Käsittelyssä oleva Euroopan komission esitys koskee kolmansien maiden kansalaisille myönnettävää yhdistelmälupaa, jossa tavoitteena on luoda yhden hakemuksen menettely, jossa on yhdistettynä työtä ja oleskelua varten myönnettävä oleskelulupa eli yhdistelmälupa, sekä taata kolmansien maiden kansalaisille yhtenäiset oikeudet yhdistelmäluvan myöntävän jäsenvaltion kansalaisten kanssa.  

Työperäisen maahanmuuton edistäminen on Suomen kannalta elinehto, sillä väestömme vanhenee ja monilla aloilla on työvoimapula. Työperäisen maahanmuuton avulla voidaan vahvistaa Suomen julkista taloutta, parantaa huoltosuhdetta ja vastata työvoimapulaan.  

Samalla on varmistettava, että työperäinen maahanmuutto säilyy hallittuna ja sosiaalisesti oikeudenmukaisena. Saatavuusharkinta on yksi osa kestävän työperäisen maahanmuuton onnistumista.  

Suomen kannan on tuettava tavoitetta työperäisen maahanmuuton lisäämiseen hallitulla ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Kannassa on tehtävä selväksi, että työttömyyden kohdalla uudelleentyöllistymisen kohtuullista määräaikaa ei pidä määritellä EU-tasolla.  

Jos neuvotteluissa edetään kohti kohtuullisesta määräajasta päättämistä, on Suomen edistettävä uudelleentyöllistymisen määräajaksi vähintään kolmea kuukautta. Määräajan pituuden päättämisessä tulee myös voida käyttää kansallista harkintaa, ja EU-tasolla ei tule rajata kansallista oikeutta päättää kolmea kuukautta pidemmästä kansallisesta määräajasta.  

Suomen työmarkkinoiden tilanne on vakava ja työvoimapula on useilla toimialoilla muodostunut pysyväksi viime vuosina, johtuen Suomen ikärakenteesta ja talouden hyvästä kehityksestä. Työperäisen maahantulon edellytysten parantaminen ja ulkomailta tulevan työvoiman käytön joustavoittaminen on välttämätöntä Suomen talouskasvun edellytysten parantamiseksi. Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta tulisi poistaa.  

Komissio esittää, ettei työntekijän oleskelulupaa saa sen voimassaoloaikana peruuttaa kolmeen kuukauteen siitä, kun yhdistelmäluvan haltija on jäänyt työttömäksi. Valtioneuvosto esittää ettei "kohtuullisen ajan tulisi olla kolmea kuukautta pidempi, jos kohtuullisesta ajasta säädetään jäsenmaita velvoittavasti EU-tasolla." Keskustan näkemyksen mukaan tällainen lisäsäätely vaikeuttaisi työvoiman saatavuutta ja yritysten edellytyksiä rekrytoida ulkomaista työvoimaa ja kasvaa. 

Emme yhdy valtioneuvoston kantaan, mitä tulee näkemykseen kohtuullisesta ajasta oleskeluluvan peruuttamiseen työttömyyden alkaessa. EU-lainsäädännöllä ei tulisi rajata kansallista liikkumavaraa ulkomaalaisasioiden eikä oleskelulupien sääntelyssä.  

Suomi ja EU tarvitsevat maahanmuuttoa ja työvoimaa. Työvoiman maahanmuutto on välttämättömyys, ja laillisen maahantulon reittejä on edistettävä. Valtioneuvoston kannat ja hallitusohjelman painotukset uhkaavat kuitenkin tehdä Suomesta vähemmän houkuttelevan muuttoa harkitseville. 

Saatavuusharkinta

Valtioneuvosto painottaa tarvetta jäsenvaltion mahdollisuudelle soveltaa saatavuusharkintaa myös jo jäsenvaltiossa oleskelleiden, toimialaa vaihtavien henkilöiden kohdalla. Suomessa saatavuusharkintaa ei ole kesäkuusta 2019 alkaen enää sovellettu henkilöön, joka on työskennellyt Suomessa vähintään vuoden työntekijän oleskeluluvalla ja vaihtaa työhön toiselle ammattialalle. 

Saatavuusharkinnan soveltamisen jo maassa oleviin ihmisiin on arvioitu pahimmillaan lisäävän pimeän työn tekemistä ja lisäävän työvoiman hyväksikäytön riskiä. Ihmiskaupan vastaista työtä tulisi kehittää ja työntekijöiden hyväksikäyttöä torjua uudistamalla saatavuusharkintaa niin, että se ei koske maassa jo asuvia työntekijöitä. Näin ulkomaalaisten työntekijöiden riippuvuussuhdetta yksittäiseen työnantajaan voitaisiin vähentää ja väärinkäytöksien julkituomista helpottaa. 

Työttömäksi jääneiden asema

Työttömyyden sattuessa on tärkeää varata kohtuullinen aika uuden työn hakemiseen. Vain siten työntekijöiden on turvallista ja houkuttelevaa hakeutua Suomeen töihin. Hallitusohjelman tavoitteet työttömäksi jääneiden maastapoistamisen tehostamisesta ja työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta irtisanomistilanteessa johtavat päinvastaiseen lopputulemaan tilanteessa, jossa Suomi tarvitsee kipeästi työperäistä maahanmuuttoa. 

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ja paperittomien asema

Valtioneuvosto korostaa, että turvapaikanhausta ei saa tulla välillisesti työperusteisen maahanmuuton väylä. Valtioneuvosto suhtautuu torjuvasti parlamentin ehdotukseen direktiivin soveltamisesta henkilöihin, joille on tehty paluupäätös, jota ei ole saatu täytäntöönpantua. Tämän osalta on huomautettava, että keskeisenä ongelmana ei ole turvapaikanhaun väärinkäyttö työperusteisen maahanmuuton väylänä, vaan se, että esimerkiksi Suomessa on yhä paljon jo vuosina 2015—2016 maahan saapuneita henkilöitä, joita ei voida palauttaa ja jotka eivät koe voivansa turvallisesti palata lähtömaahansa, mutta jotka eivät myöskään ole voineet vakinaistaa oleskeluaan. Lukuisat heistä ovat turvapaikanhakijan työnteko-oikeuden turvin työllistyneet ja pitkittyneiden turvapaikkaprosessien aikana ehtineet tehdä työtä, asettua ja kiinnittyä Suomeen. 

Toukokuussa 2021 julkaistun vuosille 2021—2024 sovitun Laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastaisen toimintaohjelman mukaan esimerkiksi vuosina 2019—2020 (8/2020) noin 300 kielteisen päätöksen saanutta turvapaikanhakijaa sai työntekijän oleskeluluvan. Monilla työllistyneistä mutta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista henkilöistä ei ole kuitenkaan tosiasiallista mahdollisuutta työntekijän oleskelulupaan. Vaikka kaikki muut työntekijän oleskeluluvan edellytykset täyttyisivät, ei muuta kuin kansainväliseen suojeluun perustuvaa oleskelulupaa myönnetä ilman oleskeluluvan myöntämisen yleisenä edellytyksenä olevaa voimassa olevaa matkustusasiakirjaa. 

Turvapaikanhakijana maastaan paenneelta henkilöltä saattaa olosuhteiden pakosta puuttua hallustaan matkustusasiakirja tai hänellä ei ole ollut mahdollisuutta saada sellaista maansa viranomaisilta. Lähin passeja myöntävä edustusto voi olla toisessa maassa, jonne matkustaminen on niin ikään mahdotonta puuttuvan matkustusasiakirjan vuoksi, tai Suomi ei tunnusta maan kansallista passia. 

Ulkomaalaislain mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle voidaan myöntää muukalaispassi, jos hän ei voi saada passia kotimaansa viranomaiselta tai jos hän on kansalaisuudeton tai muukalaispassin myöntämiseen on muu erityinen syy. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan työperusteista oleskelulupaa ei pidetä erityisenä syynä korvata kansallinen matkustusasiakirja muukalaispassilla. 

Olisi niin yksilön kuin koko yhteiskunnan etu, että maassa olevat ihmiset voivat tehdä työtä, maksaa veroja ja ottaa osaa yhteiskuntaan sen sijaan, että työnteko estetään ja heidät ajetaan yhteiskunnan marginaaliin, hyväksikäytön ja rikollisuuden vaaraan sekä harmaan talouden piiriin.