Yleistä

Ehdotetussa ulkomaalaislain (301/2004) muuttamisessa on kyse perheenyhdistämisen edellytysten muuttamisesta. Perheenyhdistämisen edellytyksiä tiukennetaan ottamalla käyttöön ns. perheenyhdistämisdirektiivinNeuvoston direktiivi 2003/86/EY, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, oikeudesta perheenyhdistämiseen. mahdollistamia lisäedellytyksiä direktiivin sisältämän kansallisen liikkumavaran puitteissa. Perheenyhdistämisen edellytyksiä muutetaan ottamalla käyttöön puolisoiden vähimmäisikää, alaikäisen perheenkokoajan toimeentuloa sekä asumisaikaa koskevat lisäedellytykset.  

Esityksen mukaan kaikkien lisäedellytysten keskeisenä tavoitteena on edistää kotoutumista lisäämällä maahanmuuttajan omaa vastuuta kotoutumisestaan ja muuttamalla järjestelmää velvoittavammaksi. Lisäksi tavoitteena on pyrkiä täydentämään olemassa olevia keinoja kitkeä yhteiskunnallisesti ja yksilön näkökulmasta haitallisia ilmiöitä, kuten lasten käyttämistä maahantulon välineenä sekä pakko- ja lumeavioliittoja, ja tätä kautta edistää myös sisäistä turvallisuutta. Esityksellä myös perheenyhdistämistä koskeva kansallinen politiikka ja lainsäädäntö saavuttavat verrokkimaiden yleiseurooppalaisen tason.  

Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutoksia, jotka perustuvat Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin. Näitä ovat alaikäisyyden määrittämiseen tehtävä muutos sekä kansainvälistä suojelua saaneen henkilön perheenjäsenen oleskeluluvan epäämistä kansanterveydellisen syyn nojalla koskeva muutos.  

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 11/2025 vp) mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana. 

Vähimmäisikää, toimeentuloa ja asumisaikaa koskevat edellytykset

Esityksessä ehdotetaan ulkomaalaislakiin lisättäväksi uusi 38 a §, jonka mukaan oleskeluluvan myöntäminen perhesiteen perusteella puolisolle edellyttää, että kumpikin puolisoista on täyttänyt 21 vuotta, kun oleskelulupa tulee voimaan. Edellytystä vähimmäisiästä ei sovelleta Suomen kansalaiseen myönnettäessä oleskelulupa tämän puolisolle. Edellytys koskee tilanteita, joissa perheenkokoajan maassa oleskelun perusteena on esimerkiksi työ, opiskelu taikka kansainvälinen tai tilapäinen suojelu.  

Hallintovaliokunta toteaa, että vähimmäisikävaatimus vastaa siihen huoleen, joka liittyy iän perusteella erityiseen haavoittuvuuteen joutua hyväksikäytetyksi, jos hyvin nuori henkilö avioliiton perusteella saa oleskeluoikeuden Suomeen ja oleskeluoikeus on tällöin sidottu toiseen henkilöön. Valiokunta katsoo, että kyseessä on yksi keino muiden keinojen tueksi puuttua yhteiskunnan ja yksilön näkökulmasta erittäin haitallisiin ilmiöihin. 

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty lapsen edun huomioimiseen vähimmäisikävaatimusta koskevassa sääntelyssä. Valiokunta korostaa, että lapsen edun arvioiminen ulkomaalaislain 6 §:n mukaan on osa perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen käsittelyä, kuten myös lain 66 a §:n mukainen harkinta. Vähimmäisikävaatimusta koskeva edellytys koskee puolisolle myönnettävää oleskelulupaa. Huoltajalla on edelleen voimassa olevan lain mukaan mahdollista saada oleskelulupa suhteessa lapseen ja lapsella suhteessa huoltajaansa. 

Lisäksi hallintovaliokunta toteaa perhesidepäätöksen tiedoksi antamisesta, että asiaa koskevan ulkomaalaislain 69 a §:n tarkoituksena on varmistaa, että päätökset perhesidehakemuksiin lähtökohtaisesti annetaan tiedoksi perheenyhdistämisdirektiivin edellyttämällä tavalla yhdeksän kuukauden määräajassa. Vähimmäisikää koskevan sääntelyn osalta on huomioitava myös ehdotettu 114 §:n 3 momentti, joka sisältää pakolaisaseman saaneiden perheenjäsenelle poikkeuksen toimeentuloedellytyksestä, jos perheenjäsenen hakemus jätetään kolmen kuukauden määräajassa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kyseessä on keskeinen oikeus, jonka toteutuminen tulee varmistaa yhteensovittamalla se vähimmäisikävaatimuksen kanssa. Tämän johdosta on välttämätöntä, että kolmen kuukauden määräajan katkaisevan perheenjäsenen oleskelulupahakemuksen voi näissä tilanteissa tehdä silloinkin, kun vähimmäisikä ei vielä ole täyttynyt. Käytännössä tämä tarkoittaa, että oleskelulupahakemus jää odottamaan ratkaisua yli laissa säädetyn yhdeksän kuukauden ja mahdollisesti melko pitkäänkin. Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan näissä tilanteissa kyse on lain 69 a §:ssä tarkoitetusta pidemmän käsittelyajan mahdollistavasta poikkeuksellisesta olosuhteesta, koska tavoitteena on varmistaa hakijan oikeuksien täysimääräinen toteutuminen. 

Esityksessä ehdotetaan toimeentuloedellytyksen palauttamista kansainvälistä suojelua saaneen alaikäisen henkilön perheenjäsenen ja muun omaisen oleskeluluvan edellytykseksi. Ehdotuksen tavoitteena on, että muutoksella on ehkäisevä vaikutus lasten käyttämiseen maahantulon välineenä eikä lapsia saapuisi maahan ilman huoltajaa. Hallintovaliokunta pitää tavoitetta tärkeänä. Toimeentuloedellytystä koskevan kategorisen poikkeuksen poistaminen alaikäisiltä lapsilta on yksi keinoista, joilla pyritään vähentämään kannustimia lasten hyväksikäytölle. Valiokunta toteaa, että toimeentuloedellytyksestä on jatkossakin mahdollista poiketa, jos lapsen etu tai poikkeuksellisen painava syy sitä vaatii. 

Voimassa olevassa ulkomaalaislaissa ei ole säädetty perheenkokoajaa koskevasta asumisaikavaatimuksesta perheenyhdistämisessä. Oikeus perheenyhdistämiseen syntyy tyypillisesti heti perheenkokoajan oleskeluluvan saamisen jälkeen. Esityksessä ehdotetaan, että henkilön tulee asua Suomessa kaksi vuotta ennen kuin hänen perheenjäsenensä taikka muu omaisensa voi hakea perheenyhdistämistä. Asumisaikavaatimus koskee kansainvälistä suojelua saavia. Asumisaikaa koskevasta vaatimuksesta voidaan kuitenkin yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii. 

Hallituksen esityksen mukaan kahden vuoden asumisajan tavoitteena on edistää kotoutumista. Vaikutuksia kotoutumiseen on arvioitu esityksen luvussa 4.2.7., jossa myös todetaan, että perheenyhdistämisen edellytysten tiukentamisen suhde kotoutumisen edistämiseen on vaikeasti mitattavissa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksen taustalla olevana oletuksena on, että mitä korkeampi perheenkokoajan kotoutumisaste on ja mitä pidemmän aikaa hän viettää kohdemaassa, sitä paremmin ja tehokkaammin myös hänen perheenjäsenensä kotoutuvat osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kotoutumisen lisäksi esityksen tavoitteena on pyrkiä ehkäisemään lumeavioliittoja, kun oleskelulupaa perhesiteen perusteella ei saa heti, kun perheenkokoaja saa oman oleskeluoikeutensa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan edellytyksen vaikuttavuus on sidoksissa sen mahdollisimman laajaan soveltamisalaan. 

Edellytys lapsen alaikäisyydestä

Ehdotetun 38 §:n 3 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen turvapaikan saaneen lapselle edellyttää, että lapsi on ollut alaikäinen sinä päivänä, jolloin perheenkokoaja jätti hakemuksen, jolla hänelle annettiin turvapaikka. Säännös on erityissäännös suhteessa saman pykälän 1 momentin pääsääntöön, jonka mukaan lapsen alaikäisyys määrittyy oleskelulupahakemuksen vireilletulohetken mukaan. Lapsen alaikäisyyden määrittämistä koskeva muutos perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen perheenyhdistämisdirektiivin tulkintaa koskevaan ratkaisuun asiassa C-279/20, joka koskee turvapaikkaa hakeneita pakolaisaseman saaneita perheenkokoajina toimivia vanhempia.  

Osa lausunnonantajista piti lasten yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisena, että eri suojeluasemasta riippuen alaikäisyys määritellään eri tavoin. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan (PeVL 11/2025 vp), että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, mutta sen mielestä yhdenvertaisuuden kannalta parempi vaihtoehto olisi kuitenkin turvapaikanhakijana Suomeen saapuneiden ja kiintiöpakolaisten yhdenmukainen kohtelu.  

Hallintovaliokunta toteaa saamaansa selvitykseen perustuen, että toissijaista tai tilapäistä suojelua saaneet henkilöt eivät kuulu perheenyhdistämisdirektiivin soveltamisalaan eikä edellä mainittu tuomioistuimen ratkaisu siten koske heitä, vaan he jäävät poikkeussäännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät myös kiintiöpakolaiset sillä perusteella, että he eivät tuomion mukaisesti hae turvapaikkaa pakolaisaseman saamiseksi.  

Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan alaikäisyyden määrittämistä koskevan unionin tuomioistuimen ratkaisun johdosta täysi-ikäistynyt lapsi (jälkeläinen seuraavassa sukupolvessa) tulkitaan tietyissä tilanteissa alaikäiseksi siten, että hänelle voidaan myöntää perheenjäsenen oleskelulupa suhteessa huoltajaansa. Keskeistä asiassa on, että kyse on oleskeluluvan myöntämisestä perheenjäsenelle ja tavoitteena on suojata perhe-elämää. Jos lapsi perustaa oman perheen avioitumalla, ei vastaavaa tarvetta enää ole suojata vanhemman ja lapsen perhe-elämää siten, että alaikäisyyden määrittämisestä seuraava oleskeluluvan myöntäminen on perusteltua tai unionin tuomioistuimen ratkaisullaan tavoitteleman oikeustilan mukaista.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kasvattilapsien osalta ehdotuksen tavoitteena ei ole muuttaa niitä edellytyksiä, joiden pohjalta huoltajan ja kasvattilapsen suhdetta arvioidaan. Näin ollen, jos edellytys tosiasiallisesta huollosta tai sen tarpeesta ei täyty, ei myöskään ole perusteita myöntää oleskelulupaa, vaikka alaikäisyyden määrittämistä koskeva edellytys sinänsä täyttyisikin. Myös hallituksen esityksessä (s. 51) todetaan, että täysi-ikäistyneen kasvattilapsen osalta alaikäisyyden määrittämistä koskeva muutos tulisi käytännössä sovellettavaksi biologisia lapsia harvemmin. Käytännössä tosiasiallinen huolto tai sen tarve saattaisi liittyä esimerkiksi lapsen mahdollisiin erityistarpeisiin. 

Lapsen etu

Perustuslakivaliokunta nosti lausunnossaan (PeVL 11/2025 vp) esiin huomauttaneensa aiemmin painokkaasti, että perheenyhdistämistä koskevassa päätöksenteossa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiin ja otettava huomioon ulkomaalaislain 6 §:n sääntely lapsen edusta, sekä painotti lapsen edun huomioon ottamista edelleen.  

Hallintovaliokunta toteaa, että esityksen vaikutusarviointiin sekä säätämisjärjestysperusteluihin sisältyvät lapsen etua koskevat arvioinnit. Ehdotetut säännökset sisältävät elementtejä, joilla varmistetaan lapsen edun toteutuminen. Ehdotettu puolisoiden vähimmäisikävaatimus ei sisällä erillistä poikkeamisperustetta, mutta muutos ei vaikuta oleskeluluvan myöntämiseen lapsen ja huoltajan välillä. Toimeentuloedellytyksen lapsen edun mukaisuus on juuri sitä, että sääntelyn tavoitteena on estää lasten käyttämistä maahantulon välineenä. Tavoitteena sääntelylle on, että lapsia ei lähetetä yksin Suomeen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kyseistä ryhmää koskeva voimassa olevan lain mukainen systemaattinen poikkeus toimeentuloedellytyksestä voi toimia kannustimena hyväksikäyttöön, ja siksi siitä ehdotetaan luovuttavan. Tapauskohtainen poikkeaminen toimeentuloedellytyksestä kuitenkin varmistaa lapsen edun toteutumisen. Tätä lähtökohtaa myös perustuslakivaliokunta on aiemmin korostanut lausunnossaan (PeVL 27/2016 vp). Myös asumisaikavaatimuksesta on säädetty poikkeamismahdollisuus lapsen edun perusteella. Edellä todetun perusteella hallintovaliokunta katsoo, että valmistelussa on huomioitu lapsen asema ja etu.  

Siirtymäsäännös

Lain voimaantuloon ehdotetaan siirtymäsäännöstä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tavoitteena on suojata olemassa olevaa perhe-elämää sekä välttää tilanteita, joissa jatkolupaa ei lainmuutoksen jälkeen muuten voida myöntää sen takia, että esimerkiksi voimaan tullut vähimmäisikävaatimus ei vielä täyty. Hallintovaliokunta katsoo, ettei ole perusteltua, että asiassa tehdään kielteinen päätös jatkolupahakemukseen, jonka johdosta perheenjäsen joutuu palaamaan kotimaahansa mahdollisesti lyhyehköksi ajaksi odottamaan vähimmäisikävaatimuksen täyttymistä. Käytännössä nämä tilanteet voivat johtaa valitusprosessiin, joiden kesto huomioiden henkilö todennäköisesti ehtii saavuttaa vähimmäisiän sen aikana. Valiokunta toteaa, että tällainen menettely ei ole tarkoituksenmukainen hakijan eikä viranomaisen kannalta. Asumisaikavaatimuksen soveltamisala huomioiden paluu kotimaahan ei käytännössä aina ole edes mahdollinen, jos perheenjäsenelle itselleen on myös annettu suojeluasema. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan siirtymäsäännös ei lähtökohtaisesti sovellu tilanteeseen, jossa jatkolupaa haetaan eri perhesiteen perusteella, koska siinä ei ole kyse olemassa olevan perhe-elämän suojaamisesta. Sama lähtökohta pätee tilanteisiin, joissa edellinen oleskelulupa on myönnetty muulla kuin perhesiteen perusteella.