Perustelut

Uusi ulkomaalaislaki (301/2004) on tullut voimaan vuoden 2004 toukokuun alussa. Lakia säädettäessä on ollut nähtävissä, että siihen joudutaan tekemään muutoksia sen hyväksymisen jälkeisessä lähitulevaisuudessa. Eduskunnan hyväksymään lausumaan sisältyykin ajatus, että uutta ulkomaalaislakia koskevat muutosehdotukset tulevat eduskunnan käsittelyyn nopeasti ja yksittäisinäkin asioina erillisen valmistelun pohjalta (HaVM 4/2004 vp).

Käsiteltävänä olevalla hallituksen esityksellä saatetaan ulkomaalaislaki vastaamaan perheenyhdistämisdirektiivin säännöksiä. Uuden ulkomaalaislain valmistelussa ei ole voitu ottaa huomioon kaikkia direktiivin edellyttämiä lainmuutoksia. Voimassa oleva laki vastaa joka tapauksessa varsin pitkälle kyseistä direktiiviä ja on monelta osin sitä suotuisampi ulkomaalaisen kannalta.

Lakiehdotuksella parannetaan kolmansien maiden kansalaisten edellytyksiä perhe-elämän ylläpitämiseen ja perheenyhdistämiseen. Valiokunta pitää tärkeänä esityksen lähtökohtaa edistää perheen suojelua ja perhe-elämän kunnioittamista.

Hallintovaliokunta on uutta ulkomaalaislakia koskevassa mietinnössään pitänyt asianmukaisena, että perheenjäsenen yleinen määritelmä 37 §:ssä rakentuu aiempaan tapaan suomalaisen ydinperheen sisältöä vastaavasti. Hallituksen esityksessä ehdotetaan lisättäväksi perheenjäseneksi alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa oleskelevan henkilön aviopuoliso on. Ehdotuksen mukainen lisäys mahdollistaa oleskeluluvan myöntämisen Suomessa oleskelevan henkilön aviopuolison lapsille sellaisessakin tilanteessa, jolloin aviopuoliso itse ei muuta Suomeen. Tällöin vaaditaan kuitenkin huoltajan suostumus. Jos kyseessä on yhteishuoltajuus perheenkokoajan aviopuolison ja muualla oleskelevan toisen huoltajan välillä, myönnetään oleskelulupa, jos molemmat huoltajat suostuvat siihen.

Voimassa oleva ulkomaalaislaki korostaa lapsen edun huomioon ottamista kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa. Lapsen etu on luonnollisesti yksilöllistä, ja se on sidottu lapsen elämäntilanteeseen ja -olosuhteisiin. Lasta koskevissa hallinnollisissa ja tuomioistuimissa tehtävissä ratkaisussa on keskeistä, että päätöksentekijä selvittää kokonaisvaltaisesti lapsen tilanteen ottaen samalla huomioon lapsen tarpeet ja toivomukset sekä että tältä pohjalta tehdään mahdollisimman hyvä ja oikea ratkaisu (HaVM 4/2004 vp).

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että Suomesta turvapaikkaa hakevien alaikäisten lasten määrä näyttää kasvavan. Vuonna 2004 tällaisia hakijoita on ollut yhteensä 140 ja vuonna 2005 218.

UNHCR kehottaa viranomaisia etsimään lapsen perheen mahdollisimman pian lapsen edun suojelemiseksi. Järjestö korostaa vanhempien ja muiden sukulaisten jäljittämisen merkitystä tarkoituksena luoda yhteys lapsen ja hänen vanhempiensa välille. Jäljittämisen avulla saadaan tietoa, joka tekee mahdolliseksi perheen yhdistämisen myöhemmin joko siinä maassa, jonne lapsi on turvapaikanhakijana tullut, lapsen kotimaassa tai jossakin kolmannessa maassa, jossa vanhemmat ovat.

Ratkaisutoiminnan kannalta ongelmallisimpia ovat alaikäisten yksin tulleiden lasten tekemät turvapaikkahakemukset sekä heidän tekemänsä hakemukset perheenyhdistämiseksi sen jälkeen, kun he ovat saaneet oleskeluluvan Suomeen pakolaisuuden tai suojeluntarpeen perusteella. Näissä tapauksissa lapsen todellisen edun selvittäminen saattaa olla hyvin hankalaa.

Valiokunta viittaa myös siihen haitalliseen lieveilmiöön, että jotkut vanhemmat lähettävät niin sanottuja ankkurilapsia joko yksin tai tuttavansa mukana hakemaan turvapaikkaa Euroopan unionin jäsenmaasta. Pahimmassa tapauksessa matkan järjestää ihmissalakuljettaja. Valiokunta katsoo, että ankkurilapsi-ilmiöön tulee puuttua ja etsiä keinot, joilla estetään lapsen käyttäminen maahantulosäännösten kiertämisen välineenä. Erityinen huolenaihe on se, kuinka moni ihmissalakuljettajan mukana lähetetty lapsi ei ole koskaan saapunut Suomeen, vaan on päätynyt esimerkiksi hyväksikäytön uhriksi.

Päätös perhesiteen perusteella jätettyyn oleskelulupahakemukseen on tehtävä ja annettava tiedoksi lakiehdotuksen perusteella viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä. Valiokunta korostaa sitä lähtökohtaa, että hakemus tulee käsitellä mahdollisimman pian. Lakiehdotuksen 69 a §:n perusteluissa selostetaan niitä poikkeuksellisia olosuhteita, joissa kyseisen pykälän nojalla yhdeksän kuukauden määräaika voidaan ylittää.

Saadun selvityksen mukaan hallinto-oikeuksien ratkaisutoiminnassa lukuisimmat ja vaikeimmat kysymykset koskevat sen arvioimista, onko perheside aito. Tämän tyyppistä kysymystä ei voitane nykyistä yksityiskohtaisemmin ratkaista lainsäädäntötoimin. Tähän nähden hallituksen esitys ei vaikuttane merkittävällä tavalla hallinto-oikeuksien ratkaisutoimintaan. Esitys ei aseta tuomioistuimille käsittelyaikatavoitteita. Valiokunta luottaa siihen, että hallinto-oikeudet tuntevat myös käsittelyaikojen osalta vastuunsa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että kaikille perhesiteen perusteella oleskeluluvan saaneille ulkomaalaisille annetaan oikeus tehdä ansiotyötä ilman työntekijän oleskelulupaa. Työnteon mahdollistaminen helpottaa myös maahan kotoutumista. Suomella on muutoinkin tarve edistää työperäistä maahanmuuttoa.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.