1.1  Tausta

Lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 576/2013, jäljempänä lemmikkieläinasetus, kumottiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/429 tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”), jäljempänä eläinterveyssäännöstö. Eläinterveyssäännöstön soveltaminen alkoi 21.4.2021. Lemmikkieläinten muiden kuin kaupallisten siirtojen eläinterveyttä koskevista edellytyksistä säädetään eläinterveyssäännöstön VI osassa. Eläinterveyssäännöstön siirtymäsäännöksen mukaisesti lemmikkieläinasetusta kuitenkin sovelletaan eläinterveyssäännöstön VI osan sijaan 21.4.2026 asti. Siirtymäajan osalta otettiin huomioon, että lemmikkieläinasetus oli hyväksytty melko äskettäin, joten oli suotavaa sallia pitkä siirtymäaika ennen eläinterveyssäännöstön VI osan vastaavien sääntöjen soveltamisen aloittamista. 

Lemmikkieläinten muiden kuin kaupallisten siirtojen valvontaan sovelletaan virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta (virallista valvontaa koskeva asetus) annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/625, jäljempänä valvonta-asetus. Valvonta-asetuksen nojalla annetuissa Euroopan unioniin kolmannesta maasta tai alueelta muutoin kuin kaupallisesti siirrettävien lemmikkieläinten virallista valvontaa koskevissa säännöksissä on viitattu kumoutuvan lemmikkieläinasetuksen säännöksiin. Nämä säännökset tullaan kumoamaan ja korvaavia säännöksiä soveltamaan 21.4.2026 alkaen. 

Eläinterveyssäännöstö ja valvonta-asetus sekä niiden nojalla annetut asetukset ovat jäsenvaltioissa sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä. Lemmikkieläinasetuksen kumoutumisen johdosta viittaukset lemmikkieläinasetukseen on poistettava kansallisesta lainsäädännöstä ja korvattava tarvittavilla viittauksilla uusiin Euroopan unionin säännöksiin. Esityksellä ehdotetaan tehtäväksi tarvittavat muutokset lemmikkieläinasetuksen kumoutumisen ja eläinterveyssäännöstön VI osan soveltamisen alkamisen johdosta eläintautilakiin (76/2021) ja eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annettuun lakiin (1277/2019), jäljempänä tuontivalvontalaki. Lemmikkieläinasetuksen korvaavat uudet Euroopan unionin säännökset eivät sisällä sellaisia muutoksia, joilla olisi merkittävää vaikutusta säännösten kansalliseen täytäntöönpanoon Suomessa. Ehdotetut muutokset eläintautilakiin ja tuontivalvontalakiin ovat vähäisiä ja luonteeltaan teknisiä ja lisäksi ehdotetaan tehtäväksi mainittuihin lakeihin vähäisiä tarkennuksia. 

1.2  Valmistelu

2.1  Eläinterveyssäännöstö

Eläinterveyssäännöstön tavoitteena on eläinten välillä tarttuvien sekä eläimestä ihmiseen tarttuvien eläintautien ehkäiseminen ja torjunta. Eläinten lisäksi eläinterveyssäännöstöä sovelletaan eläinten sukusoluihin ja alkioihin, ihmisravinnoksi tarkoitettuihin eläimistä saatuihin tuotteisiin, eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin sekä tiloihin, kuljetusvälineisiin, laitteisiin ja kaikkiin muihin materiaaleihin ja infektioteihin, jotka voivat liittyä tarttuvien tautien leviämiseen. 

Eläinterveyssäännöstön VI osassa säädetään jäsenvaltioon toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta taikka alueelta tapahtuvien lemmikkieläinten muiden kuin kaupallisten siirtojen eläinterveysehdoista. Säännösten tarkoituksena on ehkäistä ja torjua lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin liittyvää raivotaudin, ekinokokkoosia aiheuttavien heisimatoihin kuuluvien Echinococcus multilocularis -loisten sekä lintuinfluenssan leviämisen riskiä. Eläinterveyssäännöstön VI osan 1 luvussa säädetään VI osan soveltamisalasta sekä vaatimuksista, joiden täyttyessä lemmikkieläinten siirron voidaan katsoa olevan muu kuin kaupallinen siirto. Eläinterveyssäännöstön VI osan 2 luvussa säädetään jäsenvaltioiden välillä tapahtuviin lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin sovellettavista edellytyksistä. Eläinterveyssäännöstön VI osan 3 luvussa säädetään jäsenvaltioon kolmannesta maasta tai alueelta tapahtuvia lemmikkieläinten muita kuin kaupallisia siirtoja koskevista edellytyksistä ja VI osan 4 luku koskee muiden kuin kaupallisesti siirrettävien lemmikkieläinten tunnistamista sekä riskien ennaltaehkäisy- ja vähentämistoimenpiteitä. Eläinterveyssäännöstön VI osan 5 luvussa säädetään tunnistusasiakirjoja koskevista asetuksenantovaltuuksista ja VI osan 6 luvussa jäsenvaltioiden tiedottamisvelvoitteista. Eläinterveyssäännöstön I liitteessä luetellaan ne lemmikkieläinlajit, joiden muita kuin kaupallisia siirtoja koskevista eläinterveysvaatimuksista säännöstössä säädetään.  

Eläinterveyssäännöstön nojalla annettavalla uudella lemmikkieläinasetuksella täydennetään eläinterveyssäännöstön VI osan säännöksiä koskien lemmikkieläinten muille kuin kaupallisille siirroille asetettuja eläinterveysehtoja. Asetuksella säädetään jäsenvaltioon toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta taikka alueelta muutoin kuin kaupallisesti siirrettävien lemmikkikoirien, -kissojen, -frettien ja -lintujen tunnistamismenetelmistä, riskien ennaltaehkäisy- ja vähentämistoimenpiteistä, tunnistusasiakirjoista sekä edellytyksistä myöntää poikkeuksia kyseisistä vaatimuksista. Säännökset eivät olennaisesti poikkea kumoutuvan lemmikkieläinasetuksen säännöksistä.  

Uudella lemmikkieläinasetuksella kumotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013 täydentämisestä koirien Echinococcus multilocularis -tartunnan valvontaan liittyvien ehkäisevien terveyttä koskevien toimien osalta ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 1152/2011 kumoamisesta annettu komission delegoitu asetus (EU) 2018/772 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse lemmikkilintujen ei-kaupallisia siirtoja joltakin alueelta tai jostakin kolmannesta maasta jäsenvaltioon koskevista säännöistä annettu komission delegoitu asetus (EU) 2021/1933. Kumottavien asetusten säännöksiä korvaavat säännökset, jotka koskevat lemmikkieläinten muille kuin kaupallisille siirroille asetettuja eläinterveysehtoja, tullaan antamaan uudella lemmikkieläinasetuksella. 

Eläinterveyssäännöstön nojalla annettavilla täytäntöönpanosäädöksillä voidaan antaa täydentäviä säännöksiä muun muassa lemmikkieläimen muussa kuin kaupallisessa siirrossa edellytettävien asiakirjojen mallista, ulkoasusta, kielestä, voimassaolosta ja turvaominaisuuksista. Täytäntöönpanosäädöksillä voidaan myös luetella jäsenmaat sekä kolmannet maat ja alueet, jotka täyttävät lemmikkieläinten muita kuin kaupallisia siirtoja ja niistä myönnettäviä poikkeuksia koskevat edellytykset.  

2.2  Valvonta-asetus

Valvonta-asetuksen tarkoituksena on vahvistaa yhdenmukaistetut puitteet virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien kuin virallisen valvonnan järjestämiseksi koko elintarvikeketjussa. Asetuksella säädetään virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita, muuntogeenisten organismien levittämistä, luonnonmukaista tuotantoa sekä suojattuja alkuperänimityksiä koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi.  

Valvonta-asetuksen säännökset koskevat myös lemmikkieläinten muiden kuin kaupallisten siirtojen virallista valvontaa. Kyseisten siirtojen osalta olennaisia säännöksiä ovat muun muassa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten nimeämistä ja velvollisuuksia sekä näytteenottoa, analyysejä, testejä ja diagnooseja koskevat vaatimukset. Erityiset vaatimukset koskien Euroopan unionin alueelle tulevien eläinten ja tavaroiden virallista valvontaa asetetaan valvonta-asetuksen V luvussa. Kyseisen luvun 48 artiklan f kohdan nojalla muut kuin kaupallisesti siirrettävät lemmikkieläimet on vapautettu 47 artiklan tarkoittamasta unionin ulkorajalla sijaitsevalla rajatarkastusasemalla suoritettavasta tarkastuksesta.  

Valvonta-asetuksen 48 artiklan f kohdan ja 77 artiklan 1 kohdan k alakohdan nojalla säädetään delegoidun asetuksen 2019/2122 11 artiklassa kolmannesta maasta tai alueelta unioniin tapahtuvien lemmikkieläinten muiden kuin kaupallisten siirtojen valvonnasta. Kyseisessä artiklassa olevat kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen viittaavat säännökset tullaan muuttamaan annettavalla komission delegoidulla asetuksella (EU) XX/XX delegoidun asetuksen (EU) 2019/2122 muuttamisesta ja oikaisemisesta tiettyjen eläin- ja tavaraluokkien osalta, jotka on vapautettu virallisesta valvonnasta rajatarkastusasemilla. Viimeksi mainitun asetuksen säännökset eivät olennaisesti poikkea delegoidun asetuksen 2019/2122 voimassa olevista säännöksistä.  

3.1  Lemmikkieläinten muiden kuin kaupallisten siirtojen eläinterveysehtoja ja virallista valvontaa koskevat Euroopan unionin säännökset

3.2  Eläintautilaki

3.3  Tuontivalvontalaki

Suomeen kolmannesta maasta tai alueelta tapahtuvien lemmikkieläinten muiden kuin kaupallisten siirtojen virallista valvontaa ja muita virallisia toimia, joita suoritetaan lemmikkieläinasetuksen soveltamisen varmistamiseksi, koskevat valvonta-asetusta täydentävät säännökset annetaan tuontivalvontalailla. 

Tuontivalvontalain mukaan maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä on valvonta-asetuksen, lemmikkieläinasetuksen ja tuontivalvontalain täytäntöönpanon yleinen ohjaus ja seuranta. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää Tullin esityksestä unionin ulkorajalla sijaitsevat matkustajien maahantulopaikat, joiden kautta saadaan siirtää muutoin kuin kaupallisessa tarkoituksessa suoraan kolmannesta maasta tai alueelta Suomeen lemmikkikoiria, -kissoja, -frettejä ja -lintuja. Suomessa on tällaisiksi matkustajien maahantulopaikoiksi nimetty Helsinki-Vantaan lentoaseman lisäksi useita satamia sekä Suomen ja Venäjän välisiä rajanylityspaikkoja.  

Ruokavirasto suunnittelee, ohjaa ja kehittää virallista valvontaa valvonta-asetuksen, lemmikkieläinasetuksen ja tuontivalvontalain soveltamisalalla. Ruokavirasto vastaa valvonta-asetuksessa ja lemmikkieläinasetuksessa jäsenvaltioille ja toimivaltaiselle viranomaiselle osoitetuista unioniin siirrettävien lemmikkieläinten virallista valvontaa koskevista tehtävistä, jollei tuontivalvontalaissa toisin säädetä. Ruokaviraston tehtäviin kuuluu myös eläinten ja tavaroiden tuonnin edellytyksenä olevien ennakkolupien myöntäminen.  

Tullin tehtävistä säädetään tuontivalvontalain 6 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla Tulli valvoo, ettei muutoin kuin kaupallisessa tarkoituksessa tulevia lemmikkikoiria, -kissoja, -frettejä tai -lintuja siirretä Euroopan unionin alueelle muiden kuin matkustajien maahantulopaikoiksi nimettyjen rajanylityspaikkojen kautta. Kyseisen momentin 4 kohdan nojalla Tulli vastaa kyseisten lemmikkieläinten virallisen valvonnan suorittamisesta matkustajien maahantulopaikoilla lukuun ottamatta niiden tuonnin edellytyksenä olevien ennakkolupien myöntämistä. Momentin 5 kohdan nojalla Tulli valvoo lemmikkieläinasetuksen 5 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua useamman kuin viiden lemmikkieläimen siirron mahdollistavaa poikkeusmenettelyä, jossa lemmikkieläinten muun kuin kaupallisen siirron tarkoituksena on osallistuminen kilpailuihin, näyttelyihin, urheilutapahtumiin tai tällaisiin tapahtumiin liittyvään koulutukseen. Tulli voi tehdä tarkastuksia edellä mainittuihin tapahtumiin siirtoja koskevien tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi. Lemmikkieläinasetuksen 34 artiklan 4 kohdan nojalla Tulli on velvollinen huolehtimaan siitä, että sen henkilökunnalla on tarvittava koulutus lemmikkieläinten muita kuin kaupallisia siirtoja koskevien edellytysten valvontaan. Tullin tulee pitää kirjaa suoritettujen tarkastusten kokonaismäärästä ja näissä tarkastuksissa ilmenneistä vaatimustenvastaisuuksista. Tullin tulee myös vahvistaa tunnistusasiakirjan asiaankuuluvassa kohdassa, mitkä tarkastukset on suoritettu, jos tällainen vahvistus on tarpeen muihin jäsenvaltioihin tapahtuvaa muuta kuin kaupallista siirtoa varten.  

Tulli antaa yhdessä Ruokaviraston kanssa yleisölle selkeää ja helposti saatavilla olevaa tietoa lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin sovellettavista vaatimuksista lemmikkieläinasetuksen 37 artiklan nojalla. Ruokavirasto ja Tulli vastaavat valvonta-asetuksessa edellytetyn monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman laatimisesta niille tuontivalvontalaissa osoitettujen tehtävien osalta. 

Tarkastusta ja näytteenottoa koskevasta virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista säädetään valvonta-asetuksessa, lemmikkieläinasetuksessa ja tuontivalvontalain 10 §:ssä. Tuontivalvontalain 12 §:n nojalla kunnaneläinlääkäri antaa Tullille tarvittaessa virka-apua lemmikkieläinten viralliseen valvontaan liittyvissä tehtävissä. Ruokaviraston antama virka-apu on rajattu erityisiin viralliseen valvontaan liittyviin tehtäviin kuten valvontaiskuihin. Poliisin, Tullin, Rajavartiolaitoksen ja pelastusviranomaisten virka-avun antovelvollisuuden osalta viitataan kyseisten viranomaisten toimintaa koskevaan sektorilainsäädäntöön.  

Tuontivalvontalain 4 luvussa säädetään pakkokeinoista ja seuraamuksista kuten tuontivalvonnan seuraamusmaksusta. Seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos teosta on kulunut yli kuusi kuukautta.  

Lemmikkieläinasetuksen kumoutumisella ei ole vaikutusta tuontivalvontalain soveltamisalaan. Tuontivalvontalakiin on kuitenkin tarpeen tehdä joitain teknisluonteisia muutoksia, kuten poistaa tai muuttaa laissa olevat viittaukset kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen viittauksiksi delegoituun asetukseen 2019/2122. Tuontivalvontalaista kumottaisiin sen 6 § 1 momentin 5 kohta koskien eräitä Tullin tehtäviä, koska kyseiset tehtävät tapahtumissa paikan päällä tehtäviä tarkastuksia lukuun ottamatta osoitetaan eläinterveyssäännöstöllä, valvonta-asetuksella ja delegoidulla asetuksella 2019/2122 joko suoraan jäsenvaltion Tullille tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Tullin toimivalta lemmikkieläinten muiden kuin kaupallisten siirtojen virallisen valvonnan osalta perustuu tuontivalvontalain 6 §:n 1 momentin 4 kohtaan. Kumoutuvan lemmikkieläinasetuksen 34 artiklan 4 kohdan mukaisista tehtävistä säädetään valvonta-asetuksen 5 artiklan 4 kohdassa ja delegoidun asetuksen 2019/2122 uudessa 11 a artiklassa. Tiedottamisesta säädetään eläinterveyssäännöstön 256 artiklassa ja delegoidun asetuksen 2019/2122 12 artiklassa. Erityiset säännökset koskien tapahtumissa paikan päällä tehtäviä tarkastuksia poistuvat, kun lemmikkieläinasetus kumoutuu, mutta valvontaa on edelleen mahdollista suorittaa valvonta-asetuksen yleisten säännösten nojalla. Suomessa Tulli ei ole tehnyt kyseisiä tarkastuksia tapahtumiin. 

Euroopan unionin ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin valvonnan seuraamusmaksun nykyinen kuuden kuukauden määräaika, jonka jälkeen seuraamusmaksua ei enää saa määrätä, tulisi yhtenäistää eläintautilain vastaavan aikarajan kanssa. Eläintautilain mukaan eläintautivalvonnan seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos teosta on kulunut yli vuosi. Molempia säädöksiä sovelletaan eläinten ja eräiden tavaroiden tuontivalvontaan, jolloin yhdenmukainen aikaraja selkeyttäisi niiden soveltamista.  

Lisäksi tuontivalvontalain viittaukset elintarvikelakiin ja eläintautilakiin tulisi päivittää siten, että kumoutuneen elintarvikelain (23/2006) sijaan viitattaisiin 9.4.2021 annettuun elintarvikelakiin (297/2021) ja kumoutuneen eläintautilain (441/2013) sijaan 15.1.2021 annettuun eläintautilakiin (76/2021), jotka tulivat voimaan 21.4.2021. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan eläinterveyssäännöstön ja valvonta-asetuksen sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimuksia. Esityksessä tehtäisiin tarvittavat muutokset eläintautilakiin ja tuontivalvontalakiin lemmikkieläinasetuksen kumoutumisen ja eläinterveyssäännöstön VI osan soveltamisen alkamisen johdosta. 

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eläintautilakia ja tuontivalvontalakia siten, että viittaukset kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen muutettaisiin viittauksiksi eläinterveyssäännöstön VI osaan ja valvonta-asetukseen sekä niiden nojalla annettuihin säännöksiin. Edellä mainituilta osin kyse on teknisluonteisista muutoksista kansalliseen lainsäädäntöön. Eläintautilakia selkeytettäisiin ja täsmennettäisiin eläintautien seurantaan liittyvän määräyksenantovaltuuden osalta. Lisäksi eläintautilakia täsmennettäisiin Ruokaviraston ja Tullin toimivaltuuden osalta eläimen lopettamisessa ja tuotteen hävittämisessä sellaisessa tilanteessa, jossa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen toimitetussa eläimessä tai tuotteessa ilmenneitä puutteita niille eläinterveyttä koskevissa säädöksissä säädetyistä vaatimuksista ei voida korjata. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Esityksellä ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia.  

Esityksessä ei ehdoteta muutoksia eri viranomaisten tehtäviin tai toimivallanjakoon suhteessa voimassa oleviin eläintautilakiin ja tuontivalvontalakiin. Lakien toimeenpanoon liittyvät kustannukset rahoitetaan julkisen talouden suunnitelman, valtion talousarvioiden mukaisten määrärahojen ja henkilötyövuosimäärien puitteissa kuten tälläkin hetkellä.  

Esityksellä ei ole myöskään vaikutusta lemmikkieläinten omistajien tai omistajan valtuuttamien henkilöiden asemaan taikka velvollisuuksiin siirrettäessä lemmikkieläimiä muutoin kuin kaupallisesti jäsenvaltioon toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta taikka alueelta.  

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Eläinterveyssäännöstö ja valvonta-asetus ovat jäsenvaltioissa suoraan velvoittavaa Euroopan unionin lainsäädäntöä.  

Eläinterveyssäännöstö jättää kuitenkin, samoin kuin kumoutuva lemmikkieläinasetus, jäsenvaltioiden päätettäväksi, miltä osin nämä ottavat käyttöön eläinterveyssäännöstön mahdollistamat poikkeukset, jotka koskevat nuorien lemmikkieläimien raivotautirokotusvaatimuksia ja lemmikkikoirien heisimatolääkityksen vaihtoehtoista antamistapaa sekä mahdollisuuden asettaa eläinterveyssäännöstön liitteessä I olevassa B osassa lueteltuihin lajeihin kuuluvien lemmikkieläinten siirtoihin sovellettavia kansallisia vaatimuksia. Eläintautilain asetuksenantovaltuudet, jotka koskevat edellä mainittujen poikkeusten käyttöönottoa ja mahdollisuutta asettaa kansallisia vaatimuksia, on tarkoitus säilyttää eläintautilaissa. Edellä mainittujen poikkeusten käyttöönotosta ja kansallisten vaatimusten asettamisesta tullaan päättämään eläintautilain nojalla annettavien asetusten valmistelun yhteydessä. 

5.2  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Eläinterveyssäännöstö ja valvonta-asetus sekä niiden nojalla annetut säännökset ovat jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa Euroopan unionin lainsäädäntöä. Jäsenvaltiot päättävät oman riskinarvionsa perusteella eläinterveyssäännöstön mahdollistamien poikkeuksien käyttöönotosta ja liitteen I B osassa lueteltuihin lajeihin kuuluvien lemmikkieläinten siirtoihin sovellettavien kansallisten vaatimusten asettamisesta. 

7.1  Eläintautilaki

1 §.Soveltamisala. Pykälässä säädetään eläintautilain soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin 6 kohta kumottaisiin tarpeettomana, koska siinä mainittu lemmikkieläinasetus kumoutuu 21.4.2026 lukien.  

23 §. Eläintautien seuranta. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan Ruokavirasto voi eläinten terveydentilan ja eläintautien esiintymisen seuraamiseksi toteuttaa pakollisen eläinten joukkotutkimuksen (seurantatutkimus), jonka yhteydessä voidaan tutkia eläimiä ja ottaa eläimistä, tuotteista ja pitopaikoista tarvittavia näytteitä. Toimijoilla, lemmikkieläimen pitäjillä sekä luonnonvaraisia eläimiä metsästävillä tai pyytävillä on velvollisuus sallia tutkiminen ja näytteenotto. 

Pykälän 4 momentin mukaan Ruokavirasto voi toteuttaa seurantatutkimuksen itse tai määrätä sen muun laissa tarkoitetun eläinterveysviranomaisen tehtäväksi. Näytteenotto ja näytteiden tutkittavaksi lähettäminen voidaan määrätä myös toimijan tai lemmikkieläimen pitäjän sekä tietyissä tapauksissa myös luonnonvaraisia eläimiä metsästävän tai pyytävän tehtäväksi, jos se on mahdollista ottaen huomioon näytteiden laatu ja tehtävässä vaadittavat tiedot ja taidot. Pykälän voimassa olevassa 5 momentissa säädetään, että Ruokavirasto voi tehdä seurantatutkimuksia myös luonnonvaraisista eläimistä sekä virastoon muita tutkimuksia varten lähetyistä näytteistä.  

Pykälän 5 momenttia muutettaisiin, jotta viranomaisille ja toimijoille velvoitteita merkitseviä seurantatutkimuksia koskevan toimivaltuuden luonne määräyksenantovaltuutena selkeytyisi ja täsmentyisi. Asiaa hämärtää se, että 5 momentissa pakollisiksi eläinten joukkotutkimuksiksi eli seurantatutkimuksiksi kutsutaan myös sellaisia tutkimuksia, joihin ei sisälly vastaavia velvoitteita ja joihin ei liity tarvetta määräyksenantoon.  

49 §.Ruokaviraston suostumusta edellyttävät siirrot. Pykälässä säädetään Ruokaviraston suostumusta edellyttävistä eläinten ja tuotteiden siirroista jäsenvaltioon toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta taikka alueelta. Pykälän 1 momentin 7 kohdassa säädetään lemmikkieläinasetuksen 32 artiklassa tarkoitetusta tilanteesta, jossa lemmikkieläimen muu kuin kaupallinen siirto ei täytä kaikkia sille asetettuja vaatimuksia. Mainittu 1 momentin 7 kohdan viittaus kumoutuvan lemmikkieläinasetuksen 32 artiklaan ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi eläinterveyssäännöstön nojalla annettavan uuden lemmikkieläinasetuksen 15 artiklan b kohtaan ja 29 artiklaan.  

Uuden lemmikkieläinasetuksen 15 artiklan b kohdassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta sallia koirien siirto alueelleen kolmannesta maasta tai alueelta sotilashenkilöstön, lainvalvontaviranomaisten tai etsintä- ja pelastusryhmien toimesta muun rajanylityspaikan kuin unionin ulkorajalla sijaitsevan matkustajien maahantulopaikaksi nimetyn rajanylityspaikan kautta. Uuden lemmikkieläinasetuksen 29 artiklan nojalla jäsenvaltio voi tietyin edellytyksin myöntää luvan lemmikkieläimen muuhun kuin kaupalliseen siirtoon alueelleen, vaikka asetuksen vaatimukset eivät täyttyisi. Lupa voidaan myöntää erityisten ongelmien ratkaisemiseksi.  

51 §.Kansalliset täydentävät säännökset. Pykälässä säädetään asetuksenantovaltuuksista maa- ja metsätalousministeriölle koskien eläintautilain nojalla annettavia kansallisia täydentäviä säännöksiä siltä osin, kuin ne koskevat eläinten ja tuotteiden siirtoja alueelleen toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta taikka alueelta. Pykälään tehtäisiin ainoastaan Euroopan unionin lainsäädännön muutoksista aiheutuvat tarvittavat viittausmuutokset eikä asetuksenantovaltuuksien aineellinen soveltamisala laajene ehdotetuista muutoksista johtuen. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädetään mahdollisuudesta säätää lemmikkieläinasetuksen sallimalla tavalla poikkeuksia muutoin kuin kaupallisesti siirrettäviä nuoria lemmikkejä koskevista raivotautirokotusvaatimuksista sekä lemmikkieläinasetuksen liitteessä I olevassa B osassa lueteltuihin lajeihin kuuluvien lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin sovellettavista vaatimuksista.  

Pykälän 1 momentin 3 kohdan viittaus kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen poistettaisiin. Kyseistä viittausta ei korvata viittauksella eläinterveyssäännöstön VI osaan, sillä kansallisista poikkeuksista voidaan säätää vain eläinterveyssäännöstön mahdollistamissa puitteissa. Kohtaan ehdotetaan muutettavaksi siten, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää myös muutoin kuin kaupallisesti siirrettävien lemmikkikoirien heisimatolääkitystä koskevasta poikkeuksesta. Kyseisestä poikkeuksesta säädetään tällä hetkellä pykälän 1 momentin 5 kohdan nojalla. Uudessa lemmikkieläinasetuksessa muutoin kuin kaupallisesti siirrettävien lemmikkikoirien heisimatolääkitystä koskevista poikkeuksista säädetään vastaavasti kuin lemmikkieläinten raivotautirokotusvaatimuksia koskevista poikkeuksista, joten asetuksenantovaltuus kummankin poikkeuksen osalta ehdotetaan annettavaksi 1 momentin 3 kohdassa.  

Uuden lemmikkieläinasetuksen 9 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin myöntää poikkeuksia koskien alueelleen toisesta jäsenvaltiosta muutoin kuin kaupallisesti siirrettävien nuorten lemmikkieläinten raivotautirokotuksia. Mahdollisuudesta myöntää poikkeuksia koskien toisesta jäsenvaltiosta muutoin kuin kaupallisesti siirrettävien lemmikkikoirien heisimatolääkityksiä säädetään uuden lemmikkieläinasetuksen 10 artiklassa. Uuden lemmikkieläinasetuksen 16 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia koskien alueelleen kolmannesta maasta tai alueelta muutoin kuin kaupallisesti siirrettävien lemmikkikoirien heisimatolääkitystä. Eläinterveyssäännöstön 248 artiklan 3 kohdan ja 250 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin soveltaa kansallisia sääntöjä liitteessä I olevassa B osassa lueteltuihin lajeihin kuuluvien lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin alueelleen toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta tai alueelta.  

Pykälän 1 momentin 5 kohdan viittaus kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen muutettaisiin viittaukseksi eläinterveyssäännöstön VI osaan, jota sovelletaan lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin 21.4.2026 lukien.  

57 §.Kansallinen toimivalta Euroopan unionin tuontivaatimusten puuttuessa. Pykälässä säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksenantovaltuuksista, jotka koskevat eläintautilain nojalla annettavia eläinten ja tuotteiden tuonnin eläintautiehtoja täydentäviä kansallisia säännöksiä. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaukset kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen. Lemmikkieläinasetuksen kumoutumisen myötä sen 14 artiklan 3 kohdan tarkoittamaan jäsenvaltioiden mahdollisuuteen soveltaa kansallisia sääntöjä eläinterveyssäännöstön liitteessä I osassa B lueteltuihin lajeihin kuuluvien lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin kolmannesta maasta tai alueelta jäsenvaltioon sovelletaan 21.4.2026 lukien eläinterveyssäännöstön 250 artiklan 3 kohdan säännöksiä.  

93 § Toimenpiteet, kun jäsenvaltioiden välisiä siirtoja koskevia vaatimuksia on rikottu.. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että Ruokavirasto tai Tulli voisi myös itse huolehtia eläimen lopettamisesta tai tuotteen hävittämisestä sen sijaan, että lopettamista tai hävittämistä koskevan päätöksen täytäntöönpano on toimijan itsensä vastuulla. Eläimen lopetus koskisi tilanteita, joissa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen toimitettu eläin tai eläimen mukana olevat asiakirjat eivät täytä niille eläinterveyttä koskevissa säädöksissä säädettyjä vaatimuksia eikä puutteita ole mahdollista korjata tai niitä ei ole korjattu asetetussa määräajassa. Vastaavasti tuotteen hävittäminen koskisi tilanteita, joissa tuote tai sen mukana olevat asiakirjat eivät täytä niille eläinterveyttä koskevissa säädöksissä säädettyjä vaatimuksia eikä puutteita ole mahdollista korjata tai niitä ei ole korjattu asetetussa määräajassa. Pykälän 2 momentin mukaan Tulli tai aluehallintovirasto (1.1.2026 lukien Ruokavirasto) voi ”määrätä eläimen lopetettavaksi tai tuotteen hävitettäväksi”, mutta tämä on herättänyt kysymyksiä, voiko viranomainen myös itse huolehtia eläimen lopetuksesta tai tuotteen hävittämisestä. Toimija vastaisi eläimen lopetuksesta tai tuotteen hävittämisestä aiheutuvista kustannuksista. Ehdotettu muutos selkeyttäisi eläintautilain tulkintaa ja eläinten lopetusta koskeva toimenpide olisi myös yhdenmukainen eläinten hyvinvoinnista annetun lain 99 §:n kanssa 

94 a §.Eläintautivalvonnan seuraamusmaksu. Pykälässä säädetään eläintautivalvonnan seuraamusmaksusta, jonka Ruokavirasto voi tietyissä tapauksissa määrätä. Pykälän 1 momentin 6 kohdan viittaus kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen korvattaisiin viittauksella eläinterveyssäännöstön VI osaan, jota sovelletaan 21.4.2026 lukien kumoutuvan lemmikkieläinasetuksen sijaan. Kyseessä on tekninen muutos, koska kumoutuvan lemmikkieläinasetuksen säännökset sisältyvät 21.4.2026 lukien eläinterveyssäännöstön VI osaan eikä ehdotuksella ole vaikutuksia säännöksen aineelliseen sisältöön. 

7.2  Eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annettu laki

1 §.Soveltamisala. Voimassa olevassa pykälässä säädetään siitä, miltä osin tuontivalvontalakia sovelletaan suhteessa valvonta-asetuksen soveltamisalaan. Pykälästä kumottaisiin tarpeettomana sen 2 momentti, jossa säädetään lain soveltamisesta 21.4.2026 kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen. 

4 §. Maa- ja metsätalousministeriö. Pykälässä säädetään maa- ja metsätalousministeriön tehtävistä tuontivalvontalain soveltamisalalla. Pykälän 1 momentista poistettaisiin tarpeettomana viittaus 21.4.2026 kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen. 

5 §.Ruokavirasto. Pykälässä säädetään Ruokaviraston tehtävistä tuontivalvontalain soveltamisalalla. Pykälän 1 ja 2 momentista poistettaisiin tarpeettomana viittaus 21.4.2026 kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen. 

6 §. Tulli. Pykälässä säädetään Tullin tehtävistä tuontivalvontalain soveltamisalalla. Pykälän 1 momentin 5 kohta ehdotetaan kumottavaksi, koska lemmikkieläinasetuksen kumoutuessa kyseiset kohdassa mainittuja tehtäviä koskevat säännökset joko kumoutuvat tai tehtävät osoitetaan valvonta-asetuksella ja delegoidulla asetuksella 2019/2122 joko suoraan Tullille tai toimivaltaiselle viranomaiselle.  

7 §.Muut viranomaiset. Pykälässä säädetään muiden viranomaisten kuin maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston ja Tullin tehtävistä tuontivalvontalain soveltamisalueella. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi teknisesti siten, että viittaukset elintarvikelakiin ja eläintautilakiin muutettaisiin siten, että kumoutuneen elintarvikelain (23/2006) sijaan viitattaisiin 9.4.2021 annettuun elintarvikelakiin (297/2021) ja kumoutuneen eläintautilain (441/2013) sijaan viitattaisiin 15.1.2021 annettuun eläintautilakiin (76/2021), jotka tulivat voimaan 21.4.2021.  

10 §.Tarkastus- ja tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädetään oikeudesta suorittaa tarkastus ja näytteenotto pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa ja saada virallisen valvonnan suorittamiseksi välttämättömät tiedot. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen muutettaisiin viittaukseksi delegoidun asetuksen 2019/2122 11 artiklaan. Kyseisessä artiklassa säädetään muutoin kuin kaupallisesti siirrettäville lemmikkieläimille tehtävästä tarkastuksesta niiden saapuessa Euroopan unionin alueelle. 

Pykälän 2 ja 3 momentista poistettaisiin tarpeettomana viittaus 21.4.2026 kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen. 

14 §.Määräykset, kiellot ja muut hallinnolliset toimenpiteet. Pykälässä säädetään toimenpiteistä, jotka johtuvat eläinten tai tavaroiden vaatimustenvastaisuudesta tai sitä koskevasta epäilystä, sekä asetuksenantovaltuudesta koskien eläinten eristykselle ja karanteenille asetettavia vaatimuksia. Pykälän 1 ja 2 momentista poistettaisiin tarpeettomana viittaus 21.4.2026 kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen. 

15 §.Tuontivalvonnan seuraamusmaksu. Pykälässä säädetään tilanteista, joissa Ruokavirasto tai Tulli voivat määrätä eläinten tai tavaroiden lähetyksen tuonnista vastaavan toimijan maksamaan seuraamusmaksun. Alla pykälän momentin 1, 4 ja 5 kohtiin ehdotetut viittausmuutokset ovat teknisiä, koska kumoutuvan lemmikkieläinasetuksen voimassa olevat säännökset sisältyvät 21.4.2026 lukien kohdissa tarkemmin eriteltyyn Euroopan unionin lainsäädäntöön eikä ehdotuksella näin ollen ole vaikutuksia säännösten aineelliseen sisältöön.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdan viittaus kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen ehdotetaan korvattavaksi viittauksella delegoidun asetuksen 2019/2122 11 artiklaan. Kyseisen asetuksen 11 artiklan mukaan kolmannesta maasta tai alueelta muutoin kuin kaupallisesti siirrettävien lemmikkieläinten tulee täyttää niille uudessa lemmikkieläinasetuksessa asetetut vaatimukset. Mainitussa 11 artiklassa säädetään lemmikkieläimen omistajalle tai valtuutetulle henkilölle velvollisuuksia, jotka koskevat yhteydenottoa matkustajien maahantulopaikan toimivaltaisiin viranomaisiin sekä lemmikkieläimen ja uuden lemmikkieläinasetuksen edellyttämien tunnistusasiakirjojen esittämistä tarkastettavaksi. 

Pykälän 1 momentin 4 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi viittaus kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen, jonka sijaan lemmikkieläinten muiden kuin kaupallisten siirtojen edellytyksiin sovelletaan 21.4.2026 lähtien valvonta-asetuksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja eläinten terveyttä koskevien vaatimusten soveltamiseksi eläinterveyssäännöstön VI osassa vahvistettuja sääntöjä. 

Pykälän 1 momentin 5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1/2005 korvattaisiin yleisemmällä säännöksellä, joka kattaisi valmisteilla olevan eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevan Euroopan unionin lainsäädännön ja kansallisesti annettavat unionin lainsäädännön soveltamista koskevat säännökset. Uusi eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskeva asetus tulee koskemaan myös lemmikkieläimiä.  

Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi lainsäädännön yhtenäistämiseksi siten, että seuraamusmaksua ei saisi määrätä, jos teosta on kulunut yli vuosi nykyisen kuuden kuukauden sijaan. Ehdotus vastaa määräajan osalta voimassa olevaa eläintautilain 94 a §:n 5 momentin säännöstä. Koska kumpaakin säännöstä sovelletaan eläinten ja tavaroiden tuontivalvontaan, yhdenmukainen määräaika selkeyttäisi niiden soveltamista. 

10.1  Johdanto

Hallituksen esityksessä ehdotetaan annettavaksi säännöksiä, joilla on liityntä perustuslaissa säädettyihin perusoikeuksiin erityisesti 10 §:n yksityiselämän suojan (kotirauhan suojan), 15 §:n omaisuudensuojan sekä perustuslain 80 §:ssä tarkoitettuun asetuksen antamiseen ja lainsäädäntövallan siirtämiseen. 

10.2  Yksityiselämän suoja (Kotirauhan suoja)

Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Perustuslaissa suojattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat (PeVL 46/2001 vp). Perustuslakivaliokunta on katsonut kotirauhan piiriin ulottuvan toimen olevan hyväksyttävä rikosten selvittämiseksi, jos toimi sidotaan siihen, että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan (esim. PeVL 37/2010 vp, s. 5, PeVL 32/2010 vp, s. 11). Lisäksi valiokunta on edellyttänyt tarkastuksen olevan välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi (esim. PeVL 40/2002 vp, s. 2/I, PeVL 44/2002 vp, s. 3/II).  

Perustusvaliokunta on katsonut, että kotirauhaan puuttuminen moitittavuudeltaan hyvin vähäisten rikkomusten selvittämiseksi ei ole painavan tarpeen vaatimaa eikä siten täytä vaatimusta perusoikeusrajoituksen oikeasuhtaisuudesta (esim. PeVL 40/2002 vp, s. 2 ja PeVL 69/2002 vp, s. 2/II). Toisaalta perustuslakivaliokunta on uudemmassa käytännössään katsonut, että ainakin eräissä tapauksissa tarkastuksen toimittamista voidaan pitää hyväksyttävänä myös sellaisia rangaistaviksi säädettyjä rikkomuksia koskevien perusteltujen epäilyjen johdosta, joista voi enimmillään seurata sakkorangaistus. Tarkastusoikeus on voitu kytkeä rikosoikeudellisen rangaistuksen lisäksi myös rangaistuksenluonteisella maksulla sanktioituun käyttäytymiseen (esimerkiksi PeVL 7/2004 vp, s. 2/II ja PeVL 40/2010 vp, s. 3—4). Perustuslakivaliokunta on näissä tapauksissa oikeasuhtaisuusarvioinnissaan kiinnittänyt huomiota muun muassa tarkastuksen julkisten varojen käytön valvontaan liittyvään tarkoitukseen (PeVL 69/2002 vp, s. 2—3), tarkastuksen kohdistumiseen elinkeinonharjoittajan asunnossa sijaitseviin toimitiloihin (PeVL 69/2002 vp, s. 3/I) sekä rangaistuksenluonteisen hallinnollisen seuraamusmaksun luonteeseen (PeVL 40/2010 vp, s. 4/I).  

Perustuslakivaliokunta on usein painottanut, että perustuslain 10 §:n 3 momentin sanamuoto on siinä mielessä ehdoton, että kotirauhan piiriin ulottuva tarkastus on sidottu välttämättömyysvaatimukseen, ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö on tämän mukaisesti vakiintunutta. Perustuslakivaliokunta on toistuvasti edellyttänyt toimenpidevaltuuksia koskeviin säännöksiin kirjattavaksi, että esimerkiksi tarkastus asunnossa voidaan toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi (esimerkiksi PeVL 54/2014 vp, s. 3/I—II). 

Tuontivalvontalakia koskeneessa hallituksen esityksessä HE 56/2019 vp (Hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan unionin virallista valvontaa koskevaa asetusta tuontivalvonnassa täydentäväksi lainsäädännöksi) ehdotettiin tuontivalvontalain 10 §:n (Tarkastus- ja tiedonsaantioikeus) 2 momentin säännöksen olevan huomattavasti väljempi kuin eduskuntakäsittelyn yhteydessä muutettu ja hyväksytty voimassa olevan tuontivalvontalain kyseinen momentti.  

Edellä mainittu hallituksen esitys on sen eduskuntakäsittelyn kuluessa ollut myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä ja eduskunnan perustuslakivaliokunta on antanut hallituksen esityksestä lausuntonsa (PeVL 9/2019 vp). Perustuslakivaliokunta totesi edellä mainitussa lausunnossaan tarkastusoikeuden osalta yhteenvetona seuraavaa: ”Jollei kotirauhan piiriin ulottuva tarkastustoimivaltuus ei ole kaikilta osin EU:n valvonta-asetuksen edellyttämä, on hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 10 §:ssä säädettyä tarkastustoimivaltuutta kotirauhan piiriin ulottuvilta osilta supistettava asetuksen kannalta välttämättömään, minkä muutoksen tekeminen on silloin edellytyksenä sille, että 1. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.” 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta tuontivalvontalain 10 §:n 2 momenttia on eduskuntakäsittelyn yhteydessä sekä sisällöltään huomattavasti tarkennettu tarkastusoikeuden osalta että tarkastusoikeuden rajaa supistettu verrattuna hallituksen esitykseen. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä (MmVM 3/2019 vp) todetaan tarkastusoikeuden rajoittamisen osalta yhteenvetona seuraavaa: ”Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää tarpeellisena ehdottaa, että 2 momentin säännöksen pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin ulottuvaa tarkastusoikeutta rajataan siten, että pääsääntöisesti tarkastus voidaan suorittaa vain silloin, kun on aihetta epäillä, että tuontia koskevia vaatimuksia on rikottu tai rikotaan laissa rangaistavaksi säädetystä teosta, josta voi seurata vankeusrangaistus (rangaistus säännöstelyrikoksesta ja salakuljetuksesta on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta). Pääsäännöstä poikkeuksena olisi kuitenkin Tullin Suomen tullialueella tai siihen kuuluvan erityisen veroalueen alueelle saapumisen välittömässä yhteydessä tehtävä tarkastus, jossa rikosepäilyvaatimusta ei olisi. Tämä olisi perusteltua sen vuoksi, ettei tuontivalvontalain säännös poikkeaisi voimassa olevan tullilain 13 §:n 3 momentin sääntelystä ja aiheuttaisi käytännössä ongelmia maahantulon yhteydessä tehtävän tarkastuksen suorittamiselle. Kulkuneuvoissa olevissa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa voi olla sijoitettuna esimerkiksi lemmikkieläimiä, jotka pitää voida tarkastaa lemmikkieläimen kaupalliselle tuonnille tai ei-kaupalliselle siirrolle asetettujen vaatimusten noudattamisen valvomiseksi ennen niiden pääsyä Suomen rajojen sisäpuolelle.” 

Tässä hallituksen esityksessä tuontivalvontalain 10 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ainoastaan teknisesti siten, että momentista poistettaisiin viittaus 21.4.2026 kumoutuvaan lemmikkieläinasetukseen. Muutoin momentin sanamuotoa tai sisältöä ei ehdoteta muutettavaksi. Edellä sanottuun viitaten tuontivalvontalain 10 §:n 2 momentin muutosehdotus ei ole ongelmallinen perustuslain 10 §:ssä tarkoitetun kotirauhan suojan osalta. 

10.3  Omaisuuden suoja

Perustuslain 15 §:n (Omaisuuden suoja) mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään kuitenkin todennut, ettei omaisuus ole perustuslain suojaama kaikkia käyttörajoituksia vastaan, vaan omistajan oikeuksia voidaan rajoittaa lailla, joka täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset (mm. PeVL 32/2010 vp, s. 4/I ja PeVL 8/1996 vp). Omaisuuden käyttörajoitusten korvaamisella on merkitystä arvioitaessa rajoitusten hyväksyttävyyttä (PeVL 6/2010 vp ja PeVL 38/1998 vp). 

Esityksessä ehdotetaan eläintautilain 93 §:n 3 momenttia täydennettäväksi siten, että Ruokavirasto tai Tulli voisi myös itse huolehtia eläimen lopettamisesta tai tuotteen hävittämisestä sen sijaan, että lopettamista tai hävittämistä koskevan päätöksen täytäntöönpano on toimijan itsensä vastuulla. Eläimen lopetus koskisi tilanteita, joissa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen toimitettu eläin tai eläimen mukana olevat asiakirjat eivät täytä niille eläinterveyttä koskevissa säädöksissä säädettyjä vaatimuksia eikä puutteita ole mahdollista korjata tai niitä ei ole korjattu asetetussa määräajassa. Vastaavasti tuotteen hävittäminen koskisi tilanteita, joissa tuote tai sen mukana olevat asiakirjat eivät täytä niille eläinterveyttä koskevissa säädöksissä säädettyjä vaatimuksia eikä puutteita ole mahdollista korjata tai niitä ei ole korjattu asetetussa määräajassa. 

Eläintautilain 93 §:n 2 momentin mukaan Tulli tai aluehallintovirasto (1.1.2026 lukien Ruokavirasto) voi ”määrätä eläimen lopetettavaksi tai tuotteen hävitettäväksi”, mutta tämä on herättänyt kysymyksiä, voiko viranomainen myös itse huolehtia eläimen lopetuksesta tai tuotteen hävittämisestä. 

Tuontivalvontalain 14 §:n mukaan: ”Jos eläin tai tavara taikka niiden tuonti ei täytä tai epäillään, että se ei täytä tuonnille asetettuja vaatimuksia, toimivaltaisen valvontaviranomaisen on ryhdyttävä valvonta-asetuksessa, lemmikkieläinasetuksessa tai tässä laissa säädettyihin toimenpiteisiin.--” Lemmikkieläinasetuksen 35 artiklan 1 kohdan mukaan: ”Jos 33 ja 34 artiklassa säädetyissä tarkastuksissa käy ilmi, että lemmikkieläin ei täytä II tai III luvussa säädettyjä edellytyksiä, toimivaltaisen viranomaisen on virkaeläinlääkäriä ja tarvittaessa omistajaa tai valtuutettua henkilöä kuultuaan päätettävä- c) viimeisenä keinona, kun palauttaminen ei ole mahdollista ja eristäminen ei ole käytännöllistä, lopettaa lemmikkieläin lemmikkieläinten suojelua lopettamishetkellä koskevien sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaisesti.” Edelleen eläinten hyvinvointilain 99 § 2 momentin mukaan: ”Jos eläin tuodaan maahan 39 §:n vastaisesti eikä tilannetta voida korjata mainitussa pykälässä tarkoitetulla palautuksella lähtömaahan, valvontaviranomaisella on oikeus ottaa haltuun ja lopettaa tai määrätä lopetettavaksi eläin.” 

Lemmikkieläinten siirtojen valvonnassa korostuu eläintautien leviämisen estäminen. Erityisesti rabies (raivotauti) muodostaa vakavan ja kansanterveyttä uhkaavan riskin ja rabiesta esiintyy myös joissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Jos toimija velvoitetaan itse huolehtimaan eläimen lopettamisesta, on olemassa konkreettinen riski, että eläintä ei lopeteta lainkaan, vaan se jää haltijalle tai siirtyy toisen henkilön hallintaan. Edellä sanottu vaarantaa eläintautien torjunnan tavoitteita ja viranomaisvalvonnan tehokkuutta. Tuotteiden osalta Tulli valvoo esimerkiksi sitä, että sian- tai villisianlihan siirto toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta ei riko afrikkalaisen sikaruton (AFS) leviämisen estämiseksi annettuja säännöksiä. Afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhykkeeltä siirrettyyn sian- tai villisianlihaan, jota ei ole asianmukaisesti merkitty tai jolta puuttuvat vaadittavat asiakirjat, liittyy konkreettinen riski tämän helposti leviävän eläintaudin leviämisestä Suomeen. Tällaisen tuotteen turvallisesta käsittelystä, säilyttämisestä ja hävittämisestä ei voida varmistua, jos toimija velvoitetaan hävittämään tuote itse. 

Eläintautilakiin ehdotettu täsmennys Ruokaviraston ja Tullin toimivaltuuden osalta eläimen lopettamisessa ja tuotteen hävittämisessä koskisi edellä sanottuun viitaten vain sellaisia tilanteita, joissa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen toimitetussa eläimessä tai tuotteessa ilmenneitä puutteita niille eläinterveyttä koskevissa säädöksissä säädetyistä vaatimuksista ei voida korjata. Ruokavirastolla ja Tullilla on jo voimassa olevan eläintautilain 93 §:n 2 momentin mukaan oikeus määrätä eläin lopetettavaksi tai tuote hävitettäväksi. Kyse on toisin sanoen tilanteesta, jossa Suomeen yritetään tuoda eläin tai tuote Euroopan unionin lainsäädännön vastaisesti. Toimivaltuudet ovat välttämättömiä eläintautien vastustamiseksi ja kansanterveyden turvaamiseksi, joten ne palvelevat yleisen edun mukaisia tavoitteita. Niillä ei myöskään puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomalla tavalla, jolla loukattaisiin näiden oikeuksien keskeistä sisältöä. Säännösten voidaan katsoa olevan sopusoinnussa perustusvaliokunnan tulkintakäytännössä määriteltyjen perusoikeuksien rajoitusta koskevien täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusten kanssa. Edellä sanottuun viitaten eläintautililain 93 §:n 3 momentin muutosehdotus ei ole ongelmallinen perustuslain 15 §:ssä tarkoitetun omaisuuden suojan osalta. 

10.4  Asetuksen- ja määräystenantovaltuudet

Perustuslain 80 §:ssä säädetään asetuksen antamisesta ja lainsäädäntövallan siirtämisestä. Säännöksen 1 momentin mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. 

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti lainsäädäntövallan delegoinnin sallittavuuden arvioinnissa kiinnitetään yleisesti huomiota valtuuttavan säännöksen täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen (HE 1/1998 vp, s. 131/II-132/I ja PeVL 11/1999 vp). Kun arvioidaan sitä, tuleeko asetuksenantovaltuus laissa osoittaa valtioneuvostolle vai ministeriölle, perustuslakiuudistuksen yhteydessä on todettu lähtökohtana, että valtioneuvoston yleisistunto antaa asetukset laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista sekä niistä muista asioista, joiden merkitys sitä vaatii. Tämä periaate ilmenee valtioneuvoston päätöksentekoa koskevasta perustuslain 67 §:stä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on myös tuotu esiin perustuslain 80 §:n 1 momentin eräänä lähtökohtana se, että ministeriölle voidaan osoittaa asetuksenantovaltaa lähinnä teknisluonteisissa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisehköissä asioissa (PeVL 33/2004 vp).  

Lainsäädäntövallan siirtämisestä muulle viranomaiselle kuin ministeriölle säädetään perustuslain 80 §:n 2 momentissa. Erityinen syy säätää viranomaisen määräystenantovallasta on perustuslain esitöiden (HE 1/1998 vp, s.133/II) mukaan käsillä lähinnä silloin, kun kysymyksessä on tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sellainen sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 28/2008 vp) pitänyt mahdollisena määräystenantovallan osoittamista muulle kuin ministeriölle silloin, kun sääntelyn kohteena olevaan toimintaan liittyy runsaasti sellaisia ammatillisia erityispiirteitä, joita valiokunnan käytännössä on vakiintuneesti pidetty perustuslain 80 §:n 2 momentissa tarkoitettuina erityisinä syinä.  

Eläintautilain 23 §:n 5 momentin mukaan Ruokavirasto antaisi määräykset eläintautien seurantaa varten järjestettävän seurantatutkimuksen toteuttamistavasta ja -ajankohdasta sekä antaisi lisäksi tarkemmat määräykset seurantatutkimukseen liittyvistä 23 §:n 3 ja 4 momentissa säädetyistä viranomaisten ja toimijoiden velvoitteista. Nämä velvoitteet koskevat seurantatutkimuksen toteuttamisen edellyttämää näytteenottoa ja näytteiden lähettämistä tutkittavaksi. 

Eläintautilain 23 §:n 1 momentin mukaan Ruokavirasto on eläinterveyssäännöstön 26 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen suorittamaan eläintautien seurantaa. Pykälän mukaan eläintautiseurantaan liittyy tarvittavien seurantatutkimusten järjestäminen. Ehdotettu toimivalta liittyy pitkälti teknisluonteisten velvoitteiden määrittämiseen. Lisäksi määräyksenantovaltuuden piiriin kuuluvat asiat, jotka koskevat tiettyjen eläintautinäytteiden ottamista ja lähettämistä tutkittavaksi, ovat selkeästi rajattuja. Voidaan katsoa, että ehdotetulle sääntelylle on sen kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että seurantatutkimusten tarkemmasta toteuttamisesta säädettäisiin lailla tai asetuksella. Seurantatutkimukset koskevat yleisesti laajempaa toimijajoukkoa, usein tietyn eläinlajin kasvattajia tai tiettyjä eläinperäisiä elintarvikkeita jalostavia laitoksia, eikä siten ole perusteita myöskään seurantatutkimuksia koskevien velvoitteiden asettamiselle hallintopäätöksillä. 

Eläintautilain 49 §:ssä säädetään Ruokaviraston suostumusta edellyttävistä eläinten ja tuotteiden siirroista jäsenvaltioon toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta taikka alueelta. Pykälän 1 momentin 7 kohdan viittaus kumoutuvan lemmikkieläinasetuksen 32 artiklaan ehdotetaan korvattavaksi viittauksella eläinterveyssäännöstön nojalla annettavan uuden lemmikkieläinasetuksen 15 artiklan b kohtaan ja 29 artiklaan. Ehdotettu toimivallan muutos on tekninen ja perustuu lemmikkieläinasetuksen kumoutumiseen 21.4.2026 lukien. 

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.