1.1  Tausta

1.2  Valmistelu

2.1  EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

2.2  Kansallisten muutostarpeiden tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

Esitykseen sisältyvät muut merenkulun ammattipätevyyksiä koskevat ehdotukset ovat selkeyttäviä ja sääntelyn johdonmukaistamiseen liittyviä teknisluontoisia muutoksia. 

Alusturvallisuuslain muutoksen tavoitteena on suomalaisten alusten aluksenmittausten helpottaminen sekä vaativien aluksenmittausten saatavuuden turvaaminen tulevaisuudessa. Esitettyjen muutosten avulla Liikenne- ja viestintävirasto voisi päättää, missä laajuudessa ja millä aikavälillä se delegoisi suomalaisten alusten aluksenmittaamisen ja mittakirjojen myöntämisen hyväksytyille luokituslaitoksille. Tätä koskeva yksityiskohtainen työnjako Liikenne- ja viestintäviraston ja hyväksytyn luokituslaitoksen välillä sisällytettäisiin luokituslaitossopimuksiin. 

Hyväksyttyjä luokituslaitoksia ei ole tarkoitus lähtökohtaisesti valtuuttaa myöntämään suomalaisen aluksen kansainvälisiä mittakirjoja, mutta esityksen perusteella olisi mahdollista sopia yksittäistapauksissa siitä, että hyväksytty luokituslaitos voisi myöntää suomalaisen aluksen mittakirjan tarpeen vaatiessa. Suezin ja Panaman mittakirjat eivät perustu kansainvälisiin yleissopimuksiin, vaan Suezin ja Panaman kanavien kanavahallintojen omiin sääntöihin. Tämän vuoksi suomalaisten alusten vetoisuuksien määrittämisen Suezin tai Panaman kanavan mittakirjaa varten voisi tehdä myös muu taho kuin Liikenne- ja viestintäviraston valtuuttama aluksenmittaaja. Suomalaisen aluksen Suezin ja Panaman kanavien mittakirjojen ei tarvitse olla Liikenne- ja viestintäviraston myöntämiä. 

Henkilöluettelolain muutoksen tavoitteena on kumota direktiivin salliman siirtymäajan päättyessä tarpeettomiksi käyneet säännökset. 

Merenkulun ympäristönsuojelulain muutoksella on tarkoitus muuttaa lakia vastaamaan alus-jätedirektiivin ((EU) 2019/883) säännöksiä. Lakia täydennettäisiin lisäämällä siihen satamien jätehuoltoa koskeva koulutusvelvoite. Lakiin lisättäisiin uusi momentti, jonka mukaan sataman pitäjän on järjestettävä sataman henkilöstölle tarvittava koulutus näiden tehtävien kannalta olennaisten ja ajantasaisten tietojen saamiseksi ja ylläpitämiseksi. Koulutuksessa olisi huomioitava erityisesti mahdollinen vaarallisten aineiden käsittely satamassa. Uusi momentti vastaisi alusjätedirektiivin säännöksiä. 

3.1  Henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijan pitäminen riskiyrityksenä ja kuljettajatodistuksen puuttuminen

Riskiluokituksen perusteista säädetään liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 13 §:ssä, jossa määritellään, millä perusteilla henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijaa on pidettävä riskiyrityksenä ja milloin perusteet riskiyrityksenä pitämiselle lakkaavat. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/480 säädetyn ERRU-tiedonvaihdon kansalliseksi yhteyspisteeksi on liikenteen palveluista annetun lain 235 §:n nojalla jo nimetty Liikenne- ja viestintävirasto, joka vastaa kyseisestä tiedonvaihdosta muiden jäsenvaltioiden kanssa. Valtioneuvoston asetuksen tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvonnasta ja viranomaisten työnjaosta (276/2022) 3 §:n 3 momentissa on säädetty Liikenne- ja viestintäviraston vastaavan yritysten riskiluokitusjärjestelmästä ja riskiluokitustiedon toimittamisesta valvontaa varten.  

Kuljettajatodistuksen myöntämisestä säädetään liikenteen palveluista annetun lain 5 §:n 4 momentissa, minkä mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto myöntää EU:n tavaraliikennelupa-asetus 5 artiklassa tarkoitetun kuljettajatodistuksen. Kotimaisilla liikenteenharjoittajilla on noin 700 voimassa olevaa kuljettajatodistusta. EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen mukaista maanteiden tavaraliikennettä harjoittavalla on oltava yhteisön liikenneluvan lisäksi kuljettajatodistus, jos kuljettaja on kolmannen maan kansalainen. EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 5 artiklan mukaisesti kuljettajatodistus myönnetään liikenteenharjoittajalle. Kuljettajatodistuksen avulla voidaan valvoa, ovatko kolmansien maiden kuljettajat laillisessa työsuhteessa ja kuljetuksesta vastaavan liikenteenharjoittajan käytettävissä. EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 6 artiklan mukaisesti sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisin tarkastuksin valvottava kuljettajatodistuksista, täyttyvätkö ne edelleen EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kuljettajatodistuksen myöntämisen edellytykset. 

Liikenteen palveluista annetun lain 200 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti poliisi-, tulli- ja rajavartiomiehellä on EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen nojalla oikeus tarkastaa tässä laissa ja tässä laissa tarkoitettua toimintaa koskevissa EU-asetuksissa kuljetuksen suorittamiseksi edellytetyt asiakirjat, jos tiedot eivät ole saatavissa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Poliisi-, tulli- ja rajavartiomies voi keskeyttää kuljetuksen, jos edellä 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat tai tiedot eivät ole saatavissa, jollei ole erityistä syytä sallia kuljetuksen jatkamista. 

Sakkorangaistuksen määräämisestä säädetään sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa (754/2010), jonka 3 §:n mukaisesti sakkovaatimuksen, rangaistusvaatimuksen ja sakkomääräyksen antaa poliisimies. Rikesakon määrää poliisimies tai syyttäjä. Rangaistusmääräyksen antaa syyttäjä. Tulli- ja rajavartiomiehen toimivallasta antaa sakkovaatimus, sakkomääräys, rikesakkomääräys ja rangaistusvaatimus säädetään erikseen. Tullimiehen oikeudesta antaa sakkomääräys, rikesakkomääräys tai sakkovaatimus säädetään rikostorjunnasta Tullissa annetun lain (623/2015) 2 luvun 7 §:ssä ja rajavartiomiehen oikeudesta rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain (108/2018) 11 §:ssä. Tulli- ja rajavartiomies voivat antaa sakkomääräyksen, rikesakkomääräyksen, sakkovaatimuksen ja rangaistusvaatimuksen siten kuin sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa säädetään. 

3.2  Ilman kuljettajaa vuokrattujen ajoneuvojen käyttäminen maanteiden tavaraliikenteessä

Liikenteen palveluista annetun lain 3 §:n mukaisesti muualla kuin Suomessa rekisteröityjen ajoneuvojen tai toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen Suomesta vuokraamien ajoneuvojen oikeudesta kuljettaa tavaraa tai henkilöitä ammattimaisesti Suomessa ja suomalaisten ajoneuvojen oikeudesta saada tarvittaessa toiseen valtioon kuljetuslupa säädetään lain 3 luvussa. Lain 17 §:n mukaisesti tavaraliikenneluvan haltijan ja 16 §:ssä tarkoitetun palveluntarjoajan on huolehdittava siitä, että sen liikenteessä käyttämä moottorikäyttöinen ajoneuvo on rekisteröity 216 §:ssä tarkoitettuun lupaviranomaisen liikenneasioiden rekisteriin ja sen käyttötarkoitukseksi on ilmoitettu luvanvarainen käyttö. Lisäksi henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijan ja 16 §:ssä tarkoitetun palveluntarjoajan on huolehdittava siitä, että kyseinen ammattimaisessa henkilö- ja tavaraliikenteessä käytettävä moottorikäyttöinen ajoneuvo on sen yksinomaisessa hallinnassa, ja se on merkitty liikenneasioiden rekisteriin. Lain 19 §:n mukaisesti kansainvälisen liikenteen kuljetusluvan nojalla ulkomailla rekisteröityä kuorma-autoa tai raskasta perävaunua saa käyttää Suomessa. Lain 20 §:n mukaisesti ulkomailla rekisteröidyllä ajoneuvolla tai ulkomaalaisen yrityksen Suomesta vuokraamalla ajoneuvolla tulee olla 3 §:n tarkoittamissa kuljetuksissa Liikenne- ja viestintäviraston myöntämä kuljetuslupa, International Transport Forumin CEMT-kuljetuslupa tai Euroopan unionin säädösten mukainen lupa, jollei kansainvälisistä sopimuksista tai unionilainsäädännöstä muuta johdu. Euroopan unionin säädösten mukaisesta luvasta säädetään EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksessa sekä EU:n tavaraliikennelupa-asetuksessa. 

Direktiivin 2006/1/EY mukaisesti jokaisen EU:n jäsenvaltion on sallittava vuokrattujen tavaraliikenteen ajoneuvojen käyttö jäsenvaltioiden välisessä liikenteessä sen alueella toiseen jäsenvaltioon sijoittuneelle yritykselle, jos ajoneuvo on rekisteröity tai otettu käyttöön viimeksi mainitun jäsenvaltion lakien mukaisesti. Lisäksi ajoneuvoa tulee käyttää EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen ja EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen mukaisesti. EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 2 artiklan mukaisesti ajoneuvolla yksinomaan tavaroiden kuljetukseen käytettävää moottorikäyttöistä ajoneuvoa, joka on rekisteröity jossakin jäsenvaltiossa, tai ajoneuvojen yhdistelmää, josta ainakin moottorikäyttöinen ajoneuvo on rekisteröity jäsenvaltiossa. Vuokrasopimus voi koskea ainoastaan ajoneuvon vuokraamista ilman kuljettajaa eikä siihen voi liittyä saman yrityksen kanssa tehty sopimus, joka koskisi kuljettajan tai muun henkilökunnan palkkaamista. Vuokrattu ajoneuvo voi vuokrasopimuksen voimassaoloaikana olla ainoastaan ajoneuvoa käyttävän yrityksen käytössä ja vuokrattua ajoneuvoa voi kuljettaa vain sitä käyttävän yrityksen henkilökunta. Tällaisella vuokratulla ajoneuvolla tarkoitetaan käytännössä sellaista moottorikäyttöistä ajoneuvoa, joka on tarkoitettu yksinomaan tavarankuljetukseen ja on kokonaismassaltaan yli 2,5 tonninen pakettiauto tai yli 3,5 tonninen kuorma-auto. 

Jäsenvaltiot voivat nykyisin asettaa erilaisia ajoneuvojen vuokrausta koskevia rajoituksia liikenteenharjoittajille. Jäsenvaltiot voivat esimerkiksi vaatia toiseen jäsenvaltion rekisteröidyn ajoneuvon välitöntä kansallista rekisteröintiä. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 5 artiklan edellytysten mukaisesti yrityksen on sijoittautumisjäsenvaltiossa hoidettava tosiasiallisesti ja yhtäjaksoisesti hallinnollista ja kaupallista toimintaansa asianmukaisilla välineillä ja toimitiloilla kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevassa toimipaikassa. Lisäksi yrityksen on johdettava kuljetustoimintaansa tosiasiallisesti ja yhtäjaksoisesti käyttäen ajoneuvoja kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevilla asianmukaisilla teknisillä välineillä. Tarkemmin yrityksellä oli sijoittautumisjäsenvaltiossa oltava jatkuvasti ja säännöllisesti käytettävissään ajoneuvoja ja kuljettajia, joilla on pysyvä asemapaikka kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevassa toimipisteessä ja joiden määrä on suhteutettu yrityksen harjoittaman liikenteen määrään. Yrityksellä on sijoittautumisjäsenvaltiossa oltava käytössään yksi tai useampi ajoneuvo, joka on rekisteröity tai otettu liikenteeseen ja jonka käytölle on annettu lupa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti siitä riippumatta, omistaako yritys nämä ajoneuvot täysin vai pitääkö se niitä hallussaan esimerkiksi lunastusoikeuden käsittävällä vuokrasopimuksella taikka vuokra- tai leasingsopimuksella. 

Jäsenvaltiot voivat tällä hetkellä rajoittaa myös yritysten omaan lukuun käytettävien yli 6 tonnin painoisten vuokrattujen ajoneuvojen käyttöä. Ne voivat myös rajoittaa omalla alueellaan sellaisten ajoneuvojen käyttöä, jotka liikenteenharjoittaja on vuokrannut sijoittautumisvaltionsa ulkopuolella. Tällaisten ajoneuvojen käytön rajoittaminen tai salliminen joissakin EU:n jäsenvaltioissa, mutta ei kaikissa, voi aiheuttaa lainsäädännön hajanaisuutta ja oikeudellista epävarmuutta EU:ssa. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 2 artiklan mukaan maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammatilla tarkoitetaan yrityksen moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä toisen lukuun tai palkkiota vastaan harjoittamaa tavarankuljetusta. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 1 artiklan 5 kohdan mukaisesti jäsenvaltio voi jättää soveltamisalan säännösten ulkopuolelle ne maantieliikenteen harjoittajat, jotka harjoittavat ainoastaan kansallista liikennettä, jolla on kuljetusmarkkinoihin vain vähäinen vaikutus kuljetettujen tavaroiden luonteen tai lyhyen kuljetusmatkan vuoksi. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 1 artiklan 5 kohdan mukaisesti sovellettaessa poikkeusta lyhyen kuljetusmatkan vuoksi omaan lukuun tapahtuva maantiekuljetuksissa, josta ei saada suoraa tai välillistä korvausta ja joka ei tuota suoraa tai välillistä tuloa ajoneuvon kuljettajalle tai muille ja jolla ei ole yhteyttä ammatilliseen toimintaan, on katsottava ei-kaupalliseksi kuljetukseksi. Kyseisestä luvanvaraisuudesta vapautetusta kuljetustoiminnasta on säädetty ilman liikennelupaa sallittavasta kaupallisesta tavaraliikenteestä tiellä annetulla valtioneuvoston asetuksella (274/2018). Suomi ei ole rajoittanut vuokrattujen ajoneuvojen käyttöä omaan lukuun käytettävissä kuljetuksissa. 

Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto on vaatinut tavaraliikenneluvan haltijan sekä liikenteen palveluista annetun lain 16 §:ssä tarkoitetun palveluntarjoajan ammattimaisessa liikennekäytössä olevan ajoneuvon rekisteröimistä liikenneasioiden rekisteriin liikenteen palveluista annetun lain 17 §:n mukaisesti. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 5 artiklan yrityksen sijoittautumisvaatimukseen perustuen Suomeen sijoittautunut yritys ei ole kotimaan kaupallisessa tavaraliikenteessä voinut käyttää ulkomaille rekisteröityä tavaraliikenteen ajoneuvoa. 

Ajoneuvolain (82/2021) 5 luvun 125 §:ssä säädetyn mukaisesti, jos ajoneuvosta ei ole suoritettava autoveroa, Suomessa vakituisesti asuva henkilö saa nykyisin käyttää Suomessa ETA-valtiossa rekisteröityä ajoneuvoa 30 päivän ajan ajoneuvon maahantuonnista ennen kuin ajoneuvo rekisteröidään Suomessa. Jos kyseessä on ajoneuvo, josta on suoritettava autoveroa, Suomessa vakituisesti asuva henkilö saa käyttää ETA-valtiossa rekisteröityä ajoneuvoa Suomessa kolmen kuukauden ajan. Ajoneuvolain 126 §:ssä säädetyn mukaisesti Genevessä vuonna 1949 tehtyyn tieliikennettä koskevaan yleissopimukseen tai Wienissä vuonna 1968 tehtyyn tieliikennettä koskevaan yleissopimukseen liittyneessä muussa valtiossa kuin Suomessa vakinaisesti asuva luonnollinen henkilö saa tilapäisesti Suomessa käyttää omaa tarvettaan varten maahan tuomaansa sopimusvaltiossa rekisteröityä M1-, N1-, O1-, O2- tai L-luokan tai niihin rinnastettavan luokan ajoneuvoa enintään yhden vuoden maahantulopäivästä. Ajoneuvolain 125 §:ssä säädettyä vaatimusta ollaan parhaillaan muuttamassa hallituksen esityksellä eduskunnalle laiksi ajoneuvolain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, jonka hankeikkuna löytyy osoitteessa: https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=LVM011:00/2020. Esityksessä ehdotetaan ETA-valtioon rekisteröidyn ajoneuvon 30 päivän enimmäiskäytön rajaa nostettavaksi kolmeen kuukauteen, jolloin Suomessa asuva henkilö voisi käyttää tavaraliikenteessä toiseen EU:n jäsenvaltioon rekisteröityä vuokrattua moottorikäyttöistä ajoneuvoa kahden perättäisen kuukauden ajan ilman ajoneuvon rekisteröintiä Suomeen. Vastaavasti lain 126 §:ään ehdotetaan muutosta, jonka mukaisesti Genevessä vuonna 1949 tehtyyn tieliikennettä koskevaan yleissopimukseen tai Wienissä vuonna 1968 tehtyyn tieliikennettä koskevaan yleissopimukseen liittyneessä muussa valtiossa kuin Suomessa vakinaisesti asuva luonnollinen henkilö saisi tilapäisesti Suomessa ollessaan käyttää maahan tuomaansa sopimusvaltiossa rekisteröityä ajoneuvoa enintään yhden vuoden maahantulopäivästä ilman oman tarpeen määritelmää. 

Ajoneuvoverolain (1281/2003) 6 luvun 38 §:ssä säädetyn mukaisesti ulkomaalla rekisteröidystä Suomeen tilapäistä käyttöä varten tuodusta ajoneuvosta, jossa käytetään polttoaineena muuta ainetta kuin moottoribensiiniä, sekä kuorma-auton perävaunusta on suoritettava ajoneuvoverona kiinteää veroa jokaiselta vuorokaudelta, jona ajoneuvoa Suomessa käytetään. Lisäksi ajoneuvoverolain 38 §:n mukaisesti ajoneuvoa katsotaan käytetyn Suomessa siitä vuorokaudesta alkaen, kun se on saapunut Suomen alueelle, sen vuorokauden loppuun, jona se on poistunut Suomen alueelta. Tämän lisäksi peritään kulutusveroa Suomessa ajetun matkan perusteella. Ajoneuvoverostalain 44 §:n mukaisesti kiinteästä verosta ja kulutusverosta on kuitenkin vapautettu Euroopan unionin jäsenvaltiossa rekisteröity ajoneuvo. Kiinteästä verosta on lisäksi vapautettu myös ulkomailla rekisteröity moottorikäyttöinen ajoneuvo, jonka rekisteröintivaltio on liittynyt 10 päivänä helmikuuta 1967 annetulla asetuksella (106/1967) voimaansaatettuun yleissopimukseen kansainvälisessä tavarankuljetuksessa käytettävien ajoneuvojen verottamisesta ja jota Suomessa tilapäisesti käytetään asianomaisen sopimuksen ehdoin ja sen rajoissa. Ajoneuvoverolain 38 §:ssä säädetyistä veroista on vapautettu vieraan valtion kanssa tehdyn sopimuksen nojalla vastavuoroisuuden ehdoin vieraassa maassa rekisteröity, Suomessa tilapäisesti käytettävä paketti-, kuorma- ja linja-auto sekä kuorma-auton perävaunu. Verovapaus myönnetään yhtä pitkäksi ajaksi kuin Suomessa rekisteröidylle ajoneuvolle on vieraassa valtiossa myönnetty vastaava etu, kuitenkin enintään yhden vuoden ajaksi maahantuonnista. Ajoneuvoverolain ei täten katsottaisi ulottuvan toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta vuokrattuun moottorikäyttöiseen ajoneuvoon maanteiden tavaraliikenteessä. 

Autoverolain (777/2020) 1 §:ssä säädetään N1-luokan pakettiautoja koskevasta autoverosta. Saman 1 §:n mukaisesti kuorma-autot eivät ole autoverolain soveltamisen piirissä. Autoverolain 2 §:ssä säädetyn mukaisesti käyttöönotolla tarkoitetaan ajoneuvon käyttöä liikenteessä Suomen alueella myös silloin, kun ajoneuvoa ei ole rekisteröity Suomessa. Ajoneuvo katsotaan otetuksi verolliseen käyttöön Suomessa, jollei sitä käytetä yksinomaan verottomaan käyttöön siten kuin 6 luvussa säädetään. Myös sellaisen N1-luokkaan kuuluvan pakettiauton, jota saisi liikenteen palveluista annetun lain 17 §:ään ehdotetun lisäyksen nojalla käyttää luvanvaraiseen tavaraliikenteeseen Suomessa, käyttö liikenteessä Suomen alueella olisi autoverolaissa tarkoitettua ajoneuvon käyttöönottoa ja veron suorittamisvelvollisuus syntyisi viimeistään käytön aloituspäivänä. Autoverolain 5 §:n 2 momentin mukaisesti verovelvollinen ajoneuvosta, joka on otettu käyttöön ennen rekisteröintiä, on sen käyttöönottaja eli tässä tapauksessa vuokralle ottaja. Kun ajoneuvon käyttö Suomessa perustuu määräaikaiseen vuokrasopimukseen, voi verovelvollinen saada autoverosta vientipalautusta vastaavan vähennyksen edellytysten täyttyessä. Näin verovelvollisen maksettavaksi jää ainoastaan ajoneuvon Suomessa tapahtuvaan käyttöaikaan suhteutettu osa verosta. Verovelvollisen on annettava verotusta varten veroilmoitus. Lisäksi ajoneuvon käyttöönottajan on ennen ajoneuvon käyttöönottoa annettava ilmoitus käyttöönotosta Verohallinnolle. Määräaikaisen vuokrasopimuksen perusteella tapahtuvan käytön perusteella myönnettävän vähennyksen lisäksi autoverolaissa on säännös vähennyksestä, joka voidaan edellytysten täyttyessä myöntää ensimmäistä kertaa Suomessa käyttöönotettavan ajoneuvon verotuksessa, jos ajoneuvoa ei tulla rekisteröimään Suomessa liikennerekisteriin. Ajoneuvon käyttöönottajalle määrättävä autovero voidaan siten laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä suhteuttaa ajoneuvon käyttöaikaan Suomessa autoverolain 28 §:n tai 31 §:n ja 32 §:n nojalla. 

3.3  Merenkulun lainsäädäntöön liittyvät muutokset

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

6.1  Yleistä

Hallituksen esitysluonnos oli lausuttavana 7.9.2022–28.9.2022 välisenä aikana. Lausuntoja annettiin yhteensä 16 kappaletta. Lisäksi 6 tahoa ilmoitti, että heillä ei ole esityksestä lausuttavaa.  

Lausunnot ja lausuntoyhteenveto ovat julkisesti saatavilla valtioneuvoston hankeikkunasta osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=LVM026:00/2022. 

Aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä, matkustaja-aluksen henkilöluetteloista annettua lakia, merenkulun ympäristönsuojelulakia sekä osin alusturvallisuuden valvonnasta annettua lakia koskeva lausuntokierros järjestettiin 20.6.2022–31.8.2022. Näitä koskeva lausuntoyhteenveto on julkisesti saatavilla valtioneuvoston hankeikkunasta osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=LVM018:00/2021. Kyseisiä lakimuutoksia kannatettiin lausunnoissa. 

6.2  Tieliikennettä koskeva lausuntopalaute

Logistiikkayritysten Liitto ry kannattaa hallituksen esitysluonnosta ja pitää ehdotettuja rajoituksia sopivina. Logistiikkayritysten Liiton mukaan olisi kuitenkin syytä seurata tilanteen kehittymistä jatkossa ja tarvittaessa harkita myös kansallisen rekisteröinnin vaatimista 30 päivän kuluttua, jos näyttää syntyvän kilpailun vääristymistä tai harmaan talouden ongelmia. Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry pitää käytön rajaamista kahteen peräkkäiseen kuukauteen kalenterivuodessa hyvänä, mutta katsoo kuitenkin, että säädöksen tulee olla riittävän selkeä tulkinnan ja valvonnan varmistamiseksi. SKAL kannattaa esitettyä 25 prosentin rajoitusta yrityksen ajoneuvokantaan toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokrattavien ajoneuvojen käytössä. SKAL totesi myös, että toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokrattu tavaraliikenteen ajoneuvon rekisteröintiä Suomeen 30 päivän kuluttua tulisi harkita uudelleen. Logistiikkayritysten Liiton ja SKAL:n mukaan esityksen mukainen kevyempi menettely koskien liikenneasioiden rekisteriin tehtävää merkintää tulisi sallia myös kotimaasta vuokrattavien kuorma-autojen ilmoittamiseen. SKAL toteaa lisäksi, että mikäli ulkomailta vuokrattujen ajoneuvojen käyttö sallitaan myös omaan lukuun tehtävissä kuljetuksissa, luvanvaraista liikennettä vastaavat rajoitukset tulee niillekin ottaa tällöin käyttöön. 

Autotuojat ja –teollisuus ry:n ja Autoalan Keskusliitto ry:n mukaan esitysluonnoksessa esitetty toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokrattavien ajoneuvojen käytön rajoittaminen 25 prosenttiin yrityksen ajoneuvokannasta on perusteltu. Autotuojat ja -teollisuuden ja Autoalan Keskusliiton mukaan Suomen olisi perusteltua ottaa käyttöön myös muita direktiivin sallimia rajoituksia, joiden avulla jäsenmaat voivat ottaa huomioon paikallisen markkinatilanteen ja ajoneuvojen vaihtelevan verotuksen eri jäsenvaltioissa. Autotuojat ja -teollisuus sekä Autoalan Keskusliitto esittävät toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokrattujen tavaraliikenteen ajoneuvojen rekisteröintiä Suomeen 30 vuorokauden käytön jälkeen. Tällöin ajoneuvot saataisiin kotimaasta vuokrattuja autoja vastaavasti vero- ja vakuutusvelvollisuuden piiriin ja niitä koskevat rekisteröintivaatimukset olisivat vastaavat kuin Suomeen rekisteröityjen vuokra-ajoneuvojen. Autotuojat ja -teollisuus sekä Autoalan Keskusliitto huomauttavat, että toisesta EU:n jäsenvaltiosta luvanvaraiseen tavaraliikenteeseen vuokratuilta ajoneuvoilta edellytettävät rekisterimerkinnät ovat huomattavasti kevyemmät kuin kotimaasta vuokrattavilla tavara-ajoneuvoilla. Ajoneuvon rekisteröintiä Suomeen ja haltijamerkintävaatimusta tulisi vaatia samoin edellytyksin myös toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokrattavilta ajoneuvoilta, jotta ulkomaisen kaluston vuokraaminen ei muodostuisi hallinnollisesti kevyemmäksi kuin Suomeen rekisteröidyn ajoneuvon. Kevyempi ilmoitusmenettely koskien liikenneasioiden rekisteriin tehtävää merkintää tulisi sallia myös Suomesta vuokrattavien kuorma-autojen ilmoittamiseen. Esitysluonnoksen ehdotuksen kahden kuukauden käytön sallimiseksi nähdään voivan johtaa kaluston osittaiseen ulosliputtamiseen halvemman verotason maihin, joihin rekisteröityjä autoja vuokrattaisiin kotimaiseen liiketoimintaan kahden kuukauden jaksoissa ajoneuvoa vaihtaen. Lisäksi Autotuojat ja -teollisuus sekä Autoalan Keskusliitto esittävät, että toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokrattavien tavaraliikenteen ajoneuvojen käyttöä ei sallittaisi yrityksen omaan lukuun tehtävissä kuljetustehtävissä. 

Oikeusministeriö toteaa, että liikenteen palveluista annettuun lakiin ehdotetuissa 13, 17 ja 262 a §:ssä on viitattu direktiiviin ja viittaustekniikan käyttämistä direktiivin täytäntöönpanossa tulisi pääsääntöisesti välttää. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota myös siihen, että 13 §:ään luonnostellut muutokset muodostavat luettavuudeltaan vaikeasti hallittavan kokonaisuuden. 

Sosiaali- ja terveysministeriö kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan komission vahvistama yhteinen riskiluokan laskentakaava ei huomioi valvottavan ajanjakson pituutta osana yrityksen kokonaisriskiluokan muodostumista. Eripituiset valvontajaksot eivät saisi aiheuttaa yritysten välille epätasapuolista kohtelua. 

Poliisihallituksen mukaan toiseen EU:n jäsenvaltioon rekisteröidyn vuokratun tavaraliikenteen ajoneuvon käyttöön kotimaan liikenteessä tulisi yleisesti suhtautua myönteisesti. Poliisihallitus painotti, että valvontaviranomaisten toimivaltuudet, seuraamusmenettely, tavaraliikenteen lupaprosessi ajoneuvon rekisteröinteineen sekä tiedonhallinnan ja tietojärjestelmien mahdollistama tuki valvonnalle tulee olla kirjattu ja kuvattu riittävän selkeästi. Riskiluokitusjärjestelmään sisältyvien tietojen saamisella on merkittävä vaikutus liikennevalvonnan kohdentamiseen ja valvonnan tietojohtoisuuteen. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan liikenteen palveluista annetun lain 17 §:n tulkintaa ja soveltamista liikennevalvonnassa selkeyttäisi sekä valvojan että kuljettajan näkökulmasta se, että vaaditut asiakirjat olisi lueteltu jo itse pykälässä, eikä niitä tarvitsisi erikseen etsiä perusteluosiosta. Vaadittavien asiakirjojen luettelo nähtiin kuitenkin selkeänä ja valvontaa tukevana. Poliisihallitus ehdottaa lisäksi, että lakiin tulisi säätää seuraamus liikenteenharjoittajalle, joka ei ole hakenut kuljettajatodistusta kuljettajalle. Teon vakavuus huomioiden Poliisihallitus piti perusteltuna, että seuraamus olisi sakkorangaistus. Lisäksi lakiin tulisi palauttaa seuraamus siitä, ettei asiakirja ole ajoneuvossa mukana eikä sitä pyydettäessä valvontaviranomaiselle pystytä esittämään. Seuraamuksen osalta tulee harkita, onko liikennevirhemaksu teon moitittavuuden osalta riittävä. Poliisin toimivaltaan liittyvänä tarkennuksena olisi hyvä mainita myös siitä, että poliisi voisi keskeyttää kuljetuksen, jollei ajon jatkamiseen ole erityisiä syitä, silloin kun kuljettajalla ei ole esittää kuljettajatodistusta. 

Liikenne- ja viestintäviraston näkemyksen mukaan liikenteen palveluista annetun lain 262 a §:ään ehdotetun rangaistussäännöksen osalta jatkovalmistelussa tulisi tarkastella mahdollista kaksoisrangaistuksen kieltoa suhteessa ajoneuvoverolain 47 a §:n mukaiseen lisäveroon. 

Verohallinto toteaa tarkennuksena, että kuvauksessa mainitun määräaikaisen vuokrasopimuksen perusteella tapahtuvan käytön perusteella myönnettävän vähennyksen lisäksi autovero-laissa (777/2020) on säännös vähennyksestä, joka voidaan edellytysten täyttyessä myöntää ensimmäistä kertaa Suomessa käyttöönotettavan ajoneuvon verotuksessa, jos ajoneuvoa ei rekisteröidä Suomeen. Ajoneuvon käyttöönottajalle määrättävä autovero voidaan siten laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä suhteuttaa ajoneuvon käyttöaikaan Suomessa autoverolain 28 §:n tai 31 §:n ja 32 §:n nojalla. 

Lausuntopalautteessa esitetyt ehdotukset on mahdollisuuksien mukaan pyritty jatkovalmistelussa ottamaan huomioon. Erityisesti toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun tavaraliikenteen ajoneuvon rekisteröintiä Suomeen 30 päivän käytön jälkeen on harkittu vielä uudelleen. Muutosta ei kuitenkaan päädytty esittämään, koska direktiivin (EU) 2022/738 mukainen vähimmäisaika kahden perättäisen kuukauden käytölle oli esitysluonnoksessa valittu asianmukaiseksi rajoitukseksi sallitulle enimmäiskäytölle. On syytä huomioida, että jäsenvaltio voisi myös valita huomattavasti pidemmän käytön sallimisen toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratuille tavaraliikenteen ajoneuvoille. Koska esityksessä on jo valittu direktiivissä sallitun käytön vähimmäisaika, niin käytännössä kyseinen vaatimus pienentäisi toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun tavaraliikenteen ajoneuvon käytön yhteen kuukauteen. Ulkomaille rekisteröidyn ajoneuvon rekisteröinti Suomeen yhden kuukauden käytön jälkeen nähtiin hallinnolliselta taakalta kohtuuttomaksi suhteessa kahden kuukauden sallitun aikaan. Tilanteen kehittymistä kuitenkin seurattaisiin jatkossa tarkasti ja tarvittaessa voidaan harkita myös ajoneuvon rekisteröintivaatimusta Suomeen 30 päivän kuluttua. Suomesta vuokrattuun tavaraliikenteen ajoneuvoon vaadittavan rekisteröintimerkinnän ei arvioida olevan kotimaisille yrityksille huomattavasti raskaampi taakka kuin toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokrattavan ajoneuvon. Lisäksi Suomesta voidaan vuokrata luvanvaraiseen tavaraliikenteeseen ajoneuvoja ilman aika- tai määrärajoituksia. Myöskään omaan lukuun tavarankuljetusta harjoitettavien toimijoiden ottamista mukaan toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun tavaraliikenteen ajoneuvon kansalliseen sääntelyyn ei nähty tarkoituksenmukaisena, koska tavaroiden omaan lukuun kuljettamisen ei katsota olevan EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen mukaista toisen lukuun tai palkkiota vastaan harjoitettua luvanvaraista tavarankuljetusta. 

Oikeusministeriön ja Poliisihallituksen lausuntojen mukaisesti jatkovalmistelussa päädyttiin liikenteen palveluista annetun lain 17 §:ään ehdottamaan vaadittavien asiakirjojen luettelointia direktiiviin viittaamisen sijaan. Viittaus direktiiviin poistettiin myös lain 13 §:n ehdotuksesta. Lisäksi Poliisihallituksen ehdotuksen mukaisesti kuljettajatodistuksen hankkimisen ja sen mukana pitämisen ajoneuvossa laiminlyöntiin ehdotettiin tavaraliikenteen harjoittajalle sakkorangaistusta lain 262 §:ään ja kuljettajalle maksuseuraamusta lain 268 §:ään. 

Sosiaali- ja terveysministeriö lausui, ettei yrityksen riskiluokan laskentakaava huomioi valvottavan ajanjakson pituutta osana yrityksen kokonaisriskiluokan muodostumista. Mikäli kyseessä on tosiasiallinen ongelma, niin asiaa ei pystytä ratkaisemaan kansallisessa lainsäädännössä, koska laskentakaava perustuu EU-asetuksiin ja on yhteinen koko EU:n alueella. Liikenne- ja viestintäviraston lausunnossa nostettiin esiin kaksoisrangaistuksen mahdollisuus suhteessa ajoneuvoverolain 47 a §:n mukaiseen lisäveroon. Liikenteen palveluista annetun lain 262 a §:ään ehdotettu rangaistussäännös koskee kuitenkin toisen EU:n jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti rekisteröityä ajoneuvoa ja sen rekisteritunnuksen ilmoittamista lupaviranomaiselle. Kyseessä ei ole ajoneuvoverolain 47 a §:ssä tarkoitettu rekisteröimätön tai liikennekäytöstä poistettu ajoneuvo. Verohallinnon lausunnossaan toimittamat tarkennukset on lisätty hallituksen esityksen kohtiin 3.2 ja 4.2.2. 

6.3  Merenkulkua koskeva lausuntopalaute

Suomen Purjehdus ja Veneily ry pitää selkeyttävänä lausuntokierroksella ollutta liikenteen palveluista annetun lain 102 §:n ehdotusta, jolla Liikenne- ja viestintävirastolle oltaisiin annettu valtuutus määrätä vuokraveneen kuljettajan tutkintovaatimuksista. Yhdistys huomauttaa, että käytännön veneilytaitoa koskevassa todistuksessa tulisi huomioida myös aluksen tyyppi ja koko. Lisäksi vuokraveneen kuljettamiseen vaadittava teoreettinen osaaminen tulisi määritellä tarkemmin. 

Työterveyslaitos esittää tarkasteltavaksi, olisiko turvallisuuden parantamiseksi tarkoituksenmukaista edellyttää vähintään valtamerialueella purjehtivien alusten kuljettajakirjan haltijoilta laajempaa ensihoidon osaamista. 

Oikeusministeriö kiinnittää monilta osin huomioita liikenteen palveluista annetun lain 102 §:ää koskevan ehdotusluonnoksen puutteisiin. Oikeusministeriö toteaa, että 102 §:n 1 momentissa oleva sääntely vaatimuksista on sangen niukkaa, jolloin asetuksenantovaltuuden ja määräyksenantovaltuuden varaan jäisi sen määrittely, mitä vaatimuksilla tarkoitettaisiin. Tämä ei ole asianmukaista perustuslakivaliokunnan käytännön valossa (esim. PeVL 27/2010 vp, s. 4). Oikeusministeriö lisäksi toteaa, että viranomaisen määräyksenantovaltuus soveltuu lähtökohtaisesti huonosti sellaiseen sääntelyyn, jossa on kyse yksilöä koskevien vaatimusten täyttämisestä ja hyväksymismenettelystä. Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuus ei näin ollen vaikuta perustellulta ja vaatimusten täyttämisestä ja hyväksymismenettelystä annettavan sääntelyn tulisi olla vähintään asetustasoista sääntelyä, kuitenkin niin, että lain tasolla on riittävä perussääntely. 

Jatkovalmistelussa liikenteen palveluista annetun lain 102 §:n muuttamisesta on päädytty luopumaan. Pykälän muuttaminen vastaamaan nykyisiä lainkirjoittamista koskevia periaatteita edellyttäisi merkittävästi laajempia muutoksia, joihin ei tämän hallituksen esityksen valmistelussa ole mahdollisuuksia. Muutostarvetta tarkasteltaisiin tulevien lakimuutosten yhteydessä. 

Oikeusministeriö kiinnittää lisäksi huomiota esitysluonnoksen liikenteen palveluista annetun lain 97 a §:n muutokseen todeten, että oikeusministeriön mielestä saman sisältöisen sääntelyn toistamista eri laeissa jopa kolmeen kertaan tulisi pyrkiä välttämään ja sääntelyä tulisi vastaisuudessa kehittää siihen suuntaan, että tällaisilta toistoilta vältyttäisiin. Jatkovalmistelussa 97 a §:ään ehdotetusta määräyksenantovaltuudesta on lausunnon seurauksena päädytty luopumaan. 

Oikeusministeriö tuo esiin esitysluonnokseen sisältyvän alusturvallisuuden valvonnasta annetun lain 23 §:n 4 kohdan direktiiviviittaukseen liittyen, että viittaustekniikan käyttämistä direktiivin täytäntöönpanossa tulee pääsääntöisesti välttää (PeVL 34/2022 vp, s. 3). Oikeusministeriö pitää perusteltuna, että perustuslakivaliokunnan tulkinnan valossa arvioitaisiin myös nyt ehdotettua sääntelyä esityksen suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevassa jaksossa. Jatkovalmistelussa esityksen perusteluja on täydennetty tältä osin. 

7.1  Laki aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä

3 §.Lain soveltamisalaan kuuluvat alukset. Pykälän 1 momentin yleissäännöksen mukaan lakia sovelletaan suomalaiseen alukseen Suomen vesialueella. Pykälän 3 momentin mukaan lakia ei sovelleta huviveneeseen eikä vuokraveneeseen, sillä niiden teknisistä- ja turvallisuusvaatimuksista on säädetty erikseen vesiliikennelaissa (782/2019) ja huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista annetussa laissa (1712/2015). Lisäksi 3 momentissa on rajattu huvialukset alusturvallisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle. Nyt esitettävällä muutoksella rajattaisiin lain soveltamisalan ulkopuolelle myös sellaiset ohjausköyden tai sitä korvaavan Liikenne-ja viestintäviraston hyväksymän muun laitteiston ohjaamat lossit, jotka eivät ole liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) mukaisesti osa maantietä. Käytännössä tämä tarkoittaisi yksityistielain 3 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaiseen tiealueeseen kuuluvia losseja eli niin sanottuja yksityistielosseja sekä sellaisia losseja, jotka eivät ole maantien eivätkä yksityistien osia, kuten ulkoilureitin tai kevyen liikenteen väylän osana operoivat lossit. Näihin losseihin ei niiden käytön luonteen ja liikennöintialueen vuoksi ole tarkoituksenmukaista soveltaa alusturvallisuuslaissa säädettyjä teknisiä ja turvallisuusvaatimuksia. Muutos vastaisi myös vallitsevaa käytäntöä, sillä Liikenne- ja viestintävirasto ei ole tähänkään saakka vaatinut näiden alusten katsastamista lasti- tai matkustaja-aluksiksi. Lisäksi muutos edistäisi sääntelyn yhdenmukaisuutta siltä osin, että nykyisin maantielosseihin ei sovelleta täysimääräisesti alusturvallisuuslain vaatimuksia liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) 6 §:ssä olevan erityissääntelyn vuoksi, joten olisi epäjohdonmukaista edellyttää tätä yksityistielosseilta tai muilta, mm. kevyen liikenteen väylällä tai katuverkolla olevilta losseilta. 

Muihin kuin maantielosseihin sovelletaan vesiliikennelaissa säädettyjä yleisiä vesikulkuneuvoja koskevia vaatimuksia ja tämä tilanne selkeytyisi muutoksen jälkeen. Muutoksen jälkeen Liikenne- ja viestintävirasto voisi välittömästi parantaa yksityistielossien turvallisuuden kehittämistä laatimalla yksityisteiden kunnossapitoon valtiontukea hakevia ohjaavaan Yksityisteiden valtionavustukset -ohjeistukseen (TRAFICOM/136002/03.04.03.06/2020) tiettyjä turvallisuusvaatimuksia yksityistielosseja koskien. 

Sekä maantielosseja, yksityistielosseja että muita losseja koskevat säännökset ovat kokonaisvaltaisen päivityksen tarpeessa. Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 6 §:ää on muutettu hallituksen esityksellä eduskunnalle laiksi liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 6 §:n muuttamisesta (HE 237/2021). Muutos tuli voimaan 14.3.2022. Muutoksella lisättiin Liikenne- ja viestintävirastolle valtuus antaa teknisiä määräyksiä lossia koskevasta ohjauslaitteistosta ja sen hyväksynnästä. Lakimuutoksen tavoitteena on erityisesti lossiliikenteen turvallisuuden parantaminen mahdollistamalla lossin fyysisen ohjausköyden korvaavien virtuaalisten ohjausjärjestelmien nykyistä laajempi käyttöön ottaminen 

Liikenne- ja viestintäministeriössä on päätetty käynnistää myös toinen lossisääntelyn uudistamista koskeva hanke. Hankkeessa on tarkoitus tarkastella muutostarpeita muun muassa lossinkuljettajien pätevyysvaatimuksien ja lossin määritelmän osalta liikenneturvallisuuden edistämiseksi. Samassa yhteydessä voitaisiin arvioida sääntelyä myös muun muassa automaation näkökulmasta. Eriasteisia automaatiokokeiluja olisi valmiuksia toteuttaa jo nyt pienempien lossien osalta, jotka eivät kuljeta ajoneuvoja. Laajemman hankkeen valmistelulle ja toimijoiden kuulemiselle on katsottu tarpeelliseksi varata riittävästi aikaa. 

Nyt esitettävän soveltamisalarajauksen myötä syntyvä lainsäädännön edellyttämien vaatimusten keveneminen yksityistielossien ja muiden lossien osalta olisi näin ollen luonteeltaan väliaikainen. Tässä muutoksessakin esiin nouseva sääntelyn aukollisuus kuitenkin korostaa tarvetta kaikkia losseja koskevan sääntelyn laajamittaiselle tarkastelulle lähitulevaisuudessa. 

64 §. Aluksenmittauksen suorittajat. Pykälää esitetään muutettavaksi siten, että hyväksytyt luokituslaitokset voisivat suorittaa suomalaisten alusten aluksenmittauksia Liikenne- ja viestintäviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston nimeämien aluksenmittaajien lisäksi. Vuoden 1969 kansainvälisen aluksenmittausyleissopimuksen (SopS 31/1982, jäljempänä aluksenmittausyleissopimus) artiklan 6 mukaan hallinto voi uskoa aluksenmittaamisen joko tarkoitusta varten hyväksymilleen henkilöille tai laitoksille. 

66 §.Aluksenmittauksen hakeminen ja järjestäminen. Pykälään lisättäisiin edellä mainitun muutoksen vuoksi tarpeelliset maininnat hyväksytyistä luokituslaitoksista. 

67 §.Aluksenmittaus ja mittakirja. Pykälää muutettaisiin siten, että hyväksytyt luokituslaitokset voisivat myöntää suomalaisen aluksen aluksenmittaussopimuksen mukaisen mittakirjan. Aluksenmittausyleissopimuksen 7 artiklan mukaan kansainvälisen mittakirjan on oltava hallinnon tai sen asianmukaisesti hyväksymän henkilön tai laitoksen antama. Muutos mahdollistaisi sen, että jatkossa olisi mahdollista sopia yksittäistapauksissa siitä, että hyväksytty luokituslaitos voisi myöntää suomalaisen aluksen mittakirjan tarpeen vaatiessa. 

71 §.Suezin kanavan ja Panaman kanavan mittakirjat. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti, että Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa suomalaiselle alukselle englannin kielellä laaditun Suezin kanavan mittakirjan tai Panaman kanavan mittakirjan. Suezin ja Panaman kanavien mittakirjat eivät perustu kansainvälisiin yleissopimuksiin, vaan kanavahallintojen omiin sääntöihin, joten kanavahallinnot itse päättävät kenen antamat mittakirjat ne hyväksyvät. Laissa säädettäisiin edelleen selkeyden vuoksi, että Liikenne- ja viestintävirasto voi kuitenkin antaa kyseisiä mittakirjoja. 

Pykälän 2 momentin sanamuotoa muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin sana "aluksenmittaus", joka viittaa alusturvallisuuslain 63 §:n mukaan brutto- ja nettovetoisuuksien määrittämiseen aluksenmittausyleissopimuksen mukaisesti. 

73 §.Mittakirjan tietoihin vaikuttavat muutokset. Pykälään lisättäisiin edellä mainitun muutoksen vuoksi tarpeelliset maininnat hyväksytyistä luokituslaitoksista. 

7.2  Laki alusturvallisuuden valvonnasta

11 e §.Poikkeukset. Pykälään tehtäisiin lakitekninen korjaus ja poistettaisiin 1 momentin 3 kohdasta virheellinen sana ”satama”. Näin säännös vastaisi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/16/EY muotoilua. 

23 §.Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän johdantokappaleeseen ehdotetaan tehtäväksi oikeinkirjoitukseen liittyvä muutos. Pykälän 4 kohtaan sisältyvä viittaus kumottuun merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2001/25/EY ehdotetaan korvattavaksi viittauksella uuteen direktiiviin (EU) 2022/993. 

7.3  Laki laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta

2 §.Määritelmät. Pykälän 3 kohtaan sisältyvä viittaus kumottuun merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/106/EY ehdotetaan korvattavaksi viittauksella uuteen direktiiviin (EU) 2022/993. 

13 §.Miehitystodistuksessa määrätystä pätevyydestä poikkeaminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan paremmin pykälän sisältöä. Liikenne- ja viestintävirasto voi pykälän perusteella myöntää kansi- ja konepäällystön pätevyyskirjojen osalta erivapauksia, jonka mukaan aluksella voi olla toimessa henkilö, jolla ei ole toimeen oikeuttavaa pätevyyttä. Lakiin vuonna 2018 tehtyjen muutosten seurauksena kaikilla aluksilla ei kuitenkaan enää välttämättä ole miehitystodistusta. Tällaisia ovat esimerkiksi kotimaanliikenteen vuokraveneet tai kotimaanliikenteen I ja II -alueilla liikennöivät bruttovetoisuudeltaan alle 500 suuruiset alukset. Näillekin aluksille voidaan kuitenkin myöntää erivapauksia pykälän perusteella. Uusi otsikko olisi ehdotuksen mukaan ”Kansi- ja konepäällystöltä vaadittavasta pätevyydestä poikkeaminen”. 

7.4  Laki liikenteen palveluista

13 §.Henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijan pitäminen riskiyrityksenä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 12 artiklassa tarkoitettua yrityksen riskiyritykseksi määrittelyä. 

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 12 artiklassa tarkoitettuna riskiyrityksenä pidettäisiin henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijaa, joka tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin 9 artiklan 1 kohdan nojalla annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/694, jolla muutettiin komission asetusta (EU) 2016/403, sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/695 riskiluokituskaavan perusteella määritellään riskiyritykseksi. 

Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiiviä muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2020/1057. Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin 9 artiklassa säädetään riskiluokitusjärjestelmästä, jossa yritykset luokitellaan suhteellisesti sen mukaan, montako kertaa ja kuinka vakavasti asianomainen yksittäinen yritys on rikkonut asetusta (EY) 561/2006 tai asetusta (EU) N:o 165/2014 tai kansallisia säännöksiä, joilla direktiivi 2002/15/EY saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Direktiivin (EU) 2020/1057 2 artiklan 8 kohdan nojalla muutetaan valvontadirektiivin 9 artiklaa siten, että sen 1 kohdan nojalla komissio vahvisti täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2022/694 komission asetuksen (EU) 2016/403 muuttamisesta sekä täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2022/695 yhteisen kaavan, jolla yrityksen riskiluokitus lasketaan. Kaavassa otetaan huomioon esiintyneiden rikkomusten lukumäärä, vakavuus ja tiheys sekä tarkastusten tulokset, jos rikkomuksia ei ole havaittu. Huomioon otetaan myös se, onko maantieliikenneyritys käyttänyt asetuksen (EU) N:o 165/2014 II luvun mukaista älykästä ajopiirturia kaikissa ajoneuvoissaan. 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/1055 nojalla EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 16 artiklan 2 kohtaan on lisätty kansallisissa sähköisissä rekistereissä edellytettäviin tietoihin yrityksellä käytössään olevat ajoneuvot, työntekijöiden lukumäärä sekä yrityksen riskiluokitus tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti. 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/1055 nojalla on EU:n liikenteenharjoittaja-asetukseen lisätty 6 artiklan 2 a alakohta, jonka mukaisesti komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo sellaisista 1 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuista unionin sääntöjen vakavien rikkomusten luokista, tyypeistä ja vakavuusasteista, jotka liitteessä IV vahvistettujen rikkomusten lisäksi voivat johtaa hyvämaineisuuden menetykseen. Komissio tulee vahvistamaan yleisimpien rikkomusten luokat ja tyypit, rikkomusten vakavuuden sekä esiintymistiheyden. Nämä täytäntöönpanosäädökset on hyväksytty EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastusmenettelyä noudattaen. 

EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 16 artiklan 4 kohdassa säädetään, että EU:n jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että kaikki kansallisessa sähköisessä rekisterissä olevat tiedot ovat ajan tasalla ja paikkansa pitäviä. Tällä varmistetaan kaikkien viranomaisten oikea tiedonsaanti. Direktiivin (EU) 2020/1057 2 artiklan 9 kohdan d alakohdan nojalla lisätään tieliikenteen sosiaalilainasäädännön valvontadirektiivin 9 artiklaan 4 kohta, jossa edellytetään, että kohdennettujen tienvarsitarkastusten helpottamiseksi kansalliseen riskiluokitusjärjestelmään sisältyvien tietojen on oltava jäsenvaltion kaikkien toimivaltaisten valvontaviranomaisten saatavilla valvonnan aikana. Saman kohdan nojalla lisätään 9 artiklaan 5 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on asetettava kansalliseen riskiluokitusjärjestelmäänsä sisältyvät tiedot EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 16 artiklassa tarkoitettujen yhteen toimivien kansallisten sähköisten rekisterien kautta suoraan muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käytettäviksi EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Näihin tietoihin on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/1055 lisätty yrityksellä käytössä olevien ajoneuvojen rekisteritunnukset, työntekijöiden lukumäärä sekä yrityksen riskiluokitus tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti. 

Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Riskiluokitus tulee jatkossa olemaan ajallisesti liukuva ja eri tarkastusten myötä päivittyvä, joten riskiyritykseksi määrittelyä tehdään käytännössä koko ajan ilman erillistä arviointia siitä, milloin yrityksen pitäminen riskiyrityksenä lakkaisi. Yrityksen riskiluokitukseen tuleva kaava antaa ajantasaisen tiedon yrityksen riskiluokitustilanteesta. 

17 §.Liikenteessä käytettävä ajoneuvo. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti toisesta jäsenvaltiosta vuokratun tavaraliikenteen ajoneuvon käytöstä ja käytön ehdoista tiellä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/738 ilman kuljettajaa vuokrattujen ajoneuvojen käyttämisestä maanteiden tavaraliikenteessä annetun direktiivin 2006/1/EY muuttamisesta edellyttämällä tavalla. Nykyinen 3 momentti siirtyisi täten 4 momentiksi. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tavaraliikenneluvan haltija saa käyttää toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon rekisteröityä vuokrattua moottorikäyttöistä ajoneuvoa kaupallisessa tavaraliikenteessä kahden perättäisen kuukauden ajan kalenterivuodessa ilman ajoneuvon rekisteröintiä Suomeen. Direktiivin (EU) 2022/738 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti EU:n jäsenvaltion on sallittava, että sen alueella käytetään jonkin toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden yritysten vuokraamia ajoneuvoja vähintään kahden perättäisen kuukauden ajan kalenterivuodessa edellyttäen, että ajoneuvo on rekisteröity tai otettu käyttöön jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja sitä käytetään tapauksesta riippuen EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen ja EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen mukaisesti. Tässä yhteydessä kahdella perättäisellä kuukaudella tarkoitetaan 60 päivän pituista ajanjaksoa. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tällaisten vuokrattujen ajoneuvojen lukumäärä saa olla yrityksen luvanvaraiseen tavaraliikenteeseen rekisteröidystä moottorikäyttöisestä ajoneuvo-kannasta enintään 25 prosenttia. Jos yrityksen koko moottorikäyttöinen ajoneuvokanta koostuu kahdesta tai kolmesta ajoneuvosta, sen on direktiivin (EU) 2022/738 mukaisesti kuitenkin sallittava käyttää ainakin yhtä tällaista vuokrattua ajoneuvoa. Direktiivin mukaisesti jäsenvaltio voi rajoittaa yrityksen käyttämiä vuokrattujen ajoneuvojen lukumäärää edellyttäen, että sallittujen ajoneuvojen vähimmäismäärä on vähintään 25 prosenttia tavarankuljetusajoneuvokannasta, joka on yrityksen käytettävissä EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti joko vuokratun ajoneuvon käyttöä edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä tai jäsenvaltion määrittämänä päivänä, jona yritys alkaa käyttää vuokrattua ajoneuvoa. Suomi valitsee tavarankuljetusajoneuvokannan laskentaan päivän, jona yritys alkaa käyttää vuokrattua ajoneuvoa. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetun mukaisesti tavaraliikenneluvan haltijan on ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle vuokratun ajoneuvon rekisteritunnus, jonka lisäksi Liikenne- ja viestintävirastolle tulee toimittaa vuokrasopimuksen kesto, joka ei saa olla pidempi kuin kaksi kuukautta. Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on varmistaa, että ilmoitetut tiedot tallennetaan ehtojen täyttyessä liikenteen palveluista annetun lain 216 §:ssä tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin. Direktiivin (EU) 2022/738 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti EU:n jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että maanteiden tavarankuljetuksia toisen lukuun harjoittavan yrityksen käyttämän vuokratun ajoneuvon rekisteritunnus merkitään asetuksen (EY) N:o 1071/2009 16 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen sähköiseen rekisteriin. Lisäksi lupaviranomaisen järjestelmässä tulee olla merkittynä vuokrauksen aloitus- ja lopetuspäivämäärä. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tällaisen vuokratun ajoneuvon rekisteröintiä ja vuokrausta koskevien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/1/EY 2 artiklan 1 kohdan a–d alakohtien mukaisten ehtojen noudattaminen on direktiivin (EU) 2022/738 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivaltaisen valvontaviranomaisen pyynnöstä todistettava sähköisillä tai paperimuotoisilla asiakirjoilla, jotka on pidettävä mukana ajoneuvossa. Asiakirjoilla tarkoitetaan tässä tapauksessa ajoneuvon rekisteröintitodistusta sekä vuokrasopimusta tai sen oikeaksi todistettua jäljennöstä. Lisäksi jos kuljettaja ei ole ajoneuvon varsinainen vuokraaja, niin ajoneuvossa tulee olla mukana kuljettajan työsopimus tai sen oikeaksi todistettu ote, jonka perusteella selviää vuokrattavan ajoneuvo olevan vuokrasopimuksen voimassaoloaikana ainoastaan ajoneuvoa käyttävän yrityksen käytössä ja että ajoneuvoa kuljettaa sitä käyttävän yrityksen henkilökunta. Toimivaltaiset viranomaiset valvonnan osalta tienvarsilla ja rajanylityspaikoilla ovat poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos. 

97 §.Laivaväen pätevyyksiä koskevat määritelmät. Pykälän 2 kohtaan sisältyvä viittaus kumottuun merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/106/EY ehdotetaan korvattavaksi viittauksella uuteen direktiiviin (EU) 2022/993. 

262 §.Luvaton ammattimaisen liikenteen harjoittaminen. Pykälään ehdotetaan uutta 2 momenttia, jonka mukaisesti tavaraliikenneluvan haltija, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta harjoittaa ammattimaista tavaroiden kuljettamista tiellä ilman EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 5 artiklassa tarkoitettua kuljettajatodistusta, on tuomittava luvattomasta ammattimaisen liikenteen harjoittamisesta sakkoon. Rangaistus määrättäisiin liikenteenharjoittajalle, mikäli kuljettajatodistusta ei kolmannen maan kuljettajalle ole hankittu ja luovutettu kuljettajan käyttöön. Tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetulla luvalla tarkoitetaan EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 4 artiklassa tarkoitettua yhteisön liikennelupaa. Sakkorangaistuksen määräämisestä säädetään sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa (754/2010). 

Pykälän ehdotetun kuljettajatodistuksen hankinnan ja kuljettajalle luovuttamisen laiminlyönnin rangaistavuuden osalta, palautettaisiin lakiin kumotun kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetun lain (693/2006) 32 §:n mukainen lähes vastaava seuraamus liikenteenharjoittajalle. Kyseisen lain 32 §:n mukaisesti se, joka harjoittaa laissa tarkoitettua liikennettä ilman asianmukaista lupaa, on tuomittava luvattomasta tavaraliikenteen harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Kuljettajatodistuksella viitattiin laissa yhteisön liikennelupaan liittyvänä asiakirjana.  

Liikenteen palveluista annetun lain 5 §:n momentin mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto myöntää kotimaiselle liikenteenharjoittajalle kuljettajatodistuksen. EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 3 artiklan yleisen periaatteen mukaisesti kansainvälisten kuljetusten suorittajalla on oltava yhteisön liikenneluvan lisäksi kuljettajatodistus, jos kuljettaja on kolmannen maan kansalainen. Kuljettajatodistuksen avulla voidaan valvoa, ovatko kolmansien maiden kuljettajat laillisessa työsuhteessa ja kuljetuksesta vastaavan liikenteenharjoittajan käytettävissä. EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 5 artiklan mukaisesti kuljettajatodistus myönnetään liikenteenharjoittajalle, jolloin liikenteenharjoittaja on velvollinen kuljettajatodistuksen hankkimiseen kolmannesta maasta tulevalle työntekijälle sekä kuljettajatodistuksen antamiseen kuljettajalle tämän kuljettaessa ajoneuvoa, jolla suoritetaan kuljetuksia asianomaiselle liikenteenharjoittajalle myönnettyä yhteisön liikennelupaa käyttäen. Kuljettajatodistus tulee valvonnan yhteydessä pyydettäessä esittää poliisi-, tulli- tai rajavartiomiehelle. Koska laiminlyönnin vaikutukset ovat niin olennaisia suhteessa tavoitteeseen kolmansien maiden kuljettajien oikeuksien suojelussa, niin tahallisuuden lisäksi myös liikenteenharjoittajan törkeä huolimaton toiminta tulisi sanktioida. 

Sakkorangaistuksen on arvioitu olevan oikeasuhtainen toimi tekojen haitallisuuteen, vahingollisuuteen ja moitittavuuteen nähden. 

262 a §.Liikenteessä käytettävän ajoneuvon rekisteröinti. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaisesti liikenteessä käytettävän ajoneuvon väärästä rekisteröinnistä voitaisiin tuomita sakkoon tavaraliikenneluvan haltija, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ei ole ilmoittanut Liikenne- ja viestintävirastolle toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun moottorikäyttöisen ajoneuvon rekisteritunnusta ja vuokrasopimuksen kestoa. Sakkorangaistuksen määräämisestä säädetään sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa (754/2010). 

Kyseisellä ehdotuksella Liikenne- ja viestintävirastolle tehtävän ilmoituksen laiminlyönnin rangaistavuudella voidaan tienvarsitarkastuksissa tehokkaammin puuttua siihen, että kyseinen vuokrattu moottorikäyttöinen ajoneuvo on asianmukaisesti tavaraliikenneluvan haltijan käytössä. Mikäli valvontaviranomaisella ei ole käytössään sakonuhkaa asianmukaisen rekisteröinnin oikeellisuuden varmistamiseksi, niin kyseisellä vaatimuksella ei arvion mukaan olisi haluttua käytännön vaikutusta. Koska ulkomaille rekisteröidyn moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttö kotimaan tavaraliikenteessä ei ole aiemmin ollut mahdollista ja ilmoituksen laiminlyönnin vaikutukset ovat niin olennaisia suhteessa tavoitteeseen tällaisen vuokratun ajoneuvon asianmukaisen käytön varmistamiseksi, niin tahallisuuden lisäksi myös liikenteenharjoittajan törkeän huolimattomuuden arvioidaan olevan riittävä syy sakkorangaistukseen. Kyseisten velvollisuuksien laiminlyönnin rangaistavaksi säätäminen on nähty yhteiskunnan kannalta tarpeelliseksi, koska ilman mahdollisia seuraamuksia tavaraliikenneluvan haltijan liikenteessä käyttämää moottorikäyttöistä ajoneuvoa ei voitaisi kohdistaa käyttäjään eikä varmistumaan vuokrausehtojen täyttymisestä. Mikäli asiasta ei voitaisi varmistua, niin se olisi direktiivin 2006/1/EY vaatimusten lisäksi ristiriidassa myös EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 16 artiklan 2 kohdan g alakohdan kanssa, minkä mukaisesti kansallisessa sähköisessä rekisterissä tulee olla tallennettuna niiden ajoneuvojen rekisteritunnukset, jotka yrityksellä on käytettävissään. 

Sakkorangaistuksen on arvioitu olevan oikeasuhtainen toimi teon haitallisuuteen, vahingollisuuteen ja moitittavuuteen nähden. 

268 §.Moottorikäyttöisen ajoneuvon asiakirjoja ja luvanvaraisen liikenteen tietoja koskevat rikkomukset. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että sen 1 kohtaan lisätään kuljettajalle voitavan määrätä 40 euron liikennevirhemaksu, mikäli hänellä ei ole mukanaan EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 5 artiklassa tarkoitettua kuljettajatodistusta. Liikennevirhemaksun määräämisen edellytyksenä on, että liikenteenharjoittaja on hankkinut kuljettajatodistuksen ja antanut sen kuljettajan käyttöön, mutta kuljettaja ei tahallaan tai huolimattomuudesta pidä sitä mukanaan ajoneuvossa. Lisäksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan uutta 2 kohtaa, jonka mukaisesti kuljettajalle voidaan määrätä 40 euron liikennevirhemaksu, jos ajoneuvossa ei ole mukana 17 §:n 3 momentissa säädettyjä toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun ajoneuvon käyttöä koskevia asiakirjoja. Nykyinen 2–3 kohta siirtyisi 3–4 kohdaksi. Pykälän 1 momentin muut kohdat säilyvät numerointia lukuun ottamatta ennallaan. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetun ajoneuvossa mukana pidettävien kuljettajatodistuksen ja toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun ajoneuvon rekisteröintiä ja vuokrausehtoja koskevien asiakirjojen puuttumisen maksuseuraamuksilla voidaan tienvarsilla varmistua siitä, että kuljettajatodistus on hankittu, ja että ajoneuvo on asianmukaisesti luvanhaltijan käytössä. Mikäli valvontaviranomaisella ei ole käytössään asianmukaista tietoa kuljettajatodistuksen hankinnasta tai vuokratun ajoneuvon asianmukaisesta rekisteröinnistä tai sen vuokrausehtoja koskevista asiakirjoista, niin kyseisillä vaatimuksilla ei arvion mukaan olisi haluttua käytännön vaikutusta valvonnassa. Maksuseuraamusten säätäminen kyseisten velvollisuuksien laiminlyönteihin on nähty yhteiskunnan kannalta tarpeelliseksi, koska ilman mahdollisia seuraamuksia kuljettajalle ei liikenteessä käyttämää moottorikäyttöistä ajoneuvoa voitaisi tehokkaasti kohdistaa sen käyttäjään eikä varmistumaan vuokrausehtojen täyttymisestä. Mikäli asiasta ei voitaisi varmistua, se olisi direktiivin (EU) 2022/728 vaatimusten lisäksi ristiriidassa myös EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 16 artiklan 2 kohdan g alakohdan kanssa, minkä mukaisesti kansallisessa sähköisessä rekisterissä tulee olla tallennettuna niiden ajoneuvojen rekisteritunnukset, jotka yrityksellä on käytettävissään 5 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti. 

Koska laiminlyöntien vaikutukset ovat niin olennaisia suhteessa tavoitteeseen toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun ajoneuvon asianmukaisen rekisteröinnin ja vuokrausehtojen varmistamisessa sekä kolmansien maiden kuljettajien oikeuksien suojelun valvonnassa, niin tahallisuuden lisäksi myös kuljettajan huolimaton toiminta asiakirjojen mukana pitämisen velvollisuudessa tulisi sanktioida.  

Liikennevirhemaksun on arvioitu olevan oikeasuhtainen toimi tekojen haitallisuuteen, vahingollisuuteen ja moitittavuuteen nähden. 

7.5  Laki matkustaja-aluksen henkilöluetteloista

1 §.Henkilöluetteloita koskevat säännökset kumottaisiin siirtymäajan jälkeen. Kumottaviksi tulisivat 5 §:n 3 momentti, 6 §:n 3 momentti, 7 §:n 3 momentti, 9 – 11 §, 12 §:n 2 momentti, 13 §, 14 §, 15 §:n 1 momentti, 18 §:n 1 momentin 5 – 9 kohdat, 22 §, 23 § ja 24 §:n 4 momentti. 

2 §. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Lain on tarkoitus tulla voimaan, kun rekisteröintidirektiivin mukainen siirtymäaika päättyy eli 21.12.2023. 

7.6  Merenkulun ympäristönsuojelulaki

9 luku. Jätteiden vastaanottojärjestelyt satamassa 

1 §.Satamassa olevat jätteiden vastaanottolaitteet. Sataman yleisiä vastaanottovelvoitteita koskevaan pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin alusjätedirektiivin 15 artiklan edellyttämällä tavalla sataman henkilöstön koulutuksesta. Koulutusvelvoite asetettaisiin sataman pitäjälle. Tämän olisi järjestettävä sataman henkilöstölle tarvittava koulutus näiden tehtävien kannalta olennaisten ja ajantasaisten tietojen saamiseksi ja ylläpitämiseksi. Koulutuksessa on huomioitava erityisesti mahdollinen vaarallisten aineiden käsittely satamassa. Alusjätedirektiivin 15 artikla edellyttää, että koulutusvaatimukset saatetaan säännöllisesti ajan tasalle teknologisen innovoinnin haasteisiin vastaamiseksi, mihin nyt lisättävällä momentilla viitattaisiin edellyttämällä ajantasaisten tietojen saamista ja ylläpitämistä. 

11.1  EU-säädökseen viittaaminen

Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään korostanut, että viittaustekniikan käyttämistä direktiivin täytäntöönpanossa tulee pääsääntöisesti välttää (PeVL 34/2022 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunta on kuitenkin käytännössään pitänyt mahdollisena sääntelyä, jossa laintasolla viitataan teknisluonteisten ja yksityiskohtaisten vaatimusten osalta suoraan direktiivin säännöksiin. Kyse on tuolloin ollut teknisluonteisesta ja yksityiskohtaisesta direktiivisääntelystä, joka on kohdistunut rajalliseen joukkoon ammattimaisia toimijoita, ja siitä, ettei jäsenvaltiolla ole sääntelyn aineellisen sisällön osalta kansallista liikkumavaraa (PeVL 5/2013 vp, s. 2/II). 

Esitykseen sisältyy ehdotuksia, joilla muutettaisiin voimassa oleviin lakeihin sisältyviä vanhentuneita viittauksia merenkulkijoiden vähimmäiskoulutusdirektiiviin. Muutokset koskisivat ainoastaan direktiivinumeron päivittämistä. Lisäksi ehdotettavat muutokset kohdistuisivat laivaväen pätevyysvaatimuksiin, eli niissä on kyse rajallisesta joukosta ammattimaisia toimijoita. Kyseinen direktiivisääntely on myös luonteeltaan yksityiskohtaista, eikä jäsenvaltioilla ole sääntelyn aineellisen sisällön osalta kansallista liikkumavaraa. Ehdotettuja muutoksia pidetään siksi perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön valossa asianmukaisina. 

Myös 4. lakiehdotukseen sisältyy viittaukset suoraan sovellettaviin Euroopan unionin asetuksiin, jotka sisältävät teknisluonteista ja yksityiskohtaista sekä rajattuun joukkoon toimijoita kohdistuvaa sääntelyä, jossa ei ole kansallista liikkumavaraa. 

11.2  Rangaistussäännökset ja maksuseuraamukset

Liikenteen palveluista annettuun lain 262, 262 a sekä 268 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uudet liikenteenharjoittajaa ja kuljettajaa koskevat seuraamukset kuljettajatodistuksen puuttumisesta sekä toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun moottorikäyttöisen ajoneuvon ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä ja tarvittavien ajoneuvossa mukana pidettävien rekisteröintiä ja vuokrausta sekä mahdollista kuljettajan työsuhdetta todistavien asiakirjojen puuttumisesta. Vaikka laiminlyönnistä määrättävä sakkorangaistus ja liikennevirhemaksu vahvistavat osaltaan ammattimaisen tieliikenteen valvontaa ja sitä kautta välillisesti kuljettajien yhdenvertaista kohtelua, elinkeinonharjoittamista ja omaisuuden suojaa, niin sakon ja liikennevirhemaksun määräämisellä on vaikutuksia maksuvelvollisen omaisuuteen. Näin ollen perusoikeuksien toteutuminen on otettava huomioon myös sakkorangaistusta ja maksuseuraamuksia koskevassa sääntelyssä. Riittävän tehokkaalla seuraamussääntelyllä tavoitellaan tahallisten laiminlyöntien ennaltaehkäisyä. 

Hyväksyttävyyden vaatimus edellyttää, että sakkorangaistukselle ja maksuseuraamukselle on esitettävä painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön perusteella fiskaaliset intressit eivät ole hyväksyttäviä syitä seuraamussääntelylle. Seuraamuksista säätämisen perimmäiset tavoitteet ovat kolmannesta maasta tulevan kuljettajan työoikeuksien toteutumisen varmistaminen sekä toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun ajoneuvon asianmukaisen käytön varmistaminen luvanvaraisessa tavaraliikenteessä. Nykyinen sääntely kuljettajatodistuksen laiminlyönnin osalta on havaittu käytännössä tehottomaksi. Nykyisessä sääntelyssä ei toistaiseksi ole säädetty seuraamuksia myöskään toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun ajoneuvon ilmoittamiselle tai tarvittavien asiakirjojen mukana pitämiselle. Ehdotettuja sakkorangaistuksia ja maksuseuraamuksia koskevat säännökset vastaisivat käytännössä havaittuun tarpeeseen. Julkisen vallan tehtävänä on huolehtia kolmansista maista tulevan työvoiman suojelusta, johon yhdenvertaisuuden varmistamiseksi kuljettajatodistus on yksi keskeinen valvonnan väline. Lisäksi terveen kilpailun edistämisellä ja harmaan talouden ilmentymiin puuttumisella voidaan välillisesti suojata myös lain mukaan toimivien liikenteenharjoittajien yhdenvertaisuutta sekä oikeutta hankkia toimeentulonsa elinkeinollaan. Seuraamusten säätämisellä edellä mainituille teoille, arvioidaan olevan enemmän hyötyä kuin haittaa ja uusilla rangaistussäännöksillä on myös painava yhteiskunnallinen tarve. 

Suhteellisuusvaatimus edellyttää sen arvioimista, onko sakkorangaistus tai maksuseuraamus välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojaamiseksi. Tältä osin tulee perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 23/1997 vp) mukaan arvioida, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin teon säätämisellä rangaistavaksi. Ehdotetun 262, 262 a ja 268 §:n uusien ehdotettujen lisäysten osalta liikenteenharjoittajan laiminlyönnit säädettäisiin rangaistavaksi sakolla sekä kuljettajalle voitaisiin määrätä 40 euron liikennevirhemaksu. Näiltä osin ehdotuksessa on huomioitu ultima ratio -periaate, jonka mukaisesti rikosoikeudellisen rangaistuksen käyttöön tulee turvautua vasta viimesijaisena keinona. Kokonaisuudessaan kyseisten velvoitteiden laiminlyönneillä voidaan aiheuttaa sellaista haittaa kolmansista maista tulevien kuljettajien oikeuksiin sekä tiekuljetusalalle, joihin reagoimiseksi valvontaviranomaisella on oltava tehokkaat keinot. Kuljettajatodistuksen hankkiminen on osa liikenteenharjoittajan velvollisuuksia, jos se käyttää kuljetuksissa kolmansien maiden kuljettajaa. Koska kuljettajatodistus todistaa kolmannesta maasta tulevan kuljettajan laillisen työsuhteen toteutumisen, niin mikäli liikenteenharjoittajalle ei voida antaa riittävää seuraamusta, voi se johtaa esimerkiksi syrjinnän ja työperäisen ihmiskaupan sekä harmaan talouden lisääntymiseen kuljetusalalla. Esimerkiksi 40 euron liikennevirhemaksu olisi liikenteenharjoittajalle liian vähäinen seuraamus. Esitystä laadittaessa on arvioitu, ettei lain noudattamisen varmistamista ole mahdollista saavuttaa lievemmin keinoin. 

Suhteellisuusvaatimuksista on johdettavissa myös oikeasuhtaisuuden vaatimus, joka edellyttää seuraamuksen ankaruuden arvioimista. Ankaruustason määrittämisessä on huomioitava sanktioitavan teon tai laiminlyönnin moitittavuus. Myös suojeluintressillä on arvioinnissa merkitystä. Oikeasuhtaisuuteen voidaan katsoa vaikuttavan keskeisesti määrättävän seuraamuksen suuruus ja sen suhde tekoon sekä tekijään. Sakkorangaistuksen on EU-lainsäädännöstä johtuviin tavaraliikenteen harjoittajaa koskevaan toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun ajoneuvon ilmoittamista ja kuljettajatodistusta koskeviin velvoitteisiin perustuen arvioitu olevan oikeasuhtainen toimi tekojen haitallisuuteen, vahingollisuuteen ja moitittavuuteen nähden. Lain 262 ja 262 a §:ään ehdotettujen sakkorangaistuksen on EU-lainsäädännöstä johtuviin tavaraliikenteen harjoittajaa koskevaan velvollisuuteen kuljettajatodistuksen hankkimiseen ja toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun ajoneuvon ilmoittamiseen Liikenne- ja viestintävirastolle on arvioitu olevan oikeasuhtainen toimi tekojen haitallisuuteen, vahingollisuuteen ja moitittavuuteen nähden. EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 3 artiklassa yhteisön liikennelupa sekä kuljettajatodistus ovat verrannollisia liikenteenharjoittajan oikeuteen harjoittaa kansainvälisiä kuljetuksia. Myös kumotussa laissa kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä kuljettajatodistus liittyi olennaisesti yhteisön liikennelupaan, minkä hankkimisen laiminlyönnistä oli mahdollisuus määrätä liikenteenharjoittajalle sakkorangaistus. Vastaavasti lain 268 §:ään ehdotetun 40 euron liikennevirhemaksun on arvioitu olevan oikeasuhtainen maksuseuraamus kuljettajalle, joka tahallisuudesta tai huolimattomuudesta johtuen ei pidä mukanaan liikenteenharjoittaman hankkimaa ja kuljettajalle luovutettua kuljettajatodistusta. Myös toisesta EU:n jäsenvaltiosta vuokratun ajoneuvon käyttöä koskevien asiakirjojen puuttumisesta valvonnan yhteydessä määrättävä 40 euron liikennevirhemaksu on arvioitu oikeasuhtaiseksi seuraamukseksi kuljettajalle. Kyseinen kuljettajalle määrättävä liikennevirhemaksu on linjassa 268 §:ssä säädettyjen muiden mukana ajoneuvossa pidettävien asiakirjojen laiminlyönnin kanssa. Ehdotusten arvioidaan olevan asetettuun päämäärään nähden oikeasuhtaisia, eivätkä ne muodosta kuljettajalle tai liikenteenharjoittajalle esteitä hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. 

Sääntelyn hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden lisäksi sanktioista säädettäessä on perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 49/2017 vp) mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota sääntelyn tarkkarajaisuuteen sekä sanktioiden kohteena olevien oikeusturvaan. Nämä seikat on huomioitu seuraamussäännöksen täsmällisellä muotoilulla sekä täsmentämällä toimijoiden velvoitteitta, joiden laiminlyöntiä seuraamukset koskettavat. 

11.3  Soveltaminen Ahvenanmaalla

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 21 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat teitä ja kanavia, tieliikennettä, raideliikennettä, veneliikennettä ja paikallisen meriliikenteen väyliä. Siltä osin kuin ehdotetut muutokset kuuluvat Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan, niitä ei sovelleta maakunnassa ilman maakunnan päätöstä. Tieliikennettä koskevan säännöksen on katsottu käsittävän luvanvaraisen ammattiliikenteen harjoittamisen Ahvenanmaalla. Maakunnan hallitus myöntää näin ollen luvat tavara- ja henkilöliikenteen harjoittamiseen Ahvenanmaalla, kun taas Ahvenanmaan valtionvirasto myöntää tavara- ja henkilöliikenteen yhteisöluvat EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen, EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen ja kansainvälisen linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1073/2009 nojalla, koska kyseiset luvat ovat kansainvälisiä ja kuuluvat siten valtakunnan toimivaltaan. Myös ajoneuvojen ja niiden omistajien, haltijoiden sekä ammattimaista tavaran kuljettamista harjoittavien palveluntarjoajien rekisteröintiin liittyvät asiat on nähty kuuluvaksi Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan. 

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 13 kohdan mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat kauppamerenkulkua ja kauppamerenkulun väyliä koskevat asiat. Lisäksi valtakunnan toimivaltaan kuuluvat merenkulun pätevyyksistä päättäminen. 

Esityksessä olevat perusoikeusliitännäiset ehdotukset ovat täsmällisiä, tarkkarajaisia, ja perustellussa suhteessa suojeltaviin oikeushyviin nähden. Lisäksi ehdotettu sääntely on rajattu vain siihen laajuuteen, joka on katsottava esityksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämättömäksi ja oikeasuhtaiseksi. Ehdotuksilla ei puututa perustuslaissa turvattujen oikeuksien ydinalueelle. 

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella esitetään, että esitys voidaan käsitellä tavallisessa lain-säätämisjärjestyksessä.