1.1  Sijoitusrahastolaki

2 §. Lakiin on tarpeen lisätä rahastoyhtiön johtoa ja toimivaa johtoa koskevat määritelmät. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uudet 5 a ja 5 b kohdat, joista ensiksi mainitussa määritellään rahastoyhtiön johto ja jälkimmäisessä rahastoyhtiön toimiva johto. Määritelmät vastaavat pääosin sijoituspalvelulain 1 luvun 12 a §:ssä ja luottolaitostoiminnasta annetun lain 1 luvun 20 §:ssä säädettyjä johdon ja toimivan johdon määritelmiä. 

2 a §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, joissa määritellään laissa käytetty EU:n vakavaraisuusasetus -käsite. EU:n vakavaraisuusasetuksella tarkoitetaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 575/2013.  

4 b §. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskee myös säilytysyhteisöä. 

Lain 5 §:n edelle ehdotetaan lisättäväksi uusi säännösten sisältöä kuvaava väliotsikko. 

5 b §. Pykälän nykyisessä 1 momentissa säädetään rahastoyhtiön ylintä johtoa koskevista vaatimuksista. Ylin johto -termi on otettu käyttöön sijoitusrahastolaissa sijoitusrahastolain muuttamisesta annetulla lailla (765/2012). Ylimmällä johdolla tarkoitetaan nykyisessä 5 e §:ssä mainittua hallituksen jäsentä ja varajäsentä, toimitusjohtajaa ja toimitusjohtajan sijaista ja muuta ylimpään johtoon kuuluvaa. Edellä 2 §:n 1 momentin 5 a kohdassa ehdotetaan määriteltäväksi ”johto”, joka käsite kattaisi ylimpään johtoon nykyisen 5 e §:n mukaan kuuluvat henkilöt. Momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä käytetty termi ”ylin johto” korvataan termillä ”johto”, jolla tarkoitetaan uuden määritelmän mukaista rahastoyhtiön johtoa. Säännöstä ei ehdoteta asiallisesti muutettavaksi. Momentissa oleva käsite ”merkittävä sidonnaisuus” muutetaan muotoon ”merkittävä sidos”, joka vastaa 2 §:n 1 momentin 15 kohdassa säädettyä määritelmää.  

5 e §. Pykälän nykyisessä 1 momentissa säädetään vaatimuksista, jotka koskevat rahastoyhtiön hallituksen jäsentä ja varajäsentä, toimitusjohtajaa ja toimitusjohtajan sijaista sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa. Momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, ettei siinä enää käytetä termiä ”ylin johto”. Momentissa säädetyt vaatimukset muutetaan koskemaan 2 §:n 1 momentin 5 a kohdassa ehdotetun määritelmän mukaista rahastoyhtiön johtoa. Momentin ensimmäinen virke ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädetään yksinomaan johtamiselle asetettavasta vaatimuksesta. Rahastoyhtiötä on johdettava ammattitaitoisesti sekä terveiden ja huolellisten liiketapaperiaatteiden mukaisesti. Säännöstä ei ehdoteta asiallisesti muutettavaksi. Momenttiin ehdotetaan lisäksi teknisluonteisia tarkistuksia. 

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa mainitut hallituksen jäsen tai varajäsen, toimitusjohtaja tai toimitusjohtajan sijainen ja muu ylimpään johtoon kuuluva ehdotetaan korvattavaksi ”johto” termillä, jolla tarkoitetaan 2 §:n 1 momentin 5 a kohdassa ehdotetun määritelmän mukaista johtoa. Säännöstä ei ehdoteta asiallisesti muutettavaksi 

8 b §. Pykälän 2 momentin 1 kohdassa mainitut hallituksen jäsen, toimitusjohtaja ja muu ylimpään johtoon kuuluva ehdotetaan korvattavaksi ”johto” termillä, jolla tarkoitetaan 2 §:n 1 momentin 5 a kohdassa ehdotetun määritelmän mukaista johtoa. Momentin johdantolauseeseen ehdotetaan teknisluonteista tarkistusta. Säännöstä ei ehdoteta asiallisesti muutettavaksi. 

9 §. Pykälän edelle ehdotetaan lisättäväksi uusi säännösten sisältöä kuvaava väliotsikko. Pykälän nykyisen 2 momentin mukaan säilytysyhteisö voi toimiluvassa mainituin edellytyksin harjoittaa myös säilytysyhteisötoimintaan olennaisesti liittyvää toimintaa. Sijoitusrahastodirektiivissä säädetään nykyistä yksityiskohtaisemmin säilytysyhteisön tehtävistä, joita vastaavat säännökset ehdotetaan sisällytettäväksi sijoitusrahastolakiin. Tämän vuoksi 2 momentti ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi.  

9 a §. Pykälän nykyisessä 1 momentissa säädetään säilytysyhteisön toimiluvan myöntämisestä suomalaiselle osakeyhtiölle ja toimiluvan myöntämisen edellytyksistä. Momentti ehdotetaan tarkistettavaksi. Ehdotuksen mukaan saadun selvityksen perusteella on voitava varmistua siitä, että yhtiö täyttää pykälässä nykyisin mainittujen 9 e ja 9 d §:ssä säädettyjen vaatimusten lisäksi säilytysyhteisön pääomalle 10 §:ssä ja toiminnalle 10 b ja 31 g §:ssä säädetyt vaatimukset. Momentissa mainittu ylin johto -termi korvattaisiin johto -termillä, jolla tarkoitetaan 2 §:n 1 momentin 5 a kohdassa ehdotetun määritelmän mukaista säilytysyhteisön johtoa. 

Nykyisen 9 a §:n mukaan toimiluvan edellytyksenä on, ettei säilytysyhteisön ja muun oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön välillä oleva merkittävä sidonnaisuus ole esteenä säilytysyhteisön tehokkaalle valvonnalle. Tästä vaatimuksesta ehdotetaan säädettäväksi 10 b §:ssä. Säännöksessä käytettäisiin merkittävä sidos -termiä merkittävä sidonnaisuus -termin sijasta, joka termi on korvattu ensiksi mainitulla termillä sijoitusrahastolain muuttamisesta annetulla lailla (626/2014).  

Toimiluvan myöntämisen edellytyksenä olisi edelleen, että yhtiöllä on pääkonttori Suomessa. Toimilupa voitaisiin edelleen myöntää myös perustettavalle yhtiölle ennen sen rekisteröintiä. 

Pykälän 2 momentissa säädetään toimilupapäätöstä koskevasta muutoksenhausta. Momentin viimeisessä virkkeessä on valituksen tekemisen ja käsittelyn osalta säädösviittaus hallintolainkäyttölakiin (586/1996). Viittaus ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi Finanssivalvonnasta annettuun lakiin, jonka 73 §:ssä säädetään muutoksenhausta Finanssivalvonnan päätöksiin. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 23 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa ja toista alakohtaa. 

9 b §. Pykälässä oleva viittaus Rahoitustarkastukseen muutetaan koskemaan Finanssivalvontaa. 

9 c §. Pykälä liittyy nykyiseen 9 §:n 2 momenttiin, joka ehdotetaan edellä kumottavaksi. Tämän vuoksi myös tämä pykälä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi. 

9 d §. Pykälän nykyisessä 1 momentissa säädetään vaatimuksista, jotka koskevat säilytysyhteisön hallituksen jäsentä ja varajäsentä, toimitusjohtajaa ja toimitusjohtajan sijaista sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa. Momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, ettei siinä enää käytetä termiä ”ylin johto” eikä eritellä siihen kuuluvia henkilöitä. Momentissa säädetyt vaatimukset koskisivat 2 §:n 1 momentin 5 a kohdassa ehdotetun määritelmän mukaista säilytysyhteisön johtoa. Momentin ensimmäinen virke ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädetään yksinomaan nykyisestä vaatimuksesta, jonka mukaan säilytysyhteisöä on johdettava ammattimaisesti sekä terveiden ja huolellisten liiketapaperiaatteiden mukaisesti. Säännöstä ei edellä mainituilta osin ehdoteta asiallisesti muutettavaksi.  

Nykyisen 1 momentin mukaan hallituksen jäsenellä ja varajäsenellä, toimitusjohtajalla ja tämän sijaisella sekä muulla ylimpään johtoon kuuluvalla on lisäksi oltava sellainen yleinen säilytysyhteisötoiminnan tuntemus kuin säilytysyhteisön toiminnan laatuun ja laajuuteen katsoen on tarpeen. Säännös ehdotetaan muutettavaksi siten, että hallituksella kokonaisuutena on oltava säilytysyhteisötoiminnan ja siihen liittyvien merkittävien riskien tuntemus. Vaatimus ei koskisi erikseen jokaista hallituksen jäsentä. Hallituksessa tulisi olla sen toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen yksi tai useampi jäsen, joilla on säilytysyhteisötoiminnan ymmärtämiseen tarvittavat tiedot, taidot ja kokemus. Tämän lisäksi toimitusjohtajalla ja muulla 2 §:n 1 momentin 5 b kohdassa tarkoitettuun toimivaan johtoon kuuluvalla on oltava säilytysyhteisötoiminnan ja siihen liittyvien merkittävien riskien tuntemus.  

Pykälän 2 momentissa säädetään kriteereistä, joiden täyttyessä henkilöä ei voida pitää luotettavana 1 momentissa tarkoitettuun tehtävään. Nykyisessä 1 kohdassa mainitut hallituksen jäsen tai varajäsen, toimitusjohtaja tai toimitusjohtajan sijainen ja muu ylimpään johtoon kuuluva ehdotetaan korvattavaksi johto -termillä, jolla tarkoitetaan 2 §:n 1 momentin 5 a kohdassa ehdotetun määritelmän mukaista johtoa. Nykyisen 2 kohdan mukaan luotettavana ei voida pitää sitä, joka on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton 1 momentissa tarkoitettuun tehtävään. Kohtaa tarkennettaisiin siten, että aikaisemmalla toiminnalla tarkoitetaan muuta kuin momentin 1 kohdassa tarkoitettua aikaisempaa toimintaa.  

Pykälän 3 momentti vastaa nykyisen 9 d §:n 3 momenttia. 

Pykälän nykyisessä 4 momentissa mainittu ylin johto -termi korvattaisiin johto -termillä, jolla tarkoitetaan 2 §:n 1 momentin 5 a kohdassa ehdotetun määritelmän mukaista rahastoyhtiön johtoa. Säännöstä ei ehdoteta asiallisesti muutettavaksi. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 23 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan g ja h alakohtaa. 

10 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädetään säilytysyhteisön pääoman riittävyyttä koskevista vaatimuksista. Ehdotuksen mukaan säilytysyhteisöön sovelletaan vaatimuksia, jotka vastaavat vähintään EU:n vakavaraisuusasetuksen 315 tai 317 artiklan mukaisesti valitun lähestymistavan perusteella laskettavia vaatimuksia. Ehdotuksen mukaan säilytysyhteisöllä on oltava jatkuvasti omia varoja määrä, joka vastaa 1 momentissa säädettyä osakepääoman määrää. Pykälän 1 momentissa säädetty osakepääoman määrä vastaa luottolaitosdirektiivin 28 artiklan 2 kohdassa säädettyä perustamispääoman määrää. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 23 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa. 

10 b §. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, joka vastaa asiallisesti nykyistä 9 a §:n 1 momentin kolmatta virkettä. Pykälän 1 momentin mukaan säilytysyhteisön ja muun oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön välillä oleva merkittävä sidos ei saa estää säilytysyhteisön tehokasta valvontaa. Valvonnan esteenä eivät saa myöskään olla tällaisessa sidonnaisuussuhteessa olevaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavat kolmannen maan säännökset ja hallinnolliset määräykset. Merkittävä sidos -käsite määritellään sijoitusrahastolain 2 §:n 1 momentin 15kohdassa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin säilytysyhteisön velvollisuudesta ilmoittaa toimiluvan myöntämisen jälkeen toimilupahakemuksessa ilmoitetuissa sidonnaisuutta koskevissa tiedoissa tapahtuneet muutokset Finanssivalvonnalle. Ehdotus vastaa sijoituspalvelulain 7 luvun 2 §:ää. 

11 §. Pykälässä säädetään yhteisöistä, jotka voivat toimia säilytysyhteisönä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen soveltamisalaan lisätään Suomen Pankki. Momentista ehdotetaan poistettavaksi sijoituspalvelulain 1 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu sijoituspalveluyritys, koska sijoitusrahastodirektiivin mukaan sijoituspalveluyritys ei enää ilman erillistä lupaa saa toimia säilytysyhteisönä. Samasta syystä pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sijoituspalvelulain 1 luvun 9 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettu ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys. Jos sijoituspalveluyritys toimii nykyisen lain nojalla säilytysyhteisönä, sen on haettava 9 a §:ssä tarkoitettu toimilupa toiminnan jatkamiseksi 18 päivänä maaliskuuta 2018 alkaen. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 23 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohtaa ja 3 kohtaa. 

12 §. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi siitä lailla 224/2004 kumotun 12 §:n tilalle uusi 12 §. Pykälän 1 momentin mukaan sijoitusrahaston säilytysyhteisönä voi toimia vain 9 §:ssä tarkoitettu säilytysyhteisö tai 11 §:ssä tarkoitettu Suomeen sijoittautunut yhteisö. Pykälä vastaa nykyisen 31 §:n 4 momenttia. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiiviä, jonka 23 artiklan 1 kohdan mukaan säilytysyhteisön sääntömääräisen kotipaikan on oltava sijoitusrahaston kotijäsenvaltiossa tai sen on oltava sijoittautunut tähän jäsenvaltioon. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kiellosta, jonka mukaan yhtiö ei saa toimia sekä rahastoyhtiönä että säilytysyhteisönä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 25 artiklan 1 kohtaa. 

26 b §. Pykälän nykyisessä 4 momentissa viitataan säilytysyhteisön 31 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin. Säännösviittaus muutetaan koskemaan 31 a §:ää, jossa ehdotuksen mukaan säädetään säilytysyhteisön tehtävistä. 

4 b luku Palkitseminen

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 b luku. Luvussa säädetään rahastoyhtiön velvollisuudesta ottaa käyttöön tässä luvussa tarkoitettu palkitsemisjärjestelmä, palkitsemisjärjestelmää koskevista vaatimuksista ja sen hyväksymisestä sekä palkan ja palkkioiden määräytymistä ja maksamista koskevista periaatteista. Säännöksillä pantaisiin täytäntöön sijoitusrahastodirektiivin 14 a ja 14 b artiklat. Keskeiset vaatimukset ja periaatteet vastaavat pääosin luottolaitosten henkilöstön palkitsemiseen sovellettavia vaatimuksia ja periaatteita. 

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen antaa toimivaltaisille viranomaisille tai rahoitusmarkkinoiden toimijoille ohjeita niistä henkilöistä, joihin sovelletaan palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja –käytäntöjä, ja palkka- ja palkkioperiaatteiden soveltamisesta. Ohjeissa otetaan huomioon komission rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta antamassa suosituksessa 2009/384/EY vahvistetut moitteetonta palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat periaatteet sekä rahastoyhtiöiden ja niiden hoitamien yhteissijoitusyritysten koko, sisäinen organisaatio sekä niiden toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus. Laatiessaan näitä ohjeita arvopaperimarkkinaviranomainen tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) kanssa, jotta ohjeet olisivat yhdenmukaiset muita rahoituspalvelualoja, erityisesti luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä, varten laadittujen vaatimusten kanssa (14 a artiklan 4 kohta). 

Palkitsemisjärjestelmää koskevat vaatimukset  

30 d §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön velvollisuudesta huolehtia, että sillä on tässä laissa säädetyt vaatimukset täyttävä palkka- ja palkkiopolitiikan sekä palkka- ja palkkiokäytännöt kattava palkitsemisjärjestelmä. Järjestelmän on täytettävä säädetyt vaatimukset suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ottaen huomioon rahastoyhtiön koko ja sisäinen organisaatio sekä sen liiketoiminnan laatu, laajuus ja monimuotoisuus. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin vaatimuksista, jotka rahastoyhtiön palkitsemisjärjestelmän on täytettävä. Palkitsemisjärjestelmän tulee olla sopusoinnussa rahastoyhtiön hyvän ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa. Se ei saa kannustaa sellaiseen riskinottoon, joka on ristiriidassa rahastoyhtiön hallinnoiman sijoitusrahaston sääntöjen tai riskiprofiilin kanssa taikka on vastoin rahastoyhtiön velvollisuutta toimia sijoitusrahaston edun mukaisesti. Palkitsemisjärjestelmän on oltava sopusoinnussa rahastoyhtiön ja sen hallinnoiman sijoitusrahaston sekä sijoittajan liiketoimintastrategian, sijoitustoiminnan tavoitteiden, arvojen ja etujen kanssa. Lisäksi siinä on oltava toimenpiteet eturistiriitatilanteiden välttämiseksi.  

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 14 a artiklan 1 kohtaa ja 14 b artiklan 1 kohtaa. 

30 e §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön sellaisista henkilöstöryhmistä, joihin palkitsemisjärjestelmää on sovellettava. Palkitsemisjärjestelmän soveltamisen tulee koskea henkilöstöryhmiä, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus rahastoyhtiön tai sen hallinnoiman sijoitusrahaston riskiprofiiliin. Näitä henkilöstöryhmiä ovat ainakin toimiva johto, riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivat ja rahastoyhtiön sisäisessä valvontatoiminnossa toimivat sekä sellaiset henkilöstön jäsenet, joiden saama kokonaispalkka tai -palkkio ei poikkea merkittävästi toimivaan johtoon ja riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimiviin kuuluvan palkan tai palkkion kokonaismäärästä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin korvauksista, jotka kuuluvat palkitsemisjärjestelmän piiriin. Siihen kuuluisivat rahastoyhtiön maksamat palkat, palkkiot ja harkinnanvaraiset eläke-etuudet, niiden kiinteät ja muuttuvat osat, tulosperusteiset palkkiot ja sijoitusrahastosta maksetut korvaukset sekä rahasto-osuuksien siirrot. Harkinnanvaraisella eläke-etuudella tarkoitetaan sellaista eläke-etuutta, jonka kustantaminen ei ole rahastoyhtiön lakisääteinen velvollisuus. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 14 a artiklan 2 ja 3 kohtaa. 

Palkitsemisjärjestelmän hyväksyminen ja palkitsemisvaliokunta 

30 f §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi rahastoyhtiön hallitukselle kuuluvasta tehtävästä hyväksyä rahastoyhtiön palkitsemisjärjestelmä ja siihen sisältyvät yleiset periaatteet sekä velvollisuudesta tarkistaa periaatteet vähintään vuosittain ja valvoa periaatteiden noudattamista. Momentissa säädettäisiin vaatimuksista, jotka edellä mainittuihin tehtäviin osallistuvan hallituksen jäsenen on täytettävä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön palkitsemisjärjestelmän vuosittaisesta arvioinnista. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 14 b artiklan 1 kohdan c ja d alakohtaa. 

30 g §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön palkitsemisvaliokunnasta ja sen nimeämisen edellytyksistä sekä palkitsemisvaliokunnan tehtävistä. Ehdotuksen mukaan rahastoyhtiön hallituksen on nimettävä palkitsemisvaliokunta, jos rahastoyhtiö on merkittävä kokonsa tai sen hallinnoiman sijoitusrahaston koon, hallinnollisen rakenteensa sekä toimintansa laadun, laajuuden ja monimuotoisuuden takia. Rahastoyhtiötä ei olisi katsottava merkittäväksi ainoastaan yhden edellä mainitun tekijän esimerkiksi sen hallinnoiman sijoitusrahaston koon perusteella. Rahastoyhtiö olisi merkittävä, jos se voidaan katsoa sellaiseksi jokaisen edellä mainitun tekijän perusteella.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin palkitsemisvaliokunnan muodostamisesta siten, että se voi pätevästi ja riippumattomasti suorittaa tehtävänsä. Momentissa säädettäisiin palkitsemisvaliokunnan velvollisuudesta ottaa tehtävää hoitaessaan huomioon sijoittajien ja rahastoyhtiön muiden sidosryhmien pitkän aikavälin edut ja yleinen etu. 

Pykälän 3 momentti koskisi palkitsemisvaliokunnan kokoonpanoa. Palkitsemisvaliokunnan puheenjohtajan ja jäsenten tulisi olla hallituksen jäseniä, jotka eivät saa kuulua rahastoyhtiön toimivaan johtoon ja, jos rahastoyhtiön hallituksen jäseninä on henkilöstön edustuksesta annetussa laissa (725/1990) tarkoitettuja henkilöstön edustajia, vähintään yksi heistä on nimettävä palkitsemisvaliokunnan jäseneksi. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 14 b artiklan 1 kohdan f alakohtaa ja 4 kohtaa. 

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan ESMA antaa asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille ja rahoitusmarkkinoiden toimijoille ohjeita 14 b artiklassa tarkoitettujen periaatteiden soveltamisesta (14 a artiklan 4 kohta). 

Palkan ja palkkioiden määräytymistä koskevat periaatteet 

30 h §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi periaatteista, joita rahastoyhtiön on noudatettava palkan ja palkkion määräytymisessä.  

Pykälän 1 kohta koskee valvontatehtävään osallistuvan henkilön palkan tai palkkion määräytymistä, 2 kohta palkan ja palkkioiden kokonaismäärän perusteita, jos palkka ja palkkiot ovat tulosperusteisia, 3 kohta velvollisuutta toteuttaa tuloksen arviointi osana rahastoyhtiön hallinnoiman sijoitusrahaston osuudenomistajille suositellun rahasto-osuuksien hallussapitoajan mukaista monivuotista kehystä, 4 kohta palkan ja palkkioiden taatun muuttuvan osan maksamista, 5 kohta palkan ja palkkioiden kiinteiden ja muuttuvien osien tasapainottamista keskenään, 6 kohta sopimuksen ennenaikaiseen päättymiseen liittyvien maksujen perusteita ja maksuperusteiden suunnittelemista siten, että epäonnistunutta suoritusta ei palkita ja 7 kohta palkan tai palkkion muuttuvien osien laskemista siten, että arviointihetkellä tiedossa olevat riskit otetaan huomioon. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 14 b artiklan 1 kohdan e ja g—l alakohtaa. 

Palkan ja palkkioiden muuttuvien osien maksaminen 

30 i §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vaatimuksesta, jonka mukaan merkittävä osa palkan ja palkkioiden muuttuvista osista on maksettava asianomaisen sijoitusrahaston rahasto-osuuksina tai sellaisina vastaavina muina rahoitusvälineinä, jotka toimivat yhtä tehokkaina kannustimina kuin rahasto-osuudet. Kyseistä palkan ja palkkion osuutta ei saa maksaa käteissuorituksena. Säännöksen tarkoitus on kohdentaa palkitseminen sen asianomaisen sijoitusrahaston kehitykseen ja siihen liittyviin riskien hallitsemiseen, joihin työntekijän työpanos kohdistuu. Merkittävällä osalla tarkoitetaan määrää, jonka on oltava vähintään 50 prosenttia kaikista palkan ja palkkioiden muuttuvista osista. Edellä mainittua vähimmäismäärää ei sovelleta, jos asianomaisen sijoitusrahaston varat ovat alle puolet rahastoyhtiön hallinnoimien sijoitusrahastojen yhteenlasketuista kokonaisvaroista. Palkan ja palkkioiden muuttuvien osien maksamisesta sijoitusrahaston rahasto-osuuksina tai vastaavina muina rahoitusvälineinä on mainittava sijoitusrahaston säännöissä. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 14 b artiklan 1 kohdan m alakohdan ensimmäistä alakohtaa. 

30 j §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi palkan ja palkkioiden muuttuvan osan maksamisen lykkäämisestä. Sen mukaan merkittävä osa muuttuvan osan maksamisesta on lykättävä ajanjaksolle, jonka pituuden määrittämisessä on otettava huomioon asianomaisen sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille suositeltu rahasto-osuuksien hallussapitoaika ja sijoitusrahaston riskien luonne. Kyseisin ajanjakson tulisi olla vähintään kolme vuotta. Merkittävän osan on oltava vähintään 40 prosenttia palkan ja palkkioiden muuttuvasta osasta. Jos palkan tai palkkioiden muuttuva osa on erityisen suuri, vähintään 60 prosenttia muuttuvan osan maksamisesta on lykättävä maksettavaksi myöhemmin. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin palkan ja palkkioiden muuttuvan osan maksamisen edellytyksistä. Palkan ja palkkioiden muuttuva osa ja siihen sisältyvä osuus, jonka maksamista on lykätty, voidaan maksaa vain, jos se on rahastoyhtiön taloudellinen kokonaistilanne huomioon ottaen kestävää sekä asianomaisen liiketoimintayksikön, sijoitusrahaston ja henkilön tulos huomioon ottaen perusteltua.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joiden täyttyessä palkan ja palkkioiden muuttuvan osan kokonaismäärää on vähennettävä. Muuttuvan osan kokonaismäärää on vähennettävä huomattavasti, jos rahastoyhtiön tai sijoitusrahaston taloudellinen tulos heikkenee tai on tappiollinen, ottaen huomioon sekä nykyinen korvaus että aikaisemmin ansaittujen palkkioiden vähennykset, joihin kuuluvat palkkioiden riskiperusteisten ehtojen tai takaisinperintäehtojen perusteella tehdyt vähennykset. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 14 b artiklan 1 kohdan n ja o alakohtaa. 

Eläke-etuudet ja rahastoyhtiön menettelyt 

30 k §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vaatimuksesta, jonka mukaan rahastoyhtiön maksamien harkinnanvaraisten eläke-etuuksien on oltava sopusoinnussa rahastoyhtiön ja sen hallinnoimien sijoitusrahastojen liiketoimintastrategian, tavoitteiden, arvojen ja pitkän aikavälin etujen kanssa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin harkinnanvaraisen eläke-etuuden suorittamisesta työntekijälle. Jos työntekijän palvelussuhde rahastoyhtiöön lakkaa ennen eläkkeelle jäämistä, rahastoyhtiön on lykättävä harkinnanvaraisen eläke-etuuden suorittamista ja pidettävä etuus hallussaan viiden vuoden ajan 30 i §:ssä tarkoitettuina rahoitusvälineinä. Kun työntekijä jää eläkkeelle, harkinnanvaraiset eläke-etuudet on maksettava hänelle edellä tarkoitettuina rahoitusvälineinä viiden vuoden kuluttua eläkkeelle jäämisestä.  

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 14 b artiklan 1 kohdan p alakohtaa. 

30 l §. Pykälä koskisi menettelyjä, joita rahastoyhtiön on noudatettava. Pykälän 1 momentin mukaan rahastoyhtiö ei saa maksaa palkan tai palkkion muuttuvaa osaa tavalla, joka vaikutuksiltaan rinnastuu tämän lain vastaisen menettelyn vaikutuksiin. Pykälän 2 momentin mukaan rahastoyhtiön olisi vaadittava 30 e §:n 1 momentissa tarkoitettuun henkilöstöryhmään kuuluvaa sitoutumaan siihen, ettei tämä käytä rahoitusvälineitä tai vakuuttamista suojautuakseen palkitsemisjärjestelmään liittyvältä henkilökohtaiselta riskiltä. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 14 b artiklan 1 kohdan q ja r alakohtaa. 

5 luku Säilytysyhteisön tehtävät, tehtävien ulkoistamisen edellytykset ja toiminta

Luku ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi. Luvussa ehdotetaan säädettäväksi säilytysyhteisön tehtävistä ja velvollisuuksista, tehtävien ulkoistamisesta ja toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista. Säännöksillä pantaisiin täytäntöön sijoitusrahastodirektiivin 22 ja 22 a artiklat. Luvussa ei enää säädettäisi nykyistä 34 c §:ää vastaavasti säilytysyhteisön velvollisuudesta tehdä sijoitusrahastoa Suomessa hallinnoivan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kanssa sopimus tietojen vaihdosta. Säännös on perustunut sijoitusrahastodirektiivin 23 artiklan 5 ja 6 kohtaan, jotka muutosdirektiivillä kumotaan. 

Säilytysyhteisön tehtävät 

31 §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälän 1 momentin mukaan sijoitusrahaston varat on säilytettävä yhdessä säilytysyhteisössä. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan yhtä säilytysyhteisöä koskevalla vaatimuksella pyritään varmistamaan, että säilytysyhteisöllä on kokonaiskuva kaikista yhteissijoitusyrityksen varoista ja että sekä rahastonhoitajilla että sijoittajilla on yksi vertailukohta siltä varalta, että varojen säilytyksessä tai valvontatehtävien suorittamisessa ilmenee ongelmia. Varojen säilyttämiseen kuuluu niiden pitäminen säilytyksessä tai, jos varat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niitä voida pitää säilytyksessä, kyseisten varojen omistuksen todentaminen ja niitä koskevien tietojen kirjaaminen (perustelukappale 12). Momentti vastaa voimassa olevaa 33 §:n 1 momenttia ja sijoitusrahastodirektiivin 22 artiklan 1 kohtaa. 

Pykälän 2 momentissa säädetään sijoitusrahaston varojen erillään pitämisen periaatteesta säilytysyhteisössä ja kiellosta ulosmitata sijoitusrahaston varoja säilytysyhteisön velasta. Momentti vastaa voimassa olevaa 31 §:n 2 momenttia. Momentti vastaa sijoitusrahastodirektiivin 22 artiklan 8 kohtaa, jonka mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että säilytysyhteisön maksukyvyttömyystapauksessa ja/tai minkä tahansa sellaisen unionissa sijaitsevan kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa, jolle yhteissijoitusyrityksen varojen säilytys on siirretty, säilytettävänä olevat yhteissijoitusyrityksen varat eivät ole jaettavissa tällaisen säilytysyhteisön ja/tai tällaisen kolmannen osapuolen velkojille eivätkä realisoitavissa näiden hyväksi. Lain 25 §:ssä säädetään sijoitusrahaston varojen kuulumisesta rahasto-osuudenomistajille. Sijoitusrahaston varat eivät voi kuulua säilytysyhteisön konkurssipesään. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä 31 §:n 3 momenttia vastaavasti säilytysyhteisön velvollisuudesta hoitaa tehtävänsä itsenäisesti rahasto-osuudenomistajien eduksi. Säännöstä tarkistettaisiin direktiiviä vastaavaksi siten, että tehtävä olisi hoidettava myös huolellisesti ja asiantuntevasti ja rahasto-osuudenomistajien lisäksi myös sijoitusrahaston eduksi. Säännös vastaa tarkistettuna sijoitusrahastodirektiivin 25 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa. Sen mukaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön suorittaessaan toimintojaan on toimittava rehellisesti, oikeudenmukaisesti, ammattimaisesti, riippumattomasti ja ainoastaan yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukaisesti. Direktiivissä annetaan komissiolle valtuus hyväksyä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat muun ohella 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun riippumattomuusvaatimuksen (englanniksi the independence requirement) täyttymisen edellytyksiä. Englanninkielisestä independence-sanasta käytetään edellä käännöstä ”itsenäisesti”.  

31 a §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi säilytysyhteisön valvontatehtävistä. Säilytysyhteisön on varmistettava 1 momentin 1 kohdan mukaan, että sijoitusrahaston rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskuissa ja lunastuksissa noudatetaan sijoitusrahastolakia ja sijoitusrahaston sääntöjä ja 2 kohdan mukaan, että sijoitusrahaston rahasto-osuuksien arvo lasketaan sijoitusrahastolain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten ja sijoitusrahaston sääntöjen mukaisesti. Säilytysyhteisön on 3 kohdan mukaan noudatettava rahastoyhtiön antamia toimeksiantoja, jolleivät ne ole sijoitusrahastolain tai rahastoyhtiön toimintaa koskevan muun lain tai sijoitusrahaston sääntöjen vastaisia. Säilytysyhteisön on varmistettava momentin 4 kohdan mukaan, että sijoitusrahaston varoja koskeviin toimiin liittyvät maksut suoritetaan sijoitusrahastolle yleisesti käytössä olevassa määräajassa ja 5 kohdan mukaan, että sijoitusrahaston tuotot käytetään tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten ja sijoitusrahaston sääntöjen mukaisesti. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 22 artiklan 3 kohtaa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin säilytysyhteisön velvollisuudesta varmistua sijoitusrahaston kassavirran asianmukaisesta seurannasta ja siitä, että rahasto-osuuksien merkitsemisen yhteydessä suoritetut maksut on vastaanotettu ja sijoitusrahaston käteisvarat kirjattu käteistilille. Momentin 1 kohdan mukaan käteistilin tulee olla avattu sijoitusrahaston tai sitä hallinnoivan rahastoyhtiön tai sijoitusrahaston lukuun toimivan säilytysyhteisön nimissä. Momentin 2 kohdan mukaan käteistilin tulee olla avattu sijoituspalvelulain 9 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa keskuspankissa, talletuspankissa tai muussa valtiossa toimiluvan saaneessa talletusten vastaanottamiseen oikeutetussa luottolaitoksessa. Momentin 3 kohdan mukaan käteistiliä on ylläpidettävä sijoituspalvelulain 9 luvun 1 §:ssä ja 3 §:n 2—4 momentissa säädettyjen periaatteiden ja 5 §:ssä tarkoitettujen määräysten mukaisesti.  

Pykälän 2 momentti vastaa sijoitusrahastodirektiivin 22 artiklan 4 kohdan ensimmäistä alakohtaa. Tämän alakohdan b alakohdassa säädetään käteistilistä, joka on avattu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta annetun komission direktiivin 2006/73/EY 18 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetussa yhteisössä, ja c alakohdassa käteistilistä, jota ylläpidetään komission direktiivin 16 artiklassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Edellä mainittu b alakohta on pantu täytäntöön sijoituspalvelulain 9 luvun 3 §:n 1 momentissa ja c alakohta 9 luvun 1 §:ssä ja 3 §:n 2—4 momentissa sekä 9 luvun 5 §:ssä. Viimeksi mainitussa säädetään Finanssivalvonnalle annetusta valtuudesta antaa tarkemmat määräykset asiakasvarojen säilyttämisessä noudatettavista menettelytavoista. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin direktiivin 22 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa vastaavasta kiellosta, jonka mukaan sijoitusrahaston säilytysyhteisön nimissä avatulle tilille ei saa kirjata 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun yhteisön käteisvaroja eikä säilytysyhteisön omia käteisvaroja. 

31 b §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nykyistä sääntelyä yksityiskohtaisemmin sijoitusrahaston varoihin kuuluvien rahoitusvälineiden säilyttämisestä säilytysyhteisössä ja muiden varojen kuin rahoitusvälineiden säilyttämisestä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahoitusvälineistä, jotka on annettava säilytysyhteisön säilytettäväksi. Säilytettäväksi olisi annettava kaikki sellaiset rahoitusvälineet, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon avatulle rahoitusvälinetilille, ja sellaiset rahoitusvälineet, jotka voidaan toimittaa fyysisesti säilytysyhteisölle. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin säilytysyhteisön velvollisuudesta kirjata 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut rahoitusvälineet rahoitusvälinetilille sijoitusrahaston tai sitä hallinnoivan rahastoyhtiön nimiin sijoituspalvelulain 9 luvun 1, 2 ja 5 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti siten, että niiden voidaan koska tahansa todeta kuuluvan kyseiselle sijoitusrahastolle sijoitusrahastolain mukaisesti. Edellä mainitut säännökset vastaavat sijoitusrahastodirektiivin 22 artiklan 5 kohdan a alakohdassa mainittua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta annettua komission direktiivin 2006/73/EY 16 artiklaa.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sijoitusrahaston muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen varojen säilyttämisestä ja niitä koskevien tietojen ylläpitämisestä. Säilytysyhteisön on voitava todentaa kyseisten varojen kuuluminen sijoitusrahastolle rahastoyhtiön sille toimittamien tietojen tai muun ulkopuolisen näytön perusteella. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin säilytysyhteisön velvollisuudesta toimittaa rahastoyhtiölle säännöllisesti luettelo sijoitusrahaston varoista. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 22 artiklan 5 ja 6 kohtaa. 

31 c §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kiellosta käyttää uudelleen säilytysyhteisön säilytettävänä olevia varoja (englanniksi reuse). Momentin mukaan säilytysyhteisö ei saa käyttää edellä mainittuja varoja uudelleen omaan lukuunsa tai kolmannen osapuolen lukuun. Uudelleenkäyttökielto koskee kaikkia säilytettävänä olevia varoja koskevia liiketoimia, joita ovat muun muassa siirtäminen, vakuudeksi antaminen, myyminen ja lainananto. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin säilytettävänä olevien varojen käyttämisestä uudelleen sijoitusrahaston lukuun. Uudelleenkäyttö sijoitusrahaston lukuun olisi sallittu, jos säilytysyhteisö noudattaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön ohjeita ja uudelleenkäyttö on sijoitusrahaston ja rahasto-osuudenomistajien etujen mukaista. Lisäksi edellytyksenä on, että omistusoikeuden siirtävän järjestelyn yhteydessä liiketoimen tulee olla suojattu sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön vastaanottamilla riittävillä ja likvideillä vakuuksilla. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 2 momentissa tarkoitetun vakuuden markkina-arvon vähimmäismäärästä. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 22 artiklan 7 kohtaa. 

Ulkoistamisen edellytykset 

31 d §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälä koskisi säilytysyhteisön tehtävien ulkoistamista. Pykälän 1 momentin mukaan säilytysyhteisöä kielletään ulkoistamasta kolmannelle osapuolelle 31 a §:ssä tarkoitettuja valvontatehtäviä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin säilytysyhteisön oikeudesta ulkoistaa 31 b §:ssä tarkoitettujen rahoitusvälineiden ja muiden varojen säilyttäminen kolmannelle osapuolelle ja tätä ulkoistamista koskevista vaatimuksista.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 31 c §:n soveltamisesta myös 2 momentissa tarkoitettuun kolmanteen osapuoleen. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kolmannen osapuolen oikeudesta ulkoistaa säilyttäminen edelleen ja tätä edelleen ulkoistamista koskevista vaatimuksista. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 22 artiklan 7 kohtaa ja 22 a artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 3 kohdan kolmatta alakohtaa. 

Sijoitusrahastodirektiivin 26 b artiklan mukaan komissiolla on valta hyväksyä delegoituja säädöksiä 22 a artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista säilytysyhteisön asianmukaista huolellisuutta koskevista tehtävistä.  

31 e §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vaatimuksista, jotka sellaisen kolmannen osapuolen, jolle säilytysyhteisö on ulkoistanut 31 b §:ssä tarkoitettujen rahoitusvälineiden ja muiden varojen säilyttämisen, on täytettävä säilyttämisen ulkoistamisen aikana. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 22 a artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa.  

31 f §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi edellytyksistä, joiden täyttyessä säilytysyhteisö saa ulkoistaa rahoitusvälineiden säilyttämisen myös sellaiselle kolmannessa maassa toimivalle paikalliselle yhteisölle, joka ei täytä 31 e §:n 2 kohdan a alakohdassa säädettyjä vaatimuksia. Ulkoistaminen olisi tämän estämättä kuitenkin mahdollista, jos kolmannen maan lainsäädännössä edellytetään, että paikallinen yhteisö säilyttää tiettyjä rahoitusvälineitä eikä yksikään paikallinen yhteisö täytä mainitussa lainkohdassa säädettyjä vaatimuksia. Säilyttämisen ulkoistaminen olisi sallittua vain siinä laajuudessa kuin kyseisen kolmannen maan lainsäädäntö sitä edellyttää ja vain niin kauan kuin ulkoistamista koskevia vaatimuksia täyttäviä paikallisia yhteisöjä ei ole olemassa. Ulkoistamisen edellytyksenä on lisäksi, että säilytysyhteisö antaa rahasto-osuudenomistajille ennen heidän sijoituksensa tekemistä momentissa säädetyt tiedot säilyttämisen ulkoistamisesta ja että rahastoyhtiö on antanut määräyksen säilytysyhteisölle rahoitusvälineiden säilyttämisen ulkoistamisesta paikalliselle yhteisölle.  

Ehdotetun 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu yhteisö, jolle on ulkoistettu 1 momentissa tarkoitettu säilyttäminen, voi siirtää kysymyksessä olevan tehtävän edelleen mainitussa momentissa säädetyin edellytyksin. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 22 a artiklan 3 kohdan toista alakohtaa. 

Säilytysyhteisön toiminnan järjestäminen 

31 g §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sijoitusrahastolain nojalla toimiluvan saaneen säilytysyhteisön toiminnan järjestämistä koskevista vähimmäisvaatimuksista.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vaatimuksesta järjestää toiminta luotettavalla tavalla sekä velvollisuudesta asianmukaisin toimin varmistaa toimintaan liittyvien riskien hallinta ja sisäisen valvonnan toimivuus sekä toiminnan jatkuvuus ja säännönmukaisuus kaikissa tilanteissa. Toiminnan jatkuvuuden ja säännönmukaisuuden varmistamiseksi tarvittavilla toimilla tarkoitetaan tarkoituksenmukaisten ja oikeasuhteisten järjestelmien, voimavarojen ja menettelyjen käyttämistä.  

Pykälän 2 momentin mukaan säilytysyhteisöllä on oltava rahoitusvälineiden säilyttämistä varten kirjanpitojärjestelmä, jotta se voi säilyttää rahoitusvälineitä, jotka voidaan merkitä säilytysyhteisön kirjanpitoon avatulle rahoitusvälinetilille. Lisäksi sillä on oltava toiminnan asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavat hallintomenettelyt, omat sisäiset valvontamekanismit ja tehokkaat riskinarviointimenettelyt sekä tehokkaat valvonta- ja turvajärjestelyt tiedonkäsittelyjärjestelmiä varten.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin säilytysyhteisön velvollisuudesta tunnistaa sen toiminnassa syntyvät eturistiriitatilanteet. Säilytysyhteisön olisi toteutettava sellaiset organisaatio- ja hallintojärjestelyt, joiden avulla voidaan toteuttaa kohtuulliset toimenpiteet eturistiriitatilanteiden tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Momentissa säädettäisiin säilytysyhteisön velvollisuudesta varmistaa eturistiriitatilanteen syntyessä, että sen asiakkaita kohdellaan tasapuolisesti.  

Pykälän 4 momentin mukaan säilytysyhteisön on huolehdittava sen suorittamia palveluja, toimintoja ja liiketoimia koskevien tietojen ylläpitämisestä siten, Finanssivalvonta saa pyynnöstä säilytysyhteisöltä tässä laissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi tarpeelliset tiedot. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 23 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a—f alakohtaa. Pykälän 1 momentti vastaa pääosin sijoituspalvelulain 7 luvun 8 §:n 1 momenttia. Pykälän 3 momentti vastaa asiallisesti rahastoyhtiötä koskevaa 26 §:n 2 momenttia. 

31 h §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, ettei säilytysyhteisö saa harjoittaa toimintaa, jossa voi syntyä eturistiriitatilanteita sen ja sijoitusrahaston, sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajien tai sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön välillä. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi sijoitusrahastodirektiiviä vastaavasti, ettei tällaisen toiminnan harjoittamiselle ole estettä, jos säilytystehtävien hoitaminen on toiminnallisesti ja hierarkkisesti erotettu säilytysyhteisön muista tehtävistä, mahdolliset eturistiriitatilanteet pyritään välttämään ja eturistiriitatilanteiden syntyessä niistä ilmoitetaan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille. Säilytystehtävien hoitaminen olisi järjestettävä siten, että se on muusta toimintaorganisaatiosta erillinen, suoraan johdolle raportoiva toiminto.  

Voimassa olevassa 26 b §:n 3 momentissa säädetään kiellosta käyttää sijoitusrahaston hallinnointiin liittyvien tehtävien hoitamisessa asiamiehenä sijoitusrahaston säilytysyhteisöä, jonka edut voivat olla ristiriidassa rahastoyhtiön tai rahasto-osuudenomistajien etujen kanssa. Säännös on ristiriitainen ehdotetun pykälän kanssa siltä osin, kuin se sallii kyseisen toiminnan harjoittamisen, jos säilytystehtävien hoitaminen on järjestetty säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Ristiriidan poistamiseksi ehdotetaan säädettäväksi, että toimintaa saisi harjoittaa 26 b §:n 3 momentin estämättä edellyttäen, että toiminta on järjestetty säädetyt vaatimukset täyttävällä tavalla. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 25 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa.  

32 §. Ehdotetun pykälän mukaan säilytysyhteisön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle, jos se päättää olla noudattamatta rahastoyhtiön toimeksiantoa, tai jos se havaitsee rahastoyhtiön 31 a 1 momentin mukaisessa toiminnassa muutoin huomautettavaa, eikä yhtiö peruuta päätöstään tai muuta toimintatapaansa.  

Ehdotus vastaa asiallisesti voimassa olevaa 32 §:ää.  

33 §. Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin voimassa olevaa 34 §:n 1 momenttia. Momentissa ehdotetaan nykyisen lisäksi säädettäväksi, että rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön välisen sopimuksen tulee sisältää myös osapuolten tietojenvaihtoa koskevat määräykset. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus Rahoitustarkastukseen muutetaan koskemaan Finanssivalvontaa. Momentti koskisi 1 momentissa tarkoitettua sopimusta siinä nykyisin mainitun säilytysyhteisösopimuksen sijasta. Momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevaa 34 §:n 2 momenttia. Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevaa 34 §:n 3 momenttia. 

34 §. Pykälä vastaa voimassa olevaa 34 a §:ää siten, että nykyisessä pykälässä olevat viittaukset Rahoitustarkastukseen muutetaan koskemaan Finanssivalvontaa. 

34 a §. Pykälä vastaa voimassa olevaa 34 b §:ää siten, että nykyisessä 1 momentissa oleva viittaus Rahoitustarkastukseen muutetaan koskemaan Finanssivalvontaa ja momenttiin tehtäisiin teknisluonteisia tarkistuksia. 

34 b §. Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevaa 34 d §:ää. Säilytysyhteisön on huolehdittava siitä, että Finanssivalvonta saa pyynnöstä säilytysyhteisöltä kaikki sellaiset sijoitusrahastoa ja sitä hallinnoivaa rahastoyhtiötä koskevat valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot, jotka säilytysyhteisö on saanut tehtäviään hoitaessaan. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta toimittaa 1 momentin nojalla saamansa tiedot viipymättä ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toimivaltaiselle viranomaiselle, jos sijoitusrahastoa hallinnoi ulkomainen ETA-rahastoyhtiö. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 26 a artiklaa. 

41 §. Sijoitusrahastolain muuttamisesta annetulla lailla (224/2004) kumotun 41 §:n 2 momentin 1 kohdan tilalle ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 kohta. Ehdotuksen mukaan sijoitusrahaston säännöissä on lisäksi mainittava, jos sijoitusrahaston toiminnassa on tarkoitus soveltaa lain sallimaa mahdollisuutta ottaa sijoitusrahaston lukuun väliaikaiseen tarkoitukseen sijoitusrahastotoimintaa varten luottoa. Luoton ottamisesta ehdotetaan säädettäväksi jäljempänä 83 §:ssä. 

83 §. Pykälän nykyisen 1 momentin mukaan rahastoyhtiö saa Rahoitustarkastuksen, nykyisin Finanssivalvonta, luvalla ottaa sijoitusrahaston lukuun väliaikaiseen tarkoitukseen sijoitusrahastotoimintaa varten luottoa määrän, joka vastaa enintään yhtä kymmenesosaa sijoitusrahaston varoista. Pykälän nojalla tehtävät luottolupapäätökset aiheuttavat Finanssivalvonnalle käytännössä huomattavaa hallinnollista työtä. 

Pykälä perustuu sijoitusrahastodirektiivin 83 artiklaan. Artiklassa säädetyn pääsäännön mukaan rahastoyhtiö ei saa ottaa lainaa sijoitusrahaston lukuun (1 kohta). Poikkeuksena tästä yhteissijoitusyritys saa hankkia ulkomaista valuuttaa luotonvälityksen (”back-to-back” -laina) avulla. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi 1 kohdasta poiketen antaa yhteissijoitusyritykselle luvan ottaa lainaa artiklassa tarkemmin säädetyin edellytyksin. Artiklassa ei edellytetä toimivaltaisen viranomaisen lupaa lainan ottamiseen. Sijoitusrahastodirektiivin perusteella ei katsota olevan estettä sille, että laissa säädetään rahastoyhtiölle oikeus ottaa lainaa sijoitusrahaston lukuun ilman erityistä lupamenettelyä ja lainanoton edellytyksistä. Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että lainan ottaminen sijoitusrahaston lukuun ei edellyttäisi enää Finanssivalvonnan lupaa. Muutoksella kevennetään Finanssivalvonnan hallinnollista työtä ja lisätään toiminnan joustavuutta. Muutosta täydentää edellä 41 §:n kohdalla ehdotettu muutos, jonka mukaan sijoitusrahaston säännöissä olisi mainittava, jos sijoitusrahaston toiminnassa on tarkoitus soveltaa lain sallimaa mahdollisuutta ottaa sijoitusrahaston lukuun väliaikaiseen tarkoitukseen sijoitusrahastotoimintaa varten luottoa.  

Nykyisen 1 momentin mukaan rahastoyhtiö saa ottaa momentissa tarkoitettua luottoa määrän, joka vastaa enintään yhtä kymmenesosaa sijoitusrahaston varoista. Säännös ei tältä osin täysin vastaa sijoitusrahastodirektiivin 83 artiklan 2 kohdan sanamuotoa, jonka mukaan lainaa saa ottaa määrän, joka vastaa sijoitusrahaston osalta enintään kymmentä prosenttia rahaston arvosta (englanniksi value). Nykyisen lain esitöiden mukaan (HE 202/1998 vp) 83 § vastaa sijoitusrahastolain (480/1987) 39 §:n 13 momenttia. Viimeksi mainittua pykälää on muutettu sijoitusrahastolain muuttamisesta annetulla lailla (583/1996), jonka esitöiden mukaan (HE 59/1996 vp) olemassa olevien luottojen määrä ei saa ylittää yhtä kymmenesosaa rahaston varallisuuden arvosta. Sijoitusrahaston arvo lasketaan siten, että rahaston varoista vähennetään rahastoa koskevat velat. Näistä syistä säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että momentissa tarkoitettua luottoa saa ottaa määrän, joka vastaa enintään yhtä kymmenesosaa sijoitusrahaston arvosta. Säännöstä ei ole tarkoitettu asiallisesti muutettavaksi. Momentissa säädettäisiin nykyistä vastaavasti, että sijoitusrahastoon saadaan hankkia ulkomaista valuuttaa luotonvälityksen avulla.  

Pykälän 3 momentissa oleva viittaus Rahoitustarkastukseen muutetaan koskemaan Finanssivalvontaa. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 83 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa. 

92 §. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi. Ehdotuksen mukaan rahastoesitteessä olisi nykyisin ilmoitettavien tietojen lisäksi ilmoitettava rahastoyhtiön palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat tiedot. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 1 kohta, jonka mukaan rahastoesitteessä on oltava yksityiskohtaiset, ajan tasalla olevat tiedot rahastoyhtiön palkka- ja palkkiopolitiikasta. Näihin kuuluvat kuvaus palkkojen ja palkkioiden sekä etuuksien laskemisesta ja niiden myöntämisestä vastaavien henkilöiden tiedot sekä, jos yhtiössä on palkitsemisvaliokunta, tiedot sen kokoonpanosta. Momenttiin lisättäisiin 2 kohta, jonka mukaan tiedot palkka- ja palkkiopolitiikasta voidaan esittää 1 kohdassa säädetyn sijasta vaihtoehtoisesti siten, että rahastoesitteessä on yhteenveto rahastoyhtiön palkka- ja palkkiopolitiikasta ja ilmoitus siitä, että 1 kohdassa tarkoitetut yksityiskohtaiset tiedot rahastoyhtiön palkka- ja palkkiopolitiikasta ovat saatavilla rahastoyhtiön internetsivuilla ja tieto näiden internetsivujen osoitteesta. Lisäksi on oltava ilmoitus siitä, että rahastoesite toimitetaan sijoittajalle kirjallisena ja veloituksetta tämän pyynnöstä.  

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 69 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa. 

93 §. Pykälän 2 momentissa luetellaan tiedot, jotka on oltava avaintietoesitteessä. Momentin 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi Finanssivalvonnan tunnistetiedot. Näitä ovat viranomaisen virallinen nimi ja osoitetiedot. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 78 artiklan 3 kohdan a alakohtaa. 

93 a §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan avaintietoesitteessä on oltava ilmoitus, jonka mukaan 92 §:n 2 momentin 1 kohtaa vastaavat tiedot rahastoyhtiön palkka- ja palkkiopolitiikasta ovat saatavilla rahastoyhtiön internetsivuilla, tieto internetsivujen osoitteesta ja ilmoitus siitä, että rahastoesite toimitetaan sijoittajalle kirjallisena ja veloituksetta tämän pyynnöstä 

Ehdotetun säännöksen nojalla rahastoyhtiön internetsivuilla on oltava yksityiskohtaiset ajan tasalla olevat tiedot rahastoyhtiön palkka- ja palkkiopolitiikasta, joihin kuuluvat kuvaus palkkojen ja palkkioiden sekä etuuksien laskemisesta ja niiden myöntämisestä vastaavien henkilöiden tiedot sekä, jos yhtiössä on palkitsemisvaliokunta, tiedot sen kokoonpanosta. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 78 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa. 

96 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi. Uudessa 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tiedoista, jotka rahastoyhtiön vuosikertomukseen on sisällytettävä nykyisessä 2 momentissa säädettyjen tietojen lisäksi. Vuosikertomukseen sisällytettäviä tietoja ovat 1 kohdan mukaan henkilöstölle maksettujen palkkojen ja palkkioiden kokonaismäärä tilikauden aikana eriteltynä kiinteään ja muuttuvaan palkanosaan, edunsaajien määrä sekä sijoitusrahastosta suoraan maksetut määrät ja niihin kuuluvat tulosperusteiset palkkiot, 2 kohdan mukaan palkkojen ja palkkioiden kokonaismäärä jaoteltuna rahastoyhtiön henkilöstöryhmien tai muiden työntekijäryhmien mukaan, 3 kohdan mukaan kuvaus palkkojen ja palkkioiden sekä etuuksien laskemisesta, 4 kohdan mukaan 30 f §:ssä tarkoitettujen tarkistusten tulokset ja ilmenneet sääntöjenvastaisuudet ja 5 kohdan mukaan olennaiset muutokset hyväksyttyyn palkka- ja palkkiopolitiikkaan. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 69 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa. 

Pykälän 4 momentti vastaa pykälän nykyistä 3 momenttia. 

18 luku Rahastoyhtiön toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen, rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston lakkauttaminen sekä asiakasvalitusten käsittely

Lain 116 §:n edellä oleva 18 luvun otsikko ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään maininta asiakasvalitusten käsittelystä. 

123 b §. Sijoitusrahastolaissa ehdotetaan säädettäväksi sijoitusrahastodirektiivin 100 artiklan täytäntöön panemiseksi rahastoyhtiön ja sellaisen ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön, joka hallinnoi sijoitusrahastoa Suomessa, velvollisuudesta varmistaa, että yhtiön asiakkaana olevat muut kuin ammattimaiset sijoittajat voivat saattaa sijoitusrahastotoimintaa koskevat yksittäiset erimielisyydet ratkaisusuosituksia antavan muun riippumattoman toimielimen kuin tuomioistuimen käsiteltäväksi.  

Pykälän 1 momentin mukaan rahastoyhtiöllä ja ulkomaisella ETA-rahastoyhtiöllä, joka hallinnoi sijoitusrahastoa Suomessa, olisi oltava tehokkaat menettelytavat muiden kuin ammattimaisten sijoittajien tekemien sijoitusrahastotoimintaa koskevien valitusten käsittelemiseksi asianmukaisesti ja mahdollisimman nopeasti. Lisäksi edellä tarkoitetun yhtiön tulisi säilyttää tiedot asiakasvalituksista ja niiden ratkaisemiseksi toteutetuista toimenpiteistä viiden vuoden ajan. 

FINE:n yhteydessä toimiva Arvopaperilautakunta antaa ratkaisusuosituksia ei-ammattimaisten asiakkaiden ja palveluntarjoajien lautakunnalle esittämistä erimielisyyksistä. Lautakunta voi ohjesääntönsä mukaan ottaa käsiteltäväksi myös sijoitusrahastolaissa tarkoitettuihin sijoitus- ja sijoitusrahastopalveluihin liittyviä palveluntarjoajan ja ei-ammattimaisen asiakkaan välisiä asioita. Kaikki rahastoyhtiöt eivät kuitenkaan ole sitoutuneet Arvopaperilautakunnan toimintaan eli ne eivät osallistu esimerkiksi lautakunnan kustannusten kattamiseen tai hallintoon. Rahastoyhtiöiden asiakkaana olevien muiden kuin ammattimaisten sijoittajien suojan kannalta olisi erittäin tärkeää, että kaikki rahastoyhtiöt sitoutuisivat asiakasvalituksia käsittelevän lautakunnan toimintaan. 

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun yhtiön olisi varmistettava, että sen asiakkaana olevat muut kuin ammattimaiset sijoittajat voivat saattaa sijoitusrahastotoimintaa koskevat yksittäiset erimielisyydet ratkaisusuosituksia antavan riippumattoman toimielimen käsiteltäväksi. Tällaiset erimielisyydet voivat liittyä sijoitusrahastotoimintaa koskeviin yleisiin periaatteisiin tai yksittäisen asiakkaan etujen rikkomiseen. Jos edellä tarkoitetun yhtiön ja sen asiakkaan välille syntyy erimielisyys, yhtiön olisi ilmoitettava asiakkaalle mahdollisuudesta saattaa asia riippumattoman toimielimen käsiteltäväksi. 

Toimielimellä tulisi olla sellaiset säännöt, että ne turvaavat erimielisyyksien puolueettoman, asiantuntevan, avoimen, tehokkaan ja oikeudenmukaisen käsittelyn. Toimielin ei kuuluisi Finanssivalvonnan valvonnan piiriin. Finanssivalvonta valvoisi kuitenkin, että 1 momentissa tarkoitetut yhtiöt täyttävät velvollisuutensa ja varmistavat muiden kuin ammattimaisten sijoittajien mahdollisuudet saattaa erimielisyydet riippumattoman toimielimen käsittelyyn. Pykälän 1 momentissa tarkoitettuja yhtiöitä ei voida velvoittaa sitoutumaan tietyn nimenomaisen elimen, esimerkiksi Arvopaperilautakunnan toimintaan. Muunkin toimielimen perustaminen olisi mahdollista. 

Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun yhtiön olisi ilmoitettava Finanssivalvonnalle 2 momentissa tarkoitetun toimielimen nimi ja yhteystiedot. Yhtiön olisi toimitettava Finanssivalvonnalle sen pyynnöstä toimielimen säännöt ja muut 2 momentin säännösten noudattamisen valvontaa varten tarvittavat Finanssivalvonnan määräämät selvitykset. Jos yhtiö ei tee ilmoitusta tai ei toimi 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, Finanssivalvonta voisi ryhtyä yhtiötä kohtaan Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädettyihin valvonnallisiin toimenpiteisiin. Toimenpiteet kohdistuisivat edellä tarkoitettuun yhtiöön eivätkä erimielisyyksiä käsittelevään toimielimeen. 

Vastaava sääntely sisältyy sijoituspalvelulain 10 luvun 13 §:ään. 

137 §. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi. Pykälässä säädettäisiin vastuusta, joka säilytysyhteisöllä on säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menettämisestä, ja vastuusta, joka säilytysyhteisöllä on muusta rahastoyhtiölle ja rahasto-osuudenomistajille aiheutuvasta tappiosta. Jos säilytysyhteisö ulkoistaa säilyttämisen ja jos kolmannen osapuolen säilytettävänä oleva rahoitusväline menetetään, säilytysyhteisö olisi tästä vastuussa. 

Pykälän 1 momentin mukaan säilytysyhteisö vastaisi rahastoyhtiölle ja sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille 31 b §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti säilytysyhteisön ja sellaisen kolmannen osapuolen, jolle rahoitusvälineiden säilyttäminen on ulkoistettu, säilytettävänä olevien rahoitusvälineiden menetyksestä  

Jos 1 momentissa tarkoitettu rahoitusväline menetetään, säilytysyhteisön olisi 2 momentin mukaan palautettava viipymättä samanlajinen rahoitusväline tai menetetyn rahoitusvälineen arvoa vastaava rahamäärä rahastoyhtiön hallinnoimalle sijoitusrahastolle. Säilytysyhteisö ei olisi vastuussa menetyksestä, jos se voi osoittaa, että menetys on seurausta ulkopuolisesta tapahtumasta, johon se ei ole kohtuudella voinut vaikuttaa, ja jonka seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Säilytysyhteisö ei voisi vedota sisäisiin tilanteisiin kuten työntekijän petolliseen toimintaan vastuusta vapautuakseen. 

Pykälän 3 momentin mukaan säilytysyhteisö olisi vastuussa rahastoyhtiölle ja sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille myös muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta tappiosta vain, jos se aiheutuu siitä, että säilytysyhteisö on tahallaan tai huolimattomuudesta jättänyt velvollisuutensa täyttämättä. 

Pykälän 4 momentin mukaan 31 d §:n 2—4 momentissa ja 31 e ja 31 f §:ssä tarkoitetulla tehtävien ulkoistamisella tai niiden edelleen ulkoistamisella ei olisi vaikutusta säilytysyhteisön vastuuseen. Säilytysyhteisön vastuuta ei voitaisi poistaa tai rajoittaa sopimuksella.  

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin nykyistä 2 momenttia vastaavasti rahasto-osuudenomistajan oikeudesta vaatia korvausta säilytysyhteisöltä joko suoraan tai rahastoyhtiön välityksellä. Menettely ei saa johtaa päällekkäisten oikeussuojakeinojen käyttöön tai rahasto-osuudenomistajien eriarvoiseen kohteluun. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 24 artiklaa ja 22 a artiklan 3 kohdan kolmatta alakohtaa. 

Sijoitusrahastodirektiivin 26 b artiklan mukaan komissiolla on valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, joilla ja olosuhteita, joissa säilytetyt rahoitusvälineet on katsottava 24 artiklaa sovellettaessa menetetyiksi sekä sellaisia ulkopuolisia tapahtumia, joihin ei ole kohtuudella voitu vaikuttaa ja joiden seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. 

22 luku Seuraamukset ja rikkomuksista ilmoittaminen

Luvun otsikko 144 a §:n edellä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään maininta rikkomuksista ilmoittamisesta. 

144 b §. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 1 momentissa tarkoitetut sijoitusrahastolain säännökset, joiden laiminlyönnistä tai rikkomisesta määrätään seuraamusmaksu Finanssivalvonnasta annetun lain 41 §:n mukaan. Momentti koskisi sellaisia sijoitusrahastolain säännösten laiminlyöntejä ja rikkomisia, joita vastaavia säännöksiä ei mainita sijoitusrahastodirektiivissä, ja joiden kuuluminen seuraamusmaksun soveltamisalaan perustuu kansalliseen harkintaan. Näitä ovat nykyisen 1 momentin 4 kohdassa mainittu sijoitusrahastolain 30 §, 5 kohdassa mainitut sijoitusrahastolain 30 a—30 c §:t sekä 7 ja 8 kohdassa mainitut sijoitusrahastolain säännökset, jotka kuuluisivat edelleen 1 momentin soveltamisalaan. Kyseisiä nykyisen pykälän soveltamisalaan kuuluvia säännöksiä ei ole tarkoituksenmukaista jättää seuraamussääntelyn ulkopuolelle. Nykyisen 1 momentin 1—3 kohdassa mainitut säännökset, 4 kohdassa mainitut sijoitusrahastolain 26 ja 28 §, 5 kohdassa mainittu 80 b § sekä 6 ja 9 kohdassa mainitut sijoitusrahastolain säännökset ehdotetaan sisällytettäväksi pykälään ehdotettuun uuteen 2 momenttiin. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi sijoitusrahastolain 7 §:n 2 momentti, joka koskee oikeutta käyttää nimitystä ”rahastoyhtiö” tai ”rahasto-osakeyhtiö” toiminimessä tai muuten toimintaa osoittamaan, 42 §:n 1 momentin säännös velvollisuudesta käyttää nimitystä ”sijoitusrahasto” ja 42 §:n 3 momentin säännös velvollisuudesta käyttää nimitystä ”erikoissijoitusrahasto”. Voimassa olevan 145 §:n mukaan edellä mainituissa lainkohdissa säädetyn kiellon rikkominen säädetään rangaistavaksi sijoitusrahastorikoksena. Sijoitusrahastodirektiivissä ei edellytetä kyseisten säännösten vastaisten menettelyjen sisällyttämistä hallinnollisten taloudellisten seuraamusten soveltamisalaan. Kyseisten säännösten rikkominen ehdotetaan kuitenkin siirrettäväksi myös seuraamusmaksun soveltamisalaan. Tätä perustellaan sillä, että seuraamusmaksua voidaan todennäköisesti usein pitää kyseisen teon osalta riittävänä ja tarkoituksenmukaisena seuraamuksena. Sijoitusrahastolain rangaistussäännökset ehdotetaan pidettäväksi voimassa moitittavimpia tekoja varten. Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 3 momentin perusteella momentin 1 kohdassa tarkoitetun kiellon rikkomisesta ei voitaisi määrätä seuraamusmaksua luonnolliselle henkilölle, koska teko on sijoitusrahastolain 145 §:ssä säädetty rangaistavaksi sijoitusrahastorikoksena. Kyseisen kiellon rikkomisesta voitaisiin 40 §:n 3 momentin perusteella määrätä seuraamusmaksu pääsäännön mukaan ainoastaan oikeushenkilölle. Oikeushenkilölle määrättävän seuraamusmaksun lisäksi teoista vastuussa oleviin luonnollisiin henkilöihin voitaisiin soveltaa sijoitusrahastorikosta koskevaa rangaistussäännöstä.  

Sääntely vastaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 20 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohtaa ja 21 luvun 2 §:n 1 kohtaa. 

Pykälän 1 momentin mukaan seuraamusmaksu olisi määrättävä sille joka rikkoo 1 kohdassa mainittua 7 §:n 2 momentin säännöstä nimityksen ”rahastoyhtiö” tai ”rahasto-osakeyhtiö” käytöstä, 2 kohdassa mainittua 30 §:n säännöstä, jonka mukaan rahastoyhtiö ei saa omistaa toisen rahastoyhtiön osakkeita tai hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia, 3 kohdassa mainittuja rahastoyhtiön vakavaraisuutta ja riskien hallintaa koskevia 30 a—30 c §:n säännöksiä, 4 kohdassa mainittua 42 §:n 1 momentin säännöstä velvollisuudesta käyttää nimitystä ”sijoitusrahasto” ja 5 kohdassa mainittua 42 §:n 3 momentin säännöstä velvollisuudesta käyttää nimitystä ”erikoissijoitusrahasto”. Momentin mukaan seuraamusmaksu olisi määrättävä sille, joka rikkoo 6 kohdassa mainittuja 45 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskusta, 47 §:n 3 momentin säännöstä sijoitusrahaston sääntöihin sisällytettävistä tiedoista, 49 §:n säännöksiä rahasto-osuuden lunastamisesta ja 52 §:n 1 momentin säännöstä rahasto-osuuksien lunastamisen keskeyttämistä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta, ja sille, joka rikkoo 7 kohdassa mainittuja 74 §:n 1 momentin säännöksiä äänivallasta.  

Momentin 2 kohta vastaa osittain voimassa olevan momentin 4 kohtaa, 3 kohta vastaa osittain voimassa olevan momentin 5 kohtaa, 6 kohta vastaa voimassa olevan momentin 7 kohtaa ja 7 kohta voimassa olevan momentin 8 kohtaa. 

Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 1 momentissa tarkoitetut sellaiset sijoitusrahastolain säännösten laiminlyönnit tai rikkomiset, jotka vastaavat sijoitusrahastodirektiivissä lueteltuja direktiivin säännöksiä, joiden vastaisesta teosta on määrättävä seuraamus. Näiden säännösten laiminlyönnistä tai rikkomisesta määrättävän seuraamusmaksun enimmäismäärästä ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnasta annetun lain 41 a §:ssä. Momentissa mainittujen säännösten vastaiseen menettelyyn tulisivat sovellettavaksi sijoitusrahastodirektiivin mukaiset seuraamusmaksun korkeammat enimmäismäärät. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rahastoyhtiötä koskevien säännösten lisäksi säilytysyhteisöä koskevista rahastoyhtiötä vastaavista merkitykselliseksi katsottavista säännöksistä. Tällaisia ovat säännökset säilytysyhteisötoiminnan harjoittamisesta ilman toimilupaa ja säilytysyhteisön toimilupaa haettaessa ilmoitetuista tiedoista, säännökset velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle säilytysyhteisön osakkeiden hankinnasta ja omistusosuuteen liittyvistä muutoksista ja säännökset säilytysyhteisön velvollisuudesta ilmoittaa omistusosuuksiin liittyvät muutokset Finanssivalvonnalle sekä säännökset säilytysyhteisön tehtävien ulkoistamisesta. Näiden säännösten sisällyttäminen momentin soveltamisalaan perustuu kansalliseen harkintaan. Kyseisiä säännöksiä on pidettävä väärinkäytösten ehkäisemisen sekä rahoitusmarkkinoiden luotettavan toiminnan kannalta niin keskeisenä, että niiden vastainen menettely on tarkoituksenmukaista ulottaa 2 momentin soveltamisalaan.  

Momentissa tarkoitettuja säännöksiä ovat 1 kohdan mukaan 3 §:n 1 momentin säännökset sijoitusrahastotoiminnan ja säilytysyhteisötoiminnan harjoittamisesta, jos toimintaa harjoitetaan ilman toimilupaa. Sijoitusrahasto- ja säilytysyhteisötoiminnan harjoittaminen ilman siihen oikeuttavaa toimilupaa on säädetty rangaistavaksi sijoitusrahastorikoksena. Kyseisten säännösten rikkominen ehdotetaan sisällytettäväksi myös seuraamusmaksun soveltamisalaan. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan b alakohtaa. 

Momentin 2 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 5 a §:n 1 momentin ja 5 b §:n 1 momentin säännöksiä rahastoyhtiön toimilupaa haettaessa ilmoitetuista tiedoista, jos toimilupa on myönnetty väärien tai harhaanjohtavien tietojen perusteella, 6 §:n säännöksiä rahastoyhtiön pääomasta tai 10 §:n säännöksiä säilytysyhteisön pääomavaatimuksista. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan f alakohtaa.  

Momentin 3 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 8 a §:n säännöksiä rahastoyhtiön toiminnan järjestämisestä, 8 b §:n säännöksiä henkilökohtaisista liiketoimista ja 8 c §:n säännöksiä liiketoimista säilytettävistä tiedoista. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan j alakohtaa, jonka mukaan seuraamuksista on säädettävä, jos rahastoyhtiö ei noudata menettelyjä ja järjestelyjä, joilla 12 artiklan 1 kohdan a alakohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kyseinen alakohta on pantu täytäntöön sijoitusrahastolain 8 a—8 c §:ssä. Säännös vastaa myös sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan n alakohtaa siltä osin kuin siinä viitataan 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, jonka mukaan rahastoyhtiöllä on oltava liiketoimintansa asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavat voimavarat ja menettelytavat. Tämä alakohta on pantu täytäntöön sijoitusrahastolain 8 a §:ssä. Nykyisen 144 b §:n 1 momentin 2 kohta sisältyy ehdotettuun säännökseen. 

Momentin 4 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 9 §:n 1 momentin ja 9 a §:n 1 momentin säännöksiä säilytysyhteisön toimilupaa haettaessa ilmoitetuista tiedoista, jos toimilupa on myönnetty väärien tai harhaanjohtavien tietojen perusteella. Säännös vastaa momentin 2 kohtaa. 

Momentin 5 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo16 §:n 1—4 ja 6—8 momentin säännöksiä velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön osakkeiden hankkimisesta, omistusosuuden lisäämisestä ja hankitun omistusosuuden luovuttamisesta ja sen vähentämisestä. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan d ja e alakohtia. 

Momentin 6 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 16 §:n 5 ja 8 momentin säännöksiä rahastoyhtiön ja sen omistusyhteisön sekä säilytysyhteisön ja sen omistusyhteisön velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle viivytyksettä tietoonsa tulleet omistusosuuksien muutokset ja vähintään kerran vuodessa omistusosuuksien omistajat ja omistusten suuruudet. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan h ja i alakohtia. 

Momentin 7 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 24 §:n 1 momentin ja 43 §:n 1 momentin säännöksiä kiellosta aloittaa sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinointi ja varojen vastaanottaminen ennen sijoitusrahaston sääntöjen vahvistamista ja 18 c §:n 1 momentin säännöstä ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön Suomeen perustettavan sijoitusrahaston luvanvaraisuudesta. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan a alakohtaa. Kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin myös sille, joka rikkoo 25 §:n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan rahastoyhtiön on pidettävä sijoitusrahaston varat erillään rahastoyhtiön omaisuudesta antamalla ne säilytysyhteisön säilytettäväksi. Nykyisen 144 b §:n 1 momentin 3 kohta sisältyy ehdotettuun säännökseen. 

Momentin 8 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 26 §:n säännöksiä. Pykälän 1 momentissa säädetään rahastoyhtiön velvollisuudesta harjoittaa sijoitusrahastotoimintaa huolellisesti, itsenäisesti ja asiantuntevasti sijoitusrahaston ja sen rahasto-osuudenomistajien etujen mukaisesti ja velvollisuudesta kohdella toiminnassaan rahasto-osuudenomistajia yhdenvertaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan rahastoyhtiön on sijoitusrahastotoiminnassaan ja liiketoimintansa rakenteita järjestäessään pyrittävä välttämään eturistiriitatilanteita ja niiden syntyessä varmistettava, että rahastoyhtiön hallinnoimia sijoitusrahastoja, niiden rahasto-osuudenomistajia ja rahastoyhtiön muita asiakkaita kohdellaan tasapuolisesti. Ehdotettu säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan k ja n alakohtaa. Kyseisessä k alakohdassa mainittu 12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohta (direktiivissä 85/611/ETY 5 f artiklan vastaava alakohta) ja kyseisessä n alakohdassa mainitun 14 artiklan 1 kohdan d alakohta (direktiivissä 85/611/ETY 5 h artiklan vastaava alakohta) on pantu täytäntöön sijoitusrahastolain muuttamisesta annetulla lailla (224/2004) lain 26 §:n 2 momentissa. Nykyisen 144 b §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittu 26 § sisältyy ehdotettuun säännökseen. 

Momentin 9 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 26 a §:n 2—7 momentin ja 26 b §:n säännöksiä rahastoyhtiön velvollisuuksista, kun liiketoimintaa harjoitetaan asiamiehen välityksellä tai liiketoiminnan kannalta merkittävä toiminta ulkoistetaan. Säännösten sisällyttäminen momentin soveltamisalaan perustuu kansalliseen harkintaan.. 

Momentin 10 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 28 §:n, 69 §:n 1 momentin, 70, 71, 71 a, 72, 73, 73 a ja 74 §:n, 75 §:n 1 ja 2 momentin, 76—80 §:n, 80 a §:n, 81, 82 ja 86 §:n säännöksiä sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta, jos säännösten rikkominen tai laiminlyönti on toistuvaa. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan p alakohtaa. Nykyisen 144 b §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittu 28 § sisältyy ehdotettuun säännökseen. 

Momentin 11 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 31 a—31 c §:n säännöksiä säilytysyhteisön velvollisuuksista ja 31 d §:n säännöstä säilytysyhteisön tehtävien ulkoistamisesta. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan o alakohtaa. Ehdotettuun säännökseen sisältyy nykyisen 144 b §:n 1 momentin 6 kohta. Edellä mainittu 31 d §:n sisällyttäminen 11 kohtaan perustuu kansalliseen harkintaan. 

Momentin 12 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 80 b §:n säännöksiä riskienhallintamenetelmistä ja menettelyistä vakioimattomien johdannaissopimusten arvon määrittämiseksi ja johdannaissopimuksia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan q alakohtaa. Nykyisen 144 b §:n 1 momentin 5 kohdassa mainittu 80 b § sisältyy ehdotettuun säännökseen. 

Momentin 13 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille joka rikkoo 40, 89, 92, 93, 93 a, 94, 96—98, 98 a—98 c ja 137 a §:n säännöksiä markkinointia ja sijoittajille annettavia tietoja koskevista velvollisuuksista, jos säännösten laiminlyönti on toistuvaa. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan r alakohtaa. Nykyisen 144 b §:n 1 momentin 9 kohta sisältyy ehdotettuun säännökseen lukuun ottamatta siinä mainittua kumottua 95 §:ää. 

Momentin 14 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 127 §:n 1, 4 ja 6 momentin säännöksiä rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle, jos se aikoo markkinoida Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 a artiklan s alakohtaa. 

Momentin 15 kohdan mukaan seuraamusmaksu määrättäisiin sille, joka rikkoo 150 §:n 1 ja 5 momentin säännöksiä rikkomusten ilmoittamista koskevista menettelytavoista. Viimeksi mainitun pykälän velvollisuudet koskevat rahastoyhtiötä ja säilytysyhteisöä. Ehdotetun15 kohdan sisällyttäminen momentin soveltamisalaan perustuu kansalliseen harkintaan. Kyseistä säännöstä on pidettävä väärinkäytösten ehkäisemisen sekä rahoitusmarkkinoiden luotettavan toiminnan kannalta niin keskeisenä, että sen vastainen menettely on tarkoituksenmukaista ulottaa seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että 1 momentissa lueteltuja lain säännöksiä täydentävien säännösten, määräysten, sijoitusrahastodirektiivin perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten säännösten sekä EU:n vakavaraisuusasetuksen säännösten laiminlyönnistä tai rikkomisesta määrätään seuraamusmaksu. Säännös olisi luonteeltaan selventävä, koska lain rikkomisena on lähtökohtaisesti pidettävä myös sitä, että asianomainen rikkoo säännöksen perusteella annettua tarkempaa määräystä. 

Momentissa tarkoitettuja säännöksiä ovat pykälän 1 momentin 3 kohdassa mainitussa 30 a §:ssä mainitut Rahoitustarkastuksen, nykyisin Finanssivalvonta, määräykset riskienhallintajärjestelmille ja muulle sisäiselle valvonnalle sekä luotettavalle hallinnolle asetettavista vaatimuksista ja 30 c §:ssä mainitut rahastoyhtiön omien varojen laskentaan sovellettavat EU:n vakavaraisuusasetuksen säännökset.  

Momentissa tarkoitettuja säännöksiä ovat pykälän 2 momentin 2 kohdassa mainitussa 5 a §:ssä mainitun valtiovarainministeriön asetuksen säännökset, momentin 3 kohdassa mainituissa 8 a—8 c pykälissä mainitut Finanssivalvonnan määräykset komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi, momentin 4 kohdassa mainitussa 9 §:ssä mainitun valtiovarainministeriön asetuksen säännökset, momentin 8 kohdassa mainitussa 26 §:ssä mainitut Finanssivalvonnan määräykset komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi, momentin 10 kohdassa mainitussa 28 §:ssä mainitut Rahoitustarkastuksen, nykyisin Finanssivalvonta, määräykset 27 §:ssä tarkoitettujen sijoitusrahaston pääomaa ja osuudenomistajien määrää koskevien tietojen sekä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen sijoitusrahaston varojen sijoittamista koskevien tietojen ilmoittamisesta ja 81 §:ssä mainitut Rahoitustarkastuksen, nykyisin Finanssivalvonta, määräykset rahastoyhtiön oikeudesta tehdä lainaus- ja tai takaisinostosopimuksia sijoitusrahaston varoihin kuuluvista arvopapereista. Momentissa tarkoitettuja säännöksiä ovat lisäksi momentin 12 kohdassa mainitussa 80 b §:ssä mainitut Finanssivalvonnan määräykset komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi, momentin 13 kohdassa mainitussa 92 §:ssä mainitun valtiovarainministeriön asetuksen säännökset rahastoesitteestä, 93 ja 93 a §:ssä mainitun komission avaintietoasetuksen säännökset, 94 §:ssä mainitun valtiovarainministeriön asetuksen säännökset puolivuotiskatsauksen sisällöstä ja 96 §:ssä mainitun valtiovarainministeriön asetuksen säännökset sijoitusrahaston vuosikertomuksesta, momentin 14 kohdassa mainitussa 127 §:ssä mainitun komission notifiointiasetuksen säännökset ja momentin 15 kohdassa mainitussa 150 §:ssä mainitut Finanssivalvonnan määräykset. 

Edellä mainitut lakia alemmanasteiset säännökset ja määräykset saattavat muuttua. Laissa ei ole tarkoituksenmukaista tai edes käytännössä mahdollista yksilöidä Finanssivalvonnan määräyksiin tai edellä mainittuihin asetuksiin sisältyvää yksittäistä normia, jonka rikkomisesta saattaa seurata seuraamusmaksu. Rahastoyhtiö on velvollinen seuraamaan sitä velvoittavan sääntelyn muuttumista ja muuttamaan toimintansa tarvittaessa vastaamaan muuttunutta sääntelyä.  

Säännös vastaa sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:n 2 momenttia. 

145 §. Pykälän nykyisen 1 momentin mukaan sijoitusrahastorikoksesta tuomittavan rangaistuksen enimmäismäärä on kuusi kuukautta vankeutta. Momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen nojalla tuomittavan rangaistuksen enimmäismääräksi säädetään yksi vuosi vankeutta. Rangaistusasteikko vastaisi sijoituspalvelulain 16 luvun 2 §:ssä säädetyn sijoituspalvelurikoksen ja luottolaitostoiminnasta annetun lain 21 luvun 2 §:ssä säädetyn luottolaitosrikoksen rangaistusasteikkoa. Pykälän kriminalisoinnit, joita ovat sijoitusrahastotoiminnan tai säilytysyhteisötoiminnan harjoittaminen olematta siihen oikeutettu, rahastoyhtiö tai rahasto-osakeyhtiö -nimityksen käyttäminen ja sijoitusrahasto tai erikoissijoitusrahasto -nimityksen käyttäminen lain vastaisesti, vastaavat sijoituspalvelulain ja luottolaitostoiminnasta annetun lain säännöksissä säädettyjä kriminalisointeja. Sijoitusrahastorikoksena säädettyjen tekojen ja laiminlyöntien moitittavuutta ei voida pitää kyseisiä kriminalisointeja vähäisempänä. 

147 §. Voimassa olevassa pykälässä säädetään rangaistuksen tuomitsemisesta 133 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Pykälän soveltamisala laajennettaisiin koskemaan ehdotetussa 150 §:ssä säädettyä salassapitovelvollisuuden rikkomista. Kyseinen säännös koskee henkilötietojen salassapitovelvollisuutta, joka liittyy rikkomuksista ilmoittamista koskevaan menettelyyn. 

Ehdotus vastaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 21 luvun 4 §:ää. 

Rikkomuksista ilmoittaminen 

150 §. Lakiin ehdotetaan siitä lailla 889/2008 kumotun 150 §:n tilalle uusi 150 § ja sen edelle säännöksen sisältöä kuvaava väliotsikko, joka koskee rikkomuksista ilmoittamista. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöillä, sijoitusyhtiöillä ja säilytysyhteisöillä on käytössään asianmukaiset menettelyt työntekijöitään varten, jotta nämä voivat ilmoittaa rikkomisista sisäisesti erityisen riippumattoman ja itsenäisen kanavan kautta (99 d artiklan 5 kohta). Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rahastoyhtiön velvollisuudesta ottaa käyttöön menettelytavat rikkomusten ilmoittamista varten ja ilmoitusmenettelyä koskevista vaatimuksista. Säännöksiä ehdotetaan sovellettavaksi myös säilytysyhteisöön. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön velvollisuudesta huolehtia, että sillä on menettely, jota noudattamalla sen palveluksessa olevat voivat ilmoittaa sijoitusrahastolain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä 144 b §:n 3 momentissa tarkoitettujen Euroopan unionin säädösten epäillystä rikkomisesta. Ilmoitukset voivat koskea säännöksiä, joilla sijoitusrahastodirektiivi on saatettu voimaan kansallisesti ja Euroopan unionin säädöksiä, jotka ovat suoraan sovellettavaa oikeutta. Ilmoitukset on voitava tehdä rahastoyhtiön sisällä riippumattoman kanavan kautta. Jos rahastoyhtiö kuuluu konserniin tai ryhmittymään, johon kuuluvia yrityksiä koskee tässä pykälässä säädettyä velvollisuutta vastaava velvollisuus menettelyn järjestämisestä rikkomusten ilmoittamista varten, kyseisten yritysten osalta voidaan järjestää rikkomusten ilmoittamista varten yksi konserni tai ryhmittymäkohtainen kanava. 

Momentin mukaan ilmoitusmenettelyn on sisällettävä toimenpiteet, joilla suojataan epäillystä rikkomisesta ilmoituksen tekevää henkilöä ja turvataan kyseisen ilmoituksen tekijän ja ilmoituksen kohteena olevan henkilön henkilötietojen suoja noudattaen henkilötietolakia (523/1999). Ilmoituksen tekijää olisi suojattava ainakin kostotoimilta, syrjinnältä ja muulta epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Ilmoitusmenettelyn tulee lisäksi sisältää ohjeet, joilla varmistetaan, että luottamuksellisuus suhteessa ilmoituksen tekijään turvataan kaikissa tapauksissa, jollei laissa rikkomuksen selvittämiseksi tai muuten viranomaisen oikeudesta tietojen saamiseksi toisin säädetä. Velvollisuus noudattaa henkilötietolakia tarkoittaisi, että rahastoyhtiö olisi henkilötietolaissa tarkoitettu rekisterinpitäjä ja epäiltyjä rikkomuksia koskevista ilmoituksista kootut tiedot muodostaisivat henkilörekisterin. 

Ehdotettu säännös ei edellyttäisi, että ilmoitus on voitava tehdä nimettömästi. Ilmoituksen tekijällä ei tarvitsisi olla erityistä näyttöä rikkomusepäilyn tueksi. Perusteltu epäily riittäisi ilmoituksen tekemiseen. Pääsy ilmoituksen tekijän ja ilmoituksen kohteena olevan henkilön henkilöllisyyttä sekä ilmoituksen sisältöä koskeviin tietoihin olisi rajattava niihin henkilöihin, joille kyseinen tieto on välttämätöntä asian selvittämiseksi. Vahingoittamistarkoituksessa tehtyihin selkeästi perusteettomiin ilmoituksiin rahastoyhtiö voisi puuttua esimerkiksi työturvallisuuslain (738/2002) 18 ja 28 §:ssä tarkoitettuna häirintänä tai epäasiallisen kohteluna työpaikalla. Viime kädessä sovellettavaksi voisi tulla esimerkiksi rikoslain (39/1889) 24 luvun 9 §:n säännös kunnianloukkauksesta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön velvollisuudesta säilyttää 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta koskevat tarpeelliset tiedot. Tiedot olisi poistettava viiden vuoden kuluttua ilmoituksen tekemisestä, jollei tietojen edelleen säilyttäminen olisi tarpeen rikostutkinnan, vireillä olevan oikeudenkäynnin, viranomaistutkinnan taikka ilmoituksen tekijän tai ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeuksien turvaamiseksi. Tietojen edelleen säilyttämisen tarpeellisuus olisi tutkittava viimeistään kolmen vuoden kuluttua edellisestä tarkistamisesta. Tarkistamisesta olisi tehtävä merkintä. Jos tiedot osoittautuvat vääriksi tai tarpeettomiksi, ne olisi henkilötietolain mukaisesti poistettava rekisteristä mahdollisimman nopeasti. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, ettei 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen kohteena olevalla rekisteröidyllä ole tarkastusoikeutta 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin tietoihin. Ehdotus poikkeaa henkilötietolain 26 §:stä, joka koskee jokaisen oikeutta saada tietää, mitä häntä koskevia tietoja henkilörekisteriin on talletettu tai, ettei rekisterissä ole häntä koskevia tietoja. Henkilötietolain 27 §:ssä säädetään tarkastusoikeuden rajoituksista. Ehdotetun momentin mukainen tarkastusoikeuden rajaaminen on perusteltua siksi, että tarkastusoikeus voisi henkilötietolain 27 §:ssä tarkoitetulla tavalla haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Rekisteröidyn tarkastusoikeus voisi kuitenkin haitata myös rikosoikeudellisiin rangaistuksiin rinnastettavien sijoitusrahastolain säännösten vastaisten laiminlyöntien ja rikkomisten ehkäisemistä tai selvittämistä. Tästä syystä henkilötietolain 27 §:ssä säädettyä yleistä tarkastusoikeuden rajoitusta ei voida pitää riittävänä. Ehdotuksen mukaan tietosuojavaltuutetulla olisi oikeus rekisteröidyn pyynnöstä tarkastaa tietojen lainmukaisuus. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnalle annettavasta valtuudesta antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten tekemisestä ja niiden käsittelystä rahastoyhtiössä. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin 1—4 momentin säännösten soveltamisesta myös säilytysyhteisöön. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 d artiklan 1, 2 ja 5 kohtaa. 

Ehdotus vastaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 6 §:ää. 

22 a luku Valvontavaltuudet

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 22 a luku Finanssivalvonnan valvontavaltuuksista. Luvussa säädettäisiin Finanssivalvonnan valtuudesta ryhtyä toimenpiteisiin tilanteessa, jossa toimitaan sijoitusrahastolain vastaisesti. 

150 a §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kielto- ja oikaisupäätöksestä, jonka perusteella Finanssivalvonta voisi kieltää sitä, joka toimii sijoitusrahastolain vastaisesti, jatkamasta tai uudistamasta lain vastaista menettelyä. Finanssivalvonta voisi samalla velvoittaa menettelyn peruttavaksi, muutettavaksi tai oikaistavaksi, jos sitä olisi pidettävä tarpeellisena finanssimarkkinoiden valvonnalle säädettyjen tavoitteiden toteutumiseksi. Finanssivalvonnasta annetun lain 33 §:ssä säädetään toimeenpanokiellosta ja oikaisukehotuksesta, joita säännöksiä voidaan soveltaa vain Finanssivalvonnan valvottaviin ja muihin finanssimarkkinoilla toimiviin. Ehdotettua säännöstä voitaisiin sen sijaan soveltaa jokaiseen henkilöön, joka toimii sijoitusrahastolain vastaisesti. Tällaisia säännöksiä voisivat olla esimerkiksi lain 3 §:n säännös sijoitusrahastotoiminnan ja säilytysyhteisötoiminnan luvanvaraisuudesta, 7 §:n 2 momentin säännös ”rahastoyhtiö” tai ”rahasto-osakeyhtiö” -nimityksen käytöstä toiminimessä tai muuten toiminnassa, 42 §:n 1 momentin säännös ”sijoitusrahasto”- nimityksen käytöstä tai 42 §:n 3 momentin säännös ”erikoissijoitusrahasto”- nimityksen käytöstä markkinoinnissa tai muuten toiminnassa. 

150 b §. Pykälän mukaan Finanssivalvonta voisi asettaa 150 a §:ssä tarkoitetun kiellon tai päätöksen noudattamisen tehostamiseksi uhkasakon ja määrätä sen maksettavaksi. Pykälässä olisi viittaus uhkasakkolakiin (1113/1990), jossa säädetään uhkasakosta sekä muutoksenhausta uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ja uhkasakon maksettavaksi tuomitsemista koskevaan päätökseen. 

Ehdotetut säännökset vastaavat luottolaitostoiminnasta annetun lain 22 luvun 1 ja 2 §:ää. 

Voimaantulo 

Voimaantulosäännös. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta.  

Säännöksen 2 momentin mukaan sellaisen rahastoyhtiön, joka on ennen 18 päivää maaliskuuta 2016 nimennyt säilytysyhteisöksi laitoksen, joka ei täytä tässä laissa säädettyjä vaatimuksia, on nimettävä lain vaatimukset täyttävä säilytysyhteisö viimeistään 17 päivänä maaliskuuta 2018. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 23 artiklan 4 kohtaa. 

Säännöksen 3 momentin mukaan lain voimaantulohetkellä vireillä olevat sääntöjen vahvistamista tai toimilupaa taikka muuta lupaa koskevat hakemukset on täydennettävä vastaamaan lain vaatimuksia. 

Säännöksen 4 momentin mukaan sijoitusrahaston rahastoesite on saatettava vastaamaan lain vaatimuksia viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016. Sijoitusrahaston avaintietoesite on saatettava vastaamaan lain vaatimuksia viimeistään lain voimaantulon jälkeen tapahtuvan avaintietoesitteen seuraavan vuosittaisen päivityksen yhteydessä. 

Säännöksen 5 momentin mukaan rahastoyhtiön palkitsemisjärjestelmä on saatettava vastaamaan 4 b luvun säännöksiä viimeistään 31 päivänä elokuuta 2016. Siirtymäaika on tarpeen edellä 4 b luvussa mainittujen Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ohjeiden puuttumisen sekä muutosten vaatimien käytännön järjestelyjen vuoksi. 

1.2  Laki Finanssivalvonnasta

24 §.Tarkastusoikeus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta puhelinkeskusteluja tai sähköistä viestintää koskevista tallenteista tai muista tietoliikennetiedoista. Momentin mukaan Finanssivalvonnalla olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada tarkastettavakseen valvottavan ja muun finanssimarkkinoilla toimivan toimipaikassa tämän toimintaa ja hallintoa koskevien asiakirjojen ja tietojärjestelmien lisäksi tallenteet puhelinkeskusteluista ja sähköisestä viestinnästä tai muut tietoliikennetiedot siinä laajuudessa kuin on tarpeen Finanssivalvonnalle laissa säädetyn valvontatehtävän hoitamiseksi. Momenttia muutettaisiin siten, että Finanssivalvonnalla olisi oikeus saada tarpeelliset jäljennökset asiakirjoista ja muista tallenteista ja tietoliikennetiedoista valvottavan lisäksi myös muulta finanssimarkkinoilla toimivalta. Säännöksen perusteella Finanssivalvonnalla ei ole oikeutta saada käyttöönsä sellaisia yksityisiä viestejä, jotka kuuluvat perustuslain 10 §:ssä säädetyn luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan piiriin. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 98 artiklan 2 kohdan d alakohdan ii alakohtaa, jonka mukaan toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet vaatia yhteissijoitusyritysten, rahastoyhtiöiden, sijoitusyhtiöiden, säilytysyhteisöjen tai muiden tällä direktiivillä säänneltyjen yhteisöjen hallussa olevia tallenteita puhelinkeskusteluista tai sähköisestä viestinnästä tai muita tietoliikennetietoja. Nykyisen 2 momentin mukaan se, mitä 1 momentissa säädetään, koskee muun ohella yritystä, joka valvottavan toimeksiannosta hoitaa tämän liiketoimintaan liittyviä tehtäviä. Nykyisen 2 momentin perusteella sellainen kolmas osapuoli, jolle säilytysyhteisö on ulkoistanut tehtäviään, kuuluisi pykälän soveltamisalaan.  

28 §.Johdon toiminnan rajoittaminen. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi. Nykyinen otsikko johdon toiminnan määräaikaisesta rajoittamisesta ei enää vastaa ehdotettua 3 momenttia, joka koskee johdon toiminnan pysyvää rajoittamista. Pykälän nykyisessä 1 momentin johdantokappaleessa luetellaan toimilupavalvottavan ylimpään johtoon kuuluvat. Säännöksessä oleva ylimmän johdon käsite ei ole yhdenmukainen luottolaitostoiminnasta annetussa laissa ja sijoituspalvelulaissa säädetyn johto-määritelmän kanssa. Käsite ei vastaa myöskään sijoitusrahastolakiin ehdotettua johdon määritelmää. Tämän vuoksi johdantokappaleessa mainittu johdon käsite ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaisi mainituissa laeissa säädettyjä ja sijoitusrahastolakiin ehdotettua johdon määritelmää. Säännös koskisi myös toimilupavalvottavan hallintoneuvoston jäsentä ja varajäsentä. Säännös ei tältä osin koskisi rahastoyhtiötä, johon lain mukaan ei voida perustaa hallintoneuvostoa. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonta voi pysyvästi kieltää henkilöä toimimasta sijoitusrahastolaissa tarkoitetussa rahastoyhtiössä ja sijoitusrahastolain nojalla toimiluvan saaneessa säilytysyhteisössä johtoon kuuluvassa tehtävässä, jos tämä on vakavasti rikkonut tai laiminlyönyt sijoitusrahastolain 144 b §:ssä mainittuja säännöksiä ja kysymys on toistuvasti tapahtuneesta rikkomisesta tai laiminlyönnistä. 

Pysyvä toimintakielto on suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta ankara seuraamus. Kiellon määräämisen tulisi käytännössä olla poikkeuksellista. Pysyvän toimintakiellon edellytyksenä oleva rikkomusten tai laiminlyöntien toistuvuus ja vakavuus edellyttäisi käytännössä useimmiten myös sitä, että henkilölle olisi jo aiemmin määrätty rikkomuksesta tai laiminlyönnistä hallinnollinen seuraamus. Kyse olisi näin ollen viimesijaisesta keinosta estää lainvastaisen menettelyn toistuminen. Finanssivalvonnan olisi siten kussakin yksittäistapauksessa harkittava, suhteellisuusperiaate huomioiden, olisiko pysyvä toimintakielto tarkoituksenmukaisin valvontatoimenpide. Koska kyse olisi käytännössä usein tahallisista ja toistuvista rikkomuksista, lainvastaisen menettelyn mahdollisella jälkikäteisellä korjaamisella ei olisi säännöksen soveltamisen kannalta merkitystä. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 artiklan 6 kohdan d alakohtaa, jossa mainitaan ylimmän hallintoelimen jäsen ja muu vastuussa olevana pidetty. Kyseisen henkilöpiirin katsotaan vastaavan ehdotetun johto-käsitteen piiriin kuuluvia henkilöitä. 

41 §.Seuraamusmaksun määrääminen. Pykälän nykyisessä 2 momentissa säädetään seikoista, jotka on otettava huomioon seuraamusmaksun määrää arvioitaessa. Sijoitusrahastodirektiivin 99 c artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on päättäessään hallinnollisen seuraamuksen tai toimenpiteen tyypistä ja hallinnollisen seuraamusmaksun suuruudesta varmistettava, että ne ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja ottavat huomioon kaikki asiassa vaikuttavat olosuhteet. Artiklassa luetellaan olosuhteet, jotka muun muassa on otettava huomioon. Pykälän 2 momentissa luetellut seikat vastaavat pääosin sijoitusrahastodirektiivin mukaan huomioon otettavia olosuhteita. Nykyisen momentin mukaan seuraamusmaksun määrää arvioitaessa on otettava muun muassa huomioon menettelyllä saavutettu hyöty tai sillä aiheutettu vahinko, jos ne ovat määritettävissä. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan seuraamusmaksun suuruudesta päätettäessä on otettava huomion rikkomisesta vastuussa olevien henkilön saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus sekä muille henkilöille ja soveltuvissa tapauksissa markkinoiden toiminnalle tai taloudelle yleensä aiheutuneiden vahinkojen suuruus, jos ne ovat määritettävissä (99 c artiklan 1 kohdan d alakohta). Nykyinen momentti tarkistettaisiin vastaamaan sijoitusrahastodirektiiviä siten, että seuraamusmaksun määrää arvioitaessa on otettava huomioon menettelyllä saavutettu hyöty ja sillä muille henkilöille aiheutettu vahinko, jos ne ovat määritettävissä. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi vaatimus, jonka mukaan seuraamusmaksun määrää arvioitaessa on otettava huomioon myös tekijän toimenpiteet rikkomisen toistumisen estämiseksi. Toimenpiteillä tarkoitetaan rikkomisesta vastuussa olevan henkilön rikkomisen jälkeen toteuttamia toimenpiteitä. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 c artiklan 1 kohdan g alakohtaa. 

41 a §.Seuraamusmaksun enimmäismäärä eräissä tapauksissa. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti jolloin nykyiset 3 ja 4 momentit siirtyisivät 4 ja 5 momenteiksi. Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin sijoitusrahastolain 144 b §:n 2 momentissa mainittujen säännösten rikkomisesta tai laiminlyönnistä määrättävän seuraamusmaksun enimmäismäärästä. Oikeushenkilölle määrättävä seuraamusmaksu saa olla enintään joko 10 prosenttia oikeushenkilön tekoa tai laiminlyöntiä edeltävän vuoden liikevaihdosta tai enintään viisi miljoonaa euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä seuraamusmaksu saa olla enintään viisi miljoonaa euroa. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 artiklan 6 kohdan e ja f alakohtaa. Edellä mainitun artiklan 6 kohdan g alakohdan mukaan e ja f alakohdan mukaan määräytyvän seuraamusmaksun vaihtoehtona on hallinnollinen seuraamusmaksu, joka voi olla enintään kaksi kertaa suurempi kuin rikkomisesta saatu hyöty, jos se voidaan määrittää, vaikka se ylittäisi e ja f alakohdan enimmäismäärät. Pykälän nykyisessä 3 momentissa, joka siirtyy 4 momentiksi, säädetään vaihtoehtoisesta seuraamusmaksusta. Momentin mukaan seuraamusmaksu saa edellä säädetyn estämättä olla enintään kaksi kertaa suurempi kuin teolla tai laiminlyönnillä saatu hyöty, jos hyöty on määritettävissä. Kyseisen momentin mukaan ehdotetun 3 momentin estämättä sijoitusrahastolain rikkomisesta tai laiminlyönnistä oikeushenkilölle ja luonnolliselle henkilölle määrättävä seuraamusmaksu saa olla enintään kaksi kertaa suurempi kuin hyöty, jos se on määritettävissä, vaikka se ylittäisi ehdotetussa 3 momentissa säädetyt enimmäismäärät.  

Pykälän nykyisessä 4 momentissa, joka ehdotuksen mukaan siirtyy 5 momentiksi, määritellään pykälässä käytetty liikevaihdon käsite. Sijoitusrahastodirektiivissä liikevaihdolla tarkoitetaan oikeushenkilön ylimmän hallintoelimen hyväksymän viimeisen käytettävissä olevan tilinpäätöksen mukaista oikeushenkilön vuotuista kokonaisliikevaihtoa. Jos oikeushenkilö on emoyritys tai sellaisen emoyrityksen tytäryhtiö, jonka on laadittava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU mukaisesti konsernitilinpäätös, huomioon otettava vuotuinen kokonaisliikevaihto on johtavan emoyrityksen ylimmän hallintoelimen hyväksymän viimeisen käytettävissä olevan konsernitilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto tai vastaava tulotyyppi asianomaisen tilinpäätöksiä koskevan Euroopan unionin oikeuden mukaisesti (99 artiklan 6 kohdan e alakohta). Nykyisen 4 momentin 3 kohta vastaa sijoitusrahastodirektiivin säännöksiä. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 artiklan 6 kohdan e, f ja g alakohtaa. 

43 §.Hallinnollisen seuraamuksen ja muun päätöksen julkistaminen. Pykälää ehdotetaan tarkistettavaksi ja täydennettäväksi. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi siten, että se kattaa hallinnollisen seuraamuksen ja ehdotetussa 4 momentissa tarkoitettujen päätösten julkistamisen.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyistä 43 §:n 1 momenttia vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta julkistaa rikemaksu, julkinen varoitus ja seuraamusmaksu sekä markkinaoikeuden määräämä seuraamusmaksu. Nykyisestä poiketen momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että seuraamusta koskeva päätös olisi julkistettava viipymättä sen jälkeen, kun päätöksestä on ilmoitettu sen kohteena olevalla henkilölle. Julkistamisesta olisi käytävä ilmi nykyisin säädetyn päätöksen lainvoimaisuutta koskevan tiedon lisäksi rikkomisen luonne ja tyyppi sekä rikkomisesta vastuussa olevan henkilöllisyys. Ehdotuksen mukaan muutoksenhakuviranomaisen päätös olisi julkistettava, jos muutoksenhakuviranomainen on kumonnut päätöksen kokonaan tai osittain. Momentissa säädettäisiin nykyistä vastaavasti seuraamusta koskevien tietojen säilyttämisajasta Finanssivalvonnan internetsivuilla. Julkistamista ei sovellettaisi päätöksiin, joilla määrätään luonteeltaan tutkinnallisista toimenpiteistä. 

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi. Ehdotus vastaa osittain nykyistä 2 momenttia. Momentissa säädettäisiin nykyistä tarkemmin Finanssivalvonnan käytettävissä olevista vaihtoehtoisista menettelyistä tilanteissa, joissa seuraamuksen kohteena olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimen julkistaminen olisi kohtuutonta, tai jos seuraamuksen julkistaminen vaarantaisi finanssimarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan viranomaistutkinnan. Momentin 1 kohdan mukaan Finanssivalvonta voisi lykätä seuraamusta koskevan päätöksen julkistamista, kunnes perusteita olla julkistamatta päätöstä ei enää ole, tai 2 kohdan mukaan julkistaa seuraamusta koskevan päätöksen ilman seuraamuksen kohteena olevan henkilön nimeä. Vaihtoehtoisesti Finanssivalvonta voisi momentin 3 kohdan mukaan jättää seuraamusta koskevan päätöksen julkistamatta kokonaan, jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet eivät olisi riittäviä varmistamaan sitä, että finanssimarkkinoiden vakaus ei vaarannu ja 4 kohdan mukaan jättää 4 momentissa tarkoitetun päätöksen julkistamatta, jos päätöksen julkistaminen ei olisi kohtuullista sen kohteena olevan toimenpiteen vähäisyyden vuoksi. Finanssivalvonnan olisi kussakin yksittäistapauksessa arvioitava kyseisiä säännöksessä mainittuja julkistamisen seurauksia ja julkistamisen eri vaihtoehtoja. 

Kysymys olisi suppeasti tulkittavasta poikkeussäännöksestä. Jos seuraamuksen kohteena olevan henkilön nimen julkistaminen olisi Finanssivalvonnan arvion mukaan kohtuutonta, Finanssivalvonnan tulisi ensisijaisesti julkistaa seuraamusta koskeva päätös ilman seuraamuksen kohteena olevan henkilön nimeä. Seuraamuksen jättäminen kokonaan julkistamatta olisi mahdollista vain tilanteissa, joissa seuraamuksen anonyymikin julkistaminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon teon tai laiminlyönnin vähäisyys. Teon tai laiminlyönnin arvioinnin tulisi perustua tapauskohtaiseen kokonaisarviointiin. Arvioinnissa olisi otettava huomioon muun muassa teon tai laiminlyönnin haitallisuus ja siitä ilmenevä tekijän syyllisyyden aste. Niissä tilanteissa, joissa kyse olisi jo lähtökohtaisesti moitittavammasta seuraamusmaksun soveltamisalaan kuuluvan säännöksen rikkomisesta, vähäisyyden täyttymistä tulisi tulkita tiukemmin kriteerein. Lakiin ehdotetun uuden 44 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan Finanssivalvonnan olisi toimitettava tieto Euroopan valvontaviranomaiselle myös sellaisesta seuraamuksesta, jota ei ole julkistettu. 

Pykälän 3 momentin mukaan niissä tilanteissa, joissa Finanssivalvonta julkistaisi seuraamusta koskevan päätöksen ilman seuraamuksen kohteena olevan henkilön nimeä, Finanssivalvonta voisi samalla päättää julkistaa nimen myöhemmin kohtuullisen ajan kuluttua, jos perusteet julkistamatta jättämiselle lakkaavat tuossa ajassa. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin pykälän 1—3 momentin soveltamisesta myös lain 26—29, 33 ja 33 a §:ssä ja sijoitusrahastolain 18 j ja 122 §:ssä tarkoitettujen päätösten julkistamiseen.  

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset julkistavat virallisilla verkkosivustoillaan kaikki päätökset, joihin ei saa hakea muutosta, ja joissa määrätään hallinnollinen seuraamus tai toimenpide direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun päätöksestä on ilmoitettu henkilölle, jolle seuraamus tai toimenpide on määrätty. Julkistettaviin tietoihin on sisällytettävä vähintään tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden henkilöllisyys.” (99 b artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta).  

Ehdotetun pykälän 1 ja 4 momentti vastaavat sijoitusrahastodirektiivin 99 b artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa siten, että sääntely koskisi myös lainvoimaa vailla olevia päätöksiä, sekä 99 b artiklan 3 ja 4 kohtaa. Pykälän 2 momentti vastaa edellä mainitun 1 kohdan toista alakohtaa ja 3 momentti 1 kohdan kolmatta alakohtaa. 

Useissa finanssimarkkinoita koskevissa EU-säädöksissä säädetään seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä koskevien päätösten julkistamisesta. Säädöksissä on julkistamisen osalta myös eroavuuksia. Esimerkiksi jo voimaan tulleet markkinoiden väärinkäyttöasetus 596/2014 ja rahoitusvälineiden markkinat direktiivi 2014/65/EU sisältävät julkistamista koskevat säännökset. Niissä ei kuitenkaan säädetä julkistamisvelvollisuudesta, joka koskisi vain sellaisia päätöksiä, joihin ei saa hakea muutosta. EU-säädöksissä on pääsääntöisesti annettu toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus olla julkistamatta päätöstä kokonaisuudessaan tai ilman henkilöiden nimiä tiettyjen edellytysten täyttyessä. Finanssivalvonnasta annetun lain 43 §:ää on tarkistettu viimeksi luottolaitosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Pykälä koskee kaikkia päätöksiä mukaan lukien päätökset, joihin saa hakea muutosta. Pykälässä nykyisin mainituilla seuraamusta koskevilla tiedoilla tarkoitetaan tietoja rikkomuksesta ja tietoa seuraamuksen kohteena olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimestä. Kansallista täytäntöönpanoratkaisua, jossa Finanssivalvonnasta annettuun lakiin on sisällytetty hallinnollisten seuraamusten ja muiden toimenpiteiden julkistamista koskeva yleinen säännös, voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Säännöstä sovelletaan kaikkien Finanssivalvonnan antamien tai määräämien seuraamusten ja siinä tarkoitettujen muiden toimenpiteiden julkistamiseen. 

44 a §.Seuraamuksista ja muista päätöksistä ilmoittaminen Euroopan valvontaviranomaisille. Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi uusilla säännöksillä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi siten, että se kattaa tietojen ilmoittamisen myös 2 momentissa tarkoitetusta päätöksistä. Pykälä koskee tietoja, jotka Finanssivalvonnan on finanssimarkkinoita koskevissa Euroopan unionin säädöksissä tarkoitetuissa tapauksissa toimitettava Euroopan valvontaviranomaisille.  

Pykälän 1 momentin 1 kohta vastaisi voimassa olevan 44 a §:n 1 momentin 1 kohtaa. Momentin 2 kohta olisi asiallisesti uusi ja koskisi tietojen toimittamista julkistamattomista seuraamuksista samanaikaisesti, kun seuraamus annetaan tai määrätään sekä tietojen toimittamista mahdollisesta muutoksenhausta ja sen lopputuloksesta. Momentin 3 kohta vastaa nykyistä 44 a §:n 1 momentin 2 kohtaa. Momentin 4 kohta olisi asiallisesti uusi. Sen mukaan Euroopan valvontaviranomaiselle olisi toimitettava tieto finanssimarkkinoita koskevien säännösten rikkomisesta annetuista rikosoikeudellisista seuraamuksista sekä tieto mahdollisesta muutoksenhausta ja sen lopputuloksesta. Tietojen toimittamisvelvollisuus ei koskisi yleisesti kaikkia finanssimarkkinoita koskevien säännösten rikkomisesta annettuja rikosoikeudellisia seuraamuksia, vaan ilmoitus olisi tehtävä ja tiedot annettava pykälän ensimmäisen virkkeen mukaisesti finanssimarkkinoita koskevissa Euroopan unionin säädöksissä tarkoitetuissa tapauksissa. Useat muut finanssimarkkinoita koskevat EU-säädökset kuten esimerkiksi jo voimaan tulleet markkinoiden väärinkäyttöasetus 596/2014 ja rahoitusvälineiden markkinat direktiivi 2014/65/EU sisältävät ehdotetun pykälän mukaisen ilmoitusvelvollisuuden.  

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi. Pykälän 1 momentin 1—3 kohdan säännöksiä ilmoitusvelvollisuudesta sovellettaisiin myös 26—29, 33 ja 33 a §:ssä ja sijoitusrahastolain 18 j ja 122 §:ssä tarkoitettuihin päätöksiin. 

Pykälän 1 momentin 1—4 kohta ja 2 momentti vastaavat sijoitusrahastodirektiivin 99 b artiklan 2 kohtaa ja 99 e artiklan 1 ja 2 kohtaa. 

53 §.Valvontayhteistyöstä kieltäytyminen. Voimassa olevassa pykälässä säädetään perusteista, joilla Finanssivalvonta voi kieltäytyä valvontayhteistyöstä ulkomaisen ETA-valvontaviranomaisen kanssa. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka mukaan Finanssivalvonta voi kieltäytyä valvontayhteistyöstä, jos pyynnön noudattaminen vaikuttaisi todennäköisesti haitallisesti sen omaan tutkintaan tai täytäntöönpanon valvontaan. Pykälään tehtäisiin teknisluonteisia korjauksia. 

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 99 artiklan 4 kohdan b alakohtaa. 

73 §.Muutoksenhaku. Pykälän nykyisen 2 momentin mukaan Finanssivalvonnan päätökseen, joka koskee 40 ja 41 §:n nojalla määrättyä seuraamusmaksua, haetaan muutosta valittamalla markkinaoikeuteen. Lain mukaan Finanssivalvonta voi määrätä 40 §:n 1 momentin ja 41 a §:n nojalla seuraamusmaksun 41 a §:ssä tarkoitettujen säännösten laiminlyönnistä tai rikkomisesta, jos se on suuruudeltaan enintään miljoona euroa. Momentissa on tarpeen säätää muutoksenhausta edellä tarkoitettuun Finanssivalvonnan päätökseen, minkä vuoksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus 41 a §:ään.  

Pykälän 3 momentissa on tarpeen säätää muutoksenhausta markkinaoikeuden 40 ja 41 a §:n nojalla antamaan päätökseen, minkä vuoksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus 41 a §:ään.