Ehdotus

Jatkokirjelmässä on kyse komission 8.7.2014 antamasta tiedonannosta, joka koskee tilannetietoisuuden parantamista vahvistamalla merivalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä (COM(2014) 451 final). Tiedonannossa komissio esittelee toimenpiteitä EU:n yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön kehittämiseksi. Tietojenvaihdon parantaminen merivalvontaviranomaisten välillä on yksi EU:n yhdennetyn meripolitiikan keskeisistä strategisista tavoitteista ja EU:n meriturvallisuusstrategian tärkeä osatekijä.

EU:n yhteinen merialan tietojenvaihtoympäristö on vapaaehtoinen, yhteistyöhön perustuva prosessi, joka ei korvaa nykyisiä tietojenvaihtojärjestelmiä eikä ole päällekkäinen niiden kanssa, eikä se vaikuta jäsenvaltioiden hallintorakenteisiin, voimassa olevaan EU-lainsäädäntöön ja käynnissä oleviin hankkeisiin. Sen avulla pyritään varmistamaan, että yhden merenkulkuviranomaisen keräämät valvontatiedot, joiden arvioidaan olevan tarpeellisia toisten viranomaisten operatiivisen toiminnan kannalta, voidaan jakaa ottaen kuitenkin huomioon muun muassa henkilötietoja koskevat EU:n tietosuojavaatimukset.

Komissio aikoo muun muassa käynnistää hankkeen tietojenvaihtoympäristön testaamiseksi, laatia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tietojenvaihtoympäristön käsikirjan, tukea merivalvontajärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistavien standardien kehittämistä, jatkaa lainsäädännön ja hallintorakenteiden tarkastelua sekä ottaa käyttöön arviointimenettelyn, jolla arvioidaan tietojenvaihtoympäristön täytäntöönpanoa ja lisätoimien tarvetta.

Valtioneuvoston kanta

Kanta täsmentää ja täydentää vuosien 2009 ja 2010 tiedonantoihin määriteltyjä tavoitteita ja kantoja.

Suomi kannattaa viranomaisten välisen tietojenvaihdon ja yhteistyön lisäämistä ja edistää osaltaan niiden toteuttamista.

Suomi pitää hyvänä, että komission tiedonannon tavoitteena on tarkastella nykytilannetta ja tunnistaa lisätoimia vaativia aloja tiedonvaihdon nykytilan perustella. EU:n yhteinen merialan tietojenvaihtoympäristö on tiedonannon mukaan vapaaehtoinen, yhteistyöhön perustuva prosessi Euroopan unionissa.

Ehdotetut lisätoimet ovat em. periaatteiden mukaisesti suositusluonteisia sisältäen mm. kehittämishankkeita ja muita jäsenvaltioita tukevia toimia. Tiedonannon ehdotuksilla ei myöskään ole tarkoitus korvata nykyisiä tietojenvaihtojärjestelmiä, eivätkä ne vaikuta jäsenvaltioiden hallintorakenteisiin, voimassa olevaan EU:n lainsäädäntöön tällä alalla eikä käynnissä oleviin EU-tason aloitteisiin.

Suomi pitää tärkeänä, että ehdotettu, suosituksia sisältävän merialan tietojenvaihtoympäristöä koskevan käsikirjan laatiminen tehdään yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja siinä huomioidaan EU- lainsäädännön asettamat velvoitteet jäsenvaltioille sekä viranomaisten keräämien tietojen luottamuksellisuutta ja tietoturvallisuutta koskevat vaatimukset.

On tärkeää, että komission tuella tehtävässä standardien ja tietomallien kehittämisessä huomioidaan jo käytössä olevat standardit ja arvioidaan luotettavasti, millaisia teknisiä, taloudellisia ja hallinnollisia vaikutuksia uusilla standardeilla olisi jo käytössä oleviin järjestelmiin ja niiden tietoturvallisuuteen sekä järjestelmien ylläpitokustannuksiin.

Lainsäännön tarpeen ja tietojenvaihtoympäristön hallinnointiin vaadittavien rakenteiden tarkasteluun liittyen Suomi korostaa mahdollisten lainsääntöaloitteiden oikeusperustan määrittelyn tärkeyttä. Uusien hallintorakenteiden ja menettelyjen luomista olisi vältettävä.

Suomi korostaa jatkotyössä tehtävien toimenpide-ehdotusten vaikutusten arvioinnin tärkeyttä erityisesti jäsenvaltioiden osalta. Tarkempaa arviointia vaatisivat erityisesti uusia standardeja ja IT-ratkaisuja käsittelevät hankkeet. Suomi kiinnittää huomiota toimenpiteiden kustannustehokkuuteen ja vaikuttavuuteen. Suomi ottaa mahdollisiin rahoituskysymyksiin kantaa myöhemmässä vaiheessa.

Suomi tukee komission aikomusta kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan merialan tietojenvaihdon nykyaikaistamista ja edelleen parantamaan viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Lisäksi Suomi näkee hyvänä, että komissio kannustaa jäsenvaltioita oppimaan toisiltaan.

Suomi kiinnittää huomiota tiedonannon sisäisiin ristiriitaisuuksiin. Lähtökohtana tiedonannossa on se, että tietojenvaihtoympäristö on vapaaehtoinen, yhteistyöhön perustuva prosessi Euroopan unionissa, jota komissio aikoo edistää EU:n rahoittamilla projekteilla sekä käsikirjan ja standardien laatimisella. Loppupäätelmissä komissio kuitenkin toteaa, että kansallisella tasolla on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tietojenvaihto voi toteutua asianomaisten viranomaisten ja etenkin siviili- ja sotilasviranomaisten välillä. Komissio kannustaa jäsenvaltioita oppimaan toisiltaan ja panemaan täytäntöön yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön kansallisella tasolla sen toimintamallin mukaisesti, joka kehitettiin EU:n tasolla EU:n yhteisen yhteistä merialan tietojenvaihtoympäristöä varten. Tätä tietomallia ei kuitenkaan esitellä tiedonannossa, vaan komissio ilmoittaa tiedonannossa tukevansa standardien ja tietomallin kehittämistä.

Niiltä osin kuin tietojen kerääminen ja vaihtaminen perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-lainsäädäntöön jäsenvaltioilla ei käytännössä ole liikkumavaraa vapaaehtoisten toimien suuntaan, vaan ne joutuvat noudattamaan tietojen keräämistä, käyttämistä ja vaihtamista koskevia säännöksiä. Käytännössä kaikki kauppa-aluksia koskeva tietojen kerääminen ja vaihtaminen kuuluu tähän kategoriaan. Kauppa-alukset puolestaan muodostavat pääosan meriliikenteestä.

Jonkinlaista ristiriitaa on myös siinä, että vaikka kyseessä on vapaaehtoinen prosessi, joka on tiedonannon mukaan jäsenvaltioiden suvereniteettiin kuuluva asia ja siten toissijaisuusperiaatteen mukaan jäsenvaltioiden vastuulla, niin komissio kuitenkin aikoo arvioida tietojenvaihtoympäristön täytäntöönpanoa ja lisätoimien tarvetta.

Merellisen turvallisuusstrategiaan liittyen Suomi toteaa, että strategian jatkotoimien valmistelussa neuvostossa on syytä huomioida tiedonannossa esitetty periaate, että merialan tietojenvaihtoympäristön kehittäminen on vapaaehtoinen, yhteistyöhön perustuva prosessi, joka ei vaikuta EU:n lainsäädäntöön eikä jäsenvaltioiden hallintorakenteisiin eikä käynnissä oleviin EU-tason aloitteisiin.