Komissio on antanut keväällä 2016 tiedonannon yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisesta (Common European Asylum System). Tiedonannossa tarkoitettu ensimmäinen CEAS-lainsäädäntöpaketti, joka koskee Dublin-asetusta (HaVL 34/2016 vp ja HaVL 17/2017 vp — U 31/2016 vp), Eurodac-rekisteriä (HaVL 31/2016 vp, HaVL 8/2017 vp ja HaVL 18/2017 vp — U 30/2016 vp) ja Euroopan unionin turvapaikkavirastoa (HaVL 33/2016 vp, HaVL 47/2016 vp ja HaVL 14/2017 vp — U 29/2016 vp), on annettu toukokuussa 2016. Sen lisäksi komissio on antanut toisen säädösehdotuskokonaisuuden heinäkuussa 2016: määritelmäasetus (HaVL 36/2016 vp ja HaVL 13/2017 vp — U 35/2016 vp), menettelyasetus (HaVL 35/2016 vp — U 34/2016 vp) ja vastaanottodirektiivi (HaVL 37/2016 vp — U 37/2016 vp).
Jälkimmäisen lainsäädäntöpaketin yhteydessä komissio on antanut laillisten maahantuloväylien lisäämiseksi valiokunnan käsiteltävänä olevan ehdotuksen asetukseksi uudelleensijoittamisesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän lisäksi myös laillisia maahantuloväyliä kehitetään. Valiokunta on antanut asiassa aiemmin lausunnon HaVL 38/2016 vp.
Uudelleensijoittamista koskevalla asetusehdotuksella on tarkoitus parantaa suojelun tarpeessa olevien ihmisten laillista ja turvallista pääsyä jäsenvaltioiden alueelle sekä samalla vähentää laajamittaista hallitsematonta maahantuloa. Tavoitteena on yhtenäistää jäsenvaltioiden uudelleensijoittamiskäytännöt luomalla toiminnalle ensimmäistä kertaa yhteiset säännöt. Valiokunta kannattaa aiempaa jäsennellympää, vahvempaa, pysyvämpää ja kollektiivisempaa lähestymistapaa uudelleensijoittamiseen EU:n tasolla. Valiokunta tähdentää, että uudelleensijoittamismenettelyn kehittämisellä tulee tavoitella osaltaan sitä, että EU:n alueelle kohdistuva laittoman maahantulon paine vähenee. Samalla voidaan estää ihmissalakuljetusverkostoja hyötymästä tilanteesta ja vähentää niiden valtioiden painetta, joihin suuri määrä kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ihmisiä on joutunut siirtymään.
Suomessa ja eräissä muissa jäsenvaltioissa on harjoitettu uudelleensijoittamista eli kiintiöpakolaistoimintaa jo pitkään. Uudelleensijoittamistoiminnalla voidaan auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia pakolaisia. Se lisää myös mahdollisuuksia hallitumpaan ja ennakoitavampaan maahantuloon. EU:n uudelleensijoittamisen ja humanitaarisen maahanpääsyn kehys tukee näitä tavoitteita.
Valiokunta on asiasta aiemmin antamassaan lausunnossa korostanut, että uudelleensijoittamistyöhön on saatava osallistumaan myös ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole tähän saakka kantaneet asianmukaisesti vastuutaan tässä työssä. Muuttoliikekriisin hallinta edellyttää jäsenvaltioiden yhteisiä ja yhtenäisiä johdonmukaisia toimenpiteitä sääntöjen hyväksymisessä sekä niiden toimeenpanossa ja soveltamisessa. Saadun selvityksen perusteella neuvoston työryhmätyöskentelyssä suuri osa jäsenvaltioista on kiinnostunut osallistumaan uudelleensijoittamiseen.
Suomella on vakiintunut ja hyvin toimiva kiintiöpakolaisten valintamenettely. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudelleensijoittamismenettelyä voidaan jatkossakin toteuttaa selkeillä ja tehokkailla menettelyillä hallinnollista taakkaa lisäämättä. Suomen hyvät käytänteet uudelleensijoittamisprosessissa liittyvät erityisesti turvallisuusnäkökohtien ja kotoutumisen edellytysten huomioon ottamiseen. Näiden käytänteiden jatkuminen tulee varmistaa myös EU:n yhteisessä järjestelmässä.
Ehdotus ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan hyväksyä ja panna täytäntöön kansallisia uudelleensijoittamisjärjestelyjä, jos ne eivät vaaranna ehdotetun asetuksen mukaisten unionin tavoitteiden saavuttamista. Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltioita on tarkoitus tukea taloudellisesti 10 000 eurolla kutakin uudelleen sijoitettavaa kohden vain silloin, kun uudelleen sijoittaminen tapahtuu säädettävän asetuksen mukaisesti. Nykyisin AMIF-rahastosta maksettava tuki on 6 000 euroa uudelleensijoitettavaa kohti. Valiokunta ei ole aiemmassa lausunnossaan kannattanut tuen maksamista vain EU:n uudelleensijoittamistoiminnalle, koska se käytännössä vähentää kansallisen pakolaiskiintiön käyttömahdollisuutta jatkossa. Valiokunta pitääkin myönteisenä, että neuvotteluissa on nyt päästy siihen, että myös kansallisia menettelyjä tuetaan 6 000 eurolla uudelleensijoitettavaa kohti. Suomen kannalta on keskeistä, että myös kansallisia ohjelmia tuetaan taloudellisesti.
Ehdotuksella on tarkoitus ottaa käyttöön unionin uudelleensijoittamiskehys, jonka puitteissa tietty määrä kansainvälistä suojelua tarvitsevia kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä sijoitettaisiin jäsenvaltioiden alueelle vuosittain. Kehyksen täytäntöönpanoon kuuluu uudelleensijoittamisohjelman vahvistaminen. Siinä määriteltäisiin tarkemmin, mistä valtioista tai miltä alueilta uudelleen sijoittaminen tapahtuu ja miten eri jäsenvaltiot osallistuvat ohjelmaan. Puheenjohtajan uusimmassa kompromissiehdotuksessa on ehdotettu uudelleensijoittamisen ja humanitaarisen maahanpääsyn suunnitelman ja -ohjelman yhdistämistä kaksivuotiseksi suunnitelmaksi. Näin jäsenvaltiot tietäisivät ennen EU-kehykseen sitoutumistaan sijoittamisen maantieteelliset prioriteetit sekä mahdollisesti myös ne alueet ja valtiot, joista uudelleensijoittaminen tapahtuisi. Saadun selvityksen mukaan komissio kuitenkin vastustaa puheenjohtajan kompromissiehdotusta. Valiokunta korostaa, että jäsenvaltiolla tulee olla käytössään mahdollisimman paljon tietoa ennen kuin se tekee päätöksen kaksivuotiseen ohjelmaan sitoutumisesta.
Uudelleensijoittamisen ja humanitaarisen maahanpääsyn suunnitelman on tarkoitus sisältää sijoitettavien henkilöiden maksimimäärä sekä tästä määrästä ns. hätätapauksiin käytettävä osuus. Lisäksi suunnitelman on määrä sisältää uutena elementtinä akuutteihin tilanteisiin vastaamiseen tarkoitettu varautumispooli. Jäsenvaltiot ilmoittavat EU-kehykseen sitoutuessaan sijoitettavien henkilöiden lukumäärän. Valiokunta pitää valitettavana, että sijoittavien henkilöiden määrästä ei ole vielä esitetty arviota. Tämä vaikeuttaa huomattavasti kannanmuodostusta asiassa.
Valiokunta on aiemmassa lausunnossaan todennut, että Suomen tulisi voida jatkossakin vuosittain päättää uudelleen sijoittamiensa henkilöiden määristä niin, ettei jäsenvaltiota velvoitettaisi uudelleen sijoittamaan tiettyä osuutta EU:n alueelle uudelleensijoitettavien määristä. Tämän vuoksi valiokunta pitää myönteisenä, että puheenjohtajan kompromissitekstissä ilmaistaan aiempaa selkeämmin, että mainittuun EU-kehykseen osallistuminen on jäsenvaltioille vapaaehtoista.
Uudelleensijoittamisella vastataan tarpeeseen sijoittaa niitä henkilöitä, jotka eniten tarvitsevat kansainvälistä suojelua. Suomi on asetusehdotuksen käsittelyssä painottanut YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n roolia. Ehdotuksen käsittelyn yhteydessä UNHCR:n rooli onkin Suomen tavoitteiden mukaisesti korostunut, ja uudelleensijoittamisen ehdotetaan tapahtuvan sen esityksestä.
EU:n uudelleensijoittamisohjelmaan kuuluisi ehdotuksen mukaan myös humanitaarinen maahanpääsy. Suomi ei ole kannattanut humanitaarisen maahanpääsyn, joka ei ole käytössä Suomessa, sisältymistä asetukseen. Saadun selvityksen mukaan suuret EU:n jäsenvaltiot ottavat humanitaarisen maahanpääsyn kautta merkittäviä määriä henkilöitä, minkä vuoksi humanitaarisen maahanpääsyn sisältyminen asetukseen on EU-tasolla katsottu tärkeäksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että humanitaariseen maahanpääsyyn osallistuminen on vapaaehtoista.
Asetushdotuksesta on useiden jäsenvaltioiden toiveen mukaisesti poistettu nopeutettu menettely, jonka sisältö ei vastannut UNHCR:n hätämenettelyä. Alkuperäisen tekstin mukaan nopeutetussa menettelyssä henkilölle ei olisi annettu pakolaisasemaa eikä menettely vastannut nopeudeltaan (4 kk) hätätapauksia sijoitettaessa vaadittavaa nopeutta. Ehdotukseen on edellä mainitun sijaan lisätty hätätapausmenettely, mitä muun muassa Suomi, joka on ottanut perinteisesti vastaan hätätapauksia, on pitänyt tärkeänä.
Sisäisesti siirtymään joutuneet henkilöt on ehdotuksen käsittelyssä rajattu pois asetuksen soveltamialasta. Tämä on saadun selvityksen mukaan johtunut siitä, että pakolaisiksi määriteltäviä on huomattava määrä ja sisäisesti siirtymään joutuneiden kuuluminen soveltamisalaan voisi vähentää pakolaisiksi määriteltävien mahdollisuuksia uudelleensijoittamispaikkaan.
Käsittelyn kuluessa uudelleensijoittamisen edellytykset ovat muotoutuneet vastaamaan UNHCR:n määrittelemiä edellytyksiä. Kansainvälisen suojelun tarpeen lisäksi edellytyksenä on haavoittuva asema esimerkiksi kidutuksen, alaikäisyyden, sukupuolen tai terveydentilan vuoksi. Erona UNHCR:n kriteereihin ehdotuksessa on lisäksi yhtenä haavoittuvuuskategoriana vammaiset henkilöt, mikä on hyvin linjassa Suomen muun vammaisia koskevan kansainvälisen politiikan kanssa. Sitä vastoin sosio-ekonomisista syistä haavoittuvassa asemassa olevat on suljettu pois ehdotuksesta Suomen ja monien muiden jäsenvaltioiden toivomuksesta.
Yhteenvetona valiokunta toteaa, että asetusehdotuksen käsittely on saadun selvityksen mukaan edennyt Suomen keskeisten neuvottelutavoitteiden kannalta myönteisesti. Valiokunta kuitenkin korostaa, että asetusehdotuksen vaikutuksia ei vielä voida kattavasti arvioida, koska esimerkiksi arviota uudelleensijoitettavien henkilöiden määrästä ei ole käytettävissä. Jatkoneuvotteluissa tulee vielä pyrkiä siihen, että kansallisessa menettelyssä tehtävää uudelleensijoittamista tuetaan taloudellisesti samalla summalla kuin ehdotettua EU:n menettelyä.