1.1  Tausta, nykytila ja sen arviointi

Euroopan unionin tuomioistuin on 4.10.2024 antanut asiassa C-548/21 CG v.Bezirkshauptmannschaft Landeck tuomion (jäljempänä LE-tuomio) liittyen toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuuteen saada pääsy matkapuhelimen sisältämiin tietoihin rikosten torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten.  

Tuomioistuimen arvioitavana on ollut, onko luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 (jäljempänä rikosasioiden tietosuojadirektiivi ) 4 artiklan 1 kohdan c alakohta, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa toimivaltaisille viranomaisille annetaan mahdollisuus saada pääsy matkapuhelimen sisältämiin tietoihin yleisesti rikosten torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten ja jossa tällaisen mahdollisuuden käyttämisen edellytykseksi ei ole asetettu tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen etukäteisvalvontaa (kohta 81).  

Tuomiossaan tuomioistuin on todennut, että toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuus saada pääsy matkapuhelimen sisältämiin tietoihin edellä esitetyissä käyttötarkoituksissa edellyttää asianmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta sitä, että tällaisen mahdollisuuden käyttämisen edellytykseksi on asetettu kansallisessa lainsäädännössä tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen suorittama etukäteisvalvonta. 

Pakkokeinolain (806/2011) 8 luvussa säädetään etsinnästä. Luvun 29 §:n mukaan laite-etsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies ja 15 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kiireellisessä tilanteessa poliisimies noudattaen soveltuvin osin 16 §:ssä säädettyä. Jos kysymys on luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetuista tiedoista, noudatetaan soveltuvin osin erityistä kotietsintää koskevia 15 §:n 1 ja 2 momenttia ja 17 §:ää.  

Lähtökohtaisesti laite-etsinnästä päättää siten pidättämiseen oikeutettu virkamies. Pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä ovat pakkokeinolain 2 luvun 9 §:n mukaisesti tietyt säännöksessä yksilöidyt virkanimikesidonnaiset virkamiehet esitutkintaviranomaisissa sekä syyttäjä. Pidättämiseen oikeutetuista puolustusvoimien virkamiehistä säädetään erikseen. Kiireellisessä tilanteessa päätöksen laite-etsinnästä voi tehdä puolestaan poliisimies.  

Luvun 29 §:ssä on huomioitu erikseen luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tietoja koskevat tilanteet. Kyse on tiedoista, joista on oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 17 luvun 10–14, 16, 20 tai 21 §:n mukaan velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta ja joihin ei saa pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n nojalla kohdistaa takavarikkoa tai asiakirjan jäljentämistä. Mikäli etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan tällaista hyödyntämiskiellon piiriin lukeutuvaa tietoa, sovelletaan erityistä kotietsintää koskevaa sääntelyä. Pakkokeinolain 8 luvun 15 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään, että erityisestä kotietsinnästä ja etsintävaltuutetun määräämisestä päättää tuomioistuin. Tästä poiketen, jos yleisessä kotietsinnässä tai paikanetsinnässä ilmenee, että etsintä kohdistuu 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun tietoon, tai jos erityinen kotietsintä on välttämätöntä toimittaa kiireellisesti, erityisten kotietsinnän toimittamisesta ja etsintävaltuutetun määräämisestä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Kun kyse on 1 §:n 3 momentin mukaisista hyödyntämiskiellon piiriin kuuluvista tiedoista, päätöksen laite-etsinnästä tekee tilannekohtaisesti joko tuomioistuin tai pidättämiseen oikeutettu virkamies.  

Laite-etsintä voidaan toimittaa itsenäisenä pakkokeinona taikka paikkaan kohdistuvan etsinnän, kuten kotietsinnän, yhteydessä. Pakkokeinolain 8 luvun 21 §:n 3 momentissa säädetään, että päätös paikkaan kohdistuvan etsinnän toimittamisesta saadaan tietyin rajoituksin ulottaa koskemaan myös etsinnän toimittamispaikassa olevaa teknistä laitetta tai tietojärjestelmää. Pakkokeinolain 8 luvun 28 §:n mukaan tällaisessa tilanteessa sovellettavaksi tulevat paikkaan kohdistuvan etsinnän toimittamista koskevat säännökset. Käytännön syistä laite-etsintä toimitetaan kuitenkin useimmiten poliisin tiloissa. 

Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti laite-etsinnän toimittaminen ei lähtökohtaisesti edellytä rikoksen tutkinnasta erillisen oikeusviranomaisen, kuten tuomioistuimen, etukäteiskontrollia. Lailla pakkokeinolain muuttamisesta (452/2023) pakkokeinolain 8 lukuun lisättiin uusi 29 a § laite-etsinnän saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi. Kyse on tuomioistuimen jälkikäteisestä kontrollista. Säännöksen mukaan, jos laite-etsintä on toimitettu kotietsinnän tai 18 §:n 4 momentissa tarkoitetun paikanetsinnän yhteydessä taikka on syytä olettaa, että etsinnän kohteeksi on joutunut 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua tietoa, tuomioistuimen on laitteen haltijan tai muun laitteeseen oikeutetun henkilön vaatimuksesta todettava, ovatko laite-etsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa tai onko etsinnöissä menetelty 22 §:ssä edellytetyllä tavalla ja noudatettu soveltuvin osin 5 ja 6 §:n säännöksiä. Vaatimuksen pakkokeinon laillisuuden saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi voi tehdä nykysääntelyn perusteella laitteen haltija tai muutoin siihen oikeutettu henkilö. Esitutkintaviranomaiset eivät voi puolestaan saattaa laite-etsintää tuomioistuimen jälkikäteisvalvontaan sääntelyn puitteissa.  

Euroopan unionin tuomioistuin on LE-tuomion 92, 94 ja 102 kohdissa todennut, että pääsy matkapuhelimen sisältöön voi kattaa liikenne- ja sijaintitietojen lisäksi myös valokuvia, internetin selaushistorian sekä puhelimella käydyn viestinnän sisällön. Ei voida poissulkea mahdollisuutta, että matkapuhelimen sisältämiin tietoihin voisi sisältyä myös erityisen arkaluonteisia tietoja. Toimivaltaisten viranomaisen pääsyn henkilötietoihin on katsottu aiheuttavan vaaran vakavasta tai jopa erityisen vakavasta puuttumisesta rekisteröidyn perusoikeuksiin. 

Pakkokeinolain 8 luvun 20 § sisältää laite-etsinnän määritelmän. Laite-etsinnällä tarkoitetaan tietokoneessa, telepäätelaitteessa tai muussa vastaavassa teknisessä laitteessa tai tietojärjestelmässä etsinnän toimittamishetkellä olevaan tietosisältöön kohdistettavaa etsintää. Säännöksen 2 momentin mukaisesti laite-etsintää ei saa kohdistaa sellaiseen luottamukselliseen viestiin, jota koskevasta telekuuntelusta, televalvonnasta ja teknisestä tarkkailusta säädetään salaisia pakkokeinoja koskevassa 10 luvussa. Laite-etsinnällä hankittavien tietojen soveltamisalan ulkopuolelle on siten rajattu tietyillä telepakkokeinoilla hankittavat tiedot. Kun Euroopan unionin tuomioistuimen LE-tuomiossa on viitattu mahdollisuuteen saada pääsy matkapuhelimen sisältämiin tietoihin, ei pakkokeinolain edellä mainitun rajauksen mukaisesti tällainen yleinen pääsy kaikkiin telepäätelaitteen sisältämiin tietoihin ole kuitenkaan mahdollista. On tosin huomioitava, että vaikkakin laite-etsinnällä hankittavat tiedot ovat rajatummat, ei laite-etsintä ole perusoikeuksien suojan kannalta merkityksetön pakkokeino, vaan se voi kohdistua esimerkiksi laitteessa olevaan luottamukselliseen viestiin, ja sen yhteydessä voi ilmetä muita tietoja henkilön yksityiselämästä (HE 217/2022, s. 32). Laite-etsintä voi kohdistua myös sellaiseen laitteeseen, joka ei sisällä yksityiselämän kunnioittamisen tai henkilötietojen suojan kannalta erityisiä tietoja. 

Yleisesti on myös huomioitava, että laite-etsinnän merkitys ja vaikutus pakkokeinona on muuttunut sen säätämisajankohdasta ottaen huomioon teknologinen kehitys ja sen myötä myös toimintaympäristön muutos. Lähtökohtaisesti nykyään laitteet, erityisesti matkapuhelimet, sisältävät mahdollisesti laaja-alaisestikin tietoja henkilöön liittyen. 

LE-tuomion 96 kohdan mukaan tutkinnan kohteena olevan rikoksen vakavuus on yksi keskeisistä tekijöistä tutkittaessa henkilön perusoikeuksiin kohdistuvan puuttumisen oikeasuhteisuutta, joka aiheutuu pääsystä matkapuhelimen sisältämiin henkilötietoihin. Tuomiossa ei kuitenkaan edellytetä laite-etsinnän rajautumista vain vakaviin rikoksiin ottaen huomioon riski rikosten rankaisemattomuudesta (kohta 97). Kohdassa 102 tuomioistuin toteaa, että sen varmistamiseksi, että kussakin tapauksessa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta punnitsemalla kaikkia asiassa merkityksellisiä seikkoja, on olennaisen tärkeää edellyttää joko tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen suorittamaa etukäteisvalvontaa. Tuomioistuimen tai elimen on tuomion 103 kohdan mukaisesti varmistettava oikeudenmukainen tasapaino rikollisuuden torjunnan yhteydessä suoritettavan tutkinnan tarpeisiin liittyvien intressien sekä toisaalta henkilöiden yksityiselämää ja henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien välillä.  

Pakkokeinolain 1 luvussa säädetään yleisistä periaatteista, kuten suhteellisuusperiaatteesta ja vähimmän haitan periaatteesta. Luvun 2 §:n mukaan pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Luvun 3 §:n mukaan pakkokeinon käytöllä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä käytön tarkoituksen saavuttamiseksi, ja pakkokeinon käytöllä ei saa aiheuttaa kenellekään tarpeettomasti vahinkoa tai haittaa. 

Pakkokeinolain 8 luvun 21 §:n mukaisesti laite-etsintä saadaan toimittaa, jos on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta, tai selvitettävänä ovat yhteisösakon tuomitsemiseen liittyvät seikat, ja etsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavana olevaan rikokseen liittyvä takavarikoitava asiakirja tai tieto taikka jäljennettävä asiakirja. Laite-etsintä voidaan toimittaa myös laitteen palauttamiseksi siihen oikeutetulle, jos on syytä olettaa, että se on rikoksella viety. Laite-etsintää ei ole rajattu yksinomaan erityisen vakaviin rikoksiin, vaan sitä voidaan hyödyntää varsin laaja-alaisesti eri rikosten selvittämisessä. Laite-etsinnän edellytyksiä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon muun ohella 1 luvun 2 §:ssä säädetty suhteellisuusperiaate. Suomessa tuomioistuimen etukäteisvalvonnan piiriin kuuluvia pakkokeinoja ovat tietyin poikkeuksin muun muassa erityinen kotietsintä ja telepakkokeinoihin lukeutuvat telekuuntelu, televalvonta sekä tekninen tarkkailu. Sanottujen telepakkokeinojen käyttö on rajattu tyypillisesti rikosnimiketasolla tai rikoksen vakavuuden perusteella. 

Tuomioistuin ei ole määritellyt LE-tuomiossa, mitä se tarkoittaa riippumattomalla hallinnollisella elimellä. Kokonaisuuden kannalta on huomioitava Euroopan unionin tuomioistuimen Prokuratuur -tuomio (C-746/18), johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on viitannut lyhyesti (tuomio C-548/21, kohta 28 ). Prokuratuur -tuomiossa syyttäjäviranomaista, jonka tehtävänä on johtaa esitutkintamenettelyä ja tarvittaessa ajaa virallista syytettä myöhemmässä oikeudenkäynnissä, ei pidetty riippumattomana hallintoelimenä, joka olisi voinut päättää tietojen hankkimista koskevasta etukäteisluvasta (tuomio C-746/18, kohdat 51, 54–59 ja tuomiolauselman kohta 2).  

Euroopan unionin tuomioistuin ei ole LE-tuomiossaan ottanut kantaa, millainen merkitys Prokuratuur -tuomiolla on ollut nyt käsillä olleen tilanteen kannalta. On myös huomioitava, että sanottu tuomio on koskenut lähtökohtaisesti erilaista tilannetta, eikä syyttäjäviranomaisen mahdollinen asema riippumattomana hallintoelimenä laite-etsintää koskevassa etukäteisvalvonnassa ole siten tuomioiden perusteella tulkinnallisesti selvä. Koska tuomioistuimen LE-tuomio ei ole selvä syyttäjän riippumattomuutta koskevan vaatimuksen suhteen, mahdollista olisi tulkita ratkaisua siten, että tuomioistuin ei ole sulkenut pois syyttäjän mahdollisuutta antaa etukäteislupaa laite-etsinnälle, mikäli kuitenkin varmistetaan oikeudenmukainen tasapaino rikollisuuden torjunnan yhteydessä suoritettavan tutkinnan tarpeisiin liittyvien intressien sekä toisaalta henkilöiden yksityiselämää ja henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien välillä. Toisaalta mahdollista on myös tulkita tuomioistuimen oikeuskäytäntöä siten, että syyttäjä ei nimenomaisesti täyttäisi Prokuratuur -tuomiossa asetettua riippumattomuutta koskevaa vaatimusta (kohdat 51, 54–59) myöskään suhteessa LE-tuomion tilanteisiin.  

Arvioitaessa syyttäjän rikoksen tutkinnasta riippumatonta asemaa on otettava huomioon muun ohella syyttäjän asema suomalaisessa esitutkintajärjestelmässä. Esitutkintalain (805/2011) 2 luvun 2 §:n mukaan esitutkintaa johtaa esitutkintaviranomainen (pidättämiseen oikeutettu virkamies) ja syyttäjä toimii tutkinnanjohtajana vain niin sanotuissa poliisirikostutkinnoissa. Lisäksi lain 5 luvun 3 §:ssä säädetään yhteistyövelvollisuudesta ja sen 2 momentin mukaan syyttäjän on tarvittavassa määrin osallistuttava esitutkintaan sen varmistamiseksi, että asia selvitetään 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Toisaalta 5 luvun 2.1 §:n mukaan esitutkintaviranomaisen on syyttäjän pyynnöstä toimitettava esitutkinta tai suoritettava esitutkintatoimenpide, ja esitutkintaviranomaisen on muutenkin noudatettava syyttäjän määräyksiä, joilla pyritään turvaamaan asian selvittäminen 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. 

Suomessa syyttäjälaitosta ei ole järjestetty sillä tavoin hierarkkisesti, että ylempi syyttäjä voisi antaa määräyksiä tai ohjeita ratkaisua varten, vaan syyttäjällä on itsenäinen ja riippumaton syyteharkintavalta. Syyttäjälaitoksesta annetun lain (32/2019) 2 luvun 10 §:n mukaan syyttäjällä on itsenäinen ja riippumaton syyteharkintavalta, ja syyttäjä tekee itsenäisesti ja riippumattomasti päätösvaltaansa kuuluvat, rikosoikeudellisen vastuun toteuttamista koskevat ratkaisut käsiteltävänään olevassa rikosasiassa. Luvun 9 §:n mukaan syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta hänen käsiteltävänään olevassa asiassa tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun edellyttämällä tavalla. Toisaalta luvun 11.2 §:n mukaan valtakunnansyyttäjä voi ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian tai määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt. Valtakunnansyyttäjä voi myös määrätä asian alaisensa syyttäjän syyteharkintaan. 

Edellä selostetun Euroopan unionin tuomioistuimen LE-tuomion suhteen on mahdollista tulkita, että syyttäjän asema ja rooli Suomen järjestelmän mukaisesti rikostutkinnoissa täyttäisi Euroopan unionin tuomioistuimen Prokuratuur -tuomiossa asettamat edellytykset riippumattomalle hallintoviranomaiselle. Edellä mainitusti Prokuratuur- tuomion tuomiolauselmassa tuomioistuin vaikuttaisi painottavan syyttäjän asemaa esitutkinnan johtajana ottaen kuitenkin huomioon syytteen ajamisen myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Yhtäältä huomioiden muun muassa Prokuratuur-tuomion 54 kohta mahdollista on tulkita, että syyttäjä ei objektiivisuusvelvollisuudestaan huolimatta ”toisaalta ole neutraalissa asemassa rikosprosessin asianosaisiin nähden”, koska oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997, jäljempänä myös ROL ) 1 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan syyttäjän tehtävänä on nostaa rikoksesta syyte ja ajaa sitä.  

Euroopan unionin tuomioistuimen LE-tuomio vaikuttaisi joka tapauksessa edellyttävän pakkokeinolain laite-etsintää koskevan sääntelyn muuttamisesta siltä osin, että muun ohella perusteltuja kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta laite-etsinnän toimittaminen edellyttäisi jatkossa tuomioistuimen tai muun riippumattoman hallintoelimen etukäteisesti antamaa lupaa. Tuomion ei kuitenkaan arvioida rajoittavan sitä, että kansallisesti säädettäisiin muistakin poikkeustilanteista sikäli, kun muutoin tuomiossa esitetyt edellytykset täyttävät (ks. tarkemmin säätämisjärjestysperustelut jaksossa 9). Edellä mainitusti yhtäältä selvää ei ole, miten tuomioistuimen aikaisempi oikeuskäytäntö vaikuttaa nyt käsiteltävänä olevaan asiaan muun ohella syyttäjän riippumattomuutta koskevien vaatimusten kannalta, ja toisaalta epäselvää on myös, kuinka nimenomaisesti Suomen järjestelmän mukainen syyttäjän asema ja rooli esitutkinnassa suhteutuu tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. 

Edellä selostetuin perustein olisi mahdollista arvioida, että Suomen järjestelmän mukaisesti syyttäjä ei suoraan osallistu rikostutkinnan suorittamiseen ja toisaalta on neutraalissa asemassa rikosprosessin asianosaisiin nähden (ks. tarkemmin jakso 4.1 muista toteuttamisvaihtoehdoista). Esimerkiksi pakkokeinolain 8 luvun 29 §:n mukaisesta laite-etsinnästä voisi päättää muu syyttäjä kuin se, joka mahdollisesti ajaisi virallista syytettä myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Kuten Prokuratuur- tuomiota edeltävässä julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa todetaan, tällaisessa tilanteessa syyttäjää ei rasittaisi tutkintaan ja kyseisen menettelyn viralliseen syytteeseen liittyvät intressit eikä sitä voitaisi moittia siitä, että se antaa etusijan tutkintaan liittyville intresseille kyseessä olevien henkilöiden henkilötietojen suojaan liittyvien intressien kustannuksella (kohta 126). Lisäksi ottaen huomioon pakkokeinolain 8 luvun 29 a §:n mukainen jälkikäteinen oikeussuojakeino tuomioistuimessa, voidaan katsoa laite-etsinnän kohdehenkilön oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan turvatun riittävällä tavalla varmistaen täten myös oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.  

Mainittu vaihtoehtoinen toteuttamistapa on kuitenkin tulkinnanvarainen. Täten esityksessä katsotaan perustellummaksi vaihtoehdoksi se, että pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tekemä laite-etsintäpäätös edellyttäisi tuomioistuimen etukäteisluvan. Esityksessä ehdotetaan, että pakkokeinolain 8 luvun 29 §:ää muutettaisiin siten, että tuomioistuin päättäisi laite-etsinnästä pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta tiettyjä erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Esimerkiksi välttämättömissä kiireellisissä tilanteissa riittäväksi on katsottu tuomioistuimen jälkikäteinen lupa.  

Lisäksi esityksessä ehdotetaan kumottavaksi luvun 21 §:n 3 momentti. Kyseisen 3 momentin mukaan päätös paikkaan kohdistuvan etsinnän toimittamisesta saadaan ulottaa koskemaan myös etsinnän toimittamispaikassa olevaa teknistä laitetta tai tietojärjestelmää, jos kyseessä ei ole paikkaan kohdistuva etsintä henkilön löytämiseksi. Luvun 15.3 §:n mukaan poliisimies voi ilman pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöstä toimittaa yleisen kotietsinnän ja paikanetsinnän myös silloin, kun etsinnän välitön toimittaminen on asian kiireellisyyden vuoksi välttämätöntä. Näin ollen myös poliisimies voi 21.3 §:n mukaisesti toimittaa omalla päätöksellään laite-etsinnän. Koska esityksen ehdotuksen mukaan jatkossa vain pidättämiseen oikeutettu virkamies voisi päättää välttämättömissä kiiretilanteissa laite-etsinnän toimittamisesta, perusteltuna pidetään 21 §:n 3 momentin kumoamista. 

LE-tuomiossaan tuomioistuin on muistuttanut, että rajoituksia, jotka rikosasioiden tietosuojadirektiivissä sallitaan ottaa käyttöön perusoikeuskirjan 8 artiklassa määrättyyn henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen sekä perusoikeuskirjan 7 artiklassa suojattuun yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen, on tulkittava perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisesti, ja näihin vaatimuksiin kuuluu suhteellisuusperiaatteen noudattaminen. Nämä perusoikeudet eivät ole ehdottomia oikeuksia, vaan ne on suhteutettava niiden tehtävään yhteiskunnassa ja saatettava tasapainoon muiden perusoikeuksien kanssa. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan näiden perusoikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten perusoikeuksien keskeistä sisältöä kunnioittaen ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Viimeksi mainitun periaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan tehdä ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Rajoitukset on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa, ja kyseessä olevat rajoitukset sisältävässä säännöstössä on säädettävä selvistä ja täsmällisistä näiden rajoitusten laajuutta ja soveltamista koskevista säännöistä. Tuomioistuin on LE-tuomiossa todennut, että laite-etsintään liittyvän käsittelyn osalta, perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen perusoikeuksien käyttämisen rajoittamisen oikeasuhteisuus edellyttää kaikkien yksittäistapauksen merkityksellisten seikkojen punnintaa. 

Tuomioistuin on LE-tuomiossa tältä osin pitänyt merkityksellisenä sitä, että kyseisessä asiassa jäsenvaltion lainsäädännössä on sallittu se, että toimivaltaiset poliisiviranomaiset saavat pääsyn matkapuhelimen sisältämiin tietoihin ilman etukäteen annettua lupaa. Tuomioistuin toteaa, että kyseessä olevan matkapuhelimen sisällöstä ja näiden poliisiviranomaisten tekemistä valinnoista riippuen tällainen pääsy voi kattaa liikenne- ja sijaintitietojen lisäksi myös valokuvat ja tämän puhelimen internetin selaushistorian tai jopa osan kyseisellä puhelimella käydyn viestinnän sisällöstä erityisesti silloin, kun tarkastellaan siinä säilytettyjä viestejä. Pääsy tällaisten tietojen kokonaisuuteen voi tuomioistuimen mukaan mahdollistaa hyvin tarkkojen päätelmien tekemisen rekisteröidyn yksityiselämästä, kuten hänen päivittäisistä tottumuksistaan, vakituisista tai tilapäisistä oleskelupaikoistaan, päivittäisistä tai muista liikkumisistaan, suorittamistaan toimista ja sosiaalisista suhteistaan sekä sosiaalisista piireistä, joissa tämä henkilö liikkuu. Tuomioistuin toteaa lisäksi, ettei tällaisessa tilanteessa voida myöskään sulkea pois sitä, että matkapuhelimen sisältämiin tietoihin voi sisältyä erityisen arkaluonteisia tietoja, kuten henkilötietoja, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä tai uskonnollinen tai filosofinen vakaumus, ja että niiden arkaluonteisuus oikeuttaa direktiivin 2016/680 10 artiklassa niiden osalta edellytettyyn erityissuojaan, joka koskee myös tietoja, joista selviää epäsuorasti älyllisen päättelyn tai vertailun perusteella tämän luonteisia tietoja. Tuomioistuimen mukaan perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin kohdistuvaa puuttumista, johon pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen lainsäädännön soveltaminen voi johtaa, on näin ollen pidettävä vakavana tai jopa erityisen vakavana. 

Euroopan unionin tuomioistuimen LE-tuomion vaatimus tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen etukäteisvalvonnasta koskee sellaista käsittelyä, jossa perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin kohdistuvaa puuttumista voidaan pitää vakavana tai jopa erityisen vakavana. Tuomioistuimen mukaan rajoituksen vakavuus riippuu niiden tietojen luonteesta ja arkaluonteisuudesta, joihin toimivaltaiset poliisiviranomaiset voivat saada pääsyn, huomioiden lisäksi rajoituksella tavoitellun yleisen edun mukaisen tavoitteen merkitys sekä matkapuhelimen omistajan yhteys kyseessä olevaan rikokseen tai kyseisten tietojen merkityksellisyys tosiseikkojen toteamisen kannalta. 

Tuomioistuin on LE-tuomiossa arvioinut asiaa nimenomaan matkapuhelimen sisältämien tietojen osalta ja katsonut, että matkapuhelinten sisältämiin tietoihin voi sisältyä erityisen arkaluonteisia tietoja ja sen sisältämien tietojen kokonaisuus voi mahdollistaa hyvin tarkkojen päätelmien tekemisen henkilön yksityiselämästä. Esimerkiksi talousrikos-, ympäristörikos- tai työrikostutkinnassa voi olla tarve suorittaa laite-etsintää myös sellaisiin laitteisiin, jotka eivät oletettavasti sisällä arkaluonteisia henkilötietoja tai sisällä sellaista tietoa, joka mahdollistaisi tarkkojen päätelmien tekemistä henkilön yksityiselämästä. Tällaiseen käsittelyyn ei arvion mukaan liity Euroopan unionin tuomioistuimen LE-tuomiossa tarkoittamaa vakavaa tai jopa erityisen vakavaa puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin.  

Täten esityksessä arvioidaan perustelluksi jättää tuomioistuimen etukäteisvalvonnan piirin ulkopuolelle sellaiset laite-etsinnät liittyen laitteita, jotka eivät sisällä arkaluonteisia henkilötietoja tai muutoinkaan sellaisia tietoja, jotka voisivat mahdollistaa hyvin tarkkojen päätelmien tekemisen rekisteröidyn yksityiselämästä, kuten hänen päivittäisistä tottumuksistaan, vakituisista tai tilapäisistä oleskelupaikoistaan, päivittäisistä tai muista liikkumisistaan, suorittamistaan toimista ja sosiaalisista suhteistaan sekä sosiaalisista piireistä, joissa tämä henkilö liikkuu. Sen lisäksi, että LE-tuomiossa ei arvioida edellytettävän tällaisten laitteiden osalta tuomioistuimen etukäteislupaa, poikkeusta pääsääntöön pidetään tarpeellisena, jotta tuomioistuimen etukäteisvalvonnan piiriin alistettaisiin vain sellaiset laitteet, joiden osalta on tarve varmistaa tuomioistuimen toimesta tapahtuva arviointi yksityiselämän suojan toteutumisen turvaamiseksi. Tällä arvioidaan olevan myös viranomaisresurssien suhteen vähentävä vaikutus. 

Lisäksi oikeasuhtaiseksi arvioidaan jättää tuomioistuimen etukäteisvalvonnan piirin ulkopuolelle sellaiset tilanteet, joissa kyse on laitteen palauttamisesta siihen oikeutetulle, jos on syytä olettaa, että se on rikoksella joltakulta viety (pakkokeinolain 8 luvun 21.2 §). Myöskään tällaiseen käsittelyyn ei liittyisi Euroopan unionin tuomioistuimen LE-tuomiossa tarkoittamaa vakavaa tai jopa erityisen vakavaa puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin, sillä kyseisen 2 momentin mukaisissa tilanteissa laitteen tietosisältöä tarkasteltaisiin hyvin rajatusti ja vain siltä osin, että laitteen oikea omistaja saadaan selville (ks. myös jaksossa 4.1.4 esitetty esimerkki). Laite-etsintä päätettäisiin ja laitteesta mahdollisesti saadut tiedot hävitettäisiin välittömästi, kun laitteen omistaja olisi varmistunut. 

Edelleen oikeasuhtaiseksi arvioidaan jättää tuomioistuimen etukäteisvalvonnan piirin ulkopuolelle tilanteet, joissa laitteen haltija tai muu siihen oikeutettu henkilö vapaaehtoisesti suostuu laite-etsinnän toimittamiseen. Suostumuksessa olisi tällöin kyse siitä, että henkilö suostuu tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta poikkeamiseen eli että laite-etsintä toimitettaisiin pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä. Tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta poikkeamiseen liittyen suostumustilanteet ovat tarpeellisia esimerkiksi laite-etsintää koskevan menettelyn joutuisuuden mahdollistamiseksi. Suostumukseen perustuvalla poikkeamismahdollisuudella voisi olla muun ohella kohdehenkilön kannalta merkitystä, koska laite-etsinnän nopea toimittaminen tarkoittaisi myös laitteen palautumista henkilölle nopeammin tai esimerkiksi syyttömyyttä tukevan näytön esiin tuomista. Lisäksi poikkeusmahdollisuudella olisi viranomaisten resurssien kannalta vähentävä vaikutus. 

Esityksessä myös ehdotetaan, että voimassa oleva pakkokeinolain 8 luvun 29 a § laite-etsinnän saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi kumotaan. Koska esityksessä ehdotetaan, että laite-etsinnän toimittaminen pääsääntöisesti kuuluisi tuomioistuimen etukäteisvalvonnan piiriin, perusteltua ei olisi erikseen olla tämän lisäksi erillistä muutoksenhakuoikeutta. Esityksen muutosehdotuksen lähtökohtana siten on tuomioistuimen etukäteisvalvonta ja laitteen haltijan tai muun siihen oikeutetun henkilön perusoikeuksien turvaamisen parantaminen. Tarpeelliseksi on kuitenkin katsottu tuomioistuinkäsittelyn mahdollistaminen ja erillinen muutoksenhakuoikeus niissä tilanteissa, kun laite-etsinnän toimittaminen perustuu vain pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksen erikseen säädetyissä poikkeustilanteissa. Koska näissä tilanteissa laite-etsinnän toimittaminen ei perustuisi tuomioistuimen ennakkovalvontaan, tarpeellista on varmistaa perusoikeuksien turvaamisen toteutuminen tuomioistuimen jälkikäteisvalvonnan turvin. Lisäksi 29 a §:n kumoamisen johdosta esityksessä ehdotetaan erillistä siirtymäsäännöstä. 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä. Valmistelussa jouduttiin poikkeamaan tavanomaisesta lausuntomenettelystä esityksen kiireellisyyden vuoksi. Kiireellisyys johtuu Euroopan unionin tuomioistuimen 4.10.2024 antamasta tuomiosta C-548/21 CG v. Bezirkshauptmannschaft Landeck . Tuomion myötä laite-etsintää koskevien päätöksien tekemisen tila on jäänyt epäselväksi. Lisäksi esityksessä ehdotetulla muutoksella parannettaisiin perusoikeuksien toteutumisen turvaamista säätämällä tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta tiettyjä erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Edelleen esityksen valmistelun aikana on kuultu asiaan liittyviä viranomaistahoja.  

1.3  Lausuntopalaute

3.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan pakkokeinolain 8 luvun 29 §:ää muutettavaksi siten, että tuomioistuin päättäisi laite-etsinnästä pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta tiettyjä erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kiireellisissä tilanteissa olisi hankittava tuomioistuimen lupa jälkikäteisesti. Muutoksen tarkoituksena on saattaa laite-etsinnästä päättämistä koskeva sääntely EU-oikeuden mukaiseksi ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.  

Esityksessä ehdotetaan myös, että voimassa oleva pakkokeinolain 8 luvun 21 §:n 3 momentti kumottaisiin, koska esityksen mukaan jatkossa vain pidättämiseen oikeutettu virkamies voisi päättää laite-etsinnän toimittamisesta välttämättömissä kiiretilanteissa tai muissa erikseen määritellyissä poikkeustapauksissa. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että 29 a § kumottaisiin, koska pääsääntöisesti laite-etsinnän toimittamisesta päättäisi etukäteisesti tuomioistuin. Sen sijaan ehdotuksen mukaan 29 §:n uusi 5 momentti sisältäisi laitteen haltijalle tai muulle laitteeseen oikeutetulle henkilölle mahdollisuuden tietyssä tilanteessa saattaa laite-etsintä tuomioistuimen tutkittavaksi. Lisäksi pykälän uuden 6 momentin mukaan tuomioistuimen 4 ja 5 momentissa tarkoitetusta päätöksestä saisi valittaa erikseen. 

Edelleen esityksessä ehdotetaan, että 29 a §:n kumoamisen johdosta säädettäisiin erillinen siirtymäsäännös. 

3.2  Pääasialliset vaikutukset

3.3  Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin

Esityksen ehdotuksen mukaan esitutkintaviranomaisen toimittama laite-etsintä edellyttäisi tuomioistuimen etukäteisluvan tiettyjä erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Poikkeustilanteita käsitellään tarkemmin esityksen säätämisjärjestysperusteluissa jaksoissa 9.2, 9.3 ja 9.7. Kiiretilanteiden osalta kyse olisi kuitenkin tuomioistuimen jälkikäteisvalvonnasta. Edelleen laite-etsinnän kohdehenkilöllä olisi mahdollisuus saattaa laite-etsintä tuomioistuimen tutkittavaksi niissä tilanteissa, kun pidättämiseen oikeutettu virkamies on omalla päätöksellään toimittanut laite-etsinnän (29 §:n 5 momentti). Lisäksi tuomioistuimen 4 ja 5 momentissa tarkoitetusta päätöksestä saisi valittaa erikseen (29 §:n 6 momentti).  

Nykytilasta poiketen esityksen ehdotuksen mukaisesti laite-etsinnän toimittaminen kuuluisi jatkossa joko tuomioistuimen etu- tai jälkikäteisvalvonnan piiriin tiettyjä erikseen määriteltyjä tilanteita lukuun ottamatta. Ehdotuksen tarkoituksena on parantaa yksityiselämän suojan turvaamista. 

Laitteen haltijan tai muun siihen oikeutetun henkilön kannalta perus- ja ihmisoikeuksien suoja arvioidaan parantuvan merkittävästi nykytilaan verraten, koska jatkossa pääsääntöisesti tuomioistuin arvioisi vaatimuksesta, ovatko laite-etsinnän toimittamisen edellytykset olemassa ja voidaanko sitä muun ohella pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat (suhteellisuusperiaate). Ehdotetulla sääntelyllä laajennetaan tuomioistuinvalvonnan piiriin alaa, mikä parantaa myös kohdehenkilöiden perus- ja ihmisoikeussuojaa. 

Esityksessä ehdotetut tuomioistuimen ennakkovalvontaa koskevat poikkeustilanteet arvioidaan tarpeellisiksi käytännön toiminnan toimivuuden kannalta, mutta myös kohdehenkilöiden aseman kannalta tarkoituksenmukaisiksi (ks. myös säätämisjärjestysperustelut jaksossa 9). Kyse ei olisi laitteen haltijan tai muun siihen oikeutetun henkilön perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamisesta, vaan kyse olisi pikemmin henkilön aseman huomioon ottamisesta muun ohella asian selvittämisen joutuisuuden edistämisen kannalta.  

Esimerkiksi suostumusta koskevan poikkeusmahdollisuuden osalta ei arvioida tarkoituksenmukaiseksi rajoittaa henkilön mahdollisuutta edistää asiaa myös omalla toiminnallaan. Henkilöllä olisi aina mahdollisuus olla suostumatta luopua oikeudestaan saada laite-etsinnän toimittaminen tuomioistuimen päätettäväksi. Mikäli kyse puolestaan olisi sellaisesta laitteesta, joka ei sisältäisi arkaluontoisia tietoja henkilöstä, tai kyse olisi ainoastaan rajoitetusta laitteen oikean omistajan selvittämisestä, tarvetta ei olisi erilliselle tuomioistuimen ennakkovalvonnalle. Poikkeustilanteiden osalta ehdotetaan kuitenkin lisäsuojakeinoja tuomioistuimen jälkikäteisvalvonnan muodossa. Lisäsuojakeinoissa on kyse nimenomaan perus- ja ihmisoikeuksien suojaa edistävistä seikoista. 

Edellä mainitusti laitteen haltijan tai muun siihen oikeutetun henkilön kannalta esityksessä ehdotetut muutokset parantavat perus- ja ihmisoikeussuojaa merkittävästi. Vaikka esityksessä ehdotetaan rajoitettua kantelu- ja muutoksenhakuoikeutta sekä laitteen haltijaa tai muuta siihen oikeutettua ei kuultaisi laite-etsintävaatimuksen tuomioistuinkäsittelyssä, kyse ei olisi ainakaan nykytilaan verrattuna oikeuksien rajoittamisesta. Kyse on tarkoituksenmukaisen menettelyn varmistamisesta laite-etsinnän edellytysten arvioimiseksi tuomioistuimessa, mikä itsessään myös edistää perus- ja ihmisoikeussuojan turvaamisen toteutumista (ks. tarkemmin myös säätämisjärjestysperustelut jaksoissa 9.4–9.7). 

4.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

4.2  Ulkomaiden lainsäädäntö

9.1  Johdanto

Esityksessä ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 10 §:ssä säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan, 21 §:ssä säädetyn oikeusturvan ja 22 §:ssä säädetyn perusoikeuksien turvaamisen kannalta sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklan mukaisen yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamisen ja 8 artiklan mukaisen henkilötietojen suojan kannalta. 

Esityksessä ehdotetun seurauksena tuomioistuin arvioisi laite-etsinnän edellytysten täyttymistä suhteessa perusoikeuksien toteutumiseen etukäteisesti. Tämän lisäksi laitteen haltijalla tai muulla laitteeseen oikeutetulla henkilöllä olisi mahdollisuus saattaa laite-etsintä tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos kyse ei ole ollut tuomioistuimen päätökseen perustuvasta laite-etsinnästä. Lisäksi erikseen määritellyistä tuomioistuimen päätöksistä saisi valittaa. Käytettävissä olisi myös tuomioistuimen jälkikäteisvalvonta kiiretilanteissa.  

Tuomioistuimen etu- ja jälkikäteisvalvonnalla varmistettaisiin oikeudenmukainen tasapaino yhtäältä rikollisuuden torjunnan yhteydessä suoritettavan tutkinnan tarpeisiin liittyvien oikeutettujen intressien ja toisaalta henkilöiden, joiden tietoihin pääsy koskee, yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien välillä. Pakkokeinolakiin ehdotetun muutoksen voidaan siten katsoa vahvistavan yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien toteutumista, kun päätöksen laite-etsinnästä pääsääntöisesti tekisi tuomioistuin pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta. 

9.2  Tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta poikkeaminen

Esityksessä ehdotetusti tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta voitaisiin poiketa tietyissä erikseen määritellyissä tilanteissa. Tuomioistuimen etukäteisvalvontaa koskeva vaatimus on LE-tuomiossa kytketty matkapuhelimen sisällön tutkimiseen ja etsinnällä saatujen tietojen sellaiseen käsittelyyn, jossa perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin kohdistuvaa puuttumista voidaan pitää vakavana tai jopa erityisen vakavana.  

Epäillystä rikoksesta ja tutkinnan tarpeista riippuen laite-etsintä voidaan kohdistaa muun ohella myös sellaisiin laitteisiin, jotka eivät sisällä lainkaan suojattavia henkilötietoja tai ainakaan arkaluonteisina pidettäviä henkilötietoja tai muutoinkaan tietoja henkilön yksityiselämästä eli sellaisia tietoja, joiden osalta edellytettäisiin tuomioistuimen etukäteisvalvontaa. Tällaisten laitteiden osalta laite-etsinnän ei voida katsoa johtavan sellaiseen vakavaan tai erityisen vakavaan perusoikeuksiin puuttumiseen, joka edellyttäisi tuomioistuimen etukäteisvalvontaa. Lisäksi poikkeaminen olisi mahdollista pakkokeinolain 8 luvun 21 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tai perustuen vapaaehtoiseen suostumukseen (ks. jäljempänä tarkemmin suostumuksen osalta).  

Esityksessä ehdotettavat poikkeukset tuomioistuimen etukäteisvalvontaan on rajattu perusoikeuskirjan 52(1) artiklan reunaehtojen edellyttämällä tavalla välttämättömään ja tällaisissa tilanteissa käsittelyn ei katsota johtavan Euroopan unionin tuomioistuimen LE-tuomiossa tarkoitettuun perusoikeuksiin kohdistuvaan vakavaan tai erityisen vakavaan puuttumiseen. Kuitenkin jos laite-etsinnässä havaitaan, että laite sisältää ehdotetussa 29 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tietoja, tulee laite-etsintä keskeyttää ja saattaa heti, kun se on mahdollista, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua, tuomioistuimen käsiteltäväksi. Ehdotetussa poikkeustilanteessa olisi kyse lähtökohtaisesti sellaisista laitteista, jotka eivät sisältäisi 3 momentissa tarkoitettuja tietoja (jaksossa 1.1 selostetaan tarkemmin poikkeusäännöksen tarpeellisuutta). Momentissa ehdotettu velvollisuus keskeyttää etsintä ja saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi myös toimisi suojakeinona, joka varmistaisi poikkeustilanteen kohdistumisen vain sellaisiin laitteisiin, joita 3 momentissa tarkoitetaan.  

Poikkeusmahdollisuus ei esimerkiksi koske matkapuhelimia ja tabletteja, jotka oletettavasti pääsääntöisesti voivat sisältää laaja-alaisestikin tietoja laitteen haltijasta tai muusta siihen oikeutetusta henkilöstä, vaan se koskee lähtökohtaisesti tiettyyn kohdennettuun toimintaan suunnattuja tai tarkoitettuja laitteita, kuten työmaakoneet (ks. myös säännöskohtaiset perustelut jaksossa 5). 

Lisäksi pakkokeinolain 8 luvun 21 §:n 2 momenttiin liittyvät poikkeustilanteet olisivat säädöstekstitasolla rajattu tietoihin, jotka ovat välttämättömiä laitteeseen oikeutetun henkilön selvittämiseksi (ks. jaksossa 4.1.4 esitetty esimerkki). Kaikkien poikkeustilanteiden osalta olisi myös mahdollisuus saattaa asia jälkikäteisesti tuomioistuimen tutkittavaksi. Kiiretilanteiden osalta kyse olisi tuomioistuimen jälkikäteisvalvonnasta ja tuomioistuimen päätöksestä olisi valitusoikeus. 

Esityksessä ehdotettuja poikkeuksia pääsääntönä olevasta tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta pidetään oikeasuhtaisina ja hyväksyttävinä perustuslain mukaisten perusoikeuksien turvaamisen kannalta. Lisäksi esityksessä ehdotettavien poikkeusten arvioidaan olevan perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen perusoikeuksien näkökulmasta hyväksyttäviä.  

9.3  Suostumus tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta poikkeamiseksi

Muiden pakkokeinojen kuin pidättämisen ja vangitsemisen osalta suostumusta voidaan pitää tietyssä määrin perusteltuna oikeuttamisperusteena. Tämä koskee erityisesti tapauksia, joissa toimenpide tehdään lähinnä asianomaisen omassa intressissä, esimerkiksi syyttömyyttä tukevan näytön esittämiseksi. Lähtökohtana on kuitenkin se, että oikeudellisesti merkityksellisen suostumuksen tulisi olla vapaaehtoinen ja annettu sellaisissa olosuhteissa, joissa suostuja on selvillä siitä, ettei hänellä ole laillista velvollisuutta alistua toimenpiteeseen. Suostumuksen antaminen ei myöskään saisi perustua oletukseen painostuksesta, kehotuksesta tai käskystä. 

Laite-etsinnän toimittamisen ja nyt käsiteltävänä olevan esityksen ehdotuksen mukaisessa tilanteessa kyse ei kuitenkaan olisi suostumuksen antamisesta niinkään pelkästään laite-etsinnän toimittamiseksi, vaan henkilön suostumus pikemmin tarkoittaisi oikeudesta luopumista suhteessa tuomioistuimen etukäteisvalvontaan. Luonnollisesti suostumus kattaisi myös laite-etsinnän toimittamisen, vaikkakin laite-etsintä olisi mahdollista toimittaa myös henkilön tahdosta riippumatta, mikäli edellytykset laite-etsinnän toimittamiselle täyttyisivät ja tuomioistuin antaisi luvan laite-etsinnän toimittamiseksi. Oikeus tähän olisi myös asianomaisen intressien mukaista sikäli, kun kyse olisi esimerkiksi syyttömyyttä tukevan näytön esittämisestä tai esimerkiksi halusta tai toiveesta jouduttaa laite-etsinnän toimittamista laitteen palauttamiseksi sen haltijalle tai muulle siihen oikeutetulle. Perustelluksi ei arvioida rajoittaa laitteen haltijan tai muun laitteeseen oikeutetun henkilön oikeutta ja mahdollisuuksia edistää asian selvittämistä, esimerkiksi syyttömyyttä tukevan näytön löytämiseksi. Edelleen laite-etsintä voi kohdistua myös muihin kuin rikoksesta epäiltyyn, esimerkiksi asianomistajaan tai todistajaan, jolloin laitteen omistajalla voi myös olla nimenomainen toive, että laite tutkitaan ja jäljennetään. Lisäksi kohdehenkilöillä ei itsellään välttämättä ole kykyä tuottaa tietoa ulos laitteelta ja sen luotettavuus näyttönä on helpommin kiistettävissä kuin forensisesti poliisin toimesta tuotettu tieto, joka on varmennettua. 

Esityksen mukaan henkilön suostumuksen – pelkästään pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä tehtävään laite-etsintään – tulisi olla vapaaehtoinen ja annettu sellaisissa olosuhteissa, joissa suostuja on selvillä siitä, ettei hänellä ole laillista velvollisuutta luopua oikeudestaan tuomioistuimen etukäteisvalvontaan. Esityksen säännöskohtaisissa perusteluissa on selvennetty muun ohella suostumuksen antamiseen liittyviä olosuhteita ja reunaehtoja. Tämän lisäksi henkilöllä olisi esityksen mukaan oikeus saattaa myös jälkikäteisesti laite-etsintä tuomioistuimen tutkittavaksi. Näin ollen esityksen ehdotuksen mukaisesti olisi myös turvattu sellaiset tilanteet, joissa nousisi esiin epäilys esimerkiksi henkilön suostumuksen vapaaehtoisuuteen liittyen tai muutoin suostumuksen antamiseen liittyvien olosuhteiden osalta, ottaen huomioon myös näiltä osin mahdolliset tilanteet liittyen suostumuksen peruuttamiseen. Viimeksi mainitun osalta tilanne olisi kuitenkin siinä mielessä erilainen, sillä suostumuksen nojalla laite-etsintä olisi jo toimitettu ja kysymys olisi kuitenkin suostumuksesta siihen, että on luovuttu tuomioistuimen ennakkovalvonnasta. Näin ollen suostumuksen peruuttamistilanteet eivät sinänsä sovellu nyt käsillä oleviin tilanteisiin ongelmitta eikä niitä koskien ole katsottu perustelluksi säätää esityksessä tarkemmin. 

Ottaen huomioon, että suostumuksen antaminen nyt käsillä olevan esityksen kontekstissa merkitsisi ennemmin luopumista oikeudesta tuomioistuimen ennakkovalvontaan, on sääntelyä arvioitava erityisesti suostumuksen antaneen henkilön oikeusturvatakeiden kannalta. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt käytännössään huomiota suostumuskonstruktioon. Valiokunta on erilaisessa asiayhteydessä korostanut suurta pidättyväisyyttä suostumuksen käyttämisessä perusoikeuksiin puuttumisen oikeutusperusteena (PeVL 30/2010 vp, s. 6). 

Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa käytännössään katsonut, että perusoikeusrajoituksen kohteeksi joutuvan henkilön suostumuksella voi sinänsä olla merkitystä valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa. Tässä suhteessa valiokunta on pitänyt oleellisena sitä, mitä voidaan pitää oikeudellisesti relevanttina suostumuksena tietyssä tilanteessa (PeVL 31/2005 vp, s. 3, PeVL 19/2000 vp, s. 3/II ja PeVL 27/1998 vp, s. 2). Valiokunta on edellyttänyt suostumuksenvaraisesti perusoikeussuojaan puuttuvalta lailta muun muassa tarkkuutta ja täsmällisyyttä, säännöksiä suostumuksen antamisen ja sen peruuttamisen tavasta, suostumuksen aitouden ja vapaaseen tahtoon perustuvuuden varmistamista samoin kuin sääntelyn välttämättömyyttä (ks. PeVL 35/2018, s. 32, PeVL 7/2014, s. 4, PeVL 7/2010 vp, s. 5, PeVL 37/2005 vp, s. 3 ja PeVL 19/2000 vp, s. 3/II). Lisäksi on varmistuttava siitä, että suostumuksen antaja tietää ja ymmärtää suostumuksen merkityksen (PeVL 31/2005 vp, s. 3/II). 

Edellä mainittu perustuslakivaliokunnan käytäntö ei kuitenkaan nimenomaisesti liity suostumuksen antamiseen jonkin tietyn pakkokeinon käyttämiseksi. Valiokunnan käytäntö on liittynyt erilaisiin tilanteisiin, kuten tunnustamisoikeudenkäyntiin, kotirauhan suojassa tehtäviin tarkastuksiin, kotirauhan suojan piiriin kohdistuvaan peitetoiminta- ja valeostovaltuuksien käyttöön sekä suostumuksesta summaariseen menettelyyn. Merkityksellisenä voidaan pitää puolestaan suostumusperusteista televalvontaa (pakkokeinolain 10 luvun 7 §). Suostumusperusteinen televalvonta on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 8/1994 vp). Valiokunta on suostumusperusteista televalvontaa myöhemmin arvioidessaan korostanut sen merkitystä, että tunnistamistietojen saaminen vaatii asianomistajan suostumusta (PeVL 7/1997 vp, s. 2). Valiokunta ei ole tältä osin esimerkiksi edellyttänyt suostumusta koskevan sääntelyn täydentämistä esimerkiksi suostumuksen peruuttamistilanteisiin liittyen.  

Edellä mainitusti nyt käsillä olevassa ehdotuksessa kyse olisi suostumuksesta luopua oikeudesta tuomioistuimen ennakkovalvontaan laite-etsinnän toimittamiseksi. Esityksen ehdotuksen mukaisesti jos laite-etsintä on toimitettu vain pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä perustuen laitteen haltijan tai muun laitteeseen oikeutetun henkilön suostumukseen, tuomioistuimen on laitteen haltijan tai muun laitteeseen oikeutetun henkilön vaatimuksesta todettava, ovatko laite-etsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa. Kyse olisi siten oikeussuojakeinosta suostumuksen antaneelle henkilölle esimerkiksi siltä osin, onko suostumus ollut aito ja vapaaseen tahtoon perustuva. Tältä osin ehdotettu sääntely myös varmistaisi sen, että suostumukseen perustuvat tuomioistuimen ennakkovalvonnan piiristä poikkeavat laite-etsinnät perustuisivat tapauskohtaiseen arviointiin muun ohella suostumuksen vapaaehtoisuuteen ja muihin sen antamiseen liittyvien olosuhteiden osalta.  

Perustuslakivaliokunnan aikaisemman suostumusta koskevan lausuntokäytännön kattamat tilanteet eivät ole suoraan verrattavissa suostumuksen antamiseen laite-etsinnän toimittamiseksi tuomioistuimen ennakkovalvontaa suorittamatta. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin muun muassa tunnustamisoikeudenkäyntiin sekä sakkomenettelyyn liittyen katsonut, että suostumuksen aitouteen ja vapaaehtoisuuteen sekä nimenomaisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota, kun kysymys on oikeusturvasta rangaistusta määrättäessä ja rikosoikeudenkäynnistä luopumisesta (PeVL 7/2014 vp, s. 4–5, PeVL 7/2010 vp, s. 5). Nyt ehdotettu käsillä oleva tilanne eroaa kuitenkin merkittävästi edellä mainituista, sillä suostumuksen antaja ei luovu oikeudestaan saada rikosasiansa käsitellyksi tavallisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä, vaan rikosasian selvittämiseen liittyvän yksittäisen pakkokeinon ennakkovalvonnasta tuomioistuimessa. Toisaalta nyt ehdotettu tilanne eroaa myös osin suostumusperusteisesta televalvonnasta, sillä laite-etsinnän edellytykset eivät suostumukseen perustuen muutu. 

Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on arvioinut oikeuskäytännössään suostumuksen luonnetta. EIT on korostanut, että suostumuksen on oltava vapaaehtoinen ja sen on oltava annettu täydessä tietämyksessä tosiasioista (ks. Bože v. Latvia, 40927/05, kohta 69). Vapaaehtoisuuden osin merkitystä on annettu sille, että henkilöä ei ole pakotettu suostumuksen antamiseen taikka hänen ei ole annettu ymmärtää, ettei tällä ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa suostumus tai että suostumuksen kohteena oleva toimenpide tapahtuisi suostumuksen antamatta jättämisestä huolimatta (ks. Posevini v. Bulgaria, no. 63638/14, kohta 75, Kučera v. Slovakia 48666/99, kohta 119, Rachwalski ja Ferenc v. Puola 47709/99, kohta 72 ja Saint-Paul Luxembourg S.A. v. Luxemburg, nro 26419/10, kohta 38). Pakottamiseksi EIT on arvioinut myös tilanteet, joissa henkilöltä puuttuu menettelytakeet, jotka suojaisivat tämän kykyä ilmaista todellinen tahtonsa (Belousov v. Ukraina, no. 4494/07, kohta 106). 

Esityksen ehdotuksen säännöskohtaisissa perusteluissa on selostettu tarkemmin suostumuksen antamiseen liittyvää menettelyä ja tapauskohtaista harkintaa sekä olosuhteiden huomioon ottamista (ks. tarkemmin jakso 5). Esimerkiksi henkilön suostumus tulisi olla vapaaehtoinen ja annettu olosuhteissa, joissa suostuja on selvillä siitä, ettei hänellä ole laillista velvollisuutta suostua tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta luopumiseen. Suostumuksen antamista koskevien vallitsevien olosuhteiden osalta olisi otettava huomioon suostujan henkilökohtaiset ominaisuudet ja esimerkiksi mahdollinen päihtymistila. Suostujan tulisi olla myös vähintään 18 vuotta täyttänyt. Suostumuksen antaminen ei saisi missään tapauksessa perustua painostamiseen tai muuhun sellaiseen, joka ilmentäisi suostujan kannalta velvollisuutta antaa asiassa suostumus. Todellisen tahdon ilmaisemisen varmistaminen on turvattu mahdollisuudella saattaa asia jälkikäteisesti tuomioistuimen tutkittavaksi. 

Esityksessä tuodaan esiin suostumukseen perustuvan sääntelyn tarpeellisuus ja perusteet sekä kuvataan kattavasti suostumuksen antamiseen liittyviä seikkoja, sen vapaaehtoisuuteen perustumisen varmistamista sekä mahdollisuutta saattaa laite-etsintä tuomioistuimen tutkittavaksi vielä suostumuksen antamisen jälkeen. Suostumuskonstruktioon perustuva laite-etsinnän toimittaminen arvioidaan asianmukaiseksi ja tarpeelliseksi erityisesti asiaosaisten kannalta. Edellä mainitusti perustelluksi ei arvioida rajoittaa laitteen haltijan tai muun laitteeseen oikeutetun henkilön oikeutta ja mahdollisuuksia edistää asian selvittämistä ja siihen liittyvän viranomaismenettelyn jouduttamista (ks. myös jaksossa 4.1.4 esitetty esimerkki). Menettelyllä voi myös mahdollisesti olla vähäistä vaikutusta viranomaisresurssien kannalta erityisesti tuomioistuinten kannalta, vaikkakaan mahdollista ei ole etukäteen arvioida, kuinka monesta tapauksesta vuosittain voisi olla kyse. 

Suostumukseen liittyviltä osin esityksessä ehdotettavien muutosten arvioidaan olevan perustuslakivaliokunnan käytännön näkökulmasta hyväksyttäviä. Suotavana kuitenkin pidetään, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon. 

9.4  Oikeusturva

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. 

Esityksen ehdotuksen mukaisesti voimassa olevaa lakia muutettaisiin siten, että pääsääntöisesti tuomioistuin päättäisi laite-etsinnästä pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta tiettyjä erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Ehdotuksen mukaan muutoksena nykytilaan olisi tuomioistuimen etu- tai jälkikäteisvalvonta, minkä lisäksi olisi myös oikeus saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi ja oikeus valittaa tuomioistuimen päätöksestä tilanteissa, joissa laite-etsintä on toimitettu vain pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksen nojalla. 

Esityksen ehdotuksen mukaan pääsääntönä olisi, että asian käsitteleminen tuomioistuimessa olisi julkista. Julkisuudesta olisi kuitenkin mahdollista poiketa oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain mukaisesti.  

Esityksessä kumottavaksi ehdotetussa pakkokeinolain 8 luvun 29 a §:ssä säädetään laite-etsinnän saattamisesta tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kyseinen oikeus on kuitenkin rajoitettu laite-etsintöihin, jotka on tehty kotietsinnän tai 8 luvun 18 §:n 4 momentin mukaisen paikanetsinnän yhteydessä taikka on syytä olettaa, että etsinnän kohteeksi on joutunut 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua tietoa.  

Esityksen ehdotuksen mukaisesti muutoksena nykytilaan olisi pääsääntöinen tuomioistuimen etukäteisvalvonta ilman rajoituksia edellä mainittuihin tilanteisiin, minkä lisäksi olisi oikeus saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi ja oikeus valittaa tuomioistuimen päätöksestä tilanteissa, joissa laite-etsintä on toimitettu vain pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksen nojalla. Ehdotetussa sääntelyssä olisi myös huomioitu erikseen 8 luvun 1 §:n 3 momentissa mainitut tiedot, joiden osalta noudatettaisiin erityistä kotietsintää koskevaa sääntelyä. 

Ehdotettu muutos on nykytilaan verrattuna merkittävä nimenomaan laite-etsinnän kohdehenkilön suojan parantamisen kannalta. Tuomioistuimen etu- ja jälkikäteiskontrollin myötä laite-etsinnöistä päättäisi riippumaton tuomioistuin pidättämiseen oikeutetun virkamiehen itsenäisen päätösvallan sijaan. Kaikkiaan esityksessä ehdotetut muutokset parantavat perusoikeuksien suojan turvaamista nykytilaan verrattuna. Täten esityksessä ehdotettavien muutosten arvioidaan olevan perustuslain 21 §:ssä taatun oikeusturvavaatimuksen näkökulmasta hyväksyttäviä. 

9.5  Rajoitettu kantelu- ja muutoksenhakuoikeus

Perustuslain 21 §:ssä on turvattu muutoksenhakuoikeus, mutta perustuslain kannalta hyväksyttävistä muutoksenhakuoikeuden rajoituksista on mahdollista säätää lakiin otettavilla yksilöidyillä muutoksenhakukielloilla (PeVL 21/2011 vp, s. 2 ja PeVL 20/2005 vp, s. 8). Muutoksenhakuoikeus ei ole ehdoton oikeus (PeVL 33/2014 vp). Perustuslain 21 §:n säännökset eivät estä säätämästä lailla vähäisiä poikkeuksia niissä turvattuihin oikeuksiin, kunhan tällaiset poikkeukset eivät muuta kulloinkin kyseessä olevan oikeusturvatakeen asemaa pääsääntönä eivätkä yksittäistapauksessa vaaranna yksilön oikeusturvaa (ks. esim. PeVL 68/2014 vp, s. 3/I). 

Koska esityksen ehdotuksen mukaisesti nykytilasta poiketen säädettäisiin tuomioistuimen pääsääntöisestä etukäteisvalvonnasta laite-etsinnän toimittamisen suhteen, tarpeelliseksi ei arvioida erillisen muutoksenhakuoikeuden säätämistä lukuun ottamatta niitä tilanteita, joissa laite-etsinnän toimittaminen ei ole perustunut tuomioistuimen ennakkolupaan. Esityksessä ehdotetusti laitteen haltija tai muu siihen oikeutettu voi saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos laite-etsinnän toimittaminen on perustunut ainoastaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätökseen. Näissä tilanteissa tuomioistuimen päätöksestä (kattaen myös kiiretilanteita koskevat päätökset) saa valittaa. Kohdehenkilön tiedottamisesta vastaa laite-etsinnästä vastuussa oleva virkamies. 

Esityksen muutosehdotuksen itsessään arvioidaan parantavan merkittävästi perusoikeuksien suojan turvaamista nykytilaan verrattuna, minkä vuoksi erillistä rajoittumatonta muutoksenhakuoikeutta ehdotetun tuomioistuimen etukäteisvalvonnan lisäksi ei arvioida perustelluksi.  

Erillinen muutoksenhakuoikeus tuomioistuimen etukäteisesti antamaan lupaan ei sinänsä muuttaisi tilannetta laitteen haltijan tai muun siihen oikeutetun oikeussuojan kannalta sikäli, kun kyse on pakkokeinon lainmukaisuuden etukäteisarvioinnista. Etukäteisluvassa on kyse siitä, että tuomioistuin arvioi tapauskohtaisesti pakkokeinon lainmukaisuuden eli laite-etsinnän osalta, täyttyvätkö asiassa pakkokeinolain 8 luvun 21 §:n mukaiset edellytykset ja onko laite-etsinnän toimittaminen kyseisessä yksittäistapauksessa lain 1 luvun 2 §:n suhteellisuusperiaatteen mukaista. Lisäksi on huomioitava, että jos laite-etsinnässä jotakin takavarikoidaan tai jos etsinnässä jäljennetään asiakirja, toimenpiteen kohteena oleva henkilö voi pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n mukaisesti saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi sen selvittämiseksi, ovatko takavarikon edellytykset olemassa. Viimeksi mainitun osalta on huomioitava laite-etsinnän tarkoitus eli 8 luvun 21 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti laite-etsintä saadaan toimittaa, jos etsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavana olevaan rikokseen liittyvä 7 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu takavarikoitava asiakirja tai tieto taikka 7 luvun 2 §:n nojalla jäljennettävä asiakirja. Perustelluksi ei siten arvioida sinänsä päällekkäisiä oikeussuojakeinoja. Muutoksenhakukielto tuomioistuimen etukäteisluvan suhteen ei siten muuta tuomioistuimen etukäteisvalvonnan (oikeusturvatakeen) asemaa pääsääntönä eikä yksittäistapauksessa vaaranna yksilön oikeusturvaa (PeVL 68/2014 vp, s. 3/I). Oikeusturvan toteutumisen kannalta laite-etsintää tulee arvioida kokonaisuutena ottaen huomioon edellä mainittu keinon pääsääntöinen tarkoitus, eikä pelkästään yksittäisen siihen liittyvän vaiheen perusteella. 

Mikäli kyse olisi sellaisista tilanteista, joissa laite-etsinnän alaista materiaalia ei käytetä todisteena, asia ei laite-etsinnän jälkeen ylipäätään päädy tuomioistuimen käsiteltäväksi, tai laite-etsintä on kohdistunut sellaisen haltijan laitteeseen, joka ei ole myöhemmässä oikeudenkäynnissä itse asianosainen, viranomaisten toiminnan lainmukaisuuden osalta on lisäksi kantelumahdollisuus valtioneuvoston oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Perustuslain 118 §:n mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Jos pakkokeinon kohteeksi joutunut katsoo, että virkamies on pakkokeinosta päättäessään tai sitä toimeenpannessaan menetellyt lainvastaisesti, perustuslain mukaisesti hänellä on valta ajaa tätä vastaan syytettä virkarikoksesta ja virheellisen viranomaismenettelyn osalta on mahdollista ajaa myös vahingonkorvauskannetta virkamiestä vastaan (118 §:n 3 momentti). 

Lisäksi esitutkintaa suorittavan virkamiehen tai syyttäjän päättämästä pakkokeinoratkaisusta on mahdollista kannella (hallintokantelu) tämän esihenkilölle. Hallintokantelu on luonteeltaan valvontakeino. Joka tapauksessa edellä mainittujenkin tilanteiden osalta on otettava huomioon pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n soveltuminen takavarikko- tai jäljentämistilanteissa, ja luonnollisesti käytettävissä olevat oikeussuojakeinot, mikäli laite-etsintä on perustunut pelkästään pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätökseen.  

Esityksessä ehdotetun rajoitetun muutoksenhakuoikeuden ei katsota olevan perustuslain kannalta ongelmallinen ja ehdotus on perustuslakivaliokunnan asiaan liittyvän vakiintuneen käytännön mukainen. 

Lisäksi esityksessä ehdotetaan pakkokeinolain 8 luvun 29 a §:n kumoamista. Edellä mainituin perustein perustelluksi ei ole katsottu erillistä muutoksenhakuoikeutta tuomioistuimen etukäteisvalvonnan lisäksi. 

9.6  Laitteen haltijan tai muun laitteeseen oikeutetun henkilön kuulemisesta poikkeaminen tuomioistuinkäsittelyssä

Perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeusturvan mukaan muun ohella oikeus tulla kuulluksi turvataan lailla. Esityksessä ehdotetun lainmuutoksen taustalla olevassa Euroopan unionin tuomioistuimen LE-tuomiossa ei nimenomaisesti edellytetä eikä oteta kantaa siihen, tulisiko laitteen haltijaa tai muuta laitteeseen oikeutettua henkilöä kuulla laite-etsinnän toimittamisen suhteen, etenkään siltä osin, voitaisiinko laite-etsinnän toimittamista koskeva vaatimus ratkaista tuomioistuimessa ilman laitteen haltijan tai muun laitteeseen oikeutetun henkilön kuulemista. 

Perustuslaissa turvattu oikeus tulla kuulluksi on varsin vahva oikeusperiaate. Kuulemisperiaate perustuu yleisesti asianosaisten tasapuolisuuteen eli kontradiktoriseen periaatteeseen ja sen merkitys ilmentyy erityisesti oikeudenkäyntivaiheessa. Kuulemisperiaatteen velvoittavuus on siten vahvimmillaan rikosasian tuomioistuinkäsittelyssä, joskin sillä voi olla merkitystä myös esitutkinnan aikana eräissä tilanteissa. Tärkeää siten on, että henkilöllä on mahdollisuus tulla kuulluksi eli esittää kantansa pakkokeinon käyttämisen suhteen, mutta kannan huomioon ottamisen osalta riittäväksi rikostutkinnan alkuvaiheeseen suhteutettuna – ottaen huomioon rikostutkinnalliset intressit – on katsottava, että kanta voidaan ottaa huomioon viimeistään asian mahdollisessa oikeudenkäynnissä (ks. esim. EIT Vera Fernández-Huidobro v. Espanja, 2010, kohdat 108–114).  

Esityksen mukaan laitteen haltijaa tai muuta laitteeseen oikeutettua henkilöä ei kuultaisi laite-etsintävaatimuksen tuomioistuinkäsittelyssä. Tältä osin sääntely vastaisi erityistä kotietsintää koskevaa tuomioistuinkäsittelyä (pakkokeinolain 8 luvun 17 §:n 2 momentti), jossa asia ratkaistaan kuulematta henkilöä, jonka luona erityinen kotietsintä toimitetaan. Lisäksi vastaavasti erityistä kotietsintää koskevaan tuomioistuimen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla ja vain pidättämiseen oikeutetulla virkamiehellä on päätöksen osalta kanteluoikeus (17 §:n 3 momentti).  

Vaikka laite-etsinnässä ja erityisessä kotietsinnässä ei ole kyse täysin samankaltaisista pakkokeinoista esimerkiksi etsinnän toimittamisen ja kohdehenkilön sitä koskevan etukäteistietoisuuden osalta, yhtäläisyyttä on kuitenkin kohdehenkilön tietämättömyydessä siinä mielessä, että kummankaan pakkokeinon osalta kohdehenkilöllä ei ole etukäteistä tietoa etsinnästä, vaikka konkreettisen etsinnän toimittamisen ajankohdan osalta on eroavaisuutta laite-etsinnässä olevan viiveen suhteen. Laite-etsintä useimmiten toimitetaan esitutkintaviranomaisen tiloissa eli vasta laitteen haltuunottamisen tai takavarikoimisen jälkeen, kun puolestaan erityinen kotietsintä toimitetaan pääsääntöisesti välittömästi etsinnän kohteena olevassa tilassa. Joka tapauksessa kumpaakaan etsintää ei tehdä kohdehenkilöltä salassa eikä laite-etsintävaatimuksen tuomioistuinkäsittelyssä olisi myöskään kyse laitteen haltijan tai muun siihen oikeutetun henkilön tietoisuuden täytymisen arvioimisesta. Myöskään laite-etsinnässä ei olisi, kuten ei ole muissakaan pakkokeinoissa, kyse toimivaltaisen viranomaisen ja laitteen haltijan välisestä keskustelusta, voidaanko laite-etsintä toimittaa, vaan kyse on laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä tehtävästä pakkokeinosta, jonka lainmukaisuuden arvioisi vielä erikseen tuomioistuin ennen kuin laite-etsintä toimitetaan. 

Laitteen haltijan tai muun siihen oikeutetun henkilön oikeusturvan toteutumisen kannalta ei siten pidetä tarpeellisena henkilön kuulemista laite-etsinnän toimittamista koskevan vaatimuksen tuomioistuinkäsittelyssä. Tässäkin kohdin on otettava huomioon se, että jos laite-etsinnässä jotakin takavarikoidaan tai jos etsinnässä jäljennetään asiakirja, toimenpiteen kohteena oleva henkilö voi pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n mukaisesti saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi sen selvittämiseksi, ovatko takavarikon edellytykset olemassa. 

Laitteen haltijan tai muun laitteeseen oikeutetun henkilön oikeussuoja suhteessa laite-etsinnän toimittamisen edellytysten olemassa olemiseen turvattaisiin jo sillä, että esityksessä ehdotetun mukaisesti jatkossa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen lisäksi laite-etsinnän toimittamista koskevat edellytykset erityisesti suhteellisuusperiaatteen mukaisesti arvioidaan riippumattoman tuomioistuimen toimesta etukäteisesti. Näin myös tuomioistuimen etukäteisvalvonnalla varmistettaisiin oikeudenmukainen tasapaino yhtäältä rikollisuuden torjunnan yhteydessä suoritettavan tutkinnan tarpeisiin liittyvien oikeutettujen intressien ja toisaalta henkilöiden, joiden tietoihin pääsy koskee, yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien välillä.  

Näin ollen esityksessä katsotaan perustelluksi ja perustuslaissa turvatun oikeusturvan kannalta asianmukaiseksi, että laite-etsintävaatimuksen tuomioistuinkäsittelyssä ei tarvitse kuulla laitteen haltijaa tai muuta siihen oikeutettua henkilöä, vaikka esityksessä ei ehdoteta tuomioistuimen etukäteislupaan perustuvan laite-etsinnän osalta erillistä muutoksenhaku- tai kanteluoikeutta laitteen haltijalle tai muulle laitteeseen oikeutetulle henkilölle (ks. myös jaksot 9.4 ja 9.5). Lisäksi on huomioitava, että laitteen haltijalla tai muulla laitteeseen oikeutetulla henkilöllä olisi mahdollisuus riitauttaa laite-etsinnällä hankittujen todisteiden lainmukaisuus asian pääkäsittelyssä ottaen huomioon oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 17 luvun 25 §:n 3 momentti, joka mahdollistaa EIT:n oikeuskäytännössä asetetun vähimmäisvaatimuksen (ks. esim. Svetina v. Slovenia, 22.5.2018, myös esim. Bykov v. Venäjä 10.3.2009 suuri jaosto). Vaikka kansallisessa oikeuskäytännössä hyödyntämiskieltoihin on suhtauduttu pidättäytyvästi ja lainvastaisesti hankittuja todisteita, joilla on puututtu yksityiselämän ja luottamuksellisen viestin suojaan, ei ole asetettu hyödyntämiskieltoon kokonaisuudessaan arvioidun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen vuoksi (esimerkiksi KKO 2023:14), rikosasian pääkäsittelyssä tapahtuva oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaarantumista koskeva arviointi toimisi lisäsuojakeinona muiden esityksessä esitettyjen suojakeinojen lisäksi. 

Esityksen ehdotuksen arvioidaan olevan hyväksyttävä perustuslaissa turvatun oikeusturvan kannalta. 

9.7  EU:n oikeuden mukaisuus ja kansallinen liikkumavara

Edellä jaksossa 1.1 selostetusti Euroopan unionin tuomioistuimen LE-tuomion mukaan sen varmistamiseksi, että kussakin tapauksessa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta punnitsemalla kaikkia asiassa merkityksellisiä seikkoja, on olennaisen tärkeää edellyttää joko tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen suorittamaa etukäteisvalvontaa. Tuomioistuimen tai elimen on tuomion mukaisesti varmistettava oikeudenmukainen tasapaino rikollisuuden torjunnan yhteydessä suoritettavan tutkinnan tarpeisiin liittyvien intressien sekä toisaalta henkilöiden yksityiselämää ja henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien välillä. Tuomioistuimen tuomio siten koskee nimenomaisesti sitä, että kansallisessa lainsäädännössä on varmistettu joko tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen etukäteisvalvonta laite-etsinnän toimittamiseksi asianmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta. 

Esityksen mukaan tuomioistuin päättäisi etukäteisesti laite-etsinnästä pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta tiettyjä erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Esityksen 1.1 jaksossa arvioidaan tarkemmin esityksessä ehdotettavia poikkeustilanteita tuomioistuimen etukäteisluvasta suhteessa LE-tuomioon.  

LE-tuomiossa ei käsitellä muita tuomioistuimen ennakkovalvontaa koskevia poikkeusmahdollisuuksia eikä tuomiossa siten myöskään ole käsitelty tässä esityksessä ehdotettavia poikkeustilanteita suhteessa edellytykseen tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta. Esityksen jaksossa 1.1 esiin tuodusti esityksessä ehdotetut poikkeustilanteet arvioidaan perustelluiksi ja oikeasuhteisiksi sekä mahdollisiksi kansallisen liikkumavaran kannalta suhteessa LE-tuomiossa edellytettyyn. Vaikka tuomiossa ei nimenomaisesti käsitellä muita poikkeusmahdollisuuksia tuomioistuimen ennakkovalvonnasta, tämän ei arvioida tarkoittavan sitä, etteikö kansallista liikkumavaraa olisi muutoin lainkaan olemassa sikäli, kun tuomiossa asetetut edellytykset muutoin täyttyvät kansallisessa lainsäädännössä. Lisäksi LE-tuomiossa edellytys tuomioistuimen ennakkovalvonnalle on esimerkiksi liitetty nimenomaisesti matkapuhelimessa mahdollisesti olevien muun muassa arkaluonteisten tietojen käsittelyyn, johon liittyisi vakavaa tai jopa erityisen vakavaa puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin. Tuomion ei arvioida koskevan muunlaisia laitteita edellytyksenä, että tällaiset laitteet eivät sisällä arkaluonteisia tietoja, joiden käsittely voisi johtaa vakavaan tai erityisen vakavaan puuttumiseen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin (ks. jaksossa 4.1.4 esitetty esimerkki). 

Esityksen valmistelussa ei ole havaittu muita sellaisia Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja, jotka sinänsä välttämättä liittyisivät esityksen taustalla olevaan kontekstiin, mahdollisiin reunaehtoihin asiaan liittyvän kansallisen liikkumavaran arvioinnin suhteen tai jotka tarjoavaisivat välttämättä välillisesti varteenotettavia suuntaviivoja arvioinnin perustaksi. LE-tuomion taustana olevassa tapauksessa oli kyse siitä, että matkapuhelimen haltija kieltäytyi poliisin vaatimuksesta etsinnän yhteydessä saada tutkia matkapuhelimen sisältämiä tietoja. Näin ollen LE-tuomion arvioidaan nimenomaisesti liittävän tuomioistuimen etukäteisvalvontaa koskevan edellytyksen sellaisiin tilanteisiin, joissa kyse on pakkokeinon käyttämisestä kohdehenkilön kieltäytymisestä huolimatta. LE-tuomion ei siten arvioida asettavan esteitä myöskään sille, että kansallisessa lainsäädännössä säädettäisiin mahdollisuudesta poiketa tuomioistuimen ennakkovalvonnasta perustuen kohdehenkilön suostumukseen asiassa. Tuomion ei myöskään arvioida asettavan esteitä sille, että henkilö voisi pätevästi luopua oikeudestaan tuomioistuinkäsittelyyn. 

Edellä mainitun tulkinnan tueksi voidaan kuitenkin ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu C-205/21 (26.1.2023). Tapauksessa oli kyse esitutkinnassa käytetyistä pakkokeinoista petoksen tutkimiseksi verovelkoihin liittyen. Tapauksessa rikoksesta epäilty ei antanut suostumustaan sormenjälkiensä ja valokuviensa keräämiseen niiden rekisteröintiä varten eikä näytteen ottamiseen DNA-profiilinsa määrittämiseksi. Epäillyn kieltäydyttyä poliisi ei kerännyt näitä tietoja, vaan saattoi asian tuomioistuimen käsiteltäväksi luvan saamiseksi edellä mainittujen tietojen keräämiseksi. Tapauksen lähtökohtana oli siten vastaava tilanne kuin on edellä todettu eli ”LE-tuomion arvioidaan nimenomaisesti liittävän tuomioistuimen etukäteisvalvontaa koskevan edellytyksen sellaisiin tilanteisiin, joissa kyse on pakkokeinon käyttämisestä kohdehenkilön kieltäytymisestä huolimatta”. Ratkaisussaan C-205/21 tuomioistuin ei pitänyt ongelmallisena Bulgarian lainsäädäntöä, jossa sormenjälkien ottaminen, valokuvaaminen ja DNA-profiilin määrittäminen perustuu rekisteröitävän suostumukseen, ja ilman suostumusta, edellytyksenä on tuomioistuimen etukäteislupa. Tämän arvioidaan puolestaan tukevan edellä todettua ”LE-tuomion ei siten arvioida asettavan esteitä myöskään sille, että kansallisessa lainsäädännössä säädettäisiin mahdollisuudesta poiketa tuomioistuimen ennakkovalvonnasta perustuen kohdehenkilön suostumukseen asiassa”. 

Myös muiden esityksessä esitettyjen poikkeustilanteiden osalta arvioidaan, ettei kyse olisi sellaisesta tietojen käsittelystä, johon liittyisi vakavaa tai jopa erityisen vakavaa puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin, mikä edellyttäisi LE-tuomion mukaista etukäteisvalvontaa. Täten esityksessä ehdotettavien muutosten arvioidaan olevan unionin tuomioistuimen tuomion mukaisia. 

Edellä mainituin perustein lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon antamista pidetään kuitenkin suotavana ennen kaikkea suostumukseen ja oikeusturvaan liittyviltä osilta.