7.1
Laki eräiden tuotteiden kyberkestävyydestä sekä kyberturvallisuussertifioinnista
1 luku – Yleiset säännökset
1 §. Lain tarkoitus.
Laissa annettaisiin kyberkestävyysasetuksen soveltamista täydentävät ja täsmentävät kansalliset säännökset. Lisäksi laissa säädettäisiin kyberturvallisuusasetuksen mukaisten eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien täytäntöönpanosta.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin lain tavoitteesta täsmentää ja täydentää kyberkestävyysasetusta ja sen kansallista soveltamista.
Kyberkestävyysasetuksen soveltamisalasta säädetään asetuksen 1–3 artiklassa. Lakia sovellettaisiin kyberkestävyysasetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin. Kyberkestävyysasetuksen soveltamisalaan kuuluvat sen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut digitaalisen elementin sisältävät tuotteet, joiden käyttötarkoitus tai kohtuudella ennakoitavissa oleva käyttö sisältää suoran tai välillisen loogisen tai fyysisen datayhteyden johonkin laitteeseen tai verkkoon. Kyberkestävyysasetuksen soveltamisalan rajauksista säädetään sen 2 artiklan 2–7 kohdassa ja digitaalisen elementin sisältävän tuotteen määritelmästä asetuksen 3 artiklassa.
Kyberkestävyysasetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita ovat esimerkiksi älykellot, turvakamerat, televisiot, lelut, kotitalousreitittimet, palomuurit, pelit sekä ohjelmistot. Soveltamisala kattaa laajasti IoT-laitteita ja ohjelmistoja riippumatta siitä, onko laite tai ohjelmisto tarkoitettu kuluttajan, yrityksen tai julkishallinnon käyttöön. Kyberkestävyysasetusta sovelletaan kaikkiin markkinoilla saataville asetettuihin digitaalisia elementtejä sisältäviin tuotteisiin, joiden käyttötarkoitus tai kohtuudella ennakoitavissa oleva käyttö sisältää suoran tai välillisen loogisen tai fyysisen datayhteyden johonkin laitteeseen tai verkkoon, sen 2 artiklan mukaisesti ja sisältämine poikkeuksineen.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin lain tavoitteesta täsmentää ja täydentää myös kyberturvallisuusasetusta ja sen kansallista soveltamista. Tavoitteena olisi täydentää kyberturvallisuusasetuksen mukaisten eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien täytäntöönpanoa. Tällä tarkoitettaisiin sertifiointijärjestelmien valvontaa sekä kyberturvallisuussertifikaattien myöntämistä. Kyberturvallisuusasetuksella on perustettu sertifiointikehys, joka asettaa vaatimukset tieto- ja viestintätekniikan tuotteille, palveluille ja prosesseille laadittaville eurooppalaisille kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmille ja menettelyt niiden laatimiselle.
2 §. Määritelmät.
Pykälässä
säädettäisiin määritelmistä vastaten kyberkestävyysasetuksen ja kyberturvallisuusasetuksen vastaavia määritelmiä.
Momentin
1 kohdassa
säädettäisiin digitaalisen elementin sisältävän tuotteen määritelmästä. Määritelmä vastaisi kyberkestävyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdan määritelmää, minkä mukaisesti määritelmä kattaisi myös toisistaan erillään markkinoille saatettavat ohjelmisto- tai laitteistokomponentit. Datan etäkäsittelyratkaisulla tarkoitettaisiin kyberkestävyysasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti etäältä tapahtuvaa datan käsittelyä, jota varten on suunniteltu ja kehitetty ohjelmisto valmistajan toimesta tai valmistajan vastuulla ja jota ilman digitaalisia elementtejä sisältävä tuote ei kykenisi suorittamaan jotakin toimintoaan. Ohjelmiston, laitteiston, ja komponentin määritelmistä säädetään kyberkestävyysasetuksen 3 artiklan 4–6 kohdassa.
Momentin
2 kohdassa
säädettäisiin ilmoitetun laitoksen määritelmästä. Ilmoitetulla laitoksella tarkoitettaisiin kyberkestävyysasetuksen IV luvun mukaisesti Suomen viranomaisen nimeämää ja Euroopan komissiolle ilmoitettua Suomeen sijoittautunutta vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta.
Momentin
3 kohdassa
säädettäisiin jakelijan määritelmästä. Jakelijalla tarkoitettaisiin kyberkestävyysasetuksen 3 artiklan 17 kohtaa vastaavasti sellaista muuta toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai maahantuojaa, joka asettaa digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen saataville unionin markkinoilla vaikuttamatta sen ominaisuuksiin.
Momentin
4 kohdassa
säädettäisiin maahantuojan määritelmästä. Maahantuojalla tarkoitettaisiin kyberkestävyysasetuksen 3 artiklan 16 kohtaa vastaavasti Euroopan unioniin sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka saattaa markkinoille digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen, jossa on unionin ulkopuolelle sijoittautuneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimi tai tavaramerkki.
Momentin
5 kohdassa
säädettäisiin valmistajan määritelmästä. Valmistajalla tarkoitettaisiin kyberkestävyysasetuksen artiklan 13 kohtaa vastaavasti luonnollista tai oikeushenkilöä, joka kehittää tai valmistaa digitaalisia elementtejä sisältäviä tuotteita tai suunnitteluttaa, kehityttää tai valmistuttaa digitaalisia elementtejä sisältäviä tuotteita ja pitää niitä kaupan omalla nimellään tai tavaramerkillään joko maksua vastaan, ansaintatarkoituksessa tai maksutta.
Momentin
6 kohdassa
säädettäisiin valtuutetun edustajan määritelmästä. Valtuutetulla edustajalla tarkoitettaisiin kyberkestävyysasetuksen 3 artiklan 15 kohtaa vastaavasti unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa valmistajan puolesta tietyt tehtävät.
Momentin
7 kohdassa
säädettäisiin talouden toimijan määritelmästä. Talouden toimijalla tarkoitettaisiin 3–7 kohdassa määriteltyä valmistajaa, valtuutettua edustajaa, maahantuojaa, jakelijaa tai muuta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jota koskevat kyberkestävyysasetuksen mukaiset digitaalisia elementtejä sisältävien tuotteiden valmistamiseen tai markkinoilla saataville asettamiseen liittyvät velvoitteet. Määritelmä vastaisi kyberkestävyysasetuksen 3 artiklan 12 kohtaa.
Momentin
8 kohdassa
säädettäisiin avoimen lähdekoodin ohjelmistovastaavan määritelmästä. Avoimen lähdekoodin ohjelmistovastaavan määritelmä vastaisi kyberkestävyysasetuksen 3 artiklan 14 kohdan määritelmää. Vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmiston määritelmästä säädetään kyberkestävyysasetuksen 3 artiklan 48 kohdassa.
Momentin
9 kohdassa
säädettäisiin vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen määritelmästä. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella tarkoitettaisiin elintä, joka suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia kuten kalibrointia, testausta, sertifiointia ja tarkastuksia. Määritelmä vastaisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) n:o 765/2008, akkreditoinnin vaatimusten vahvistamisesta ja asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (jäljempänä NLF-asetus) 2 artiklan 13 kohdan määritelmää, johon perustuvat kyberkestävyysasetuksen 3 artiklan 28 kohdan ja kyberturvallisuusasetuksen 2 artiklan 18 kohdan vastaavat määritelmät.
Momentin
10 kohdassa
säädettäisiin akkreditoinnin määritelmästä. Akkreditoinnilla tarkoitettaisiin kansallisen akkreditointielimen antamaa todistusta siitä, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää tiettyä vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat, yhdenmukaistetuilla standardeilla vahvistetut vaatimukset, ja tarvittaessa muut vaatimukset, mukaan luettuna ne, jotka on vahvistettu asiaa koskevissa alakohtaisissa ohjelmissa.
Momentin
11 kohdassa
säädettäisiin CSIRT-yksikön määritelmästä. CSIRT-yksiköllä tarkoitettaisiin kyberturvallisuuslain 19 §:ssä tarkoitettua CSIRT-yksikköä.
Momentin
12 kohdassa
säädettäisiin kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen määritelmästä, millä tarkoitettaisiin kyberturvallisuusasetuksen 61 artiklan mukaisesti Euroopan komissiolle ilmoitettua vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos määritellään edellä 9 kohdassa tavalla, joka vastaa NLF-asetusta ja johon myös kyberturvallisuusasetuksen vastaavassa määritelmässä viitataan. Siinä missä kyberkestävyysasetuksen alalla komissiolle ilmoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos toimii 2 kohdassa tarkoitettuna ilmoitettuna laitoksena NLF-kehikon puitteissa, kyberturvallisuusasetuksessa ei ole kyse unionin yhdenmukaistamislainsäädännöstä eikä sen nojalla komissiolle ilmoitettava vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos toimi NLF-kehikon puitteissa, joskin esimerkiksi niiden akkreditointiin sovelletaan kyberturvallisuusasetuksen viittauksen johdosta NLF-asetuksen mukaisia vaatimuksia. Ilmoitettuihin laitoksiin ja kyberturvallisuusasetuksen nojalla ilmoitettuihin vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksiin kohdistuu samankaltaisia mutta jossain määrin erilaisia vaatimuksia. Tämän erottelun selventämiseksi ehdotetussa laissa käytetään kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen käsitettä yhteyksissä, jotka koskevat kyberturvallisuusasetukseen liittyvää toimintaa. Käytännössä olisi kuitenkin mahdollista, että tietty vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos hakeutuisi toimimaan molemmissa rooleissa, jotka voivat tukea toisiaan.
3 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön.
Pykälä sisältäisi informatiiviset viittaukset markkinavalvonta-asetukseen ja markkinavalvontalakiin, joita sovellettaisiin kyberkestävyysasetuksen valvonnassa ehdotetussa laissa säädetyn ohella.
Pykälän
1 momentti
sisältäisi informatiivisen viittauksen markkinavalvonta-asetukseen. Markkinavalvonta-asetusta sovelletaan kyberkestävyysasetuksen 52 artiklan 1 kohdan nojalla digitaalisia elementtejä sisältävien tuotteiden markkinavalvonnassa.
Pykälän
2 momentti
sisältäisi informatiivisen viittauksen eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annettuun lakiin (jäljempänä
markkinavalvontalaki
). Markkinavalvontalakia sovellettaisiin digitaalisia elementtejä sisältävien tuotteiden markkinavalvontaan 2. lakiehdotuksella ehdotettavien muutosten mukaisesti. Markkinavalvontalaissa säädetään tuotteiden markkinavalvonnasta, valvontaviranomaisten toimivaltuuksista ja valvontakeinoista sekä muutoksenhausta viranomaisten päätöksiin.
Pykälän
3 momentti
sisältäisi informatiivisen viittauksen kuluttajatuotteiden turvallisuudesta annettuun lakiin sekä EU:n yleiseen tuoteturvallisuusasetukseen. EU:n yleistä tuoteturvallisuusasetusta sovelletaan sen 2 artiklan mukaisesti tuotteisiin, jotka saatetaan markkinoille tai asetetaan saataville markkinoilla, siltä osin kuin kyseisten tuotteiden turvallisuutta sääntelevässä unionin oikeudessa ei ole erityissäännöksiä, joilla on sama tavoite. Kun tuotteisiin sovelletaan unionin lainsäädännössä asetettuja erityisiä turvallisuusvaatimuksia, asetusta sovelletaan ainoastaan niihin seikkoihin ja riskeihin tai riskiluokkiin, joita kyseiset vaatimukset eivät kata.
Pykälän
4 momentti
sisältäisi informatiivisen viittauksen EU:n tekoälyasetukseen ja eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annettuun lakiin, jota koskeva ehdotus sisältyy hallituksen esitykseen eduskunnalle EU:n tekoälyasetusta täydentäväksi lainsäädännöksi (HE 46/2025 vp). Tekoälyasetuksessa ja sitä täydentävässä kansallisessa sääntelyssä säädetään tekoälyjärjestelmiä koskevista vaatimuksista ja niiden valvonnasta tekoälyasetuksen soveltamisalaan kuuluville tuotteille.
Pykälän
5 momentti
sisältäisi informatiivista viittauksen CSIRT-yksikön tehtävistä muualla laissa säädettyyn. CSIRT-yksikön tehtävistä ja haavoittuvuuskoordinaatiosta muuten kuin kyberkestävyysasetuksessa tarkoitettujen tehtävien ja ilmoitusten käsittelyn osalta säädetään kyberturvallisuuslaissa. Kyberkestävyysasetuksen 14–17 artiklassa säädetään digitaalisia elementtejä sisältävään tuotteeseen sisältyvistä haavoittuvuuksista ja eräistä muista seikoista tehtävistä pakollisista ja vapaaehtoisista ilmoituksista ja niiden käsittelystä. Ilmoituksia vastaanottaisi ja käsittelisi kansallisesti CSIRT-yksikkö. Säännösten sisältö on kuvattu tarkemmin luvussa REF _Ref188708828 \r \h 2.1.3.1.
CSIRT-yksikkö vastaanottaa myös muita kuin kyberkestävyysasetuksessa tarkoitettuja vapaaehtoisia haavoittuvuusilmoituksia osana sen olemassa olevien kyberturvallisuuslain mukaisten tehtävien hoitamista. Asiaa käsitellään myös 8 §:n perusteluissa. CSIRT-yksikön kyberturvallisuuslain 22 §:n mukainen haavoittuvuuskoordinaatiotehtävä kattaisi kyberkestävyysasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien tuotteiden ja palvelujen sisältämiä haavoittuvuusilmoituksia sekä organisaatioiden toimintaan liittyviä haavoittuvuusilmoituksia.
2 luku – Vaatimustenmukaisuus ja ilmoitukset
4 §. Digitaalisen elementin sisältävän tuotteen vaatimustenmukaisuus.
Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen kyberkestävyysasetuksen nojalla asetettuihin vaatimuksiin digitaalisen elementin sisältäville tuotteille.
Kyberkestävyysasetuksen 6 artiklan nojalla digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen saa asettaa markkinoille ainoastaan, jos se täyttää asetuksen liitteessä I olevassa I osassa vahvistetut olennaiset kyberturvallisuusvaatimukset, edellyttäen että sitä käytetään asianmukaisesti asennettuina ja ylläpidettyinä käyttötarkoituksensa mukaisesti tai kohtuudella ennakoitavissa olosuhteissa ja tarvittaessa tarpeelliset tietoturvapäivitykset on asennettu. Lisäksi edellytyksenä on, että valmistajan käyttöön ottamat prosessit täyttävät asetuksen liitteessä I olevassa II osassa vahvistetut olennaiset kyberturvallisuusvaatimukset.
Talouden toimijan velvollisuuksista ja digitaalisen elementin sisältävää tuotetta koskevista vaatimuksista säädetään asetuksen 2 luvussa sekä liitteissä I ja II ja vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta asetuksen 3 luvussa.
5 §. Keskeneräiset tuotteet.
Kyberkestävyysasetuksen 4 artiklan 2 ja 3 kohdissa säädetään tilanteista, joissa jäsenvaltiot eivät saa estää esittelemästä, käyttämästä tai asettamasta saataville markkinoilla digitaalisen elementin sisältäviä tuotteita, jotka eivät täytä kyberkestävyysasetuksen vaatimuksia. EU-oikeuden etusijaperiaatteen nojalla sovellettavaksi ei voisi tulla 4 artiklan vastaista kansallista normia. Sääntelyn selkeyttämiseksi ja oikeustilan tarkentamiseksi erityisesti hallinnollista seuraamusmaksua 6 luvussa koskevien ehdotuksien kannalta ehdotetaan säädettäväksi erikseen 4 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaisen keskeneräisen tuotteen esittelyn, käytön tai markkinoilla saattaville asettamisen sallimisesta.
Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta esitellä, käyttää tai saattaa markkinoille digitaalisen elementin sisältävä tuote, silloin kuin se ei täytä kyberkestävyysasetuksen vaatimuksia. Kyberkestävyysasetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti digitaalisen elementin sisältävää tuotetta sekä sen prototyyppiä, jotka eivät täytä asetuksen vaatimuksia, saisi esitellä tai käyttää messuilla, näyttelyissä, esittelytilaisuuksissa tai vastaavissa tapahtumissa edellyttäen, että tuotteet esitellään sellaisella näkyvällä merkinnällä varustettuna, josta käy selvästi ilmi, että tuote ei ole kyberkestävyysasetuksen vaatimuksien mukainen ja että tuotetta ei saa asettaa saataville markkinoilla ennen kuin se on sitä. Kyberkestävyysasetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti keskeneräisen ohjelmiston, joka ei täytä kyberkestävyysasetuksen vaatimuksia, saisi asettaa saataville markkinoilla edellyttäen, että ohjelmisto asetetaan saataville vain rajoitetuksi ajaksi, joka on tarpeen testausta varten, ja että sillä on näkyvä merkintä, josta käy selvästi ilmi, että ohjelmisto ei ole kyberkestävyysasetuksen mukainen ja että se ei ole saatavilla markkinoilla muita tarkoituksia kuin testausta varten.
Selvyyden vuoksi todetaan, että digitaalisen elementin sisältävän tuotteen käytölle voisi kuitenkin aiheutua muusta sääntelystä aiheutuva este. Esimerkiksi digitaalisen elementin sisältävän tuotteen ollessa radiolaite voi sen käyttö vaatia radioluvan. Säännös koskisi digitaalisen elementin sisältävän tuotteen esittelyä, vaikka kyberkestävyysasetuksen mukainen vaatimustenmukaisuus ei täyttyisi. Säännöksen tarkoituksena ei olisi muodostaa perustetta poiketa muussa sääntelyssä tuotteelle asetettavista vaatimuksista, mikäli sellaisia tuotteeseen soveltuu.
6 §. Digitaalisen elementin sisältävä tuote julkisessa hankinnassa.
Pykälässä säädettäisiin hankintayksikön velvollisuudesta ottaa huomioon kyberkestävyysasetuksen liitteessä I vahvistettujen kyberturvallisuusvaatimusten noudattaminen, mukaan lukien valmistajien kyky käsitellä tehokkaasti haavoittuvuuksia, silloin, kun julkisen hankinnan kohteena on digitaalisen elementin sisältävä tuote. Säännöksellä täydennettäisiin kyberkestävyysasetuksen 5 artiklan 2 kohtaa, joka edellyttää jäsenvaltiota varmistamaan, että hankittaessa kyberkestävyysasetuksen soveltamisalaan kuuluvia digitaalisia elementtejä sisältäviä tuotteita, hankintaprosessissa on otettava huomioon kyberkestävyysasetuksen liitteessä I vahvistettujen olennaisten kyberturvallisuusvaatimusten noudattaminen, mukaan lukien valmistajien kyky käsitellä tehokkaasti haavoittuvuuksia, tämän kuitenkaan rajoittamatta julkisia hankintoja koskevien direktiivien 2014/24/EU ja 2014/25/EU soveltamista. Käytännössä hankintayksikkö voisi huomioida kyberturvallisuutta koskevien vaatimuksien noudattamista esimerkiksi hankintaa ja tarjouspyyntöä valmisteltaessa, hankinnan kohteelle asetettavia vaatimuksia harkitessa sekä ehdokkaan tai tarjoajan soveltuvuuskriteereitä asetettaessa. Säännös olisi tarkoitettu sovellettavaksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain soveltamisalaan kuuluviin hankintoihin, joissa hankinnan kohteena on tuote, johon sovelletaan kyberkestävyysasetuksen vaatimuksia.
7 §. Valmistajan ilmoitusvelvollisuus.
Pykälän
1 momentti
sisältäisi informatiivisen viittauksen kyberkestävyysasetuksen 14 artiklassa säädettyyn velvollisuuteen ilmoittaa digitaalisen elementin sisältävään tuotteeseen sisältyvästä aktiivisesti hyödynnetystä haavoittuvuudesta tai digitaalisen elementin sisältävän tuotteen tietoturvaan vaikuttavasta vakavasta poikkeamasta. Ilmoitus olisi tehtävä kyberkestävyysasetuksen 16 artiklassa tarkoitetun keskitetyn raportointialustan kautta CSIRT-yksikölle ja Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISA:lle. Aktiivisesti hyödynnetyn haavoittuvuuden määritelmästä säädetään asetuksen 3 artiklan 40 ja 42 kohdissa ja vakavan poikkeaman määritelmästä asetuksen 3 artiklan 43 ja 44 kohdissa ja 14 artiklan 5 kohdassa. Ilmoitukset olisi tehtävä asetuksen 14 artiklan 2 ja 4 kohdissa säädettyjen määräaikojen ja tietosisältöjen mukaisina. Liikenne- ja viestintävirastossa sijaitseva CSIRT-yksikkö voisi tarvittaessa pyytää lisätietoja väliraportilla digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen tietoturvaan vaikuttavan aktiivisesti hyödynnetyn haavoittuvuuden tai vakavan poikkeaman tilanteesta kyberkestävyysasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Lisäksi valmistajan olisi tiedotettava asetuksen 14 artiklan 8 kohdan mukaisesti tuotteen käyttäjiä. Ilmoitusvelvollisuuksia sovelletaan lisäksi myös avoimen lähdekoodin ohjelmistovastaaviin asetuksen 24 artiklan 3 kohdan nojalla.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin selvyyden vuoksi CSIRT-yksikön ja markkinavalvontaviranomaisen yhteistyöstä. Momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen kyberkestävyysasetuksen 16 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaisesti koordinaattoreiksi nimettyjen CSIRT-yksiköiden on annettava jäsenvaltioidensa markkinavalvontaviranomaisille aktiivisesti hyödynnetystä haavoittuvuudesta tai vakavasta poikkeamasta ilmoitetut tiedot, joita markkinavalvontaviranomaiset tarvitsevat täyttääkseen asetuksen mukaiset velvoitteensa. CSIRT-yksikön tiedonantovelvollisuus kohdistuisi käytännössä kyberkestävyysasetuksen 14 artiklassa yksilöityihin tietotyyppeihin, jotka valmistajan on sisällytettävä ilmoitukseensa. Markkinavalvontaviranomaisella olisi kyberkestävyysasetuksen 16 artiklan 3 kohdassa säädetyn johdosta oikeus saada myös tarvitsemansa salassa pidettävät tiedot ilmoituksesta. CSIRT-yksikön oikeudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja säädettäisiin jäljempänä 9 §:n 1 kohdassa. Markkinavalvontaviranomaisen voidaan katsoa tarvitsevan kaikki haavoittuvuus- tai poikkeamailmoitukseen sisältyvät, kyberkestävyysasetuksen edellyttämät tiedot.
8 §. Vapaaehtoinen ilmoittaminen
. Pykälässä säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen 15 artiklan mukaisista vapaaehtoisista ilmoituksista, joita CSIRT-yksikkö ottaisi
1 momentin
mukaisesti vastaan Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISA:n ohella valmistajilta ja muilta tahoilta. Kyberkestävyysasetuksen 15 artiklan 1 tai 2 kohdan mukainen vapaaehtoisen ilmoitus voi koskea 1) digitaalisia elementtejä sisältävään tuotteeseen sisältyvää haavoittuvuutta; 2) kyberuhkaa, joka voi vaikuttaa digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen riskiprofiiliin; tai 3) mahdollisista digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen tietoturvaan vaikuttavista poikkeamista sekä läheltä piti tilanteista, jotka olisivat voineet johtaa tällaiseen poikkeamaan.
Vapaaehtoiset ilmoitukset olisi käsiteltävä kyberkestävyysasetuksen 15 ja 16 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Jos muu kuin valmistaja ilmoittaisi aktiivisesti hyödynnetystä haavoittuvuudesta tai digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen tietoturvaan vaikuttavasta vakavasta poikkeamasta, koordinaattoriksi nimetyn CSIRT-yksikön olisi ilmoitettava siitä valmistajalle ilman aiheetonta viivytystä. CSIRT-yksikkö voisi asettaa etusijalle pakollisten ilmoitusten eli kyberkestävyysasetuksen 14 artiklassa tarkoitettujen ilmoitusten käsittelyn vapaaehtoisiin ilmoituksiin nähden.
Selvyyden vuoksi todetaan, että kyberkestävyysasetuksen haavoittuvuusilmoituksia koskevien säännösten soveltamisen alkaessa CSIRT-yksikön vastaanottamia haavoittuvuusilmoitukset voidaan jakaa kolmeen luokkaan: 1) kyberkestävyysasetuksen 14 artiklan mukaiset pakolliset haavoittuvuusilmoitukset; 2) kyberkestävyysasetuksen 15 artiklan mukaiset vapaaehtoiset haavoittuvuusilmoitukset ja 3) muut vapaaehtoiset haavoittuvuusilmoitukset. Luokkien 1 ja 2 mukaisten ilmoitusten käsittelyyn sovelletaan kyberkestävyysasetuksen mukaisia toimenpiteitä, kuten velvoitetta ilmoittaa haavoittuvuusilmoituksista muille jäsenvaltioille. Luokan 3 mukaisten vapaaehtoisten haavoittuvuusilmoituksien käsittelyyn ei sovellettaisi kyberkestävyysasetuksen sääntelyä, vaan niitä koskevasta haavoittuvuuskoordinaatiosta säädettäisiin kyberturvallisuuslain 22 §:ssä.
CSIRT-yksikölle voitaisiin siten ilmoittaa myös muutenkin kuin kyberkestävyysasetuksen 15 artiklassa tarkoitettuna vapaaehtoisena ilmoituksena vapaaehtoisesti haavoittuvuuksista, kyberuhkista, poikkeamista ja läheltä piti tilanteista. Tällaiset ilmoitukset eivät kuuluisi säännöksen tai kyberkestävyysasetuksen ilmoituksien käsittelyä koskevien velvoitteiden soveltamisalaan.
Pykälän
2 momentin
nojalla kyberkestävyysasetuksen 15 artiklan mukaisesti CSIRT-yksikölle vapaaehtoisesti ilmoitettua tietoa ei saa ilman ilmoittajan suostumusta käyttää ilmoittajaan kohdistuvassa rikostutkinnassa eikä hallinnollisessa tai muussa tiedon luovuttajaan kohdistuvassa päätöksenteossa. Kyberkestävyysasetuksen 15 artiklan 5 kohdan mukaisesti vapaaehtoinen ilmoittaminen ei saisi johtaa sellaisten lisävelvoitteiden asettamiseen ilmoituksen tehneelle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joita siihen ei olisi sovellettu, jos se ei olisi toimittanut kyseistä ilmoitusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosten ennaltaehkäisemistä, tutkimista, paljastamista ja rikoksiin liittyviä syytetoimia. Säännöksen tarkoitus olisi suojata vapaaehtoista ilmoittajaa sekä kannustaa vapaaehtoiseen ilmoittamiseen turvallisuuden parantamiseksi.
9 §. CSIRT-yksikön oikeus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja.
Pykälässä säädettäisiin CSIRT-yksikön oikeudesta luovuttaa salassapitovelvoitteiden ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä tietoja sen hoitaessa kyberkestävyysasetuksen 14–17 artiklan mukaisia haavoittuvuus- ja poikkeamailmoitusten käsittelyyn liittyviä tehtäviä. Säännös olisi tarpeen kyberkestävyysasetuksella CSIRT-yksikölle osoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Artiklojen sisältö kuvataan tarkemmin luvussa 2.1.3.1. Pykälän nojalla CSIRT-yksikkö voisi luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti kyseisten haavoittuvuus- ja poikkeamailmoitusten käsittelyyn liittyvien tehtävien hoitamiseksi kyberkestävyysasetuksen mukaisesti.
Tiedonluovutusoikeus olisi välttämätön, jotta CSIRT-yksikkö voi välittää ilmoituspalvelussa vastaanottamansa ilmoitukset kyberkestävyysasetuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti toisille koordinaattoreiksi nimetyille CSIRT-yksiköille alueella, jolla valmistaja on ilmoittanut asettaneensa digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen saataville. Ilmoitukset tulisivat lähtökohtaisesti samanaikaisesti myös ENISA:n saataville, kun ne tehdään CSIRT-yksikölle. Kyberkestävyysasetuksen 16 artiklan 2 kohdassa säädetyssä poikkeustilanteessa ilmoituksen välittämistä voidaan kuitenkin lykätä.
Pykälän
1 momentti
olisi soveltamisalaltaan rajattu CSIRT-yksikön kyberkestävyysasetuksen 14 artiklan 2, 4 ja 6 kohdissa yksilöityihin pakollisten haavoittuvuus- ja poikkeamailmoitusten tietotyyppeihin sekä vastaaviin 15 artiklan nojalla annettujen vapaaehtoisten ilmoitusten sisältämiin tietoihin. Tiedonluovutusoikeus olisi sidottu tarpeellisuusedellytykseen ja koskisi tietoja, joita sisältyisi CSIRT-yksikön vastaanottamiin pakollisiin ennakkovaroitusilmoituksiin, poikkeamailmoituksiin, haavoittuvuusilmoituksiin ja mahdollisiin väliraportteihin sekä loppuraportteihin samoin kuin haavoittuvuuksia, poikkeamia ja lähellä piti tilanteita koskeviin vapaaehtoisiin ilmoituksiin.
Pakollisten ilmoitusten sisältämät tietotyypit on yksilöity 14 artiklassa. Haavoittuvuudesta annetaan artiklan 2 kohdan nojalla ennakkovaroitusilmoitus (so. tieto haavoittuvuuden olemassaolosta ja tulevasta ilmoituksesta), jossa ilmoitetaan tarvittaessa jäsenvaltiot, joiden alueella valmistaja tietää digitaalisia elementtejä sisältävää tuotettaan asetetun saataville. Varsinaisessa haavoittuvuusilmoituksessa annetaan yleiset tiedot kyseisestä digitaalisia elementtejä sisältävästä tuotteesta, kyseisen hyödyntämisen ja haavoittuvuuden yleisestä luonteesta sekä toteutetuista korjaavista tai lieventävistä toimenpiteistä ja korjaavista tai lieventävistä toimenpiteistä, joita käyttäjät voivat toteuttaa. Haavoittuvuutta koskevassa loppuraportissa puolestaan on annettava kuvaus haavoittuvuudesta, sen vakavuudesta ja vaikutuksesta, mahdolliset tiedot mahdollisista pahantahtoisista toimijoista, jotka ovat hyödyntäneet tai hyödyntävät haavoittuvuutta sekä yksityiskohtaiset tiedot tietoturvapäivityksestä tai muista korjaavista toimenpiteistä, jotka on asetettu saataville haavoittuvuuden korjaamiseksi. Poikkeamia koskien artiklan 4 kohdan nojalla ennakkovaroituksen olisi puolestaan sisällettävä tieto, epäilläänkö poikkeamaa laittomien tai pahantahtoisten tekojen aiheuttamaksi, ja siinä ilmoitetaan tarvittaessa jäsenvaltiot, joiden alueella valmistaja tietää digitaalisia elementtejä sisältävää tuotettaan asetetun saataville. Varsinaisessa poikkeamailmoituksessa tulisi antaa yleisiä tietoja poikkeaman luonteesta, alustava arvio poikkeamasta sekä tietoa toteutetuista korjaavista tai lieventävistä toimenpiteistä ja korjaavista tai lieventävistä toimenpiteistä, joita käyttäjät voivat toteuttaa. Poikkeamaa koskevan loppuraportin puolestaan tulee sisältää yksityiskohtainen kuvaus poikkeamasta, mukaan lukien sen vakavuus ja vaikutukset, uhkan tyyppi tai poikkeaman todennäköisesti aiheuttanut perimmäinen syy sekä toteutetut ja meneillään olevat lieventämistoimenpiteet. Artiklan 6 kohdan nojalla CSIRT-yksikkö voi pyytää valmistajia toimittamaan väliraportin, joka sisältää merkityksellisiä ajantasaisia tietoja digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen tietoturvaan vaikuttavan aktiivisesti hyödynnetyn haavoittuvuuden tai vakavan poikkeaman tilanteesta. Väliraportti sisältäisi siis päivityksen 2 ja 4 kohdan nojalla annettuihin tietoihin.
Vapaaehtoisten ilmoitusten osalta CSIRT-yksikölle voidaan ilmoittaa mahdollisista digitaalisia elementtejä sisältävään tuotteeseen sisältyvistä haavoittuvuuksista tai kyberuhkista, jotka voisivat vaikuttaa digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen riskiprofiiliin, sekä mahdollisista digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen tietoturvaan vaikuttavista poikkeamista ja läheltä piti tilanteista, jotka olisivat voineet johtaa tällaiseen poikkeamaan. Luovutettavia tietotyyppejä täsmennettäisiin ehdotuksessa edellyttämällä, että kyseessä on 14 artiklan 2, 4 ja 6 kohdissa mainittuja tietoja vastaava tieto, jotta on selvää, että tiedonluovutukset voidaan sitoa tarpeellisuusedellytykseen.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin lisäksi mahdollisuudesta luovuttaa muitakin kuin edellä yksilöityjä, CSIRT-yksikön kyberkestävyysasetuksen mukaisia tehtäviä hoitaessaan saamia tietoja. Tietoja voitaisiin tällöin luovuttaa momentin mukaan vain 1 momentissa tarkoitetuille tahoille. Edellytyksenä olisi, että tiedon luovuttaminen on 1 momentista poiketen välttämätöntä kyberkestävyysasetuksen 14–17 artiklassa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi. Ehdotus on tarpeellinen, sillä ilmoitusten käsittelyssä voi syntyä myös sellaista olennaista liitännäistietoa, joka ei välttämättä kuulu kyberkestävyysasetuksen 14 ja 15 artiklassa yksilöityihin tietoihin. Tietojen luovutus tapahtuisi pääsäännön mukaan 1 momentissa säädetyllä tavalla, ja 2 momentti on tarkoitettu sovellettavaksi vain poikkeuksellisesti.
Kyberkestävyysasetuksen 15 artiklan 5 kohdan mukaisesti koordinaattoriksi nimettyjen CSIRT-yksikköjen ja ENISA:n on varmistettava vapaaehtoisesti ilmoituksen tehneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön toimittamien tietojen luottamuksellisuus ja asianmukainen suoja. Kuten luvussa REF _Ref209643463 \r \h \* MERGEFORMAT 3.1.4 arvioitiin, julkisuuslain säännösten voidaan katsoa varmistavan CSIRT-yksikön osalta kyseisten tietojen salassapidon niiltä osin kuin se on perusteltua. CSIRT-yksikön olisi luovuttaessaan vapaaehtoisesti saamansa ilmoituksen tietoja käsiteltävä tietoja niin, että nämä edut eivät vaarannu. Tahoja, joille tietoja voitaisiin ehdotuksen mukaan luovuttaa, sitoisi julkisuuslain mukainen salassapitovelvollisuus tai tämä sama kyberkestävyysasetuksen mukainen velvollisuus.
Salassapitosäännös tai muu tiedon luovuttamista koskeva rajoitus, josta ehdotetun säännöksen nojalla poiketaan, voisi koskea esimerkiksi tietoa yksityisestä liikesalaisuudesta taikka tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyistä. Haavoittuvuuteen tai poikkeamaan liittyvään tietoon voisi kohdistua myös muita julkisuuslain mukaisia salassapitoperusteita, kuten julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 9 kohta (valtion turvallisuuden ylläpitämistä koskevat asiakirjat) tai 17 kohta (julkisyhteisön liikesalaisuus). Toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta elinkeinonharjoittajaa koskeva tieto voisi olla joissakin oloissa salassa pidettävä myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla.
Pykälän
1 kohdassa
säädettäisiin tietojen luovuttamisesta kyberkestävyysasetuksen valvonnassa Suomessa toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle. Markkinavalvontatehtävien osoittamisesta säädettäisiin ehdotetun lain 15 ja 16 §:ssä. Kohta täydentäisi kyberkestävyysasetuksen 16 artiklan 3 kohtaa, jossa säädetään CSIRT-yksiköiden velvollisuudesta antaa jäsenvaltioidensa markkinavalvontaviranomaisille haavoittuvuusilmoituksessa tai poikkeamailmoituksessa ilmoitetut tiedot, joita markkinavalvontaviranomaiset tarvitsevat täyttääkseen asetuksen mukaiset velvoitteensa. Tietoja voitaisiin luovuttaa myös väliraporttiin tai loppuraporttiin sisältyvistä tiedoista.
Pykälän
2 kohdassa
säädettäisiin puolestaan tietojen luovuttamisesta Euroopan unionin kyberturvallisuusvirastolle ENISA:lle ja
3 kohdassa
toisessa jäsenvaltiossa koordinaattoreiksi nimetyille CSIRT-yksiköille. CSIRT-yksikön velvollisuudesta välittää ilmoitukset ENISA:lle ja muille CSIRT-yksiköille säädetään kyberkestävyysasetuksen 16 artiklassa. Tämän lisäksi tietoja voisi tapauskohtaisesti olla tarpeen vaihtaa ENISA:n kanssa, kun tarkoitus on tiedottaa yleisölle poikkeamasta kyberkestävyysasetuksen 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Pykälä ei rajoittaisi CSIRT-yksikön oikeutta luovuttaa kyseisiä tietoja julkisuuslain vahinkoedellytyslausekkeiden puitteissa eikä tietojen luovuttamista muussa laissa kuten kyberturvallisuuslaissa tai sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 319 §:ssä säädetyn perusteella.
10 §.Kyberkestävyyden sääntelyn testiympäristö
. Pykälässä säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun testiympäristön perustamisesta. Säännös ei velvoittaisi kyberkestävyyden sääntelyn testiympäristön perustamiseen vaan mahdollistaisi testiympäristön perustamisen Liikenne- ja viestintäviraston päätöksellä tarvittaessa. Säännöksellä ei rajattaisi perustettavien testiympäristöjen määrää. Testiympäristöjä voisi olla tarvittaessa useampia, esimerkiksi erilaisten tuotteiden tai olosuhteiden testaamista varten. Testiympäristön perustaminen olisi Liikenne- ja viestintäviraston harkintavallassa. Testiympäristön hyödyntäminen tuotteen kehittämisessä olisi talouden toimijalle vapaaehtoista ja lähtökohtaisesti maksullista valtion maksuperustelaissa säädetyn mukaisesti. Testiympäristön hyödyntäminen olisi tarkoitettu määräaikaiseksi talouden toimijan kehitystyön tueksi silloin, kun digitaalisia elementtejä sisältävä tuote tai sen osa ei ole saatavilla markkinoilla.
Pykälän
1 momentin
nojalla testiympäristön perustaisi Liikenne- ja viestintävirasto. Testiympäristön perustamisesta olisi tehtävä päätös, jossa määritetään testiympäristön voimassaoloaika ja paikka, soveltuva tekninen rajaus, toimintasuunnitelma sekä testiympäristöön soveltuva testauksen kohde. Testauksen kohteen voisi määrittää esimerkiksi tuotekategorian tai tyypin, tuotteen käyttötarkoituksen tai tuotteen ominaisuuksien perusteella taikka muulla soveltuvalla tavalla. Testauksen kohteen voisi rajata esimerkiksi myös tiettyyn komponenttiin, ominaisuuteen, käyttötarkoitukseen tai ohjelmiston osaan. Toimintasuunnitelmassa voitaisiin tarkentaa testiympäristön kapasiteettia ja resursointia. Päätöksellä voitaisiin asettaa myös testiympäristöä koskevia ehtoja, jotka ovat tarpeellisia sen toiminnan järjestämisen tai turvallisuuden kannalta. Ehdot voisivat liittyä esimerkiksi testauksen ajalliseen rajaamiseen tai testauksen turvajärjestelyihin. Ehtojen olisi oltava tasapuolisia talouden toimijoille sekä tarpeellisia testiympäristön tai turvallisuuden kannalta. Testiympäristö voitaisiin perustaa myös tekoälyasetuksen mukaisen testiympäristön yhteyteen, mikäli se olisi testauksen vuoksi tarkoituksenmukaista, kuten suuririskiseen tekoälyjärjestelmään liittyvän testauksen vuoksi. Tekoälyn sääntelyn testiympäristöistä on tarkoitus esittää säännöksiä eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annettuun lakiin osana tekoälyasetuksen II vaiheen täytäntöönpanoa (VN/31658/2024).
Pykälän
2 momentin
nojalla Liikenne- ja viestintävirasto myöntäisi hakemuksesta talouden toimijalle oikeuden toimintaan eli testaukseen testiympäristössä. Testiympäristön perustaminen tai olemassaolo ei siten perustaisi talouden toimijalle oikeutta sen käyttöön ilman erillistä hakemusta. Hakemuksessa olisi esitettävä sen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot. Liikenne- ja viestintäviraston olisi hakemuksesta myönnettävä oikeus toimintaan testiympäristössä, ellei momentissa tarkoitettua perustetta oikeuden myöntämättä jättämiselle olisi käsillä. Liikenne- ja viestintäviraston olisi kohdeltava talouden toimijoita tasapuolisesti, kuten hallintolain 6 §:ssä edellytetään.
Pykälän
3 momentin
informatiivisesta viittauksesta kävisi ilmi, että Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuutena olisi tehdä testiympäristön perustamisesta kyberkestävyysasetuksen 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus Euroopan komissiolle ja muille markkinavalvontaviranomaisille hallinnollisen yhteistyön ryhmän kautta. Lisäksi pykälässä säädettäisiin viraston tehtäväksi valvoa ja ohjata toimintaa testiympäristössä. Mikäli testattavana olisi suuririskisen tekoälyjärjestelmän kyberkestävyys, voisi sen markkinavalvonnasta vastaava viranomainen osallistua kyberkestävyyden testiympäristössä tapahtuvan toiminnan ohjaamiseen toimivaltuuksiensa ja resurssiensa puitteissa, mutta ehdotus ei asettaisi sille velvollisuutta tähän. Tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta vastaavien viranomaisten tehtävistä tekoälyasetuksen mukaisessa testiympäristössä on tarkoitus säätää eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetussa laissa.
Pykälän
4 momentin
nojalla Liikenne- ja viestintävirasto voisi määräyksellä antaa tarkempia teknisiä säännöksiä kyberkestävyyden sääntelyn testiympäristön järjestämisestä ja toiminnasta sekä talouden toimijan hakemuksesta.
3 luku – Ilmoitetut laitokset
11 §. Ilmoittava viranomainen.
Pykälässä säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen 36 artiklassa tarkoitetun ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen tehtävästä, joka osoitettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle. Ilmoittavan viranomaisen tehtävänä olisi huolehtia sille kyberkestävyysasetuksen IV luvussa säädetyistä tehtävistä. Ilmoittavan viranomaisen vastuulla olisi siten laatia ja toteuttaa tarvittavat menettelyt, jotka liittyvät vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten arviointiin, nimeämiseen ja ilmoittamiseen, sekä valvoa niitä. Kyberkestävyysasetuksen 41 artiklan mukaisesti tehtäviin kuuluisi myös ilmoitettujen laitosten valvonta niiden käyttäessä apuna alihankkijaa tai tytäryhtiötä. Ilmoittava viranomainen vastaisi myös kyberkestävyysasetuksen 35 artiklan 1 kohdassa, 38 artiklan 1 kohdassa ja 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen ilmoittamisesta komissiolle ja muille jäsenvaltioille silloin kun jäsenvaltiolla on velvollisuus niiden ilmoittamiseksi. Ilmoittavan viranomaisen toiminnassa olisi täytettävä kyberkestävyysasetuksen 37 artiklassa säädetyt vaatimukset.
12 §. Ilmoittamista koskeva hakemus.
Pykälän nojalla kyberkestävyysasetuksen mukaiseksi ilmoitetuksi laitokseksi ilmoittamista koskeva hakemus osoitettaisiin ilmoittavalle viranomaiselle eli Liikenne- ja viestintävirastolle. Sellaisen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen, joka ei ole sijoittautunut Suomeen, olisi haettava ilmoittamista kyberkestävyysasetuksen 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti siitä jäsenvaltiosta, johon arviointilaitos on sijoittautunut.
Hakemukseen olisi liitettävä kyberkestävyysasetuksen 42 artiklassa tarkoitetut tiedot. Näitä tietoja ovat kuvaus vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista, vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelystä tai -menettelyistä ja yhdestä tai useammasta digitaalisia elementtejä sisältävästä tuotteesta, jonka osalta laitos katsoo olevansa pätevä, sekä tapauksen mukaan akkreditointitodistus, jonka kansallinen akkreditointielin on antanut ja jossa todistetaan, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää kyberkestävyysasetuksen 39 artiklassa säädetyt vaatimukset. Suomessa kansallinen akkreditointielin on Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta annetun lain (1261/2010) 2 a §:n nojalla Turvallisuus- ja kemikaaliviraston akkreditointiyksikkö (FINAS-akkreditointipalvelu).
Akkreditointitodistuksen liittäminen hakemukseen olisi tarkoitettu pääsääntöiseksi ja ensisijaiseksi menettelyksi haettaessa nimeämistä ilmoitetuksi laitokseksi. Kyberkestävyysasetuksessa säädetään kuitenkin myös vaihtoehtoisesta menettelystä, jota voitaisiin soveltaa, jos akkreditointitodistuksen hankkiminen ei poikkeuksellisesti olisi mahdollista. Jos hakemukseen ei voitaisi liittää FINAS-akkreditointipalvelun antamaa akkreditointitodistusta siitä, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää kyberkestävyysasetuksen vaatimukset, olisi vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toimitettava kyberkestävyysasetuksen 42(3) artiklan mukaisesti Liikenne- ja viestintävirastolle kaikki tarpeelliset asiakirjatodisteet, joiden avulla voidaan varmentaa, todeta ja säännöllisesti valvoa, että se täyttää kyberkestävyysasetuksen 39 artiklassa säädetyt vaatimukset.
13 §. Ilmoitetuksi laitokseksi nimeäminen ja nimeämisen rajaaminen tai peruuttaminen.
Pykälän
1 momentin
nojalla Liikenne- ja viestintävirasto nimeäisi hakemuksesta ilmoitetuksi laitokseksi sellaisen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen, joka täyttää kyberkestävyysasetuksessa säädetyt vaatimukset haetun pätevyysalueen osalta. Ilmoitetun laitoksen tehtävien suorittamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että kyberkestävyysasetuksen 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja vastalauseita nimeämiselle ei ole esitetty. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos nimettäisiin suorittamaan ilmoitettuna laitoksena vaatimustenmukaisuuden arviointia niiden digitaalisen elementin sisältävien tuotteiden osalta, joiden osalta arviointilaitos on hakenut ilmoittamista ja osoittanut täyttävänsä vaatimukset. Ilmoitusmenettelystä säädetään kyberkestävyysasetuksen 43 artiklassa. Ilmoitetun laitoksen vaatimuksista säädetään kyberkestävyysasetuksen 39 artiklassa.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin ilmoitetun laitoksen nimeämistä koskevan päätöksen sisällöstä. Päätöksessä olisi hallintolain 44 §:ssä säädetyn ohella määriteltävä arviointilaitoksen pätevyysalue ja vahvistettava valvontaan liittyvät järjestelyt. Lisäksi päätöksessä voitaisiin tarvittaessa asettaa laitoksen toimintaa koskevia vaatimuksia, rajoituksia ja ehtoja, joilla varmistetaan kyberkestävyysasetuksen mukaisten tehtävien asianmukainen suorittaminen.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin informatiivinen viittaus kyberkestävyysasetuksen 45 artiklan säännöksiin koskien ilmoitetuksi laitokseksi nimeämistä koskevan päätöksen rajaamista ja peruuttamista.
Pykälän
4 momentin
nojalla ilmoitettuun laitokseen sekä sen käyttämän tytäryhtiön ja alihankkijan henkilöstöön sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä henkilöstön suorittaessa kyberkestävyysasetuksessa tarkoitettuja ilmoitetulle laitokselle kuuluvia tehtäviä. Säännös olisi tarpeen, koska tehtävien suorittamisessa olisi kysymys julkisesta hallintotehtävästä. Momentti sisältäisi myös informatiivisen viittauksen vahingonkorvauslakiin. Lisäksi ilmoitetun laitoksen tai sen käyttämän tytäryhtiön tai alihankkijan olisi noudatettava julkista hallintotehtävää hoitaessaan hallinnon yleislakeja eli hallintolakia (434/2003), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003), kielilakia (423/2003), julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettua lakia (906/2019) ja digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettua lakia (306/2019) myös ilman nimenomaista viittausta yleislakeihin. Ilmoitetun laitoksen mahdollisuudesta teettää tehtäviä alihankintana tai käyttää tytäryhtiötä säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen 41 artiklassa.
14 §. Ilmoittavan viranomaisen ja ilmoitetun laitoksen oikeus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja.
Pykälässä säädettäisiin ilmoittavan viranomaisen ja ilmoitetun laitoksen oikeudesta luovuttaa tietoja silloin kun se on tarpeen niille kyberkestävyysasetuksen nojalla osoitettujen tehtävien suorittamiseksi.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin ilmoittavan viranomaisen oikeudesta luovuttaa salassa pidettävää vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ilmoittamisen perusteita ja muuta sen pätevyyttä koskevaa tietoa komissiolle sekä toiselle jäsenvaltiolle, jos se on tarpeen ilmoittavan viranomaisen kyberkestävyysasetuksessa säädetyn velvoitteen toteuttamiseksi. Kyseessä olisivat etupäässä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toimintaa koskevat liikesalaisuudet tai muut elinkeinosalaisuudet. Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen olisi tarpeen esimerkiksi kyberkestävyysasetuksen 43 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, jossa laitoksen ilmoittaminen perustuu muuhun selvitykseen kuin akkreditointitodistukseen. Tällöin ilmoittavan viranomaisen olisi toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille asiakirjatodisteet, joiden avulla voidaan todistaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen pätevyys ja käytössä olevat järjestelyt, joilla varmistetaan, että laitosta valvotaan säännöllisesti ja että se täyttää edelleen 39 artiklassa säädetyt vaatimukset. Salassa pidettävien tietojen luovuttamisen olisi todennäköisesti tarpeen myös tilanteessa, jossa ilmoitetun laitoksen pätevyys riitautetaan kyberkestävyysasetuksen 46 artiklan mukaisesti. Tällöin ilmoituksen tehneen jäsenvaltion eli 11 §:n 2 momentin nojalla ilmoittavan viranomaisen olisi kyberkestävyysasetuksen 46(2) artiklan mukaisesti toimitettava pyynnöstä komissiolle kaikki tiedot, jotka liittyvät ilmoituksen perusteisiin tai asianomaisen laitoksen pätevyyden ylläpitoon.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin puolestaan ilmoitetun laitoksen oikeudesta luovuttaa salassa pidettäviä vaatimustenmukaisuuden arviointia ja tarkastuksen tuloksia koskevia tietoja Euroopan komissiolle, Euroopan unionin jäsenvaltiolle ja toiselle ilmoitetulle laitokselle, jos se on tarpeen ilmoitetun laitoksen kyberkestävyysasetuksessa säädetyn velvoitteen toteuttamiseksi. Tässä tilanteessa olisi pääsääntöisesti kysymys arvioituun tuotteeseen liittyvistä valmistajan liikesalaisuuksista tai muista tuotetta koskevista salassa pidettävistä tiedoista. Tietojen luovuttamisen edellytyksenä olisi sen tarpeellisuus ilmoitetulle laitokselle kyberkestävyysasetuksen nojalla säädetyn velvoitteen toteuttamiseksi. Tietojen antaminen voi olla tarpeen kyberkestävyysasetuksen 49 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoitetun laitoksen velvoitteen täyttämiseksi. Sen mukaan ilmoitettujen laitosten on toimitettava muille ilmoitetuille laitoksille, jotka suorittavat samat digitaalisia elementtejä sisältävät tuotteet kattavia samanlaisia vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia, asiaankuuluvat tiedot kysymyksistä, jotka liittyvät vaatimustenmukaisuuden arvioinnin kielteisiin tuloksiin ja pyynnöstä myös myönteisiin tuloksiin. Lisäksi ilmoitetulla laitoksella olisi velvollisuus toimittaa jäljennökset EU-tyyppitarkastukseen liittyvistä teknisistä asiakirjoista ja ilmoitetun laitoksen suorittamien tarkastusten tuloksista pyynnöstä komissiolle tai toiselle jäsenvaltiolle kyberkestävyysasetuksen liitteen VIII osan II kohdan 9 nojalla.
4 luku – Markkinavalvonta
15 §.Markkinavalvontaviranomaiset
. Pykälässä säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen mukaisesta markkinavalvontaviranomaisen tehtävästä. Kyberkestävyysasetuksen mukaisten vaatimusten markkinavalvontaviranomaisena asetuksen soveltamisalaan kuuluville digitaalisen elementin sisältäville tuotteille toimisi Suomessa pääsääntöisesti Liikenne- ja viestintävirasto. Markkinavalvontaviranomainen vastaisi tehtävistä, jotka sille kyberkestävyysasetuksessa osoitetaan. Markkinavalvontaviranomaisen tehtävistä ja toimivaltuuksista säädettäisiin lisäksi markkinavalvonta-asetuksessa ja markkinavalvontalaissa.
16 §.Suuririskisen tekoälyjärjestelmän markkinavalvonta
. Pykälässä säädettäisiin digitaalisen elementin sisältävien tuotteiden markkinavalvonnasta silloin, kun tuote on tekoälyasetuksessa tarkoitettu suuririskinen tekoälyjärjestelmä. Edellä 15 §:ssä säädetystä poiketen markkinavalvontaviranomaisena suuririskiselle tekoälyjärjestelmälle toimisi myös kyberkestävyysasetuksen vaatimuksien osalta se viranomainen, joka valvoo suuririskistä tekoälyjärjestelmää eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain 3 §:n nojalla.
Kyberkestävyysasetuksen 52(14) artikla edellyttää, että siltä osin kuin on kyse EU:n tekoälyasetuksen (EU) 2024/1689 mukaisista suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä, tuotteita valvoo tekoälyasetuksen nojalla toimivaltainen viranomainen myös kyberkestävyysasetuksen vaatimuksien osalta. Asiaan ei liity kansallista liikkumavaraa. Tämän johdosta suuririskisille tekoälyjärjestelmille, siltä osin kuin ne kuuluvat kyberkestävyysasetuksen vaatimusten alaan, markkinavalvontaviranomaisena toimisi eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain 3 §:n nojalla toimivaltainen viranomainen.
Kyberkestävyysasetuksen 52 artiklan 15 kohdassa säädetään hallinnollisen yhteistyön ryhmän perustamisesta. Hallinnollisen yhteistyön ryhmä koostuu nimettyjen markkinavalvontaviranomaisten edustajista ja tarvittaessa yhteyspisteiden edustajista. Edustajan hallinnollisen yhteistyön ryhmään nimeäisi Liikenne- ja viestintävirasto, sillä markkinavalvontatehtävä olisi 16 §:n poikkeusta lukuun ottamatta keskitetty sille. Siinä tapauksessa, että yhteistyöryhmään voitaisiin nimetä useampi kuin yksi edustaja Suomesta, edustajaksi voitaisiin nimetä myös 16 §:ssä tarkoitettu markkinavalvontaviranomainen, jos se on tarkoituksenmukaista kyberkestävyysasetuksen markkinavalvontaa varten.
17 §.Markkinavalvonnan asiantuntijatuki
. Pykälässä säädettäisiin asiantuntijatuen antamisesta Liikenne- ja viestintävirastosta toiselle viranomaiselle markkinavalvontaa ja hallinnollisen seuraamusmaksun määräämistä varten. Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa 16 §:ssä tarkoitetulle markkinavalvontaviranomaiselle sekä sille, jolla on toimivalta määrätä 6 luvussa tarkoitettu seuraamusmaksu, sen pyynnöstä asiantuntija-apua, joka koskee kyberkestävyysasetuksen markkinavalvontaa, vaatimustenmukaisuuden arviointia tai kyberturvallisuusriskien arviointia. Tukea voitaisiin antaa toiselle viranomaiselle siten käytännössä suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaa tai niitä koskevan hallinnollisen seuraamusmaksun määräämistä varten.
Mahdollisuus asiantuntija-avun käyttöön olisi käytännössä tarpeen sen varmistamiseksi, että valvonnassa kyetään noudattamaan yhtenäisiä arviointiperusteita tuotteiden vaatimustenmukaisuudelle. Asiantuntija-apu olisi olla luonteeltaan esimerkiksi tiedollista tai teknistä tukea vaatimustenmukaisuuden arviointien sekä valvontatoimien suuntaamisen tueksi. Tuki voisi liittyä myös kyberkestävyysasetuksen 54 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn, jossa arvioidaan tuotteen mahdollista merkittävää kyberturvallisuusriskiä. Ehdotetun lain 18 §:ssä säädettäisiin asiantuntijatukeen liittyvästä tietojenvaihdosta.
Markkinavalvontaviranomaisten yhteistyöhön muutoin sovellettaisiin, mitä markkinavalvontalaissa, markkinavalvonta-asetuksessa ja kyberkestävyysasetuksessa säädetään.
18 §.Markkinavalvontaviranomaisen oikeus luovuttaa salassa pidettävää tietoa.
Pykälässä säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen markkinavalvonnan edellyttämistä tiedonluovutusoikeuksista.
Säännöksiä sovellettaisiin erityissäännöksinä sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään markkinavalvontaviranomaisen tiedonluovutusoikeuksista. Markkinavalvontalain 11 §:ssä säädetään muun ohella markkinavalvontaviranomaisen oikeudesta luovuttaa tietoja Tullille, ja markkinavalvontalain 13 §:ssä säädetään markkinavalvontaviranomaisen oikeudesta luovuttaa eräitä tietoja tietyille muille kotimaisille ja ulkomaisille viranomaisille sekä kansanväliselle toimielimelle. Markkinavalvontalaissa luetellut tietotyypit (tiedot yksityisen ja yhteisön taloudellisesta asemasta, liikesalaisuudesta sekä yksityisen henkilökohtaisista oloista) eivät ole riittäviä kyberkestävyysasetuksen edellyttämän yhteistyön kannalta (ks. luku REF _Ref196839805 \r \h 3.1.2), vaikkakin myös kyseisten tietojen luovuttaminen tulisi kyseeseen. Ehdotuksessa täydennettäisiin näitä säännöksiä säätämällä oikeudesta luovuttaa myös eräitä muita tietoja ja tietojen luovuttamisesta sellaisille viranomaisille, joita ei mainita markkinavalvontalaissa.
Pykälän
1 momentissa
laajennettaisiin markkinavalvontalain 11 ja 13 §:n nojalla tietojenluovutusoikeuden piirissä olevia tietotyyppejä myös digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen vaatimustenmukaisuutta, turvajärjestelyjä, haavoittuvuutta ja tietoturvaan vaikuttavaa poikkeamaa koskeviin tietoihin. Kyseiset tiedot voisivat olla salassa pidettäviä erityisesti julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuina tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevina ja niiden toteuttamiseen vaikuttavina asiakirjoina. Nämä tiedot ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä salassapito-olettaman mukaisesti. Tiedot olisi välttämätöntä sisällyttää tiedonvaihdon alaan, koska kyberkestävyysasetuksen velvoitteet kohdistuvat siihen, mitä nämä tiedot koskevat. Markkinavalvontaviranomainen voisi luovuttaa tietoja omasta aloitteestaan tai pyynnöstä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin markkinavalvontaviranomaisen oikeudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja 1–6 kohdissa tarkoitetuille tahoille, joiden kanssa markkinavalvontaviranomaisen on tarpeen tehdä yhteistyötä sille säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi, mutta jotka eivät sisälly markkinavalvontalain 11 ja 13 §:ään. Markkinavalvontaviranomainen voisi luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti tai pyynnöstä.
Momentin
1 kohdassa
säädettäisiin tietojen luovuttamisesta FINAS-akkreditointipalvelulle, jos tiedon luovuttaminen on välttämätöntä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten pätevyyden arvioimiseksi. Akkreditointia koskevan ns. NLF-asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan kansallisten akkreditointielinten on valvottava kaikkia niitä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia, joille ne ovat myöntäneet akkreditointitodistuksen. Artiklan 4 kohdan mukaan, jos kansallinen akkreditointielin toteaa, että jokin akkreditointitodistuksen saanut vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos ei enää ole pätevä hoitamaan tiettyä vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvää tehtävää tai on rikkonut vakavasti velvoitteitaan, kansallisen akkreditointielimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kohtuullisen ajan kuluessa kyseisen laitoksen akkreditointitodistuksen voimassaolon rajoittamiseksi, keskeyttämiseksi tai peruuttamiseksi.
Momentin
2 kohdassa
säädettäisiin tietojen luovuttamisesta kansalliselle kyberturvallisuussertifioinnin viranomaiselle, jos tiedon luovuttaminen on välttämätöntä kyseisen viranomaisen valvontatehtävien suorittamiseksi. Markkinavalvontaviranomaisten on kyberkestävyysasetuksen 52 artiklan 4 kohdan mukaan tehtävä tarvittaessa yhteistyötä kyberturvallisuusasetuksen nojalla nimettyjen kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten kanssa ja vaihdettava säännöllisesti niiden kanssa tietoja. Suomessa tehtävässä jatkaisi Liikenne- ja viestintävirasto ehdotetun lain 21 §:n nojalla. Tietoja voitaisiin luovuttaa lisäksi toisen jäsenvaltion vastaavaa tehtävää hoitavalle viranomaiselle. Tietojen luovuttaminen voisi olla ehdotetulla tavalla välttämätöntä esimerkiksi, jos valvonnassa ilmenisi kyberturvallisuussertifiointia koskeva poikkeama, johon kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen olisi kohdistettava valvontatoimenpiteitä.
Momentin
3 kohdassa
säädettäisiin tietojen luovuttamisesta kyberturvallisuuslain 26 §:ssä ja julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 18 h §:ssä tarkoitetulle valvovalle viranomaiselle, Finanssivalvonnalle tai toisen jäsenvaltion vastaavalle viranomaiselle, jos digitaalisia elementtejä sisältävän tuotteen voidaan perustellusti arvioida aiheuttavan merkittävän kyberturvallisuusriskin muiden kuin teknisten riskitekijöiden vuoksi. Tällä viitattaisiin kyberkestävyysasetuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaiseen tilanteeseen. Sen mukaan, jos markkinavalvontaviranomaisella on riittävä peruste katsoa, että digitaalisia elementtejä sisältävä tuote aiheuttaa merkittävän kyberturvallisuusriskin muiden kuin teknisten riskitekijöiden vuoksi, sen on ilmoitettava tästä NIS 2 -direktiivin 8 artiklan nojalla nimetyille tai perustetuille toimivaltaisille viranomaisille sekä tehtävä tarpeen mukaan yhteistyötä kyseisten viranomaisten kanssa. NIS 2 -direktiivin 8 artiklassa tarkoitettuina toimivaltaisina viranomaisina toimivat kansallisesti kyberturvallisuuslain 26 §:ssä ja tiedonhallintalain 18 h §:ssä tarkoitetut valvovat viranomaiset sekä Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 50 p §:n (laissa 610/2024) nojalla Finanssivalvonta. Salassa pidettävän tiedon luovuttamisen tulisi olla välttämätöntä kyberkestävyysasetuksen 54 artiklan 2 kohdassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi.
Momentin
4 kohdassa
säädettäisiin ensinnäkin tietojen luovuttamisesta Euroopan unionin kyberturvallisuusvirastolle (ENISA) ja Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksessa toimivalle CSIRT-yksikölle, jos se on välttämätöntä kyberkestävyysasetuksessa 52 artiklan 4 ja 5 kohdassa tai 54 artiklan 1 kohdassa säädetyn yhteistyövelvollisuuden, neuvonnan tai tutkimuksen suorittamiseksi. Lisäksi momentissa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta CSIRT-yksikölle, jos se on välttämätöntä sille kyberturvallisuuslaissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten.
Kyberkestävyysasetuksen 52 artiklan 4 kohdan mukaan markkinavalvontaviranomaisten on tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava säännöllisesti tietoja koordinaattoreiksi nimettyjen CSIRT-yksiköiden ja ENISA:n kanssa kyberkestävyysasetuksen 14 artiklan mukaisten raportointivelvoitteiden noudattamisen valvonnan osalta. Kyberkestävyysasetuksen 52 artiklan 4 kohdan mukaan markkinavalvontaviranomaiset voivat pyytää koordinaattoriksi nimettyä CSIRT-yksikköä tai ENISA:a antamaan teknistä neuvontaa asioissa, jotka liittyvät tämän asetuksen täytäntöönpanoon ja sen noudattamisen valvontaan. Markkinavalvontaviranomaiset voivat 54 artiklan mukaista tutkimusta suorittaessaan pyytää koordinaattoriksi nimettyä CSIRT-yksikköä tai ENISA:a esittämään analyysin digitaalisia elementtejä sisältävien tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointien tueksi.
Kyberkestävyysasetuksen 54 artiklassa säädetään kansallisen tason menettelystä digitaalisia elementtejä sisältäviä merkittävän kyberturvallisuusriskin aiheuttavia tuotteita varten. Artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisella on riittävä peruste katsoa, että digitaalisia elementtejä sisältävä tuote, mukaan lukien sen haavoittuvuuksien käsittely, aiheuttaa merkittävän kyberturvallisuusriskin, sen on arvioitava ilman aiheetonta viivytystä ja tarvittaessa yhteistyössä asiaankuuluvan CSIRT-yksikön kanssa, täyttääkö kyseinen digitaalisia elementtejä sisältävä tuote kaikki tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset.
Toiseksi kohdassa säädettäisiin oikeudesta luovuttaa tietoja muissakin tapauksissa CSIRT-yksikölle siinä tapauksessa, että se olisi välttämätöntä CSIRT-yksikön kyberturvallisuuslaissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten. CSIRT-yksikön kyberturvallisuuslaissa säädettyjen tehtävien kannalta tiedon luovutus voisi olla välttämätöntä esimerkiksi kyberturvallisuuden tilannekuvan ylläpitämistä, ennakkovaroitusta, haavoittuvuuskoordinaatiota tai haavoittuvuuskartoitusta varten. Tiedonluovutusoikeudessa olisi tältä osin kyse kansallista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa parantavasta säädöksestä, jota kyberkestävyysasetuksen markkinavalvonta ei välittömästi edellytä. Markkinavalvontaviranomainen voi kuitenkin todennäköisesti havaita tai vastaanottaa tehtävässään tietoja, jotka olisivat välttämättömiksi CSIRT-yksikön kyberturvallisuuslain 20 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Kyseessä voisivat olla esimerkiksi kyberturvallisuuden tilannekuvan ylläpitämiseksi välttämättömät tiedot esimerkiksi kyberkestävyysasetuksen velvoitteiden puutteelliseen noudattamiseen tilanteista, joista markkinavalvontaviranomaisen käsityksen mukaan CSIRT-yksikkö tulisi saattaa tietoiseksi, tai esimerkiksi markkinavalvontaviranomaisen tietoon tulleet haavoittuvuus- ja uhkatiedot, jotka olisivat tarpeen CSIRT-yksikön haavoittuvuuskoordinaatiotehtävän hoitamiseksi tai ennakkovaroituksen antamiseksi taikka joiden perusteella CSIRT-yksikkö voisi toteuttaa haavoittuvuuskartoituksen. Säännöksellä tuettaisiin kansallisten viranomaisten yhteistyötä ja tiedonvaihtoa kyberpoikkeamien varalta.
Momentin
5 kohdassa
säädettäisiin tietojen luovuttamisesta tietosuojavaltuutetulle, jos tiedon luovuttaminen on välttämätöntä tietosuojavaltuutetulle laissa säädettyjen valvontatehtävien hoitamiseksi. Kyberkestävyysasetuksen 52 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan markkinavalvontaviranomaisten on tarvittaessa tehtävä yhteistyötä unionin tietosuojalainsäädäntöä valvovien viranomaisten kanssa. Tällaiseen yhteistyöhön sisältyy tiedottaminen kyseisille viranomaisille niiden toimivaltuuksien käytön kannalta merkityksellisistä havainnoista, myös silloin, kun markkinavalvontaviranomainen antaa 52 artiklan 10 kohdan mukaisesti ohjeita ja neuvoja, jos ne koskevat henkilötietojen käsittelyä. Kohta mahdollistaisi tietojen oma-aloitteisen luovuttamisen näissä tapauksissa. Tietojen luovuttaminen olisi rajattava havainnoista tiedottamisen kannalta välttämättömään. Tietosuojavaltuutetulla olisi oikeus pyytää muitakin asiaan liittyviä tietoja alla kuvatun mukaisesti.
Momentin
6 kohdassa
säädettäisiin välttämättömien tietojen luovuttamisesta kilpailulainsäädännön valvomista varten Euroopan komissiolle ja Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tai toisen Euroopan unionin jäsenvaltion kansalliselle kilpailuviranomaiselle. Kyberkestävyysasetuksen 52 artiklan 13 kohdassa säädetään markkinavalvontaviranomaisten velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä komissiolle ja asianomaisille kansallisille kilpailuviranomaisille kaikki markkinavalvontatoimien yhteydessä esiin tulleet tiedot, joilla voi olla merkitystä unionin kilpailulainsäädännön soveltamisen kannalta.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin tietojen vaihtamisesta 17 §:ssä tarkoitettua asiantuntijatukea pyytävän ja antavan viranomaisen välillä. Viranomaisten välillä voitaisiin luovuttaa asiantuntijatuen antamiseksi välttämättömiä tietoja salassapitovelvoitteiden estämättä. Asiantuntijatuen antaminen olisi erillinen tehtävä suhteessa Liikenne- ja viestintäviraston suorittamaan valvontatehtävään, minkä vuoksi olisi selvyyden vuoksi tarve säätää erikseen oikeudesta luovuttaa tietoja myös asiantuntijatuen antamista varten.
19 §.Markkinavalvontaviranomaisen oikeus tehdä tarkastuksia ja ottaa ohjelmistoja tutkittavaksi
. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin markkinavalvontaviranomaisen oikeudesta tehdä tarkastuksia pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin, joita talouden toimija käyttää elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyviin tarkoituksiin. Säännös täydentäisi markkinavalvontalain 9 §:ssä markkinavalvontaviranomaisen tarkastusoikeutta koskevaa säännöstä, jota sovellettaisiin muilta osin markkinavalvontaviranomaisen oikeuteen tehdä tarkastuksia. Markkinavalvontalain 9 §:n 2 momentti edellyttää, että pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin kohdistettavasta tarkastuksesta säädetään tarvittaessa erikseen.
Kyberkestävyysasetuksen alaan kuuluu tuotteita, joiden kehittämistä ja valmistamista on mahdollista ja jossain määrin tavanomaistakin harjoittaa yrityksen erillisten toimitilojen ohella kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Kyberkestävyysasetuksen alaan kuuluvaa elinkeino- tai ammattitoimintaa kuten ohjelmistokehitystä tai laitteiden kokoonpanoa voidaan harjoittaa myös kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Tällöin voi syntyä tilanteita, joissa ainoa mahdollisuus yritykseen kohdistuvan tarkastuksen tekemiselle on sen toteuttaminen talouden toimijan elinkeinotoimintaansa käyttämissä sinänsä kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa, joissa toiminnan harjoittamisessa käytettävät järjestelmät ja dokumentaatio sijaitsevat. Säännös mahdollistaisi tarkastuksen ulottamisen tästä syystä myös kotirauhan piiriin kuuluviin tiloihin, kun se olisi välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.
Kotirauhan piirissä tapahtuva tarkastus olisi mahdollinen vain, jos se olisi välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi, eli jos viranomainen ei voisi hankkia valvonnassa välttämättömiä tietoja tiedonsaantioikeutensa nojalla tai suorittamalla tarkastus muualla kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa.
Ulkopuoliset asiantuntijat voisivat tarvittaessa osallistua tarkastukseen markkinavalvontaviranomaisen apuna siten kuin markkinavalvontalain 14 §:n 2 momentissa säädetään. Ulkopuolisen asiantuntijan itsenäisesti suorittama tarkastus ei olisi mahdollinen säännöksen nojalla. Koska säännöksessä viitataan markkinavalvontalain 9 §:ään, myös pysyväisluontoiseen asumiseen käytettyyn tilaan kohdistettavassa tarkastuksessa olisi kyse mainitussa momentissa tarkoitetulla tavalla markkinavalvontalain mukaisesta tarkastuksesta. Viittauksen johdosta myös hallintolain 39 § tulisi sovellettavaksi säännöksen mukaisissa tarkastuksissa.
Momentissa edellytettäisiin, että viranomaisella olisi perusteltu ja yksilöity syy epäillä kyberkestävyysasetusta tai sen nojalla annettuja säädöksiä rikottavan tavalla, josta voi olla seuraamuksena ehdotetussa laissa tarkoitettu seuraamusmaksu. Pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa tarkastuksen saisi siten suorittaa vain, jos viranomaisella on ennalta asianmukaiset perusteet epäillä sääntelyä rikottavan. Rikkomuksen vakavuutta ilmentäisi, että siitä tulisi voida määrätä rangaistuksenluonteinen hallinnollinen seuraamusmaksu. Jos olisi ilmeistä, että selvitettävänä olevasta teosta ei tultaisi määräämään seuraamusmaksua sen vähäisyyden tai muun sellaisen syyn vuoksi, ei tarkastustakaan saisi suorittaa. Tarkastuksen oikeasuhtaisuutta varmistaisi lisäksi momentin edellytys siitä, että epäillyssä rikkomuksessa olisi kyse digitaalisen elementin sisältävän tuotteen tai siihen liittyvän prosessin, kuten haavoittuvuuksien hallinnan, vaatimustenvastaisuudesta taikka että kyse on kyberkestävyysasetuksen 57 artiklassa tarkoitetusta tilanteesta, jossa tuote aiheuttaa vaatimustenmukaisuudestaan huolimatta merkittävän kyberturvallisuusriskin sekä muun artiklassa tarkoitetun riskin, jonka tulee kohdistua ihmisten terveyteen tai turvallisuuteen, perusoikeuksien suojaamiseen tarkoitettujen unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisten velvoitteiden noudattamiseen, NIS 2 direktiivissä tarkoitettujen keskeisten toimijoiden tietoturvaan tai muihin yleisen edun suojaamiseen liittyville näkökohdille. Näin ollen tarkastusoikeutta voitaisiin käyttää kotirauhan piirissä vain siinä määrin vakavissa epäillyissä rikkomustapauksissa, joissa nämä edellytykset täyttyvät.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin ohjelmistojen tutkittavaksi ottamisesta markkinavalvonnassa. Momentti
sisältäisi informatiivisen viittauksen markkinavalvontalakiin. Lisäksi momentissa säädettäisiin rajatusta poikkeuksesta markkinavalvontalain mukaiseen velvollisuuteen korvata tutkittavaksi otettu tuote talouden toimijalle.
Markkinavalvontalain 10 §:ssä säädetään markkinavalvontaviranomaisen oikeudesta ottaa tuotteita tutkittavaksi, jos se on tuotteen vaatimustenmukaisuuden valvonnan kannalta tarpeellista. Markkinavalvontaviranomaisen on markkinavalvontalain 10 §:n 2 momentin mukaan talouden toimijan vaatimuksesta korvattava tarkoitettu tuote käyvän hinnan mukaan, jollei havaita, että tuote on vaatimustenvastainen. Koska kyberkestävyysasetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita ovat myös ohjelmistotuotteet sekä tuotteiden ratkaisut datan etäkäsittelystä, mukaan lukien toisistaan erillään markkinoille saatettavat ohjelmisto- ja laitteistokomponentit, markkinavalvontalain mukainen toimivalta soveltuisi myös niihin. Ohjelmistotuotteen ottamisesta tutkittavaksi ei aiheudu talouden toimijalle tutkittavaksi otettavan kappaleen myynnin menetyksestä aiheutuvaa vahinkoa vastaavasti kuin fyysisen tuotteen menetyksestä voi aiheutua, koska ohjelmistotuotteet ovat pääsääntöisesti digitaalisessa muodossa. Näin ollen markkinavalvontaviranomaisen ei olisi suoritettava ohjelmiston tutkittavaksi ottamisesta markkinavalvontalain 10 §:n mukaista korvausta talouden toimijalle riippumatta siitä, todetaanko ohjelmisto vaatimustenmukaiseksi. Säännös ei koskisi Tullin perimää korvausta markkinavalvontalain 10 §:n 2 momentin nojalla.
20 §.Avoimen lähdekoodin ohjelmistovastaavalle annettava valvontapäätös
. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin mahdollisuudesta antaa avoimen lähdekoodin ohjelmistovastaavalle velvoittava määräys korjata puute sen kyberkestävyysasetuksessa säädettyjen velvollisuuksien noudattamisessa päätöksessä asetettavassa määräajassa. Ohjelmistovastaavan velvoitteista säädetään kyberkestävyysasetuksen 24 artiklassa (ks. luku REF _Ref209616288 \r \h 2.1.3.3). Markkinavalvontalakia täydentävän sääntelyn tarvetta on arvioitu luvussa REF _Ref196053144 \r \h 3.1.2. Kyse voisi olla esimerkiksi velvoitteesta korjata puute ohjelmistovastaavan laatimissa kyberturvallisuusperiaatteissa, tehdä puuttuva poikkeama- tai haavoittuvuusilmoitus. Velvoitteella voitaisiin tehostaa myös viranomaisen pyyntöä luovuttaa ohjelmistovastaavan laatimat dokumentoidut kyberturvallisuusperiaatteet, jos niitä ei annettaisi sille vapaaehtoisesti, samoin kuin viranomaisen pyyntöä tehdä kyberkestävyysasetuksen edellyttämää yhteistyötä tuotteen aiheuttamien kyberturvallisuusriskien lieventämiseksi tietyssä tapauksessa, jos pyyntöä ei muutoin noudatettaisi.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin markkinavalvontaviranomaisen mahdollisuudesta asettaa antamansa päätöksen tehosteeksi uhkasakko. Uhkasakon asettamisesta ja täytäntöönpanosta säädetään uhkasakkolaissa.
5 luku – Kyberturvallisuussertifiointi
21 §.Kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin viranomainen
. Pykälän
1 momentissa
osoitettaisiin kyberturvallisuusasetuksen mukaiset kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävän viranomaisen tehtävät Liikenne- ja viestintävirastolle, joka hoitaa tehtävää nykyisinkin sähköisen viestinnän palveluista annetun lain eli viestintäpalvelulain nojalla. Viranomaisen tehtäviin kuuluvat kyberturvallisuusasetuksen 58 artiklan nojalla vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten valtuuttaminen, valvonta ja seuranta, vaatimustenmukaisuuden valvonta sekä korkean varmuustason kyberturvallisuussertifikaattien myöntäminen.
Ehdotuksessa käytettäisiin kyberturvallisuusasetuksen suomenkielisestä toisinnosta poikkeavaa kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen käsitettä, joka on omaksuttu myös käytännössä viranomaisen viestinnässä. Kyberturvallisuusasetuksen suomenkielisessä versiossa käytetään kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävän viranomaisen käsitettä, vaikka tämän viranomaisen tehtäviin kuuluvat paitsi eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien myöntäminen tietyissä tapauksissa myös kyberturvallisuusasetukseen liittyvä valvontatoiminta, jotka asetus vaatii erottamaan toisistaan. Ruotsinkielisessä toisinnossa käytetty käsite on nationell myndighet för cybersäkerhetscertifiering ja englanninkielisessä national cybersecurity certification authority. Ehdotetusta käsitteestä kävisi asetuksen suomenkielistä toisintoa paremmin ilmi, että viranomaisen tehtäviin kuuluu eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien myöntämisen lisäksi kyberturvallisuusasetukseen liittyvä valvontatoiminta.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin kyberturvallisuussertifikaattien myöntämiseen ja kyberturvallisuusasetukseen liittyvän valvontatoiminnan eriyttämisestä asetuksen edellyttämällä tavalla. Asetuksen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävät viranomaisten toiminta, joka liittyy 56 artiklan 5 kohdan a alakohdan ja 56 artiklan 6 kohdan mukaiseen eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien myöntämiseen, on tiukasti erotettu tämän artiklan mukaisesta valvontatoiminnasta ja että nämä toiminnot suoritetaan toisistaan riippumattomasti.
Liikenne- ja viestintäviraston olisi järjestettävä toimintansa organisatorisesti niin, että kyberturvallisuussertifikaattien myöntämiseen liittyvä päätöksenteko on eriytetty kyberturvallisuussertifioinnin valvontaan liittyvästä päätöksenteosta niin, etteivät samat henkilöt voi kohdistaa hallinnollista ohjausta sekä sertifikaattien myöntämiseen että valvontatoimintaan. Käytännössä tehtävät voitaisiin osoittaa Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksen eri osastoilla toimiviin yksiköihin. Tämä ei kuitenkaan estäisi viranomaisen henkilöstön asiantuntemuksen hyödyntämistä eri tehtävissä.
Kyberturvallisuusasetus ja ehdotuksen 24 § mahdollistaisivat kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen korkean tason sertifikaattien myöntämisen tehtävän delegoinnin vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle. Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän tulkinnan mukaan kyberturvallisuusasetuksen 56 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukainen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten myöntämien yksittäisten sertifikaattien etukäteishyväksyntä viranomaisen toimesta olisi sertifioinnin myöntämistä, mikä tulisi siis eriyttää valvontaviranomaisen toiminnasta. Asetuksen 56 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukainen ennalta yleisesti tapahtuva delegointi ei ole yhtä ongelmallinen suhteessa valvontatehtävien hoitamiseen, sillä viranomaisella ei olisi roolia yksittäisten sertifikaattien myöntämisessä. Tältäkin osin voidaan kuitenkin katsoa, että delegointi kuuluisi luontevammin organisatorisesti osaksi sertifikaattien myöntämistä, sillä erotuksena arviointilaitoksen ilmoittamisen ja valtuuttamisen sekä valvonnan tehtäviin viranomaiselle jää lähtökohtaisesti harkintavaltaa siinä, delegoidaanko tehtäviä lainkaan ja mille vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille niitä delegoidaan. Valvonnan viranomaistehtäviin taas kuuluu yksiselitteisesti kyberturvallisuusasetuksen 58 artiklan 7 kohdan f alakohdassa mainittu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten delegoinnin perusteella myöntämiin sertifikaatteihin liittyvien sivullisten tekemien valitusten käsittely.
22 §.Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ilmoittaminen ja valtuuttaminen kyberturvallisuussertifiointia varten
. Pykälän
1 momentissa
olisi informatiivinen viittaus kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen tehtävään ilmoittaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos komissiolle kyberturvallisuussertifiointia varten sen jälkeen, kun laitos on saanut akkreditoinnin. Samoin kuin ehdotetun lain 11 §:ssä kyberkestävyysasetuksen osalta akkreditoinnin myöntäisi Turvallisuus- ja kemikaaliviraston akkreditointiyksikkö (FINAS-akkreditointipalvelu). Lisäksi ilmoittamisen edellytyksenä olisi eräissä tapauksissa kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen arviointilaitokselle antama valtuutus, joka tarvittaisiin, kun sertifiointijärjestelmässä vahvistettaisiin 54 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisia erityisiä vaatimuksia tai lisävaatimuksia, jotka arviointilaitoksen olisi täytettävä. Tällaisia valtuuttamista koskevia vaatimuksia voi sisältyä komission hyväksymiin sertifiointijärjestelmiin. Tällä hetkellä ns. EUCC-täytäntöönpanoasetus (komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2024/482 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/881 soveltamissäännöistä siltä osin kuin on kyse yhteisiin kriteereihin perustuvan eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän (EUCC) hyväksymisestä) edellyttää valtuutusta sen nojalla tapahtuvaan korkean varmuustason sertifikaattien myöntämiseen.
Akkreditointiin ja siihen rinnastettavaan pätevyyden arviointiin sovelletaan vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annettua lakia (920/2005). Vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitosta koskeviin vaatimuksiin sovelletaan kyberturvallisuusasetuksen 60 artiklan 1 kohdan viittauksen nojalla asetuksen liitettä. Kansallinen akkreditointielin antaa akkreditoinnin vain, jos vaatimukset täyttyvät. Kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisella olisi kyberturvallisuusasetuksen mukaiset tehtävät ja toimivalta valvoa, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset noudattavat asetuksen vaatimuksia. Tämän lisäksi akkreditointiyksikkö seuraa arviointielimen pätevyyttä ja voisi peruuttaa akkreditoinnin, jos akkreditoinnin edellytykset eivät enää täyty.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin, että ilmoittamisen ja valtuuttamisen edellytyksenä olisi FINAS-akkreditointipalvelun antama akkreditointitodistus siitä, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää kyberturvallisuusasetuksen vaatimukset. Ehdotettu sanamuoto mahdollistaisi sen, että kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen olisi mahdollista käynnistää valtuutukseen liittyvä arviointi akkreditointimenettelyn ollessa vielä kesken, jos viranomainen pitää sitä perusteltuna.
23 §.Kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen velvollisuudet
.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen velvollisuudesta suorittaa vaatimustenmukaisuuden arvioinnit kyberturvallisuusasetuksessa ja sen nojalla annettujen säädösten mukaisten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen edellyttämällä tavalla samoin kuin muut edellä tarkoitetuissa säädöksissä säädetyt tehtävät. Ehdotus vastaa osin eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista annetun lain 14 §:n 1 momenttia. Kyseinen laki ei tule sovellettavaksi kyberturvallisuusasetuksen nojalla ilmoitettuihin vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksiin, minkä johdosta lakiehdotukseen on tarpeen ottaa eräitä arviointilaitosten velvollisuuksia koskevia säännöksiä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen velvollisuudesta ilmoittaa kyberturvallisuussertifioinnin viranomaiselle kaikista muutoksista, joilla on vaikutusta ilmoittamisen tai valtuuttamisen edellytysten täyttymiseen. Näistä edellytyksistä säädetään kyberturvallisuusasetuksessa ja sen nojalla hyväksytyissä sertifiointijärjestelmissä. Lakiehdotuksen 25 §:ssä säädettäisiin kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen oikeudesta saada muitakin tietoja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselta.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin edellä 13 §:ää vastaavasti rikosoikeudellisesta virkavastuusta kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen sekä sen käyttämän tytäryhtiön ja alihankkijan henkilöstön virkavastuusta arviointilaitoksen hoitaman julkisen hallintotehtävän johdosta. Lisäksi momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen vahingonkorvauslakiin. Edellä 13 §:n perustelujen yhteydessä mainitusti hallinnon yleislait tulisivat sovellettavaksi ilman eri viittaustakin. Kyberturvallisuusasetuksen liite (vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia koskevat vaatimukset) sisältää myös tytäryhtiön tai alihankkijan käyttöön liittyviä vaatimuksia.
24 §.Kyberturvallisuussertifikaatin myöntämiseen liittyvä tehtävien siirtäminen
. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin, että kyberturvallisuussertifioinnin viranomainen voisi siirtää eli delegoida korkean varmuustason kyberturvallisuussertifikaatin myöntämisen vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitokselle. Tästä mahdollisuudesta säädetään kyberturvallisuusasetuksen 56 artiklan 6 kohdassa, joka mahdollistaa kaksi erilaista delegoinnin tapaa. Tehtävä voitaisiin siirtää joko niin, että viranomainen hyväksyy ennalta kunkin yksittäisen sertifikaatin myöntämisten erikseen, tai yleisesti ennalta siten, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos myöntäisi itsenäisesti tietyn sertifiointijärjestelmän puitteissa myönnettävät eurooppalaiset kyberturvallisuussertifikaatit. Kummassakin tapauksessa arviointilaitoksen voitaisiin katsoa toimivan itsenäisesti ja tekevän myöntämistä koskevat päätökset omissa nimissään, eli kyse ei olisi viranomaista avustavasta roolista. Komission täytäntöönpanoasetuksella annettu sertifiointijärjestelmä voi asettaa reunaehtoja delegoinnille tai edellyttää sitä. EUCC-täytäntöönpanoasetuksen 17 artiklan 4 kohdan b alakohta esimerkiksi mahdollistaa vain menettelyn, että viranomainen hyväksyy kunkin yksittäisen sertifioitavan prosessin ennalta. Edellä 21 §:n yhteydessä on tarkasteltu kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen delegointia koskevien tehtävien eriyttämistä valvontatehtävistä.
Tehtävän siirtämiseen liittyvään vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen palvelun hankintaan voisi tapauskohtaisesti tulla sovellettavaksi laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016). Jos viranomainen hyväksyy tehtävää hoitamaan kaikki ne vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset, jotka täyttävät laissa säädetyt edellytykset, ei kyse ei olisi julkisesta hankinnasta eikä hankintalainsäädäntöä sovellettaisi (ks. vastaavasti HE 108/2016 vp, s. 75). Jos taas ainoastaan osa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksista voisi osallistua ehdotuksen 1 momentissa tarkoitettujen sertifikaattien myöntämiseen, voisi tilanne tulla arvioitavaksi palveluja koskevana käyttöoikeussopimuksena. Laissa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista palveluja koskevalla käyttöoikeussopimuksella tarkoitetaan ”taloudellista vastiketta vastaan tehtyä kirjallista sopimusta, jolla yksi tai usea hankintayksikkö siirtää muiden kuin käyttöoikeusurakkaa koskevien palvelujen tarjoamisen ja hallinnoimisen sekä siihen liittyvän toiminnallisen riskin yhdelle tai usealle toimittajalle ja jossa siirtämisen vastikkeena on joko yksinomaan palvelujen käyttöoikeus tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä”. Kun palveluntarjoaja ottaisi riskin palvelun kysynnästä ja sertifiointiviranomainen puolestaan hyötyisi siitä, ettei sen tarvitsisi suorittaa tehtävää itse, voi määritelmä täyttyä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin seikoista, joista kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen kanssa tehtävässä sopimuksessa olisi ainakin sovittava. Sopimuksessa tulisi ensinnäkin kuvata delegoitavat tehtävät tarkemmin. Tehtävät olisi mahdollista rajata myös tarkemmin kuin vain tiettyyn sertifiointijärjestelmään. Toiseksi sopimukseen voitaisiin ottaa kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen tarpeellisiksi arvioimia erityisiä vaatimuksia vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen pätevyydelle ja sen toiminnan turvallisuudelle, kuten tietoturvasta ja fyysisestä turvallisuudesta huolehtimiselle, jos kyberturvallisuusasetuksesta ja sovellettavasta sertifiointijärjestelmästä seuraavia vaatimuksia ei pidettäisi riittävinä. Kolmanneksi sopimuksessa tulisi ottaa kantaa sopimuskauteen, toiminnan aloittamiseen ja sopimuksen päättymiseen kesken sopimuskauden, kuten viranomaisen tai arviointilaitoksen mahdolliseen oikeuteen irtisanoa delegointia koskeva sopimus kesken sopimuskauden. Neljänneksi sopimuksessa tulisi lausua vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toimintaan liittyvien asiakirjojen säilyttämisestä ja arkistoinnista etenkin silmällä pitäen sopimuksen päättymistä. Viidenneksi sopimuksessa tulisi sopia vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toiminnan puutteista ja laiminlyönneistä aiheutuvista seuraamuksista.
Momentissa ei erikseen mainittaisi henkilötietojen käsittelyä tai maksuja. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen katsottaisiin toimivan itsenäisenä rekisterinpitäjänä siltä osin kuin sertifiointitehtävien hoitamiseen liittyisi esimerkiksi sertifikaatin hakijan henkilöstön henkilötietojen käsittelyä. Tarkoituksena on, että delegoidun tehtävän hoitaminen rahoitettaisiin maksuilla, joita arviointilaitos perisi kaupallisin perustein sertifioinnin hakijoilta.
Pykälän
3 momentin
mukaan kyberturvallisuussertifioinnin viranomainen voisi irtisanoa tai purkaa delegointia koskevan sopimuksen, jos kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos ei enää täytä arviointilaitokseen kohdistuvia vaatimuksia tai jos se olennaisesti laiminlyö sopimuksessa sovittujen tehtävien suorittamisen tai muutoin rikkoo sopimusta tai toimii olennaisesti tai toistuvasti lainvastaisesti. Ehdotus mahdollistaisi delegoinnin peruuttamisen, jos delegoituja tehtäviä laiminlyödään olennaisella tavalla tai jos arviointilaitos ei enää ole pätevä tehtäviinsä. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokseen voitaisiin tarvittaessa kohdistaa myös valvontatoimenpiteitä erillisessä menettelyssä ehdotetun lain mukaisesti, mutta delegoinnin peruuttaminen ei periaatteessa olisi riippuvainen valvontaprosessin etenemisestä.
25 §.Kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen tiedonsaantioikeudesta. Viranomaisella olisi salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada sen ehdotetussa laissa tai kyberturvallisuusasetuksessa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi ja kyberturvallisuusasetuksen, sen nojalla annettujen säädösten ja tämän lain noudattamisen valvomiseksi välttämättömät tiedot vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselta, eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin haltijalta ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusten antajalta. Tiedot olisi luovutettava ilman aiheetonta viivytystä, viranomaisen pyytämässä muodossa ja maksutta.
Ehdotus täydentäisi kyberturvallisuusasetuksen 58 artiklan 8 kohdan a alakohtaa, jonka mukaan viranomaisella on oltava valtuus pyytää vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksilta, eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin haltijoilta ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen antajilta kaikki tiedot, jotka se tarvitsee (eng. ”requires”) tehtävänsä suorittamiseksi. Ilmaisun voidaan katsoa sopivan yhteen ehdotetun välttämättömyysedellytyksen kanssa.
Pykälässä säädettävissä toimivaltuuksissa ei edellytettäisi, että kyseessä olisi kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, sillä tietojensaantioikeus koskisi myös tilannetta, jossa arviointilaitos on vasta hakenut ilmoittamista ja toisaalta myös tilanteita, joissa arviointilaitos olisi jäsenvaltion pyynnöstä jo poistettu komission ilmoituksista pitämästä luettelosta.
Ehdotetun pykälän
2 momentissa
säädettäisiin kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen tarkastusoikeudesta. Tarkastus voitaisiin kohdistaa kyberturvallisuusasetuksen 58 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokseen, eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin haltijaan tai EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusten antajaan. Tarkastuksen kohteena olisivat kyberturvallisuusasetuksen, sen nojalla annettujen säädösten ja ehdotetun lain noudattamisen valvontaan liittyvät seikat. Tarkastuksissa tulisi ehdotuksen mukaan noudattaa, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen oikeudesta teettää tarkastus riippumattomalla asiantuntijalla. Tarkastuksen suorittajalla ja siihen osallistuvalla olisi oltava sellainen koulutus ja kokemus kuin tarkastuksen suorittamiseksi on tarpeen. Tarvittava kokemus on mahdollista hankkia esimerkiksi vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen palveluksessa. Momentissa säädettäisiin rikosoikeudellisesta virkavastuusta, siinä olisi informatiivinen viittaus vahingonkorvauslakiin.
Pykälän
4 momentissa
ehdotetaan säädettäväksi, että tarkastusta suorittavalla kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisella ja riippumattomalla asiantuntijalla olisi oikeus päästä kaikkiin tiloihin, joissa harjoitetaan kyberturvallisuusasetuksessa tarkoitettua toimintaa sekä kaikkiin tiloihin ja tietojärjestelmiin, joissa säilytetään tai käsitellään valvonnan kannalta merkityksellisiä tietoja. Tietojärjestelmissä käsiteltävillä tiedoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi asianhallinta- ja arkistointijärjestelmiä, joissa säilytetään arviointilaitoksen arvioinnin kohteena olleen tuotteen tietoja, tai kyberturvallisuussertifikaatin haltijan järjestelmiä, joissa säilytetään tuotetta koskevia tietoja. Tarkastusta ei ole tarkoitettu ulotettavaksi esimerkiksi sähköpostijärjestelmiin tai muihin sen kaltaisiin yrityksen henkilöstön viestintään käyttämiin tietojärjestelmiin, sillä niissä käsiteltäviä tietoja ei yleisesti ottaen pidettäisi säännöksessä tarkoitetulla tavalla kyberturvallisuusasetuksen mukaisten velvoitteiden valvonnan kannalta merkityksellisinä.
Momentissa säädettäisiin, ettei tarkastuksia saisi kuitenkaan ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Vaikka myös kyberturvallisuusasetuksen alaan kuuluvaa toimintaa voidaan harjoittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa ja kyberturvallisuussertifikaatin haltija voi olla luonnollinen henkilö, toisin kuin edellä 17 §:ssä ei esityksessä ehdoteta tältä osin säädettäväksi tarkastusten ulottamisesta kotirauhan piiriin. Kyberturvallisuusasetukseen katsotaan liittyvän tältä kansallista liikkumavaraa, minkä lisäksi sääntely mahdollistaisi sertifikaatin voimassaolon keskeyttämisen tai peruuttamisen siinä tapauksessa, ettei sertifikaatin haltija täyttäisi tiedonantovelvollisuuttaan. Näin ollen mahdollisuutta tarkastusten ulottamiseen kotirauhan piiriin ei pidetä välttämättömänä.
26 §. Kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen oikeus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja.
Pykälässä säädettäisiin kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen oikeudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Pykälää sovellettaisiin julkisuuslaissa ja muualla laissa säädetyn lisäksi, minkä johdosta pykälään ei ehdoteta säännöksiä esimerkiksi esitutkintaa varten tapahtuvasta tiedonluovutuksesta. Tietotyyppejä ei yksilöitäisi, mutta pykälän kohdissa tietojen luovuttaminen olisi sidottu välttämättömyyteen tietyn tehtävän kannalta. Käytännössä tiedot voisivat koskea esimerkiksi yhteisön liikesalaisuuksia sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä.
Pykälän
1 kohdassa
säädettäisiin salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta ensinnäkin markkinavalvontalain 4 §:ssä tarkoitetulle markkinavalvontaviranomaiselle. Ehdotus on tarpeen kyberturvallisuusasetuksen 58 artiklan 7 kohdan a alakohdan johdosta, sillä se edellyttää valvontayhteistyötä asiaankuuluvien markkinavalvontaviranomaisten kanssa. Myös EUCC-täytäntöönpanoasetuksen 28 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että kyberturvallisuussertifioinnin viranomainen ilmoittaa vaatimustenvastaisuudesta markkinavalvontaviranomaiselle. Samoin kyseisen kohdan h alakohta edellyttää tiedonjakoa muiden viranomaisten kanssa mahdollisista tapauksista, joissa sertifioidut hyödykkeet eivät vastaa asetuksen tai yksittäisten eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien vaatimuksia. Toiseksi kohta mahdollistaisi tietojen luovuttamisen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston akkreditointiyksikölle tai toisen jäsenvaltion kansalliselle akkreditointielimelle, jos tiedon luovuttaminen on välttämätöntä kyseisen viranomaisen tehtävien suorittamisen kannalta. Tämä ehdotus on tarpeen kyberturvallisuusasetuksen 58 artiklan 7 kohdan c alakohdan takia, sillä siinä edellytetään viranomaisen avustavan ja tukevan kansallisia akkreditointielimiä.
Pykälän
2 kohdassa
säädettäisiin puolestaan tietojen luovuttamisesta toiselle kansalliselle kyberturvallisuussertifioinnin viranomaiselle ja muulle Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän jäsenelle, Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISA:lle sekä Euroopan komissiolle, jos se on välttämätöntä kyberturvallisuusasetuksessa tai sen nojalla säädetyn kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen velvoitteen toteuttamiseksi. Tältä osin ehdotettu säännös täydentää erityisesti kyberturvallisuusasetuksen 58 artiklan 7 kohdan g ja h alakohtia sekä 58 artiklan 9 kohtaa, jotka koskevat yhteistyötä ENISA:n, komission, Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän ja muiden kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten kanssa. Esimerkiksi EUCC-täytäntöönpanoasetuksen 38 artiklassa edellytetään kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen jakavan eräitä haavoittuvuuksiin liittyviä tietoja muiden kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisten ja ENISA:n kanssa. Lisäksi tietojen luovuttaminen voisi olla tarpeen kyberturvallisuusasetuksen 59 artiklan mukaisen vertaisarvioinnin yhteydessä.
Pykälän
3 kohdassa
taas säädettäisiin eräiden tietojen luovuttamisesta kyberturvallisuuslain 26 §:ssä ja julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 18 h §:ssä tarkoitetulle valvovalle viranomaiselle, Finanssivalvonnalle sekä CSIRT-yksikölle, jos se on tarpeen sen niille laissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten. Finanssivalvonnan kyberturvallisuuteen liittyvästä tehtävistä säädetään Finanssivalvonnasta annetussa laissa ja ns. DORA-asetuksessa (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2554 finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä ja asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 600/2014, (EU) N:o 909/2014 ja (EU) 2016/1011 muuttamisesta). Kohta täydentää kyberturvallisuusasetuksen 58 artiklan 7 kohdan h alakohtaa, jonka mukaan kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen on tehtävä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa esimerkiksi jakamalla tietoa mahdollisista tapauksista, joissa tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit taikka tietoturvapalvelut eivät vastaa tämän asetuksen tai yksittäisten eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien vaatimuksia. Nämä tiedot samoin kuin tiedot niitä koskevista haavoittuvuuksista voisivat olla tarpeellisia esimerkiksi CSIRT-yksikön kyberturvallisuuslaissa säädetyn kyberuhkien seurantaa koskevan tehtävän kannalta. Tiedot sertifioidun tuotteen tai palvelun puutteista voisivat olla tarpeellisia myös niitä käyttävien toimijoiden kyberturvallisuuslain tai DORA-asetuksen mukaisten riskienhallintavelvoitteiden noudattamisen valvonnan kannalta.
27 §.Valvontapäätös.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen toimivallasta antaa velvoittava päätös ehdotetun lain tai kyberturvallisuusasetuksen tai sen nojalla säädettyjen velvollisuuksien, kuten soveltuvan eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän mukaisten vaatimusten, vastaisen toiminnan korjaamiseksi. Viranomainen voisi päätöksellään velvoittaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen, eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin haltijan tai EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusten antajan määräajassa korjaamaan puutteen, jos valvonnassa havaittaisiin virheitä, laiminlyöntejä tai muita puutteita säädettyjen velvoitteiden noudattamisessa. Viranomainen voisi esimerkiksi velvoittaa toimijan korjaamaan havaitut puutteet tai laiminlyönnit, lopettamaan sääntelyn vastaisen toiminnan ja pidättäytymään tästä toiminnasta vastaisuudessa sekä määrätä toimijan täyttämään tietojenantovelvollisuutensa määrätyllä tavalla ja määrätyn ajan kuluessa.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen mahdollisuudesta asettaa antamansa päätöksen tehosteeksi uhkasakko, teettämisuhka tai keskeyttämisuhka. Hallinnollisen tehosteen asettamisesta ja täytäntöönpanosta säädetään uhkasakkolaissa.
28 §.Kyberturvallisuussertifikaatin peruuttaminen
. Pykälässä säädettäisiin kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen toimivallasta peruuttaa viranomaisen myöntämä tai kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen kyberturvallisuusasetuksen 56 artiklan 6 kohdan mukaisesti myöntämä eurooppalainen kyberturvallisuussertifikaatti ensinnäkin siinä tapauksessa, jos sertifikaatti ei täytä kyberturvallisuusasetuksessa säädettyjä tai kyseisen eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän vaatimuksia. Kyberturvallisuusasetuksen 58 artiklan 8 kohdan e alakohta edellyttää tällaisesta toimivallasta säätämisestä tarkemmin kansallisesti. Edellytyksenä olisi, että puutetta ei korjata kohtuullisessa määräajassa, jos puutteen korjaaminen on mahdollista. Määräaika voisi sisältyä 25 §:n mukaiseen valvontapäätökseen, jos päätös edeltäisi sertifikaatin peruuttamista. Vaihtoehtoisesti sertifikaatin peruuttamista voitaisiin käsitellä omana asianaan, jolloin ilmoitus puutteesta ja korjaamiselta edellytetty määräaika voitaisiin ilmoittaa viranomaisen muulla kuin valituskelpoisella asiakirjalla ennen valituskelpoisen ratkaisun tekemistä sertifikaatin peruuttamisesta.
Kyberturvallisuusasetuksen 56 artiklan 6 kohdan mukaan kyberturvallisuussertifioinnin viranomainen lähtökohtaisesti myöntää korkean varmuustason sertifikaatit. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos myöntää kuitenkin korkean varmuustason sertifikaatin silloin, jos viranomainen on ennalta delegoinut sille tämän tehtävän joko yleisesti tai yksittäisessä tapauksessa. Lisäksi kyberturvallisuussertifioinnin viranomainen voi poikkeuksellisesti myöntää myös perustason tai korotetun varmuustason sertifikaatin silloin, kun sertifiointijärjestelmässä määrätään niin (56 artiklan 5 kohta). Ehdotus mahdollistaisi sertifikaatin peruuttamisen edellä mainituissa tapauksissa. Sen sijaan tapauksissa, joissa perustason tai korotetun varmuustason sertifikaatin on myöntänyt vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, ei peruuttamistoimivallasta säädettäisi. Tämä ei olisi tarpeen, sillä tällöin sertifikaatin peruuttamisesta vastaisi sen myöntänyt vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos soveltuvan sertifiointijärjestelmän määräysten mukaisesti. Lähtökohtaisesti sertifikaatin peruuttaminen kuuluu nimittäin sen myöntäneen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tehtäviin, mikä ilmenee myös ns. EUCC-täytäntöönpanoasetuksen 14 artiklasta, minkä lisäksi arviointilaitos voi keskeyttää sertifikaatin voimassaolon sen 30 artiklan perusteella. Kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen peruuttamistoimivalta täydentäisi arviointilaitoksen peruuttamistoimivaltaa yllä mainituissa tilanteissa.
Toiseksi ehdotus mahdollistaisi sertifikaatin peruuttamisen siinä tapauksessa, ettei kyberturvallisuussertifikaatin haltija anna kyberturvallisuussertifioinnin viranomaiselle sen pyytämiä 26 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja eikä laiminlyöntiä korjata kohtuullisessa määräajassa. Tältä osin sääntely ei olisi välittömästi kyberturvallisuusasetuksen edellyttämää. EUCC-täytäntöönpanoasetus kuitenkin mahdollistaa samankaltaiset toimenpiteet eli sertifikaatin voimassaolon keskeyttämisen arviointilaitoksen toimesta siinä tapauksessa, että sertifikaatin haltija jatkuvasti tai toistuvasti rikkoo sitoumustaan antaa tietoja (29 artikla ja 9(2) artikla) tai ei tee yhteistyötä (28(4) artikla). Ehdotetun toimivaltuuden käyttö voisi tulla viime kädessä kyseeseen esimerkiksi tapauksissa, joissa välttämättömiä tietoja ei anneta vapaaehtoisesti eikä niitä voida hankkia myöskään 26 §:ssä tarkoitetulla tarkastuksella sen johdosta, että kyseiset tilat sijaitsevat kotirauhan piirissä tai ulkomailla.
29 §. Kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen valtuutuksen ja ilmoituksen keskeyttäminen, rajoittaminen tai peruuttaminen.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ilmoituksen ja valtuutuksen peruuttamisesta, keskeyttämisestä tai rajoittamisesta sekä arviointilaitoksen poistamista ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten luettelosta koskevasta pyynnöstä. Kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen olisi tarvittaessa ryhdyttävä näihin toimenpiteisiin ensinnäkin, jos arviointilaitos ei ole korjannut toimintaansa valvontapäätöksessä edellytetyllä tavalla ja kyseessä on olennainen rikkomus tai laiminlyönti. Toiseksi toimenpiteisiin olisi tarvittaessa ryhdyttävä, jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos ei täytä sille säädettyjä vaatimuksia tai sen akkreditointia rajoitetaan, akkreditointi peruutetaan tai se keskeytetään. Toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä siinäkin tapauksessa, ettei päätös olisi vielä lainvoimainen, jos se olisi täytäntöönpanokelpoinen muutoksenhausta huolimatta. Rikkomuksen, puutteen tai laiminlyönnin luonne ja sen mahdollinen korjaaminen ennen päätöksen tekemistä tulisi ottaa huomioon arvioitaessa, minkä tyyppinen toimenpide olisi tarpeellinen.
Ehdotus on tarpeellinen kyberturvallisuusasetuksen 58 artiklan 7 kohdan e alakohdan johdosta, jossa säädetään viranomaisen velvollisuudesta rajoittaa myönnettyjä valtuutuksia taikka keskeytettävä tai peruutettava ne, jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset eivät noudata kyberturvallisuusasetuksen vaatimuksia. Lisäksi se täydentää kyberturvallisuusasetuksen 61 artiklan 1 ja 4 kohtaa. Ensin mainitun johdosta kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava komissiolle kaikista muutoksista arviointilaitosten akkreditoinneissa ja valtuutuksissa. Jälkimmäisessä puolestaan säädetään, että kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävä viranomainen voi esittää komissiolle pyynnön poistaa kyseisen viranomaisen ilmoittama vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta sertifiointijärjestelmän mukaisesti ilmoitetuista vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksien luettelosta. Tällainen pyyntö olisi ehdotuksen mukaan tarvittaessa esitettävä, jos ilmoittamisen edellytykset eivät enää täyty.
Momentissa säädettyä sovellettaisiin vain, jos kyberturvallisuusasetuksen nojalla annetusta säädöksestä ei muuta johtuisi. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2024/3143 säädetään kyberturvallisuusasetuksen 61 artiklan 5 kohdan mukaisiin ilmoituksiin liittyvien olosuhteiden, muotoseikkojen ja menettelyjen vahvistamisesta, ja sen 4 artiklan 2 kohdassa säädetään kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen velvollisuudesta tarvittaessa ryhtyä yllä mainittuihin toimenpiteisiin sen mukaan, miten vakava kyseisten vaatimusten tai velvoitteiden noudattamatta jättäminen on. Lisäksi komission täytäntöönpanoasetuksella annettava sertifiointijärjestelmä voi sisältää yksityiskohtaisempaa sääntelyä kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen valtuutuksen tai ilmoituksen peruuttamisesta. Tällaista sääntelyä sisältyy EUCC-täytäntöönpanoasetuksen 22 artiklan 6 kohtaan.
Ehdotettu
2 momentti
vastaisi osin eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista annetun lain 6 §:n 4 momenttia. Siinä säädettäisiin tilanteesta, jossa kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos on lopettanut toimintansa tai se poistetaan komission luettelosta. Tällöin kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kyseisen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen asiakirjat käsittelee toinen kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos tai että asiakirjat pidetään muutoin kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen ja markkinavalvonnasta vastaavien viranomaisten saatavilla. Viranomaisen olisi huolehdittava, että asiakirjojen luottamuksellisuus säilyy kyberturvallisuusasetuksen ja sen nojalla annettujen säädösten sekä julkisuuslain mukaisesti.
30 §.Poliisin virka-apu.
Ehdotetun pykälän mukaan kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisella olisi oikeus saada poliisilta virka-apua ehdotetussa laissa tai kyberturvallisuusasetuksessa tai sen nojalla säädettyjen velvollisuuksien noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi. Virka-avun antaminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos viranomaista estettäisiin käyttämästä tarkastustoimivaltuuksiaan. Pykälässä olisi informatiivinen viittaus poliisilakiin, jossa säädetään poliisin antamasta virka-avusta (872/2011).
6 luku – Seuraamusmaksut
31 §. Valmistajan seuraamusmaksu.
Pykälässä säädettäisiin hallinnollisesta seuraamusmaksusta, joka voitaisiin määrätä valmistajalle kyberkestävyysasetuksen rikkomisen perusteella.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 2 kohdan edellyttämällä tavalla kyberkestävyysasetuksen liitteessä I vahvistettujen olennaisten kyberturvallisuusvaatimusten ja 13 ja 14 artiklassa säädettyjen velvoitteiden täyttämättä jättämisestä hallinnollisen seuraamusmaksun perusteena. Momentin säännökset kattaisivat myös 64 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla 31 artiklan 1–4 kohtien rikkomisen, 32 artiklan 1–3 kohtien rikkomisen ja 33 artiklan 5 kohdan rikkomisen.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla valmistajalle säädetyn velvoitteen rikkomisesta hallinnollisen seuraamusmaksun perusteena silloin, kun valmistajien velvoitteita sovelletaan 21 artiklan nojalla maahantuojaan tai jakelijaan taikka 22 artiklan nojalla muuhun luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön kuin valmistajaan, maahantuojaan tai jakelijaan.
32 §. Valtuutetun edustajan seuraamusmaksu.
Pykälässä säädettäisiin hallinnollisesta seuraamusmaksusta, joka voitaisiin määrätä valtuutetulle edustajalle kyberkestävyysasetuksen rikkomisen perusteella. Pykälässä säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla asetuksen 18 artiklan rikkomisesta. Valtuutetulla edustajalla tarkoitettaisiin luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa valmistajan puolesta tietyt, muutoin valmistajalle kuuluvat tehtävät. Valtuutetun edustajan velvollisuuksista säädetään kyberkestävyysasetuksen 18 artiklassa. Milloin valtuutettua edustajaa ei ole nimitetty valmistajan kirjallisella toimeksiannolla tai laiminlyönti ei kuulu toimeksiannon alaan, hallinnollista seuraamusmaksua ei voitaisi määrätä valtuutetun edustajan vastuun perusteella.
33 §. Maahantuojan seuraamusmaksu.
Pykälässä säädettäisiin hallinnollisesta seuraamusmaksusta, joka voitaisiin määrätä maahantuojalle kyberkestävyysasetuksen rikkomisen perusteella. Pykälässä säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla asetuksen 19 artiklan rikkomisesta.
34 §. Jakelijan seuraamusmaksu.
Pykälässä säädettäisiin hallinnollisesta seuraamusmaksusta, joka voitaisiin määrätä jakelijalle kyberkestävyysasetuksen rikkomisen perusteella. Pykälässä säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla asetuksen 20 artiklan rikkomisesta.
35 §. Ilmoitetun laitoksen seuraamusmaksu.
Pykälässä säädettäisiin hallinnollisesta seuraamusmaksusta, joka voitaisiin määrätä ilmoitetulle laitokselle kyberkestävyysasetuksen rikkomisen perusteella sen toimiessa tehtävässään kyberkestävyysasetuksen vastaisella tavalla. Pykälässä säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla asetuksen 39, 41, 47 tai 49 artiklan rikkomisesta määrättävästä hallinnollisesta seuraamusmaksusta.
36 §. Muut kyberkestävyysasetukseen liittyvät seuraamusmaksut.
Pykälässä säädettäisiin hallinnollisesta seuraamusmaksusta, joka voitaisiin määrätä talouden toimijalle kyberkestävyysasetuksen rikkomisen perusteella muissa kuin 31–35 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Pykälässä säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla asetuksen 23 artiklan, 30 artiklan ja 53 artiklan rikkomisesta määrättävästä hallinnollisesta seuraamusmaksusta. Pykälässä säädettäisiin myös kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 4 kohdan edellyttämällä tavalla hallinnollisesta seuraamusmaksusta talouden toimijalle virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta vastauksena ilmoitettujen laitosten ja markkinavalvontaviranomaisten pyyntöön.
37 §.Kyberturvallisuussertifiointia koskeva seuraamusmaksu
. Pykälässä säädettäisiin kyberturvallisuusasetuksen rikkomiseen liittyvistä teoista, joista voitaisiin määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu. Pykälässä säädettäisiin kyberturvallisuusasetuksen 65 artiklan täytäntöönpanemiseksi asetuksen kyseisen osaston ja eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien säännösten rikkomisen perusteella määrättävästä hallinnollisesta seuraamusmaksusta.
Pykälän
1 kohdassa
säädettäisiin seuraamusmaksulla sanktioitavien tekojen piiriin tilanne, jossa tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien taikka tietoturvapalvelujen valmistaja tai tarjoaja antaa kyberturvallisuusasetuksen 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen, vaikka kyseiset hyödykkeet eivät ole kyseisen eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän vaatimusten mukaisia. EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen antamisen on tarkoitus osoittaa, että järjestelmässä määritellyt vaatimukset täyttyvät. Jos valmistaja tai tarjoaja on antanut EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen väärin perustein, voitaisiin tästä määrätä seuraamusmaksu. EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksiin kohdistuvan luottamuksen varmistamiseksi on tärkeää, että niiden väärinkäyttö on sanktioitu siten, että toimijoilla on asianmukaiset kannustimet huolehtia kyberturvallisuusasetuksen asettamien vaatimusten täyttymisestä.
Pykälän
2 kohdassa
sanktioitaisiin laiminlyönti asettaa kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen saataville kyberturvallisuusasetuksen 53 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot
samoin kuin laiminlyönti toimittaa siinä tarkoitettu EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen jäljennös tuolle viranomaiselle ja Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISA:lle.
Kyseisen kyberturvallisuusasetuksen kohdan mukaan tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien taikka tietoturvapalvelujen valmistaja tai tarjoajan tulee asettaa EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen, tekniset asiakirjat ja kaikki muut järjestelmässä määriteltyä tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden ja palvelujen taikka tietoturvapalvelujen vaatimustenmukaisuutta koskevat asiaankuuluvat tiedot kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen saataville asiaankuuluvassa eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä määrätyn ajanjakson ajaksi. Lisäksi jäljennös EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksesta tulee toimittaa kansalliselle kyberturvallisuussertifioinnin myöntävälle viranomaiselle ja Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISA:lle. Ensin mainittujen osalta sanktio voitaisiin määrätä, jos asianomaisia tietoja ei anneta kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen pyynnöstä, elleivät ne ole muuten saatavilla. Jälkimmäisen osalta seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos valmistaja tai tarjoaja laiminlyö jäljennöksen oma-aloitteisen toimittamisen.
Pykälän
3 kohdassa
säädettäisiin seuraamusmaksun piiriin tilanteet, joissa sertifikaatin haltija rikkoo eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä asetettuja ehtoja kyberturvallisuussertifikaatille. Tällaisia ehtoja voidaan kyberturvallisuusasetuksen 54 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaan asettaa sertifikaatin antamiselle, voimassa pitämiselle, jatkamiselle ja uusimiselle sekä sertifioinnin soveltamisalan laajentamiselle tai supistamiselle. Ehtojen noudattamista voidaan pitää sertifikaattien luotettavuuden kannalta keskeisenä.
Pykälän
4 kohdassa
säädettäisiin seuraamusmaksun piiriin tilanteet, joissa tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien taikka tietoturvapalvelujen valmistaja tai tarjoaja laiminlyö saattaa kyberturvallisuusasetuksen 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot julkisesti saataville artiklan 2 kohdassa säädetyllä tavalla. Kohta koskee tilanteita, joissa kyseiset tuotteet, palvelut tai prosessit on sertifioitu tai joista on annettu EU-vaatimustenmukaisuusilmoitus. Toimijan tulee tällöin julkaista kohdassa luetellut tiedot, jotka eri tavoin tukevat tarkoituksena tuotteen, prosessin tai palvelun kyberturvallisuuden ylläpitämistä. Artiklan 2 kohdan mukaan tiedot on annettava sähköisessä muodossa, ja ne on pidettävä saatavilla ja tarpeen mukaan ajan tasalla vähintään vastaavan eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin tai EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen voimassaolon päättymiseen asti.
Ehdotuksessa ei rajattaisi tarkemmin sitä, minkä tietojen antamatta jättäminen voisi johtaa seuraamusmaksun määräämiseen. Rikkomuksen luonne otettaisiin kuitenkin huomioon ehdotetun 40 §:n puitteissa, jonka nojalla seuraamusmaksu jätetään määräämättä esimerkiksi sen ollessa vähäinen.
Pykälän
5 kohdassa
sanktioitaisiin väärien, harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen antaminen kyberturvallisuussertifioinnin viranomaiselle tai vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle. Sanktiointi liittyy etenkin tilanteeseen, kun toimija jättää tieto- ja viestintätekniikan tuotteita, palveluja tai prosesseja taikka tietoturvapalveluita sertifioitavaksi. Kyberturvallisuusasetuksen 56 artiklan 7 kohdassa säädetään velvollisuudesta asettaa sertifiointia hakiessa viranomaisen tai arviointilaitoksen saataville kaikki sertifiointimenettelyn suorittamiseen tarvittavat tiedot. Ehdotetussa kohdassa edellytettäisiin, että tieto koskee ehdotetussa laissa tai kyberturvallisuusasetuksessa tarkoitetun tehtävän hoitamisen kannalta merkityksellisiä seikkoja, joten epäolennainen virhe ei johtaisi seuraamusmaksun määräämiseen. Sanktioinnilla on tarkoitus huolehtia siitä, ettei sertifikaatin myöntäminen tapahdu virheellisten tietojen perusteella. Vaatimusten täyttymättä jäämisellä voi olla vakavia vahingollisia vaikutuksia tuotteen, palvelun tai prosessin käyttäjiin.
Tahallinen virheellisen tiedon antaminen voisi mahdollisesti tulla arvioitavaksi myös rikoslain 16 luvun 8 §:ssä rangaistavaksi säädettynä väärän todistuksen antamisena viranomaiselle. Tällöin olisi tarvittaessa otettava huomioon, mitä 40 §:n 3 momentissa säädettäisiin kaksoisrangaistavuuden kiellosta.
Pykälän
6 kohdassa
säädettäisiin seuraamusmaksusta tilanteissa, joissa eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin haltija jättää tekemättä kyberturvallisuusasetuksen 56 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen sertifioidun tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin taikka tietoturvapalvelun turvallisuutta koskevasta haavoittuvuudesta tai epäsäännönmukaisuudesta, jotka saattavat vaikuttaa sertifiointiin liittyvien vaatimusten mukaisuuteen. Ilmoitus tehdään kyberturvallisuussertifioinnin viranomaiselle tai vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle sen mukaan, mikä taho on myöntänyt sertifikaatin.
Pykälän
7 kohdassa
sanktioitaisiin tilanne, jossa taho käyttää eurooppalaista kyberturvallisuussertifikaattia, joka on peruutettu tai jonka voimassaolo on päättynyt. Tällaisella sertifikaatin käytöllä tarkoitettaisiin tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin taikka tietoturvapalvelun markkinoimista sertifioituna tai muuta senkaltaista menettelyä, jossa sertifikaatin entinen haltija viittaa sertifikaattiin hyödykkeen turvallisuuden takeena, vaikka kyseinen sertifikaatti olisi peruutettu tai sen voimassaolo olisi päättynyt.
Kyberturvallisuussertifioinnin viranomainen voisi tietyissä tilanteissa peruuttaa sertifikaatin ehdotetun lain 28 §:n mukaisesti. Tällaisesta peruuttamismahdollisuudesta säädetään kyberturvallisuusasetuksen 58 artiklan 8 kohdan e alakohdassa. Muutoin kyberturvallisuussertifikaatin peruuttaa se vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, joka on myöntänyt kyseisen eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin. Peruuttamisen jälkeen sertifikaatti ei ole enää voimassa. Sertifikaateilla on lisäksi tietty, sertifiointijärjestelmän puitteissa määritetty voimassaoloaika, jonka päätyttyä sertifikaatti ei ole enää voimassa. Erityisesti turvallisuuskriittisissä yhteyksissä on tärkeää, ettei tuotteiden, palvelujen ja prosessien sertifiointistatuksesta anneta virheellistä tietoa.
38 §. Seuraamusmaksun määrä.
Pykälässä säädettäisiin 31–37 §:n nojalla määrättävän hallinnollisen seuraamusmaksun määrästä. Jotta seuraamuksella olisi riittävä ennalta estävä vaikutus, tulisi maksun suuruuden olla riittävä. Seuraamusta määräävän viranomaisen tulisi varmistaa, että sanktio ja sen määrä ovat suhteessa tekoon nähden ottaen huomioon kyberkestävyysasetuksen ja kyberturvallisuussertifioinnin ratio. Pykälällä pantaisiin täytäntöön kyberkestävyysasetuksen 64 artikla ja osaltaan kyberturvallisuusasetuksen 65 artikla.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin valmistajalle 31 §:n 1 momentin eli pääasiassa kyberkestävyysasetuksen 13 tai 14 artiklan rikkomisesta määrättävän hallinnollisen seuraamusmaksun enimmäismäärästä. Enimmäismäärä olisi 15 000 000 euroa tai, milloin valmistaja on yritys, kaksi ja puoli prosenttia yrityksen edeltävän tilikauden maailmanlaajuisesta liikevaihdosta sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi. Hallinnollisen seuraamusmaksun enimmäismäärä vastaisi kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 2 kohdassa edellytettyä tasoa.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen rikkomisesta 31 §:n 2 momentin, 32–35 §:n tai 36 §:n 1–3 kohdan nojalla määrättävän seuraamusmaksun enimmäismäärästä. Enimmäismäärä olisi 10 000 000 euroa tai, milloin valmistaja on yritys, kaksi prosenttia yrityksen edeltävän tilikauden maailmanlaajuisesta liikevaihdosta sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi. Enimmäismäärä soveltuisi käytännössä kyberkestävyysasetuksen rikkomisiin muiden talouden toimijoiden kuin valmistajan toimesta sekä ilmoitettuihin laitoksiin. Hallinnollisen seuraamusmaksun enimmäismäärä vastaisi kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 3 kohdassa edellytettyä tasoa.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin kyberkestävyysasetuksen rikkomisesta 36 §:n 4 kohdan nojalla määrättävän seuraamusmaksun enimmäismäärästä. Enimmäismäärä on 5 000 000 euroa tai, milloin valmistaja on yritys, yksi prosentti yrityksen edeltävän tilikauden maailmanlaajuisesta liikevaihdosta sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi. Enimmäismäärän alaan kuuluisi ilmoitetulle laitokselle tai markkinavalvontaviranomaiselle tahallisesti väärän, puutteellisen tai harhaanjohtavan tiedon antaminen tavalla, joka on merkityksellinen ilmoitetun laitoksen tai markkinavalvontaviranomaisen tehtävän hoitamiseksi. Hallinnollisen seuraamusmaksun enimmäismäärä vastaisi kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 4 kohdassa edellytettyä tasoa.
Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin kyberturvallisuussertifiointia koskevan seuraamusmaksun enimmäismäärästä, joka olisi 100 000 euroa. Kyberturvallisuusasetuksen rikkomisen perusteella määrättävän hallinnollisen seuraamusmaksun määrä vastaisi tasoa, jossa seuraamuksella olisi riittävä, tehokas ja oikeasuhtainen ennalta estävä vaikutus. Seuraamusmaksun tasoa arvioidaan ja perustellaan jaksossa REF _Ref207810834 \r \h 5.1.3. Hallinnollisen seuraamusmaksun enimmäismäärä täyttäisi kyberturvallisuusasetuksen 65 artiklan edellytykset.
Pykälän
5 momentissa
säädettäisiin seuraamusmaksun kokonaisarvioinnista. Seuraamusmaksun suuruuden määrittäminen tulisi perustua kokonaisarviointiin rikkomuksen vakavuudesta ja menettelyn moitittavuudesta. Seuraamusmaksun määrää arvioitaessa olisi otettava huomioon menettelyn luonne, vakavuus ja kesto sekä sen toistuvuus, rikkomuksen aiheuttama vahinko ja toimijan koko sekä sen mahdolliset aiemmat ehdotetun lain alaan kuuluvat rikkomukset. Toimijan koko olisi otettava huomioon, koska lain soveltamisalaan kuuluvat velvoitteet voisivat kohdistua hyvin eri kokoisiin organisaatioihin.
Myös kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 5 kohdassa säädetään hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisessä huomioon otettavista seikoista. Näitä seikkoja olisi sovellettava hallinnollisen seuraamusmaksun määräämiseen 31–36 §:n nojalla. Kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 5 kohdan mukaan, kun päätetään hallinnollisen sakon määrästä, kussakin yksittäisessä tapauksessa on otettava asianmukaisesti huomioon kaikki kyseisen tilanteen kannalta merkittävät olosuhteet sekä seuraavat seikat:
rikkomisen ja sen seurausten luonne, vakavuus ja kesto;
ovatko samat tai muut markkinavalvontaviranomaiset jo määränneet hallinnollisia sakkoja samalle talouden toimijalle samankaltaisesta rikkomisesta;
rikkomiseen syyllistyneen talouden toimijan koko erityisesti mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten, myös startup-yritysten, osalta ja markkinaosuus.
39 §. Seuraamusmaksun määrääminen.
Pykälässä säädettäisiin luvussa tarkoitetun hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisestä.
Pykälän
1 momentin
nojalla hallinnollisen seuraamusmaksun 31–34 §:n ja 36 §:n nojalla määräisi markkinavalvontaviranomainen. Markkinavalvontaviranomaisena toimisi 15 §:n nojalla Liikenne- ja viestintävirasto sekä 16 §:n nojalla suuririskiselle tekoälyjärjestelmälle, joka kuuluu kyberkestävyysasetuksen soveltamisalaan, eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain nojalla toimivaltainen valvova viranomainen. Milloin toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen olisi eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu markkinavalvontaviranomainen, hallinnollinen seuraamusmaksu määrätään mainitun lain 13 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Tällöin eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain nojalla toimivaltainen taho määräisi siis ehdotetun lain mukaisen seuraamusmaksun. Teoissa olisi kysymys kyberkestävyysasetusta koskevista talouden toimijan rikkomuksista.
Milloin Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan kuuluvan hallinnollisen seuraamusmaksun määrä olisi yli 100 000 euroa, seuraamusmaksu olisi määrättävä Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 7 a §:n mukaisessa menettelyssä eli seuraamuskollegiossa.
Pykälän
2 momentin
nojalla hallinnollisen seuraamusmaksun 35 §:ssä tarkoitetusta teosta määrää ilmoittava viranomainen eli Liikenne- ja viestintävirasto. Teoissa olisi kysymys kyberkestävyysasetusta koskevista ilmoitetun laitoksen rikkomuksista.
Milloin Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan kuuluvan hallinnollisen seuraamusmaksun määrä olisi yli 100 000 euroa, seuraamusmaksu olisi määrättävä Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 7 a §:n mukaisessa menettelyssä eli seuraamuskollegiossa.
Pykälän
3 momentin
nojalla hallinnollisen seuraamusmaksun 37 §:ssä tarkoitetusta teosta määrää kyberturvallisuussertifioinnin viranomainen eli Liikenne- ja viestintävirasto. Teoissa olisi kysymys kyberturvallisuussertifiointia koskevista rikkomuksista.
Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin seuraamusmaksun määräävän viranomaisen oikeudesta saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä talouden toimijalta tai muulta viranomaiselta tiedot, jotka ovat välttämättömiä seuraamusmaksun määräämiseksi tai sen määrän arvioimiseksi. Tietojensaantioikeus olisi välttämätön hallinnollista seuraamusmaksun määräämistä koskevan asian käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi. Tiedonsaantioikeus rajautuisi tietoihin, jotka ovat käsiteltävänä olevassa asiassa välttämättömiä seuraamusmaksun määräämiseksi eli sen perusteen tai määrän arvioimiseksi.
40 §. Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen.
Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksun määräämättä jättämisestä.
Pykälän
1 momentin
mukaan seuraamusmaksu jätettäisiin määräämättä, jos:
toimija on oma-aloitteisesti ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin rikkomuksen tai laimin-lyönnin korjaamiseksi välittömästi sen havaitsemisen jälkeen ja ilmoittanut siitä viivytyksettä valvovalle viranomaiselle sekä toiminut yhteistyössä valvovan viranomaisen kanssa eikä rikkomus tai laiminlyönti ole vakava tai toistuva;
rikkomusta tai laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä; tai
seuraamusmaksun määräämistä on pidettävä ilmeisen kohtuuttomana muutoin kuin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla perusteella.
Perustuslakivaliokunta on käytännössään edellyttänyt, että viranomaisen harkinnan sanktion määräämättä jättämisestä tulee olla sidottua harkintaa siten, että seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä (PeVL 49/2017 vp ja PeVL 39/2017 vp).
Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että seuraamusmaksua ei määrättäisi tilanteissa, joissa se olisi kohtuutonta joko 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettujen seikkojen perusteella tai muutoin jonkin vastaavan seikan tai seikkojen perusteella ilmeisen kohtuutonta.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin seuraamusmaksun määräämisoikeuden vanhentumisesta. Seuraamusmaksua ei saisi määrätä, jos on kulunut yli viisi vuotta siitä, kun rikkomus tai laiminlyönti on tapahtunut. Jos rikkomus tai laiminlyönti on ollut luonteeltaan jatkuvaa, määräaika lasketaan siitä, kun rikkomus tai laiminlyönti on päättynyt.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, että seuraamusmaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa. Seuraamusmaksua ei voitaisi määrätä myöskään sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Lisäksi kyberturvallisuussertifiointia koskevaa seuraamusmaksua ei saisi määrätä sille, jolle on määrätty samasta teosta ankarampi seuraamusmaksu kyberkestävyysasetuksen rikkomisen perusteella. Säännökset vastaisivat niin sanottua ne bis in idem periaatetta eli kaksoisrangaistavuuden kieltoa.
Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin kielto määrätä seuraamusmaksu valtion viranomaisille, valtion liikelaitoksille, hyvinvointialueille tai -yhtymille, kunnallisille viranomaisille, itsenäisille julkisoikeudellisille laitoksille, eduskunnan virastoille, tasavallan presidentin kanslialle, Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle tai Suomen ortodoksiselle kirkolle tai niiden seurakunnille, seurakuntayhtymille tai muille elimille.
Pykälän
5 momentissa
säädettäisiin kielto määrätä seuraamusmaksu mikro- tai pienyritykselle sillä perusteella, että yritys on ylittänyt 24 tunnin määräajan kyberkestävyysasetuksen 14(1) tai 14(3) artiklan mukaisesta tapahtumasta ilmoittamiselle. Kyberkestävyysasetuksen 14 artiklan velvollisuus ilmoittaa aktiivisesti hyödynnetystä haavoittuvuudesta tai tuotteen tietoturvaan vaikuttavasta vakavasta poikkeamasta soveltuisi kohdasta huolimatta myös mikro- ja pienyrityksiin siten kuin kyberkestävyysasetuksen 14 artiklassa säädetään, ja seuraamusmaksu voitaisiin määrätä 14(2) artiklan tai 14(4) artiklan b ja c alakohdissa tarkoitettujen määräaikojen laiminlyönnin perusteella. Kohta vastaisi kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 10 kohdan a-luetelmakohtaa.
Pykälän
6 momentissa
säädettäisiin kielto määrätä seuraamusmaksu avoimen lähdekoodin ohjelmistovastaavalle. Avoimen lähdekoodin ohjelmistovastaavan määritelmästä säädettäisiin lain 2 §:n 8 kohdassa vastaten kyberkestävyysasetuksen 3 artiklan 14 kohdan määritelmää. Kohta vastaisi kyberkestävyysasetuksen 64 artiklan 10 kohdan b-luetelmakohtaa.
41 §. Seuraamusmaksun täytäntöönpano.
Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksun täytäntöönpanosta. Lain nojalla maksettavaksi määrätty seuraamusmaksu pannaan täytäntöön siinä järjestyksessä kuin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002) säädetään. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtisi Oikeusrekisterikeskus. Seuraamusmaksu raukeaisi mainitun lain 4 b §:n (laissa 416/2025) nojalla viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen ratkaisun antamispäivästä. Seuraamusmaksusta ei perittäisi viivästyskorkoa.
7 luku – Erinäiset säännökset
42 §. Oikaisuvaatimus.
Pykälässä säädettäisiin päätöksistä, joihin saa vaatia hallintolaissa tarkoitettua oikaisua. Oikaisua saisi vaatia ilmoitetun laitoksen antamaan päätökseen, kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen antamaan päätökseen sekä päätökseen, joka koskee viranomaisen suoritteesta perittävää maksua.
Oikaisuvaatimuksen kohteena voisi olla ilmoitetun laitoksen tai kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen antama hallintopäätös, jonka antaminen perustuu tähän lakiin, kyberkestävyysasetukseen tai kyberturvallisuusasetukseen. Oikaisuvaatimuksen kohteena voisi olla siten esimerkiksi vaatimustenmukaisuustodistuksen myöntämistä tai myöntämättä jättämistä koskeva ilmoitetun laitoksen päätös. Oikaisuvaatimuksen kohteena voisi olla myös viranomaisen päätös, joka koskee viranomaisen suoritteesta perittävää maksua.
Oikaisuvaatimuksen käsittelyyn sovellettaisiin hallintolakia. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä saisi valittaa hallinto-oikeuteen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä. Jäljempänä 43 §:n 5 momenttiin sisältyisi erityissäännös oikaisuvaatimuksesta annetun päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta.
Säännös vastaisi kyberkestävyysasetuksen 48 artiklan edellytykseen ilmoitetun laitoksen päätöksiin käytettävissä olevasta muutoksenhakumenettelystä.
43 §. Muutoksenhaku.
Pykälän
1 momentissa
olisi informatiivinen viittaus siihen, että muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Muutoksenhaun kohteena voisi olla esimerkiksi ilmoittavan viranomaisen, markkinavalvontaviranomaisen ja kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen päätös. Muutoksenhaun kohteena voisi olla myös tällaisen viranomaisen hallinnollista seuraamusmaksua koskeva päätös taikka oikaisuvaatimuksen johdosta annettu, viranomaisen suoritteen maksullisuutta koskeva päätös.
Pykälän
2–5 momentissa
säädettäisiin lain nojalla annetun hallintopäätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta lainvoimaa vailla olevana.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että markkinavalvontaviranomaisen muu kuin seuraamusmaksun määräämistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuutta koskeva pääsääntö vastaisi markkinavalvontalain 29 §:ää. Hallinnollisten sanktioiden sääntelyperiaatteiden mukaisesti hallinnollista seuraamusmaksua koskeva päätös olisi kuitenkin täytäntöönpanokelpoinen vasta lainvoimaisen päätöksen perusteella.
Pykälän
3–5 momentissa
säädettäisiin tyhjentävästi päätöksistä, joissa voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ilmoittavan viranomaisen päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta. Ilmoittava viranomainen voisi määrätä ilmoitetun laitoksen nimeämistä taikka nimeämisen rajaamista tai peruuttamista koskevassa päätöksessään, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta. Ehdotuksella varmistettaisiin, että jos ilmoitettu laitos ei enää täyttäisi nimeämisen edellytyksiä, voisi ilmoittava viranomainen ryhtyä kyberkestävyysasetuksen edellyttämällä tavalla tehokkaisiin toimenpiteisiin muutoksenhausta huolimatta.
Pykälän 4 momentissa
taas säädettäisiin kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen mahdollisuudesta määrätä, että sen päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin ilmoitetun laitoksen tai kyberturvallisuussertifiointia varten ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta silloin, kun päätös koskee digitaalisen elementin sisältävän tuotteen valmistajalta tai eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin haltijalta vaadittavia korjaavia toimenpiteitä taikka digitaalisen elementin sisältävälle tuotteelle annetun vaatimustenmukaisuustodistuksen tai eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin peruuttamista. Muutoksenhaun kohteena voisi olla oikaisuvaatimuksesta annettu päätös. Ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa näiden korjaavien toimenpiteiden tehokkuus, kun vakavia puutteita on todettu.
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 123 §:n mukaan hallintotuomioistuin voi valituksen ollessa vireillä kieltää päätöksen täytäntöönpanon, määrätä täytäntöönpanon keskeytettäväksi tai antaa päätöksen täytäntöönpanoa koskevan muun määräyksen. Tämän johdosta pykälässä ei säädettäisi erikseen muutoksenhakuviranomaisen mahdollisuudesta kieltää sellaisen päätöksen täytäntöönpano, jonka päätöksen tehnyt viranomainen on määrännyt täytäntöönpantavaksi muutoksenhausta huolimatta. Mainittua säännöstä sovellettaisiin pykälän 2–5 momentin ohella.
Pykälän
6 momentissa
säädettäisiin informatiivisesta viittauksesta uhkasakkolakiin. Muutoksenhaussa uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista sekä teettämis- tai keskeyttämisuhan asettamista ja täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevaan päätökseen sovellettaisiin myös muutoksenhaun osalta, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.
44 §. Maksut.
Pykälän mukaan viranomaisten suoritteiden maksullisuudesta ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992). Pykälä olisi luonteeltaan informatiivinen. Maksuperustelain nojalla maksuja voitaisiin periä ilmoittavan viranomaisen ja kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen suoritteista, millä tarkoitettaisiin erityisesti vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ilmoittamista ja valvontaa sekä kyberturvallisuussertifikaattien myöntämistä. Lisäksi maksuja voitaisiin periä testiympäristön käytöstä maksuperustelain mukaisin perustein. Maksuperustelain 8 §:n perusteella toimivalta päättää muun muassa suoritteen maksullisuudesta olisi liikenne- ja viestintäministeriöllä Liikenne- ja viestintäviraston suoritteiden osalta.
45 §. Voimaantulo.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin lain voimaantulosta. Pykälän
2–4 momenttiin
sisältyisi kyberkestävyysasetuksen soveltamisen alkamisajankohtia vastaavat porrastukset soveltamisen alkamiselle.
Pykälän 2 momentin nojalla 3 luvun säännöksiä ilmoitetuista laitoksista, ilmoittavan viranomaisen tehtävistä ja 35 §:ää ilmoitettuja laitoksia koskevasta seuraamusmaksusta sovellettaisiin 11.6.2026. Soveltamisen alkaminen vastaisin kyberkestävyysasetuksen 71 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa.
Pykälän 3 momentin nojalla kyberkestävyysasetuksen 14 artiklassa tarkoitettua ilmoittamista ja valmistajan seuraamusmaksua ilmoittamista koskevalta osin sovellettaisiin 11.9.2026. Soveltamisen alkaminen vastaisi kyberkestävyysasetuksen 71 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa.
Pykälän 4 momentin nojalla kyberkestävyysasetuksen mukaisiin talouden toimijoiden velvollisuuksiin ja niiden rikkomiseen liittyviä säännöksiä sekä hallinnollisia seuraamusmaksuja sovellettaisiin 11.12.2027. Soveltamisen alkaminen vastaisi kyberkestävyysasetuksen 71 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa.