Yleisperustelut

Hallituksen esitys sisältää ampuma-aselainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vaiheen.

Esityksellä luodaan ns. yhteisölupa. Yhteisölupa tarkoittaa sitä, että ampuma-aseen hankkimislupa voidaan antaa Suomessa rekisteröidylle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle tai säätiölle. Yhteisön ja säätiön on nimettävä itselleen erityinen asevastaava, jonka säätiön kotipaikan poliisilaitos hyväksyy.

Säädettäväksi on ehdotettu uusi lupatyyppi eli kaasusumutinlupa. Koska kaasusumuttimet ovat vähemmän vaarallisia kuin ampuma-aseet, on ehdotuksessa niille luotu oma yksinkertaisempi lupamenettely.

Kolmantena merkittävänä uudistuksena on asealan luvanvaraisen elinkeinoalan laajennus siten, että se koskee myös kaupallisessa tarkoituksessa harjoitettavaa ampumaradan pitämistä ja ampuma-aseiden käyttöön kouluttamista. Valiokunnan käsityksen mukaan tämä on tarkoituksenmukaista yleisen turvallisuuden lisäämiseksi ja toiminnan valvonnan varmistamiseksi.

Sisäasiainministeriöön ehdotetaan perustettavaksi erityinen asehallintoyksikkö, joka toimisi ministeriön poliisiosaston itsenäisenä yksikkönä. Sille siirrettäisiin lääninhallitukselle kuuluvat ampuma-aseisiin liittyvät lupatehtävät. Yksikkö antaisi ampuma-aseiden kaupallista tuontia, vientiä/kuljetusta sekä siirtoa Suomesta ja Suomeen koskevat luvat. Lisäksi sinne siirrettäisiin asealan elinkeinolupien myöntäminen.

Valiokunta pitää yksikön perustamista tarkoituksenmukaisena, koska sillä saavutettaneen lupakäytäntöjen yhtenäistyminen, valvonnallisia etuja ja sillä voitaneen nopeuttaa lupa-asioiden käsittelyä sekä lisätä asealan asiantuntemusta. Yksikön yhteyteen on ehdotettu perustettavaksi lausunnonantajaksi suunniteltu ampuma-aselautakunta.

Esityksen ongelmakohdat

Aselainsäädännön kokonaisuudistus on edennyt toiseen vaiheeseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan aseasioiden hallinnointia pidetään jossain määrin virkavaltaisena.

Valiokunta on selvittänyt asiaa muun muassa Saksassa käytössä olevan keräilijäpassijärjestelmän osalta. Valiokunta toteaa, että Suomessa asekeräily perustuu viranomaisen hyväksymään keräilysuunnitelmaan, jossa on yksilöity tarkasti, minkätyyppisiä aseita keräilijä on oikeutettu hankkimaan. Valiokunta toteaa kuitenkin, että seuraavassa aselain uudistamisvaiheessa tulee selvittää, voidaanko Suomessa siirtyä keräilypassiin.

Yhteisön ampuma-aseen hankkimisen osalta on esitetty epäilyjä, että vaatimus käsitellä ampuma-aseen hankkimista yhteisön toimielimessä hankaloittaisi yhteisön toimintaa. Valiokunta toteaa, että yhteisön toimielimen tulee tehdä hankittavista aseista ja niiden laadusta ja luokasta päätös, mutta sen ei aseiden hankkimisen enimmäismäärän, tyypin ja päätöksen voimassaoloajan lisäksi tarvitse sisältää muita yksilöintejä.

Ehdotuksessa olevaa velvollisuutta ilmoittaa ase-elinkeinonharjoittajien välisistä luovutuksista on epäilty turhaksi ja järjestelmää jäykäksi elinkeinonharjoittajille. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että muutos on kuitenkin tarpeellinen ampuma-aseiden elinkaaren seuraamiseksi aserekisterissä. Tällä hetkellä ilmoitusvelvollisuuden puuttuminen aiheuttaa kaksinkertaista rekisteröintiä. Valiokunta korostaa selkeän järjestelmän luomisen selvittämistä jatkotyössä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa on eri tavalla säilytettävänä runsaasti aseita, joihin ei ole hallussapitolupaa. Tämän vuoksi valiokunta viitaten aselaista antamassaan mietinnössä (HaVM 29/1997 vp) jo lausumaansa korostaa, että aselain kokonaisuudistuksen kolmannessa vaiheessa tulee näiden aseiden luovutus järjestää asianmukaisesti. Tällöin on selvitettävä, miten lunastamisen rahoittaminen voidaan oikeudenmukaisesti järjestää.

Valiokunta kiinnittää huomiota vielä siihen, että ampuma-aselain mukaisia ampuma-aseita ovat ruutikaasupaineen ja räjähdyspaineen avulla toimivat aseet sekä kaasusumuttimet. Ampuma-aseiden lisäksi turvallisuutta voivat vaarantaa hyvin erilaiset muut aseet. Teräaselain mukaan vaarallisia teräaseita ovat tikari, stiletti ja pistin samoin kuin jousipatukka ja nyrkkirauta sekä asetuksella säädetyt muu vaaralliset teräaseet. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nämä ja muut aseet tulee selkeästi määritellä järjestyslain säätämisen yhteydessä järjestyslaissa ja teräaselaissa.

Vielä valiokunta kiinnittää huomiota valtakunnallisen aserekisterin luomiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaisesti rekisteriä ei tässä ehdoteta luotavaksi lähinnä sen kalleuden vuoksi. Valiokunta kuitenkin korostaa sitä, että lainsäädännön kolmannessa vaiheessa tulee luoda kattava valtakunnallinen ATK-pohjainen rekisteri.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä eräin lisäyksin ja muutosehdotuksin.