Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia viiteen ulkomaalaislaissa (301/2004) säädettyyn kokonaisuuteen. Muutokset koskevat uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ja käännyttämisen täytäntöönpanoa, kansainvälistä suojelua hakevan työnteko-oikeutta, kansainvälistä suojelua hakevan matkustusasiakirjan haltuunottoa sekä ulkomaalaislain edellytystä perheenkokoajan alaikäisyydestä. Lisäksi työvoiman saatavuusharkinnasta ehdotetaan luovuttavaksi tietyissä tilanteissa haettaessa jatkolupaa työnteon perusteella.
Hallintovaliokunta on aiemmin useissa yhteyksissä todennut ulkomaalaislain olevan lähes jatkuvan muutoksen kohteena EU-lainsäädännöstä tai kansallisista tarpeista johtuen. Seuraava suuri muutos tulee olemaan mahdollinen EU:n yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistamiseen liittyvä säädöskokonaisuus, joka muodostuu pääosin suoraan sovellettavista EU-asetuksista. Kansallisesta laista tulee tällöin kumota säännökset, joista säädetään EU-asetuksessa. Valiokunnan käsityksen mukaan mainittujen muutosten jälkeen on mahdollista paremmin arvioida ulkomaalaislain kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia kokonaisuudessaan. Valiokunta korostaa, että kokonaisuudistuksen tekeminen vaatii pitkää, mahdollisesti yli vaalikauden kestävää valmistelutyötä ja hyvin merkittäviä henkilövoimavaroja. Valiokunta toteaa lisäksi, että turvapaikanhakijoiden asemasta oikeusavun asiakkaina on vuonna 2018 valmistunut selvitys ja että sisäministeriö on käynnistänyt turvapaikkaprosessista riippumattoman selvityksen, jonka on määrä valmistua vuoden 2019 aikana.
Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Nykyinen uusintahakemuksia ja käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa koskeva menettely
Ulkomaalaislain kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimista koskevien säännösten lähtökohtana on, että hakijan ensimmäinen hakemus tutkitaan, ellei asiassa ole perusteita jättää hakemusta tutkimatta, hakemuksen käsittely raukea tai hakemusta peruuteta. Maahanmuuttoviraston suorittamassa turvapaikkapuhuttelussa selvitetään hakijan perusteet häneen kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kohdistuneesta vainosta tai muista oikeudenloukkauksista ja niiden uhkista. Hakijalla on tämän jälkeen mahdollisuus esittää asiassaan uutta selvitystä siihen saakka, kun Maahanmuuttovirasto tekee asiassa päätöksen. Maahanmuuttoviraston päätöksestä saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen ja hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos tämä myöntää valitusluvan. Uutta selvitystä voi esittää vielä asiaa koskevan muutoksenhaun yhteydessä.
Uusintahakemuksella tarkoitetaan ulkomaalaislain 102 §:n mukaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, jonka ulkomaalainen tekee saatuaan lainvoimaisen päätöksen Maahanmuuttovirastolta tai hallintotuomioistuimelta aiemmin tekemäänsä hakemukseen, kun hän oleskelee edelleen maassa tai on päätöksen saatuaan lyhyeksi ajaksi poistunut maasta. Uusintahakemuksena ei kuitenkaan pidetä hakemusta, joka on tehty sen jälkeen, kun Maahanmuuttovirasto on tehnyt lain 95 c §:n nojalla raukeamispäätöksen. Tällainen raukeamispäätös tehdään esimerkiksi silloin, kun hakija on poistunut tai hänen katsotaan todennäköisesti poistuneen Suomesta.
Jos uusi hakemus tehdään asian ollessa vireillä, hakijan esittämät tiedot toimitetaan käsittelevälle viranomaiselle otettavaksi huomioon uutena selvityksenä vireillä olevassa asiassa. Näissä tilanteissa ei ole kyse uudesta hakemuksesta eikä siihen tehdä erillistä päätöstä. Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että hakijalla on oikeus täydentää hakemustaan asian vireillä ollessa.
Uusintahakemus voidaan jättää ulkomaalaislain 103 §:n 4 kohdan mukaan tutkimatta, jos uusintahakemus ei sisällä uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Jos uusintahakemus jätetään tutkimatta, päätös käännyttämisestä voidaan panna täytäntöön sen jälkeen, kun se on annettu hakijalle tiedoksi, jollei hallinto-oikeus toisin määrää. Hakijalla on seitsemän päivää aikaa hakea täytäntöönpanon kieltämistä tai keskeyttämistä. Tähän määräaikaan tulee sisältyä vähintään viisi arkipäivää. Hallinto-oikeuden on tehtävä hakemukseen päätös vastaavassa määräajassa.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan ennen maasta poistamisen täytäntöönpanoa tai sen aikana tehty ensimmäinen uusintahakemus keskeyttää käytännössä käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon. Päätösten täytäntöönpanosta vastaavalla poliisilla ei ole toimivaltaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimiseen, vaan turvapaikkahakemukset saatetaan aina Maahanmuuttoviraston ratkaistaviksi. Ensimmäinen uusintahakemus ei kuitenkaan estä aiemman hakemuksen johdosta annetun lainvoimaisen käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa, jos uusintahakemus on tehty sen jälkeen, kun edelliseen hakemukseen liittyvä valitus on peruttu.
Nykyisin niissä tilanteissa, joissa uusintahakemus jätetään viime hetkellä maasta poistamisen ollessa jo käynnissä, Maahanmuuttovirasto ei tee asiassa päätöstä ennen maasta poistamista, jos alustavan tutkinnan perusteella hakemus ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Maahanmuuttovirastolla on päivystysjärjestelmä niitä tilanteita varten, joissa maasta poistettava maasta poistamisen jo käynnissä ollessa jättää uuden hakemuksen. Tätä päivystysjärjestelmää käytetään saadun selvityksen mukaan esimerkiksi tapauksissa, joissa hakijalla on taustallaan useita uusintahakemuksia. Poliisi ottaa aina yhteyttä Maahanmuuttoviraston päivystäjään, joka alustavasti arvioi, onko hakija esittänyt sellaisia uusia perusteita tai seikkoja, joiden vuoksi hakemuksen tutkintaa on jatkettava tai rikkooko hakijan palautus uusien tietojen valossa palautuskieltoa.
Toisen uusintahakemuksen jättäminen ei ulkomaalaislain 201 §:n 5 momentin mukaan estä lainvoimaisen käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa, jos aiempi lainvoimainen käännyttämispäätös on liittynyt tutkimatta jätettyyn aiempaan uusintahakemukseen. Maahanmuuttoviraston tulee näissäkin tapauksissa arvioida hakemus perusteiden osalta ennen kuin aiempi käännyttämispäätös pannaan täytäntöön, koska täytäntöönpano ei ole sallittua, jos on syytä epäillä, että se johtaisi palautuskiellon rikkomiseen.
Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. Valiokunta tähdentää, että lainvoimaista päätöstä tai päätöstä, joka muutoin olisi ulkomaalaislain mukaan pantavissa täytäntöön, ei saa ulkomaalaislain 200 §:n 3 momentin mukaan panna täytäntöön, jos on syytä epäillä, että ulkomaalaisen palauttaminen alkuperämaahan tai muuhun maahan saattaa hänet edellä mainitussa 147 §:ssä tarkoitettuun vaaraan.
Uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset
Uusintahakemusten määrä ja osuus kaikista Suomessa jätetyistä kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista on viime vuosina kasvanut. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan vuonna 2018 kaikista turvapaikkahakemuksista (4 548) 47 prosenttia (2 139) oli uusintahakemuksia. Vuonna 2017 vastaava osuus on ollut 38,6 prosenttia. Maahanmuuttoviraston käsiteltävänä on mietintöä laadittaessa ollut yhteensä 6 671 turvapaikkahakemusta. Uusintahakemuksia näistä on ollut 1 667. Kaikkiaan hakemuksia oli käsiteltävänä prosessin eri vaiheissa yhteensä 11 883, joista 2 719 oli uusintahakemuksia. Uusintahakemusten suuri osuus ei saadun selvityksen mukaan johdu ainoastaan vuoden 2015 poikkeuksellisen suuresta turvapaikkahakemusten määrästä. Lakiehdotuksen tavoitteena on vähentää uusintahakemusten määrää ohjaamalla hakijat esittämään kaikki tiedossaan olevat kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen kannalta merkitykselliset seikat ja perusteet jo ensimmäisen hakemuksen tai sitä koskevan muutoksenhaun yhteydessä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että osa hakijoista tekee uusintahakemuksen ainoastaan viivyttääkseen maasta poistamista. Hallituksen esityksessä viitataan poliisin tilastoihin, joiden mukaan lokakuusta 2017 syyskuun loppuun 2018 ulottuvalla ajanjaksolla palautus on uusintahakemuksen johdosta keskeytynyt 47 kertaa. Valiokunnan käsityksen mukaan tästä lukumäärästä ei voida kuitenkaan suoraan päätellä, kuinka moni näistä uusintahakemuksista on jätetty pelkästään maasta poistamisen viivyttämistarkoituksessa. Esityksen tavoitteena on myös vähentää uusintahakemusmenettelyn väärinkäyttömahdollisuuksia. Valiokunta kuitenkin tähdentää, että jos uusintahakemuksessa esitetään uusia ratkaisuun vaikuttavia perusteita, hakemus on otettava tutkittavaksi kansainvälisen suojelun tarpeen arvioimiseksi.
Ehdotetuilla uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevilla säännöksillä pyritään tehostamaan uusintahakemusten käsittelyä Euroopan unionin lainsäädännön ja perustuslain 9 §:n 4 momentin asettamissa rajoissa. Valiokunta toteaa, että ehdotuksella ei rajoiteta hakijoiden mahdollisuutta jättää uusintahakemuksia tai esittää uutta selvitystä asiassaan. Uusintahakemus tulee myös aina tutkia alustavasti sen selvittämiseksi, täyttääkö se tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Hakemuksen alustavan tutkinnan ja päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen tekee aina Maahanmuuttovirasto. Uusintahakemuksen vastaanottavan viranomaisen rooli hakemuksen perusteiden kirjaamisessa kuitenkin korostuu nykyisestä. Myös turvapaikkamenettelyyn osallistuvien viranomaisten neuvontavelvollisuuden merkitys hakijan ohjaamiseksi kertomaan kaikki hakemuksen käsittelyn kannalta olennaiset seikat heti ensimmäisen hakemuksen yhteydessä kasvaa. Hakijalle annettavaa ohjeistusta tuleekin muutosten johdosta päivittää.
Uusintahakemuksista ja hakijan oikeudesta oleskella jäsenvaltion alueella säädetään EU:n lainsäädännössä kesäkuussa 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (menettelydirektiivi). Direktiivi on pantu Suomessa kansallisesti täytäntöön heinäkuussa 2015 voimaan tulleella ulkomaalaislain muutoksella (194/2015). Ulkomaalaislakiin on tehty tämän jälkeen myös muita menettelydirektiiviin pohjautuvia muutoksia.
Uusintahakemuksia koskevia säännöksiä ehdotetaan nyt muutettaviksi niin, että ne vastaavat nykyistä tarkemmin menettelydirektiivin uusintahakemusten tutkittavaksi ottamista koskevia säännöksiä. Menettelydirektiivissä edellytetään, että uusintahakemuksen tutkintaa jatketaan, jos alustavan tutkinnan tuloksena todetaan, että on ilmennyt tai hakija on esittänyt perusteita, jotka lisäävät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakija on kansainvälisen suojelun tarpeessa. Ulkomaalaislaissa tästä ei nykyisin säädetä, mutta käytännön soveltamisessa asialla on ollut hallituksen esityksen perustelujen mukaan merkitystä. Valiokunta pitää perusteltuna, että asiasta säädetään jatkossa laissa.
Uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on ehdotuksen mukaan jatkossa myös, että hakija ei hänestä itsestään riippumattomista syistä ole voinut esittää uusintahakemuksessa esittämiään seikkoja tai perusteita aikaisemman hakemuksen käsittelyn tai sitä koskevan muutoksenhaun yhteydessä. Myös tämä edellytys perustuu menettelydirektiiviin. Direktiivissä ei kuitenkaan määritellä, mitä näillä syillä tarkoitetaan. Uusintahakemuksen tueksi esitetyt seikat voivat liittyä hallituksen esityksen perustelujen mukaan joko aikaisemmin esitettyihin perusteisiin tai olla täysin uusia. Hakijasta itsestään riippumattomilla syillä ei rajoiteta hakijan mahdollisuutta vedota perustellusti myös syyhyn, joka voi tietyin edellytyksin olla hakijasta riippuvainen. Valiokunta ehdottaa 102 §:n 3 momentin sanamuotoon yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin kielellistä täsmennystä.
Maahanmuuttovirasto arvioi tapauskohtaisesti sen, onko kyse hakijasta riippumattomista syistä, ja tämän merkityksen hakemuksen tutkittavaksi ottamiseen. Hallituksen esityksen perusteluissa mainitaan esimerkkeinä hakijasta itsestään riippumattomista syistä hakijan kotimaassa ja henkilökohtaisessa tilanteessa Suomessa aikaisemman päätöksen lainvoimaiseksi tulon jälkeen tapahtuneet muutokset, joilla voi olla merkittävää vaikutusta suojelun tarpeen arviointiin.
Hakijalla voi myös olla esimerkiksi haavoittuvaan asemaan, häpeään tai pelkoon liittyvä perusteltu syy, miksi hän ei ole esittänyt perustetta aiemmin. Valiokunta korostaa, että säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan hakijan esittämä syy uuden seikan tai perusteen esittämiseen vasta uusintahakemuksen yhteydessä on yksi tekijä arvioitaessa, lisäävätkö nämä seikat tai perusteet merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijaa pidetään kansainvälisen suojelun tarpeessa olevana.
Käännyttämispäätöksen täytäntöönpano
Valiokunta toteaa, että hakijalla ei ole menettelydirektiivin mukaan kaikissa tilanteissa oikeutta jäädä uusintahakemuksen käsittelyn yhteydessä jäsenvaltion alueelle. Toinen uusintahakemus estää nykyisin käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon, jos aiempi uusintahakemus on jätetty tutkimatta. Lainkohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon näkökulmasta ei ole enää merkitystä, onko aiempi hakemus jätetty tutkimatta vai käsitelty tavallisessa tai nopeutetussa menettelyssä. Toinen uusintahakemus estää käännyttämisen täytäntöönpanon jatkossa vain, jos aikaisempaan uusintahakemukseen on tehty päätös hakemuksen raukeamisesta, kun hakija on peruuttanut hakemuksensa.
Ensimmäinen uusintahakemus estää edellä kuvatuin tavoin nykyisin yleensä käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon. Ehdotuksen mukaan ensimmäinen uusintahakemus, joka ei täytä ehdotetussa 102 §:n 3 momentissa säädettyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, ei estä aikaisemman hakemuksen nojalla tehdyn lainvoimaisen käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa, jos uusintahakemuksen tarkoituksena on vain tämän päätöksen välittömän täytäntöönpanon estäminen tai viivyttäminen.
Menettelydirektiivissä ei saadun selvityksen mukaan määritellä, mitä tarkoitetaan sellaisen päätöksen täytäntöönpanolla, joka merkitsee hakijan poistamista välittömästi jäsenvaltiosta. Myös direktiivin eri kieliversioiden käännökset ja eri jäsenvaltioiden tulkinnat käsitteen sisällöstä vaihtelevat. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan välitön täytäntöönpano on kyseessä esimerkiksi silloin, kun maasta poistamisen käytännön valmistelut on aloitettu ja maasta poistamisen arvioitu ajankohta tai sen päivä on tiedossa. Hakijalla on näissä tilanteissa tiedossaan aikaisempaan päätökseen perustuva velvoite poistua maasta.
Jos uusintahakemus jätetään vasta sen jälkeen, kun hakijalle on ilmoitettu maasta poistamista koskevien käytännön valmistelujen aloittamisesta sekä poistamisen arvioitu ajankohta, voidaan sen tarkoituksena katsoa olevan ainoastaan päätöksen täytäntöönpanon välttäminen. Esimerkkinä perusteluissa mainitaan tilanne, jossa uusintahakemus tehdään vasta samana päivänä, kun päätös on tarkoitus panna täytäntöön. Valiokunta pitää hakijan oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta tärkeänä, että tiedon antaminen maasta poistamisjärjestelyjen aloittamisesta, annetun tiedon sisältö ja sen antamisen ajankohta on tarvittaessa todennettavissa esimerkiksi ulkomaalaisasioiden sähköisestä asiankäsittelyjärjestelmästä. Valiokunta korostaa, että täytäntöönpanoa koskevassa harkinnassa on näissäkin tilanteissa otettava huomioon, että hakijan oikeusturvan toteutuminen edellyttää, että hänellä on ollut tosiasiallinen mahdollisuus jättää hakemus aikaisemmin. Lisäksi valiokunta tähdentää palautuskiellon ehdottomuutta.
Kansainvälistä suojelua hakevan työnteko-oikeus
Kansainvälistä suojelua hakeneen henkilön työnteko-oikeuden alkamisen ajankohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi. Oikeus työntekoon alkaa kolmen kuukauden maassaolon jälkeen, jos hakija on esittänyt voimassa olevan matkustusasiakirjan, ja kuuden kuukauden maassaolon jälkeen, jos matkustusasiakirjaa ei ole. Saadun selvityksen mukaan sääntely on ollut epäselvää sen suhteen, vaaditaanko vastaava odotusaika myös uusintahakemuksen jättämisen jälkeen.
Ehdotetun säännöksen mukaan uusintahakemukseen sovelletaan samaa määräaikaa kuin ensimmäisen hakemuksen osalta. Näin ollen uusintahakemusta ei voida käyttää pelkästään työnteon jatkamisen mahdollistamiseksi tilanteissa, joissa henkilöllä ei ole perustetta saada oleskelulupaa. Oikeus työntekoon päättyy, kun ulkomaalaisen maasta poistamista koskeva päätös on täytäntöönpanokelpoinen tai hänen kansainvälistä suojelua koskeva hakemuksensa on rauennut. Valiokunta ei pidä sääntelyn kannalta johdonmukaisena, että henkilöllä olisi työnteko-oikeus tilanteessa, jossa hänellä on velvollisuus poistua maasta.
Matkustusasiakirjan haltuunotto
Ulkomaalaislaissa on säännökset matkustusasiakirjan tilapäisestä haltuunotosta (61 §), matkustusasiakirjan haltuunotosta turvaamistoimena (117 a ja 119 §) ja väärän tai väärennetyn matkustusasiakirjan ottamisesta viranomaisen haltuun (132 §). Voimassa oleva laki ei kuitenkaan sisällä säännöstä, jonka mukaan kansainvälistä suojelua hakevan matkustusasiakirja voidaan ottaa viranomaisen haltuun turvapaikkamenettelyn ajaksi ja pitää hallussa, kunnes hakijalle myönnetään oleskelulupa tai hän poistuu maasta.
Valiokunta pitää perusteltuna, että ulkomaalaislakiin lisätään säännös kansainvälistä suojelua hakevan matkustusasiakirjan haltuunotosta. Tavoitteena on varmistaa turvapaikkamenettelyn sujuvuus siten, että puuttuva matkustusasiakirja ei estä esimerkiksi hakijan tunnistamista tai kielteisen päätöksen saaneen henkilön maasta poistamista. Asiakirja palautetaan hakijalle, kun hänelle myönnetään kansainvälistä suojelua koskeva oleskelulupa tai hän poistuu maasta. Saadun selvityksen mukaan hakijan mahdollisuudesta asiointiin tilanteissa, joissa edellytetään henkilöllisyyden varmistamista, huolehditaan tapauskohtaisesti.
Ehdotettu muutos selkeyttää nykytilaa. Valiokunta pitää kuitenkin perusteltuna, että matkustusasiakirjan haltuun ottaneella viranomaisella on mahdollisuus menettelyn aikana siirtää asiakirja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Valiokunta ehdottaa tältä osin täsmennystä ehdotettuun 95 §:n 4 momenttiin yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin.
Valiokunta toteaa, että kansainvälistä suojelua hakeva ei voi ulkomaalaislain mukaan poistua maasta ilman, että tällä on vaikutusta hänen hakemuksensa käsittelyyn. Hakemuksen käsittely raukeaa, jos hakija peruuttaa hakemuksensa. Jos maassa oleskelun edellytykset eivät täyty, hänelle tehdään samalla käännyttämispäätös. Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus raukeaa myös, jos hakija on poistunut tai hänen katsotaan todennäköisesti poistuneen Suomesta.
Perheenkokoajan alaikäisyys
Euroopan unionin tuomioistuin on 12.4.2018 antanut tuomion (asia C-550/16) ennakkoratkaisupyyntöön asiassa, joka koskee oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun direktiivin 2003/86/EY (perheenyhdistämisdirektiivi) tulkintaa. Tuomioistuimen mukaan perheenyhdistämisdirektiiviä on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka oli alle 18-vuotias saapuessaan jäsenvaltion alueelle ja jättäessään turvapaikkahakemuksen tässä valtiossa, mutta joka turvapaikkamenettelyn kuluessa tulee täysi-ikäiseksi ja jolle myönnetään tämän jälkeen pakolaisasema, on pidettävä alaikäisenä.
Oleskeluluvan myöntäminen alaikäisen perheenkokoajan perheenjäsenelle edellyttää ulkomaalaislain 38 §:n mukaan, että perheenkokoaja on alaikäinen sinä päivänä, jolloin perheenjäsenen oleskelulupahakemus ratkaistaan. Pykälään ehdotetaan edellä mainitun tuomioistuimen ratkaisun johdosta lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädetään kansainvälistä suojelua saaneen perheenkokoajan osalta edellytykseksi, että tämä on ollut alaikäinen sinä päivänä, jolloin hän jätti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa. Valiokunta toteaa tältä osin, että ehdotuksen mukaisesti säännöstä sovelletaan direktiivin soveltamisalasta poiketen sekä pakolaisaseman että toissijaisen suojeluaseman saaneisiin henkilöihin.
Edellytyksenä on lisäksi, että oleskelulupahakemus perhesiteen perusteella jätetään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun alaikäinen sai tiedoksi päätöksen kansainvälisen suojelun antamisesta. Aikarajasta voidaan yksittäistapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy.
Työntekijän jatko-oleskelulupa
Työntekijän oleskeluluvan jatkolupaa hakevalla on ehdotuksen mukaan jatkossa mahdollisuus ilman saatavuusharkintaa hakeutua myös sellaisen työnantajan palvelukseen, joka toimii muulla kuin edellisessä työntekijän oleskeluluvassa mainitulla alalla. Lupamenettelyn väärinkäytön estämiseksi edellytyksenä kuitenkin on, että ulkomaalainen on työskennellyt työntekijän oleskeluluvalla vähintään vuoden.
Valiokunta toteaa, että muutoksella helpotetaan työntekijän ammatillista liikkuvuutta. Ehdotettu muutos koskee kuitenkin arviolta vain joitain kymmeniä oleskeluluvan hakijoita vuosittain. Muutoksella ei ole vaikutusta työsuojelun valvontaviranomaisten toimintaan. Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä työehtojen ennakko- ja jälkivalvonnan tehokkuuden ja ulkomaalaisten työntekijöiden oikeuksien turvaamisen merkitystä.