1
Sopimuksen sisältö
I luku Sopimuksen soveltamisala
1 artikla.Sopimuksen piiriin kuuluvat henkilöt. Artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Artikla on tältä osin OECD:n mallisopimuksen 1 artiklan mukainen.
Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa.
Eräissä tapauksissa sopimusta sovelletaan myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Syrjintäkieltoa koskevan 22 artiklan määräykset ja tiedonvaihtoa koskevan 24 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.
2 artikla.Sopimuksen piiriin kuuluvat verot. Artiklassa määritellään ja mainitaan ne verot, joihin sopimusta sovelletaan. Omaisuusvero on jätetty pois, koska sitä ei sopimusvaltioissa enää kanneta eikä kaksinkertaista omaisuusverotusta siis voi syntyä.
II luku Määritelmät
3—5 artikla. Yleiset määritelmät. Kotipaikka. Kiinteä toimipaikka. Artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Artiklat ovat pääosin OECD:n mallisopimuksen 3—5 artiklan mukaiset. Niihin on tehty vain vähäisiä muutoksia.
Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Määritelmiä on myös muissa artikloissa. Esimerkiksi osinko, korko ja rojalti määritellään näiden tulolajien verotusta käsittelevissä artikloissa (10—12 artikla).
Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa, jossa mainitaan myös valtio, sen valtiollinen tai hallinnollinen osa, paikallisviranomainen ja sopimuksen pöytäkirjan 3 kohdassa määritelty julkisyhteisö. Oikeushenkilön kaksoisasumistilanteessa oikea asuinpaikka ratkaistaan OECD:n mallisopimuksen mukaisesti tosiasiallisen johdon sijaintipaikan perusteella (3 kappale).
Sanonta kiinteä toimipaikka, joka määritellään 5 artiklassa, liittyy erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamiseen. Määritelmä vastaa OECD:n mallisopimuksen 5 artiklan määräyksiä.
III luku Tulon verottaminen
6 artikla.Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.
Jos osakkeiden tai muiden yhtiöoikeuksien omistus oikeuttaa niiden omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, tämän hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, vuokralleannosta tai muusta käytöstä saatavaa tuloa voidaan uuden 5 kappaleen mukaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on. Esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa osakehuoneistonsa vuokralleannosta, voidaan verottaa Suomessa.
Uuden, Portugalin aloitteesta artiklaan otetun 6 kappaleen mukaan artiklan määräyksiä sovelletaan myös kiinteän omaisuuden käyttöön tai käyttöoikeuteen liittyvistä irtaimesta omaisuudesta saatuun tuloon tai palveluista saatuun tuloon, joista kumpikin rinnastetaan kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, jossa omaisuus sijaitsee.
Artikla on 5 ja 6 kappaleen uusien määräysten lisäksi saatettu sanamuodoltaan vastaamaan OECD:n mallisopimuksen 6 artiklaa.
7 artikla.Liiketulo. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa tässä toisessa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Käsite kiinteä toimipaikka määritellään 5 artiklassa. Liiketuloa, josta kiinteän toimipaikan sijaintivaltio voi verottaa, on vain tulo, joka on luettava kuuluvaksi kyseiseen kiinteään toimipaikkaan (1 kappale). Jos liiketuloon sisältyy tuloa, jota käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, siihen sovelletaan sitä koskevia erityismääräyksiä (7 kappale). Artikla on sen OECD:n mallisopimuksen 7 artiklan version mukainen, joka oli mallisopimuksessa vielä 21 päivänä heinäkuuta 2010.
8 artikla.Merenkulku ja ilmakuljetus. Artikla on merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeus 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale).
Artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimuksen 8 artiklaa.
9 artikla.Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan osoittaa tapahtuneen. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta.
Artiklaan on lisätty 2 kappale. Artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimuksen 9 artiklaa.
10 artikla. Osinko. Osingosta voidaan verottaa sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale).
Osinko on uuden sopimuksen mukaan vapaa Suomen verosta, jos Portugalissa asuvan yhtiön maksaman osingon saaja on Suomessa asuva yhtiö, joka hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia tämän portugalilaisen yhtiön äänimäärästä (21 artiklan 2 kappaleen b kohta). Nykyisen sopimuksen mukaan Portugalissa asuvan yhtiön Suomessa asuvalle yhtiölle maksama osinko on vapaa Suomen verosta siinä laajuudessa kuin se olisi vapaa Suomen verosta, jos molemmat yhtiöt olisivat suomalaisia yhtiöitä.
Osingosta voidaan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu (lähdevaltio). Enimmäisverokanta on nykyisen 10 prosentin sijasta 5 prosenttia (osingon kokonaismäärästä), jos osinkoetuuden omistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva yhtiö, joka välittömästi omistaa vähintään 10 prosenttia osingonmaksajayhtiön pääomasta (2 kappaleen a kohta). Muutoin vero saa edelleen olla enintään 15 prosenttia (2 kappaleen b kohta). Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan näitä rajoituksia (4 kappale), jos osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan.
Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan veronhyvityksellä 21 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.
Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 10 artiklaa suurelta osin.
11 artikla. Korko. Korosta voidaan kummankin sopimuksen (ja OECD:n mallisopimuksen 11 artiklan) mukaan verottaa sekä siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu (1 kappale), että siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio, 2 kappale), jollei se ole siellä verosta vapaa 3 kappaleen nojalla. Artiklan uuden 3 kappaleen mukaan verotetaan sopimusvaltiosta kertyvästä korosta vain toisessa sopimusvaltiossa, jos koron maksaa tai korkoetuuden omistaja on tämä toinen sopimusvaltio, sen valtiollinen tai hallinnollinen osa tai paikallisviranomainen, tämän toisen sopimusvaltion keskuspankki tai jonkin näistä laitos tai väline. Pöytäkirjan 4 kappaleen mukaan 3 kappaletta sovelletaan myös Teollisen yhteistyön rahastoon (Finnfund), Finnveraan ja Suomen Vientiluottoon niin kauan kuin Suomen valtio omistaa suoraan tai epäsuorasti vähintään 95 prosenttia sen pääomasta. Uuden sopimuksen mukaan vero lähdevaltiossa saa olla enintään 10 prosenttia koron kokonaismäärästä nykyisen 15 prosentin sijasta. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (5 kappale), jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 21 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.
Lähdevaltion verottamisoikeutta koskevilla määräyksillä ei ole Suomessa käytännössä merkitystä, koska luonnollisen henkilön, joka ei asu Suomessa, ja ulkomaisen yhteisön on tuloverolain 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksellisissä tapauksissa suoritettava Suomessa veroa täältä saadusta korosta.
12 artikla. Rojalti. Rojaltista voidaan kummankin sopimuksen mukaan (ja OECD:n mallisopimuksesta poiketen) verottaa sekä siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu (1 kappale), että siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio, 2 kappale). Uuden sopimuksen mukaan (2 kappale) vero saa lähdevaltiossa olla enintään 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä nykyisen 10 prosentin sijasta. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (5 kappale), jos rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta, sekä kaivoksen tai muiden luonnon varojen hyväksikäytöstä verotetaan 6 artiklan mukaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa hyvityksellä 21 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.
Artikla ei enää koske suorituksia, jotka saadaan korvauksena teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta (leasing), mikä vastaa OECD:n mallisopimuksen 12 artiklassa olevan rojaltin määritelmää.
13 artikla. Luovutusvoitto. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa sijaitsevan (6 artiklassa tarkoitetun) kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan sekä uuden että voimassa olevan sopimuksen 1 kappaleen mukaan verottaa kiinteän omaisuuden sijaintivaltiossa.
Uuden 4 kappaleen mukaan voidaan voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa sellaisten osakkeiden tai vastaavan intressin luovutuksesta, joiden arvosta enemmän kuin 50 prosenttia suoraan tai välillisesti kertyy toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, verottaa kiinteän omaisuuden sijaintivaltiossa. Myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa osakehuoneistonsa luovutuksesta, voidaan siis tulevaisuudessa verottaa Suomessa.
Jos sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on toisessa sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, toimipaikan ja sen liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan (kuten nykyisinkin, 13 artiklan 2 kohta) verottaa tässä toisessa valtiossa eli toimipaikan sijaintivaltiossa (2 kappale). Myyntivoitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisessä liikenteessä käytetyn laivan, ilma-aluksen tai niiden käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa eli yrityksen asuinvaltiossa (3 kappale).
Voitosta, joka saadaan sellaisen omaisuuden luovutuksesta, jota ei tarkoiteta edellä selostetuissa kappaleissa, verotetaan (kuten nykyisinkin, 13 artiklan 3 kappale) vain luovuttajan asuinvaltiossa (5 kappale).
Nämä määräykset muuttavat merkittävästi nykyisen sopimuksen 13 artiklan määräyksiä asunto-osakkeista saadun luovutusvoiton verotuksen osalta ja vastaavat pääosin OECD:n mallisopimuksen 13 artiklaa tai sen kommentaaria.
14—16 artikla. Työtulo. Johtajanpalkkio. Taiteilijat ja urheilijat. Työtuloa (14 artikla) mukaan lukien työvoiman vuokrauksen puitteissa suoritetusta työstä saatu hyvitys (pöytäkirjan 5 kohta), johtajanpalkkiota (15 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (16 artikla) koskevat määräykset ovat OECD:n mallisopimuksen 15—17 artiklan ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.
17 artikla. Eläkkeet. Aikaisempaan palvelukseen perustuvia, sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksettua eläkettä ja muuta samanluonteista hyvitystä (yksityissektorin eläke) verotetaan nykyisen sopimuksen 18 artiklan mukaan vain tuossa valtiossa eli vain valtiossa, jossa tämä henkilö asuu, jollei 19 (Julkiset palkkiot) artiklan 1 kohdan määräyksistä muuta johdu.
Uuden sopimuksen 17 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle aikaisemman epäitsenäisen työn perusteella maksettua eläkettä ja muuta samanluonteista hyvitystä verotetaan vain siinä valtiossa eli henkilön asuinvaltiossa (jollei 18 artiklan 2 kappaleesta muuta johdu). Tämä vastaa nykyisen sopimuksen 18 artiklaa.
Sopimusvaltion sosiaalivakuutuslainsäädännön tai sopimusvaltion järjestämän muun julkisen sosiaaliturvan perusteella toistuvasti tai kertakorvauksena maksettua eläkettä, esimerkiksi Suomen TEL-eläkettä, ja muuta etuutta, ja sopimusvaltiosta kertyvää elinkorkoa, voidaan kuitenkin (1 kappaleen estämättä ja jollei 18 artiklan 2 kappaleesta muuta johdu) verottaa tässä valtiossa eli lähdevaltiossa (2 kappale).
Kappaleen 3 mukaan elinkoron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, jos tähän tuloon liittyvät vakuutusmaksut tai maksut oikeuttavat verovähennykseen tässä valtiossa. Suomessa nämä maksut ovat jo kauan olleet vähennyskelpoisia.
Artiklan 21 (Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen) 3 kappaleen mukaan, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö saa tuloa, josta 17 artiklan 2 kappaleen mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa (lähdevaltiossa), tämän toisen valtion on myönnettävä tämän henkilön tulosta kannettavasta verosta vähennyksenä määrä, joka vastaa ensiksi mainitussa valtiossa (asuinvaltiossa) maksettua tulosta kannettua veroa. Tämä merkitsee Portugalissa asuvalle henkilölle Suomesta maksettavan eläkkeen osalta sitä, että Portugali verottaa eläkettä asuinvaltiona ja sen lisäksi Suomi verottaa eläkettä lähdevaltiona mutta vähentää Portugalin veron. Kyseessä on niin sanottu käänteinen hyvitysmenetelmä, jossa kaksinkertaisen verotuksen poistaa tulonsaajan asuinvaltion sijasta tulon lähdevaltio.
Vähennys ei saa ylittää sitä tulosta kannettavan veron osaa, joka lasketaan ennen vähennyksen antamista ja kohdistuu tuloon, josta voidaan verottaa ensiksi mainitussa valtiossa, joten Suomen veron määrä on yläraja vähennettävän Portugalin veron määrälle.
Sopimuksen 26 artiklan (Voimaantulo) 4 kappaleen mukaan nykyisen sopimuksen 18 artiklaa sovelletaan uuden sopimuksen voimaantulon jälkeisen kolmannen kalenterivuoden loppuun asti, jos nykyisen sopimuksen 18 artiklan mukainen tulo on veronalaista siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu. Suomen osalta tätä siirtymäaikaa sovelletaan henkilöihin, joiden Suomesta saama eläketulo on näiden vuosien aikana veronalaista Portugalissa. Mikäli ehto ei täyty, uutta 17 artiklaa aletaan soveltaa heti kun sopimusta yleisesti aletaan soveltaa 26 artiklan perusteella.
Yksityisen sektorin eläkkeitä koskevat määräykset ovat samanlaiset kuin tällaisia eläkkeitä koskevat määräykset Suomen Espanjan kanssa joulukuussa 2015 tekemässä verosopimuksessa. Ne vastaavat pääosin OECD:n mallisopimuksen 18 artiklan kommentaarin vaihtoehtoisia määräyksiä. Eläkkeen kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmä on kuitenkin poikkeus mallisopimuksen määräyksiin.
18 artikla. Julkinen palvelus. Julkisesta palveluksesta saatua palkkaa tai muuta sellaista hyvitystä verotetaan 1 kappaleen a kohdan mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jonka (tai jonka valtiollisen tai hallinnollisen osan, paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön) palveluksessa henkilö on. Vastaava sääntö koskee tällaisen palveluksen perusteella maksettavaa eläkettä (2 kappale a kohta). Artiklan 1 kappaleen b kohdassa ja 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa palkkaa, muuta hyvitystä ja eläkettä verotetaan kuitenkin vain saajan asuinvaltiossa. Kaikkia näitä tuloja verotetaan kuitenkin 14—17 artiklan (työtulo, johtajanpalkkio, taiteilijat ja urheilijat ja eläke) mukaan, jos ne maksetaan jonkin edellä mainitun julkisen vallan yksikön harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä (3 kappale).
Artiklaa ei ole merkittävästi muutettu. Artikla vastaa suurelta osin OECD:n mallisopimuksen 19 artiklaa.
19 artikla.Opiskelijat. Artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja liikealan harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta. Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 20 artiklaa.
20 artikla. Muu tulo. Tuloa, jota ei käsitellä 6—19 artiklassa, verotetaan vain tulon saajan asuinvaltiossa (1 kappale). Artiklaan on lisätty paitsi OECD:n mallisopimuksen mukainen 2 kappale, myös 3 kappale, jonka mukaan jos 1 kappaleessa tarkoitettu tulomäärä kappaleessa tarkoitetun henkilön ja muun henkilön tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää määrän (jos sellainen on olemassa), josta he olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään. Määrän ylittävästä tulon osasta verotetaan silloin kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja ottaen huomioon sopimuksen muut määräykset.
Artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimuksen 21 artiklaa.
IV luku Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmät
21 artikla. Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen. Suomi käyttää kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa päämenetelmänä hyvitysmenetelmää. Suomea koskeva 2 kappaleen a kohta rakentuu sille periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan Suomessa (sen ollessa asuinvaltio) myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa Portugalissa (lähdevaltio). Suomessa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta Portugalissa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Suomi soveltaa vapautusmenetelmää osinkoon 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.
Myös Portugali käyttää hyvitysmenetelmää (1 kappale).
Yksityisen sektorin eläkkeen (17 artikla) kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa kumpikin maa käyttää niin sanottua käänteistä hyvitystä (3 kappale).
V luku Erityiset määräykset
22—24 artikla.Syrjintäkielto. Keskinäinen sopimusmenettely. Tietojen vaihtaminen. Artikla 22 (Syrjintäkielto) ja 24 (Tietojen vaihtaminen) koskevat kaikenlaatuisia veroja. Artiklat 22, 23 (Keskinäinen sopimusmenettely) ja 24 ovat OECD:n mallisopimuksen 24—26 artiklan mukaiset.
25 artikla.Diplomaattisen edustuston ja konsuliedustuston jäsenet. Diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä koskevat määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen 28 artiklan määräyksiä.
VI luku Loppumääräykset
26 artikla. Voimaantulo. Artikla sisältää sopimuksen voimaantulomääräykset.
27 artikla.Päättyminen. Artikla sisältää sopimuksen päättymistä koskevat määräykset. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.
Pöytäkirja. Pöytäkirjan I kohdan (Oikeus sopimuksen etuihin) mukaan sopimuksen määräyksiä ei pidä tulkita niin, että ne estäisivät sopimusvaltiota soveltamasta sisäisessä lainsäädännössään säädettyjä anti-avoidance-määräyksiä (a alakohta). Sopimuksessa tarkoitettuja etuja ei pidä myöntää henkilölle, joka ei ole toisesta sopimusvaltiosta saatujen tulojen etuudenomistaja (b alakohta), ja sopimuksen määräyksiä ei pidä soveltaa, jos tulon maksamisen perusteena olevan omaisuuden tai oikeuden luomiseen tai siirtämiseen osallisen henkilön pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on saada etua näistä määräyksistä tämän luomisen tai siirtämisen avulla (c alakohta).