Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Euroopan komissio antoi 10.2.2004 neuvostolle ja Euroopan parlamentille tiedonannon laajentuneen unionin politiikkahaasteista ja talousarviovaroista kaudelle 2007—2013 (rahoituskehystiedonanto).

Rahoituskehystiedonanto sisältää komission esittämät painopisteet uudelle rahoituskaudelle 2007—2013 sekä katsauksen vuosittaisiin rahoituskehyksiin pääluokittain vuoden 2004 hinnoin. Komissio ehdottaa nyt seitsemän vuoden jaksoa normaalin viiden vuoden sijaan ottaen näin huomioon maatalouden tukien maksatuksen (EU-25) sekä nykyisten rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanon.

Laajentuneen unionin rahoitusnäkymille on asetettu kolme painopistettä. "Kestävän kehityksen" lähtökohtana on Lissabonin Eurooppa-neuvoston ja Göteborgin Eurooppa-neuvoston strategioiden toteuttaminen. "Kestävä kehitys" sisältää kasvun ja työllisyyden kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden koheesion sekä luonnonvarojen kestävän hallinnoinnin ja suojelun. "Eurooppalainen kansalaisuus" kattaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alat, peruspalveluiden ja -tavaroiden saatavuuden sekä eurooppalaisen kulttuurin ja monimuotoisuuden edistämisen. "EU globaalina kumppanina" käsittää lähinnä EU:n naapuruuspolitiikan ja ulkosuhdeohjelmat.

Uudessa rahoituskehyksessä 2007—2013 EU:n talousarvion määrärahat on jaettu viiteen pääluokkaan. Vertailun vuoksi on samalla esitetty vuoden 2006 menot mukautettuna uusiin pääluokkaotsakkeisiin. Vuoden 2007 talousarvion maksusitoumusmäärärahat yhteensä ovat 133 560 miljoonaa euroa ja vuonna 2013 158 450 miljoonaa euroa (v. 2006 120 688 miljoonaa euroa). Esimerkiksi kestävän kasvun pääluokassa kilpailukykypolitiikkaan on varattu vuonna 2007 12 105 miljoonaa euroa ja vuonna 2013 25 825 miljoonaa euroa (v. 2006 8 791 miljoonaa euroa) ja koheesiopolitiikkaan vuonna 2007 47 570 miljoonaa euroa ja vuonna 2013 50 960 miljoonaa euroa (v. 2006 38 791 miljoonaa euroa). Koko talousarvion maksumäärärahat yhteensä ovat vuonna 2007 124 600 miljoonaa euroa ja vuonna 2013 143 100 miljoonaa euroa (v. 2006 114 740 miljoonaa euroa).

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvoston selvitykseen sisältyy hallituksen kannanotto, joka on hyväksytty EU-ministerivaliokunnassa 11.2.2004. Hallituksen kannanotto käsittelee uusien rahoituskehysten eri lohkoja.

Hallitus katsoo, että uusilla rahoituskehyksillä on tuettava unionin poliittisia tavoitteita. Rahoituskehysten tulee tukea yleistä pyrkimystä unionin eheyden säilyttämiseen, ja niistä täytyy löytyä kaikkia jäsenvaltioita tyydyttävä ratkaisu. Hallitus pitää tärkeänä kurinalaista budjettipolitiikkaa sekä jäsenmaissa että unionissa. Uusien jäsenvaltioiden mahdollisimman nopea integroituminen on koko unionin etu, mutta myös nykyisten jäsenvaltioiden heikoimpia alueita tulee jatkossakin voida tukea.

Komission esityksiä pidetään käytännön lähtökohtana neuvotteluille. EU:n vuoteen 2010 asetetun kilpailukykytavoitteen saavuttaminen edellyttää unionin kasvumahdollisuuksien hyödyntämistä työllisyyttä ja tuottavuutta parantamalla ja rakenneuudistuksilla. EU:n budjettiresursseista yhä merkittävämmän osan tulisi kohdentua unionin tulevaisuuden kannalta tärkeisiin asioihin. Suomi tukee erityisesti komission analyysia kilpailukyvyn ja Lissabonin strategian osalta.

Suomi katsoo, että alueellisen koheesiopolitiikan ja kilpailukyvyn edistämisen tulee olla uusien rahoituskehysten 2007—2013 sisällön ja resursoinnin kulmakivi. Kasvuun tähtäävän talouspolitiikan toteuttamiseksi tarvitaan Suomen mielestä nykyistä selkeämpää ja vastuullisempaa strategiaa. Tätä tarkoitusta varten tulisi Lissabonin strategiaa tarkistaa ja tietoyhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntää täysimääräisesti eEurope-ohjelman jatkamisen avulla. Työllisyysstrategialla tulee olla aikaisempaa merkittävämpi osuus Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa.

Komission kasvua ja kilpailukykyä koskevista määrärahaesityksistä Suomi pitää tärkeänä lisätä tutkimus- ja innovaatioresursseja. Näitä varoja voidaan lisätä, jos se tuo lisäarvoa jäsenmaiden toimintaan. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon mm. tulevan tutkimuksen puiteohjelman painotukset, rakenteet ja toimintatavat. Tutkimusvarojen tulee jatkossakin edistää eurooppalaista huippuosaamista ja luoda edellytykset yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn osaamispohjaiselle kehittymiselle.

Alue- ja rakennepoliittisissa ratkaisuissa tulee pyrkiä tasapainoiseen, innovoivaan rakennepoliittiseen rahoitusratkaisuun, joka tyydyttää sekä uusia että nykyisiä jäsenmaita. Rakennepolitiikan uudistus tuleekin kytkeä Lissabonin strategian toimeenpanoon. Työllisyys- ja osaamistavoitteiden rahoituksen tulee säilyä vähintään suhteellisesti nykytasolla.

Suomen tavoitteena on edelleen, että Suomen pohjoiset ja itäiset alueet sisällytetään korkeimman aluetukiluokituksen piiriin myös tulevalla rahoituskaudella. Näiden alueiden rahoitustilanne ja rakenteellisesti muita alueita heikompi asema tunnustettiin jo Suomen liittymissopimuksessa. Tämän aseman tunnustaminen jatkossakin on Suomelle kynnyskysymys.

Maaseudun kehittämisasiat ovat jääneet komission tiedonannossa liian vähälle huomiolle. Suomi tukee komission esitystä maaseudun kehittämistoimien rahoituksen kokoamisesta yhteen. Yhteinen maatalouspolitiikka, jonka määrärahatarpeista päätettiin lokakuussa 2002 ja kesäkuussa 2003, tarvitsee rinnalleen aktiivisen maaseudun kehittämispolitiikan koko unionin alueella. Maaseudun monialayrittäjyyden ja uusien työpaikkojen syntymistä on tarpeen edistää aikaisempaa tehokkaammin myös unionin yhteisillä toimilla. Se edellyttää maaseudun kehittämistoimien resurssien lisäämistä komission esittämää enemmän, noin 20 prosenttia nykytasoon (1b) verrattuna.

Komission esitys ulkosuhteiden rahoituksesta ja sen selkiyttämisestä muodostaa toimivan pohjan keskusteluille. Ulkosuhdeohjelmien rahoituksen tulee perustua määrärahojen reaalikasvun turvaamiseen, mm. siviilikriisinhallinnan varoissa.

Rajat ylittävään ja alueelliseen yhteistyöhön kohdistettavan naapuruusinstrumentin toimeenpano on oleellinen kehitettäessä EU:n lähialuepolitiikkaa. Se edellyttää rahoituksen kasvavaa suuntaamista tämän prioriteetin mukaan. Suomi lähtee siitä, että pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman rahoitus tulee taata mm. ulkosuhderahoituksen tarkoituksenmukaisista rahoitusinstrumenteista.

Oikeus- ja sisäasioille tulisi osoittaa rahoituskehyksissä nykyistä voimakkaampi painoarvo. Suomi tukee komission esitystä luoda näille asioille oma meno-otsakkeensa.

Edellä olevien sektoripoliittisten mitoitusten pohjalta Suomi katsoo, että EU:n rahoituskehykset (sitoumukset) tulee mitoittaa tulevalla kaudella enintään noin 1,1 prosentin tasolle EU:n bruttokansantulosta. Tällä kokonaismitoituksella tulee turvata lisäresurssien osoittaminen etenkin Suomen kannalta tärkeiden ja unionin tuloksiltaan vaikuttavimpien politiikkaprioriteettien toteuttamiseen. Tätä kannanottoa tarkennetaan, kun saadaan komission lainsäädäntöehdotukset kesällä 2004.

Tulosvastuu ja avoimuus on koko EU-rahoituksen välttämättömyys. Tilivelvollisuutta toteuttavia menettelyitä tulee kehittää. Ohjelmien lukumäärää tulee vähentää sekä hallinto- ja päätöksentekoprosesseja virtaviivaistaa. EU:n rahoitusjärjestelmää tulee yksinkertaistaa merkittävästi. Suomi suhtautuu komission esittämään ns. yleiseen korjauskertoimeen yksiselitteisen kielteisesti.

Suomi ei kannata EU-veron käyttöönottoa. Suomen mukaan EU:n uusien rahoituskehysten ja rahoitusjärjestelmän uudistuksen tulee muodostaa kaikkia jäsenmaita tyydyttävä kokonaisuus, joka antaa selkeät viitteet vuoden 2013 jälkeisestä ajasta.