Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on ottaa käyttöön lyhytaikainen oleskelulupa. Se voidaan myöntää henkilöille, jotka ovat joutuneet laittoman maahanmuuton tai ihmiskaupan uhreiksi ja jotka tekevät yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa näiden rikosten tekijöiden vastaisessa toiminnassa. Direktiivin tarkoituksena ei ole todistajien tai uhrien suojelu vaan oleskeluluvan käyttöönotto.

Direktiivin mukainen uhri on täysi-ikäinen kolmannen maan kansalainen, jolle laittomassa maahanmuutossa avustamiseen tai ihmiskauppaan liittyvät teot ovat aiheuttaneet välitöntä haittaa.

Lyhytaikainen oleskelulupa myönnetään sellaisille henkilöille, joita tutkinta- ja syyteviranomaiset voivat perustellusti pitää uhreina.

Direktiivin mukainen lyhytaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos uhri ei ole noudattanut luvan myöntämisen perusedellytyksiä tai jos viranomaiset katsovat, että yhteistyö perustuu vilppiin tai petokseen. Tämän lisäksi lupa voidaan peruuttaa yleiseen järjestykseen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä.

Valtioneuvoston kanta

Kaikki ehdotuksesta pyydetyt lausunnot eivät vielä ole saapuneet eikä yksityiskohtaisen valtioneuvoston kannan esittäminen tässä vaiheessa ole mahdollista. Kantaa tarkennetaan ehdotuksen ensimmäisen lukukerran jälkeen, kun tarkempi kuva komission tavoitteista on muodostettu. Myös muiden hallinnonalojen lausuntojen perusteella voidaan hahmottaa direktiiviehdotuksen vaikutukset kotimaiseen lainsäädäntöön.

Suomi tukee laittoman maahanmuuton torjuntaa sekä kannattaa erityisesti sellaista toimintaa, joka estää ihmiskauppaa, jossa käytetään maahanmuuttajia mm. taloudellisesti hyväksi. Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti tällaisten rikosten uhrien ihmisoikeudet on taattava ottaen erityisesti huomioon naisten ja lasten ongelmat. Jäsenvaltioiden on yhdessä Europolin kanssa pyrittävä rikollisverkostojen tunnistamiseen ja hajottamiseen. Direktiiviehdotus voisi olla hyvä askel tämän päämäärän saavuttamiselle.

Ehdotuksessa olisi kuitenkin tärkeätä tehdä selvä ero ihmiskaupan ja ihmisten salakuljetuksen välillä. Myös tähän liittyvää uhri-käsitettä tulisi tässä yhteydessä pohtia, jotta todelliset uhrit erotettaisiin uhriksi tekeytyvistä. Tämän vuoksi olisi kannatettavaa, jos direktiivissä määriteltäisiin uhrin käsite.

Tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten lausunnoille annetaan direktiivissä suuri merkitys. Mikäli nämä viranomaiset katsovat, että uhrin yhteistyö on tarpeen, ulkomaalaisviranomaisilla ei ole harkintavaltaa oleskeluluvan myöntämisen osalta muuten kuin yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvissä seikoissa.

Lyhytaikaisen oleskeluluvan voimassaolon päättymisen jälkeinen tilanne on ehdotuksessa jätetty turhan avoimeksi. Siinä viitataan kansalliseen ulkomaalaislainsäädäntöön ja siihen, että jos henkilö hakee lupaa muulla perusteella, jäsenvaltioiden on harkinnassaan otettava huomioon hänen osallistumisensa yhteistyöhön. Koska henkilö ei tiedä, onko hän oikeutettu jäämään maahan lyhytaikaisen luvan umpeutumisen jälkeen, tämä voi mahdollisesti johtaa siihen, ettei kuuden kuukauden väliaikaista lupaa katsota riittävän hyväksi kannustimeksi yhteistyöhön viranomaisten kanssa. Tämän direktiivin tavoite ei kuitenkaan ole oleskelulupakäytännön yleisempi harmonisointi.

Voidaan todeta, että direktiivi on kirjoitettu jäsenvaltioiden ja näiden viranomaisten näkökulmasta ja uhrin asema esimerkiksi tilanteissa, jolloin heitä ei voida poistaa maasta, on epäselvä ja vaatii tarkennusta.

Joissakin jäsenvaltioissa on jo olemassa ehdotusta vastaavaa lainsäädäntöä ja joissakin oleskelulupasäännöksiä voidaan joustavasti soveltaa ehdotuksen mukaisesti. Tämä olisi periaatteessa mahdollista Suomessakin; luvan myöntämiseen voitaisiin mahdollisesti soveltaa ulkomaalaislain 20 § 1 mom. 3 kohtaa.