7.1
Laki liikenteen palveluista
6 §. Taksiliikenneluvan myöntäminen. Pykälän 3 momenttia täsmennettäisiin lupaa hakevan luonnollisen henkilön asuinpaikan sekä lupaa hakevan oikeushenkilön liikenteenharjoittajaa ja muita edustajia koskevien vaatimusten osalta.
Pykälän 3 momentin sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että lupaa hakevan luonnollisen henkilön pysyvän ja tosiasiallisen toimipaikan vaatimuksen lisäksi myös vakituisen asuinpaikan tulisi olla Suomessa. Käytännössä jo nykyisellään Liikenne- ja viestintävirasto on edellyttänyt tosiasiallisen ja pysyvän toimipaikan osalta sitä, että luonnollisen henkilön vakituinen asuinpaikka on Suomessa. Luvanhakijan on oltava Suomen oikeudenkäyttöpiirissä, jotta Liikenne- ja viestintävirasto kykenee toimivaltaisena viranomaisena varmistamaan, että henkilö täyttää kaikki luvan myöntämiseksi 6 §:ssä asetetut vaatimukset ja tarkastamaan hyvämaineisuuden edellytykset, esimerkiksi Oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämät rikos- ja sakkorekisterit. Muutos ei käytännössä muuttaisi nykytilaa, mutta se selkeyttäisi vaatimusta luonnollisen henkilön osalta. Lupaa hakevien oikeushenkilöiden osalta vaaditaan jatkossakin, että sillä on tosiasiallinen ja pysyvä toimipaikka Suomessa, ja täyttää tältä osin sijoittautumisvaatimuksen Suomen oikeudenkäyttöpiiristä.
Lisäksi momenttiin lisättäisiin edellytys siitä, että jatkossa luvanhakijan nimeämän liikenteestä vastaavan henkilön tulee täyttää pykälän 1 momentin 1 kohdan vaatimus, jonka mukaan henkilön tulee olla täysi-ikäinen, jonka toimintakelpoisuutta ei ole holhoustoimesta annetun lain 18 §:n nojalla rajoitettu ja jolla ei ole saman lain 8 §:n 1 momentin nojalla määrättyä edunvalvojaa. Sama vaatimus on jo nykyisellään asetettu taksiliikennelupaa hakevalle luonnolliselle henkilölle sekä 5 § 3 momentin mukaisesti henkilö- ja tavaraliikenneluvan liikenteestä vastaavalle henkilölle. Tällä hetkellä taksiliikenteessä ei ole asetettu liikenteestä vastaavalle henkilölle vaatimusta täysi-ikäisyydestä tai toimintakelpoisuudesta, jolloin liikenteestä vastaava henkilö voisi käytännössä olla esimerkiksi alaikäinen. Muutoksen myötä liikenteestä vastaavan henkilön edellytykset ovat yhdenmukaisia eri lupalajeilla sekä vastaavat myös lupaa hakevan luonnollisen henkilön edellytyksiä.
Pykälän 3 momentin vaatimusta yrityksen toimitusjohtajan ja vastuunalaisten yhtiömiesten hyvämaineisuusvaatimuksesta päivitettäisiin vastaamaan lain 9 §:n 2 momentin edellytystä lisäämällä momentin listaan myös hallituksen puheenjohtajan ja hallituksen ainoan varsinaisen jäsenen. Tämä lisäys ei muuttaisi nykytilaa, mutta poistaisi ristiriitaisuuden lain sisällä.
6 a §.Taksiliikenteen yrittäjäkoulutus ja yrittäjäkoe. Pykälän 3, 4 ja 5 momenttia muutettaisiin siten, että vastuu yrittäjäkokeen järjestämisestä siirrettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtäväksi.
Taksiliikenteen yrittäjäkoulutus ja yrittäjäkoe lisättiin liikennepalvelulakiin edellisessä taksisääntelyn korjauksessa (HE 176/2020 vp) ja vastuu kokeen järjestämisestä annettiin koulutusorganisaation tehtäväksi. Nyt tehtävällä muutoksella yrittäjäkokeen järjestämisvastuu muutettaisiin vastaamaan lain 25 a §:ssä määriteltyä taksinkuljettajan kokeen järjestämisvastuuta. Jatkossa koulutusorganisaatiot eivät enää järjestäisi kokeita koulutusten päätteeksi, vaan niiden valmistelu ja järjestäminen siirrettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtäväksi.
Pykälän 3 momentista poistettaisiin maininta todistuksen antamisesta. Tieto suoritetusta yrittäjäkoulutuksesta tulisi jatkossa ilmoittaa Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään liikenneasioiden rekisteriin, eikä erillistä koulutustodistusta olisi enää tarpeen myöntää. Jatkossa taksiliikenteen yrittäjäkoulutuksen järjestävän koulutusorganisaation olisi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle tiedot yrittäjäkoulutuksen suorittaneista henkilöistä liikennepalvelulain 36 b §:n nojalla. Liikenne- ja viestintävirasto tarkistaisi koulutuksen suorittamista koskevat tiedot rekisteristä, jonne hyväksytty koulutuksen järjestäjä olisi ilmoittanut koulutuksen suorittaneiden tiedot voimassa olevan liikennepalvelulain 36 b §:n 2 momentin 2 kohdan ja samaisen pykälän 3 momentin mukaisesti. Tiedot viedään liikenneasioiden rekisteriin lain 222 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina koulutustietoina. Koulutuksen suorittamiseen liittyviä tietoja on mahdollista luovuttaa sekä yksittäisluovutuksena liikennepalvelulain 227 §:n että massaluovutuksina viranomaisille ja laissa säädettyä tehtävää hoitaville 230 §:n perusteella. Liikenneasioiden rekisteristä säädetään tarkemmin liikennepalvelulain VI osassa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että yrittäjäkokeen järjestämisestä vastaisi Liikenne- ja viestintävirasto. Kokeen järjestäminen ja koetilaisuuksien valvonta olisi mahdollista siirtää ulkopuoliselle yksityiselle tai julkiselle palveluntarjoajalle siten kuin lain V osan 25 luvussa säädetään. Käytännössä koe luotaisiin Liikenne- ja viestintäviraston koejärjestelmään ja koe suoritettaisiin viraston palveluntuottajan palvelupisteellä, jossa jo nykyisellään järjestetään useita kuljettajantutkintoon ja ammattikuljettajien pätevyyksiin liittyviä muita teoriakokeita.
Lisäksi pykälän 5 momentin mukaista määräyksenantovaltuutta Liikenne- ja viestintävirastolle muutettaisiin. Muutettu määräyksenantovaltuus pitäisi sisällään myös valtuuden antaa määräyksiä kokeeseen ilmoittautumisesta. Muutoin määräyksenantovaltuus pysyisi ennallaan.
8 §. Luonnollisen henkilön hyvä maine luvanvaraisessa tieliikenteessä. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin rikoksia, joita koskevien säännösten rikkominen otettaisiin jatkossa huomioon hyvämaineisuuden arvioinnissa. Lisättävät rikokset koskisivat seksuaalirikoksia, henkeen tai terveyteen kohdistuvia rikoksia sekä petos- ja maksuvälinerikoksia. Näihin rikoksiin viitattaisiin myös momenteissa 2 ja 3. Lisäksi 1 momentin 1 kohtaan tehtäisiin pieniä sanallisia muutoksia.
Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin hyvämaineisuuden arviontiin myös rikoslain 20 luvun ja 21 luvun mukaiset henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset sekä seksuaalirikokset. Nämä rikokset ovat jo nyt taksinkuljettajan ajoluvan saamisen esteenä liikennepalvelulain 25 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaisesti. Lisäämällä henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset sekä seksuaalirikokset myös osaksi hyvämaineisuuden arviointia, tuomio näistä rikoksista vaikuttaisi taksinkuljettajana toimimisen lisäksi myös taksiyrittäjänä toimimiseen sekä muiden henkilö- ja tavaraliikennelupien saantiin, joiden arvioinnissa käytetään 8 §:n mukaista hyvämaineisuusarviointia. Kyseessä ovat hyvin vakavat rikokset toista henkilöä kohtaan, jotka osoittavat piittaamattomuutta toisen henkilön turvallisuudesta ja itsemääräämisoikeudesta, ja jotka vaikuttavat olennaisesti henkilön luotettavuuteen ja hyvämaineisuuteen. Luvanhaltija on myös vastuussa monilta osin taksinkuljettajan toiminnasta, mistä syystä olisikin perusteltua, että myös luvanhaltijoiden vakavat toiseen henkilöön kohdistuvat rikokset voitaisiin huomioida hyvämaineisuuden arvioinnissa.
Näiden lisäksi hyvämaineisuuden arvioinnissa otettaisiin huomioitavaksi myös petos- ja maksuvälinerikoksia. Petosta koskevilla rikoksilla tarkoitettaisiin rikoslain 36 luvun mukaisia rikoksia kuten petosta ja törkeää petosta, ja maksuvälinerikoksilla tarkoitettaisiin rikoslain 37 luvun rikoksia, kuten maksuvälinepetosta ja törkeää maksuvälinepetosta sekä maksuvälinerikosta ja törkeää maksuvälinerikosta. Nämä rikokset eivät liity samalla tavalla asiakkaan henkilökohtaiseen turvallisuuteen, vaan liikenneluvanhaltijan luotettavuuteen käsitellä esim. maksukortteja tai laskuja. Tavaraliikenteen harjoittaminen tapahtuu pääosin solmittujen kuljetussopimusten ja jälkikäteislaskutuksen kautta, ja taksi- ja linja-autoliikenteessä on tavallisempaa se, että käytetään erilaisia maksu- tai matkakortteja, ja näiden väärinkäytös voitaisiin jatkossa huomioida. Tällä hetkellä hyvämaineisuuden arvioinnissa huomioidaan elinkeinotoiminnassa tehdyistä rikoksista mm. kirjanpitoa, verotusta ja muuta ammatillista vastuuta koskevat rikokset, joten lisäämällä arviointiin petos- ja maksuvälinerikoksia tarkennettaisiin sitä, että arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi aiemmat petostuomiot, jotka on tehty taksi-, tavara- tai henkilöliikennettä suoritettaessa. Petoksessa on aina kyse siitä, että henkilö aiheuttaa vilpillisesti toiselle taloudellista vahinkoa. Tällaisia rikoksia voisi olla esimerkiksi tekaistut laskut. Tällä hetkellä syyllistymällä petokseen liikenteen harjoittamisessa, tätä ei voida liikennepalvelulain tämänhetkisen muotoilun takia huomioida henkilön hyvää mainetta vaarantavana tekijänä, vaikka tosiasiassa toiminta vaikuttaisi selvästi henkilön luotettavuuteen ja maineeseen.
Arvioitaessa henkilön hyvämaineisuutta ei tarkastella pelkästään rikos- ja sakkorekisteriotteen tuomioita, vaan arviointiin liittyy myös ilmeisen sopimattomuuden arviointi. Momentin listauksessa ei ole tästä syystä käytetty tarkkoja pykäläviittauksia rikoslain tekoihin, vaan hyvämaineisuuden arviointi tehdään kokonaisuutena. Näin ollen myös nyt ehdotetut lisättävät rikosnimikkeet lisättäisiin listaukseen ilman pykäläviittauksia rikoslain yksittäisiin pykäliin. Ilmeistä sopimattomuutta arvioitaessa otetaan huomioon tekojen suuri määrä, teon vakavuus, teon suunnitelmallisuus, teon kohdistuminen kuljetuksen kohteeseen tai viranomaiseen, se, että teko on tehty ammattimaista liikennettä harjoitettaessa, se, että teolla on liikenneturvallisuutta heikentävä vaikutus ja se, että teko muutoin osoittaa piittaamattomuutta henkilö- tai liikenneturvallisuudesta. Lisäämällä rikoksia hyvämaineisuuden arviointiin ei siis automaattisesti synny estettä luvan myöntämiselle. Lupaviranomaisella on harkintaa siitä, kuinka sopiva kyseessä oleva henkilö on ylipäätään toimimaan ammattimaisessa liikenteessä silloin, kun luvanhakijalla tai haltijalla on tuomio jostakin 1 momentissa mainitusta rikoksesta.
Hyvämaineisuuden edellytysten arviointi 8 §:ssä määritellyn mukaisesti koskee luonnollista henkilöä ja arviointiperusteisiin viitataan taksiliikenneluvan myöntämistä luonnolliselle henkilölle koskevassa 6 §:n 1 momentissa. Hyvämaineisuutta koskeva pykälä on tarkoitettu sovellettavaksi niin taksi-, henkilö- kuin tavaraliikenneluvan hakijana olevaan luonnolliseen henkilöön, minkä lisäksi sitä sovelletaan muihin, jäsenvaltion hyvämaineisuuden arvioinnin piiriin määrittelemiin asiaankuuluviin henkilöihin. Luvanhakijan nimeämä liikenteestä vastaava henkilö ja luvanhakijana olevan yrityksen toimitusjohtajan ja vastuunalaisten yhtiömiesten on oltava 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvämaineisia. Lisäksi luvanhakijana olevan oikeushenkilön toimitusjohtajan, hallituksen puheenjohtajan, hallituksen ainoan varsinaisen jäsenen ja vastuunalaisten yhtiömiesten on oltava 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvämaineisia. Nyt ehdotettavien uusien rikostyyppien lisääminen hyvämaineisuuden edellytysten arviointiin tulisi siten koskemaan kaikkia lupamuotoja sekä kaikkia hyvämaineisuuden piiriin määriteltyjä henkilöitä.
15 a §.Taksamittari ja taksimatkasta kerättävät tiedot. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta muusta vastaavasta laitteesta tai järjestelmästä ja momentin sanamuotoa muutettaisiin siten, että muutoksen myötä taksiliikenteessä käytettävässä ajoneuvossa olisi jatkossa aina käytettävä mittauslaitelain vaatimukset täyttävää taksamittaria, jonka tulisi kerätä jokaisesta ajosta pykälässä vaaditut tiedot. Pykälän 3 momentin mukainen määräyksenantovaltuus muusta laitteesta tai järjestelmästä muutettaisiin määräyksenantovaltuudeksi taksamittarin teknisistä vaatimuksista ja sillä kerättyjen tietojen säilyttämisestä. Myös pykälän otsikkoa muutettaisiin paremmin vastaamaan sen sisältöä nostamalla taksamittari pykälän otsikkoon.
Ehdotetun muutoksen myötä kaikissa taksiliikenteessä olevissa ajoneuvoissa tulisi aina käyttää mittauslaitelain vaatimukset täyttävää taksamittaria. Taksamittari on mittauslaite, joita koskevat mittauslaitedirektiivin (2014/32/EU) vaatimukset on kansallisesti implementoitu mittauslaitelailla ja sen nojalla annetulla mittauslaitteiden olennaisista vaatimuksista, vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta ja teknisistä erityisvaatimuksista annetulla valtioneuvoston asetuksella (1432/2016). Pykälän 1 momentissa olisi jatkossakin selvyyden vuoksi informatiivinen viittaus mittauslaitelakiin. Taksamittarin tulisi olla mittauslaitedirektiivin ja mittauslaitelain vaatimukset täyttävä, kiinteästi ajoneuvoon asennettu laite. Taksamittarin on täytettävä mittauslaitedirektiivin vaatimukset, kuten direktiivin liitteessä IX taksamittareille (MI-007) asetetut yksityiskohtaiset vaatimukset tietojen keräämisestä.
Ehdotus liittyy myös esityksen 3. lakiehdotuksen 13 §:n 7 momentin muutosehdotukseen, jonka mukaan kaikissa takseina käytettävissä ajoneuvoissa tulisi olla mittauslaitelain vaatimukset täyttävä taksamittari, ja sen lisäksi tässä 15 a §:n muutoksessa asetettaisiin velvollisuus taksamittarin käyttämisestä ja sen keräämistä tiedoista. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi erillinen sanktiosäännös 268 a §:n 3 momenttiin mikäli luvanhaltija laiminlöisi 15 a § säädetyn velvollisuuden kerätä taksimatkan tiedot taksamittarilla.
Muutosehdotus vaikuttaisi ennen kaikkea sellaisin ajoihin, joissa taksimatka tilataan sovelluksen kautta tai muutoin ennalta, ja joissa matkasta sovitaan kiinteä hinta etukäteen, eli tilanteisiin, joissa taksamittaria ei käytetä hinnan määrityksessä. Vaatimus käyttää taksamittaria ei estäisi näitä kyytejä, mutta tällöin kuljettajan tulisi varmistua siitä, että taksamittari keräisi myös näistä matkoista pykälässä luetellut tiedot. Käytännössä kuljettajan tulisi jatkossa kirjata käsin ko. tiedot taksamittariin, mikäli ne eivät siirtyisi sinne sovelluksesta automaattisesti. Tämä koskisi myös julkisesti tuettuja matkoja, jolloin jatkossa myös näissä kuljetuksissa olisi huomioitava, että kuljettajan tulee kirjata taksamittariin jokaisesta taksimatkasta pykälässä määritellyt tiedot, vaikka tilaukset tehtäisiinkin eri ajoneuvosovelluksen kautta. Samoin vaatimus koskisi yritys- ja edustusajoja.
Koska taksamittari on kiinteästi ajoneuvoon asennettava laite, tulisi taksamittarin olla taksiliikenteessä käytettävässä ajoneuvossa aina. Mittauslaitedirektiivin taksamittareita koskevassa IX liitteessä on tarkemmin määritelty taksamittarin eri toiminta-asennot, joita tulisi käyttää eri tehtävissä.
Henkilötietojen käsittelyyn ja säilyttämiseen sovelletaan Euroopan unionin tietosuoja-asetusta (jäljempänä tietosuoja-asetus). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1)Lisäksi tietosuoja-asetuksen rinnalla sovellettavaksi voivat tulla tietosuojalaki (1050/2018) tai kansallinen erityislainsäädäntö. Asetusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan henkilötietojen on oltava rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista niiden käsittelytarkoituksiin nähden. Pykälä on alun perin säädetty edellisessä taksisääntelyn muutoksessa (HE 176/2020 vp) ja tietojen keruu on säädetty nimenomaisesti verovalvonnan tarpeisiin, huomioiden myös tietosuoja-asetuksen velvoitteet. Henkilöliikenneluvan haltijan on huolehdittava siitä, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan tietosuoja-asetuksen 5 artiklan henkilötietojen käsittelyä koskevia periaatteita ja asetuksen 32 artiklan käsittelyn turvallisuutta koskevia velvoitteita. Myös tietojen keruun välttämättömyyttä ja minimointia käsitellään esitöissä, (HE 176/2020, s. 75). Muutosehdotuksella ei esitetä muutoksia kerättäviin tietoihin, joten tietojen keräämisen perustelut ja tietojen käsittely on tietosuoja-asetuksen mukaisesti huomioitu jo pykälää säädettäessä. Muutos koskisi tietojen keruuseen käytettävää laitetta.
Kyseessä olisi tältä osin merkittävä muutos nykytilaan, jossa ainoastaan lain 152 §:n 2 momentin mukaisissa muuttuvahintaisissa kyydeissä on ollut vaatimuksena käyttää taksamittaria. Muutos tarkoittaisi sitä, että jatkossa luvanhaltijan tulisi huolehtia, että jokaisessa ajoneuvossa, jolla ajetaan luvanvaraista henkilöliikennettä luvanhaltijan liikenneluvan nojalla, käytetään taksamittaria, ja että mittari kerää momentissa määritellyt tiedot kaikista kyydeistä.
Koska maininta muusta vastaavasta laitteesta tai järjestelmästä poistettaisiin, samalla muutettaisiin pykälän 3 momentti, jossa Liikenne- ja viestintävirastolle on annettu määräyksenantovaltuus muusta laitteesta ja järjestelmästä sekä niillä kerättyjen tietojen säilyttämisestä. Muutoksen myötä Liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin määräyksenantovaltuus taksamittarin teknisistä vaatimuksista ja käyttämisestä. Tällä hetkellä taksamittareiden teknisiä vaatimuksia koskeva määräyksenantovaltuus on sisältynyt lain 152 §:n 2 momenttiin, josta se poistettaisiin.
Tietojen säilytystavan osalta pykälän 4 momentin informatiivinen viittaus kirjanpitolain 2 luvun 7 §:n 1 momenttiin ja 9 §:ssä säädettyyn jätettäisiin ennalleen.
17 §. Liikenteessä käytettävä ajoneuvo. Pykälän 2 ja 4 momenttia muutettaisiin. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että jatkossa myös taksiliikenneluvan haltijan olisi huolehdittava siitä, että ammattimaisessa taksiliikenteessä käytettävä ajoneuvo on luvanhaltijan yksinomaisessa hallinnassa, ja että se on merkitty liikenneasioiden rekisteriin. Lisäksi momentin sanamuotoa muutettaisiin sekä lisättäisiin velvoite ajoneuvon liittämisestä voimassa olevalle liikenneluvalle ja Liikenne- ja viestintävirastolle mahdollisuus poistaa liikenneluvalle liitetty ajoneuvo liikenneluvalta, jos pykälän edellytykset eivät enää täyty. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin lyhytaikaisen vara-auton poikkeussääntelyn osalta.
Pykälän 2 momenttia on luettava yhdessä 1 momentin kanssa. Pykälän 1 momentissa määritellään, että taksi-, henkilö- tai tavaraliikenneluvan haltijan tai 16 §:ssä tarkoitetun palveluntarjoajan on huolehdittava siitä, että sen liikenteessä käyttämä moottorikäyttöinen ajoneuvo on rekisteröity 216 §:ssä tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin ja sen käyttötarkoitukseksi on ilmoitettu luvanvarainen käyttö. Tällä hetkellä pykälän 2 momentin mukaan henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijan ja 16 §:ssä tarkoitetun palveluntarjoajan on huolehdittava siitä, että kyseinen, 1 momentissa määritelty, ammattimaisessa henkilö- ja tavaraliikenteessä käytettävä moottorikäyttöinen ajoneuvo on sen yksinomaisessa hallinnassa, ja se on merkitty liikenneasioiden rekisteriin. Velvoite on koskenut ainoastaan henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijoita, mutta ehdotettu muutos ulottaisi 2 momentin velvoitteen myös taksiliikenneluvan haltijaan. Tämän lisäksi säännökseen tehtävä lisäys taksiliikenteen osalta koskisi myös niitä henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijoita, jotka harjoittavat taksiliikennettä lain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmoituksenvaraisena.
Kyseessä olisi muutos nykytilaan, missä taksiliikenteen harjoittaja on voinut käyttää mitä tahansa liikennepalvelulain 4 §:n mukaista ajoneuvoa taksiliikenteessä, kunhan ajoneuvo on ilmoitettu luvanvaraiseen käyttöön. Ehdotus johtaisi siihen, että jatkossa vain sellaisilla ajoneuvoilla voisi harjoittaa taksiliikennettä, jotka ovat liikenneluvan haltijan yksinomaisessa hallinnassa. Tämä tarkoittaisi sitä, että luvanhaltija olisi rekisterissä merkitty joko ajoneuvon omistajaksi tai haltijaksi, mutta ajoneuvolla voisi olla useampiakin omistajia tai haltijoita. Yksinomainen hallinta ei siis tarkoittaisi sitä, että liikenneluvan haltijan tulisi olla ainoa omistaja tai haltija. Luvanhaltijan ei siis tarvitsisi jatkossakaan omistaa liikenteen harjoittamiseen käytettävä ajoneuvoa, vaan ajoneuvon vuokraaminen, leasing- tai yhteiskäyttö olisi jatkossakin mahdollista. Taksina käytettävän ajoneuvon rekisteröinti luvanhaltijan hallintaan tai omistajuuteen ei myöskään estäisi sitä, että samaa ajoneuvoa käytettäisiin myös muuhun kuin taksitoimintaan. Ilmoitus tehtäisiin Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään liikenneasioiden rekisteriin. Muutos tulee rekisteriin voimaan heti, kun se on tehty.
Toisena muutoksena tulisi momenttiin lisättävä velvoite ajoneuvon liittämisestä luvanhaltijan voimassa olevalle liikenneluvalle, joka toisi uuden velvollisuuden liittää taksina käytettävä ajoneuvo rekisterissä liikenneluvalle. Velvoite koskisi yhtä lailla henkilö- ja tavaraliikenneluvanhaltijoita, jotka ovat jo EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen myötä ilmoittaneet käytössään olevat ajoneuvot rekisteriin. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 16 artiklan mukaisesti kansallisissa sähköisissä rekistereissä tulee olla merkittynä niiden ajoneuvojen rekisteritunnukset, jotka yrityksellä on käytettävissään. Ehdotetulla muutoksella velvoite kirjattaisiin liikennepalvelulakiin, ja sen lisättäisiin koskevan myös taksiliikenneluvanhaltijoita.
Momentin mukaan liikenneluvanhaltijalle asetettaisiin velvollisuus huolehtia siitä, että sen edellä määriteltyjen yksinomaisessa hallinnassa olevien ajoneuvojen rekisteritunnukset olisi lisäksi liikenneasioiden rekisterissä liitetty luvanhaltijan voimassa olevalle liikenneluvalle. Myös tämä tehtäisiin Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään liikenneasioiden rekisteriin. Ajoneuvon rekisteritunnuksen liittäminen liikenneluvalle onnistuisi ainoastaan niille ajoneuvoille, joissa luvanhaltija olisi rekisterissä merkitty omistajaksi tai haltijaksi. Taksiliikennelupaan voitaisiin liittää vain sellainen lain 3 § tai 4 §:ssä tarkoitettu ajoneuvo, jolla voidaan harjoittaa liikennettä kyseisen luvan nojalla, ja jonka käyttötarkoitukseksi on ilmoitettu luvanvarainen käyttö. Luvanhaltijan tulisi ennen liikenteen aloittamista liittää kyseisen käytössä olevan ajoneuvon rekisteritunnus lupaansa. Liikenneluvanhaltijalla voisi olla useita ajoneuvoja samanaikaisesti liitettynä samalle liikenneluvalle. Näin olisi esimerkiksi usean taksiajoneuvon yrityksessä, jolloin jokainen käytössä oleva ajoneuvo tulisi liittää liikenneluvalle.
Rekisteritunnus olisi kuitenkin liitettävissä kerrallaan vain yhdelle liikenneluvalle, sillä vain yksi luvanhaltija voi kerrallaan ajaa ajoneuvolla. Näin ajoneuvo olisi ajossa ollessaan aina vain yhden luvanhaltijan käytössä, ja poliisin valvonnassa voisi rekisteritunnuksen avulla suoraan tarkastaa, onko taksina käytettävä ajoneuvo liitetty voimassa olevalle liikenneluvalle. Jos ajoneuvo olisi jo liitetty jollekin liikenneluvalle, sitä ei pääsisi liittämään toiselle luvalle, ennen kuin se on poistettu edellisestä luvasta. Näin ollen esimerkiksi tilanteissa, joissa ajoneuvo myytäisiin, eikä edellinen omistaja poistaisi ajoneuvoa luvaltaan, ei uusi omistaja pääsisi liittämään ajoneuvoa omalle luvalleen, ennen kuin se on poistettu edellisestä luvasta. Luvanhaltijan olisikin pidettävä sen liikenteessä käyttämät moottoriajoneuvojen tiedot ajan tasalla rekisterissä. Mikäli luvanhaltija luopuisi ajoneuvostaan, sen tulisi poistaa ajoneuvon liityntä rekisteristä, sillä pykälän edellytykset eivät olisi enää voimassa. Mikäli luvanhaltijalla ei olisi voimassa olevaa liikennelupaa, ei liityntää voisi rekisteriin lainkaan tehdä.
Samoin, mikäli taksiliikenneluvan voimassaolo päättyisi, ei pykälän mukaiset edellytykset enää täyttyisi, jolloin liityntä tulisi voida poistaa rekisteristä myös ilman luvanhaltijan eri ilmoitusta. Tästä syystä olisi tarpeen säätää Liikenne- ja viestintävirastolle oikeus poistaa ajoneuvo liikenneluvalta silloin, kun pykälässä säädetyt edellytykset eivät enää täyttyisi. Liikenneluvan ja ajoneuvon liitynnällä on kiinteä yhteys esityksen 3. lakiehdotuksen mukaiseen taksikilpeä koskevaan ajoneuvolain 99 §:n muutosehdotukseen, jonka mukaisesti taksikilpiä voitaisiin luovuttaa vain, mikäli liikennepalvelulain 17 § 1 ja 2 momentissa määritellyt edellytykset täyttyisivät. Tästä syystä on välttämätöntä, että ajoneuvotiedot ovat rekisterissä ajantasaiset, mikä edellyttää, että ajoneuvojen liityntä tulisi poistaa liikenneluvilta, jos liittämisen edellytykset eivät enää täyttyisi. Ehdotuksella on lisäksi yhteys kansalaisille tarjottavaan sähköiseen lupa- ja ilmoitustietopalveluun esityksen 227 §:n muutosehdotuksen mukaisesti.
Lisäksi pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että siinä säädetystä 1 ja 2 momentin poikkeussääntelystä erotettaisiin erikseen henkilö- ja tavaraliikenne ja taksiliikenne. Pykälän 4 momentti pysyisi sisällöllisesti ennallaan henkilö- ja tavaraliikenteessä, ja siihen lisättäisiin vain viittaus 3 §:n henkilö ja tavaraliikenteen kuljetuksiin.
Samaan 4 momenttiin lisättäisiin lisäksi erillinen poikkeus, joka koskisi vain 4 §:n mukaista taksiliikennettä. Uuden poikkeuksen mukaan taksiliikenteessä voitaisiin tilapäisen rikkoutumisen takia käyttää korvaavaa ajoneuvoa ilman, että sen tulisi täyttää 2 momentin mukaisia uusia vaatimuksia rekisteröinnistä luvanhaltijan yksinomaiseen hallintaan ja liittämisestä liikenneluvalle. Koska esityksen 3. lakiehdotuksen mukaiset erilliset taksikilvet luovutettaisiin vain niille ajoneuvoille, jotka täyttäisivät tämän pykälän 2 momentin vaatimukset, tarkoittaa poikkeus tästä sääntelystä sitä, että lyhytaikaisen tilapäisen rikkoutumisen vuoksi taksina saisi käyttää ajoneuvoa, jolla ei olisi taksikilpiä. Jotta tämä poikkeus ei vesittäisi taksien tunnistamisen parantamiseen tähtäävää uudistusta taksikilvistä, kyseessä olisi kuitenkin oltava tosiasiassa vain tilapäinen ja lyhytaikainen käyttö. Tällainen käyttö voisi olla enintään 30 perättäistä päivää kalenterivuodessa. Vastuu sen osoittamisesta, että kyseessä on 4 momentin mukainen tilapäisen ja lyhytaikaisen rikkoutumisen takia käytössä oleva vara-auto, olisi luvanhaltijalla.
Taksiliikennettä koskeva poikkeus ei kuitenkaan koskisi 1 momentin rekisteröintivaatimuksia. Jatkossa taksiliikenteessä käytettävän ajoneuvon tulisi aina olla rekisteröity 216 §:ssä tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin ja sen käyttötarkoitukseksi ilmoitettu luvanvarainen käyttö. Taksiliikennettä koskeva vara-auton poikkeus ei siis jatkossa koskisi 1 momentin vaatimusta, vaan taksina käytettävän korvaavan ajoneuvon tulisi olla myös luvanvaraiseksi ilmoitettu. Ajoneuvon käyttötarkoituksen muutokset, kuten luvanvaraiseksi rekisteröinti, on nykyisellään toiminto, jota ei voi tehdä erillisenä rekisteri-ilmoituksena Liikenne- ja viestintäviraston oma-asiointi palvelussa, vaan tämä tulee tehdä tällä hetkellä joko rekisteröintejä tekevällä katsastustoimipaikalla tai vakuutusyhtiössä. Erottelu 3 §:n mukaiseen henkilö- ja tavaraliikenteeseen ja 4 §:n mukaiseen taksiliikenteeseen olisi tarpeen, sillä linja-auton ja tavaraliikenteen kuljetusten luonteen takia on pystyttävä varmistamaan nopean aikataulun kuljetusten eteneminen viivytyksettä myös ajoneuvon äkillisesti rikkoontuessa. Jos korvaavalle ajoneuvolle asetettaisiin sellaisia rekisteröintivaatimuksia, kuten luvanvaraiseen käyttöön ilmoittaminen, joita ei ole mahdollista tehdä kuin arkena asiointiajan puitteissa, voisi kuljetus viivytyksen vuoksi vaarantua. Samakaltaista kiireellisyyteen liittyvää kriittistä tarvetta ei taksiliikenteessä ole.Näin ollen millä tahansa vara-ajoneuvolla ei voisi jatkossa ajaa taksia, vaan ainoastaan luvanvaraiseksi rekisteröityä. Tällöin ajoneuvo on rekisteröitävä Suomeen, eikä esimerkiksi minkä tahansa maan kilvissä oleva ajoneuvo voisi toimia varataksina Suomessa. Luvanvaraiseen käyttöön ilmoitetuilla ajoneuvoilla on myös vuosittainen katsastusvelvoite, joka varmistaa taksiliikenteen ajoneuvoturvallisuutta ja siten liikenneturvallisuutta.
Samalla säädettäisiin 262 a §:ssä oleva seuraamus ajoneuvon väärästä rekisteröinnistä koskemaan myös taksiliikenneluvanhaltijoita.
25 §. Taksinkuljettajaa koskevat vaatimukset. Pykälän 2 momentin 2 kohtaan lisättäisiin maininta, että terveysvaatimusten täyttyminen tulisi todistaa enintään kuusi kuukautta aikaisemmin annetulla lääkärinlausunnolla. Momentin 3 kohtaan lisättäisiin uudeksi taksinkuljettajan ajoluvan myöntämisen edellytykseksi taksinkuljettajan koulutuksen suorittaminen. Taksinkuljettajan kokeen osalta voimassa olevaa lakia tarkennettaisiin siten, että koe tulisi suorittaa hyväksytysti enintään vuotta ennen taksinkuljettajan ajolupahakemuksen jättämistä. Lisäksi pykälän 3 momentin 2 kohtaan lisättäisiin rikoksia, jotka estäisivät ajoluvan myöntämisen. Lisättävät rikokset olisivat vapauteen kohdistuvia rikoksia, rikoksia julkista taloutta vastaan, petosrikoksia, maksuvälinerikoksia sekä aserikoksia. Näihin rikoksiin viitattaisiin myös momentissa 4.
Pykälän 2 momentin 2 kohtaan lisättäisiin maininta, että terveysvaatimusten täyttyminen tulisi todistaa enintään kuusi kuukautta aiemmin annetulla lääkärinlausunnolla. Muutos tarkoittaisi sitä, että jatkossa terveysvaatimusten täyttyminen tulisi todistaa lääkärintodistuksella, joka saisi olla enintään kuusi kuukautta vanha. Sama velvoite enintään kuusi kuukautta aiemmin annetusta lääkärintodistuksesta on myös ajokorttilaissa ajokortin hakemisen edellytyksenä. Sama edellytys on ollut aikoinaan myös taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa, joten kyseessä ei ole täysin uusi velvoite, vaan tarkennus tämänhetkiseen käytäntöön ja sääntelyaukon korjaaminen.
Pykälän 2 momentin 3 kohtaan lisättäisiin uudeksi taksinkuljettajan ajoluvan myöntämisen edellytykseksi taksinkuljettajan koulutuksen suorittaminen. Tästä niin sanotusta taksinkuljettajan peruskoulutuksesta säädettäisiin lain 25 a §:ssä. Taksinkuljettajan ajoluvan uusimisesta ja ajoluvan uusimiseksi tarvittavasta taksinkuljettajan täydennyskoulutuksesta säädettäisiin jäljempänä esitetyssä 26 §:n 2 momentin muutoksessa ja esitetyssä uudessa väliaikaisessa 26 b §:ssä. Pykälän 2 momentin 3 kohtaa ehdotettaisiin lisäksi muutettavaksi siten, että taksinkuljettajan ajolupa voitaisiin myöntää hakemuksesta, jos henkilö olisi enintään vuotta ennen taksinkuljettajan ajolupahakemuksen jättämistä suorittanut taksinkuljettajan kokeen hyväksytysti. Ehdotetulla vuoden voimassaoloajalla olisi tarkoitus varmistaa, että ajoluvan saajalla olisi ajantasaiset tiedot ja taidot taksinkuljettajia koskevasta sääntelystä. Esitetty voimassaoloaika olisi linjassa muun tieliikenteen ammattipätevyyssääntelyn, kuten valtioneuvoston asetuksen kuorma- ja linja-autokuljettajien ammattipätevyydestä (434/2018) 2 a §:n 5 momentin mukaisen perustason ammattipätevyyskokeen teoriakokeen ja valtioneuvoston ajokorteista annetun asetuksen (423/2011) 30 §:ssä säädettyjen teoriakokeiden voimassaolon kanssa.
Pykälän 3 momentin 2 kohtaan lisättäisiin ajoluvan saamisen esteeksi rikoksia. Ajoluvan saamisen estävät rikokset on lakiteknisesti jaoteltu pykälässä omiksi kohdikseen. Pykälän 3 momentin 1 kohdassa on lueteltu ne rikokset, jotka ovat alun perin olleet huomioitavina rikosrekisterilain 6 §:n 2 momentissa määriteltyinä rikoksina. Nyt esitettävät lisättävät rikokset lisättäisiinkin 2 kohtaan. Laintarkastuksen ehdotuksesta 2 kohdan rikostyypit jaettaisiin lisäksi edelleen alakohtiin, jotka merkitään pienaakkosin.
Ajoluvan saamisen esteeksi pykälän 3 momentin 2 kohtaan lisättäisiin b) alakohtaan huomioitavaksi ensinnäkin rikoslain 25 luvun vapauteen kohdistuvista rikoksista 1 § vapaudenriisto, 2 § törkeä vapaudenriisto, 4 § panttivangin ottaminen, 4 a § panttivangin ottamisen valmistelu, 6 § tuottamuksellinen vapaudenriisto, 7 § laiton uhkaus, 7 a § vainoaminen ja 8 § pakottaminen. Syyllistymällä kyseisiin rikoksiin vaarantuu taksinkuljettajan tehtävässä vaadittava henkilökohtainen luotettavuus ja asiakkaan turvallisuus. Taksinkuljettaja on usein kaksin asiakkaansa kanssa suljetussa ajoneuvossa, joten on perusteltua estää sellaisen henkilön mahdollisuus toimia kuljettajana, joka on tuomittu em. rikoksista. Vaatimus perustuu tarpeeseen suojata matkustajan henkilökohtaista turvallisuutta. Tälläkin hetkellä taksinkuljettajan ajoluvan saamisen estävänä rikoksena on määritelty rikoslain 21 luvun henkeen ja terveyteen liittyvät rikokset sekä rikoslain 25 luvun ihmiskauppaa koskevat rikokset, jotka liittyvät matkustajan turvallisuuteen. Lisäämällä huomioitavaksi myös muita rikoslain 25 luvun mukaisia vapauteen kohdistuvia rikoksia turvattaisiin asiakkaiden turvallisuutta.
Pykälän 3 momentin 2 kohtaan lisättäisiin d) alakohtaan huomioitavaksi myös rikoslain 29 luvun rikoksia julkista taloutta vastaan. Muutoksen myötä ajoluvan saamisen esteeksi lisättäisiin luvusta vain taksinkuljettajan luotettavuuden kannalta merkitykselliset ja riittävän vakavat rikokset julkista taloutta vastaan. Huomioitavaksi tulisi jatkossa rikoslain 29 luvun 1 §:n mukainen veropetos ja 2 §:n mukainen törkeä veropetos. Rikoslaissa tarkemmin säädetyllä tavalla veropetoksesta on kyse silloin, kun henkilö petollisesti aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen. Jatkossa tuomio kyseisistä veropetoksista estäisi taksinkuljettajan ajoluvan saamisen ja tätä kautta estäisi harmaan talouden toimintaa taksialalla. Esityksen 15 a §:ssä ehdotetun muutoksen mukaisesti jatkossa jokaisessa taksina käytettävässä ajoneuvossa tulisi käyttää mittauslaitelain vaatimukset täyttävää taksamittaria, joka kerää jokaisesta kyydistä pykälässä säädetyt tarpeelliset tiedot. Ehdotetun 152 §:n 2 momenttiin tehtävän lisäyksen mukaisesti taksinkuljettaja on se, joka käytännössä käyttäisi taksamittaria ja taksinkuljettajan vastuulle jäisi kirjata käsin taksamittariin ennalta tilattujen kyytien tiedot muun kuin kiinteähintaisen matkan osalta. Taksamittarin tietoja käytetään verovalvonnassa, joten mikäli henkilö olisi syyllistynyt veropetokseen, voisi se heikentää luottamusta tietojen kirjaamisesta oikein.
Pykälän 3 momentin 2 kohtaan lisättäisiin myös g) alakohtaa rikoslain 36 luvun petosrikoksia sekä h) alakohtaan 37 luvun maksuvälinepetoksia ja -rikoksia. Huomioitavat rikokset olisivat 36 luvun 1 §:ssä tarkoitettu petos sekä 2 §:ssä tarkoitettu törkeä petos, 37 luvun 8 §:ssä tarkoitettu maksuvälinepetos, 9 §:ssä tarkoitettu törkeä maksuvälinepetos, 11 §:ssä tarkoitettu maksuvälinepetoksen valmistelu, 12 §:ssä tarkoitettu maksuvälinerikos sekä 13 §:ssä tarkoitettu törkeä maksuvälinerikos. Nämä rikokset eivät liity samalla tavalla asiakkaan henkilökohtaiseen turvallisuuteen, kuin henkeen ja terveyteen sekä vapauteen liittyvät rikokset, vaan näiden rikosten lisääminen tavoitteena on lisätä taksinkuljettajien luotettavuutta myös maksuliikenteessä ja hinnan perimisessä.
Taksinkuljettajalla voi olla suora pääsy asiakkaiden maksukortteihin, jos matkaa ei ole maksettu ennakolta. Tällöin on tärkeää voida luottaa siihen, että kuljettaja ei käytä maksukorttia väärin. Jos henkilö on syyllistynyt petokseen tai maksuvälinerikokseen, tämä voi aiheuttaa epäilyksen henkilön luotettavuudesta käsitellä maksukortteja. Asiakas on myös usein kaksin kuljettajan kanssa, ja taksia käyttävät myös paljon heikommassa asemassa olevat henkilöt tai esimerkiksi yölliseen aikaan henkilöt, joiden tarkkaavaisuus on alentunut alkoholin vaikutuksen alaisena. Lisäksi liikennepalvelulain 152 §:n 2 momentin mukaisissa muuttuvahintaisissa kyydeissä olisi tärkeää, että asiakas voi luottaa siihen, että kuljettaja syöttää taksamittariin oikeat tiedot. Myös harmaan talouden torjunnan kannalta on tärkeää, että voidaan luottaa kuljettajan merkitsevän taksamittariin paikkansapitävät tiedot.
Kolmanneksi pykälän 3 momentin 2 kohtaan lisättäisiin i) alakohtaan rikoslain 41 luvun mukaisia aserikoksia. Huomioitavat rikokset olisivat 41 luvun 1 §:ssä tarkoitettu ampuma-aserikos, 2 §:ssä tarkoitettu ampuma-aseen käsittely vakavan rikoksen tekemistä varten, 3 §:ssä tarkoitettu törkeä ampuma-aserikos, 5 §:ssä tarkoitettu vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen, 6 §:ssä tarkoitettu vaarallisen esineen hallussapito sekä 7 §:ssä tarkoitettu toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai asian hallussapito. Rikoslain 41 luvun mukaisia rikoksia lisättäisiin ajoluvan saamisen esteeksi asiakkaiden turvallisuuden lisäämiseksi. Näiden rikosten huomioiminen liittyy suoraan asiakkaan henkilökohtaiseen turvallisuuteen, sillä ampuma-aseella, vaarallisella esineellä sekä toisen vahingoittamiseen soveltuvalla esineellä voidaan kaikilla uhata toisen ihmisen henkeä tai turvallisuutta. On perusteltua, että asiakas voi luottaa siihen, että taksinkuljettajaa ei ole tuomittu näistä rikoksista.
25 a §.Taksinkuljettajan koulutus ja koe. Pykälä muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälässä säädettäisiin taksinkuljettajan kokeen lisäksi taksinkuljettajan koulutuksesta eli niin sanotusta taksinkuljettajan peruskoulutuksesta. Pykälän otsikkoon lisättäisiin siten viittaus taksinkuljettajan koulutukseen.
Pykälän 1 momenttiin sisältyisi luettelo taksinkuljettajan koulutuksen sisällöstä. Momentin mukaan taksinkuljettajan koulutuksen tulisi sisältää opetusta matkustajien avustamisesta ja turvallisuudesta huolehtimisesta, eri matkustajaryhmien erityistarpeista, taksipalvelujen asiakaspalvelutilanteista, kuljettajan oikeuksista ja velvollisuuksista ja kuljetusten ja liikenteen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Sisällöt olisivat muutoin samat, kuin mitä on ollut taksinkuljettajan kokeessa, mutta uutena aihealueena olisi kuljettajan oikeudet ja velvollisuudet.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen vähimmäiskestosta. Koulutuksen vähimmäiskesto olisi 21 tuntia eli yhteensä 21 x 60 minuuttia. Laissa ei asetettaisi vaatimuksia sille, kuinka monena päivänä koulutus tulisi käydä, vaan vähimmäistuntimäärä voitaisiin jakaa koulutuksen toteuttamisen kannalta järkevästi useammalle päivälle. Koulutus olisi samanpituinen kuin voimassa oleva taksiliikenteen eritysryhmien kuljettajakoulutus.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin taksinkuljettajan kokeesta. Taksinkuljettajan kokeen hyväksytty suorittaminen osoittaisi edelleen, että kokelaalla on taksinkuljettajan tehtävässä tarvittavat tiedot, taidot ja osaaminen, vaikka kyseistä kirjausta esitetäänkin poistettavaksi säännöksen yksinkertaistamiseksi. Esitetyn 3 momentin mukaan taksinkuljettajan kokeessa olisi oltava kysymyksiä kaikista 1 momentissa tarkoitetuista asiakokonaisuuksista. Esitetyllä säännöksellä olisi tarkoitus varmistaa, että taksinkuljettajan kokeen asiasisältö olisi linjassa taksinkuljettajan peruskoulutuksen sisällön kanssa. Säännös vastaisi pitkälti voimassa olevaa lainsäädäntöä taksinkuljettajan kokeesta, mutta uudeksi asiakokonaisuudeksi lisättäisiin koekysymyksiä kuljettajan oikeuksista ja velvollisuuksista. Esitetyn 3 momentin mukaan taksinkuljettajan kokeeseen osallistuminen lisäksi edellyttäisi, että henkilö olisi suorittanut taksinkuljettajan koulutuksen. Taksinkuljettajan koulutuksen suorittaminen varmistettaisiin liikenneasioiden rekisteriin merkityistä tiedoista. Taksinkuljettajan koulutuksen järjestävän koulutusorganisaation on ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle tiedot taksinkuljettajan koulutuksen suorittaneista henkilöistä liikennepalvelulain 36 b §:n nojalla. Liikenne- ja viestintävirasto tarkistaisi koulutuksen suorittamista koskevat tiedot rekisteristä, jonne hyväksytty koulutuksen järjestäjä olisi ilmoittanut koulutuksen suorittaneiden tiedot liikennepalvelulain 36 b §:n 2 momentin 2 kohdan ja samaisen pykälän 3 momentin mukaisesti. Tiedot viedään liikenneasioiden rekisteriin lain 222 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina koulutustietoina. Koulutuksen suorittamiseen liittyviä tietoja on mahdollista luovuttaa sekä yksittäisluovutuksena liikennepalvelulain 227 §:n että massaluovutuksina viranomaisille ja laissa säädettyä tehtävää hoitaville 230 §:n perusteella. Liikenneasioiden rekisteristä säädetään tarkemmin liikennepalvelulain VI osassa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin muussa EU- tai ETA-valtiossa suoritetusta taksinkuljettajan kelpoisuudesta sekä kelpoisuuden hyväksyvästä viranomaisesta. Momentin mukaan taksinkuljettajan pätevyysvaatimuksen täyttäisi myös hakija, jolla on ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa laissa 1384/2015 (jäljempänä ammattipätevyyslaki) tarkoitettu päätös muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tuottamasta vastaavasta muussa EU- tai ETA-valtiossa suoritetusta kelpoisuudesta. Ammattipätevyyslailla on Suomessa täytäntöön pantu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY ammattipätevyyden tunnustamisesta (jäljempänä ammattipätevyysdirektiivi). Lähtökohtana ammattipätevyyslaissa on, että ammattipätevyyden tunnustamisesta vastaavaksi viranomaiseksi säädetään tiettyä ammattia koskevassa erityislainsäädännössä se ammatin sääntelystä vastaavan hallinnonalan viranomainen, jolla on riittävä asiantuntemus ammattitoiminnan sisällöstä. Siten ammattipätevyyslain 4 §:n 1 momentin mukaan oikeudesta harjoittaa ammattia toisessa maassa hankitun ammattipätevyyden perusteella päättää sama taho, joka myöntää oikeuden kyseisen ammatin harjoittamiseen Suomessa suoritetun tutkinnon tai koulutuksen perusteella. Liikennepalvelulain 25 §:n 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto myöntää hakemuksesta taksinkuljettajan ajoluvan. Siten momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto tekisi myös päätöksen vastaavasta muussa EU- tai ETA-valtiossa suoritetusta taksinkuljettajan pätevyydestä. Ammattipätevyyslain korvaavia toimenpiteitä koskevan 7 §:n 1 momentin mukaan ammattipätevyyden tunnustamispäätöksessä hakijalle voidaan asettaa vaatimus kelpoisuuskokeen suorittamisesta tai enintään kolme vuotta kestävästä sopeutumisajasta, jos hakijan saaman koulutuksen sisältö on olennaisesti erilainen kuin vastaavan kansallisen koulutuksen sisältö. Lakiehdotuksen valmistelussa (HE 22/2015 vp) on lähdetty siitä, että erot ovat oleellisia, jos sisällöt eroavat toisistaan merkittävissä määrin. Ammattipätevyyslain 7 §:n 2 momentin mukaan ennen vaatimuksen asettamista on tutkittava, voivatko ne tiedot, taidot ja pätevyys, jotka hakija on hankkinut ammattikokemuksensa tai elinikäisen oppimisen avulla ja jotka asiaankuuluva elin on tätä tarkoitusta varten muodollisesti vahvistanut, korvata kokonaan tai osittain 1 momentissa tarkoitetun olennaisen eron. Samaisen pykälän 3 momentin mukaan ammattipätevyyden tunnustamispäätöksessä voidaan kuitenkin määrätä tietyissä säädetyissä tilanteissa sopeutumisaika tai kelpoisuuskoe. Hakija saa kyseisen momentin mukaan valita korvaavan toimenpiteen. Sopeutumisajasta ja kelpoisuuskokeesta on annettu tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella ammattipätevyyden tunnustamisesta (1459/2015).
Pykälän 5 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi taksinkuljettajan kokeen järjestämisestä. Ehdotuksen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä taksinkuljettajan koulutuksen ja kokeen sisällöstä ja toteutuksesta sekä kokeeseen ilmoittautumisesta. Määräyksenantovaltuus ei ole uusi, sillä voimassa olevan lain 25 a §:n 2 momenttiin sisältyy jo tällä hetkellä taksinkuljettajan koetta koskeva Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuus, ja Liikenne- ja viestintävirasto antoi 16.4.2021 määräyksen taksinkuljettajan kokeen vaatimuksista (TRAFICOM/523956/03.04.03.00/2019). Määräys tuli voimaan 1.5.2021 ja siinä määritellään taksinkuljettajan kokeen suorittamista, sisältöä, arviointia ja vilpillistä menettelyä kokeessa. Nyt valtuutta laajennettaisiin koskemaan myös taksinkuljettajan koulutuksen sisältöä ja toteutusta sekä taksinkuljettajan kokeen arviointia. Lain tasolla ei esimerkiksi säädettäisi koulutuksen järjestämistavasta vaan laki mahdollistaisi koulutuksen järjestämisen esimerkiksi etäkoulutuksena. Liikenne- ja viestintävirasto voisi tarvittaessa antaa määräyksiä esimerkiksi kokeen järjestämistavoista. Koulutuksen valvontaan soveltuisi lain 193 a §, jonka 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto vastaa 35 a §:n mukaisen hyväksynnän saaneiden koulutuksen järjestäjien ja niiden järjestämän koulutuksen valvonnasta. Liikenne- ja viestintävirasto voisi edelleen lain 193 a §:n 1 momentin nojalla valtuuttaa ulkopuolisen asiantuntijan suorittamaan käytännön valvontatoimintaa. Taksinkuljettajan kokeen valvontaan soveltuisi lain 178 §, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto valvoo tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja päätösten noudattamista, jollei tässä laissa muuta säädetä.
35 a §. Koulutusorganisaation hyväksyntä taksiliikenteen koulutuksen järjestäjäksi.Pykälässä säädetään nykyisin taksiliikenteen erityisryhmien kuljettajakoulutuksen sekä yrittäjäkoulutuksen järjestämisen hyväksymismenettelystä ja hyväksymistä koskevista vaatimuksista. Pykälä annettaisiin kokonaan uudelleen, jolloin sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi yleisemmäksi kattamaan kaikki laissa säädetyt taksiliikenteen koulutuksenjärjestäjien hyväksynnät (nykyisin Koulutusorganisaation hyväksyntä taksiliikenteen erityisryhmien kuljettajakoulutuksen ja yrittäjäkoulutuksen koulutuksen järjestäjäksi).
Pykälän 1 momenttiin ehdotettaisiin lisättäväksi vaatimus Liikenne- ja viestintäviraston hyväksynnästä lain 25 a §:ssä tarkoitetun taksinkuljettajan koulutuksen järjestämiseen. Ehdotuksella laajennettaisiin hyväksyntämenettelyä lain 26 a §:ssä tarkoitetun erityisryhmien kuljettajakoulutuksen sekä 6 a §:ssä tarkoitetun yrittäjäkoulutuksen lisäksi nyt ehdotettuun taksinkuljettajan peruskoulutukseen. Esityksen mukaisessa 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan, että hyväksyntämenettely laajennettaisiin väliaikaisesti koskemaan myös taksinkuljettajan täydennyskoulutusta.
Pykälän 2 momentissa säädetään koulutusorganisaatioiden hyväksymistä koskevista vaatimuksista. Lainsäädännön selkeyttämiseksi momentin 2 ja 3 kohtia ehdotetaan muutettavan. Lisäksi pykälän 2 momenttiin esitetään lisättävän uusi 5 kohta. Pykälän 2 momentin 2 kohdassa edellytetään, että hyväksyttävän koulutusorganisaation tulee olla vakavarainen ja kyetä asianmukaisesti vastaamaan yritystoimintaan liittyvistä velvoitteistaan ja osoittaa, että sillä on riittävät taloudelliset voimavarat koulutustoiminnan järjestämiseen ja sen asianmukaiseen hoitamiseen. Koulutusorganisaation vakavaraisuuden todentamiseksi selkeiden pääomarakenteiden asettamista on pidetty lain toimeenpanossa haasteellisena. Siten nykyisen lainsäädännön selkeyttämiseksi pykälän 2 momentin 2 kohdan nykyinen sisältö ehdotetaan korvattavaksi siten, että Liikenne- ja viestintävirasto hyväksyisi hakemuksesta tässä pykälässä tarkoitetuksi koulutuksen järjestäjäksi koulutusorganisaation, jota ei ole asetettu konkurssiin.
Elinkeinotoiminnan harjoittamista on myös muualla lainsäädännössä rajoitettu konkurssin takia muun muassa siten, että konkurssissa oleva on kelpaamaton sekä ilmoituksenvaraisten että luvanvaraisten elinkeinojen harjoittajaksi. Konkurssilain (120/2004) 4 luvussa säädetään velallisen toimikelpoisuuden rajoituksista. Kyseisen luvun 13 §:n mukaan, jos muualla lainsäädännössä on rajoitettu konkurssiin asetetun velallisen kelpoisuutta johonkin toimeen tai tehtävään, rajoitukset ovat voimassa konkurssin alkamisen ja pesäluettelon vahvistamisen välisen ajan. Pesäluettelon valmistuminen voi kuitenkin toisinaan viivästyä. Ellei toisin säädetä, samaisen pykälän mukaan rajoitukset ovat kuitenkin voimassa enintään neljä kuukautta konkurssin alkamisesta. Konkurssilain 1 luvun 4 §:n mukaan konkurssi alkaa, kun velallinen asetetaan tuomioistuimen päätöksellä konkurssiin ja lain 19 luvun 7 §:n mukaan päättyy, kun lopputilitys on hyväksytty. Esityksessä ei ehdoteta säädettävän koulutusorganisaatioiden konkurssiedellytyksen osalta konkurssilaissa säädetyistä aikarajoista poikkeavalla tavalla.
Pykälän 2 momentin 3 kohdan sisältö ehdotettaisiin niin ikään korvattavaksi sillä, että hyväksyttävällä koulutusorganisaatiolla ei saisi olla veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien velvollisuuksien laiminlyöntejä eikä muita ulosotossa olevia velkoja, jotka ovat hänen maksukykyynsä nähden vähäistä suurempia, eikä velkoja, jotka on palautettu ulosotosta varattomuustodistuksin. Siten jatkossa koulutusorganisaatioiden taloudellisista velvoitteista vastaamisen arviointiin sovellettaisiin nykyistä täsmällisempiä vaatimuksia. Liikenne- ja viestintävirasto on voimassa olevan lainsäädännön nojalla tarkistanut, että hakija on hoitanut yritystoiminnan velvoitteet eikä sillä ole verovelkaa, joten ehdotetulla muutoksella ei olisi käytännön vaikutusta nykytilaan. Ehdotettu pykälän 2 momentin 3 kohdan sisältö olisi linjassa liikennepalvelulain 6 §:ssä säädettyjen taksiliikenneluvan myöntämisen kansallisten vaatimusten kanssa. Samalla nykyinen 2 momentin 3 kohdan sisältö siirrettäisiin uudeksi 4 kohdaksi.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättävän uusi 5 kohta taksiliikenteen koulutusorganisaation järjestäjän hyväksymiseksi. Edellytyksenä olisi, että koulutusorganisaation hyväksyntää ei olisi peruutettu liikennepalvelulain 242 §:n 2 momentin 2 tai 4 kohdan nojalla viimeisen kuluneen vuoden aikana. Esityksen tarkoituksena olisi varmistaa koulutusorganisaatioita valvovan viranomaisen tehokas toiminta tilanteissa, joissa koulutusorganisaatioiden aiempi toiminta on johtanut hyväksynnän peruuttamiseen. Mainitun 242 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi muun ohella peruuttaa luvan tai hyväksymispäätöksen, jos hyväksymispäätöksen perusteella toimintaa harjoittava on toistuvasti tai vakavasti rikkonut tämän lain säännöksiä tai sen nojalla annettuja määräyksiä taikka luvanhaltijan tai hyväksymispäätöksen perusteella toimintaa harjoittavan tässä laissa säänneltyä toimintaa koskevia Euroopan unionin asetusten säännöksiä eikä huomautuksen tai varoituksen antamista voida pitää riittävänä. Samaisen momentin 4 kohdan mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi muun ohella peruuttaa luvan tai hyväksyntäpäätöksen, jos on muusta kuin 1, 2 tai 3 kohdassa tarkoitetusta syystä perusteltua syytä epäillä, ettei luvanhaltija tai hyväksymispäätöksen perusteella toimintaa harjoittava kykene hoitamaan luvan tai hyväksymispäätöksen mukaista tehtäväänsä tai harjoittamaan luvassa tai hyväksymispäätöksessä tarkoitettua toimintaa turvallisesti. Kynnys koulutusorganisaation hyväksynnän hylkäämiselle uuden 5 kohdan perusteella olisi siten suhteellisen korkea. Edellytyksenä nimittäin olisi, että Liikenne- ja viestintävirasto olisi aiemmin todennut koulutusorganisaation rikkoneen toistuvasti tai vakavasti sääntelyä tai määräyksiä tai että virastolla on ollut perusteltua syytä epäillä, ettei koulutusorganisaation toimintaa voida turvallisesti harjoittaa. Siten esimerkiksi lievät yksittäistapaukset jäisivät hylkäämisperusteen ulkopuolelle. Ehdotettu vuoden karenssiaika olisi linjassa taksiliikenneluvan myöntämistä koskevan liikennepalvelulain 6 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 2 momentin 2 kohdan kanssa. Esitettyä yhden vuoden karenssiaikaa pidetään koulutusorganisaatioiden tehokkaan valvonnan ja sitä kautta matkustajaturvallisuuden parantamisen näkökulmasta perusteltuna.
35 b §.Taksiliikenteen koulutuksen järjestäjän hyväksynnän hakeminen ja koulutusohjelman vahvistaminen. Voimassa oleva taksiliikenteen koulutuksen järjestäjän hyväksynnän hakemista ja koulutusohjelman vahvistamista koskeva pykälä soveltuisi jatkossa myös ns. taksinkuljettajan peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen järjestäjään mistä syystä pykälää tulisi muuttaa.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan yksinkertaistettavaksi poistamalla siitä viittaukset liikennepalvelulain 6 a §:n 1 momenttiin ja 26 a §:n 1 momenttiin. Taksiliikenteen koulutusorganisaatioiden hyväksyntää haettaessa Liikenne- ja viestintävirastolle toimitettavasta koulutusohjelmasta olisi edelleen käytävä ilmi opetettavien aihealueiden käsittely ja koulutusohjelmaan sisältyvien käytännön harjoitusten mitoitus osallistujamäärän mukaan sekä vastaavat tiedot harjoitusten käytännön järjestelyistä.
Pykälän 4 momentista ehdotetaan niin ikään poistettavaksi viittaukset liikennepalvelulain 6 a §:ssä tarkoitettuun yrittäjäkoulutukseen ja 26 a §:ssä tarkoitettuun erityisryhmien kuljettajakoulutukseen. Siten momentissa säädeltäisiin jatkossa myös nyt esitetyistä taksinkuljettajan peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen koulutusorganisaatioiden koulutusohjelmien hyväksynnästä. Pykälän 4 momentin kolmatta virkettä ehdotettaisiin lisäksi selkeytettävän siten, että sen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi hakemuksesta vahvistaa myös pelkän koulutusohjelman. Esitetyllä ei ole tarkoitus vaikuttaa voimassa olevan lainsäädännön sisältöön eli esimerkiksi ammattiliitot tai muut tahot voisivat edelleen hyväksyttää pelkän koulutusohjelman Liikenne- ja viestintävirastolta saamatta taksiliikenteen koulutusorganisaation hyväksyntää. Muilta osin pykälä säilyisi ennallaan.
36 b §.Taksiliikenteen hyväksytyn koulutuksen järjestäjän velvollisuudet. Pykälän 2 ja 3 momenttia muutettaisiin esityksen mukaisen 6 a §:n muutoksen myötä ja poistettaisiin maininnat yrittäjäkokeesta, joka jatkossa siirtyisi Liikenne- ja viestintäviraston tehtäväksi.
Pykälän 2 momentissa on lueteltu asiat, jotka koulutusorganisaation tulee ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle, mutta kokeen siirtyessä viraston tehtäväksi, poistettaisiin 2 momentin 1 kohdasta maininta yrittäjäkokeiden järjestämisen ajankohdasta ja paikasta, sekä 2 kohdan mukaiset tiedot yrittäjäkokeen suorittaneista ja 3 momentista viittaus 2 momentin 2 kohdan yrittäjäkokeen suorittamisesta.
Lisäksi pykälän 4 momenttiin lisättäisiin koulutusorganisaatiolle velvollisuus säilyttää tiedot opetuksen järjestämistavoista. Koulutusorganisaation on tällä hetkellä pykälän 4 momentin mukaan pidettävä luetteloa opettajista ja koulutuksesta vastaavista henkilöistä ja säilytettävä tiedot järjestetyistä koulutuksista, koulutuksiin osallistuneista opettajista ja koulutuksen suorittaneita koskevat asiakirjat koulutuksen suorittamisvuotta seuraavan kuuden kalenterivuoden ajan. Kirjanpitoon tulisi kuitenkin merkitä myös opetuksesta tiedot, jotta jälkikäteen voidaan todentaa opetuksen tapahtuneen sääntelyn mukaisesti. Opetuksesta kirjattavilla tiedoilla tarkoitettaisiin opetuksen aloitus- ja päättymispäivämäärää, teoriaopetustuntien ajankohtia, kestoja ja aiheita sekä opetuksen antajaa. Aiheilla tarkoitettaisiin esimerkiksi opetussuunnitelman mukaisia sisältöjä sekä teoriatunneilla käsiteltyjä aiheita. Lisäksi kirjanpitoon olisi tehtävä merkintä opetustavasta kunkin opetuskerran osalta. Opetustapoja ovat esimerkiksi lähiopetus, etäopetus, verkko-opetus ja käytännön harjoitukset. Etäopetuksella tarkoitettaisiin opetusta, jossa opetettava osallistuu opettajan pitämään opetussuunnitelman ja lainsäädännön ja viranomaismääräysten vaatimusten mukaiseen tieto- ja viestintätekniikan välineiden avulla annettavaan teoriaopetukseen. Verkko-opetuksella tarkoitettaisiin puolestaan sitä, että kokelas suorittaa itsenäisesti opetussuunnitelman ja lainsäädännön ja viranomaismääräysten vaatimusten mukaista teoriaopetusta verkossa oppimista tukevan ohjelmiston ja tieto- ja viestintätekniikan välineiden avulla.
152 §. Taksiliikenteen palvelujen hinnoittelu. Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Samanaikaisesti lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös seuraamuspykälä kyseisten momenttien vastaisesta toiminnasta säätämällä uusi 268 a §.
Pykälän 1 momentin mukaisesti henkilöliikennettä tarjoavan luvanhaltijan sekä välityspalvelun tarjoajan on annettava kuluttajalle ennen taksimatkan alkamista tai tilauksen vahvistamista tieto matkan kokonaishinnasta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei voida ilmoittaa etukäteen, hinnan määräytymisen perusteet veroineen. Lisäksi momenttiin lisättäisiin, että ennalta tilaamattomissa ja muuttuvahintaisissa kyydeissä myös kuljettajan olisi pyynnöstä ilmoitettava hintatiedot kuluttajalle kirjallisesti tai suullisesti ennen matkan alkamista. Kokonaishinta tai hinnan määräytymisen perusteet on ilmoitettava selkeällä, yksiselitteisellä ja kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä tavalla. Hintatiedot on esitettävä siten, että ne ovat helposti kuluttajan havaittavissa ennen matkan alkamista. Lisäksi momenttiin lisättäisiin, että ne eivät saisi muuttua matkan aikana, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että ennakolta ilmoitetun hinnan on vastattava lopullista hintaa. Samankaltainen säännös on myös pykälän 2 momentissa, joka koskee vain muuttuvahintaisia kyytejä.
Ennalta tilatuissa kyydeissä vastuu hintatietojen ilmoittamisesta on joko luvanhaltijalla tai välityspalvelun tarjoajalla, jolloin hinta tai hinnan määräytymisen perusteet on ilmoitettava ennen tilauksen vahvistamista. Tilatessa matkan ennakkoon kuluttaja sitoutuu palveluntarjoajan hinnoitteluun, jolloin autoon astuessaan kuluttajalla tulisi olla jo käsitys hinnasta, jos se on ennalta sovittu, tai sen määräytymisperusteista, jos kyseessä on muuttuvahintainen kyyti. Välityspalvelun tarjoaja vastaa palvelussaan välittämiensä kyytien hintatietojen ilmoittamisesta ja luvanhaltija vastaa suoraan siltä tilattujen kyytien hintatietojen ilmoittamisesta.
Ennalta tilaamattomissa kyydeissä vastuu hintatietojen ilmoittamisesta olisi sekä luvanhaltijalla että jatkossa myös kuljettajalla. Liikenne- ja viestintävirasto on antanut pykälän 3 momentin nojalla määräyksen taksimatkan hintatietojen ja esimerkkimatkan hinnan ilmoittamisesta, ja määräys koskee ainoastaan taksiasemalta alkavia taksimatkoja sekä muutoin ennalta tilaamatta tai varaamatta alkavia matkoja. Määräyksen mukaisesti hinta tai hinnan määräytymisen perusteet ja esimerkkimatkan hinta on ilmoitettava matkustajalle ennen matkan alkua kirjallisesti siten, että ne ovat havainnoitavissa taksin ulkopuolelta. Luvanhaltija vastaa siitä, että ajoneuvo on varusteltu määräyksen mukaisin hintamerkinnöin.
Määräyksen mukaan hinta tai hinnanmääräytymisen perusteet on lisäksi ilmoitettava matkustajalle pyynnöstä suullisesti. Määräyksen mukaisissa ennalta tilaamattomissa kyydeissä myös kuljettajalle on perusteltua asettaa laissa velvoite huolehtia, että kuluttaja saa tarpeelliset hintatiedot ennakolta. Vaikka taksina käytettävä ajoneuvo on liikenneluvanhaltijan vastuulla, kuljettaja on kuitenkin tosiasiassa se henkilö, joka voi ilmoittaa kuluttajalle suullisesti tarkemmat hintatiedot ja hinnan määräytymisen perusteet sekä sopia kiinteästä hinnasta ennalta tilaamattomissa kyydeissä. Tästä syystä on perusteltua edellyttää, että myös kuljettajan tulee olla tietoinen hinnan määräytymisen perusteista ja ilmoittaa hintatiedot kuluttajalle pyynnöstä.
Mikäli luvanhaltijan autossa ei ole määräyksen mukaisesti hinnastoa nähtävillä, voitaisiin autolla ajaa ainoastaan ennalta tilattuja kyytejä. Mikäli luvanhaltija haluaa, että kuljettajat voisivat ajaa myös ennalta tilaamattomia kyytejä, luvanhaltijan tulisi huolehtia, että ajoneuvoissa on esillä määräyksen mukaiset hinnastot ja hintatiedot, ja kuljettajan tulisi olla näistä tietoinen ja kyettävä ne kuluttajalle selvästi ilmaisemaan ennen matkan alkamista.
Lisäksi 1 ja 3 momentin mukaisten hintatietojen noudattamatta jättämisestä esitettäisiin määrättäväksi liikennevirhemaksu luvanhaltijalle uuden 268 a §:n myötä. Liikennevirhemaksu esitettäisiin määrättäväksi vain luvanhaltijalle, joka vastaa ajoneuvon varustelusta sekä palvelunsa hinnoittelusta ja laadusta.
Taksimatkat voivat olla myös kiinteähintaisia tai muuttuvahintaisia. Kiinteähintaisesta kyydistä on kyse silloin, kun hinta on joko ennalta tilatuissa kyydeissä tilausvahvistuksessa tai sovelluksessa kiinteänä ilmoitettu, tai ennalta tilaamattomissa kyydeissä taksinkuljettajan kanssa suullisesti kiinteäksi sovittu ennen matkan alkamista. Muuttuvahintainen kyyti on kyseessä silloin, jos lopullista hintaa ei ole ennalta sovittu, vaan ainoastaan ilmoitettu 1 momentin mukaisesti hinnan määräytymisen perusteet. Tällöin 2 momentin mukaisesti hinnan on perustuttava kuljettuun matkaan ja käytettyyn aikaan, ja hinnan määrityksessä on käytettävä mittauslaitelain vaatimukset täyttävää taksamittaria. Momenttiin lisättäisiin kuljettajalle vastuu taksamittarin käyttämisestä, sillä muuttuvahintaisissa kyydeissä kuljettaja on se henkilö, jonka tulisi mittaria käyttää. Koska taksamittari on ajoneuvoon kiinteästi asennettava varuste, on luvanhaltijan vastuulla varustaa ajoneuvo mittauslaitelain mukaisella taksamittarilla, jos hän toivoo ajoneuvolla voitavan ajaa myös muuttuvahintaisia kyytejä. Joten mikäli luvanhaltija haluaa, että kuljettajat voisivat ajaa myös muuttuvahintaisia kyytejä, luvanhaltijan tulisi huolehtia, että ajoneuvoissa on mittauslaitelain vaatimukset täyttävä taksamittari, ja kuljettajan vastuulle jää taksamittarin käyttäminen lain mukaisesti. Velvoitteen painoarvoa lisää se, että taksamittarin käyttämättä jättämisestä ehdotetaan asetettavaksi mahdollisuus määrätä kuljettajalle liikennevirhemaksu uuden 268 a §:n 2 momentin mukaisesti.
Pykälän 2 momentista poistettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuus, joka siirrettäisiin ehdotuksen mukaiseen 15 a § 3 momenttiin.
193 a §. Taksiliikenteen koulutuksia ja koulutuksen järjestäjien toimintaa valvova viranomainen. Pykälän otsikkoon ja 1 sekä 2 momenttiin tehtäisiin teknisiä muutoksia.
Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi yleisemmäksi kattamaan kaikkien laissa säädettyjen taksiliikenteen koulutusten ja koulutusten järjestäjien valvonnan.
Lisäksi pykälän 1 ja 2 momenteista poistettaisiin maininnat Liikenne- ja viestintäviraston vastuusta yrittäjäkokeen järjestämisen valvonnasta, sillä jatkossa Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi itse 6 a §:n mukaisen yrittäjäkokeen järjestämisestä. Momentista poistettaisiin niin ikään Liikenne- ja viestintäviraston vastuu koulutusorganisaatioiden myöntämien todistusten myöntämisen valvonnasta, sillä jatkossa taksiliikenteen koulutusorganisaatiot eivät myöntäisi erillisiä koulutustodistuksia 6 a §:n mukaisesta taksiyrittäjän koulutuksesta, Liikenne- ja viestintäviraston järjestämisvastuulle siirtyvästä yrittäjäkokeesta eikä 25 a §:n mukaisesta taksinkuljettajan koulutuksesta. Koulutusten suorittaminen varmistetaan liikenneasioiden rekisteriin merkityistä tiedoista, johon taksinkuljettajan koulutuksia järjestävän koulutusorganisaation on ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle tiedot taksiliikenteen koulutuksen suorittaneista henkilöistä liikennepalvelulain 36 b §:n nojalla 2 momentin 2 kohdan nojalla. Muilta osin pykälä säilyisi ennallaan.
227 §. Tietojen luovuttaminen yksittäisluovutuksena liikenneasioiden rekisteristä. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin, että hakuja olisi mahdollista tehdä myös ajoneuvon yksilöivän rekisteritunnuksen perusteella.
Muutos edellyttäisi, että liikennepalvelulain 17 §:n 2 momenttiin tehtäisiin esityksessä olevat muutokset liikenneluvanhaltijan velvollisuudesta rekisteröidä ajoneuvo yksinomaiseen hallintaan ja liittää rekisteritunnus liikenneluvalle. Tämä mahdollistaisi myös yksittäisluovutuksena tiedot rekisteritunnuksen kautta liikenneluvanhaltijasta. Liikennelupatietokysely on jo toiminnassa, siihen tulisi vain lisätä rekisteritunnus uudeksi kyselyelementiksi.
Ehdotus mahdollistaisi yksittäisten kansalaistenkin mahdollisuuden tarkistaa ajoneuvon rekisteritunnuksen perusteella ajantasainen tieto siitä, kenen luvanhaltijan taksista on kyse, ja ovatko luvat kunnossa. Tällä hetkellä liikennepalvelulain 151 §:n 1 momentin 8 kohta edellyttää, että henkilöliikennettä tarjoava luvanhaltija vastaa ja huolehtii siitä, että taksiliikennettä harjoitettaessa ajoneuvossa on mukana 4 §:ssä tarkoitettu taksiliikennelupa tai sen jäljennös. Lisäämällä myös rekisterin avoimuutta vahvistettaisiin kuluttajan mahdollisuutta varmistua siitä, että taksilla on luvat kunnossa ja ne ovat ajan tasalla. Jatkossa kuluttajatkin voisivat tarkastaa rekisteritunnuksen avulla taksiliikenneluvanhaltijan tiedot.
246 §.Taksinkuljettajan ajoluvan peruuttaminen ja poliisin antama varoitus. Pykälän 5 momenttia muutettaisiin siten, että viittaus lupaviranomaiseen vaihdettaisiin viittaukseksi poliisiin.
Pykälän 5 momentissa säädetään ajoluvan luovuttamisesta poliisille sekä sen palauttamisesta ajoluvan haltijalle. Momentin mukaisesti ennen ajoluvan palauttamista luvanhaltijan sopivuus on arvioitava uudelleen 25 §:n mukaisesti ja sen 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista teoista otetaan huomioon ne, jotka ovat tulleet lupaviranmaisen tietoon ajoluvan peruuttamisen jälkeen. Momentti vastaa sisällöltään jo kumottua taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annetun lain (695/2009) 21 §:ää. Tuolloin toimivalta taksinkuljettajien ajolupien myöntämisessä oli poliisilla, jolloin poliisi oli asiassa myös lupaviranomainen. Nykyään lupaviranomaisena on Liikenne- ja viestintävirasto, jolloin säännöksessä mainittu lupaviranomainen viittaa virheellisesti Liikenne- ja viestintävirastoon, kun oikea taho olisi poliisi, joka vastaa luvan peruuttamisesta ja sen palauttamisesta haltijalleen. Momenttiin tehtäisiin tekninen muutos ja muutettaisiin viittaus lupaviranomaiseen viittaukseksi poliisiin.
246 a §. Taksinkuljettajan kokeen ja yrittäjäkokeen koesuorituksessa todettu vilppi. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että koesuoritus on myös hylättävä, jos vilppi havaitaan koesuorituksen jälkeen. Pykälän 2 momentin sanamuotoa muutettaisiin siten, että jatkossa vilpin jälkeinen karenssi koskisi myös yrittäjäkokeessa todettua vilppiä.
Pykälän 1 momentin mukaan jos 25 a §:ssä tarkoitettuun taksinkuljettajan kokeeseen tai 6 a §:ssä tarkoitettuun yrittäjäkokeeseen osallistuvan henkilön havaitaan kokeen aikana syyllistyvän vilpilliseksi katsottavaan toimintaan, kokeen järjestäjän on keskeytettävä kyseisen henkilön koe ja hylättävä koesuoritus. Vilpiksi katsotaan epärehellinen teko tai tekemättä jättäminen, jonka tarkoituksena on antaa väärä kuva omasta tai toisen henkilön osaamisesta. Ehdotetulla muutoksella momenttiin lisättäisiin, että koesuoritus olisi hylättävä myös, jos vilppi havaittaisiin koesuorituksen jälkeen. Samainen säännös on myös laissa vaarallisen aineiden kuljetuksesta (541/2023), jonka ADR-ajolupakoetta koskevassa 145 §:n 1 momentissa on sama koesuorituksen aikana tapahtuvan vilpin hylkäystä koskeva säännös kuin liikennepalvelulain 246 a §:n 1 momentissa, mutta lisäksi on säädetty, että koesuoritus on myös hylättävä, jos vilppi havaitaan koesuorituksen jälkeen.
Kokeen järjestäjän tulee varmistaa kokeeseen ilmoittautuneen osallistujan henkilöllisyys ja koesuorituksen katsotaan alkavan sillä hetkellä, kun henkilöllisyyttä aletaan tarkastaa, ja päättyvän, kun koe on suoritettu loppuun. Käytännössä kokeisiin saapuu joskus vilpillisesti myös joku muu, kuin kokeeseen ilmoittautunut henkilö. Nämä ns. stuntit suorittavat koetta toisen henkilön puolesta. Jälkikäteisen vilpin takia myös myöhemmin havaittu stuntin käyttäminen aiheuttaisi kokeen hylkäyksen. Jälkikäteinen puuttuminen vilppiin mahdollistaisi myös seuraamuksen asettamisen esimerkiksi tilanteessa, jossa kokelas tulee koetilanteen jälkeen, hyväksytyn koetuloksen saatuaan, koetilasta pois ja vilppi havaitaan vasta kokeen päättämisen jälkeen. Jälkikäteinen puuttuminen vilppiin tallenteiden avulla vähentäisi myös virhetulkintoja kokeen aikaisesta vilpistä, kun koetta ei tarvitsisi turhaan keskeyttää, vaan mahdollista vilppiepäilyä pystyttäisiin selvittämään myös koetilanteen jälkeen. Tallentava kameravalvonta on jo nyt käytössä, ja jälkikäteinen puuttuminen vilppitapauksiin mahdollistaisi puuttumisen vilpilliseen toimintaan tallenteen avulla, kuitenkin siten, että tarkoituksena olisi puuttua mahdollisiin vilppiepäilyihin välittömästi.
Vilppiä koskeva pykälän 1 momentti koskee jo nyt sekä taksinkuljettajan kokeessa että yrittäjäkokeessa tehtävää vilppiä. Pykälän 2 momentin mukaan asetettava kuuden kuukauden määräaikainen kielto osallistua kokeeseen voidaan asettaa kuitenkin vain taksinkuljettajan kokeessa tapahtuneessa vilppitapauksessa, sillä taksinkuljettajan kokeen järjestäjänä toimii palveluntuottaja, jolle Liikenne- ja viestintävirasto on kilpailutuksen perusteella antanut vastuun kokeen järjestämisestä liikennepalvelulain V osan 4 luvun mukaisesti. Kokeen järjestäjän tulee lähettää tiedot havaitusta vilpillisestä toiminnasta Liikenne- ja viestintävirastolle. Yrittäjäkokeen järjestämisestä on kuitenkin vastannut tähän esitykseen saakka koulutusorganisaatio, jolle Liikenne- ja viestintävirasto on myöntänyt hyväksynnän yrittäjäkoulutuksen ja kokeen järjestämisestä.
Koska vastuu myös yrittäjäkokeen järjestämisestä siirrettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtäväksi muuttamalla lain 6 a §:ää, niin samalla pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa kuuden kuukauden mittaisen määräaikaisen kiellon osallistua taksinkuljettajan kokeen lisäksi myös yrittäjäkokeeseen henkilölle, jonka todetaan syyllistyneen vilpilliseksi katsottavaan toimintaan yrittäjäkokeessa. Momentin sanamuoto muutettaisiin vain kokeeksi, pitäen sisällään sekä taksinkuljettajan että yrittäjäkokeen. Määräaika lasketaan siitä koepäivästä, jolloin vilpilliseksi katsottava toiminta tapahtui. Liikenne- ja viestintäviraston päätös määräaikaisesta kokeeseen osallistumiskiellosta on täytäntöönpanokelpoinen, vaikka päätös ei olisi saanut lainvoimaa. Näin vilppiä koskevat seuraamukset olisivat samat sekä taksinkuljettajan kokeessa että yrittäjäkokeessa.
262 a §.Liikenteessä käytettävän ajoneuvon väärä rekisteröinti. Pykälä säädettäisiin koskemaan myös taksiliikenneluvanhaltijoita. Pykälän muutos liittyisi myös esityksen mukaiseen 17 § 2 momentin muutosehdotukseen, jossa myös taksiliikenteessä luvanhaltijan tulisi rekisteröidä ajoneuvo luvanhaltijan yksinomaiseen hallintaan ja liittää rekisteritunnus liikenneluvalle. Mikäli vain velvoite lisättäisiin koskemaan taksiliikenneluvanhaltijoita ilman rangaistussäännöstä, ei velvoitteella olisi toivottua käytännön vaikutusta, eivätkä säännöt olisi tasapuolisia eri luvanhaltijoille.
Rangaistussäännös on nähty tarpeelliseksi toimenpiteeksi, jolla varmistetaan, että myös luvanhaltija rekisteröi ajoneuvonsa laissa edellyttämällä tavalla. Rekisteröinti viittaa 17 §:ssä säädettyihin rekisterimerkintöihin, eli taksiliikenteen osalta 1 momentin mukaiseen velvoitteeseen rekisteröidä ajoneuvo luvanvaraiseksi sekä ehdotuksen mukaiseen 2 momentin velvoitteeseen rekisteröidä ajoneuvo yksinomaiseen hallintaan ja liittämistä liikenneluvalle. Sakkorangaistuksen on säädettäessä arvioitu olevan oikeasuhtainen toimi teon haitallisuuteen, vahingollisuuteen ja moitittavuuteen nähden ja parantavan myös liikenteen valvojien keinoja määrätä seuraamus väärästä rekisteröinnistä. Kyseisen teon rangaistavaksi säätäminen on nähty yhteiskunnan kannalta tarpeelliseksi, koska ilman mahdollisia seuraamuksia voisivat luvanhaltijat käyttää liikenteessä edelleen vapaasti jonkun toisen hallintaan rekisteröityä moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai olla liittämättä ajoneuvoa rekisterissä liikenneluvalle, mikäli mitään seuraamusta ei olisi säädetty.
Voimaantullessaan rangaistussäännös ei koskenut taksiliikennettä, mutta ehdotettujen 17 §:n 2 momentin sekä 262 a §:n muutoksilla myös rangaistussäännös koskisi jatkossa taksiliikenneluvanhaltijoita. Muutoin pykälä pysyisi ennallaan.
265 §. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170320 \l a29.3.2019-371 \o Linkki muutossäädöksen voimaantulotietoihinLuvaton liikenteen koulutustoiminta.Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotettaisiin muutettavaksi siten, että jatkossa rangaistavaa olisi myös 25 a §:ssä tarkoitettu koulutus- tai koetoiminta ilman lain 35 a §:ssä tarkoitettua hyväksyntää. Maininta 25 a §:n mukaisesta koulutustoiminnasta lisättäisiin seuraamuspykälään, koska esityksessä ehdotetaan uutta taksinkuljettajan koulutusta, jota voisi järjestää vain Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymät koulutuksen järjestäjät. Tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 1 kohdassa mainittua koulutus- tai koetoimintaa ilman hyväksyntää harjoittava olisi pykälän mukaan tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, luvattomasta liikenteen koulutustoiminnasta sakkoon. Ehdotetulla 2. lakiehdotuksella esitetään samaiseen lainkohtaan lisättäväksi väliaikainen viittaus myös esitettyyn 26 b §:ään, jossa säädellään taksinkuljettajan täydennyskoulutuksesta. Muutoin pykälä pysyisi ennallaan.
268 §.Moottorikäyttöisen ajoneuvon asiakirjoja ja luvanvaraisen liikenteen tietoja koskevat rikkomukset. Pykälän 3 momentti kumottaisiin, koska viittaukset liikennevirhemaksun määräämistä, tiedoksiantoa ja muutoksenhakua sekä täytäntöönpanoa koskeviin lakeihin koottaisiin uuteen 268 b §:ään.
268 a §. Hintatietojen ilmoittamista ja taksamittarin käyttöä koskevat rikkomukset. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä liikennevirhemaksun määräämisestä hintatietojen ilmoittamista ja taksamittarin käyttöä koskevista rikkomuksista.
Pykälän 1 momentissa asetettaisiin luvanhaltijalle 200 euron liikennevirhemaksu, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta jättäisi noudattamatta mitä taksiliikenteen palvelujen hinnoittelua koskevassa 152 §:n 1 tai 3 momentissa tai 3 momentin nojalla annetuissa määräyksissä säädetään hintatietojen ilmoittamisesta ja esimerkkimatkan hinnasta. Liikennevirhemaksu voitaisiin määrätä esimerkiksi, jos ajoneuvon ulkopuolella ei olisi hintatietoja näkyvillä tai jos hinnasto olisi muulla tavoin määräyksen vastainen tai puutteellinen silloin, kun ajoneuvolla ajetaan ennalta tilaamattomia kyytejä. Määräys sisältää yksityiskohtaiset tiedot hinnaston sisällöstä, ja määräys koskee vain ennalta tilaamattomia matkoja. Liikennevirhemaksu voisi tulla määrättäväksi myös mm. silloin, jos muuttuvahintaisessa kyydissä ei ennakolta ilmoitettaisi esimerkkimatkan hintaa 152 § 3 momentin ja määräyksen mukaisesti. Käytännössä liikennevirhemaksut koskisivat ennalta tilaamattomia tai muuttuvahintaisia kyytejä, joissa lain vastainen toiminta olisi poliisin havainnoitavissa.
Luvanhaltija vastaa taksina käytettävän ajoneuvon varustelusta, palvelunsa hinnoittelusta, sekä hinnaston ja esimerkkimatkan hinnan ilmoittamisesta. Hallinnolliset sanktiot soveltuvat etenkin tilanteisiin, joissa on kyse yksinkertaisesti toteennäytettävistä lainsäädännön rikkomuksista. Välitysyhtiöiden vastuu hintatietojen ilmoittamisesta koskee vain välityspalvelun kautta välittämien ennalta tilattujen kyytien hintatietoja. Näissä kyydeissä hintatiedot ilmoitetaan aina ennen tilauksen vahvistamista, useimmiten sähköisesti ja kiinteänä. Näitä koskevat epäselvyydet eivät tule esille esimerkiksi valvonnoissa tai muutoin liikenteessä.
Myöskään kuljettajalle asetettua vastuuta hintatietojen ilmoittamisesta ennalta tilaamattomissa kyydeissä 152 § 1 momentin mukaisesti ei sanktioitaisi liikennevirhemaksuin, koska kuljettajan velvoite olisi vain lisä luvanhaltijalle asetettuun velvoitteeseen. Kuljettajalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa esimerkiksi ajoneuvon varusteluun, mistä syystä pykälää tarkennettiin jatkovalmistelussa siten, että sanktio määrättäisiin vain luvanhaltijalle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuljettajalle määrättävästä 100 euron liikennevirhemaksusta, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta jättäisi noudattamatta mitä 152 §:n 2 momentissa säädetään taksamittarin käyttämisestä. Momentissa olisi viittaus 152 §:n 2 momentin säännökseen, jossa edellytetään, että jos kuluttajille tarjottavasta taksimatkasta ei ole sovittu kiinteää hintaa, on matkan hinnan perustuttava kuljettuun matkaan ja matkaan käytettyyn aikaan, ja hinnan määrityksessä on käytettävä mittauslaitelain vaatimukset täyttävää taksamittaria, eivätkä hinnan määrittämisessä käytettävät hinnan määräytymisen perusteet saa muuttua taksimatkan aikana. Näin ollen, mikäli hinnan määrityksessä ei käytettäisi taksamittaria tulisi tästä määrättäväksi liikennevirhemaksu. Koska myös ennalta tilattu kyyti voi olla muuttuvahintainen, 2 momentin mukainen liikennevirhemaksu koskisi kaikkia muuttuvahintaisia kyytejä, niin ennalta tilattuja kuin tilaamattomiakin. Kuljettaja on tosiasiassa se henkilö, jonka vastuulla on yksittäisessä kyydissä taksamittarin käyttö, ja tästä syystä myös liikennevirhemaksu toimimisesta vastoin 152 §:n 2 momenttia tulisi määrätä kuljettajalle. Kuljettajalle maksettavaksi määrätyn liikennevirhemaksun määrä 100 euroa on yhdenmukainen ja samantasoinen tieliikennelain 171 § mukaisen liikennevirhemaksun kanssa, joka voidaan myös määrätä kuljettajalle, joka ei käytä taksiajoneuvossaan taksivalaisinta.
Ehdotuksen 3 momentin mukaisesti luvanhaltijalle voitaisiin määrätä 100 euron liikennevirhemaksu, jos taksina käytettävässä ajoneuvossa ei käytettäisi ehdotuksen 15 a §:ssä säädettyä mittauslaitelain vaatimukset täyttävää taksamittaria keräämään jokaisesta taksimatkasta sähköisessä muodossa momentissa määritellyt tiedot. Tilanne olisi kyseessä mm. silloin, jos taksamittari ei olisi lainkaan päällä tai sitä ei käytettäisi tietojen keräämiseen.
Esityksen mukaisessa 15 a §:ssä vastuu taksamittarin käyttämisestä tietojen keräämisessä on asetettu luvanhaltijalle, mistä syystä myös liikennevirhemaksu määrättäisiin luvanhaltijalle. Liikennevirhemaksun ohella muissa väärinkäytöksissä, kuten esimerkiksi mikäli taksamittariin merkityt hinnan määräytymisen perusteet poikkeaisivat hinnastossa ilmoitetusta, mikäli kuljettaja veloittaisi enemmän kuin mitä matkan alkaessa on sovittu tai ilmoitettu tai muissa tilanteissa, joissa kuljettaja tai luvanhaltija erehdyttäisi kuluttajaa hinnan määräytymisessä voisi kyseeseen tulla, tilanteesta riippuen, mm. kuluttajaoikeuden mukaiset yleiset sopimusoikeudelliset seuraamukset (mm. hinnanalennus, vahingonkorvaus) tai rikosoikeudelliset seuraamukset (mm. eri petostyypit). Hallinnollisten seuraamusten on katsottu soveltuvan ennen kaikkea tilanteisiin, joissa on kysymys vähäisistä rikkomuksista tai laiminlyönneistä ja joissa maksun määrääminen voi tapahtua verraten yksinkertaisessa menettelyssä hallintoviranomaisessa. Liikennevirhemaksut koskisivat käytännössä sen kaltaisia laiminlyöntejä, jotka olisivat poliisin havaittavissa liikenteessä, eli mm. hinnaston puuttumiset tai puutteellisuudet tai taksamittarin käyttämättä jättäminen yksittäisessä taksikyydissä.
268 b §.Liikennevirhemaksun määrääminen ja täytäntöönpano. Viittaukset lakeihin, joissa säädetään liikennevirhemaksun määräämisestä, tiedoksiannosta ja muutoksenhausta sekä täytäntöönpanosta koottaisiin uuteen 268 b §:ään. Samalla kumottaisiin 268 §:n 3 momentin säännös. Muutos olisi lakitekninen, eikä muuttaisi nykytilaa. Ehdotetun uuden pykälän myötä viittausta tieliikennelakiin (729/2018) ja sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin (672/2002) ei tarvitsisi erikseen sisällyttää kaikkiin liikennevirhemaksuja sisältäviin liikenteen palveluista annetun lain pykäliin.
7.3
Ajoneuvolaki
13 §. Ajoneuvon rakenne, hallintalaitteet ja varusteet. Pykälään lisättäisiin uusi momentti, jossa säädettäisiin pakollisesta taksamittarista. Uusi momentti sijoitettaisiin pykälän nykyisen 7 momentin tilalle, ja muutoksen myötä nykyiset 7 ja 8 momentti muutettaisiin 8 ja 9 momenteiksi, mutta niiden sisältö pysyisi ennallaan.
Uudessa 7 momentissa säädettäisiin, että taksiliikenteessä käytettävässä ajoneuvossa olisi jatkossa oltava mittauslaitelain (707/2011) vaatimukset täyttävä taksamittari. Taksamittari on mittauslaite, joita koskevat mittauslaitedirektiivin (2014/32/EU) vaatimukset on kansallisesti implementoitu mittauslaitelailla ja sen nojalla annetulla mittauslaitteiden olennaisista vaatimuksista, vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta ja teknisistä erityisvaatimuksista annetulla valtioneuvoston asetuksella (1432/2016). Momentissa olisi jatkossakin selvyyden vuoksi informatiivinen viittaus mittauslaitelakiin. Taksamittarin tulisi olla mittauslaitedirektiivin ja mittauslaitelain vaatimukset täyttävä, kiinteästi ajoneuvoon asennettu laite. Pykälässä säädettäisiin ainoastaan taksamittarin pakollisuudesta ajoneuvon varusteena, ja sen käytöstä säädettäisiin esityksen 1. lakiehdotuksen 15 a §:n muutosehdotuksessa, jonka mukaan jatkossa kaikista taksimatkoista kerättävät tiedot voitaisiin kerätä ainoastaan taksamittarilla.
Velvoite olisi muutos nykytilaan, jossa taksiajoneuvossa ei ole ollut pakollisena varusteena taksamittaria. Jatkossa taksamittari tulisi aina olla ajoneuvossa, sen tulisi olla mittauslaitelain vaatimukset täyttävä ja sen vaatimusten mukaisuutta valvottaisiin mm. vuosittain määräaikaiskatsastuksessa ajoneuvolain 152 §:n ja sen nojalla annettujen Liikenne- ja viestintäviraston määräysten mukaisesti.
Lisäksi liikennevirhemaksuja koskevaan 195 §:ään ehdotetaan lisättävän uusi liikennevirhemaksu luvanhaltijalle, jos hän rikkoo 13 §:n 7 momentissa säädettyä taksamittarivaatimusta. Taksamittarivaatimuksesta ei olisi poikkeuksia, vaan se koskisi kaikkia takseina käytettäviä ajoneuvoja, myös yritys- ja edustusajoneuvoja, jotka saavat tieliikennelain 155 §:n 2 momentin mukaan ilman taksivalaisinta suorittaa yritys- tai edustusajoja, sekä liikennepalvelulain 17 §:n 4 momentin mukaisia lyhytaikaisen rikkoutumisen vuoksi käytettäviä korvaavia ajoneuvoja. Myös näissä ajoneuvoissa tulisi jatkossa olla taksamittari.
Nykyinen 7 momentti muutettaisiin 8 momentiksi ja nykyinen 8 momentti 9 momentiksi, mutta sisällöllisesti ne pysyisivät täysin ennallaan.
99 §.Rekisterikilvet ja rekisteritunnus Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin, että taksiliikenteessä käytettäviin ajoneuvoihin annetaan erilliset rekisterikilvet, jotka eroavat tavallisista rekisterikilvistä. Pykälä annettaisiin kokonaisuudessaan uudestaan, koska sen nykyinen 2 ja 3 momentti olisivat jatkossa 3 ja 4 momentti, mutta sisällöllistä muutosta ei niihin tulisi. Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan.
Uudessa 2 momentissa säädettäisiin, että taksina käytettävään ajoneuvoon annettaisiin muista rekisterikilvistä erottuvat rekisterikilvet (taksikilvet). Edellytykseksi kilpien antamiselle säädettäisiin, että ajoneuvo olisi rekisteröity vaatimusten mukaisesti ja liitetty liikenneluvalle, siten kuin tämän esityksen mukaisesti liikenteen palveluista annetun lain 17 §:n 1 ja 2 momentissa edellytettäisiin. Liikennepalvelulain 17 §:n 1 momentin mukaisesti ajoneuvo on rekisteröitävä luvanvaraiseksi, ja viittaus liikennepalvelulain 17 §:n 2 momenttiin liittyisi tässä esityksessä 1. lakiehdotuksessa ehdotettuun muutokseen siitä, että jatkossa luvanhaltijan velvollisuutena olisi rekisteröidä ajoneuvo yksinomaiseen hallintaan sekä liittää sen käytössä olevat ajoneuvot voimassa olevalle liikenneluvalle, eli sille luvalle, jonka nojalla taksiliikennettä ajoneuvolla harjoitetaan. Tällä voitaisiin varmistua siitä, että taksikilpiä voisi luovuttaa ainoastaan sellaisiin ajoneuvoihin, joilla on liityntä voimassa olevaan taksiliikennelupaan. Jos taksiliikennelupa ei olisi enää voimassa, ei ajoneuvo voisi olla rekisterissä liitettynä luvalle, jolloin myöskään taksikilpiä ei voisi luovuttaa. Taksikilvet voitaisiin luovuttaa ainoastaan sellaisille ajoneuvoille, joilla edellä mainitut edellytykset täyttyisivät.
Rekisterikilpien luovuttaminen tapahtuisi samaan tapaan kuin tavallisten rekisterikilpien Liikenne- ja viestintäviraston sopimusrekisteröijän toimipisteellä eli käytännössä rekisteröintejä suorittavan katsastustoimipaikan toimipisteellä. Liikenne- ja viestintävirasto järjestää liikenteen palveluista annetun lain 25 luvun mukaisesti myös rekisterikilpien luovutuksen. Taksikilpien luovutuksen edellytysten täyttymisen arvioimiseksi ei sopimusrekisteröijän tarvitsisi käyttää harkintaa, sillä edellytykset tarkistettaisiin automaattisen tietojenkäsittelyn avulla viraston järjestelmästä. Ajoneuvolla ei saisi myöskään olla mitään käyttö- tai ajokieltoja mistään syistä, kuten verojen maksamattomuuden tai katsastamattomuuden takia.
Uusien taksikilpien tilaaminen edellyttäisi käynnin rekisteröintejä tekevällä katsastustoimipaikalla, ja kilvet noudettaisiin samalta toimipaikalta, kuin missä tilaus on tehty. Kun kilvet luovutettaisiin hakijalle, tulisi hakijan samanaikaisesti palauttaa vanhat kilvet katsastustoimipaikalle. Ajoneuvolla voi olla olemassa ja käytössä vain yhdet rekisterikilvet kerrallaan. Joten taksina käytettävässä ajoneuvossa olisi jatkossa ainoastaan erilliset taksikilvet koko ajan. Luvanhaltijalla ei siis voisi olla samanaikaisesti sekä tavallisia kilpiä että taksikilpiä, joita se vaihtaisi ajoneuvoon edestakaisin sen mukaan, olisiko ajoneuvo taksikäytössä vai ei, koska rekisterikilpiä voi olla olemassa vain yhdet kerrallaan yhdelle ajoneuvolle. Näin ollen taksina käytettävä ajoneuvo olisi aina tunnistettavissa taksiksi, myös silloin kun sillä ajettaisiin muita kuin taksiajoja. Taksikilven lisäksi myös taksivalaisinta olisi yhä käytettävä tieliikennelain sääntöjen mukaisesti silloin, kun ajoneuvo on taksiajossa. Taksiajossa olevan taksin tunnistaisikin jatkossa siitä, että sillä olisi sekä taksivalaisin että taksikilpi Taksiliikenneluvan päättyessä taksiliikenneluvan haltijan tulisi palauttaa taksikilvet katsastustoimipaikalle, sekä tilata ajoneuvoonsa uudet tavalliset kilvet.
Uusi vaatimus taksikilpien luovuttamisesta ei estäisi jatkossakaan liikenteen palveluista annetun lain 17 §:n 4 momentin mukaisten niin sanottujen varataksien käyttöä, koska kyseisiin varatakseihin ei 1. lakiehdotuksen mukaisesti sovellettaisi liikennepalvelulain 17 §:n 2 momentin vaatimuksia, jolloin niille ei myöskään voisi luovuttaa taksikilpiä. Kyseisen 17 §:n 4 momentin mukaisena ns. varataksina saisi jatkossakin käyttää vain lyhytaikaisen tilapäisen rikkoutumisen vuoksi käytössä olevaa korvaavaa ajoneuvoa, jossa olisi tavalliset rekisterikilvet.
Lisäksi pykälän nykyinen 2 ja 3 momentti olisivat jatkossa 3 ja 4 momentti, mutta sisällöllisesti ne pysyisivät täysin ennallaan.
101 §.Rekisterikilpien käyttö Pykälään lisättäisiin uusi 3 ja 4 momentti ja nykyinen 3 momentti siirrettäisiin sellaisenaan pykälän 5 momentiksi. Pykälän 1 ja 2 momentti säilyisivät ennallaan. Pykälä annettaisiin kokonaisuudessaan uudestaan.
Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin velvoite käyttää lain 99 §:n 2 momentissa määriteltyjä taksikilpiä, jos ajoneuvoa käytetään taksina eli liikenteen palveluista annetun lain 4 §:ssä tarkoitetussa taksiliikenteessä. Velvoite tarkoittaisi sitä, että jatkossa kaikissa takseina käytettävissä ajoneuvoissa tulisi olla erilliset taksikilvet.
Lisäksi pykälän 3 momenttiin lisättäisiin poikkeus taksikilpien vaatimuksesta silloin, kun ajoneuvolla ajetaan yritys- ja edustusajoja. Poikkeus olisi samansisältöinen kuin tieliikennelain 155 §:n 2 momentissa säädetty poikkeus taksivalaisimen käyttämisestä. Poikkeuksen myötä erillisiä etukäteen tilattuja yritys- ja edustusajoja, joissa taksikilven käyttövelvollisuudesta poikkeamisesta on sovittu sopimuksella, saisi suorittaa ilman taksikilpiä. Lisäksi vaatimuksena olisi, että sopimus tai sen jäljennös tulee olla mukana ajoneuvossa ja pyydettäessä esitettävä se valvontaviranomaiselle. Valvontaviranomaisilla tarkoitettaisiin liikennepalvelulain 178 ja 180 §:ssä mainittuja viranomaisia. Kuljettaja voisi esittää sopimuksen valvontaviranomaiselle myös sähköisen jäljennöksen muodossa esimerkiksi mobiililaitteen ruudulta.
Tämänkaltaisista ajoista tulisi aina olla sovittu ennalta ja sopimuksessa erikseen mainittuna, mikäli niissä ei käytetä taksikilpiä. Mitään estettä ei siis olisi sille, että myös yritys- ja edustusajoissa käytettäisiin taksikilpiä. Täysin tavanomainen taksikyyti ei täyttäisi yritys- tai edustusajon vaatimusta, vaan kyydin tulisi olla tosiasiassa joko yritys- tai edustusajoa. Usein yritysajoissa on kyse esimerkiksi yrityksen johdolle tai vierailleen järjestetyistä tilausajoista, julkisen tahon erillisistä tilauskuljetussopimuksista tai erityisellä premium- tai luksusautolla suoritettu edustusajo. Jos poikkeamisesta ei ole sovittu, on ajoissa käytettävä taksikilpiä. Vastuu sen osoittamisesta, että kyseessä on momentin mukainen yritys- tai edustusajo, on ajoneuvon kuljettajalla. Koska sopimus voi olla mukana myös sähköisenä jäljennöksenä, sen puuttumisen todennäköisyys on pieni.
Toisin kuin taksivalaisin, jonka saa tämänkaltaisia ajoja varten helposti pois näkyviltä, taksikilpiä ei voisi ottaa pois vain tiettyjä ajoja varten. Joten ajoneuvolla, jolla ajettaisiin vain momentin mukaisia sopimusajoja ilman taksikilpiä, ei voitaisi käytännössä ajaa muita taksiajoja, kuten tavanomaisia kuluttajakyytejä, sillä näissä ajoissa olisi jatkossa oltava taksikilpi.
Ajoneuvolain 194 §:n 1 momentin 4 kohdassa on säädetty seuraamuksesta, jos rikkoo 99–101 §:ssä säädettyä vaatimusta rekisteritunnuksen tai -kilpien käytöstä, kiinnittämisestä tai kunnossapidosta. Uuden 3 momentin velvoitteen rikkominen olisi edellä mainitun kohdan mukainen ajoneuvorikkomus, josta olisi tuomittava sakkoa. Taksin ajaminen ilman taksikilpiä olisi jatkossa ajoneuvorikkomus ilman, että nykyistä ajoneuvolain 194 §:ää olisi tarpeen muuttaa.
Pykälän uudessa 4 momentissa säädettäisiin käyttökiellosta, jos ajoneuvossa olisi taksikilvet, mutta niiden liikenteen palveluista annetun lain 17 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyt edellytykset eivät enää täyttyisi. Käyttökielto olisi tarpeen taksikilpien tehokkaan valvonnan mahdollistamiseksi ja väärinkäytösten ennalta ehkäisemiseksi. On täysin mahdollista, että vaikka taksikilven edellytykset olisivat täyttyneet niitä luovutettaessa, että ne eivät enää myöhemmin täyty. Esimerkiksi oikeus harjoittaa taksiliikennettä on saattanut päättyä tai ajoneuvon omistaja- tai haltijatiedoissa tai käyttötiedossa on voinut tapahtua muutoksia tai ajoneuvoa ei ole ilmoitettu oikealle liikenneluvalle. Ajoneuvon rekisteritiedot voivat muuttua, koska muutosrekisteröinnit ovat lopulta ilmoituksenvaraisia tietoja, joita ajoneuvon omistaja tai haltija voi ilmoittaa. Lisäksi liikenneluvanhaltija voi päivittää liikennelupaan liitettyjä ajoneuvoja.
Uudella säännöksellä käyttökiellosta varmistettaisiin, että taksiliikenteessä käytettävien ajoneuvojen tiedot säilyisivät ajan tasalla ja että väärinkäytöksiin voitaisiin puuttua liikenteenvalvonnassa tehokkaasti. Käyttökielto myös kannustaisi palauttamaan taksikilvet ja vaihtamaan ajoneuvoon tavalliset rekisterikilvet, kun ajoneuvon käyttö taksiliikennekäytössä loppuu. Käyttökielto olisi ajoneuvokohtainen eikä käyttäjään sidottu. Tällöin esimerkiksi ajoneuvon omistajan vaihto aiheuttaisi ajoneuvolle käyttökiellon, ellei ajoneuvon taksiliikennekäyttö jatkuisi uudella omistajalla. Uuden omistajan tulisi tällöin varmistaa taksikilpien käytön edellytysten täyttyminen tai ajoneuvon myyjän tulisi vaihtaa autoon tavalliset rekisterikilvet ennen myyntiä, jotta käyttökiellolta vältyttäisiin. Käyttökiellosta säätäminen edesauttaisi tehokkaasti sitä, ettei turhia taksikilpiä jäisi liikenteeseen, ja että kilvet palautettaisiin. Taksikilpien kuluttajille luoman luottamuksen kannalta on erityisen tärkeää, ettei taksikilpien väärinkäytölle jätetä sijaa. Käyttökielto mahdollistaisi myös tehokkaan taksikilpien valvonnan. Liikennevalvonnassa olisi pystyttävä tarkistamaan taksikilpien edellytysten voimassaolo ja todentamaan ajoneuvon kielletty käyttö taksikilvillä liikenteessä, mikäli edellytykset eivät enää olisi voimassa. Mikäli tämän momentin mukaan käyttökiellossa oleva ajoneuvo tavattaisiin liikenteestä, voisi siitä määrätä voimassa olevan ajoneuvolain 194 §:n 1 momentin 4 kohdassa on säädetyn seuraamuksen ajoneuvorikkomuksesta.
Ehdotettuja 3 ja 4 momenttia ei sovellettaisi liikenteen palveluista annetun lain 17 §:n 4 momentin tarkoittamiin ajoneuvoihin (ns. varataksit), koska kyseisille vara-autoille ei voida myöntää edellä kuvatuin tavoin ehdotetun 99 §:n uuden 2 momentin mukaisia taksikilpiä.
153 a §. Taksikilven edellytysten tarkastaminen katsastuksessa. Uudessa pykälässä säädettäisiin taksikilven edellytysten tarkistamisesta katsastuksessa sekä katsastuksen keskeyttämisestä. Pykälä täsmentäisi ajoneuvolain 152 §:ssä säädettyä määräaikaiskatsastuksen sisältöä taksikilpien tarkastamisen osalta. Ajoneuvot, joka ovat luvanvaraisessa taksiliikennekäytössä, tulee ajoneuvolain 149 §:n 1 momentin mukaan esittää määräaikaiskatsastukseen vuoden välein. Määräaikaiskatsastuksessa tarkistettaisiin jatkossa uuden 153 a §:n 1 momentin nojalla, että taksikilven edellytykset ovat voimassa, eikä ajoneuvo ole käyttökiellossa, jos katsastukseen esitettävässä ajoneuvossa olisi taksikilvet. Samankaltainen säännös on myös lain 153 §:ssä, jossa säädetään eräiden verojen ja maksujen tarkastaminen katsastuksessa.
Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin, että katsastuksen suorittaja on katsastusta suorittaessaan velvollinen tarkastamaan, ettei rekisterissä ole merkintää katsastettavan ajoneuvon käyttökiellosta.
Liikenne- ja viestintävirasto antaa ajoneuvolain 152 §:n 2 momentin mukaisesti määräyksellä säännökset katsastuksen tarkastuskohteista ja tarkastusmenetelmistä. Katsastuksen suorittaja saisi Liikenne- ja viestintävirastolta tarkastukseen tarvittavat tiedot ja olisi velvollinen tarkastamaan, ettei taksikilvellinen ajoneuvo ole käyttökiellossa. Vastaavasti tarkistus tulisi tehdä muissakin katsastuslajeissa, jos ajoneuvolla on taksikilvet, paitsi rekisteröintikatsastuksissa. Rekisteröintikatsastukseen vaatimus ei sovellu, koska pääsääntöisesti ajoneuvolla ei voi olla taksikilpiä kuin vasta rekisteröintikatsastuksen ja ensirekisteröinnin jälkeen. Katsastusta ei saisi suorittaa loppuun, jos ajoneuvo olisi käyttökiellossa sen takia, että taksikilven käytön edellytykset eivät täyty. Ajoneuvon taksikilven edellytykset tulisi saattaa kuntoon tai ajoneuvolle tulisi vaihtaa tavalliset rekisteritunnukset, jotta käyttökielto poistuisi ja, jotta katsastus voitaisiin suorittaa loppuun.
195 §.Liikennevirhemaksu. Pykälään lisättäisiin uusi momentti, jossa säädettäisiin luvanhaltijalle liikennevirhemaksun määräämisestä ehdotuksen 13 §:n 7 momentin taksamittarivaatimuksen rikkomisesta. Uusi momentti sijoitettaisiin pykälän nykyisen 7 momentin tilalle, ja muutoksen myötä nykyinen 7 momentti muutettaisiin 8 momenteiksi. Samalla sen sanamuotoa muutettaisiin.
Ehdotuksen mukaisesti luvanhaltijalle voitaisiin määrätä 3000 euron liikennevirhemaksu, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta jättäisi noudattamatta lain 13 §:n 7 momentissa säädettyä taksamittarivaatimusta. Esityksen 13 §:n 7 momentin ehdotuksen mukaisesti taksiliikenteeseen käytettävässä ajoneuvossa olisi oltava mittauslaitelain vaatimukset täyttävä taksamittari. Liikennevirhemaksun määrääminen on tarpeellinen toimenpide, jolla varmistettaisiin, että velvoitetta taksamittarista noudatetaan. Käytännössä sanktio koskisi tilanteita, joissa taksina käytettävässä ajoneuvossa ei olisi mittauslaitelain vaatimukset täyttävää taksamittaria.
Taksamittarin kustannus luvanhaltijalle on uutena n. 2000 euroa, mistä syystä liikennevirhemaksu määrättäisiin 3000 euron suuruiseksi, jotta luvanhaltija ei voisi hyötyä taloudellisesti siitä, että hän ei olisi ostanut taksamittaria. Liikennevirhemaksun suuruus on näin suhteutettu taksamittarin hankintahintaan. Taksamittarin hankinta on asetettu luvanhaltijan vastuulle, mistä syystä myös liikennevirhemaksu asetettaisiin luvanhaltijalle.
Pykälän 8 momentin viittausta tieliikennelakiin ja sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin muutettaisiin sanamuodoltaan vastaamaan ehdotettua 1. lakiehdotuksen 268 b §:n viittausta. Muutos olisi lakitekninen, eikä muuttaisi nykytilaa.