukaisesti. Edellä mainituissa asetuksissa vahvistettujen vaatimusten lisäksi raportin tulisi sisältää päästökaupan valtiontuen suuntaviivoissa edellytetyt tiedot. 

9 §.Tuen hakeminen. Tukea saadakseen toiminnanharjoittajan olisi toimitettava Energiavirastolle hakemus. Tukihakemus tulisi toimittaa Energiavirastolle valtioneuvoston asetuksessa säädettyyn ajankohtaan mennessä, jotta tukihakemus voitaisiin hyväksyä. Asetetun määräajan jälkeen tulleet hakemukset hylättäisiin. Tukea haettaisiin laitoskohtaisesti. Tukihakemuksessa olevat tiedot tulisi todentaa valtioneuvoston asetuksen mukaisesti Energiaviraston hyväksymällä todentajalla ennen tukihakemuksen toimittamista Energiavirastolle. Hakemukseen tulisi lisätä todentajan todennus siitä, että hakemuksessa olevat tiedot laitoksessa valmistettavan tuotteen kuulumisesta lain soveltamisalaan, perustuotoksesta, sähkönkulutuksen perustasosta, merkittävästä kapasiteetin laajentumisesta sekä alkukapasiteetista pitävät paikkansa. Tukihakemus toimitettaisiin Energiavirastolle sähköisellä järjestelmällä sen jälkeen, kun todentaja on merkinnyt todennuksen tietojen oikeellisuudesta. 

Tarkempia säännöksiä tuen hakemisesta, hakemuksesta ja sen liitteistä sekä todentajan todennuksesta voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. Asetuksessa säädettäisiin muun muassa hakemuksen sisällöstä, todennettavista tiedoista sekä hakemuksen toimittamisesta Energiavirastolle. Asetuksessa säädettäisiin myös hakemuksen toimittamisen ajankohdasta. 

10 §. Päätös tuen myöntämisestä. Energiavirasto antaisi päätöksen 5—7 §:n mukaisesti lasketun tuen myöntämisestä. Energiaviraston tulisi käsitellä hakemus siten, että maksu voitaisiin suorittaa 11 §:n mukaisesti saman kalenterivuoden aikana. Kunkin toiminnanharjoittajan ensimmäistä hakemusta käsitellessään Energiavirasto määrittelisi tuen laskemisessa käytettävän perustuotoksen tuotekohtaisesti kullekin laitokselle sekä sähkönkulutuksen perustason muille tukikelpoisille tuotteille, joille ei ole käytössä tuotekohtaista sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa. Lisäksi Energiavirasto määrittelisi alkukapasiteetin tuotekohtaisesti kullekin laitokselle. Kunkin laitoksen osalta näitä perustuotoksen tai sähkönkulutuksen perustason sekä alkukapasiteetin määriä käytettäisiin laskettaessa tuen määrää seuraavana vuonna, jos toiminnanharjoittaja hakee tällöin tukea. Jos tällöin Energiavirasto toteaisi tuotantotason laskun taikka merkittävän kapasiteetin laajentumisen, perustuotos tai sähkönkulutuksen perustaso sekä kapasiteetti määriteltäisiin uudelleen 6 ja 7 §:n mukaisesti. Energiavirasto hyväksyisi hakemuksen, jos siinä on osoitettu, että tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja hyväksymiselle ei ole tässä laissa säädettyä estettä. 

Tarkempia säännöksiä tuen myöntämisestä annettavasta päätöksestä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. 

11 §.Tuen maksaminen. Tuki myönnettäisiin vuosittain hakemuksen perusteella. Energiavirasto maksaisi tuen 10 §:n päätöksen mukaisesti viimeistään sen kalenterivuoden lopussa, jona tukea on haettu. Maksettavasta summasta Energiavirasto voisi kuitata takaisinperittävän tai palautettavan tuen taikka sen perusteella perittävän koron tai viivästyskoron 28 §:n mukaisesti. 

Energiaviraston tulisi jättää tuki maksamatta, jos tuensaajaa koskee Euroopan komission valtiontukien alalla antamaan sellaiseen aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton takaisinperintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjen vastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi. 

12 §.Todentajaksi hyväksymisen edellytykset. Todentajaksi hyväksyttäisiin hakija, joka on toiminnanharjoittajaan nähden ulkopuolinen ja puolueeton. Hakijan tulisi olla myös objektiivisesti katsoen puolueeton siten, ettei luottamus todentajan toimintaan yleisesti vaarannu. Tästä syystä pykälässä säädettäisiin, että hakijan tulisi olla todennustehtävissä riippumaton sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Lisäksi hakijalla tulisi olla käytössään todennustehtäviä varten riittävästi ammattitaitoista ja riippumatonta henkilöstöä. Ammattitaitoa koskevalla vaatimuksella varmistetaan, että hakija on pätevä todentajan tehtäviin. Lisäksi todentajan olisi osoitettava, että hän tuntee esitetyn lain ja sen nojalla annetut määräykset. Pätevyys varmistetaan myös vaatimalla, että hakijalla on toiminnan edellyttämät laitteet, välineet ja järjestelmät. Hakijalla tulisi lisäksi olla toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä vastuuvakuutus tai muu vastaava riittäväksi katsottava järjestely. 

Tarkempia säännöksiä todentajaksi hyväksymisen edellytyksistä ja todentajan pätevyysalueista voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella muuan muassa todentajan kelpoisuuden edellytyksistä ennen kuin todentaja on akkreditoitu. Akkreditointimenettely kestää yleensä vuoden, joten ensimmäiset akkreditoidut todentajat olisivat käytössä vasta vuonna 2018. 

13 §. Todentajaksi hyväksyminen. Energiavirasto hyväksyisi hakemuksesta akkreditoidun suomalaisen yhteisön tai säätiön taikka tällaisen osan todentajaksi. Edellytysten täyttyminen olisi osoitettava Turvallisuus- ja kemikaaliviraston osana toimivan FINAS-akkreditointipalvelun (FINAS) tekemän akkreditoinnin tai pätevyydestä antaman lausunnon perusteella sen mukaan kuin vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetussa laissa (920/2005) säädetään. Akkreditointimenettelyyn sisältyy jatkuva valvonta, jolla FINAS varmistaa, että todentaja jatkuvasti täyttää säädetyt edellytykset. Jos edellytysten täyttyminen perustuu FINASin antamaan lausuntoon, ei vastaavaa valvontaa ole. 

Hyväksymispäätöksessä määriteltäisiin todentajan pätevyysalue sekä annettaisiin yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset todentajan toimintaa koskevat määräykset. Pätevyysaluetta voitaisiin rajata koskemaan esimerkiksi tietyntyyppisiä tukeen oikeutettuja toimialoja. Määräyksillä varmistettaisiin, että todentajan tehtävät tulevat asianmukaisesti hoidetuksi. Päätöksessä voitaisiin esimerkiksi vahvistaa, millaisia menettelyjä todentaja saa soveltaa. Todentajan on jatkuvasti täytettävä sille asetetut vaatimukset, joten päätöksessä voitaisiin muun muassa vahvistaa ajankohta, jolloin todentajan pätevyys on arvioitava uudelleen ja miten tämä arviointi järjestetään. Tämä on erityisesti tarpeen, kun todentajan pätevyys perustuu akkreditoinnin sijasta FINASin antamaan lausuntoon. 

Todentajan hyväksymistä koskeva päätös voidaan antaa myös määräajaksi. Lähtökohtana on kuitenkin, että hyväksymispäätös olisi voimassa toistaiseksi, jos todentajan pätevyys perustuu FINASin akkreditointiin. Koska akkreditointimenettely kestää yleensä vuoden, todentajat toimisivat ilman akkreditointi ennen sen myöntämistä. Tällöin hyväksyntä tulisi myöntää vain määräajaksi ja toistaiseksi voimassa oleva hyväksyntä myöntää vasta akkreditointimenettelyn päätyttyä. 

Todentajaksi voitaisiin hyväksyä myös päästökauppalain (311/2011) ja uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain (1396/2010) mukaisesti hyväksytty todentaja laajentamalla todentajan pätevyysaluetta pykälän 1 ja 2 momentin mukaisesti kattamaan esitetyn lain mukainen toiminta. Tällöin ei tarvitsisi aloittaa akkreditointimenettelyä aivan alusta vaan akkreditointi koskisi vain pätevyysalueen laajentamista tämän lain mukaiseksi, jolloin todentaja voitaisiin hyväksyä pelkästään pätevyysalueen laajentamisen perusteella. 

Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa akkreditoitu todentaja rinnastettaisiin 1 momentissa tarkoitettuun todentajaan, jos todentaja on yhteisö tai säätiö taikka tällaisen osa ja täyttää 12 §:ssä säädetyt edellytykset sekä akkreditoinnissa on noudatettu vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetussa laissa säädettyä vastaavaa menettelyä. Käytännössä tämä edellyttäisi kyseisen maan kansallisen akkreditointielimen toteamaa pätevyyttä. Energiavirasto hyväksyisi 1 ja 2 momentin mukaisesti toisessa maassa akkreditoidun todentajan ja antaisi tarvittavat todentajan toimintaa koskevat määräykset todentamisesta. 

Tarkempia säännöksiä menettelystä, jossa todentaja hyväksytään, hyväksymisen edellytysten arvioinnista ja todentajan pätevyysalueista voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. 

14 §.Todentajan tehtävät. Todentajan olisi annettava todennus 9 §:n 2 momentin mukaisesti, jos hakemuksessa olevat todennettavat tiedot pitävät paikkansa. Todentajan tulisi suorittaa todentaminen siten, että hän arvioi onko tuen saaja ilmoittanut tuen hakemista varten toimitetut tiedot tarpeeksi kattavasti ja luotettavasti sekä onko tiedot uskottavia ja tarpeeksi tarkkoja. 

Todentajan olisi suoritettava tehtävänsä ammattitaitoisesti pyrkien hyvään käytäntöön sekä ottaen huomioon tämän lain ja sen nojalla annetut säännökset, ohjeet ja suositukset. Energiavirasto voisi tarpeen vaatiessa antaa tarkempia ohjeita todentamisesta. 

Todentajan tulisi seurata toimialansa säännösten ja standardien kehittymistä sekä toimia yhteistyössä toimialansa muiden todentajien kanssa siten kuin toimintatapojen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on tarpeen. Todentajilta vaadittava puolueettomuus ja luotettavuus edellyttävät myös, että todentajien toimintatavat ja todennukseen liittyvät tulkinnat ovat yhtenevät. Tämän takia todentajien tulisi toimia yhteistyössä keskenään. 

Todentaja voisi todentamistehtävää suorittaessaan käyttää apunaan myös oman organisaationsa ulkopuolisia henkilöitä. Tämä saattaa olla välttämätöntä tilanteissa, joissa todentamisen kohteena on erityistä osaamista vaativa laitos tai todentajalta tilapäisesti puutuu asiantuntemusta jonkin todentamisessa tarvittavan erikoisosaamisen osalta. Selvyyden vuoksi kuitenkin säädettäisiin, että todentajalla on tällöinkin vastuu todentamisen suorittamisesta ja hänen apunaan käyttämiensä henkilöiden toiminnasta. Apuna käytettävän ulkopuolisen henkilön olisi täytettävä 12 §:ssä säädetyt edellytykset. 

Tarkempia säännöksiä todentajan tehtävistä ja niiden suorittamisesta voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. Asetuksessa säädettäisiin esimerkiksi Energiavirastolle toimitettavan selvityksen sisällöstä. 

15 §.Todentajan ilmoitusvelvollisuus. Todentajan olisi ilmoitettava Energiavirastolle kaikista sellaisista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta todentajan hyväksymisen edellytyksiin ja 13 §:n 2 momentissa säädettyjen todentajan toimintaa koskeviin määräyksiin. Esimerkiksi, jos todentajalla ei ole toiminnan edellyttämiä välineitä ja resursseja tai todentaja ei voi noudattaa Energiaviraston määräyksiä, todentajan tulisi ilmoittaa siitä Energiavirastolle. Todentajan on oltava pätevä ja täytettävä vaatimukset koko toimintansa ajan, ja Energiaviraston tulisi voida varmistua tästä. Ilmoitusvelvollisuuden kannalta keskeisiä muutoksia ovat esimerkiksi organisatoriset muutokset, akkreditointipäätökseen liittyvät muutokset, muutokset alihankintaan liittyvässä toiminnassa, muutokset omistussuhteissa ja henkilöstössä silloin, kun ne voivat vaikuttaa riippumattomuuteen ja pätevyyteen, sekä oleelliset toimintatapamuutokset. 

Todentajan olisi vuosittain toimitettava Energiavirastolle selvitys tässä laissa tarkoitettuun todennukseen liittyvästä toiminnastaan ja sen tuloksista. Selvityksen tulisi sisältää muun muassa yleiskuvaus toiminnasta, tiedot tehdyistä todennuksista ja niiden yhteydestä havaituista puutteista, tiedot todentajan toimintaan kohdistuneista reklamaatioista ja niiden takia toteutetuista korjaavista toimenpiteistä sekä selvitys alihankinnan käyttämisestä. 

Tarkempia säännöksiä todentajan selvitysvelvollisuudesta voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. Asetuksessa säädettäisiin esimerkiksi Energiavirastolle toimitettavan selvityksen sisällöstä. 

16 §.Todentajaan sovellettava muu lainsäädäntö. Todentajan olisi julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan noudatettava, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999; jäljempänä julkisuuslaki), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003), hallintolaissa ja kielilaissa (423/2003) säädetään. Todentaja tekee lainsäädäntöön perustuvia todennuksia, jotka sellaisenaan tai tosiasiallisesti vaikuttavat sen asiakkaan oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin. Tällöin todentajan on noudatettava momentissa mainittuja säädöksiä, joiden avulla turvataan säännösperusteisesti oikeusturvan ja hyvän hallinnon toteutuminen todentajan toiminnassa. Julkisia hallintotehtäviä hoitavat todentajan työntekijät olisivat rikoslain 40 luvun nojalla rikosoikeudellisen virkavastuun piirissä, sillä näitä henkilöitä olisi pidettävä rikoslain 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettuina julkista valtaa käyttävinä henkilöinä. Kyseessä on informatiivinen viittaus. 

Pykälän 3 momentissa olisi informatiivinen viittaus vahingonkorvauslain (412/1974) soveltamisesta. 

17 §.Todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen muuttaminen ja peruuttaminen. Päätöksen muutokset voisivat koskea päätöksessä määriteltyä pätevyysaluetta tai annettua määräystä. Pätevyysalueen muuttaminen edellyttäisi, että todentajalla on toimintaan vaadittava pätevyys ja muut 12 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät, ja tämä on osoitettu FINASin suorittamalla akkreditoinnilla tai muulla 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Määräyksen muuttamisessa olisi sovellettava, mitä 13 §:n 2 momentissa säädetään hyväksymispäätöksen sisällöstä. Esimerkiksi todentajan 15 §:n 1 momentin nojalla ilmoittama muutos saattaa edellyttää määräyksen muuttamista. Jos todentajan toiminta siirtyy toiselle todentajalle, kyseessä ei olisi todentajaa koskevan hyväksymispäätöksen muutos, vaan uusi hyväksymispäätös. Todentajaksi hyväksymisen edellytysten täyttymistä ei kuitenkaan olisi käytännössä tarpeen selvittää uudestaan, jos kyse on vain nimenmuutoksesta. 

Todentajan hyväksymistä koskevan päätöksen peruuttaminen edellyttäisi todentajalta tahallista tai tuottamuksellista menettelyä. Peruuttaminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos todentaja hoitaa todennukseen liittyviä tehtäviä olennaisesti virheellisellä tai puutteellisella tavalla. 

Pykälän 2 momentin 2 kohdan tilanteissa Energiaviraston olisi annettava todentajalle ensin huomautus ja varoitus. Hyväksyminen olisi peruutettavissa vasta, jos todentaja ei ole korjannut mainittuja puutteita, rikkomuksia tai laiminlyöntejä huomautuksesta ja varoituksesta huolimatta. Hallinnon suhteellisuusperiaatteen mukaisesti todentajalle on annettava ensin mahdollisuus korjaaviin toimenpiteisiin. Asetettavan määräajan pituus olisi viranomaisen harkinnassa, mutta määräajan tulisi olla sen pituinen, että puute, rikkomus tai laiminlyönti on käytännössä mahdollista korjata kyseisessä ajassa. Energiavirasto voisi peruuttaa todentajan hyväksymistä koskevan päätöksen myös määräajaksi 2 momentin 2 kohdan nojalla, jos todentaja on esimerkiksi vain osittain korjannut puutteet, rikkomukset tai laiminlyönnit. Tällöin peruuttamispäätös raukeaisi, jos todentaja korjaa kaikki toiminnassa olleet puutteet. 

18 §.Tiedonsaantioikeus. Tehokas valvonta edellyttää laissa turvattua oikeutta saada valvontaa varten tarpeellisia tietoja. Energiavirastolla olisi oikeus saada lain säännösten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajilta, todentajalta, sähköntuottajalta, joka toimittaa sähköä toiminnanharjoittajalle sekä verkonhaltijoilta jotka eivät voisi liikesalaisuuteen tai yksityisyyden suojaan vedoten olla antamatta viranomaisen vaatimia tietoja. Valvontaa varten tarpeellisilla tiedoilla tarkoitettaisiin sellaisia tietoja, jotka ovat sisällöllisesti paikkansa pitäviä ja jotka antavat oikean ja riittävän kuvan lain säännösten ja Energiaviraston päätöksissä annettujen määräysten noudattamisesta. Energiavirasto voi määräyksellä velvoittaa antamaan tarvittavat tiedot ja tarvittaessa tehostaa määräystä 21 §:n 2 momentin nojalla uhkasakolla. 

Energiavirastolla olisi lisäksi oikeus julkisuuslaissa tai muualla laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saada lain säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömiä tietoja muilta viranomaisilta. Nämä valvonnan kannalta välttämättömät tiedot voisivat koskea toiminnanharjoittajan tuen alaisten tuotteiden tuottamista, toiminnanharjoittajan viranomaisilta saamia valtiontukia sekä toiminnanharjoittajaa koskevia muita seikkoja, joilla on olennaista merkitystä tuen määräytymisen, maksamisen tai takaisinperinnän kannalta. Kyseisiä tietoja voi esimerkiksi olla veroviranomaisilla, tullilla ja valtiontukia myöntävillä viranomaisilla. Julkisuuslaissa ei ole säännöksiä siitä, että salassa pidettäviä tietoja voisi luovuttaa toiselle viranomaiselle tietyn tehtävän suorittamiseksi. Asiasta täytyy säätää erikseen, koska kyseeseen saattaa tulla viranomaisen tiedonsaantitarpeen kannalta keskeinen tieto, joka julkisuuslain nojalla olisi salassa pidettävä. 

Todentajien velvollisuutena olisi tehdä yhteistyötä toistensa kanssa. Tehokkaan ja toimivan yhteistyön edellytyksenä olisi, että todentajat luovuttaisivat toisilleen myös salassa pidettäviä tietoja silloin, kun tiedot olisivat tarpeen todentajien yhteistoiminnan kannalta. Vastaavasti todentajan olisi luovutettava salassa pidettäviä tietoja Energiavirastolle, kun tiedot olisivat tarpeellisia valvonnan kannalta. 

19 §. Tietojen luovuttaminen. Pykälän mukaan salassapitosäännökset eivät estäisi tietojen luovuttamista Energiavirastolta syyttäjälle ja poliisille rikoksen ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi taikka toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle tai unionin muulle elimelle, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai muussa Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvässä velvoitteessa sitä edellytetään. Tämän pykälän mukaisesti Energiavirasto olisi myös oikeutettu toimittamaan tukihakemuksessa sekä valvonnan yhteydessä saatuja tietoja työ- ja elinkeinoministeriölle. 

Pykälän 2 kohta liittyy keskeisesti EU:n valtiontukisääntelyn valvontaan, ja vastuutaho asiassa on työ- ja elinkeinoministeriö. 

20 §. Viranomaisen tarkastusoikeus. Pykälän 1 momentissa varmistettaisiin Energiaviraston tarkastusoikeus laitoksissa, tiloissa ja alueilla, joihin pääsy on laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen. Tämä oikeus käsittäisi kaikki ne tilat ja alueet, joiden olosuhteilla on merkitystä arvioitaessa muun muassa 1 ja 4—7 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymistä. Tällaisia tiloja ja alueita voivat olla esimerkiksi toiminnanharjoittajan tukea saavan laitoksen tilat tai alue taikka sähköntuottajan hallitsema tila, joissa säilytetään tietoja toiminnanharjoittajalle toimitetusta sähköstä sekä todentajan hallitsemat tilat, joissa säilytetään tuotannon määrään ja sen todentamiseen liittyvää tietoaineistoa, sekä verkonhaltijan mittarin sijaintipaikka. Energiavirastolla olisi myös oikeus tehdä kyseisissä tiloissa ja alueilla tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. 

Perustuslain 10 §:n nojalla on turvattu kotirauha. Lailla voidaan kuitenkin säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Kotirauhan piirissä ovat viranomaistarkastukset mahdollisia, kun on aihetta epäillä tapahtuneen rikos, josta voi seuraamuksena olla vankeusrangaistus. Tämän vuoksi Energiaviraston toimivalta olisi 1 momentin nojalla rajoitettu, kun kyse on pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuista tiloista. Tällaisissa tiloissa valvontatoimenpiteet olisivat mahdollisia vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä tarkoitettu rikos (väärän todistuksen antaminen viranomaiselle) taikka 29 luvun 5 tai 6 §:ssä tarkoitettu rikos (avustuspetos tai törkeä avustuspetos), ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. 

Energiavirastolla olisi tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa tarkastuksen kohteena olevan toiminnanharjoittajan, sähköntuottajan, todentajan tai verkonhaltijan aineisto haltuunsa. Haltuunotto voi tulla kyseeseen silloin, kun asiaa ei voida tarkastuksen vaatimalla tavalla selvittää tarkastuksen yhteydessä ja aineiston haltuunotto on siksi tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Haltuunoton kohteena voivat olla kaikki tarkastusoikeuden piirissä olevat asiakirjat, tallenteet ja muu aineisto. Aineisto olisi palautettava viipymättä, kun sitä ei enää tarvita tarkastuksen suorittamiseksi. Ratkaisevaa tarpeen kannalta on se, tarvitaanko aineistoa tarkastuksen tavoitteen edellyttämien lisätietojen hankkimiseksi tai tietojen oikeellisuuden tarkistamiseksi. Aineiston haltuunottoa ei voida momentin perusteella jatkaa esimerkiksi siihen asti, kunnes on tehty päätös tuen palauttamista koskevassa asiassa. 

Pykälän 3 momentin nojalla tarkastuksen kohteena olevan tulee avustaa Energiavirastoa tarkastuksen suorittamisessa. Tämä tarkoittaa, että toiminnanharjoittaja tai muun tarkastuksen kohteena olevan on toimittava hyvässä yhteistyössä tarkastusta suorittavan kanssa ja annettava kaikki tarkastuksen kannalta tarpeellinen aineisto sekä tarkastuksen suorittamisessa tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Tarpeellisina voidaan esimerkiksi pitää tietoja, selvityksiä ja aineistoa, joiden avulla 1 ja 4—7 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyminen ja tuen maksamisen perusteet voidaan selvittää. 

21 §. Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen. Pykälässä säädettäisiin Energiaviraston käytettävissä olevista reaktiokeinoista, kun lain säännöksiä taikka lain nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä ei noudateta. Energiavirasto voisi esimerkiksi vaatia 1 momentin perusteella toiminnanharjoittajaa toimittamaan 20 §:n 2 momentin mukaiset asiakirjat Energiavirastolle. 

Energiaviraston olisi ennen kiellon tai määräyksen antamista kuultava asianosaista. Kuulemiseen sovelletaan, mitä hallintolaissa säädetään. Kieltoa ja määräystä koskevan päätöksen tiedoksiantoon sovelletaan, mitä hallintolaissa säädetään. Kun päätös sisältää asianosaista velvoittavan ratkaisun, on päätös annettava tiedoksi hallintolain 60 §:n mukaisesti todisteellisena tiedoksiantona. 

Energiaviraston 1 momentin nojalla antamaa määräystä olisi 30 §:n nojalla muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. 

Pykälän 2 momentin mukaan Energiavirasto voisi tehostaa 1 momentin nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. Pääsääntöisesti 1 momentin nojalla annettu päävelvoite ja uhkasakko määrättäisiin samalla päätöksellä. 

22 §. Virka-apu. Pykälässä olisi viittaus poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ään, jossa säädetään poliisin velvollisuudesta virka-apuun. Pykälässä annettaisiin tulliviranomaisille toimivaltuudet virka-avun antamiseen. 

23 §.Viittaus rikoslakiin. Pykälässä olisi viittaus rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ään, jossa säädetään rangaistuksesta väärän todistuksen antamisesta ja 29 luvun 5 ja 6 §:ään, joissa säädetään rangaistuksesta avustuspetoksesta. 

Rikoslain 16 luvun 8 §:n mukaan se joka antaa viranomaiselle oikeudellisesti merkityksellisen totuudenvastaisen kirjallisen todistuksen tai siihen rinnastettavan teknisen tallenteen taikka laadittuaan sellaisen todistuksen tai tallenteen antaa sen toiselle sanottuun tarkoitukseen käytettäväksi, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.Väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle tuomitaan myös viranomaisen erityisen valvonnan alaisen toiminnan harjoittaja taikka tämän edustaja tai palveluksessa oleva henkilö tai valvottavan yhteisön tilintarkastaja, joka lakiin perustuvan tarkastuksen yhteydessä tai lakiin perustuvaa ilmoitusvelvollisuutta muuten täyttäessään antaa valvovalle viranomaiselle oikeudellisesti merkityksellisen totuudenvastaisen suullisen tiedon. Säännös on toissijainen suhteessa säännöksiin avustuspetoksesta ja törkeästä avustuspetoksesta, joissa on säädetty ankarammat rangaistukset. 

Rikoslain 29 luvun 5 §:n mukaan se joka antaa avustuksesta päättävälle väärän tiedon seikasta, joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, tai salaa sellaisen seikan tai jättää ilmoittamatta sellaisesta avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta, josta myöntämispäätöksen yhteydessä tai muuten on erityisesti velvoitettu ilmoittamaan ja siten hankkii tai yrittää hankkia itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä, on tuomittava avustuspetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rikoslain 6 §:n mukaan jos avustuspetoksessa tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja avustuspetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä avustuspetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi 

24 §. Tuen palauttaminen. Pykälässä säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudesta palauttaa virheellisesti, liikaa tai muutoin ilmeisen perusteetta saamansa tuki taikka sen osa. Toiminnanharjoittajan olisi oma-aloitteisesti ja viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin saamansa perusteettoman edun palauttamiseksi. 

Virheellisesti tai liikaa saatuna tukena olisi pidettävä suoritusta, joka maksetaan perusteetta tai liian suurena. Liikaa saatua olisi esimerkiksi virheellisesti liian suureen perustuotoksen tai sähkönkulutuksen perustason määrään perustuva tuki. Syynä virheellisesti, liikaa tai perusteetta maksetulle tuelle voi olla esimerkiksi toiminnanharjoittajan laiminlyönti, huolimattomuus tai vilpillinen menettely. Tällainen tilanne voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun toiminnanharjoittaja ja todentaja eivät havaitse tuotantotason laskua. Toiminnanharjoittaja on voinut erehdyksessä tai tarkoituksella antaa Energiavirastolle väärän tai harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on vaikuttanut maksettavan tuen määrään, taikka salannut sellaisen seikan. Väärällä tiedolla tarkoitettaisiin tietoja, jotka eivät vastaa tosiasioita tiedon antamishetkellä, ja harhaanjohtavalla tiedolla tietoja ja esittämistapaa, joiden takia Energiavirasto ei saa olennaisilta osin oikeaa ja riittävää kuvaa maksettavan tuen määrään vaikuttavista seikoista. 

Perusteettoman edun palauttaminen saataisiin jättää tekemättä, jos palautettava määrä on pienempi kuin 10 euroa. Säännös vastaisi tältä osin valtionavustuslain 20 §:ssä ja muualla laissa omaksuttuja periaatteita siitä, milloin määrältään erittäin pieni julkisoikeudellinen maksuvelvollisuus voidaan jättää hoitamatta. 

25 §.Takaisinperintä. Pykälässä säädettäisiin kompensaatiotuen takaisinperinnästä sekä siihen liittyvästä viranomaisharkinnasta. Energiavirastolla ei olisi takaisinperintään ryhtymisen suhteen harkintavaltaa, vaan sen olisi päätöksellään määrättävä jo maksettu tuki perittäväksi takaisin, kun kyse on 24 §:n mukaisen palautusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Takaisinperintä on tällöin rajoitettava vastaavasti siihen määrään kuin 24 §:n mukaan olisi palautettava. Energiavirasto voisi tarvittaessa hallintopäätöksellä vahvistaa palautusvelvollisuuden olemassaolon ja määrän. 

Pykälän 2 momentissa olisi viittaus valtionavustuslain 21 §:n 3 kohtaan ja 22 §:n 3 momenttiin. Energiavirastolla olisi velvollisuus tuen takaisinperintään, jos toiminnanharjoittaja on antanut Energiavirastolle väärän tai harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan tuen saantiin tai määrään taikka salannut sellaisen seikan. Energiavirasto voisi päätöksellään myös määrätä jo maksetun tuen takaisin perittäväksi, jos Euroopan unionin lainsäädännössä sitä edellytetään. 

Energiaviraston takaisinperintää koskevaan päätökseen olisi 29 §:n nojalla mahdollista hakea oikaisua. Energiaviraston oikaisupyynnön johdosta antamasta päätöksestä olisi mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen hallintolainkäyttölaissa säädetyssä järjestyksessä. Energiaviraston päätöstä olisi 30 §:n nojalla muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. 

26 §.Korko ja viivästyskorko. Pykälässä olisi viittaus valtionavustuslain 24 ja 25 §:ään. Toiminnanharjoittaja olisi velvollinen maksamaan palautettavalle ja takaisinperittävälle määrälle vuotuista korkoa. Koronmaksuvelvollisuus alkaa palauttamis- tai takaisinperintätilanteissa siitä päivästä, jona tuki taikka sen osa on maksettu toiminnanharjoittajalle. Korkoa on maksettava siihen päivään saakka, jona tuki maksetaan takaisin ja enintään Energiaviraston takaisinmaksamiselle määräämään eräpäivään. Korkokanta olisi korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu korko lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. 

Takaisin perittävälle määrälle olisi maksettava viivästyskorkoa, kun toiminnanharjoittaja ei ole täyttänyt takaisinmaksuvelvollisuuttaan viimeistään Energiaviraston asettamassa määräajassa. Viivästyskoron korkokanta olisi korkolain mukainen yleinen viivästyskoron määrä. 

27 §. Takaisinperinnän ja palauttamisen määräaika sekä vanhentumisaika. Energiaviraston tulisi pykälän 1 momentin mukaan tehdä tuen takaisinperintää koskeva päätös viipymättä sen jälkeen, kun niiden perusteesta on saatu tieto. Päätöksen tekeminen lähtökohtaisesti viipymättä edellyttäisi, että takaisinperintää koskevan asian käsittelylle annettaisiin etusija verrattuna muihin tässä laissa tarkoitettuihin hallintoasioihin. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin määräajasta, jonka jälkeen Energiavirasto ei saa enää ryhtyä tuen taikka sille maksettavan koron tai viivästyskoron takaisinperintään. Takaisinperintään ei saisi enää ryhtyä, kun kymmenen vuotta on kulunut kyseisen tuen myöntämisestä 10 §:n nojalla. Takaisinperinnän vanhentumisaika koskisi näin ollen aina sitä tukierää, joka toiminnanharjoittajalle on myönnetty kunakin vuonna, sekä sen perusteella perittäviä korkoja sekä viivästyskorkoja. Vastaavasti velvollisuus tuen palauttamiseen 24 §:n nojalla raukeaisi, kun kymmenen vuotta on kulunut kyseisen tuen myöntämisestä. 

28 §. Kuittaus. Pykälän nojalla Energiavirasto voisi päättää, että 24 §.n mukaisesti palautettava tai 25 §:n mukaisesti takaisin perittävä määrä kuitataan Energiaviraston myöntämästä tuesta. Toiminnanharjoittajaa kuultaisiin hallintolain 34 §:n mukaisesti ennen päätöksen tekemistä. Tuki olisi mahdollista periä takaisin myös kuittaamalla se Energiaviraston muusta samalle toiminnanharjoittajalle maksamasta valtiotuesta. Kuittaus ei voisi koskea toiminnanharjoittajan muita erääntyneitä saatavia. Kuittauksessa on siten noudatettava valtion talousarvion tilijaottelussa vahvistettuja talousarvion eri momenttien käyttöoikeuksia. 

Palautettavan tai takaisin perittävän määrän kuittauspäivä olisi päivä, jona päätös on tehty. Palautuskorko sekä viivästysseuraamukset laskettaisiin kuittauspäivään. 

Muilta osin menettelyssä noudatettaisiin hallintolakia. Energiaviraston tulisi selvittää, onko kuittausperusteet riittävät ja perustella kuittauspäätös. Energiaviraston päätökseen tyytymätön toiminnanharjoittaja saisi hakea siihen oikaisua 29 §:n nojalla. Energiaviraston oikaisun johdosta tekemään päätökseen saisi hakea muutosta hallintolainkäyttölain mukaisesti. Energiaviraston tekemä päätös voitaisiin 30 §:n nojalla muutoksenhausta huolimatta panna täytäntöön, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. 

29 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentin mukaan asianosainen voisi hakea muutosta Energiaviraston 10 §:n nojalla tekemään päätökseen tuen myöntämisestä, 25 §:n mukaiseen päätökseen tuen takaisinperinnästä ja 28 §:n mukaiseen päätökseen tuen kuittauksesta tekemällä oikaisuvaatimuksen Energiavirastolle sekä todentajan tekemään päätökseen tekemällä oikaisuvaatimuksen todentajalle. Energiaviraston ja todentajan olisi liitettävä päätöksiin oikaisuvaatimusohjeet. Asianosainen määräytyy hallintolainkäyttölain (586/1996) 6 §:n nojalla. Oikaisuvaatimus olisi tehtävä 30 päivässä päätöksen tiedoksisaamisesta. Yleiset säännökset oikaisuvaatimusmenettelystä ovat hallintolain 7 a luvussa. 

Pykälän 2 momentin mukaan Energiaviraston oikaisuvaatimuksesta antamaan päätökseen ja muuhun tämän lain nojalla antamaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 

30 §.Päätöksen täytäntöönpano. Energiaviraston 28 §:n 1 momentin nojalla tekemä kuittausta koskeva päätös olisi 1 momentin mukaan pantavissa täytäntöön, vaikka asianosainen olisikin tehnyt oikaisuvaatimuksen asiassa. Vastaavasti 2 momentin mukaan Energiaviraston 17 §:n 2 momentin nojalla tekemää päätöstä todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen peruuttamisesta tai määräaikaisesta peruuttamisesta, 21 §:n nojalla tekemää kieltoa koskevaa päätöstä sekä 25 §:n nojalla tekemää päätöstä tuen takaisinperinnästä olisi muutoksenhausta huolimatta noudatettava. Muutoksenhakutuomioistuin voisi kuitenkin kieltää Energiaviraston 1 tai 2 momentissa tarkoitetun päätöksen täytäntöönpanon taikka määrätä sen keskeytettäväksi tai antaa muun täytäntöönpanoa koskevan määräyksen. 

31 §.Maksut. Pykälän 1 momentissa olisi informatiivinen viittaus valtion maksuperustelakiin (150/1992), jonka nojalla Energiaviraston suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleiset perusteet sekä maksujen muut perusteet määräytyvät. 

Pykälän 2 momentin nojalla tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset saataisiin periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään. Siten esimerkiksi Energiaviraston tuen myöntämistä koskevista päätöksistä perittävät maksut olisivat suoraan ulosottokelpoisia. 

32 §.Tietojen säilyttäminen. Pykälässä säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudesta säilyttää tukeen liittyvän aineiston (muun muassa tuotantotiedot, sähkökulutustiedot sekä sähkön toimitussopimukset). Tukeen liittyvän aineiston säilytysaika olisi kymmenen vuotta myöntämisajankohdasta. Säilytysajat olisivat vastaavat kuin 27 §:ssä tuen sekä niille maksettavan koron ja viivästyskoron takaisinperinnän vanhentumisaika. Säilytystavasta ei säädettäisi tarkemmin, mutta pykälässä tarkoitetun aineiston tulisi olla saatavilla pykälässä säädetyn ajan. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. 

33 §.Tietojen toimittaminen Energiavirastolle. Pykälässä säädettäisiin poikkeus sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 5 §:stä. 

Pykälän 1 momentin nojalla toiminnanharjoittajan olisi toimitettava ensisijaisesti Energiavirastolle 9 §:ssä tarkoitettu hakemus sähköisellä järjestelmällä. Tarkoituksena on, että maksettavan tuen määräytyminen ja maksatuspäätöksen tekeminen tapahtuisi Energiavirastossa siten, että paperimuodossa olevan aineiston käsittely olisi mahdollisimman vähäistä ja aineisto toimitettaisiin suoraan sähköisesti Energiaviraston tietojärjestelmään. Myös todentaja antaisi todennuksen sähköiseen järjestelmään, jonka jälkeen hakemus lähtisi vasta Energiaviraston käsiteltäväksi. 

Pykälän 2 momentin mukaan tässä laissa tarkoitetut tiedot olisi mahdollista toimittaa Energiavirastolle myös muulla tavalla tarvittaessa. Lähtökohtaisesti hakemus liitteineen sekä todennus tulisi kuitenkin toimittaa sähköisellä järjestelmällä. Sähköpostia voisi käyttää esimerkiksi muiden selvitysten lähettämiseen. Tavoitteena on, että tiedonvaihto Energiaviraston kanssa tapahtuisi ensisijaisesti sähköisesti. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Tarkempia säännöksiä olisi tarkoitus antaa etenkin tietojen toimittamiseen liittyvistä teknisistä seikoista. 

34 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. 

2  Tarkemmat säännökset ja määräykset

Lain nojalla olisi tarkoitus antaa valtioneuvoston asetus, joka sisältäisi joka sisältäisi lähinnä menettelyihin ja lain soveltamiseen liittyviä tarkempia säännöksiä 5-7, 9, 10, 12—15, 32 ja 33 §:n nojalla. 

Energiavirastolla olisi toimivalta ohjeiden antamiseen omalla toimialallaan ilman erityistä laissa olevaa valtuutusta (PeVL 6/2003 vp, 20/2004 vp ja 30/2005 vp). 

3  Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lain voimaan saattaminen edellyttää, että Euroopan komissio on hyväksynyt lakiehdotukseen sisältyvät valtiontuet. Tavoitteena on, että laki tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. 

Lisäksi lain voimaantulo edellyttää valtioneuvoston asetuksen valmistelua. 

4  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Energiaviraston tekemään päätökseen tuen määrästä (ehdotettu 10 §), tuen takaisinperinnästä (ehdotettu 25 §) ja kuittauksesta (ehdotettu 28 §), sekä todentajan tekemään päätökseen hakemuksessa olevien tietojen todentamisesta (ehdotettu 14 §) haettaisiin muutosta ehdotetun 29 §:n nojalla oikaisuvaatimusmenettelyssä. Näihin päätöksiin ei yleensä voida katsoa liittyvän erityisiä oikeussuojan tarpeita. Tarkoituksena on sovittaa yhteen nopea ja tehokas viranomaistoiminta sekä tehokkaan oikeussuojan vaatimus. Energiaviraston tai todentajan oikaisuvaatimuksesta antamaan päätökseen ja muuhun ehdotetun lain nojalla antamaan päätökseen olisi mahdollista hakea muutosta valittamalla hallintolainkäyttölain mukaisesti. Ehdotettua sääntelyä on oikeusturvan osalta keskeisen perustuslain 21 §:n 1 momentin kannalta pidettävä riittävänä. 

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Todentajiin sovelletaan ehdotetun 16 §:n nojalla, mitä julkisuuslaissa, sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa, hallintolaissa ja kielilaissa säädetään. Ehdotetussa 29 §:ssä säädetään muutoksenhausta todentajan päätökseen. Lakiehdotuksen 14 §:ssä tarkoitettu todentamistehtävä edellyttää erityistä asiantuntemusta. Tukihakemuksen tietojen todentamiseen liittyvien tehtävien antamista todentajille voidaan näin ollen pitää tarpeellisena tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Tällaisen asiakokonaisuuden hallintaa varten Suomessa ei ole käytettävissä erityisiä viranomaisia. Tehtävän laatu huomioon ottaen tehtävän uskominen yksityisille toimijoille on perustuslain 124 §:n mukaisesti tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. 

Todentajaksi hyväksymisestä säädetään ehdotetussa 13 §:ssä sekä todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen muuttamisesta ja peruuttamisesta ehdotetussa 17 §:ssä. Sääntelyyn liittyy toimilupasääntelylle ominaisia piirteitä. Peruuttamismahdollisuus on 17 §:ssä sidottu vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että todentajalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen. Energiavirasto voisi myös tarvittaessa peruuttaa todentajan hyväksymistä koskevan päätöksen määräajaksi. Ehdotettujen säännösten voidaan katsoa antavan riittävän ennustettavuuden viranomaistoiminnasta (PeVL 33/2005 vp, PeVL 15/2008 vp ja PeVL 19/2009 vp). 

Lailla voidaan perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Energiaviraston tarkastusoikeus pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin on ehdotetun 20 §:n 1 momentin nojalla rajoitettu tilanteisiin, joissa on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä taikka 29 luvun 5 tai 6 §:ssä tarkoitettu rikos, ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Mainittujen lainkohtien nojalla enimmäisrangaistus on vankeutta. Ehdotettua 20 §:n 1 momenttia ei voida pitää perustuslain 10 §:n kannalta ongelmallisena (PeVL 46/2001 vp ja PeVL 40/2002 vp). 

Ahvenanmaan maakunnalla on perustuslain 120 §:n nojalla itsehallinto sen mukaan kuin Ahvenanmaan itsehallintolaissa erikseen säädetään. Tukiohjelmaa päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensoimiseksi on Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n nojalla pidettävä maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvana asiana. 

Ahvenanmaan maakunnalla on toimivalta säätää maakuntalaki, jonka nojalla maakunnan alueella sijaitseville toiminnanharjoittajille maksettaisiin tukea päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensoimiseksi vastaavin perustein kuin ehdotetussa laissa. Ahvenanmaan itsehallintolain 7 luvun mukaan maakunnalle suoritetaan itsehallinnosta aiheutuvien menojen kattamiseksi vuosittain valtion varoista tasoitusmäärä. Lisäksi Ahvenanmaan maakunnalle kuuluu osuus Suomen päästöoikeuksien huutokauppatuloista kasvihuonekaasujen päästökauppaa koskevien hallintotehtävien hoidosta annetun sopimusasetuksen (199/2013) nojalla. 

Käytettävissä olevan tiedon perusteella Ahvenanmaalla tuskin on laitoksia, jotka olisivat oikeutettuja tukeen ehdotetun lain nojalla. 

Lakiehdotus sisältää säännöksiä valtioneuvoston asetuksenantovallasta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin lakiin ehdotetun 5—7, 9, 10, 12—15, 32 ja 33 §:n nojalla antaa lähinnä menettelyihin ja lain soveltamiseen liittyviä tarkempia säännöksiä. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Ehdotetut valtuussäännökset on rajoitettu koskemaan pääosin teknisluonteisia yksityiskohtia oikeusaseman perusteiden määräytyessä lain säännösten perusteella. Lakiehdotuksen norminantovaltuudet eivät ole ristiriidassa perustuslain 80 §:n kanssa. 

Lakiehdotus ei sisältäisi perustuslain kannalta ongelmallisia poikkeusrajoituksia tai muita valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä. Sen vuoksi on perusteltua katsoa, että esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.