2.1.1  Yleistä tupakkaverosta

Tupakkaverosta annetussa laissa (1470/1994), jäljempänä tupakkaverolaki , määritellään verotettavat tupakkatuotteet ja säädetään veron määräämisen perusteista. Tupakkaverolaissa tupakkatuotteilla tarkoitetaan kaikkia tupakkaveronalaisia tuotteita siitä riippumatta, sisältääkö tuote tupakkaa vai ei.  

Tupakkaveroa kannetaan ensinnäkin savukkeista, sikareista ja pikkusikareista sekä piippu- ja savuketupakasta ja sen hienoksi leikatusta savukkeiksi käärittävästä alaryhmästä, jäljempänä kääretupakka , jotka kuuluvat EU:ssa yhdenmukaistetun tupakkaverotuksen piiriin. Niihin sovelletaan valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista annettua neuvoston direktiiviä 2011/64/EU, jäljempänä tupakkaverodirektiivi . Tupakkaverodirektiivissä säädetään tupakkatuotteiden määritelmistä sekä tupakkaveron rakenteesta ja vähimmäisverotasoista.  

Yhdenmukaistetun tupakkaveron alaisia tuotteita koskevat menettelysäännökset on yhdenmukaistettu valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2020/262 (uudelleenlaadittu), jäljempänä valmisteverotusdirektiivi . Valmisteverotusdirektiivissä säädetään yleisestä valmisteverotusjärjestelmästä unionin sisällä ja varmistetaan, että tuotteet liikkuvat esteittä jäsenvaltioiden välisessä kaupassa ja että niitä verotetaan asianmukaisella tavalla.  

Valmisteverotusdirektiivin mukaan jäsenvaltiot saavat kantaa kansallisia valmisteveroja muistakin kuin yhdenmukaistetun veron piiriin kuuluvista tuotteista. Edellytyksenä on, että niiden kantaminen ei johda rajamuodollisuuksien käyttöönottoon. Suomessa tupakkaveroa kannetaan kansallisesti sähkösavukenesteistä, kuumennettavista tupakkatuotteista, savuttomista nikotiinituotteista, savukepaperista sekä niin sanotuista muista tupakkaa sisältävistä tuotteista.  

Muuna tupakkaa sisältävänä tuotteena verotetaan muun muassa tupakkalain (549/2016) alaista suussa käytettäväksi tarkoitettua tupakkaa, jäljempänä nuuska . Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2014/40/EU, jäljempänä tupakkatuotedirektiivi , mukaan nuuskan markkinoille saattaminen ei ole sallittua EU:ssa Ruotsille sen liittymissopimuksessa myönnettyä poikkeusta lukuun ottamatta. Nuuskaa verotetaan Suomessa rikostapauksissa, sillä sen laiton myynti kilpailee täällä laillisten tupakkamarkkinoiden kanssa. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2012:123 katsonut, että nuuska voi olla kansallisen tupakkaveron alainen siitä huolimatta, että se on tuontirajoituksen alainen tuote.  

Kansallisen veron alaisista tuotteista sähkösavukenesteet, kuumennettavat tupakkatuotteet ja savuttomat nikotiinituotteet, jotka ovat käytännössä nikotiinipusseja, ovat markkinoille tulleita niin sanottuja uusia tuotteita, joiden sisällyttämistä tupakkaverodirektiivin soveltamisalaan Euroopan komissio on selvittänyt jo 10 vuoden ajan. Komission on ollut määrä antaa tupakkaverodirektiivin muuttamista koskeva ehdotus jo pitkään, mutta toistaiseksi ehdotusta ei ole annettu. Tämä on johtanut siihen, että useat jäsenvaltiot ovat Suomen tavoin säätäneet uusille tuotteille kansallisia veroja. Suomessa nikotiinittomat ja nikotiinipitoiset sähkösavukenesteet tulivat tupakkaveron piiriin vuoden 2017 alusta (HE 138/2016 vp) ja kuumennettavat tupakkatuotteet vuoden 2022 alusta (HE 143/2021 vp). Nikotiinipussit säädettiin tupakkaveron alaisiksi 1.1.2024 lukien (HE 38/2023 vp).  

Tupakkaverolakiin kirjatun tavoitteen mukaan tupakkaveron tarkoituksena on muun ohella edistää niitä terveyspoliittisia tavoitteita, joista säädetään tupakkalaissa. Tupakkalain tavoitteena on puolestaan ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen. Tämä on ollut perusteena myös sille, että tupakkaveron veropohjaa on laajennettu uusiin tuotteisiin. Verolla tavoitellaan hintojen nousua ja siten niiden kulutuksesta aiheutuvien haittojen ehkäisemistä. 

Useimpien tupakkatuotteiden tupakkavero määrätään arvoperusteisena verona eli prosenttiosuutena tuotteen vähittäismyyntihinnasta ja yksikköverona eli kappale-, millilitra- tai grammaperusteisena verona. Vähittäismyyntihinnalla tarkoitetaan verovelvollisen ilmoittamaa vähittäismyyntihintaa. Halvimmista savukkeista, kääretupakasta, sikareista ja pikkusikareista sekä nikotiinipusseista kannetaan hintaan perustuvan veron osan ja yksikköveron sijaan yksikköperusteista vähimmäisveroa. Sähkösavukenesteistä, kuumennettavista tupakkatuotteista ja nestemäisistä savuttomista nikotiinituotteista kannetaan ainoastaan yksikköveroa. Muita tupakkaa sisältäviä tuotteita sekä savukepaperia verotetaan ainoastaan hintaan sidotulla verolla. Koska nuuskaa ei voida Suomessa myydä laillisesti vähittäismyyntinä, Verohallinto vahvistaa nuuskan verotusarvoksi laskennallisen vähittäismyyntihinnan. 

Savukkeiden, sikareiden ja pikkusikareiden sekä irtotupakan tupakkaveroa on korotettu vuodesta 2009 lähtien joka vuosi muutamaa vuotta lukuun ottamatta. Veronkorotukset on toteutettu puolivuosittain vuodesta 2016. Viimeksi savukkeiden, sikareiden ja pikkusikareiden sekä irtotupakan tupakkaveroa korotettiin 1.11.2024. Samassa yhteydessä vahvistettiin viisi puolen vuoden välein vuosina 2025–2027 toteutettavaa veronkorotusta. Ensimmäinen korotuksista tulee voimaan 1.7.2025 ja viimeinen 1.7.2027. Viime vuosina veronkorotukset on pääasiallisesti toteutettu korottamalla tupakkaveron yksikköveroa, sillä arvoperusteinen vero on ollut jo korkea. Lisäksi vähimmäisveron tasoa on korotettu. Tavoitteena on ollut mitoittaa tupakkaveron korotukset niin, että tupakkatuotteiden hinnannousu ei johtaisi merkittävissä määrin kotimaisen myynnin korvautumiseen verotuksen ulkopuolelle jäävällä matkustajatuonnilla tai salakuljetuksella.  

Sähkösavukenesteiden, kuumennettavien tupakkatuotteiden sekä nikotiinipussien ja muiden savuttomien nikotiinituotteiden veroa ei ole korotettu sen jälkeen, kun ne tulivat veron piiriin. Tämä on johtunut siitä, että uusien tuotteiden markkinat eivät ole vielä olleet vakiintuneet. Markkinoilla olevien sähkösavukenesteiden saattamisessa tupakkaverotuksen piiriin on ollut haasteita erityisesti nikotiinittomien sähkösavukenesteiden osalta. Tämä liittyy osittain kysymykseen niiden veronalaisuudesta, jota käsitellään jaksossa 2.2.2. Kuumennettavia nikotiinituotteita ei veroilmoitustietojen mukaan puolestaan ole ainakaan toistaiseksi Suomen markkinoilla. Savuttomat nikotiinituotteet ovat vasta tulossa tupakkalain tarkemman sääntelyn ja rajoitusten piiriin, sillä eduskunta hyväksyi savuttomia nikotiinituotteita koskevat tupakkalain muutokset toukokuun 2025 puolivälissä (L 251/2025, HE 221/2024 vp). Muutoslaki tulee voimaan 1.8.2025, mutta siihen sisältyy useita siirtymäsäännöksiä.  

Tupakkatuotteiden vähimmäisverolla on terveyspoliittinen tavoite: sen avulla varmistetaan, että halvimmistakin tuotteista peritään tietty euromääräinen vero hinnasta riippumatta. Käytännössä savukkeiden vähimmäisvero on vuoden 2025 heinäkuusta lähtien tullut sovellettavaksi silloin, kun savukkeiden hinta on alle 10,95 euroa 20 kappaleelta. Vähimmäisveroa sovelletaan kääretupakkaan, jonka hinta on alle 12,30 euroa 30 gramman tupakkapussilta. Sikareiden ja pikkusikareiden vähimmäisveroa kannetaan puolestaan alle 71 sentin hintaisista tuotteista. Nikotiinipussien vähimmäisvero koskee esimerkiksi alle 4,80 euroa 12 grammalta maksavia tuotteita. 

Nikotiinipussien tupakkavero on nykyisin keskimäärin noin 1,80 euroa rasialta. Veron osuus hinnasta on keskimäärin noin 30 prosenttia, joka on selvästi alhaisempi osuus kuin perinteisillä tupakkatuotteilla. Sähkösavukenesteiden tupakkaveron määrä on 3,00 euroa 10 millilitran nestesäiliöltä. Veron määrän voidaan arvioida olevan tyypillisesti noin 30–40 prosenttia tuotteen hinnasta. 

Alla olevasta taulukosta ilmenevät vuonna 2025 heinäkuun alusta vuoden loppuun voimassa olevat tupakkaveron alaisten tuotteiden verotasot. 

Taulukko 1. Tupakkaveron alaisten tuotteiden verotasot 1.7.–31.12.2025 

Tupakkaverotusta koskevista verotus- ja veronkantomenettelyistä ja verovalvonnasta säädetään valmisteverotuslaissa (182/2010) sekä oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa (768/2016). Valmisteverotus, mukaan lukien tupakkaverotus, ja sen verovalvonta kuuluvat Verohallinnon tehtäviin. Tullilla on kuitenkin valmisteverotusta koskeva valvontatehtävä ja rikostutkinta. Lisäksi Tulli vastaa Euroopan unionin ulkopuolelta maahantuotavien valmisteveron alaisten tuotteiden verotuksesta tietyssä tilanteessa. 

2.1.2  Sähkösavukenesteet

Kuten edellä jaksossa 2.1.1 on tuotu esiin, veronalaisia ovat sekä nikotiinia sisältävät että nikotiinittomat sähkösavukenesteet. Sähkösavukeneste on tupakkaverolaissa määritelty viittaussäännöksellä tupakkalainsäädäntöön. Sähkösavukenesteellä tarkoitetaan tupakkalaissa tai Ahvenanmaan maakuntaa koskevassa vastaavassa lainsäädännössä tarkoitettua nikotiininestettä ja höyrystettäväksi tarkoitettua nikotiinitonta nestettä.  

Tupakkalaissa nikotiininesteellä tarkoitetaan enintään 20 milligrammaa millilitrassa nikotiinia sisältävää nestettä, joka on tarkoitettu höyrystettäväksi sähkösavukkeen avulla ja jolla ei ole lääkelain (395/1987) 3 §:n 1 momentin mukaista lääkkeellistä käyttötarkoitusta.  

Höyrystettäväksi tarkoitetulla nikotiinittomalla nesteellä tarkoitetaan puolestaan tupakkalain mukaan sähkösavukkeen avulla tai muulla vastaavalla tavalla höyrystettäväksi tarkoitettua muuta nestettä kuin nikotiininestettä.  

Enemmän kuin 20 milligrammaa nikotiinia millilitrassa sisältävä vahva nikotiinipitoinen neste ei ole tupakkalaissa tarkoitettu nikotiinineste eikä siten tupakkaveron piirissä.  

Tupakkalain 64 §:n mukaan yksityishenkilöt eivät saa tuoda maahan vahvoja, yli 20 milligrammaa nikotiinia millilitrassa sisältäviä höyrystettäväksi tarkoitettuja nikotiininesteitä tai muita höyrystettäväksi tarkoitettuja nikotiinia sisältäviä nesteitä, joilla on lääkelain 3 §:n 1 momentin mukainen käyttötarkoitus. Maahantuontikielto koskee myös tällaisten nesteiden hankkimista ja vastaanottamista postitse tai muulla vastaavalla tavalla Suomen ulkopuolelta. Poikkeuksena on kuitenkin matkustajatuonti: henkilö saa tuoda mukanaan enintään 10 millilitraa tällaista nestettä omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä. Vahvojen nesteiden maahantuontia on rajoitettu tupakkalaissa ainoastaan yksityishenkilöiden osalta, ei yritysten osalta.  

2.1.3  Matkustajatuonti

Valmisteverolainsäädäntö

Yhdenmukaistetun valmisteverotuksen piiriin kuuluvien tuotteiden matkustajatuonnista säädetään valmisteverotusdirektiivissä. Säännökset on otettu kansalliseen valmisteverotuslakiin.  

Yksityishenkilön omaan käyttöönsä hankkimien, matkustajatuontina tuomien valmisteveron alaisten tavaroiden valmistevero kannetaan ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, josta valmisteveron alaiset tavarat hankitaan. Matkustajatuonti toisesta EU:n jäsenvaltiosta on näin ollen verotonta. Omalla käytöllä tarkoitetaan paitsi yksityishenkilön henkilökohtaista käyttöä myös hänen perheensä käyttöä tai lahjaa. Minkälaista vastiketta tahansa vastaan luovutettavat tuotteet katsotaan kaupalliseen tarkoitukseen tuoduiksi. Muuhun kuin omaan käyttöön tuotavista tupakkatuotteista on maksettava tupakkavero Suomeen. Sen määrittämisessä, onko tuotteet tarkoitettu tuojan omaan käyttöön, on otettava huomioon erityisesti tuotteiden haltijan kaupallinen asema ja hallussapidon syyt, tuotteiden sijaintipaikka tai tarvittaessa käytetty kuljetustapa, tuotteita koskevat asiakirjat, tuotteiden luonne sekä tuotteiden määrä.  

Valmisteverotusdirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat halutessaan säätää kansallisessa lainsäädännössään tupakkatuotteiden matkustajatuonnin ohjetasoista näyttötarkoitusta varten. Jos matkustaja tuo toisesta jäsenvaltioista hankittuja tupakkatuotteita omaan käyttöönsä ohjetasoja enemmän, hänen tulee osoittaa tuotteiden tulevan omaan käyttöön. Kansalliset ohjetasot eivät saa alittaa direktiivissä säädettyjä tuoteryhmäkohtaisia määriä, jotka ovat savukkeiden osalta 800 kappaletta, pikkusikareiden osalta 400 kappaletta, sikareiden osalta 200 kappaletta ja piippu- ja savuketupakan osalta 1 kilogramma. Tupakkatuotteiden osalta valmisteverottoman matkustajatuonnin ohjetasoja ei ole otettu kansalliseen lakiin.  

Euroopan unionin ulkopuolelta matkustajatuontina tuotavien tupakkatuotteiden verottomuudesta säädetään valmisteverotuslaissa. Verotta tuotavat määrät perustuvat kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverosta annettuun neuvoston direktiiviin 2007/74/EY. Matkustaja saa tuoda omaan käyttöönsä verotta enintään 200 savuketta, 100 pikkusikaria, 50 sikaria tai 250 grammaa piippu- ja savuketupakkaa. Verotta saa tuoda useampaa kuin yhtä edellä mainittua tupakkatuotetta, jos niiden prosentuaaliset osuudet verottomista enimmäismääristä ovat yhteensä enintään 100 prosenttia. Muihin tupakkaveron alaisiin tuotteisiin sovelletaan arvonlisäverolain (1501/1993) 95 d §:ää. Kyseisen lainkohdan mukaan kaupallisella ilma- tai vesialuksella matkustavat voivat tuoda mukanaan tavaroita enintään 430 euron arvosta, kun taas muut matkustajat voivat tuoda tuotteita enintään 300 euron arvosta. 

Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain (1266/1996) mukaan Ahvenanmaan maakunnan ja muun Suomen väliseen matkustajatuontiin sovelletaan samoja säännöksiä kuin unionin ulkopuolelta tapahtuvaan matkustajatuontiin. Tämä johtuu siitä, ettei Ahvenanmaa kuulu EU:n veroalueeseen, vaikka kuuluukin EU:n tullialueeseen. 

Tulli valvoo matkustajatuontia osana valmisteverotuksen verovalvontaa. 

Tupakkalainsäädäntö

Tupakkatuotteiden matkustajatuonnille on säädetty rajoituksia tupakkalaissa. Lain 62 §:n mukaan alle 18-vuotiaat eivät saa tuoda maahan lainkaan tupakkatuotteita tai nikotiininesteitä.  

Määrällisesti on rajoitettu ensinnäkin sellaisten tupakkatuotteiden matkustajatuontia, joiden vähittäismyyntipakkauksissa ei ole suomen- ja ruotsinkielisiä varoitusmerkintöjä. Lain 67 §:n mukaan yksityishenkilö saa tuoda maahan tällaisia tuotteita enintään seuraavat määrät: 200 savuketta, 50 sikaria, 100 pikkusikaria, 250 grammaa kääre-, piippu- tai vesipiipputupakkaa, muuta tupakkatuotetta 200 annosyksikköä tai 250 grammaa irtonaisena sekä sähkösavukkeissa käytettävää nikotiininestettä 10 millilitraa. Tuotteet saa elokuun 2025 alusta tuoda ainoastaan omaan henkilökohtaiseen käyttöön, ei enää myös tuojan perheen käyttöön tai lahjaksi.  

Nikotiinittomien sähkösavukkeissa käytettävien nesteiden matkustajatuontia ei ole tupakkalaissa rajoitettu.  

Tupakkalaissa säädetty nikotiinipussien matkustajatuontia koskeva rajoitus tulee voimaan lakiin sisältyvän kuuden kuukauden siirtymäajan jälkeen 1.2.2026. Siitä alkaen nikotiinipusseja saa tuoda henkilökohtaiseen käyttöön enintään 1 000 grammaa, jos vähittäismyyntipäällyksessä ei ole suomen- ja ruotsinkielisiä varoitustekstejä.  

Tupakkalaissa sallittu 1 000 gramman määrä nikotiinipusseja on huomattavan suuri verrattuna savukkeisiin ja nikotiinipitoisiin sähkösavukenesteisiin. Niiden matkustajatuonnin rajat on säädetty vastaamaan nikotiinipitoisuudeltaan toisiaan ja vastaavat 200 milligrammaa nikotiinia. Nikotiinipusseille säädetty 1 000 gramman matkustajatuonnin raja on näihin verrattuna nikotiinipitoisuudeltaan noin 80-kertainen sillä oletuksella, että henkilökohtaiseen käyttöön matkustajatuontina tuotavien nikotiinipussien nikotiinipitoisuus on suurin laissa elokuun 2025 alusta sallittu eli 16,6 milligrammaa. Vertailun vuoksi voidaan todeta myös, että tupakkalaissa on rajoitettu muun tupakkatuotteen matkustajatuonti 200 annosyksikköön tai 250 grammaan irtonaista tuotetta, jos vähittäismyyntipakkauksessa ei ole terveysvaroituksia. Annosyksiköllä tarkoitetaan tuotteen kerralla käytettävää määrää. Tupakkalaissa sallittu nikotiinipussien matkustajatuontimäärä vastaa 2 000 annosyksikköä puolen gramman painoisia nikotiinipusseja. 

Sekä savukkeiden että nikotiininesteiden matkustajatuontimäärän on hallituksen esityksessä HE 15/2016 vp arvioitu riittävän useimmille käyttäjille noin 12–15 päiväksi. Nikotiinipussien matkustajatuonnin määrä 1 000 grammaa tarkoittaa 12–15 päivän aikana käytettynä noin 67–83 gramman päivittäistä käyttöä, mikä puolen gramman painoisella nikotiinipussilla vaatisi 134–166 nikotiinipussin käyttämistä päivittäin. Nikotiinipussirasioiksi muutettuna 1 000 gramman raja tarkoittaa esimerkiksi 83 kappaletta 12 grammaa painavia rasioita.  

Myös nuuskan ja sen kaltaisen purutupakan sekä nenänuuskan matkustajatuontia on tupakkalaissa rajoitettu. Näitä tuotteita saa tuoda mukanaan omaan henkilökohtaiseen käyttöön enintään 1 000 grammaa kalenterivuorokaudessa. Tuotteiden muu maahantuonti on kokonaan kielletty lukuun ottamatta kansainvälisessä liikenteessä käytettävien vesi- tai ilma-alusten suljetuissa myyntitiloissa tai varastoissa olevia tuotteita. Kielto liittyy siihen, että näiden tuotteiden myynti, luovuttaminen ja välittäminen on tupakkalain 51 §:n mukaan Suomessa kiellettyä. Nuuskan osalta myyntikielto perustuu tupakkatuotedirektiivin 17 artiklaan, jonka mukaan nuuskan saattaminen markkinoille on kielletty koko EU:n alueella lukuun ottamatta Ruotsia, jolle on myönnetty poikkeus sen liittymissopimuksessa. Purutupakan ja nenänuuskan myyntikielto on tupakkatuotedirektiivin mahdollistama kansallinen kielto. Suomessa purutupakan ja nenänuuskan käyttö on ollut vähäistä. 

Tupakkalaissa säädettyjen maahantuontikieltojen ja -rajoitusten noudattamista valvoo Tulli. 

2.2.1  Kulutus ja verotuotot

Nikotiinipussien kulutuksen määrän arviointiin sisältyy epävarmuuksia, koska markkina on ollut suuressa muutoksessa ja kulutus näyttää kasvaneen merkittävästi. Verotustilastojen perusteella voidaan arvioida, että vuositasolla verollinen kulutus olisi nykyisin noin 660 tonnia eli laskennallisesti noin 55 miljoonaa 12 gramman rasiaa. On kuitenkin mahdollista, että tupakkalakiin tulevat muutokset vaikuttavat verollisen kulutuksen määrään. Tupakkalakiin sisällytettävä makuainekielto voi pienentää verollista myyntiä, mutta toisaalta etämyyntikielto saattaa kasvattaa sitä. 

Verollisten nikotiinipussien keskimääräinen hinta on kesän 2024 ja kevään 2025 välillä ollut verotusaineiston perusteella 0,49 euroa grammalta eli laskennallisesti noin 5,90 euroa 12 gramman rasialta. Tuotteiden hintahaitarista ei ole käytettävissä tarkempia tietoja, mutta halvimmat 15 prosenttia tuotteista maksavat noin 4,20 euroa 12 gramman rasialta. 

Nikotiinipussien ja nuuskan matkustajatuontia ja internetostamista mitataan kyselytutkimuksella vastaavasti kuin savukkeiden. Tulosten perusteella nikotiinipussien matkustajatuonnin määrä oli noin neljä miljoonaa rasiaa ja internetostojen määrä noin yhdeksän miljoonaa rasiaa vuonna 2024 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Tupakkatuotteiden matkustajatuonti 2024). Matkustajatuonti muodostaisi siten noin 6 prosenttia ja internetostot noin 13 prosenttia nikotiinipussien kokonaiskulutuksesta. Tämä tarkoittaisi, että erityisesti internetostaminen muodostaisi nykyisin suhteellisen suuren osuuden kokonaiskulutuksesta. Nuuskan matkustajatuonnin määrä oli noin yhdeksän miljoonaa rasiaa. Nuuskan matkustajatuonti oli siten kyselytutkimuksen perusteella suurempaa kuin nikotiinipussien matkustajatuonti, mutta nuuskan internetostaminen oli vähäistä. Lukuihin tulee kuitenkin suhtautua varauksella, koska kyselytutkimukseen sisältyy merkittävää epävarmuutta. On esimerkiksi mahdollista, että tuloksiin sisältyy aliarviointia.  

Nikotiinipitoisten sähkösavukenesteiden veropohja on ollut noin 9 000 litraa vuosittain eikä määrä ole merkittävästi muuttunut viime vuosina. Nikotiinittomia sähkösavukkeita on ilmoitettu verotettavaksi oma-aloitteisesti vain hyvin vähän. Sähkösavukenesteiden hinnoista ei ole käytettävissä verotusaineistoa, mutta kivijalkaliikkeiden tarjonnan perusteella 10 millilitran sähkösavukenestesäiliö maksaa tyypillisesti noin 10 euroa. Sähkösavukenesteiden matkustajatuonti ja internetostaminen olivat vuonna 2024 kyselytutkimuksen perusteella vähäistä. 

Nikotiinipussien käyttö on kyselytutkimusten perusteella lisääntynyt merkittävästi. Terve Suomi -kyselyn ( https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen/aikuisvaeston-hyvinvointi-ja-terveys-terve-suomi/ennakkotieto ) mukaan työikäisistä eli 20–64-vuotiaista viisi prosenttia käytti nikotiinipusseja päivittäin vuonna 2024. Vastaava osuus vuonna 2022 oli kaksi prosenttia. Käyttö on yleistynyt etenkin miehillä, joilla nikotiinipussien päivittäinen tai satunnainen käyttö kasvoi vuosien 2022 ja 2024 välillä kahdeksasta prosentista 16 prosenttiin. Eniten nikotiinipusseja käyttävät alle 40-vuotiaat miehet, joista 24 prosenttia käyttää nikotiinipusseja vähintään satunnaisesti.  

Sähkösavukkeiden säännöllinen käyttö on pysynyt Suomessa vähäisenä. Vuonna 2024 prosentti 20–64-vuotiaista miehistä ja naisista käytti nikotiinipitoisia sähkösavukkeita Terve Suomi -kyselyn mukaan päivittäin.  

Myös nuorten nikotiinipussien käyttö on kyselytutkimusten perusteella yleistä. Eurooppalaisen koululaistutkimuksen (ESPAD) ( https://www.julkari.fi/handle/10024/149507 ) mukaan 15–16-vuotiaista pojista 31 prosenttia ja tytöistä 17 prosenttia ilmoitti joskus käyttäneensä nikotiinipusseja vuonna 2024, ja päivittäin niitä oli käyttänyt 11 prosenttia pojista ja kolme prosenttia tytöistä. Tulosten perusteella nikotiinipussien käyttö olisi hieman nuuskan käyttöä yleisempää. Vuonna 2024 pojista 26 prosenttia ja tytöistä 13 prosenttia oli joskus käyttänyt nuuskaa, noin seitsemän prosenttia pojista ja kolme prosenttia tytöistä ilmoitti käyttävänsä sitä päivittäin.  

Sähkösavukkeita ilmoitti päivittäin käyttävänsä pojista yhdeksän ja tytöistä 13 prosenttia. Niitä oli kokeillut aiempaa useampi, 40 prosenttia nuorista, kun vastaava osuus vuonna 2019 oli 34 prosenttia.  

2.2.2  Sähkösavukenesteet

Nikotiinittomat sähkösavukenesteet

Korkein hallinto-oikeus antoi kesällä 2024 nikotiinittomien sähkösavukenesteiden tupakkaveron alaisuutta koskevan ennakkopäätöksen (KHO 2024:67). Ennakkopäätöksessä oli kyse siitä, olivatko myyjäyhtiön Verohallinnolle tekemässä ennakkoratkaisuhakemuksessa yksilöidyt aromitiivisteet ja propyleeniglykoli- ja kasvisglyseriinivalmisteet tupakkaverolain soveltamisalaan kuuluvia höyrystettäväksi tarkoitettuja nikotiinittomia sähkösavukenesteitä. Tuotteilla oli useita käyttötarkoituksia, ja niitä voitiin käyttää sekä sähkösavukkeissa että esimerkiksi elintarvikkeissa. Tuotteet oli valmistettu muualla kuin Suomessa, ja ne tuotiin Suomeen ja myytiin alkuperäispakkauksissaan. Tuotteet eivät olleet valmisteverotuslain mukaisessa väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä. Myyjäyhtiö kuului maan johtaviin sähkötupakkaketjuihin ja -brändeihin ja oli ostanut tuotteet Suomessa toimivilta tukkumyyjiltä. Asiassa oli tuotteiden tupakkaveron alaisuuden kannalta erityisesti arvioitava, mikä merkitys oli tuotteiden vähittäismyyntipaikalla ja sillä, mihin käyttötarkoitukseen kuluttajat niitä ostivat.  

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan valmisteverojärjestelmässä verotettavan tapahtuman muodostaa tuotteen valmistaminen, vastaanottaminen toisesta jäsenvaltiosta tai maahantuonti unionin ulkopuolelta. Veronmaksuvelvollisuus syntyy, kun valmisteveron alaiset tuotteet luovutetaan kulutukseen. Jos väliaikaisen verottomuuden järjestelmää ei sovelleta, tuotteet katsotaan luovutetuiksi kulutukseen heti, kun ne on maahantuotu Suomeen tai täällä toisesta jäsenvaltiosta vastaanotettu. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan valmisteverojärjestelmän toimivuus edellyttää, että tuotteen valmisteverolainsäädännön soveltamisen kannalta ratkaiseva käyttötarkoitus on kyettävä määrittelemään jo tuotteen saapuessa Suomeen. Tämä käyttötarkoitus ei voi vaihdella enää tuotteen eri vähittäismyyntipaikkojen mukaan.  

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osaa ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetuista tuotteista oli pidettävä elintarvikkeina, jotka eivät olleet valmisteveron alaisia, vaikka niitä myytiin sähkösavukkeiden erikoisliikkeissä. Kyse oli kansainvälisesti tunnetuista elintarviketeollisuuden tuotemerkeistä, joiden ei katsottu olevan tarkoitettu höyrystettäviksi. Sen sijaan sähkösavukenesteiden valmistajana tunnetun yrityksen valmistamat tuotteet, joiden tuotenimi viittasi siihen, että ne on valmistettu käytettäväksi sähkösavukkeiden pohjanesteenä, olivat korkeimman hallinto-oikeuden mukaan tupakkaveron alaisia sähkösavukenesteitä.  

Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen jälkeen huomattava määrä sähkösavukkeissa tosiasiallisesti käytettävistä nesteistä jää tupakkaverolain soveltamisalan ulkopuolelle (ks. Koivuniemi L. ja Lax P., Nikotiinittomien sähkösavukkeiden verotus – katsaus päätökseen KHO 2024:67, Verotus-lehti 4/2024, s. 434).  

Sähkösavukenesteissä käytettävien nikotiinittomien pohjanesteiden ja makunesteiden kuuluminen veron piiriin on kuitenkin edelleen perusteltua. Kuten todettiin sähkösavukenesteiden tupakkaverotusta valmisteltaessa vuonna 2016 (HE 138/2016 vp), nikotiinittomien sähkösavukenesteiden verottamiselle on sekä valtiontaloudellisia että kansanterveydellisiä perusteita. Sähkösavukenesteet ovat haittamielessä tupakan korvikkeita nikotiinipitoisuudesta riippumatta. Tupakkavero ei ole ainoastaan nikotiinivero, vaan vero kuvastaa muutakin tupakoinnista aiheutuvaa haittaa. Veron tarkoituksena on tukea tupakkalain tavoitetta estää tupakoinnin aloittamista, erityisesti lasten ja nuorten osalta. Nikotiinittomien nesteiden polttaminen voi toimia väylänä joko nikotiinipitoisten sähkösavukkeiden tai perinteisten tupakkatuotteiden käyttämiseen. Viime vuosina markkinoille on tullut uudenlaisia tuotteita, niin sanottuja vape-laitteita, jotka ovat yleensä nikotiinittomia sähkösavukkeitta muistuttavia kertakäyttölaitteita. Vape-laitteet on suunnattu uusille, nuorille käyttäjäryhmille. Ne houkuttelevat käyttäjiä värikkäällä ja leikkisällä ulkoasulla sekä makeilla tuoksuilla. Laite voi muistuttaa esimerkiksi korostustussia, kuulokekoteloa, lelua tai sarjakuvahahmoa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Sähkösavuke, https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/tupakka/tupakkatuotteet-ja-sahkosavuke/sahkosavuke , vierailtu 9.6.2025)  

Lisäksi myös nikotiinittomat nesteet voivat aiheuttaa konkreettista terveyshaittaa. Vaikka osa nikotiinittomista nesteistä on yleisesti käytössä muussa tarkoituksessa, muun muassa kosmetiikassa, niiden vaikutuksista sähkösavukekäytössä eli höyrystettynä ja hengitettynä ei ole edelleenkään systemaattista tietoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan tiedossa on kuitenkin, että sähkösavukkeiden nesteistä ja aerosolista on löydetty useita haitallisia aineita ja myös nikotiinittomien nesteiden kuumentamisessa aerosoliksi syntyy haitallisia aineita kuten erilaisia aldehydeja. Makea maku tai tuoksu tuotetaan lukuisilla kemikaaleilla, joita ei ole tarkoitettu hengitettäväksi. Myös mauton pohjaneste, kuten propyleeniglykoli tai kasviglyseroli, muuntuu kuumennettaessa. Näistä syntyvät haitalliset yhdisteet voivat aiheuttaa keuhkoissa tulehdustilan ja vaurioittaa soluja. Ne haittaavat myös suun terveyttä. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Sähkösavuke, https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/tupakka/tupakkatuotteet-ja-sahkosavuke/sahkosavuke , vierailtu 9.6.2025)  

Vuonna 2022 korkein hallinto-oikeus antoi makunesteiden arvonlisäverotusta koskevan ennakkopäätöksen KHO 2022:78. Verotuksen oikaisulautakunnan päätöksestä valittaneen yhtiön liiketoiminta muodostui pääasiassa sähkösavukkeiden, aromitiivisteiden eli makunesteiden, akkujen ja muiden sähkötupakointiin liittyvien tarvikkeiden myynnistä kuluttaja-asiakkaille. Asiassa oli kyse siitä, oliko yrityksen myymiin makunesteisiin sovellettava arvonlisäverotuksessa elintarvikkeille säädettyä alennettua verokantaa vai yleistä verokantaa. 

Korkein hallinto-oikeus totesi, että elintarvikeliikkeissä erilaiset makunesteet olivat osa liikkeen elintarviketuotevalikoimaa ja ne oli kyseisessä asiayhteydessä katsottava lähtökohtaisesti tarkoitetun elintarvikkeina käytettäviksi. Yhtiö kuitenkin myi sähkösavukkeiden erikoisliikkeissään pääasiallisesti sellaisia tuotteita, jotka olivat yleisesti yhdistettävissä sähkötupakointiin. Yhtiön myymät makunesteet olivat siten asiayhteyden perusteella yhdistettävissä sähkötupakointiin. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan yhtiön myymät makunesteet oli kokonaisarvioinnin perusteella katsottava myydyn sähkösavukkeilla tapahtuvaa höyryttelytarkoitusta varten. Niitä ei ollut pidettävä elintarvikkeina, joiden myyntiin sovelletaan alennettua verokantaa. Korkein hallinto-oikeus totesi, että verotuksen neutraalisuuden periaate ei myöskään ollut esteenä eri verokantojen soveltamiselle, sillä keskivertokuluttaja ostaa juomien ja ruokien maustamiseen ja leivontaan tarkoitetut tuotteet elintarvikeliikkeestä eikä sähkötupakointiin liittyvien tuotteiden myyntiin keskittyneestä liikkeestä. Kun makunesteet ostetaan sähkötupakointiin liittyvien tuotteiden myyntiin keskittyneestä liikkeestä, oston ei voida katsoa vastaavan keskivertokuluttajan samoihin tarpeisiin kuin elintarvikeliikkeestä tapahtuvien ostojen.  

Tupakkaveroa ja arvonlisäveroa koskevissa ratkaisuissaan korkein hallinto-oikeus on arvioinut myyntipaikan merkitystä eri tavalla. Kummassakaan ennakkopäätöksessä nikotiinittomien nesteiden verokohtelua ei ole arvioitu samanaikaisesti sekä valmiste- että arvonlisäverotuksen kannalta. On mahdollista, että kyseisten ennakkopäätösten jälkeen sama tuote samassa paikassa myytynä tulkittaisiin arvonlisäverotuksessa myyntipaikkansa perusteella sähkösavukekäyttöön myydyksi, mutta valmisteverotuksessa elintarvikkeeksi maahantuontihetkellä määräytyneen käyttötarkoituksensa perusteella. Tilanne, jossa sama tuote samassa myymälässä myytynä katsottaisiin arvonlisäverotuksessa tupakkatuotteeksi mutta valmisteverotuksessa ei, johtaisi verotuksen kannalta epäjohdonmukaiseen ja sekavaan tilanteeseen. 

Vahvat nikotiininesteet

Tulli on tupakkalain ja tupakkaverolain muuttamisen yhteydessä antamissaan lausunnoissa tuonut esiin tarpeita muuttaa yli 20 milligrammaa nikotiinia millilitrassa sisältävien nesteiden sääntelyä.  

Tupakkalain osalta Tulli ehdotti lausunnossaan sosiaali- ja terveysministeriölle (VN/11255/2023 ja VN/29848/2024), että tupakkalain 64 §:ssä tarkoitettujen vahvojen nikotiininesteiden ja lääkkeellisten nikotiininesteiden koskevaa lainsäädäntöä tarkasteltaisiin. Tulli oli havainnut näiden nikotiinia sisältävien nesteiden maahantuontisäännöksissä puutteita ja epäjohdonmukaisuutta.  

Tupakkaverotuksen osalta Tulli esitti hallituksen esitystä HE 97/2024 vp koskeneessa lausunnossaan eduskunnalle, että sähkösavukenesteen määritelmä laajennettaisiin koskemaan myös höyrystettäväksi tarkoitettua nikotiinia sisältävää nestettä, jonka nikotiinipitoisuus on yli 20 milligrammaa millilitrassa. Tulli toi esiin, että tupakkalain maahantuontikieltojen rikkomisesta rangaistaan salakuljetuksena ja että tupakkaveron alaisen nikotiininesteen salakuljetus täyttää myös veropetoksen tunnusmerkistön Ks. asiaan liittyen korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2024:39 sekä 11.6.2025 lausuntokierrokselle lähetetty itsekriminointisuojaa koskeva hallituksen esityksen luonnos (VM058:00/2025). . Koska vahva nikotiinineste ei ole tupakkaverotuksen piirissä, sen salakuljetusta ei käsitellä lisäksi verorikoksena. Tästä seuraa lausunnon mukaan se, että vahvemman nikotiininesteen salakuljetuksesta rangaistaan lievemmin kuin miedomman nikotiininesteen salakuljetuksesta. Tullin mukaan on huomionarvoista, että verotuspäätöksestä seuraava verovelka olisi merkittävä väärinkäytöksiä ehkäisevä tekijä. Lisäksi Tulli toi esiin, että tupakkalain vahvoja nikotiininesteitä koskevat maahantuontisäännökset koskevat ainoastaan yksityishenkilöiden matkustajatuontia eivätkä näin ollen tule sovellettaviksi kaupallista maahantuontia koskeviin tapauksiin. Tullilla ei oman tulkintansa mukaan ole edellytyksiä puuttua vahvojen nikotiininesteiden kaupalliseen maahantuontiin rikosoikeudellisin perustein, jollei kyseisiä nesteitä saateta tupakkaveron piiriin muiden nikotiininesteiden, tupakkatuotteiden ja savuttomien nikotiinituotteiden eli nikotiinipussien tavoin.  

2.2.3  Matkustajatuonti

Nuuskaa koskeva tupakkalaissa sallitun matkustajatuonnin 1 000 gramman raja on ehdoton. Yksityishenkilön on kiellettyä tuoda mukanaan kyseisiä tuotteita enempää kuin 1 000 grammaa. Tupakkaverolain säännös ei puolestaan rajoita tuontia, vaan kyse on siitä, milloin tuotteiden katsotaan olevan omaan käyttöön tuotuja ja näin verottomia. 

Tupakkalain rajoitusten, kuten matkustajatuonnin määrällisen rajoituksen, rikkominen täyttää rikoslaissa (39/1889) säädetyn salakuljetusrikoksen tunnusmerkistön. Hallinnollisessa verotusprosessissa matkustajatuonnin verottomuuden perusteita – eli sitä onko tuotteet tuotu omaan käyttöön – arvioidaan itsenäisesti suhteessa tupakkalain rajoitusten rikkomiseen. Pelkästään se, että tuodun nuuskan määrä ylittää tupakkalaissa henkilökohtaiseen käyttöön sallitun määrän, ei ole peruste kantaa nuuskasta tupakkaveroa (KHO 13.9.2017/4386).  

Valmisteverotuslain mukaan oman käytön arvioinnissa huomioitavia tekijöitä ovat tuotteiden haltijan kaupallinen asema ja hallussapidon syyt, tuotteiden sijaintipaikka ja käytetty kuljetustapa, tuotteisiin liittyvät asiakirjat, tuotteiden luonne sekä tuotteiden määrä ja muut näihin verrattavat asiaan vaikuttavat seikat. Oikeuskäytännössä tuonnin yksityistä ja kaupallista luonnetta on arvioitu tapauskohtaisesti ja kokonaisharkinnalla. Korkein hallinto-oikeus vahvisti alkoholijuomien matkustajatuontia koskeneessa ennakkopäätöksessään KHO 2005:39, että tuonnin kaupallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kunkin tapauksen erityispiirteet, kuten kyseessä olevan matkustajan elintavat ja tottumukset, ja arviointi on tehtävä aina tapauskohtaisesti ja että alkoholijuomien tuonnin kaupallisuus ratkaistaan asiaan liittyvien olosuhteiden kokonaisharkinnan perusteella lainsäädännön arviointikriteerejä soveltaen. 

Tupakkalain ja tupakkaverolain matkustajatuonnin edellytykset poikkeavat toisistaan. Tupakkalain mukaan nuuskaa saa tuoda ainoastaan henkilökohtaiseen käyttöön, mutta tupakkaverolain mukaan verottomasti nuuskaa saa tuoda oman käytön lisäksi vastikkeetta tuojan oman perheen käyttöön ja lahjaksi.  

Tapauskohtaisen harkinnan perusteella verottomaksi matkustajatuonniksi katsotaan verotus- ja oikeuskäytännössä usein tupakkalaissa säädetyn 1 000 gramman matkustajatuontirajan huomattavasti ylittävä nuuskamäärä, jos tuojan voidaan katsoa tuoneen nuuskan omaan käyttöönsä (esim. Helsingin HAO 19.10.2018 18/0848/1). Nuuskan määrä, jonka on rikosprosessissa selvitetty ylittäneen henkilökohtaiselle käytölle sallitun määrän, on voitu hallinnollisessa verotusprosessissa katsoa tuodun omaan käyttöön. 

4.1.1  Veronkorotukset

Esityksessä ehdotetaan, että sähkösavukenesteiden ja nikotiinipussien tupakkaveroa korotettaisiin siten, että veronkorotus vastaisi puoliväliriihen verotuottotavoitetta. Sähkösavukenesteiden ja nikotiinipussien tupakkaveroa korotettaisiin keskimäärin 37 prosenttia. Nikotiinipussien veronkorotus olisi keskimäärin noin 37 prosenttia ja sähkösavukenesteiden noin 33 prosenttia. Myös korotuksen jälkeen nestemäisessä muodossa olevien savuttomien nikotiinituotteiden vero olisi sama kuin sähkösavukenesteillä. 

Nikotiinipussien osalta korotettaisiin sekä yksikkö- että arvoveroa. Lisäksi vähimmäisveroa korotettaisiin siten, että halvempien tuotteiden vero nousisi suurin piirtein yhtä paljon kuin keskihintaisten. Veronkorotus olisi halvimmilla tuotteilla noin 0,60 euroa 12 gramman rasialta, keskihintaisilla tuotteilla noin 0,67 euroa rasialta ja kalliimmilla tuotteilla noin 0,80 euroa rasialta. Sähkösavukenesteiden vero nousisi 1,00 euroa 10 millilitran nestesäiliöltä. 

Seuraavassa taulukossa on esitetty nykyiset ja ehdotetut veron määrät tuoteryhmittäin. 

Taulukko 2. Sähkösavukenesteiden ja savuttomien nikotiinituotteiden voimassa olevat ja ehdotetut verotasot. 

4.1.2  Sähkösavukenesteet

Nikotiinittomien sähkösavukenesteiden määritelmää tarkennettaisiin käyttötarkoituksen osalta. Ehdotetusta säännöksestä ilmenisi jatkossa nimenomaisesti, että nikotiinittomat sähkösavukenesteet ovat tupakkaveron alaisia sekä silloin kun ne on tarkoitettu höyrystettäväksi sähkösavukkeen avulla tai muulla vastaavalla tavalla, että silloin kun ne myydään käytettäviksi tai käytetään tähän tarkoitukseen. Käyttötarkoitus ei kaikissa tapauksissa määräytyisi siinä yhteydessä, kun tuote valmistuu tai tuodaan maahan, vaan se voisi määräytyä tai muuttua vasta valmistumisen tai maahantuonnin jälkeen. Lisäksi tupakkaverolakiin lisättäisiin sääntelyn yksiselitteisyyden ja selvyyden vuoksi verovelvollisuutta näissä tilanteissa koskeva säännös. Verovelvollisia voisivat olla paitsi maahantuojat myös vähittäismyyjät ja käyttäjät. 

Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että myös yli 20 milligrammaa nikotiinia millilitrassa sisältävät sähkösavukkeissa käytettävät nikotiininesteet sisällytettäisiin tupakkaveron piiriin. Muutos yhtenäistäisi sähkösavukkeissa höyrystettäväksi tarkoitetun, käytettävän ja myytävän nesteen verokohtelun nikotiinipitoisuudesta riippumatta. Lääkelain alaisuuteen kuuluvat nikotiininesteet olisivat jatkossakin verotuksen ulkopuolella.  

4.1.3  Matkustajatuonti

Esityksessä ehdotetaan nuuskan ja nikotiinipussien matkustajatuontia koskevan sääntelyn selkeyttämiseksi, että tupakkalainsäädännön ja verolainsäädännön matkustajatuonnin määrällistä rajoitusta koskevia säännöksiä yhtenäistettäisiin tietyin osin.  

Nuuskan, purutupakan ja nenänuuskan veroton matkustajatuonti rajoitettaisiin valmisteverotuslaissa 200 gramman määrään.  

Nikotiinipusseille ehdotetaan säädettäväksi vastaava verottoman matkustajatuonnin 200 gramman enimmäismäärä kuin nuuskalle. Toisin kuin nuuskan, purutupakan ja nenänuuskan kohdalla nikotiinipussien tupakkalaissa säädetty matkustajatuonnin määräraja koskee vain niitä tuotteita, joissa ei ole suomen- ja ruotsinkielisiä varoitusmerkintöjä. Tupakkalain matkustajatuonnin määräraja tulee voimaan 1.2.2026. 

Nuuskaa ja nikotiinipusseja saisi jatkossakin tuoda verottomasti omaan käyttöön eikä yksinomaan tuojan henkilökohtaiseen käyttöön kuten tupakkalain mukaan. Käyttötarkoituksen osalta sääntely säilyisi näin yhdenmukaisena muita valmisteveron alaisia tuotteita koskevien matkustajatuontisäännösten kanssa. 

Muuhun kuin omaan käyttöön tuotavien nuuskan ja nikotiinipussien määrästä olisi maksettava tupakkaveroa, myös 200 gramman alittavalta osalta. Jos nuuska tai nikotiinipussit tuotaisiin kokonaisuudessaan muuhun kuin omaan käyttöön, olisi tupakkavero maksettava kaikesta tuodusta nuuskasta tai kaikista tuoduista nikotiinipusseista.  

Tupakkaverolakiin ehdotettu matkustajatuonnin verottomuuden 200 gramman raja ei olisi määrällinen tuontiraja eikä kyse näin ollen olisi tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta. Kyse olisi siitä, kuinka paljon tuotteita yksityishenkilö voisi tuoda mukanaan verottomasti. Tuotteita voisi verolainsäädännön näkökulmasta tuoda enemmän noudattamalla kaupallista tuontia koskevia menettelysäännöksiä ja maksamalla verot. Kyseisten tuotteiden tuontia on rajoitettu muussa lainsäädännössä, kuten tupakkalainsäädännössä.  

Yksityishenkilöiden matkustajatuontia EU:n ulkopuolelta koskevaan sääntelyyn ei ehdoteta muutoksia. Sääntely perustuu EU-lainsäädäntöön.