Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Komission ehdotuksessa seuraaviksi rahoitusnäkymiksi on tarkoitus määritellä Euroopan unionille vuosiksi 2007—2013 asetettavat tavoitteet ja rahoitusmahdollisuudet. Rahoitusnäkymien mukaan EU:n toiminnassa tulisi keskittyä ensisijaisesti tavoitteisiin, jotka liittyvät kilpailukykyyn, koheesioon, kestävään kehitykseen, unionin kansalaisuuteen ja unionin ulkoisiin toimiin. Tiedonannossa käsitellään resurssien sopeuttamista tavoitteisiin, välineitä, hallintotapaa ja rahoitusjärjestelmää. Lisäksi tiedonannossa käsitellään politiikkalohkojen, ohjelmien ja toimien tuottamaa lisäarvoa koko unionille ja kansalaisille sekä rahoitusinstrumenttien yksinkertaistamismahdollisuuksia.

Komission esityksen mukaan maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä vuosina 2007—2013 on 1 025 miljardia euroa vuoden 2004 hinnoin. Komission esityksessä merkittävin osa EU:n varoista kohdennettaisiin edelleen maatalouden sekä alue- ja rakennepolitiikan menoihin. Niiden osuus kokonaissitoumuksista olisi noin 69 prosenttia vuonna 2013, kun niiden osuudeksi vuonna 2006 arvioidaan runsaat 76 prosenttia.

Kasvua ja työllisyyttä edistävään kilpailukykyyn ehdotetaan varattavaksi kaudelle 2007—2013 133 miljardia euroa. Luonnonvarojen kestävän hallinnan ja suojelun otsakkeen kokonaismäärärahat ovat 417 miljardia euroa, josta maatalouden osuus on 72 prosenttia (310 miljardia euroa). Otsakkeen "unionin kansalaisuus sekä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue" määrärahoja lisätään siten, että ne ovat tulevalla kaudella yhteensä 19 miljardia euroa. Ulkosuhdeohjelmien kokonaismäärärahat kaudella 2007—2013 ovat 96 miljardia euroa.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvoston kannat koheesiopolitiikkaan, otsakkeeseen "unionin kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus" sekä ulkoisiin toimiin ovat seuraavat. Muilta osin valtioneuvoston kannat ilmenevät valtioneuvoston kirjelmästä.

Koheesiopolitiikka

• 31. Alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tulee olla keskeinen unionin toiminnan perusta. Sen toteuttamiseksi tarvitaan tehokkaampaa rakenne- ja työllisyyspolitiikkaa. Suomi katsoo, että alueellisen koheesion, kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämisen tulee olla uusien rahoituskehysten 2007—2013 sisällön ja resursoinnin kulmakivi.
• 32. Alue- ja rakennepolitiikassa tulee pyrkiä tasapainoiseen, innovoivaan rakennepoliittiseen rahoitusratkaisuun, joka tyydyttää kaikkia jäsenmaita. Rakennepolitiikan uudistus tuleekin kytkeä Lissabonin ja Göteborgin strategian toimeenpanoon. Työllisyys- ja osaamistavoitteiden rahoituksen tulee säilyä suhteellisesti vähintään nykytasolla. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan komission esitysten pohjalta alue- ja rakennepoliittisia resursseja suunnilleen 0,40 % EU:n bruttokansantulosta. Suomi pitää myönteisenä komission ehdotukseen sisältyvää vahvaa ympäristöpainotusta sekä konvergenssi- että alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteissa.
• 33. Suomi pitää kynnyskysymyksenä sitä, että sen pohjoiset ja itäiset erittäin harvaan asutut alueet saadaan korkeimman aluetuen piiriin myös jatkossa.

Itä- ja Pohjois-Suomea koskevan ratkaisun arvioinnissa merkityksellisintä on tuen mahdollisimman korkea taso ja pysyvyys sekä yritystukien ja maaseudun kehittämistukien tason säilyminen nykyisessä laajuudessa. Paras menettelytapa tämän tavoitteen toteuttamiseksi on sisällyttää mainitut alueet rakennerahastoyleisasetuksen artiklaan 5 (konvergenssitavoite) omaksi alakohdaksi. Suomi näkee, että näin voidaan taata sellaiset resurssit ja keinovalikoima, joka vastaa niiden rakenneongelmien vakavuuteen. Unionin hallitusten ja jäsenvaltioiden edustajat antoivat kesäkuussa 2004 poliittisen hyväksynnän pohjoisten erittäin harvaan asuttujen alueiden erityiskohtelun säilymiselle. Tämä erityiskohtelu, joka perustuu Suomen liittymissopimukseen, on sisällytetty uuden perustuslaillisen sopimuksen artiklaan III-220 ja liittymissopimuksia koskevan pöytäkirjan numero 8 artiklaan 63.

• 34. Suomen näkemyksen mukaan komission ehdottama rakennerahastojen määrän vähentäminen kolmeen on hallintoa ja eri menettelyjä yksinkertaistava sekä alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanoa tehostava toimi, ja näin ollen kannatettavissa.
• 35. Suomi hyväksyy lähtökohtaisesti komission esittämät kolme tavoitetta.
• 36. Euroopan investointipankin ja investointirahaston rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämistä koheesiopolitiikassa tulee lisätä komission esityksen mukaisesti.
• 37. Suomi puoltaa 4 %:n jäsenmaakohtaista BKT-kattoa.
• 38. Yksinkertaistaminen, tehostaminen ja varojen vaikuttavan käytön varmistaminen on selkeästi asetettu Suomen tavoitteeksi rakennerahastojen ohjelmatyössä ja hallinnoinnissa. Komission ehdotukset ovat tältä osin oikeansuuntaisia, mutta eivät riittäviä. Rahoituksen vaikuttavuutta on nykyistä selkeämmin pystyttävä seuraamaan sekä unionin tasolla että jäsenvaltioissa. Suomi katsoo, että valvontaa koskevien ehdotusten päälinjat ovat periaatetasolla oikeansuuntaisia ja hyväksyttäviä. Esitysten ja niiden vaikutusten arviointia tulee jatkaa ja siinä yhteydessä täsmentää Suomen kantoja.

Unionin kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus

• 46. On tärkeää, että rahoituskehyksissä annetaan näille asioille enemmän painoarvoa, vaikka niiden edellyttämät määrärahat ovat pieniä muihin politiikkalohkoihin ja meno-otsakkeisiin verrattuna. Painopisteen tulee olla ensisijaisesti oikeus- ja sisäasioihin liittyvissä kysymyksissä.
• 47. Komission ehdottama otsake on sisällöltään hajanainen eikä sisällä kokonaisnäkemystä. Useimmat määrärahatarpeet lähtevät politiikkavolyymien asettamisesta, mikä ei voi olla rahoituskehysten laadinnan lähtökohta. Komission tuleekin esittää tämän monia aloja käsittävän otsakkeen määrärahajakauma ohjelmittain/rahoitusinstrumenteittain. Komission tulee selvittää, mikä olisi tämän otsakkeen varsinainen ydinprioriteetti tulevalla kaudella. Vasta tämän jälkeen voidaan tarkemmin arvioida otsakkeen alaotsakkeiden sisältöjä ja yksityiskohtaista jakoa.
• 48. Näiden politiikka-alojen toteuttamisessa tulee lähtökohtina olla lisäarvon tuottaminen ja subsidiariteetin kunnioittaminen. Näissä puitteissa Suomi pitää perusteltuna määrärahojen kasvattamista noin 50 %:lla siten, että kokonaistaso vuonna 2013 olisi noin 2,1 mrd. euroa.
• 49. Ylikansallista toimivaltaa itsenäisesti käyttävän eurooppalaisen rajavalvontaviranomaisen muodostaminen ei ole mitenkään hyväksyttävissä. Yhteisörahoituksen mahdollista lisäämistä ei tule myöskään käyttää edellä kuvatun kaltaisen EU-viranomaisen perustamiseksi. Ulkorajavalvonnan tulee jatkossakin perustua jäsenvaltioiden kansallisten rajaturvallisuusviranomaisten toimintaan, joka rahoitetaan ensisijaisesti kansallisista budjeteista. Yhteisörahoitusta on paikallaan lisätä yhteismitallisten kriteerien perusteella erityisesti yhteisten operaatioiden rahoittamiseksi sekä jäsenvaltioiden yhteisiin, rajavalvontainfrastruktuuria kehittäviin hankintoihin.
• 50. Maahanmuuttajien kotouttamiseen ei voida asettaa määrällisiä tavoitteita. Subsidiariteetin noudattaminen on tässä yhteydessä olennaista.
• 51. Perushyödykkeiden ja -palveluiden saatavuus on ensisijaisesti kansallisen tason vastuisiin kuuluvaa. Unionitasolla tulee keskittyä suoja-, turvallisuus- ja ympäristönormien kehittämiseen, tiukentamiseen ja soveltamiseen nykyistä tehokkaammin.
• 52. Solidaarisuusrahaston kattamia toimintoja tulee jatkaa nykyiseltä pohjalta. Rahaston säädösperustaa tulee tarkentaa, mihin katastrofeihin ja millä perusteilla ja kriteereillä solidaarisuusrahaston tukea voidaan tarvittaessa jatkossa antaa. Nykyinen tukikäytäntö ei ole täyttänyt kaikkia asetuksen mukaisia kriteereitä. Kansalaisten suojeleminen laajamittaisilta katastrofeilta ei kuitenkaan edellytä solidaarisuusrahastoa varten määrärahan varaamista budjettiin vuosittain. Tulee soveltaa nykyistä käytäntöä eli rahoituskehysten ulkopuolista menettelyä.
• 53. Rahaston toiminnan tulee keskittyä puhtaasti luonnonkatastrofien ja muiden alueellisten katastrofien tuhojen kattamiseen.
• 54. Suomi ei myöskään puolla solidaarisuusrahaston ja sisäisen turvallisuuden asioiden yhdistämistä yhdeksi rahastoksi. Kumpaakin toimintaa varten tarvitaan omat oikeusperustansa.

Ulkoiset toimet, EU maailmanlaajuisena toimijana

• 55. Entistä yksinkertaisempi rakenne ulkosuhteiden alalla, joka merkitsisi yli 100 erilaisen nykyisin käytössä olevan välineen korvaamista kuudella koordinoidummalla välineellä, on periaatteessa hyvä. Komission helmikuisessa rahoituskehystiedonannossa naapuruusinstrumentti keskittyi raja-alueyhteistyöhön eikä, kuten komissio nyt esittää, myös kaikkeen muuhun taloudelliseen tukeen naapuruuspolitiikan maille. Tämän muun taloudellisen tuen tulisi olla talous- ja kehitysinstrumentissa, kuten komissio aikaisemmin esitti. Komission tuleekin esittää tarkempi selvitys välineiden rakenteesta, jotta eri välineiden valmistelua voitaisiin viedä eteenpäin.

Suomen kannalta on huolestuttavaa, että Euroopan naapuruus- ja kumppanuusinstrumentin (ENPI) kohteena mainitaan vain naapuruuspolitiikan piirissä olevat maat. Koska Venäjä ei kuulu naapuruuspolitiikan maihin eikä ole kehitysmaa, muotoilu sisältää uhan, että Venäjä on vuodesta 2007 alkaen jäämässä ulos EU:n ulkosuhderahoituksen piiristä. Venäjä on erityistapaus, johon EU:n suhteet rakentuvat kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (PCA) ja strategisen kumppanuuden neljän yhteistyöalueen puitteissa ja lisäksi EU—Venäjä-yhteistyön alueellisena elementtinä on pohjoisen ulottuvuuden politiikka.

• 56. Budjetin läpinäkyvyys on varmistettava. Siirtyminen uuteen budjettijärjestelmään vaikeuttaa vertailua nykyiseen rahoituskauteen esimerkiksi maa- ja aluetasolla. Jatkovalmistelua varten komissiolta pyydetään lisätietoja:

• nykyisen ja tulevan rahoituskauden määrärahojen siirtoineen kattava vuosittainen selvitys
• mitä uusia määrärahoja ja ohjelmia on mahdollisesti tarkoitus sisältyä (esim. määrärahoja, jotka on aikaisemmin katettu muista kuin ulkosuhdeotsakkeista)
• vertailua aikaisemman rahoituskauden määrärahojen maa- ja aluetason jakaumaan.

• 57. Suomi katsoo, että ulkosuhdeohjelmien rahoituksen tulee perustua määrärahojen reaalikasvun turvaamiseen (pl. EKR:n määrärahatarpeet) ja merkittävään ulkosuhderahoitusosuuteen.
• 58. Ulkosuhdebudjetin toimivuus edellyttää joustomahdollisuuksia, mm. allokoimattomia vuosittaisia reservejä koko ulkosuhdeotsakkeen ja -instrumenttien sisällä, riippuen koko budjettia koskevista joustoelementeistä.
• 59. Vuosittaiset reservit ovat erityisen tarpeellisia odottamattomien kriisien hoitamiseksi ja EU:n kriisinhallinnan osalta.
• 60. Kullekin rahoitusinstrumentille tulee vahvistaa omat resurssien allokointikriteerit, jotka pätevät yli maantieteellisten rajojen.
• 61. Jäsenehdokkaiksi jo hyväksyttyjen maiden lisäksi myös Länsi-Balkanin maille on annettu jäsenyysperspektiivi. Liittymistä valmisteleva rahoitusväline (IPA) tukee tätä kehitystä. Edunsaajamaiden jako tunnustettuihin ja mahdollisiin ehdokasmaihin on perusteltu. Rahoitustukien mitoituksessa tulee kuitenkin ottaa huomioon selkeästi maiden eriasteinen edistyminen, rahoitusvälineen tehokas hyödyntäminen sekä hakijamaastatus.
• 62. Unionin pitkäjänteinen kehitysyhteistyö ja sen rahoitus on turvattava. EU:n kehitysyhteistyön tulee edelleen keskittyä köyhyyden poistamiseen YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisesti tulee turvata vähiten kehittyneiden maiden asema EU:n kehitysyhteistyössä. Suomi tukee Euroopan kehitysrahaston (EKR) siirtämistä EU:n budjettiin. Päätös asiasta tulisi tehdä mahdollisimman nopeasti.
• 63. EU:n kriisinhallinta tulee kasvamaan ja laajenemaan tulevaisuudessa. Sen riittävä rahoitus tulisi turvata. Tätä tarkoitusta varten yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) varattujen määrärahojen reaalikasvu olisi turvattava. Ulkosuhdevarojen mitoituksen ohella myös niiden koherentti ja joustava käyttö sekä pitempiaikaisiin ohjelmiin että nopea irrottaminen äkillisiin kriiseihin on olennaista. Lisäksi olisi tärkeää yksinkertaistaa ja nopeuttaa rahoitukseen ym. YUTP-päätöksentekoon liittyviä menettelytapoja. Ilman reagointiajan merkittävää lyhentämistä EU ei pysty vastaamaan siihen kohdistuviin haasteisiin.
• 64. EU:n lähialueiden merkitys kasvaa unionin nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Suomen kannalta on tärkeää kehittää yhtenäinen naapuruusinstrumentti rahoittamaan rajat ylittävää ja alueellista yhteistyötä EU:n koko ulkorajalla. Raja-alueyhteistyön tulee olla unionin keskeinen prioriteetti, jonka kehittämiselle tulee turvata nykyistä suuremmat resurssit.

Suomi lähtee siitä, että pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman rahoitus tulee taata mm. ulkosuhderahoituksen tarkoituksenmukaisista rahoitusinstrumenteista.

• 65. Euroopan naapuruus- ja kumppanuusinstrumentin (ENPI) keskeisimmän pääsisällön tulee lähteä rajat ylittävästä yhteistyöstä. Uuden instrumentin tulee koskea unionin raja-alueita ml. Venäjä. Uuden instrumentin tulee olla toiminnallisesti joustava sekä yhdistää unionin ulko- ja aluepoliittiset tarpeet. Komission esitys naapuruusinstrumentin rahoituksesta kahdesta lähteestä, koheesio- ja ulkosuhdeotsakkeesta, olisi periaatteessa mahdollinen. Tämä on hyväksyttävää etenkin, jos varojen käytölle ja hallinnolle luodaan yhteiset säännöt. Suomi ottaa yksityiskohtaisemmin kantaa komission esityksen myötä.
• 66. EU:n Venäjä-yhteistyön kokonaisrahoituksen taso tulee turvata.
• 67. Makrotaloudellisen avun rahoitusinstrumentin osalta Suomi ottaa kantaa myöhemmin.