1.1  Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma, Vahva ja välittävä Suomi, 2023, pysyvä osoite Valtioneuvoston julkaisuarkistossa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8 sisältää useita viranomaisten välistä tiedonvaihtoa ja sen sujuvoittamista rikoksentorjunnan ja rikosten ehkäisemisen tehostamiseksi koskevia kirjauksia. Kirjaukset koskevat useiden ministeriöiden hallinnonaloja, ja ne liittyvät esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden, jengirikollisuuden ja terrorismin torjuntaan, ihmiskaupan ja työperäisen hyväksikäytön ehkäisemiseen sekä kansallisen turvallisuuden parantamiseen. 

Esityksen Rikosseuraamuslaitosta koskevilla ehdotuksilla toteutettaisiin hallituksen ohjelman kirjaus (s. 191) tarvittavista lainsäädäntömuutoksista, jotta tietojen vaihtaminen vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen kiinnittyneistä henkilöistä sekä muista henkilöistä, joilla voi olla vaikutusta vankilaturvallisuuteen, olisi mahdollista eri viranomaisten välillä.  

Ulosottokaareen, lakiin verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta, sekä lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta ehdotetuilla muutoksilla toteutettaisiin osaltaan hallituksen ohjelman kirjauksia (s. 205) työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan torjunnan tehostamisesta parantamalla tietojenvaihtoa viranomaisten välillä sekä mahdollistamalla oma-aloitteinen tietojen luovuttaminen. 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä virkatyönä. Valmistelussa on tehty yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön, Verohallinnon, Rikosseuraamuslaitoksen, Ulosottolaitoksen ja aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueiden kanssa. Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvien ehdotusten osalta on lisäksi valmistelun aikana käyty keskustelua sisäministeriön, Poliisihallituksen ja keskusrikospoliisin kanssa. 

Lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta ehdotettavan muutoksen tavoitteita on lisäksi käsitelty työturvallisuussäännöksiä valmistelevassa neuvottelukunnassa 12.6.2025 ja 17.9.2025. 

Esityksen valmistelussa on hyödynnetty myös oikeusministeriön asettamaa koordinaatioryhmää rikosten ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan liittyvän tietojenvaihtosääntelyn sujuvoittamiseksi (OM068:00/2024). 

Viranomaisten välistä oma-aloitteista turvallisuus- ja rikostorjuntaperusteista tietojenvaihtoa sekä sen yhteydessä esiintyviä ongelmia, tulkintakäytäntöjä ja sääntelyn kehittämistarpeita selvittänyt VN TEAS –tutkimushanke Viranomaisten välinen oma-aloitteinen tietojenvaihto (Virvotieto) Oma-aloitteinen tietojen antaminen rikosten torjumiseksi, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:39, pysyvä osoite Valtioneuvoston julkaisuarkistossa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-216-9 valmistui 8.6.2023. Hankkeessa tarkasteltiin muun muassa vankilaturvallisuuden parantamiseen sekä talousrikollisuuden ehkäisyyn liittyvän tietojenvaihtosääntelyn nykytilaa. 

Luonnos hallituksen esitykseksi oli lausuntokierroksella 1.9.-13.10.2025 lausuntopalvelussa. Lausuntoja pyydettiin seuraavilta tahoilta: eduskunnan oikeusasiamies, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Insinööriliitto ry, Itä-Suomen aluehallintovirasto, keskusrikospoliisi, Kirkon työmarkkinajärjestö KiT, Korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestö Akava, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Lapin aluehallintovirasto, Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Poliisihallitus, Rikosseuraamuslaitos, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Suomen yrittäjät ry, Syyttäjälaitos, Teknisen Kaupan Liitto ry, Teollisuusliitto ry, tietosuojavaltuutetun toimisto, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, työ- ja elinkeinoministeriö, Ulosottolaitos, Valtion työmarkkinalaitos VTML, valtioneuvoston oikeuskansleri, valtiovarainministeriö ja Verohallinto. Lisäksi kuka tahansa on voinut antaa asiasta lausunnon lausuntopalvelun kautta.  

Lausunnoista on laadittu tiivistelmä. 

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla hankeikkunassa hankkeen tunnuksella OM063:00/2023. 

2.1  Viranomaisten välinen tiedonvaihto rikosten torjumiseksi ja ehkäisemiseksi

Viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta säädetään sekä yleislaeissa että viranomaiskohtaisesti erityislainsäädännössä. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki, on yleislaki, joka sääntelee muun muassa viranomaisten asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa. Viranomaisten tiedonhallinnasta ja teknisten rajapintojen avulla tapahtuvasta tietojen vaihtamisesta säädetään puolestaan laissa julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019), jäljempänä tiedonhallintalaki. Viranomaisten välinen tietojenvaihto muiden kuin julkisesti saatavilla olevien tietojen osalta perustuu kuitenkin keskeisiltä osin viranomaisten toimintaa tai henkilötietojen käsittelyä koskevaan, viranomaiskohtaiseen, erityislainsäädäntöön. Erityislainsäädännössä voidaan säätää esimerkiksi tietyn viranomaisen oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä tietoa toiselta viranomaiselta pyydettäessä. Nykytilanteessa lailla on voitu säätää myös tietyn viranomaisen, joko samanaikaisesti toisessa laissa säädetyn toista viranomaista koskevan pyyntöön perustuvan oikeuden kanssa rinnakkain, taikka itsenäisesti, oikeudesta luovuttaa tieto toisen viranomaisen pyynnön perusteella. Viranomaisen oma-aloitteisesta tietojen antamisesta on puolestaan kyse silloin, kun laissa nimenomaisesti säädetään viranomaisen oikeudesta tai velvollisuudesta antaa, ilmoittaa taikka luovuttaa tietoja toiselle viranomaiselle salassapitosäännösten estämättä ilman, että tietojen saaja on esittänyt tätä koskien erillistä pyyntöä.  

Esimerkiksi tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistuksen koordinaatioryhmän väliraporttiin saaduissa lausunnoissa nousi esiin viranomaisia koskevaan erityissääntelyyn liittyviä epäselvyyksiä ja haasteita, joiden on havaittu joko estävän tai vaikeuttavan viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Saadun lausuntopalautteen perusteella haasteita aiheutuu sekä epäselvästä sääntelystä että erilaisista tulkintakäytännöistä. Lausuntotiivistelmä, Tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistuksen koordinaatioryhmän väliraportti. Oikeusministeriön julkaisuja 2024:38. Saatavilla: sivu 19http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-178-6 

Viranomaisten välisen tiedonvaihdon haasteita, erityisesti ihmiskaupan ja työperäisen hyväksikäytön torjumiseksi, on edellä mainittujen lisäksi selvitetty muun muassa seuraavissa selvityksissä: Moniviranomaistoiminnan suunnitelmallista johtamista tukevien toimintamallien luominen poliisille –hanke Moniviranomaistoiminnan suunnitelmallista johtamista tukevien toimintamallien luominen poliisille, hanke 2021–2022. Hankkeen materiaalit saatavilla: https://polamk.fi/moniviranomaistoiminnan-suunnitelmallista-johtamista-tukevien-toimintamallien-luominen-poliisille, Selvitys ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunnan menettelyistä eri maissa Selvitys ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunnan menettelyistä eri maissa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:55. Pysyvä osoite Valtioneuvoston julkaisuarkistossa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163536, sekä Ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön ehkäisy: Viranomaistyön tuen tarpeet ja tietokatveet Ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön ehkäisy: Viranomaistyön tuen tarpeet ja tietokatveet. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2022:2. Pysyvä osoite Valtioneuvoston julkaisuarkistossa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163728.  

Selvityksissä tiedonvaihtoa koskevat säännökset on nähty epäselvinä ja tulkinnanvaraisina ja ne voivat siten olla esteenä tehokkaalle yhteistyölle eri viranomaisten välillä. Tulkintavaikeuksia on ilmennyt etenkin sen osalta, onko, ja millaisin edellytyksin, oma-aloitteinen tietojen antaminen toiselle viranomaiselle tämän lakisääteisen tehtävän hoitamiseksi mahdollista. 

2.2  Viranomaisten välinen tiedonvaihto vankilaturvallisuuden ylläpitämiseksi

Järjestäytyneen rikollisuuden vaikutus vankilaturvallisuuden ylläpitämiseen 

Rikosseuraamuslaitos teetti vuonna 2021 selvityksen Selvitys Rikosseuraamuslaitoksen kyvystä vastata järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamiin haasteisiin. Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 3/2021. Saatavilla: https://rikosseuraamus.fi/material/collections/20210510163527/7QCW6DgVd/2021-03_Selvitys_Risen_kyvysta_vastata_jarjestaytyneen_rikollisuuden_aiheuttamiin_haasteisiin_web.pdf järjestäytyneen rikollisuuden toiminnasta vankiloissa. Vankilaolosuhteissa järjestäytynyt rikollisryhmä pyrkii vaikuttamaan vankien ja henkilökunnan käyttäytymiseen sekä vankilan toimintojen järjestämiseen monin tavoin. Ensisijaisena tavoitteena on käyttää väkivallan uhkaan perustuvaa valta-asemaa taloudellisen hyödyn tai muiden etuisuuksien hankkimiseen. Selvityksessä todetaan, että henkilökunnan havaintojen perusteella muiden vankien painostus, käskyttäminen ja kiristys ovat järjestäytyneen rikollisryhmän tavanomaisia toimintatapoja vankilaolosuhteissa. Rikollisryhmien johtohenkilöt pyrkivät myös ohjaamaan vankilan ulkopuolella tapahtuvaa rikollista toimintaa vankilasta käsin. 

Vankilaturvallisuuden ylläpitämistä koskevan viranomaisten välisen tietojenvaihdon keskeisiä viranomaisia ovat erityisesti Rikosseuraamuslaitos ja poliisi. 

Poliisia koskevan tietojenvaihtosääntelyn osalta on käynnissä lainsäädäntöhanke (SM046:00/2023), jossa tarkoituksena on arvioida poliisilain 4 ja 7 luvun ja poliisin henkilötietolain 3 ja 4 luvun kansallista tiedonvaihtoa koskevien säännösten muutostarpeet suhteessa voimassa olevaan yleislainsäädäntöön ja poliisin nykyisen toimintaympäristön vaatimuksiin ja valmistella arvion pohjalta ehdotukset tarvittaviksi lainsäädäntömuutoksiksi. Hallituksen esitys HE 182/2025 vp annettiin eduskunnalle 4.12.2025. 

Viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja yhteistyötä koskevia toimenpiteitä sisältyy myös Valtioneuvoston periaatepäätökseen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiasta ja toimenpideohjelmasta vuosille 2025–2030 Valtioneuvoston periaatepäätös järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiasta ja toimenpideohjelmasta vuosille 2025–2030. Pysyvä osoite Valtioneuvoston julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-069-7. Strategia sisältää muun muassa seuraavat toimenpiteet: [J]ärjestäytyneen rikollisuuden hallinnollisen torjunnan ja siihen liittyvän tietojenvaihdon tehostaminen lainsäädäntöteitse, [Y]hteisen tilannekuvan ja tietoisuuden muodostaminen sekä analysoidun tiedon hyödyntäminen eri toimijoiden kesken, sekä [T]orjutaan viranomaisiin kohdistuvaa korruption uhkaa. 

Sisäministeriössä on lisäksi käynnissä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeva lainsäädäntöhanke (SM008:00/2025), jonka tavoitteena on suojata yhteiskuntaa ja yksilöitä vakavalta ja järjestäytyneeltä rikollisuudelta tehostamalla järjestäytynyttä rikollisuutta koskevaa tietojenvaihtoa ja järjestäytyneen rikollisuuden hallinnollista torjuntaa. Järjestäytyneen rikollisuuden hallinnollisella torjunnalla tarkoitetaan keinoja, joilla heikennetään järjestäytyneen rikollisuuden toimintaedellytyksiä esimerkiksi erilaisissa lupaprosesseissa taikka julkisissa hankinnoissa. 

Vankilaturvallisuuden, ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan vankiloissa, osalta on lisäksi oikeusministeriössä käynnissä lainsäädäntöhankkeet vankeuslain ja tutkintavankeuslain kehittämisestä. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vankeuslain, tutkintavankeuslain ja puolustustilalain 9 §:n muuttamisesta HE 53/2025 vp annettiin eduskunnalle 22.5.2025 (OM039:00/2021). Vankeuslain ja tutkintavankeuslain kehittämisen toinen vaihe on parhaillaan käynnissä (OM085:00/2024). 

Rikosseuraamuslaitosta koskeva tietojenvaihtosääntely 

Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietojen käsittelystä, tiedonsaantioikeuksista ja tietojen luovuttamisesta muille viranomaisille säädetään vuonna 2022 voimaan tulleella lailla henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa (1301/2021), jäljempänä myös Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietolaki. Sääntelyn uudistaminen oli yhteydessä Rikosseuraamuslaitoksen uuden tietojärjestelmän käyttöönottoon. Voimassa oleva Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietolaki on varsin uutta sääntelyä ja sen valmistelussa pyrittiin huomioimaan Rikosseuraamuslaitoksen tietojärjestelmän ja menettelytapojen uudistaminen. Uudistettu sääntely on ollut voimassa vasta vähän aikaa, eikä siinä ole havaittu merkittäviä puutteita tai korjaustarpeita viranomaisten välistä tiedonvaihtoa koskeviin säännöksiin tänä aikana. Myös oma-aloitteisesta tiedonluovuttamisesta on säädetty kattavasti niin, että Rikosseuraamuslaitos voi esimerkiksi luovuttaa oma-aloitteisesti välttämättömiä tietoja poliisille, Tullille, Rajavartiolaitokselle, puolustusvoimille, syyttäjälle, tuomioistuimelle, Oikeusrekisterikeskukselle ja muulle rikosasioiden tietosuojalaissa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle (Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietolaki 19 §). Lisäksi Rikosseuraamuslaitos voi oma-aloitteisesti luovuttaa tietoja myös esimerkiksi Maahanmuuttovirastolle sekä ulosottoviranomaiselle (21 § ja 23 §). 

Sääntelyssä havaittuja puutteita ja haasteita 

Tiedonvaihdon sujuvoittamistarpeita vankilaturvallisuuden ylläpitämiseksi vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen sekä nuoriso- ja jengirikollisuuteen liittyvien henkilöiden tietojen osalta on tunnistettu Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin välillä tapahtuvassa tietojen vaihdossa. Rikosseuraamuslaitoksen oma-aloitteinen tiedonluovuttaminen poliisille (19 §) on rajattu koskemaan toiselle viranomaiselle välttämättömiä tietoja. Sen arvioiminen, mitkä tiedot yksittäisessä tapauksessa ovat poliisille välttämättömiä, esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen kiinnittyneen henkilön osalta, voi Rikosseuraamuslaitoksen havaintojen mukaan joissakin tilanteissa joko estää tietojen luovuttamista taikka tarpeettomasti hidastaa sitä. Esimerkiksi VN TEAS -selvitykseen Oma-aloitteinen tietojen antaminen rikosten torjumiseksi, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:39, pysyvä osoite Valtioneuvoston julkaisuarkistossa . https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-216-9 sisältyneissä viranomaisten haastatteluissa, Rikosseuraamuslaitoksen haastateltavat totesivat seuraavaa: oma-aloitteiseen tietojen luovuttamiseen liittyvän ”välttämättömyyden” harkinta on ollut hankala kysymys, josta on käyty runsaasti keskustelua. Välttämättömyyteen on suhtauduttu sitä kautta, että jokin tieto on välttämätön, mikäli jokin selkeä virkatehtävä on mahdoton tehdä ilman tätä tietoa. Välttämättömyys on aina yhteydessä johonkin, esimerkiksi vankilaturvallisuuden kannalta välttämättömät tiedot eivät aina ole myös poliisille välttämätöntä, mutta toisaalta vankilaturvallisuuden tiedot voivat olla merkityksellisiä vangin vapautumisen jälkeisen turvallisuusriskin arvioinnin kohdalla. 

Oma-aloitteisessa tietojen luovuttamisessa tietoja luovuttava viranomainen joutuu arvioimaan tietojen luovuttamisen edellytyksiä myös tietoja vastaanottavan viranomaisen puolesta ja sen lakisääteisen tehtävän näkökulmasta. Julkisuuslaissa omaksutun viranomaisten erillisyyden periaatteen mukaisesti jokainen viranomainen vastaa omista tiedoistaan ja niiden antamisesta laissa säädetyin edellytyksin. 

Tiedonvaihtohaasteet voivat liittyä joko sääntelyyn ja sen eriäviin tulkintoihin eri viranomaisissa tai esimerkiksi eri viranomaisten sisäisiin käytäntöihin. Edellä kuvattu haaste arvioida tietojen välttämättömyyttä poliisin tehtävien kannalta voi olla seurausta siitä, ettei voimassa olevassa sääntelyssä ole säädetty luovutettavista tiedoista tarkemmin, vaan oma-aloitteisen luovuttamisen kynnys on kaikkien tietojen osalta säädetty Rikosseuraamuslaitoksen harkintaan tietojen välttämättömyydestä vastaanottavan viranomaisen tehtävien kannalta. 

Tietojenvaihdon haasteita on arvioitu myös toimenpideohjelmassa nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi Toimenpide ohjelma nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi vuosille 2024–2027. Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:13, saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-847-1 vuosille 2024–2027. Toimenpiteen 5.4 Parannetaan viranomaisyhteistyötä ja tiedonvaihtoa viranomaisten välillä, alatoimenpiteessä 5.4.1 Tietojen vaihdon parantaminen vankilaturvallisuuden edistämiseksi, on arvioitu tietojenvaihdon haasteista seuraavaa: [K]uitenkaan esimerkiksi vangin katujengiin kuulumisesta tai hänen tapaajiensa rikollisista yhteyksistä ei välttämättä ole tietoa heti vangin tultua vankilaan. Tällöin vankilassa ei voida ryhtyä tarpeellisiin rajoitustoimiin. Rikosseuraamuslaitoksessa olisi välttämätöntä tietää heti asiakkuuden tai vankeuden alussa, ketkä kuuluvat katujengeihin. Tietoa tarvitaan vankien sijoittelun ja erillään pitämisen vuoksi. Katujengiläisten aiheuttama väkivallan uhka vankiloissa on kasvanut huomattavasti. Vankilat eivät saa muilta viranomaisilta etukäteen tietoa vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden henkilöistä ennen kuin he ovat vankeusvankeja. Oikeudesta saada vankia koskevia tietoja vankeuden alkaessa on nykyisellään säädetty Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietolain 16 §:ssä. Rikosseuraamuslaitoksella on sen mukaan oikeus saada poliisilta tiedot ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittujen, tutkintavankien ja vankien sijoittamista sekä kansainvälistä täytäntöönpanon siirtoa, tutkintavankeusaikaisen tai vankeusaikaisen rikollisuuden estämistä varten. Tästä huolimatta käytännössä tietojen vaihtamista voivat sääntelyn lisäksi hankaloittaa kuitenkin myös esimerkiksi eri viranomaisten sisäiset prosessit taikka puuttuvat yhteiset toimintamallit ja määritelmät. 

Katujengeihin kuulumisen osalta on lisäksi 1.7.2025 tullut voimaan rikoslain (38/1889) muutos (Laki rikoslain 6 ja 17 luvun muuttamisesta (178/2025), jossa säädetään rikoksen tekemisestä osana rikollisjoukon toimintaa rangaistuksen koventamisperusteena.  

Voimassa olevassa laissa ei myöskään ole säädetty Rikosseuraamuslaitoksen mahdollisuudesta selvittää vangin siviilityön tai valvotun koevapauden työpaikkojen soveltuvuutta työnantajiksi. Rikosseuraamuslaitoksen tehtävänä on sekä estää rikosten tekeminen vankeusaikana että turvata vankeusrangaistusten ja yhdyskuntaseuraamusten turvallinen ja lainmukainen täytäntöönpano. Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteena on myös vähentää tuomittujen riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin. Työpaikkojen ja muiden toimintavelvollisuuspaikkojen osalta tulisikin voida riittävällä tavalla varmistua siitä, ettei niillä ole kytköksiä esimerkiksi vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai harmaaseen talouteen. Vankien asema työmarkkinoilla voi myös olla sellainen, että riski joutua hyväksikäytön kohteeksi on kohonnut. Esimerkiksi Harmaan talouden selvitysyksikkö teki selvityksen järjestäytyneestä rikollisuudesta yritysmaailmassa Järjestäytynyt rikollisuus suomalaisessa yrityskentässä. Verohallinto, Harmaan talouden selvitysyksikkö, 10.12.2024, saatavilla https://www.vero.fi/globalassets/harmaa-talous-ja-talousrikollisuus/selvitykset/2024_14-j%C3%A4rjest%C3%A4ytynyt-rikollisuus-suomalaisessa-yrityskent%C3%A4ss%C3%A4.pdf. Selvityksessä hyödynnettiin keskusrikospoliisin keräämiä tietoja järjestäytyneeseen rikollisuuteen yhteyksissä olevista henkilöistä. Selvityksen mukaan vuonna 2022 järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyneitä yrityksiä oli 2 407, joista suurin osa oli osakeyhtiöitä. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyviä yrityksiä oli erityisesti rakennus- ja kiinteistöalalla sekä autokaupan alalla, jotka ovat samalla myös niin sanottuja perinteisiä harmaan talouden ongelmatoimialoja, joilla esiintyy paljon myös pimeää työtä. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyneillä yrityksillä havaittiin lisäksi olevan paljon enemmän ilmoituspuutteita ja verovelkaa kuin verrokkiyrityksillä. Selvityksessä arvioitiin lisäksi, että Suomessa toimisi noin 1 600 järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytynyttä yritystä, joita ei tunnistettu keskusrikospoliisin tietojen avulla. Selvityksen löydösten perusteella suomalaisella järjestäytyneellä rikollisuudella on selkeä jalansija suomalaisessa elinkeinoelämässä. 

2.3  Viranomaisten välinen tiedonvaihto ihmiskaupan ja työperäisen hyväksikäytön torjunnan tehostamiseksi

Tietojenvaihto ja moniviranomaisyhteistyö  

Hyväksikäyttö ja ihmiskauppa ovat piilorikollisuutta, eivätkä rikosten uhrit ole itse aina aktiivisia rikoksesta ilmoittamisessa. Viranomaisten rooli on tällöin myös rikollisuuden havaitsemisessa tärkeä. Monissa viranomaistehtävissä voidaan havaita hyväksikäyttöön viittaavia seikkoja tai saada sellaista tietoa, josta voisi olla hyötyä toisen viranomaisen valvonta- tai muussa lakisääteisessä tehtävässä. Tietoa voisi hyödyntää muun muassa hyväksikäyttöä ennalta ehkäisevästi eri lupaviranomaisten lupamenettelyissä, uhrien oikeuksien turvaamisessa sekä rikosasioiden selvittämisessä ja siten rikosvastuun toteuttamisessa esimerkiksi oikea-aikaisen ja hyvin suunnitellun kohdevalvonnan avulla. Kyse voi olla sellaisesta tiedosta, jonka rooli edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisessa taikka turvaamisessa on merkittävä, mutta joka ei kuitenkaan tavoita sitä viranomaista, joka tietoa tehtävässään tarvitsisi. Tietoja tehtävässään tarvitseva viranomainen ei välttämättä myöskään tiedä toisella viranomaisella olevista tiedoista, jotka voivat perustua esimerkiksi tämän havaintoihin, eikä tämän vuoksi osaa myöskään pyytää tietoja, vaikka lainsäädännössä olisikin tarvittavat tiedonsaantioikeudet säädetty. Hyväksikäytön ja ihmiskaupan torjunnan näkökulmasta olisi siten merkitystä, että viranomaiset voisivat luovuttaa tietoja tarvittaessa myös omasta aloitteestaan. Tällä hetkellä lainsäädäntö mahdollistaa vain harvojen viranomaisten välillä oma-aloitteisen tietojenvaihtamisen. 

Poliisiammattikorkeakoulun raportissa Kimmo M. Kuukasjärvi, Saana Rikkilä & Terhi Kankaanranta, ”Matalat kynnykset on helpointa ylittää” Työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan torjunta moniviranomaistoiminnassa. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 142, Poliisiammattikorkeakoulu, Tampere, 2022. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/754541/POLAMK_Raportteja_142_verkkojulkaisu.pdf?sequence=1&isAllowed=y on tarkasteltu moniviranomaisyhteistyön ja tiedonvaihdon nykytilaa. Ihmiskaupan ja työperäisen hyväksikäytön torjuntaan osallistuu useita viranomaisia, keskeisinä viranomaisina voidaan mainita poliisi, työsuojeluviranomaiset, Rajavartiolaitos, Verohallinto ja Maahanmuuttovirasto. Myös muut viranomaiset voivat tehdä tärkeitä havaintoja ja kerätä omien tehtäviensä hoitamiseen liittyen tietoja, joita voidaan hyödyntää moniviranomaistoiminnassa. Nykyisellään tietoa kerätään ja analysoidaan eri järjestelmistä, esimerkiksi verohallinnon tulorekisteristä, vinkkien perusteella sekä tietoja vaihdetaan eri viranomaisten kesken. Poliisilaitokset ja sidosryhmät voivat toimittaa ihmiskauppaa koskevia tietoja keskusrikospoliisille, joka tuottaa tietoa koskevaa analyysipalvelua. 

Viranomaisten toimintaympäristö on muuttunut myös työperäisen hyväksikäytön torjunnan osalta. Esimerkiksi uudet työnteon muodot ja niihin mahdollisesti liittyvä hyväksikäyttö voivat olla vaikeita tunnistaa. Esimerkiksi työntekijöiden todellisen työnantajan tunnistaminen ei ole aina yksinkertaista. Myös työehtojen sisältö tai se, ovatko työntekijät työsuhteessa vai yrittäjiä, voi olla epäselvää. Viranomaisissa voidaan tehdä myös enenevissä määrin havaintoja siitä, miten liiketoiminnan laillisia rakenteita ja käytäntöjä käytetään hyväksikäytön piilotteluun. Havainnot voivat koskea myös esimerkiksi lupajärjestelmän väärinkäyttöä, jolloin viranomaisen tulisi voida ilmoittaa tekemästään väärinkäyttöä koskevasta havainnosta lupia myöntävälle viranomaiselle. 

Sääntelyssä havaittuja puutteita ja haasteita 

Eri viranomaisilta kerättyjen tietojen avulla on edellä mainitussa Poliisiammattikorkeakoulun raportissa mainittu moniviranomaisyhteistyössä esiin tulleita tiedonvaihtoa ja sen parantamista koskevia havaintoja, esimerkiksi: vihje- ja vinkkitiedon saamisen tärkeys, muut viranomaiset eivät saa tietoja mahdollisista havainnoista työvoiman hyväksikäytöstä tai muusta väärinkäytöstä, tiedonvaihtoa koskevat laintulkinnat tiedonvaihtomahdollisuuksista haittaavat tiedonvaihtoa käytännön työssä, ja lainsäädäntö nähdään hankalasti tulkittavaksi tai rajoittavaksi.  

Ihmiskauppaan ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöön liittyvien havaintojen osalta tulisi voida tietoa vaihtaa eri viranomaisten välillä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näissä tapauksissa valvonnan ja mahdollisen esitutkinnan kannalta oikea-aikaisella tiedonsaannilla ja toimenpiteiden toteuttamiselle on suuri merkitys sekä asioiden selvittämisen, mutta myös viranomaisresurssien tehokkaan kohdentamisen kannalta. Mikäli tietoa ei saada riittävän aikaisessa vaiheessa, on mahdollista, että esimerkiksi asianomistaja tai epäilty on saattanut lähteä maasta, työnantaja hävittänyt todistusaineistoa tai tutkinnan kohteena olevat yritykset tai yritysjärjestelyt muuttua. 

Korkein oikeus arvioi ratkaisussaan KKO 2023:24 oma-aloitteista tietojen luovuttamista koskevaa sääntelyä. Asiassa oli kyse poliisin oma-aloitteisesti ulosotolle luovuttamista tiedoista. Ratkaisussa todetaan, ettei laissa ollut riittävällä tavalla säädetty poliisin toimivallasta luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti. KKO:n ratkaisun perusteella tulisikin viranomaisen oma-aloitteisesta tietojen luovuttamisesta säätää riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti.  

Eri viranomaisten mahdollisuuksia nykyisen sääntelyn mukaan oma-aloitteisesti luovuttaa tietoja ihmiskaupan ja työperäisen hyväksikäytön torjumiseksi on tarkasteltu myös osana oikeusministeriön asettamaa koordinaatioryhmää rikosten ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan liittyvän tietojenvaihtosääntelyn sujuvoittamiseksi (OM068:00/2024). Tunnistettujen mahdollisten tietojenvaihdon sujuvoittamistarpeiden osalta keskustelua on käyty erityisesti työsuojeluviranomaista, maahanmuuttohallintoa, Verohallintoa ja Ulosottolaitosta koskevien säännösten osalta.  

Ulosottoviranomaisen oma-aloitteista tietojen luovuttamista koskeva sääntely  

Ulosottokaaressa on säädetty ulosottomiehen oikeudesta luovuttaa tietoja omasta-aloitteesta muille viranomaisille. Ulosottomies saa ulosottokaaren 3 luvun 72 §:n mukaan oma-aloitteisesti luovuttaa välttämättömiä tietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle, mikäli on syytä epäillä, että vastaaja tai sivullinen on saattanut syyllistyä virallisen syytteen alaiseen ulosottomenettelyssä tehtyyn rikokseen, täytäntöönpanon tuloksen olennaisesti vaarantavaan rikokseen, kirjanpitorikokseen, tai muuhun rikokseen, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin neljä kuukautta vankeutta. Siten voimassa oleva sääntely mahdollistaa tietojen luovuttamisen silloin, kun on syytä epäillä ihmiskauppaa. Muiden työperäistä hyväksikäyttöä koskevien rikosepäiltyjen osalta oma-aloitteinen luovuttaminen ei ole mahdollista, sillä ulosottokaaressa asetettu luovuttamiskynnys, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin 4 kuukautta vankeutta, ei ylity. 

Ulosottokaaressa ei kuitenkaan ole säädetty mahdollisuudesta oma-aloitteisesti luovuttaa muita kuin rikosepäilyjä koskevia tietoja, esimerkiksi tietoja toisen viranomaisen valvontatehtävän hoitamiseksi. Näin ollen tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen työsuojeluviranomaiselle ei ole nykysääntelyn valossa mahdollista. 

Verohallinnon oma-aloitteinen tietojen luovuttaminen 

Verohallinnon oma-aloitteisesta tietojen luovuttamisesta säädetään laissa verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta (1346/1999), jäljempänä myös verotietolaki, 18 §:ssä. Verotustiedot ovat pääasiassa salassa pidettäviä ja Verohallinnon oma-aloitteisesta tietojen antamisesta säädetään tyhjentävästi verotietolain 18 §:ssä. Säännös ei velvoita tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen, eli se antaa mahdollisuuden luovuttaa tietoja. Muiden viranomaisten tietojensaantioikeus voi perustua verotietolain lisäksi viranomaisen omaan lainsäädäntöön, mutta tietojensaantiin voi liittyä verotietolakiin tai kansainväliseen sääntelyyn liittyviä rajoituksia.  

Verotietolain 18.1 §:n 2 kohdan mukaan Verohallinto voi oma-aloitteisesti luovuttaa tietoja muille viranomaisille silloin, kun kyse on niiden laissa tai asetuksessa säädettyyn tehtävään liittyvän valvontavelvollisuuden täyttämisestä, jos on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta ja jonka selvittämiseksi tietojen antaminen saattaa olla tarpeen. Kyseisen kohdan soveltaminen ei ole kuitenkaan käytännön tasolla ongelmatonta, sillä se edellyttää Verohallinnolta laaja-alaista ymmärrystä eri viranomaisten ja julkista tehtävää hoitavien yhteisöjen lakisääteisistä tehtävistä, valvonnasta ja tietotarpeesta, sekä eri rikosten tunnusmerkistöjen täyttymisen edellytyksistä ja rangaistusasteista. 

Verohallinto voi kyseisen 2 kohdan ehtojen täyttyessä luovuttaa tietoja myös työsuojeluviranomaiselle. Muissa, kuin 2 kohdan tarkoittamissa epäillyissä rikostapauksissa, Verohallinto voi luovuttaa työsuojeluviranomaiselle tietoja vain verotietolain 18 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun työsuojeluviranomaisen tehtävään valvoa tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain noudattamista (1233/2006).  

Verohallinto voi tehtävässään kuitenkin tehdä havaintoja, joilla on merkitystä työsuojeluviranomaisen muidenkin valvontatehtävien hoitamisessa. Esimerkiksi lain veronumerosta ja veronumerorekisteristä (473/2021) mukaisesti Verohallinto myös rekisteröi ulkomaalaisia, pääsääntöisesti Suomeen työskentelemään tulevia henkilöitä. Rekisteröinnissä voidaan tehdä sellaisia havaintoja, jotka liittyvät työsuojeluviranomaisen tehtävään. Rekisteröinnissä tehtävien havaintojen oma-aloitteisesta luovuttamisesta työsuojeluviranomaiselle ei kuitenkaan tällä hetkellä ole säädetty, eikä Verohallinto siten voi tietoja luovuttaa. 

Työsuojeluviranomaisen oikeus saada tietojoukko 

Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006), jäljempänä työsuojelun valvontalaki, 4 c pykälässä säädetään työsuojeluviranomaisen oikeudesta saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä tietyt tietojoukot Verohallinnolta, Eläketurvakeskukselta ja Tapaturmavakuutuskeskukselta tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (1233/2006), jäljempänä tilaajavastuulaki, noudattamisen valvonnan kohdentamista varten.  

Pykälä on osa työsuojeluviranomaisen tiedonsaantioikeuksia, joita laajennettiin erityisesti vuonna 2017 harmaan talouden torjunnan vuoksi. Valvontaan käytettävissä olevien resurssien tarkoituksenmukaiseksi kohdentamiseksi työsuojeluviranomaisen on tärkeää saada tietoa, jonka avulla voidaan löytää osuvia valvontakohteita. 

Tiedonsaantioikeuksien laajentamista koskevassa hallituksen esityksessä HE 114/2016 vp. ei erikseen määritellä, mitä käsitteellä tietojoukko tarkoitetaan. Hallituksen esityksestä käy kui-tenkin ilmi (s. 10), että ”…4 c §:n nojalla saataisiin kerralla suurempi tietomäärä…”. Käsite tietojoukko tarkoittaa käytännössä samaa kuin tiedon saaminen esimerkiksi julkisuuslain nojalla ”massamuotoisesti” tai ”laajamittaisesti”. (Ks. tiedon luovuttamisesta julkisuuslain nojalla ”massamuotoisesti” tai ”laajamittaisesti” kumotun henkilötietolain (523/1999) hallituksen esitys HE 96/1998 vp. s. 41 ja julkisuuslain hallituksen esitys HE 30/1998 vp. s. 74 sekä oikeusasiamiehen ratkaisu 18.9.2017 EOAK/1473/2016.) 

Työsuojeluviranomainen saa 4 c pykälän nojalla tietojoukon, joka on käytännössä lista tietyillä hakukriteereillä etukäteen määritellyistä keskenään samantyyppisistä yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä. Hallituksen esityksen HE 114/2016 vp. (s. 32) mukaan yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävillä yksiköillä tarkoitetaan yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ssä tarkoitettuja yksiköitä. Työsuojeluviranomainen ei tietopyynnössä yksilöi yksiköitä niiden yksilöintitiedoilla, vaan muilla yksiköitä yhdistävillä ominaisuuksilla. Yksilöintitiedot saadaan vasta tietopyyntöön annetussa vastauksessa. Vastauksena saatu tietojoukko tai lista auttaa työsuojeluviranomaista kohdentamaan tilaajavastuulain noudattamisen valvontaa osuviin kohteisiin. (Tarvittaessa työsuojeluviranomainen voi jatkaa edelleen tiedon pyytämistä saamaansa tietojoukkoon/listalle kuuluvasta yhdestä yksilöidystä yksiköstä työsuojelun valvontalain 4 b §:n nojalla.) Voimassa olevan 4 c pykälän mukaan valvonnan kohdentamisessa tarpeettomiksi jääneet tiedot on hävitettävä välittömästi. Tilaajavastuulain noudattamisen valvonnassa työsuojeluviranomaisen valvonta kohdistuu tilaajaan. Työsuojeluviranomainen valvoo, että tilaaja on pyytänyt sopimuskumppaniltaan tilaajavastuulaissa tarkoitetut selvitykset ennen sopimuksen tekemistä (5 ja 5 a §). Työsuojeluviranomainen valvoo myös sitä, ettei tilaaja ole tehnyt sopimusta yrityksen kanssa, jonka vastuuhenkilö on liiketoimintakiellossa (9 §). Vastaavasti valvotaan, ettei tilaaja ole tehnyt sopimusta yrityksen kanssa, vaikka tilaajan on täytynyt tietää, että yrityksellä ei ole tarkoitus täyttää sopimuspuolena ja työnantajana lakisääteisiä maksuvelvoitteitaan (9 §). 

Työsuojelun valvontalain 4 c pykälässä tarkoitettu työsuojeluviranomaisen oikeus saada tie-tojoukko on tehostanut tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamista. Pykälän nojalla työsuojeluviranomainen saa tietää Verohallinnolta yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitäviä yksiköitä, joilla ei ole verovelasta Verohallinnon tekemää maksujärjestelyä, Eläketurvakeskukselta yksiköitä, joiden Eläketurvakeskus on valvonnassaan todennut laiminlyöneen täysin eläkevakuuttamisvelvollisuutensa, ja Tapaturmavakuutuskeskukselta yksiköitä, joiden Tapaturmavakuutuskeskus on valvonnassaan todennut laiminlyöneen täysin tapaturmavakuuttamisvelvollisuutensa. Nämä lakisääteisiä velvoitteitaan laiminlyöneet yksiköt ovat mahdollisia tilaajien sopimuskumppaneita. Yksiköt tietoon saatuaan työsuojeluviranomainen voi selvittää erikseen muilla toimenpiteillään näiltä yksiköiltä mahdollisesti vuokratyövoimaa tai alihankintaa tilanneet tilaajat. Tilaajien selvittyä valvonta kohdistetaan tilaajiin. 

Työsuojelun valvontalain 4 c pykälä on ollut yksi tehokas toimenpide muiden joukossa har-maan talouden ja myös työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan torjumiseksi. Mainittuja ei toivottuja yhteiskunnallisia ilmiöitä voidaan torjua parhaiten työsuojeluviranomaisen eri val-vontatehtävistä tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan lisäksi ulkomaalaisen työvoiman käytön sekä työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen valvonnalla. 

Työsuojeluviranomaisen suorittamassa ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnassa ulko-maalaisella työntekijällä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole Suomen kansalainen. Valvonta kohdistuu työnantajaan, joka voi olla sijoittautunut Suomeen tai ulkomaille. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse on usein työnantajasta, joka lähettää työntekijöitä Suomeen tilapäiseen työhön Euroopan unionin palvelujen tarjonnan vapauden nojalla. Ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnassa työsuojeluviranomainen valvoo, että ulkomaalaisella työntekijällä on oikeus tehdä työtä Suomessa. Valvonnan tarkoituksena on turvata myös työntekijöiden työehtojen vähimmäistaso. Valvonta voi pitää sisällään muitakin seikkoja, kuten työpaikan työympäristövalvontaa. 

Työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen valvonnassa työsuojeluviranomaisen valvonta kohdistuu työnantajaan. Työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen valvonnassa valvotaan, että työnantaja noudattaa toiminnassaan työlainsäädäntöä, kuten esimerkiksi työsopimuslakia (55/2001), työaikalakia (872/2019) ja vuosilomalakia (162/2005), sekä alan yleissitovaa työehtosopimusta. Lisäksi valvotaan yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia. Valvonnan tarkoituksena on turvata työntekijöiden työehtojen vähimmäistaso, tasapuolinen kohtelu ja työsuhdeturva. Työsuojeluviranomaisen suorittamassa ajo- ja lepoaikavalvonnassa on myös kyse työajan valvonnasta, joten ajo- ja lepoaikavalvonta määritellään perinteisesti osaksi työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen valvontaa. 

Ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnassa ja työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen valvonnassa valvontaa kannattaa kohdistaa sellaiseen työnantajaan, joka on laiminlyönyt työsuojeluviranomaisen valvontatehtäviin kuuluvien säännösten noudattamista. 

Työsuojeluviranomaisella ei nykyään ole oikeutta saada työsuojelun valvontalain 4 c pykälässä tarkoitettuja tietojoukkoja ulkomaalaisen työvoiman käytön eikä työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen valvonnan kohdentamista varten. Jos tämä oikeus olisi, työsuojeluviranomainen voisi kohdentaa valvontaa nykyistä tehokkaammin osuviin valvontakohteisiin, mikä lisäisi valvonnan vaikuttavuutta. Samalla valvontaresursseja käytettäisiin vähemmän lainsäädäntöä noudattavien työnantajien valvontaan. 

Työsuojeluviranomainen voi hyödyntää tilaajavastuulain, ulkomaalaisen työvoiman käytön ja työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen valvontansa kohdentamisessa Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetussa laissa (1207/2010) tarkoitettua ilmiöselvitystä ja velvoitteidenhoitoselvitystä. Näitä palveluja hyödyntämällä työsuojeluviranomainen voi jo nykyään saada tietoa useammasta yrityksestä kerralla, eli käytännössä tietojoukon, eli tietoa ”massamuotoisesti” tai ”laajamittaisesti”. Kyseessä ei kuitenkaan tällöin ole työsuojelun valvontalain 4 c pykälässä tarkoitettua tietojoukko. 

Harmaan talouden selvitysyksikkö voi laatia työsuojeluviranomaiselle esimerkiksi ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kannalta kiinnostavan ilmiöselvityksen. Selvitysyksikkö laatii ilmiöselvityksen aina siten, että ilmiöselvitys on anonyymi, eli siitä ei voi tunnistaa tiettyä yritystä. Ilmiöselvitykset ovat pääsääntöisesti julkisia. Ilmiöselvityksessä kuvatun yritysjoukon yksilöintitiedot ovat kuitenkin selvitysyksikön itsensä tiedossa. Työsuojeluviranomaisella on myös oikeus saada velvoitteidenhoitoselvityksiä Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n nojalla muun muassa ulkomaalaisen työvoiman käytön valvontaan. Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 5.3 §:n nojalla työsuojeluviranomainen voi pyytää, että selvitysyksikkö laatisi velvoitteidenhoitoselvityksiä ilmiöselvityksessä kuvatun ryhmän perusteella. Tällöin velvoitteidenhoitoselvityksiä koskevassa pyynnössä työsuojeluviranomainen ei yksilöi yrityksiä niiden yksilöintitiedoilla, vaan tietyillä ilmiöselvityksessä kuvatuilla ryhmäominaisuuksilla, jotka ilmiöselvityksessä yhdistävät kyseisiä yrityksiä. (Ryhmäominaisuus voisi olla esimerkiksi tietty toimiala tai se, että yritys työllistää niin sanottuja kolmansien maiden kansalaisia.) Selvitysyksikkö luovuttaa tällä perusteella työsuojeluviranomaiselle kerralla useita yksittäisiä yrityksiä koskevia velvoitteidenhoitoselvityksiä. Velvoitteidenhoitoselvitysten avulla työsuojeluviranomainen voi valita osuvia valvontakohteita esimerkiksi ulkomaalaisen työvoiman käytön valvontaan. 

Yllä kuvatulla tavalla työsuojeluviranomainen voi siis käynnistää samasta ilmiöselvityksestä useita yksilöityjä yrityksiä koskevia velvoitteidenhoitoselvityksiä tietämättä etukäteen yritys-ten yksilöintitietoja. Tämän lisäksi työsuojeluviranomainen voi pyytää selvitysyksiköltä vel-voitteidenhoitoselvityksiä useasta yrityksestä kerralla yksilöimällä kyseiset yritykset etukäteen niiden yksilöintitiedoilla, eli ilman ilmiöselvityksen hyödyntämistä pohjatietona. Velvoitteidenhoitoselvityksiä luovutetaan erilaisissa teknisissä muodoissa. Työsuojeluviranomainen vastaanottaa niitä tällä hetkellä pdf- ja taulukkomuodossa, mutta ei rakenteellisessa muodossa tietojärjestelmäsyistä. 

Harmaan talouden selvitysyksikön palvelut tukevat tehokkaasti työsuojeluviranomaisen tilaa-javastuulain, ulkomaalaisen työvoiman käytön ja työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen valvonnan kohdentamista. Palvelut vaikuttavat myönteisesti harmaan talouden, työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan torjuntaan. Työsuojeluviranomainen kohdentaa valvontaa myös muilla perinteisemmillä keinoilla, kuten eri toimialoja ja työelämän eri ilmiöitä koskevan kokemuksensa perusteella sekä vihjetietojen avulla. Valvonnan kohdentamisessa käytettyjen erilaisten keinojen valikoimaa voitaisiin kuitenkin lisätä laajentamalla työsuojelun valvontalain 4 c §:ssä tarkoitettua työsuojeluviranomaisen oikeutta saada tietojoukko. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Laki henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa 

Esityksellä sujuvoitettaisi Rikosseuraamuslaitoksen tietojen oma-aloitteista luovuttamista poliisille vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuteen torjumiseksi. 

Lisäksi ehdotetaan, että Rikosseuraamuslaitos voisi selvittää vangin tai yhdyskuntaseuraamusta suorittavan työnantajaksi taikka muuksi toimintapaikaksi ehdotetun mahdollisia yhteyksiä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen pyytämällä keskusrikospoliisilta lausunto asiassa.  

Muilta viranomaisilta saatavien tietojen osalta esityksen tavoitteena on täsmentää nykyistä sääntelyä siten, että sosiaali- ja terveyshuollosta saatavat tiedot olisivat käytettävissä myös rangaistusajan suunnitelman laatimisessa, ja että Maahanmuuttovirastolta voitaisi saada tietoja myös rangaistusta suorittavien osalta. 

Ulosottokaari 

Esityksellä laajennettaisiin ulosottomiehen mahdollisuutta antaa tietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle myös silloin, kun kyse olisi työperäiseen hyväksikäyttöön liittyvistä rikosepäilyistä.  

Lisäksi ulosottorekisterin sisältöä selkeytettäisi siten, että ulosottorekisteriin voidaan sisällyttää myös sellaisia tietoja, jotka on saatu toisen viranomaisen oma-aloitteisen tietojen luovuttamisen seurauksena.  

Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta 

Verohallinnolle ehdotetaan mahdollisuutta luovuttaa oma-aloitteisesti verotustietoja esitutkintaviranomaisille silloin, kun kyse olisi työperäiseen hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan liittyvistä rikosepäilyistä.  

Lisäksi Verohallinnon mahdollisuutta luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti työsuojeluviranomaiselle laajennettaisi siten, että jatkossa Verohallinto voisi luovuttaa tietoja myös työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen sekä työolosuhteiden ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvomiseksi.  

Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojelutoiminnasta 

Työsuojelun valvontalain 4 c pykälä muutettaisiin kokonaisuudessaan siten, että työsuojeluviranomaisella olisi oikeus saada tietojoukkoja tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamisen lisäksi työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamiseen. 

Esityksellä laajennettaisiin työsuojeluviranomaisen oikeutta saada tietojoukko Verohallinnolta tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamista varten. Työsuojeluviranomaisen oikeus saada tietojoukko Eläketurvakeskukselta ja Tapaturmavakuutuskeskukselta tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamista varten säilyisi ennallaan. Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että työsuojeluviranomaisen oikeus saada tietojoukko työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamista varten koskisi Verohallinnolta saatavia tietojoukkoja. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Viranomaisten välisen tiedonvaihdon sujuvoittaminen muilla kuin lainsäädännöllisillä keinoilla olisi mahdollista niiden viranomaisten ja tietojen osalta, joista on jo riittävällä tasolla säädetty. Tämän vuoksi ainakin uusista salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevista toimivaltuuksista on säädettävä nimenomaisesti lailla. 

7.1  Laki henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa

4 §. Rikosseuraamuslaitoksen tietojärjestelmän rekisterit. Pykälän 4 momenttia täydennettäisi siten, että rikosseuraamusrekisteriin voisi sisältyä myös vangin ja yhdyskuntaseuraamusta suorittavan työnantajaa koskevia henkilötietoja. Näillä tarkoitettaisi erityisesti työantajan yhteyshenkilönä toimivan nimeä ja yhteystietoa. Mikäli työnantajana toimisi yksityinen elinkeinoharjoittaja, silloin myös työnantajan toiminimi ja y-tunnus olisivat henkilötietoja, jotka voitaisi tallentaa rekisteriin. Työpaikkana toimivan yrityksen tai muun yhteisön vastuu- ja yhteyshenkilöiden henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisi yleislakina yleistä tietosuoja-asetusta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679) sekä tietosuojalakia (50/2018). Pykälässä tarkoitettuja työnantajan ja työnantajan yhteyshenkilön tietoja on lähtökohtaisesti tarpeen käsitellä jokaisen työnantajan osalta, jotta tarvittava yhteydenpito on mahdollista. Tämä eroaisi siten työnantajan tietojen käsittelystä ehdotetussa 16 a §:n tarkoituksessa.  

7 §. Tietojen käsittely yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanon tehtävissä. Pykälän 5 momenttia täsmennettäisi siten, että tietoihin saisi sisällyttää myös työnantajan ja sen yhteyshenkilön tietoja.  

8 §.Tietojen käsittely vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon ja tutkintavankeuden toimeenpanon tehtävissä. Pykälän 3 momenttia täsmennettäisi vastaavasti kuten 7 §:ää. Tietoihin saisi sisällyttää myös työnantajan ja sen yhteyshenkilön tietoja. 

16 §. Oikeus saada tietoja muilta viranomaisilta ja tiedonantovelvollisilta. Pykälän 1 momentin 6 kohtaa täydennettäisi siten, että se kattaisi myös tuomittua, vankia ja tutkintavankia koskevat tiedot. Kyse on tiedoista ulkomaalaisasioiden käsittelyjärjestelmään rekisteröidyn maassa oleskelua ja maasta poistamista koskevasta asiasta, maasta poistamista koskevan asian päätöksen toimeenpanosta sekä maahantulokiellosta ja sen pituudesta. Tiedot ovat tarpeen esimerkiksi kansainvälisen pidätysmääräyksen taikka kansainvälisen siirtoasian käsittelemiseksi. Voimassa olevan sääntelyn mukaan Rikosseuraamuslaitos voi saada tiedon esimerkiksi henkilölle annetusta maasta poistamista koskevasta päätöksestä silloin, kun se koskee rikoksesta epäiltyä, yhdyskuntaseuraamusta suorittavaa tai valvottuun koevapauteen sijoitettua. Tieto olisi kuitenkin tarpeen saada myös silloin, kun kyse on tuomittua, vankia tai tutkintavankia koskevasta asiasta. Esimerkiksi vankeusrangaistuksen siirtäminen vangin kotimaassa suoritettavaksi voi olla mahdollista tapauksissa, joissa henkilö on päätetty käännyttää taikka karkottaa kyseiseen maahan. Rikosseuraamuslaitoksen oikeus saada tietoja myös tuomitun, vangin ja tutkintavangin osalta tarkoittaisi käytännössä sitä, että jatkossa Rikosseuraamuslaitoksella olisi mahdollista saada tieto esimerkiksi henkilön oleskelulupaa koskevan asian vireillä olosta myös tilanteissa, joissa henkilön tullessa vankilaan oleskelulupa-asian käsittely on vielä kesken. Tällä voisi olla erityisesti merkitystä tilanteissa, joissa kyse olisi vankilassa olevasta nuoresta tai alaikäisestä turvapaikanhakijasta. Rikosseuraamuslaitoksen kannalta merkitystä olisi erityisesti sillä, mikäli henkilölle tehtäisi ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu iän selvittäminen ja selvityksen johdosta henkilön syntymävuosi muuttuisi turvapaikkaprosessin aikana niin, että sillä olisi vaikutusta myös esimerkiksi siihen voidaanko henkilö sijoittaa vankilassa aikuisten osastolle. Siten tilanteissa, joissa Rikosseuraamuslaitos jatkossa saisi tiedon, että vankilassa olevan henkilön oleskelulupa-asia on kesken, tulisi Rikosseuraamuslaitoksen pyytää tietoja riittävän usein niin, että se voisi varmistua saavansa tiedon oleskelulupaa koskevasta päätöksestä, ja siihen mahdollisesti sisältyvästä iän selvittämisestä, riittävän oikea-aikaisesti.  

Pykälän 2 momentista poistettaisiin sana ”kunnan” huomioiden sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyminen kunnilta hyvinvointialueille. Lisäksi ”terveysviranomaisilta” muutettaisi muotoon ”terveydenhuollon viranomaisilta”. Muutokset olisivat luonteeltaan teknisiä. 

Pykälän 2 momentin 3 kohtaan lisättäisi oikeus saada tiedot myös tuomitusta ja tutkintavangista. Lisäksi teknisenä muutoksena ”päihdehuollon” muutettaisi muotoon ”päihdehoidon”. Kohdassa tarkoitettujen tietojen sosiaali-, terveydenhuolto- ja kuntoutuspalveluiden käytöstä, työkokemuksesta, toimintakyvystä, päihdeongelmasta ja päihdehuollon palveluiden käytöstä, lähisuhdeväkivallasta ja edunvalvonta-asioista on katsottu olevan välttämättömiä vankeusrangaistuksen tai yhdyskuntaseuraamuksen täytäntöönpanossa sekä vapautumisen valmistelussa. Vaikka rangaistusajan suunnitelmaa voidaankin täsmentää rangaistuksen täytäntöönpanon alkamisen jälkeen, olisi kuitenkin välttämätöntä, että henkilön hoidon ja kuntoutuksen tarve ja mahdollinen toimintakyvyn puute voitaisi ottaa mahdollisimman hyvin huomioon jo ennen täytäntöönpanon alkamista. Sen lisäksi, että tiedot ovat välttämättömiä henkilön hoidon ja kuntoutuksen suunnittelemiseksi, voi henkilön tarvitsemalla kuntoutuksella olla merkitystä myös vankilasijoittelun kannalta. Ehdotuksella ei siten muutettaisi Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietolaissa tarkoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen salassapitoa suhteessa tällä hetkellä voimassa olevaan sääntelyyn. Ehdotus koskisi vain sellaisia tietolajeja, jotka Rikosseuraamuslaitoksella on jo voimassa olevan 2 momentin 3 kohdan mukaan oikeus saada. Ehdotuksella ei myöskään laajennettaisi tai muutettaisi tietojen käyttötarkoitusta. Kyse olisi siten edelleen vain välttämättömistä tiedoista ja vain laissa säädettyihin tarkoituksiin. 

16 a §.Oikeus pyytää lausunto yrityksen tai muun yhteisön soveltuvuudesta. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisi Rikosseuraamuslaitoksen oikeudesta pyytää yritystä tai muuta yhteisöä koskeva lausunto keskusrikospoliisilta sen selvittämiseksi, onko yritys tai muu yhteisö soveltuva vangin tai yhdyskuntaseuraamusta suorittavan työnantajaksi. Työnantajan soveltuvuuden selvittämisellä tarkoitettaisi oikeutta saada lausunto työnantajaksi taikka muuksi toimintavelvollisuuspaikaksi ehdotetun mahdollisista yhteyksistä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Lausunto olisi tarpeen Rikosseuraamuslaitokselle vankeuslaissa (765/2005) ja laissa yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta (400/2015) säädettyjen täytäntöönpanotehtävien hoitamiseksi. Ehdotetussa pykälässä säädettäisi lausuntomenettelystä edellä mainittujen Rikosseuraamuslaitoksen tehtävien hoitamiseksi. Pykälässä ei siten olisi tarkoitus säätää vangin tai yhdyskuntaseuraamusta suorittavan työnantajan varsinaisesta soveltuvuuden arvioinnista tai sen edellytyksistä. Säännös olisi tarpeen, jotta Rikosseuraamuslaitos voisi varmistua riittävällä tavalla siitä, että osoitettu työpaikka tai muu toimintavelvollisuuspaikka on soveltuva rangaistuksen täytäntöönpanon ja sille asetettujen tavoitteiden, esimerkiksi rikoksettoman elämän tukemisen osalta. Vangin työskentelyllä siviilityöpaikassa voi olla myös vaikutusta vankilaturvallisuuden ylläpitämiseen, esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyneet henkilöt voivat pyrkiä vaikuttamaan vankilan ulkopuolelta vankilassa oleviin henkilöihin. 

Työnantajan soveltuvuuden selvittämiseen olisi oikeus, kun kyseistä yritystä tai yhteisöä on ehdotettu vangin siviilityöpaikan työnantajaksi, valvotun koevapauden aikaiseksi työnantajaksi taikka muuksi toimintavelvollisuuspaikaksi. Rikosseuraamusta suorittava voi hankkia työpaikan itse, esimerkiksi ammatillisen opiskelun kautta, jolloin on tärkeää, että Rikosseuraamuslaitos voi tarvittaessa selvittää työnantajan soveltuvuutta jo ennen työskentelyn aloittamista.  

Mahdollisuus pyytää lausuntoa koskisi työnantajaksi taikka muuksi toimintavelvollisuuspaikaksi ehdotetun mahdollisia yhteyksiä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Lausunnon antajaksi ehdotettu keskusrikospoliisi kerää tietoa järjestäytyneen rikollisuuden toiminnasta ja henkilöistä, joilla on yhteyksiä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Rikosseuraamuslaitoksella ei kuitenkaan olisi velvollisuutta soveltuvuuden selvittämiseen ja lausunnon pyytämiseen, vaan se voisi harkita selvityksen tarvetta tapauskohtaisesti. Esimerkiksi sellaisten työnantajien taikka muiden toimintavelvollisuuspaikaksi osalta, jotka ovat jo aiemmin toimineet työnantajina tai toimintavelvollisuuspaikkoina, voisi lausunnon pyytäminen olla tarpeetonta.  

Oikeus pyytää lausuntoa olisi rajattu koskemaan työnantajaksi taikka muuksi toimintavelvollisuuspaikaksi ehdotettua yritystä tai yhteisöä. Rikosseuraamuslaitoksen täytäntöönpanoa koskevien tehtävien näkökulmasta keskeisintä on saada tieto yleisesti lausuntopyynnössä yksilöityä yritystä taikka yhteisöä koskien, ei esimerkiksi yksittäisten vastuuhenkilöiden osalta, sillä esimerkiksi rikoksettoman elämän tukemisen näkökulmasta ei ole merkitystä sillä, kenellä nimenomaisella henkilöllä kyseisessä työ- tai toimintavelvollisuuspaikassa on kytköksiä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Lausunnon rajoittaminen pelkkään työnantajaan olisi perusteltua myös keskusrikospoliisille lausuntopyynnöistä johtuvan resurssitarpeen rajaamiseksi olennaiseen. Rikosseuraamuslaitoksen tulisi lausuntoa pyytäessään yksilöidä lausunnon kohteena oleva yritys tai muu yhteisö, esimerkiksi y-tunnuksen ja toiminimen avulla. Lausuntopyyntöön ja lausuntoon voisi sisältyä henkilötietoja, mikäli niitä sisältyisi yrityksen tai yhteisön toiminimeen tai y-tunnukseen, esimerkiksi silloin kun kyse olisi yksityisestä elinkeinoharjoittajasta. Mikäli henkilötietoja käsitellään ehdotetun 16 a §:n tarkoituksessa, sovelletaan henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettua lakia (1054/2018), jäljempänä rikosasioiden tietosuojalaki.  

Keskusrikospoliisin oikeus käsitellä henkilötietoja lausuntopyynnön käsittelemiseksi ja lausunnon antamiseksi kuuluisi rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalalle, jota täydentää muun muassa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettu laki (616/2019). Rikosseuraamuslaitoksen lausuntopyyntö ja sen johdosta annettava lausunto olisi rajattu koskemaan vain työnantajaa tai muuta toimintavelvollisuuspaikkaa. Käytännössä kuitenkin organisaation yhteyksissä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen on kysymys yksittäisistä henkilöistä ja heidän mahdollisista yhteyksistään, ja lausuntopyyntöä käsitellessään ja lausuntoa antaessaan keskusrikospoliisin olisikin tarpeen käsitellä yksittäisiä henkilöitä koskevia tietoja. Lausunnon antamisessa olisi käytännössä kysymys henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 5–8 §:ssä tarkoitetuista henkilötiedoista. Tarkoituksena olisi, että lausuntopyynnön käsittelyn yhteydessä suoritettava henkilötietojen käsittely perustuisi nyt ehdotetun säännöksen lisäksi edellä mainituissa säädöksissä oleviin henkilötietojen käsittelyä koskeviin säännöksiin ja keskusrikospoliisin hallussa olevien henkilötietojen hyödyntämiseen. Annettava lausunto ei sisältäisi henkilötietoja.  

Keskusrikospoliisi antaisi lausuntona näkemyksensä siitä, onko keskusrikospoliisi havainnut kyseisellä työnantajalla mahdollisia kytköksiä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Keskusrikospoliisi voisi myös jättää lausumatta asiassa. Tämä voisi olla perusteltua esimerkiksi tilanteessa, jossa keskusrikospoliisi joutuu tekemään lausuntopyynnön saadessaan punnintaa, mitä tietoa on mahdollista luovuttaa ja voiko tiedon luovuttaminen mahdollisesti vaarantaa poliisin toimintaa. Rikosseuraamuslaitos voisi käyttää keskusrikospoliisilta pyytämäänsä lausuntoa vangin tai yhdyskuntaseuraamusta suorittavan työpaikkaa koskevan asian ratkaisemisessa. Lausunto ei kuitenkaan olisi Rikosseuraamuslaitosta sitova, vaan työnantajan soveltuvuuden arviointi perustuisi Rikosseuraamuslaitoksen asiassa tekemään kokonaisharkintaan. 

Rikosseuraamuslaitoksen keskusrikospoliisilta saamaan lausuntoon sovellettaisi julkisuuslakia. Lausunto olisi salassa pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella. Sen mukaan salassa pidettäviä ovat poliisin ja muun esitutkintaviranomaisen rikosten ehkäisemistä tai niiden selvittämistä varten ylläpitämät rekisterit ja rikosten ehkäisemistä koskevat selvitykset. Lisäksi julkisuuslain 11 §:ssä säädetään asianosaisjulkisuudesta ja sen rajoittamisesta, jonka mukaisesti lausunnon asianosaisjulkisuutta voitaisi rajoittaa, mikäli siitä tiedon antaminen on vastoin erittäin tärkeää yleistä taikka yksityistä etua. Rikosseuraamuslaitoksen rekisteritietojen osalta ehdotetaan lisäksi 36 §:n 1 momenttiin lisättäväksi, että rekisteröidyllä ei olisi oikeutta tarkastaa omia tietojaan lausuntomenettelyä koskien. 

Lausuntopyyntöihin ja lausuntojen antamiseen tulisi sovellettavaksi yleislakina tiedonhallintalaki. Tiedonhallintalain 22 §:n 1 momentissa säädetään siitä, millä edellytyksillä viranomainen voi luovuttaa tietoja teknisen rajapinnan avulla. Edellytyksenä teknisen rajapinnan käyttämiselle on, että tietojen luovuttaminen on säännöllisesti toistuvaa ja luovutettavat tiedot vakiosisältöisiä. Myös 23 §:ssä tarkoitetun katseluyhteyden avaaminen toiselle viranomaiselle voisi tulla sovellettavaksi.  

19 §. Tietojen luovuttaminen toiselle rikosasioiden tietosuojalaissa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Pykälään lisättäisi uusi 2 momentti, jossa säädettäisi, 1 momentin säännöstä täydentävänä, yksityiskohtaisemmin poliisille luovutettavista tiedoista silloin, kun kyse on vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan luovutettavista tiedoista. Voimassa olevassa 1 momentissa säädetään Rikosseuraamuslaitoksen oikeudesta luovuttaa tietoja sekä pyynnöstä että myös oma-aloitteisesti siltä osin, kuin se on välttämätöntä 1 momentissa tarkoitettua viranomaisen laissa säädettyä tehtävää varten. Kyseinen 1 momentti kattaa useille eri viranomaisille luovutettavia tietoja ja siinä säädetty luovuttamisen edellytys on, että viranomainen on harkinnut luovutuksen olevan välttämätöntä. Kun tietoja luovutetaan toisen viranomaisen pyynnöstä, tulee tietoja pyytävän viranomaisen lähtökohtaisesti arvioida pyydettävien tietojen luovuttamisen perusteet ja merkityksen oman laissa säädetyn tehtävänsä kannalta siten, että tietoja luovuttava viranomainen voi arvioida tietojenluovuttamisen lainmukaisuuden. Oma-aloitteisessa tietojen luovuttamisessa tietoja luovuttava viranomainen joutuu pyyntöperusteisesta luovuttamisesta poiketen harkitsemaan tietojen luovuttamisen perusteet ja merkityksen myös toisen, tietoja vastaanottavan, viranomaisen tehtävien kannalta. Oma-aloitteisesti luovutettavien tietojen osalta Rikosseuraamuslaitos joutuu siten 1 momentissa tarkoitetussa tilanteissa harkitsemaan tietojen välttämättömyyttä toisen viranomaisen tehtävien kannalta. Ehdotettu tarkennus poliisille oma-aloitteisesti luovutettavien tietojen osalta olisi tarpeen siksi, että Rikosseuraamuslaitoksella ei ole oman tehtävänsä puitteissa mahdollista kattavasti arvioida esimerkiksi sitä, mitä tietoja poliisilla jo on hallussaan, ja mitkä tiedot siten poliisin näkökulmasta olisi välttämättömiä luovuttaa Rikosseuraamuslaitoksen omasta-aloitteesta.  

Ehdotetun 2 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitos voisi pyynnöstä ja myös omasta-aloitteestaan luovuttaa poliisille tietoja silloin, jos tiedot ovat tarpeen vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Luovuttaa voisi tiedot, jotka koskevat vangin yhteyksiä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen Tietojen luovuttamisen edellytyksenä olisi tietojen tarpeellisuus poliisin tehtävien kannalta. Luovutettavat tiedot olisi rajattu koskemaan vangin yhteyksiä vakavaa ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Mikäli vakavaan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja estämiseen liittyviä tietoja luovutetaan poliisin pyynnön perusteella, tulee poliisin arvioida pyynnössään pyydettyjen tietojen tarpeellisuus tehtäviensä kannalta. Rikosseuraamuslaitoksen luovuttaessa tietoja oma-aloitteisesti, tulee Rikosseuraamuslaitoksen arvioida tietojen ja siten myös tietojen luovuttamisen tarpeellisuus myös poliisin osalta. Luovutuksen edellytyksenä oleva vaatimus tietojen tarpeellisuudesta olisi matalampi kuin 1 momentissa säädetty vaatimus tietojen välttämättömyydestä. Luovutettavat tietosisällöt olisi kuitenkin rajattu täsmällisesti, kun vastaavasti 1 momentissa tietosisältöjä ei olisi lueteltu vaan ne olisi sidottu välttämättömyyteen.  

Tietojen luovuttamistapaan sovellettaisiin yleislakina tiedonhallintalakia. Tiedonhallintalain 22 §:n 1 momentissa säädetään siitä, millä edellytyksillä viranomainen voi luovuttaa tietoja teknisen rajapinnan avulla. Edellytyksenä teknisen rajapinnan käyttämiselle on, että tietojen luovuttaminen on säännöllisesti toistuvaa ja luovutettavat tiedot vakiosisältöisiä. 

36 §. Tarkastusoikeuden rajoitukset. Pykälän 1 momenttiin lisättäisi rekisteröidyn tarkastusoikeuden rajoituksen piiriin 16 a §:ssä tarkoitetut lausuntopyynnön tai lausunnon tiedot. Voimassa olevassa 36 §:ssä säädetään Rikosseuraamuslaitoksen toiminnassa välttämättömistä erityisistä tarkastusoikeuden rajoituksista. Kyse on rikosasioiden tietosuojalakia täsmentävästä säännöksestä. Keskusrikospoliisin antamaan lausuntoon sovellettaisi julkisuuslakia, jonka 24 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella lausunto olisi salassa pidettävä. Lausuntopyynnöstä ja sitä koskevasta lausunnosta voi kuitenkin käydä ilmi sellaisia vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä tietoja, joiden antaminen rekisteröidylle voisi vaarantaa vankilaturvallisuutta taikka henkilöiden turvallisuutta.  

7.2  Ulosottokaari

1 luku Yleiset säännökset 

26 §. Rekisterin tietosisältö. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan lisättäisiin muilta viranomaisilta saatavat tiedot. Lisäyksen tarkoituksena olisi selventää voimassa olevaa sääntelyä, jonka mukaan ulosottorekisteriin saa kerätä ja tallentaa erityistietoina ulosottoasian asianosaisilta ja sivullisilta saatuja tietoja ja ulosottoviranomaisen muulla tavoin hankkimia ulosottoasiaan liittyviä tietoja. Ulosottoviranomainen voi ulosottokaaren 3 luvun 48–68 §:ssä tarkemmin säädetyillä tavoilla hankkia ulosottoasiaan liittyviä tietoja ulosoton asianosaisilta, sivullisilta ja muilta viranomaisilta, ja näitä tietoja käsitellään ulosottorekisterissä ulosottoasiaan liittyvinä erityistietoina. Toisilta viranomaisilta tiedonsaantioikeuksien puitteissa hankitut tiedot, kuten verotustiedot ja tiedot viranomaisten rekistereihin rekisteröidystä omaisuudesta, ovat vakiintunut osa tätä tiedonhankintaa ja tiedonkäsittelyä. Lisäksi muutoksella olisi tarkoitus mahdollistaa muiden viranomaisten oma-aloitteisesti luovuttamien tietojen tallentaminen ja käsittely ulosottorekisterissä. Esimerkiksi sisäministeriössä käynnissä olevassa poliisin tietojenvaihtoa koskevassa säädöshankkeessa (SM046:00/2023) tavoitteena on parantaa poliisin mahdollisuuksia luovuttaa eri viranomaisille salassa pidettäviä tietoja ja varmistaa, että poliisin kansallista tiedonvaihtoa koskevat säännökset tukisivat viranomaisyhteistyötä. Lisäksi kyseisen hankkeen tavoitteena on, että Rajavartiolaitosta, Tullia ja Maahanmuuttovirastoa koskevaan sääntelyyn esitettäisi tarvittavat muutokset, jotka tukisivat niin ikään mainittuja tavoitteita Rajavartiolaitoksen, Tullin ja Maahanmuuttoviraston toiminnan näkökulmasta. Muutoksilla ei olisi kuitenkaan vaikutusta sen osalta, että ulosottorekisteriin tallennettaisiin jatkossakin vain vireillä olevien ulosottoasioiden käsittelyn kannalta tarpeellisia tietoja. Jos toiselta viranomaisen oma-aloitteisesti luovuttama tieto ei liity vireillä olevaan ulosottoasiaan, ulosottoviranomaisen tulee poistaa vastaanottamansa tieto, eikä sitä tallennettaisi ulosottorekisteriin.  

3 lukuYleiset menettelysäännökset 

72 §. Oma-aloitteinen tietojen antaminen. Pykälän 1 momenttia selkeytettäisiin ja lisäksi momenttiin lisättäisiin uusi 4 kohta, jonka mukaan tietoja voisi luovuttaa oma-aloitteisesti myös silloin, kun kyse olisi työsyrjinnästä, kiskonnasta työelämässä, törkeästä kiskonnasta työelämässä, kiskonnasta tai ihmiskaupasta.  

Sääntelyn selkeyttämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi 1 momentin sanamuoto olisi jatkossa ”luovuttaa” sijaan ”antaa”, vastaavasti kuten voimassa olevissa 2 ja 3 momenteissa on käytetty. Pykälässä säädettyä ulosottomiehen oma-aloitteista tietojen luovuttamista koskevien aiempien esitöiden HE 216/2001 mukaan kyseessä olisi vasta rikosepäily, ulosottomieheltä ei voitaisi edellyttää perinpohjaista rikosoikeudellista arviota rikoksen todennäköisyydestä, tunnusmerkistön törkeysasteesta taikka osallisuuskysymyksistä. Ulosottomiehen virheenä ei voitaisi yleensä pitää sitäkään, että henkilöä lopulta syytetään tai hänet tuomitaan teosta, joka ei ole virallisen syytteen alainen. Nyt ehdotetulla muutoksella selkeytettäisiin pykälätekstiä siltä osin, että luovutettavien tietojen tulisi olla välttämättömiä käsillä olevan asian saattamiseksi kyseisen viranomaisen tietoon. Nyt ehdotettu muutos vastaisi paremmin myös aiemmissa esitöissä todettua seikkaa, ettei ulosottomieheltä voida vaatia rikosoikeudellista arviota asiassa. Tietoja voidaan luovuttaa saman luvun 70 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle viranomaiselle siinä mainittua tarkoitusta varten. Kyseisessä kohdassa tarkoitettuja viranomaisia ovat syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiset, joille tietoja voidaan antaa rikosten selvittämistä, esitutkintaa, syyteharkintaa ja tuomioistuinkäsittelyä varten sekä törkeiden rikosten ennalta estämistä varten ja suojelupoliisille valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtion turvallisuutta uhkaavien rikosten ennalta estämistä varten. 

Pykälän 1 momenttiin lisättäisi uusi 4 kohta, jonka mukaan ulosottomies voisi omasta aloit-teestaan luovuttaa tietoja myös silloin, kun niiden epäillään liittyvän työsyrjintään, kiskontaan työelämässä, törkeään kiskontaan työelämässä, kiskontaan tai ihmiskauppaan. Kohdan lisääminen olisi tarpeen, sillä kyseiset rikokset eivät sisälly voimassa olevaan sääntelyyn. Kyse olisi työperäiseen hyväksikäyttöön liittyvistä rikoksista. Ihmiskauppa sisältyy jo nykyiseen 4 kohtaan, joka uuden 4 kohdan myötä muuttuisi 5 kohdaksi, joka kattaa törkeitä rikoksia koskevat epäilyt. Olisi kuitenkin tarpeen mainita ihmiskauppa myös uudessa 4 kohdassa, koska työperäisessä hyväksikäytössä ja ihmiskaupassa on kyse rikosilmiöstä, joka tyypillisesti on piilorikollisuutta, eivätkä rikosten uhrit itse ilmoita rikoksesta. Tällöin myös viranomaisten rooli rikosten havaitsemisessa korostuu. Ulosottomies voisi siten jatkossa oma-aloitteisesti antaa myös työperäistä hyväksikäyttöä koskevia tietoja esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisille rikosten selvittämistä, esitutkintaa, syyteharkintaa ja tuomioistuikäsittelyä varten.  

7.3  Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta

18 §.Verohallinnon oikeus tietojen oma-aloitteiseen antamiseen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisi uusi 16 kohta, jonka mukaan Verohallinto voisi luovuttaa tietoja työsuojeluviranomaiselle työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen sekä työolosuhteiden ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvomiseksi. Lisäksi momenttiin lisättäisi uusi 17 kohta, jonka mukaan Verohallinto voisi oma-aloitteisesti luovuttaa esitutkintaviranomaiselle tietoja, joiden voidaan epäillä liittyvän työperäiseen hyväksikäyttöä tai ihmiskauppaa koskeviin rikoksiin. 

Pykälän 1 momentin uudessa 16 kohdassa säädettäisi siitä, että verovalvonnassa havaittuja tietoja voisi oma-aloitteisesti luovuttaa työsuojeluviranomaiselle myös työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen sekä työolosuhteiden ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvomiseksi. Ehdotetussa 16 kohdassa täydennettäisi voimassa olevassa 4 kohdassa säädettyä työsuojeluviranomaisen tilaajavastuulain valvontaa koskevaa tehtävää siten, että uusi 16 kohta kattaisi myös muut työsuojeluviranomaisen valvontatehtävät, joiden hoitamiseksi työsuojeluviranomaiselle on lain työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojelutoiminnasta (44/2006) 4 b §:ssä säädetty oikeus saada tietoja toiselta viranomaiselta ja julkista tehtävä hoitavalta. Työsuojeluviranomaisen tekemässä työolosuhteiden valvonnassa on työsuojelun valvontalain 4 b §:ää koskevien esitöiden (HE 94/2021 vp) mukaan kyse esimerkiksi työpaikan ja työympäristön rakenteiden turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevien säännösten sekä koneiden, työvälineiden ja muiden laitteiden turvallisuutta koskevien säännösten noudattamista työpaikoilla, sekä esimerkiksi työnteon fyysisten ja psyykkisten kuormitustekijöiden valvonnasta. Ehdotetulla muutoksella ei muutettaisi Verohallinnon tehtäviä taikka verovalvonnan sisältöä, vaan kysymys olisi siitä, että Verohallinnolla olisi mahdollisuus luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti. Verovalvonnan yhteydessä voidaan tehdä havaintoja, joiden oma-aloitteinen luovuttaminen työsuojeluviranomaiselle myös työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen sekä työolosuhteiden ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvomiseksi olisi perusteltua. Verohallinto voi omassa tehtävässään tehdä havaintoja esimerkiksi toimialasta poikkeavasta palkanmaksusta, tai ulkomaalaisten henkilöiden rekisteröintien yhteydessä voidaan havaita työnteko-oikeudettomia henkilöitä. Esimerkiksi aina ei ole selvää, kuka on työntekijöiden todellinen työnantaja, mitkä työehdot ovat, tai ovatko työntekijät työsuhteessa vai yrittäjiä. Samaan aikaan tietoisuus työperäisestä hyväksikäytöstä, pakkotyöstä, pakkoyrittäjyydestä ja ihmiskaupasta on noussut. Verohallinnossa on myös enenevissä määrin tehty havaintoja siitä, miten liiketoiminnan laillisia rakenteita ja käytäntöjä käytetään hyväksikäytön piilotteluun. Esimerkiksi verotarkastuksessa saatetaan tehdä pimeiden palkkojen lisäksi havaintoja alipalkkauksesta tai toimeksiantosuhteen todellisesta luonteesta. Työsuojeluviranomainen valvoo pääasiassa työsuhteessa tapahtuvaa työtä, mutta sen lisäksi työsuojeluviranomainen voi myös arvioida tarpeen mukaan sitä, onko yrittäjäksi ilmoitettu henkilö tosiasiassa työsuhteessa. Muutos mahdollistaisi tietojen ilmoittamisen työsuojeluviranomaiselle oma-aloitteisesti. Lisäksi Verohallinto voisi jatkossa luovuttaa oma-aloitteisesti myös työturvallisuuslain noudattamista koskevia havaintoja, esimerkiksi rakentamisilmoituksia ja veronumeroita koskien. Verovalvonnassa voidaan havaita tilanteita, joissa esimerkiksi veronumeroa haettaessa työnantajaksi ilmoitetaan jokin toinen yritys. Oikeus tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen ei kuitenkaan muodostaisi Verohallinnolle velvollisuutta havaintojen keräämiseen tai tulkintaan omaa tehtäväänsä laajemmin, esimerkiksi työsuhteen vähimmäisehtojen täyttymisestä. Luovutettavien tietojen joukko ja käyttötarkoitus on rajattu koskemaan työsuojeluviranomaisen laissa säädettyjä tehtäviä.  

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 17 kohta, jossa säädettäisiin Verohallinnon oikeudesta salassapitovelvollisuuden estämättä antaa oma-aloitteisesti esitutkintaviranomaiselle tietoja, joiden voidaan epäillä liittyvän työsyrjintään, kiskontaan työelämässä, törkeään kiskontaan työelämässä, kiskontaan tai ihmiskauppaan. Luovutettavien tietojen tulisi olla välttämättömiä, että epäily voidaan saattaa kyseisen viranomaisen tietoon. Kyse olisi Verohallinnon mahdollisuudesta luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti, eikä muutoksella olisi tarkoitus muuttaa Verohallinnon tehtäviä taikka verovalvonnan sisältöä. Verohallinto voisi siten luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti esitutkintaviranomaiselle silloin, kun se havaitsee kyseisiin rikoksiin viittaavaa toimintaa, esimerkiksi työntekijöihin kohdistuvaan hyväksikäyttöön viittaavia palkkoja tai maksuja. Verohallinnolta ei kuitenkaan edellytettäisi tietojen luovuttamiseksi asian yksityiskohtaisempaa rikosoikeudellista arviointia, eikä kyse olisi siten esimerkiksi rikosilmoituksen tekemisestä. Olisi esitutkintaviranomaisen tehtävänä arvioida tarkemmin mahdollista esitutkintakynnyksen taikka rikosten tunnusmerkistöjen täyttymistä. Oma-aloitteinen tietojen luovuttaminen olisi siten rajattu koskemaan vain kohdassa nimenomaisesti lueteltuihin, työperäistä hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa koskeviin rikoksiin kohdistuvia epäilyjä. Säännös ei muodostaisi Verohallinnolle laajempaa oikeutta tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen esitutkintaviranomaisille.  

Tietojen luovuttamistapaan sovellettaisiin yleislakina tiedonhallintalakia. Tiedonhallintalain 22 §:n 1 momentissa säädetään siitä, millä edellytyksillä viranomainen voi luovuttaa tietoja teknisen rajapinnan avulla. Edellytyksenä teknisen rajapinnan käyttämiselle on, että tietojen luovuttaminen on säännöllisesti toistuvaa ja luovutettavat tiedot vakiosisältöisiä.  

7.4  Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta

4 c §.Oikeus saada tietojoukko viranomaiselta ja muuta julkista tehtävää hoitavalta.  

Pykälässä säädetään työsuojeluviranomaisen oikeudesta saada salassapitosäännösten ja mui-den tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä tietyt tietojoukot Verohallinnolta, Eläketurvakeskukselta ja Tapaturmavakuutuskeskukselta tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamista varten.  

Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan siten, että työsuojeluviranomaisella olisi oikeus saada tietojoukkoja tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamisen lisäksi työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamiseen.  

Esityksellä laajennettaisiin työsuojeluviranomaisen oikeutta saada tietojoukko Verohallinnolta tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamista varten. Työsuojeluviranomaisen oikeus saada tietojoukko Eläketurvakeskukselta ja Tapaturmavakuutuskeskukselta tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamista varten säilyisi puolestaan ennallaan. 

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että työsuojeluviranomaisen oikeus saada tietojoukko työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamista varten koskisi Verohallinnolta saatavia tietojoukkoja. 

Ehdotettavan pykälän nojalla työsuojeluviranomaisella olisi oikeus saada valvontakohteiden valintaa varten tietojoukkoja tietynlaisista yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä. Yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävillä yksiköillä tarkoitettaisiin voimassa olevan pykälän tapaan yritys- ja yhteisötietolain 3 §:ssä tarkoitettuja yksiköitä. Luovutettavaan tietojoukkoon sisältyvät yksiköt olisivat laiminlyöneet jotakin toisen viranomaisen tai muun julkista tehtävää hoitavan valvomaa lakisääteistä velvoitetta tai niiden toimintaan liittyisi jokin muu piirre, joka tekisi niistä myös työsuojeluviranomaisen valvonnan kohdentamisen kannalta kiinnostavia. Se, olisiko tietojoukkoon sisältyvä tietty yksikkö lopulta todellisuudessa esimerkiksi laiminlyönyt jotakin työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen valvontaan kuuluvaa säännöstä, selviäisi aikanaan työsuojelutarkastuksella.  

Ehdotettavan pykälän 1 momentin johdantokappaleen mukaan työsuojeluviranomaisella olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä (tietyiltä viranomaisilta ja julkista tehtävää hoitavilta) tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamiseksi tietyt tietojoukot. 

Tilaajavastuulain noudattamisen valvonnassa työsuojeluviranomaisen valvonta kohdistuu ti-laajaan. Tilaajien tulee varmistaa tilaajavastuulaissa säädettävällä tavalla, että niiden kanssa vuokratyöstä tai alihankinnoista sopimuksia tekevät yritykset täyttävät sopimuspuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa. Ehdotettavan pykälän 1 momentin 1−3 kohdan nojalla työsuojeluviranomainen saisi tietää tietynlaisia yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitäviä yksiköitä. Kyseiset yksiköt ovat mahdollisia tilaajien sopimuskumppaneita. Yksiköt tietoon saatuaan työsuojeluviranomainen voi selvittää erikseen muilla toimenpiteillään näiltä yksiköiltä mahdollisesti vuokratyövoimaa tai alihankintaa tilanneet tilaajat. Tilaajien selvittyä valvonta kohdistetaan tilaajiin. On myös mahdollista, että jotkut yksiköistä toimisivat itsekin tilaajan roolissa.  

Ehdotettavan pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan työsuojeluviranomaisella olisi oikeus saada Verohallinnolta yksilöintitiedot ja muut tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamiseksi välttämättömät tiedot yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä: 

- joilla ei ole verovelasta Verohallinnon tekemää maksujärjestelyä (1 kohdan a alakohta), 

- jotka ovat laiminlyöneet palkan tai muun suorituksen maksamiseen liittyviä verolainsäädännössä tarkoitettuja velvoitteita (1 kohdan b alakohta), tai 

- joiden liikevaihtoa ja toimintaa koskevat tiedot poikkeavat samalla toimialalla toimivista vastaavankaltaisista yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä (1 kohdan c alakohta). 

Voimassa olevan pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan työsuojeluviranomaisella on oikeus saada Verohallinnolta yksilöintitiedot ja verovelan määrää koskevat tiedot yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä, joilla ei ole verovelasta Verohallinnon tekemää maksujärjestelyä. Ehdotettavan pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla työsuojeluviranomainen saisi edelleen tämänkin tietojoukon, eli oikeustila säilyisi tältä osin ennallaan. (Ks. kyseisen tietojoukon perustelut HE 114/2016 vp s. 32.)  

Lisäksi työsuojeluviranomaisen oikeutta saada tietojoukko Verohallinnolta tilaajavastuulain noudattamisen valvonnan kohdentamista varten laajennettaisiin. Ehdotettavan pykälän 1 mo-mentin 1 kohdan nojalla työsuojeluviranomainen voisi tehdä tietopyynnön Verohallinnolle myös yksiköistä, jotka ovat laiminlyöneet palkan tai muun suorituksen maksamiseen liittyviä verolainsäädännössä tarkoitettuja velvoitteita. Näissä tapauksissa olisi tyypillisesti kyse palkanmaksuun liittyvistä ilmoituspuutteista, niin sanotun pimeän palkan maksamisesta ja työntekijöiden verojen tilittämättä jättämisestä palkanmaksun yhteydessä. Verohallinto olisi todennut asian verovalvonnassa. Verohallinto olisi voinut suorittaa arvioverotuksen ilmoituspuutteiden vuoksi. (Pimeällä palkan maksamisella tarkoitetaan tavallisesti palkan ja/tai muiden palkaksi luettavien suoritusten ja etuuksien maksamista siten, että asiasta ei ilmoiteta viranomaisille ollenkaan tai osittain, ja jätetään hoitamatta palkan maksuun liittyviä työnantajan velvoitteita.) Työsuojeluviranomainen voisi tehdä tietopyynnön myös yksiköistä, jotka ovat laiminlyöneet ”muun suorituksen” maksamiseen liittyviä verolainsäädännössä tarkoitettuja velvoitteita. Kyse voisi olla erityisesti arvonlisäverojen ilmoitus- ja maksupuutteista. Verohallinto olisi voinut verottaa arvionlisäverot arvioverotuksella. ALV-ilmoitus- ja maksupuutteet voivat olla merkki tilaajavastuulain noudattamisen valvonnassa siitä tavasta ja tasosta, jolla yksikkö hoitaa lakisääteisiä velvoitteitaan. 

Ehdotettavan pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla työsuojeluviranomainen voisi tehdä tietopyynnön Verohallinnolle myös yksiköistä, joiden liikevaihtoa ja toimintaa koskevat tiedot poikkeavat samalla toimialalla toimivista vastaavankaltaisista yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä. Esimerkiksi yksikön liikevaihtoa ja kustannusrakennetta, erityisesti palkanmaksua ja palveluostoja, koskevat tiedot voisivat joissakin tapauksissa nostaa esiin toimialan muista vastaavista yksiköistä selvästi poikkeavia yksiköitä. Myös esimerkiksi yksiköiden yritystoiminnan laajuutta tai taloudellista asemaa kuvaavien tietojen ja toisaalta yksiköiden työntekijämäärien välillä voisi olla selvä epäsuhta, minkä vuoksi ne poikkeaisivat samalla toimialalla toimivista vastaankaltaisista yksiköistä. Tällaisilla tiedonhauilla olisi mahdollista nostaa esiin potentiaalisia esimerkiksi pimeää palkkaa maksaneita yksiköitä tai liian vähän palkkaa maksaneita yksiköitä. Toisinaan voisivat erottua myös yksiköt, jotka käyttävät esimerkiksi alihankkijoita tai muita sopimuskumppaneita palkatun työvoiman sijasta, vaikka toimialalla tyypillisesti käytetään pääasiassa palkattua työvoimaa. Näissä tapauksissa tiedonhaun ei tarvitsisi kohdistua Verohallinnon verovalvonnan tietoihin, vaan tiedonhakuja voitaisiin tehdä yleisemmin Verohallinnolla olevasta verotustiedosta. Tällaisilla tiedonhauilla olisi mahdollisuus löytää myös muita yksiköitä kuin niitä, jotka jo ovat valikoituneet verovalvonnan kohteiksi. On kuitenkin huomattava, että poikkeamat voivat johtua myös täysin perustelluista yksikön toimintaan liittyvistä syistä, mutta työsuojeluvalvonnan kohdentamisen vaiheessa riittäisi tieto pelkkien poikkeamien olemassaolosta. 

Ehdotettavan pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuojeluviranomaisella olisi oikeus saada Eläketurvakeskukselta yksilöintitiedot yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitä-vistä yksiköistä, joiden Eläketurvakeskus on valvonnassaan todennut laiminlyöneen täysin eläkevakuuttamisvelvollisuutensa. Myös voimassa olevan pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuojeluviranomaisella on tämä oikeus, eli oikeustila säilyisi tältä osin ennallaan. (Ks. kyseisen tietojoukon perustelut HE 114/2016 vp s. 32 alkaen.) 

Ehdotettavan pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan työsuojeluviranomaisella olisi oikeus saada Tapaturmavakuutuskeskukselta yksilöintitiedot yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä, joiden Tapaturmavakuutuskeskus on valvonnassaan todennut laiminlyöneen täysin tapaturmavakuuttamisvelvollisuutensa. Myös voimassa olevan pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan työsuojeluviranomaisella on tämä oikeus, eli oikeustila säilyisi tältä osin ennallaan. (Ks. kyseisen tietojoukon perustelut HE 114/2016 vp s. 32 alkaen.) 

Ehdotettavan pykälän 2 momentin mukaan työsuojeluviranomaisella olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen valvonnan ja ulkomaalaisen työvoiman käytön kohdentamiseksi Verohallinnolta yksilöintitiedot ja muut työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamiseksi välttämättömät tiedot yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä: 

- jotka ovat laiminlyöneet palkan tai muun suorituksen maksamiseen liittyviä verolainsäädännössä tarkoitettuja velvoitteita (1 kohta), tai 

- joiden liikevaihtoa ja toimintaa koskevat tiedot poikkeavat samalla toimialalla toimivista vastaavankaltaisista yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä (2 kohta). 

Työsuojeluviranomaisen suorittama työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonta kohdistuu työnantajaan. (Ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnassa valvotaan myös, että eräät muut tahot ovat noudattaneet heille säädettyjä velvoitteita, esimerkkinä ulkomaalaislain (301/2004) 82 §.) Ehdotettavan pykälän 2 momentin nojalla työsuojeluviranomainen saisi tietää tietynlaisia yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitäviä yksiköitä. Yksiköt tietoon saatuaan työsuojeluviranomainen voisi selvittää tarvittaessa vielä erikseen, onko tietty yksikkö työnantajan asemassa vai ei, ja kohdistaa valvontaa työnantajiin.  

Ehdotettavan pykälän 2 momentin nojalla työsuojeluviranomainen voisi tehdä tietopyyntöjä Verohallinnolle samanlaisista yksiköistä, kuin ehdotettavan pykälän 1 momentin 1 kohdan b ja c alakohdan nojalla. Työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvontaa voidaan kohdentaa pitkälti samantyyppisten tietojoukkojen avulla kuin tilaajavastuulain noudattamisen valvontaa. Ehdotettavan 2 momentin perustelut vastaavat siten tältä osin pitkälti 1 kohdan b ja c alakohdan perusteluja. Valvontatehtävien sisällöt ovat kuitenkin erilaiset. Tämä voisi mahdollisesti vaikuttaa siihen, mitä tarkempia hakukriteerejä kuhunkin tietopyyntöön valittaisiin, eli esimerkiksi millaiset laiminlyönnit tai poikkeamat kulloinkin kiinnostaisivat. Työsuojeluviranomainen suorittaa samalla tarkastuksella usein sekä työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen, että ulkomaalaisen työvoiman käytön valvontaa. Sen vuoksi ehdotettavan pykälän 2 momentin nojalla Verohallinnolta saatava tietojoukko esimerkiksi yksiköistä, jotka ovat laiminlyöneet palkan tai muun suorituksen maksamiseen liittyviä verolainsäädännössä tarkoitettuja velvoitteita, voisi palvella sekä työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen että ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamista. Ehdotettavan pykälän 2 momenttia olisikin tarkoitus tulkita siten, että tällaiset kahden valvontatehtävän kannalta olennaiset tietopyynnöt ja tietojoukot olisivat mahdollisia. 

Ehdotettavan pykälän nojalla työsuojeluviranomaisella olisi oikeus saada Verohallinnolta, Eläketurvakeskukselta ja Tapaturmavakuutuskeskukselta yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävien yksiköiden yksilöintitiedot, eli käytännössä nimi sekä yritys- ja yhteisötunnus.  

Lisäksi ehdotettavan pykälän 1 momentin 1 kohdan ja 2 momentin nojalla työsuojeluviran-omaisella olisi oikeus saada Verohallinnolta yksiköitä koskevat muut valvonnan kohdenta-miseksi välttämättömät tiedot. Yksiköitä koskevat muut valvonnan kohdentamiseksi välttämättömät tiedot voisivat jonkin verran vaihdella riippuen siitä, mitä valvontaa työsuojeluviranomainen olisi kulloinkin tietojoukon avulla kohdentamassa, millaisista yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä työsuojeluviranomainen olisi kulloinkin kiinnostunut ja mitkä tiedot olisivat käytännössä välttämättömät kunkin valvonnan kohdentamiseksi. Yleensä riittäisi muutama tieto per yksi yksikkö. Lisätietoja voitaisiin pyytää tarvittaessa valvonnan myöhemmissä vaiheissa työsuojelun valvontalain 4 b §:n nojalla. 

Ehdotettavan pykälän 3 momentin mukaan Verohallinnon luovuttamaan tietojoukkoon sisältyviin yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitäviä yksiköitä koskeviin muihin valvonnan kohdentamiseksi välttämättömiin tietoihin voisi kuulua esimerkiksi sellaisten henkilöiden yksilöintitiedot, jotka Verohallinnon mukaan omistavat yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävät yksiköt.  

Vaikka Verohallinnolta saatavat yksiköitä koskevat muut valvonnan kohdentamiseksi välttä-mättömät tiedot voisivat jonkin verran vaihdella, silti ehdotettavan pykälän 3 momentissa säädettäisiin keskeisimmistä valvonnan kohdentamiseksi välttämättömistä tiedoista. Momentti olisi esimerkinomainen, ei-tyhjentävä luettelo. 

Tavallisesti työsuojeluviranomainen selvittää omistajat muista tietolähteistä. Verohallinto voi kuitenkin saada tietoonsa, että tietyillä yksiköillä on virallisesti omistajiksi rekisteröityjen henkilöiden sijasta muut todelliset omistajat. Esimerkiksi liiketoimintakiellossa olevat henkilöt tai henkilöt, jotka haluavat salata omistuksensa, voivat käyttää bulvaania. Työsuojeluviranomaisen on syytä kohdentaa valvontaa erityisesti tällaisiin yrityksiin, joille on kasautunut työsuojeluvalvonnan kannalta kiinnostavia ehdotettavassa pykälässä tarkoitettuja piirteitä. 

Yksiköitä koskeviin muihin valvonnan kohdentamiseksi välttämättömiin tietoihin kuuluisi myös tieto yksikön työpaikan, eli työntekopaikan, fyysisestä sijainnista, jos Verohallinnolla olisi se tiedossa. Monissa töissä työntekopaikkoja voi olla useitakin.  

Työsuojeluviranomainen ei yleensä tarvitsisi tietoa yksiköiden toiminnasta laajemmin. Kuitenkin kustakin Verohallinnolle tehdystä tietopyynnöstä ja sen hakukriteereistä riippuen Verohallinnon luovuttamaan tietojoukkoon sisältyviin yksiköitä koskeviin muihin valvonnan kohdentamiseksi välttämättömiin tietoihin voisi kuulua myös esimerkiksi samantyyppisiä tietoja, joilla työsuojeluviranomainen tekisi muita tietopyyntöjä Verohallinnolle. Esimerkiksi, jos tietopyyntö koskisi yksiköitä, jotka ovat laiminlyöneet palkan maksamiseen liittyviä verolainsäädännössä tarkoitettuja velvoitteita, ja jos Verohallinnolla olisi lisäksi tieto, että joidenkin näiden laiminlyöneiden yksikköjen yritystoiminnan laajuutta kuvaavat tiedot ja työntekijämäärä ovat selvässä epäsuhdassa keskenään, tieto epäsuhdasta voitaisiin luovuttaa työsuojeluviranomaiselle ”yksikköä koskevana muuna valvonnan kohdentamiseksi välttämättömänä tietona”.  

Ehdotettavan pykälän 4 momentin mukaan työsuojeluviranomaisen olisi rajattava tietopyyn-nössä tietojoukkoa yhteistyössä Verohallinnon, Eläketurvakeskuksen tai Tapaturmavakuutus-keskuksen kanssa. Tietojoukkoa olisi rajattava yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävän yksikön oikeudellisella muodolla, maantieteellisellä alueella, aikajaksolla ja toimialalla. Verohallinnon luovuttamaa tietojoukkoa olisi rajattava myös yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävän yksikön verovelkaa koskevilla tiedoilla, palkan tai muun suorituksen maksamiseen liittyvien verolainsäädännössä tarkoitettujen velvoitteiden laiminlyöntiä koskevilla tiedoilla tai liikevaihtoa ja toimintaa koskevilla tiedoilla.  

Ehdotettavan pykälän 4 momentti vastaisi pitkälti voimassa olevan pykälän 2 momenttia. Tie-tojoukko tulisi rajata edelleen työsuojeluviranomaisen ja Verohallinnon, Eläketurvakeskuksen tai Tapaturmavakuutuskeskuksen yhteistyönä. Ehdotettavan pykälän 4 momentissa otettaisiin kuitenkin huomioon pykälän laajennettu uusi sisältö Verohallinnon osalta. 

Pyydettäessä 1 momentin 1 kohdan c alakohdassa tai 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua tietojoukkoa Verohallinnolta, työsuojeluviranomaisen olisi yksilöitävä Verohallinnolle, millaisia poikkeavia liikevaihtotietoja ja yksiköiden toimintaa koskevia tietoja Verohallinnon tulisi käyttää tehdessään hakuja verotustietoihin. Eli työsuojeluviranomaisen olisi kerrottava, millä poikkeamatiedoilla Verohallinto erottelisi tietyt yksiköt samalla toimialalla toimivista vastaavankaltaisista yksiköistä. Esimerkiksi yksikön liikevaihtoa ja kustannusrakennetta, erityisesti palkanmaksua ja palveluostoja, koskevat tiedot voisivat joissakin tapauksissa nostaa esiin toimialan muista esimerkiksi sijainniltaan ja kooltaan vastaavista yksiköistä selvästi poikkeavia yksiköitä. Työsuojeluviranomainen ja Verohallinto voisivat hyödyntää molempien kokemusta tietopyyntöjä suunniteltaessa. 

Ehdotettavan pykälän 4 momentissa tarkoitettujen tietopyynnön rajausperusteiden valintaan vaikuttaisi olennaisesti myös se, millaisia tietoaineistoja erityisesti Verohallinnolla on käytet-tävissään omia lakisääteisiä tehtäviään varten, millaisilla tietojärjestelmillä tietoja Verohallinnossa käsitellään ja millaisessa muodossa tietoja voidaan hakea ja luovuttaa työsuojeluviranomaiselle. Ehdotetun pykälän nojalla työsuojeluviranomaiselle luovutettaisiin pykälässä tarkoitettuja tietojoukkoja vain siltä osin, kuin niitä on mahdollista olemassa olevien tietoaineistojen ja tietojärjestelmien avulla muodostaa ja luovuttaa ilman kohtuutonta hallinnollista taakkaa. 

Käytännössä tietopyyntöä suunniteltaessa sovitaan myös kulloinkin luovutettavan tietojoukon enimmäismäärä ja mitoitetaan se valvonnan kohdentamisen tarpeisiin ja resursseihin. Useimmiten tietojoukon kooksi riittää kymmenet tai sadat yksiköt. Lisäksi tietojoukon suunnittelussa ja luovutettavien tietojen käsittelyssä otetaan huomioon, minkä verran tietojoukkoon sisältyy salassa pidettäviä tietoja ja sisältyykö tietojoukkoon henkilötietoja. Työsuojeluviranomainen noudattaa henkilötietojen käsittelyssä yleistä tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia, mukaan lukien asetuksen 5 artiklassa tarkoitettua minimointiperiaatetta. 

Työsuojeluviranomainen käyttäisi oikeuttaan saada tietojoukkoja ensisijaisesti silloin, kun työsuojeluviranomainen aikoisi valita valvontakohteita itsenäisesti. Lisäksi työsuojeluviranomainen voisi käyttää oikeuttaan tarvittaessa myös, kun työsuojeluviranomainen suunnittelisi yhteisvalvontaa Verohallinnon kanssa. Yhteisvalvonnan suunnittelussa Verohallinto ja työsuojeluviranomainen kertovat toisilleen aluksi yksilöintitiedot niistä valvontakohteista, jotka he aikovat tarkastaa. Tämän jälkeen katsotaan, onko valvontakohteissa sellaisia yhteisiä kohteita, jotka sekä Verohallinto että työsuojeluviranomainen tarkastavat.  

Ehdotettavan pykälän 5 momentin mukaan työsuojeluviranomaisen olisi tuhottava valvonnan kohdentamisessa tarpeettomiksi jääneet tiedot välittömästi. 5 momentissa käytettäisiin sanaa ”tuhottava” sanan ”hävitettävä” sijasta, koska sitä käytetään myös julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 21.2 §:ssä. Ehdotettava 5 momentti ei merkitsisi oikeustilan muutosta verrattuna voimassa olevan pykälän 3 momenttiin. 

10.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Ehdotetut muutokset (2. lakiehdotuksen 72 §:n 1 momentin 4 kohta ja 3. lakiedotuksen 18 §:n 1 momentin 17 kohta), joissa viitataan työperäistä hyväksikäyttöä koskeviin rikosnimikkeisiin, ovat riippuvaisia työperäistä hyväksikäyttöä koskevan sääntelyn muuttamista koskevassa hankkeessa (OM093:00/2023) ehdotettavista muutoksista työelämässä tapahtuvan hyväksikäytön rangaistavuuteen korvaamalla kiskonnantapaista työsyrjintää koskeva pykälä kiskonnalla työelämässä ja törkeällä kiskonnalla työelämässä. Kyseinen hallituksen esitys työperäistä hyväksikäyttöä koskevan sääntelyn muuttamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle viikolla 11/2026. 

Eduskunnassa on vireillä hallituksen esitys eduskunnalle terrorismirikoksia koskevan sääntelyn muuttamiseksi HE 163/2025, jossa ehdotetaan muutetavaksi verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 18 §:n 1 momentin 6 kohtaa. Ehdotukset on tarvittaessa sovitettava yhteen. 

10.2  Suhde talousarvioesitykseen

Esityksellä ei ole vaikutusta talousarvioon.