Yleisperustelut
Uudistuksen tarve
Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta on
säädetty vuonna 2001 voimaantulleella asetuksella
(257/2001). Lakitasoisia säännöksiä yhteistoiminnasta
on eri PTR-viranomaisia koskevissa erillislaeissa. Tämä sääntely
on kuitenkin hajanaista, eikä siihen sisälly säännöksiä kaikkia
kolmea PTR-viranomaista koskevasta yhteistyöstä.
Tietyistä yhteistyömuodoista, kuten yhteisistä tiedonhankinta-
ja tutkintaryhmistä, ei ole lainkaan säännöksiä.
Käsiteltävänä olevien lakiehdotusten
taustalla on rajavartiolaitoksesta annetun lain (320/1999)
säätämiseen liittyvä hallintovaliokunnan
mietintö, jossa valiokunta on edellyttänyt hallituksen
selvittävän uuden erillisen poliisi-, tulli- ja
rajavartioviranomaisten yhteistoimintaa koskevan säädöksen
tarpeellisuuden ottaen huomioon muun muassa kyseisten viranomaisten
laissa säädetyt toimialakohtaiset tehtävät,
olemassa olevan sääntelyn mahdollistama yhteistoiminta
ja käytännön yhteistoiminnan tarpeet
(HaVM 25/1998 vp — HE
42/1998 vp).
Valiokunta pitää tärkeänä,
että lain tasolla säädetään
kokonaisvaltaisesti PTR-viranomaisten yhteistoiminnasta. Poliisin,
tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoimintaan kuuluvien tehtävien
luonne huomioon ottaen tämä on perusteltua myös
siltä osin kuin nykyinen asetustasoinen sääntely
nostetaan lain tasolle. Säädettävän PTR-lain
tavoitteena on muodostaa selkeä oikeudellinen pohja yhteistyölle
ja sen kehittämiselle.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä
ilmenevin
huomautuksin ja muutotosehdotuksin.
Toimiminen toisen PTR-viranomaisen tehtäväalueella
Yhteistoiminnasta ehdotetaan PTR-laissa säädettäväksi
kahdessa erilaisessa tilanteessa: 1) pyynnön perusteella
tapahtuva toimenpiteen suorittaminen toisen PTR-viranomaisen puolesta
ja 2) ilman pyyntöä tapahtuva toimenpiteen suorittaminen
toisen PTR-viranomaisen puolesta kiiretilanteissa.
PTR-viranomainen voi 1. lakiehdotuksen 2 §:n
1 momentin nojalla suorittaa pyynnöstä toisen
PTR-viranomaisen puolesta tämän tehtäväalueeseen
kuuluvan rikostorjuntatoimenpiteen. Valiokunta tähdentää,
että toimenpiteen suorittamisessa PTR-viranomainen saa
käyttää vain niitä toimivaltuuksia,
joita se saa käyttää omalla tehtäväalueellaan
sille kuuluvissa rikostorjuntatehtävissä. PTR-yhteistoiminta
ei mahdollista sitä, että viranomainen saa käyttöönsä uusia
toimivaltuuksia. Kysymys on siitä, että PTR-viranomaisen
nykyisten toimivaltuuksien käyttöala laajenee
tilapäisesti, jolloin toimenpiteen suorittavalla viranomaisella
on lähtökohtaisesti jo olemassa olevien toimivaltuuksien
perusteella asianmukainen kokemus, koulutus, välineistö ja
muu varustautuminen. Valiokunta pitää PTR-lakiehdotukseen
sisältyvää sääntelyä perusteltuna.
Tarkoitus on, että viranomaisille säädetyt
tehtävät voidaan hoitaa mahdollisimman tehokkaasti.
Samalla parannetaan viranomaispalvelujen saatavuutta saaristossa
ja muualla harvaan asutulla alueella.
PTR-viranomainen voi 1. lakiehdotuksen 2 §:n
2 momentin mukaan suorittaa rikostorjuntaan liittyvän toimenpiteen
ilman pyyntöäkin, jos toimenpidettä ei
voida viivyttää. Toimenpiteestä on tällöin
ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava sille PTR-viranomaiselle,
jonka tehtäväalueeseen toimenpide kuuluu. Lisäksi
toimenpiteestä on luovuttava, kun se viranomainen, jonka
puolesta toimenpide suoritetaan, sitä pyytää tai
ottaa itse tehtävän hoitaakseen. Tällä sääntelyllä pyritään
varmistamaan, että kiireelliset toimenpiteet, esimerkiksi
vakavaan rikollisuuteen liittyvät tehtävät,
tulevat suoritetuiksi joutuisasti.
Ehdotettu PTR-laki ei aseta PTR-viranomaiselle velvoitetta toimia
toisen PTR-viranomaisen tehtäväalueella kiiretilanteessakaan.
Valiokunta painottaa kuitenkin sitä lähtökohtaa,
että toimenpide suoritetaan aina kiireellisessä tilanteessa,
kun PTR-viranomaisella on tehtävän hoitamisen
edellyttämä koulutus, osaaminen ja tarpeellinen
välineistö sekä mahdollisuus toimenpiteen
suorittamiseen.
Kiireelliset yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
poliisin toimenpiteet
Hallituksen esitykseen sisältyvän rajavartiolain muuttamista
koskevan 2. lakiehdotuksen 21 §:n 1 momentin mukaan rajavartiolaitos
voi yksittäistapauksessa poliisimiehen pyynnöstä suorittaa
sellaisia kiireellisiä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitämiseksi tarpeellisia poliisilain 2 luvussa
tarkoitettuja poliisin toimenpiteitä, joita poliisi ei
voi viipymättä suorittaa. Pykälän
nykyisen sanamuodon mukaan rajavartiolaitos voi suorittaa vain rikoksen
estämiseen tai sen keskeyttämiseen liittyviä kiireellisiä tehtäviä.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että rajavartiolaitosta
ja rajavyöhykettä koskevan lainsäädännön
uudistamisen yhteydessä (HE 6/2005
vp) eduskunta muutti lakiehdotusta nykyisen säännöksen
mukaiseksi. Hallintovaliokunta katsoo perustuslakivaliokunnan tavoin, että tällainen
perustelu on epäasianmukainen.
Hallintovaliokunta toteaa, että vuonna 1999 säädetyn
rajavartiolain 9 §:n 1 momentissa on ollut seuraava
säännös rajavartiolaitoksen virka-avusta
poliisille: "Rajavartiolaitos voi poliisin pyynnöstä yksittäistapauksessa
suorittaa valvonta-alueellaan sellaisia poliisilaissa (493/1995) tarkoitettuja
yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen
kuuluvia kiireellisiä poliisin tehtäviä,
joita poliisi ei voi viipymättä suorittaa."
Hallituksen esitykseen HE 6/2005 vp sisältyneessä ehdotuksessa
rajavartiolaiksi ehdotettiin uutta säännöstä,
jonka mukaan rajavartiolaitos voi yleisen järjestyksen
ja turvallisuuden ylläpitämiseksi toimia ilman
poliisin pyyntöäkin, jos toimenpidettä ei
voida viivyttää terveydelle tai omaisuudelle vaaraa
aiheuttamatta (21 §:n 2 momentti). Muilta osin sääntelyä,
joka hallituksen esityksen mukaan vastasi koko itsenäisyyden ajan
vallinnutta tilannetta, ei ollut tarkoitus muuttaa. Lakiehdotuksen
21 §:n 1 momentissa oli vuoden 1999 lain 9 §:n
1 momenttia vastaava säännös ilman toimeenpiteen
rajaamista rajavartiolaitoksen valvonta-alueelle, koska rajavartiolain
säätämisen yhteydessä luovuttiin
valvonta-alueen käsitteestä. Hallituksen esitykseen HE 6/2005
vp sisältyvä ehdotus rajavartiolain
21 §:n 1 momentiksi kuului seuraavasti: "Rajavartiolaitos
voi yksittäistapauksessa poliisimiehen pyynnöstä suorittaa
sellaisia poliisilaissa tarkoitettuja yleisen järjestyksen
ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvia kiireellisiä poliisin
tehtäviä, joita poliisi ei voi viipymättä suorittaa."
Eduskuntakäsittelyssä lakiehdotusta muutettiin
hallintovaliokunnan mietinnössä (HaVM 12/2005
vp) lakivaliokunnan lausunnon perusteella (LaVL
10/2005 vp). Tuolloin on kysymys ollut lakiehdotuksen
sanamuodon ja perustelujen välisestä suhteesta
sekä niiden tulkinnasta seurauksin, että 21 §.n
1 ja 2 momentissa tarkoitetut poliisitehtävät
määriteltiin "yleisen järjestyksen ja
turvallisuuden ylläpitämisen" sijasta "rikoksen
estämiseksi tai sen keskeyttämiseksi".
Poliisilain esitöistä ilmenee, että yleisen
järjestyksen ja turvallisuuden käsitteeseen on
katsottu kuuluvan kaiken sellaisen poliisitoiminnan, jonka tarkoituksena
on luoda ja ylläpitää turvallista ja
viihtyisää elin- ja toimintaympäristöä yhteiskunnan
jäsenille, torjua ja estää ennakolta
oikeudenloukkauksia ja häiriöitä sekä poistaa
tapahtuneet häiriöt ja selvittää tapahtuneet
oikeudenloukkaukset. Hallintovaliokunta toteaa tässä yhteydessä,
että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen
voidaan katsoa kuuluvan ainakin rikosten ennalta estämisen
ja keskeyttämisen. Sen sijaan rikosten selvittäminen
ja syyteharkintaan saattaminen ovat erikseen säänneltyjä tehtäviä,
mikä puoltaa niiden käsitteellistä erottamista
yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta.
Perustellusti voidaankin päätyä siihen
näkemykseen, että hallituksen esitykseen HE
6/2005 vp sisältyneet esimerkit ovat kirjoitustavastaan
huolimatta liittyneet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitämiseen eikä siten ristiriitaa
jää lakiehdotuksen ja perustelujen välille.
Valiokunta toteaa, että voimassa olevasta rajavartiolain
21 §:stä saattaa aiheutua käytännön ongelmia
silloin, kun kysymys on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitämiseen kuuluvasta toimenpiteestä,
jota ei voida pitää rikosten ennalta estämisenä tai
keskeyttämisenä. Voimassa olevaa sääntelyä voidaa
pitää sikälikin epäjohdonmukaisena,
että rajavartiolaitoksen hoidettavat poliisitehtävät
rajanylityspaikoilla on rajavartiolain 20 §:n 1 momentissa
määritelty yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitämisen avulla: "Rajavartiolaitos huolehtii
yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä rajanylityspaikalla
silloin, kun poliisi on estynyt sitä tekemästä."
Kun otetaan lisäksi huomioon käsiteltävänä olevan
PTR-lakiehdotuksen tarkoitus edistää poliisi,
tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoimintaa, hallintovaliokunta
katsoo, että käsiteltävänä olevan
2. lakiehdotuksen 21 §:n 1 momentti sisältää asianmukaisen
tarkennuksen voimassaolevaan lainsäädäntöön.
Samalla valiokunta ehdottaa yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttuun
viitaten mainitussa lainkohdassa säädettäväksi
nimenomaisesti, että pyynnön on toimivaltainen
esittämään virka-asemaltaan päällystöön
kuuluva poliisimies, jolloin asia ei jää yksinomaan
organisaatio- ja johtosuhteiden varaan.
Valvottu läpilasku
PTR-lakiin sisältyvät nimenomaiset säännökset, jotka
ohjaavat PTR-viranomaisten toimintaa laittomaan tai laittomaksi
epäiltyyn valtakunnanrajan ylittävään
kuljetukseen liittyvässä valvotussa läpilaskussa.
Luonteeltaan valvottu läpilasku on taktinen menettelytapa
rikostorjunnassa, jonka tavoitteena on laittomien valtakunnanrajan
ylittävien kuljetusten paljastaminen. Valvotun läpilaskun
suorittamista koskevat toimivaltuussäännökset
sisältyvät kansainvälisestä oikeusavusta
rikosasioissa annettuun lakiin (4/1994)
sekä sen kanssa rinnakkain sovellettaviin kansainvälisiin
sopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut.
Tällaisia Suomea sitovia sopimuksia, joissa on erityinen
maininta valvotusta läpilaskusta, ovat esimerkiksi EU:n
tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja
yhteistyöstä tehty yleissopimus (Napoli II, SopS
148/2004), keskinäisestä oikeusavusta
rikosasioissa EU:n jäsenvaltioiden välillä tehty
yleissopimus (SopS 57/2004), yhteisiä tutkintaryhmiä koskeva
puitepäätös (EYVL 2002/L162),
huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa
vastaan tehty Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus (SopS 44/1994),
Schengenin yleissopimus (158/2001)ja Prümin sopimus
(277/2007).
Lakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta pitää tärkeänä,
että erillisen valmistelun pohjalta täydennetään
ja tarkennetaan valvottua läpilaskua koskevaa sääntelyä (LaVL 23/2009
vp). Valvotun läpilaskun sääntelyn kehittäminen
on myös oikeusturvakysymys sekä rikoksesta epäillyn
että viranomaisen näkökulmasta. Samoin
kansainvälisen yhteistyön kannalta on tarpeen
voida helposti selvittää, mitkä ovat
viranomaisten toimivaltuudet ja mahdollisuudet osallistua operatiiviseen
yhteistyöhön yksittäisessä tapauksessa.
Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan mietinnössä ehdotetaan
valvotusta läpilaskusta säädettäväksi
sekä poliisilaissa että pakkokeinolaissa (komiteanmietintö 2009:2).
Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistus
on tarkoitus toteuttaa vielä kuluvalla vaalikaudella.
Koulutus
Suomen PTR-yhteistoiminnalla on pitkät perinteet, ja
se on kansainvälisesti arvostettu esimerkki erinomaisesta
viranomaisten yhteistyöstä. Yhteistyön
kehittyminen ja kyky suoriutua eri toimialojen PTR-viranomaisten
tehtävistä asettaa koulutukselle huomattavia vaatimuksia.
Valiokunta tähdentää, että menestyksellinen
yhteistoiminta ja etenkin toimiminen toisen PTR-viranomaisen tehtäväalueella
edellyttävät jatkuvaa panostusta koulutukseen
sekä sitä, että kuhunkin tehtävään
osallistuvalla on tehtävän vaatima koulutus ja
käytännön kokemus. Tämä on yhteiskunnan
tehtävään osallistuvan virkamiehen ja
kansalaisten oikeusturvan kannalta tärkeää.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta
2 §. Toimiminen toisen PTR-viranomaisen tehtäväalueella.
Valiokunta ehdottaa 2 §:n 1 momentin täsmentämistä sanonnallisesti
koskemaan nimenomaan vain "yksittäisen" rikostorjuntaan liittyvän
toimenpiteen suorittamista.
Pykälän 2 momentti koskee ilman pyyntöä suoritettavaa
kiireellistä toimenpidettä. Perustuslakivaliokunnan
lausuntoon yhtyen hallintovaliokunta ehdottaa sanamuodon tarkentamista niin,
että myös näissä tapauksissa
toinen PTR-viranomainen saa käyttää vain
niitä toimivaltuuksia, jotka sillä on omalla tehtäväalueellaan. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa 2 momentin muuttamista niin, että siinä viitataan
"1 momentin mukaisin toimivaltuuksin" suoritettavaan tehtävään.
5 §. PTR-rikostiedusteluyksiköt.
PTR-viranomaisten rikostiedustelu- ja rikosanalyysitoimintaa
varten voidaan perustaa valtakunnallisia, alueellisia ja paikallisia
PTR-rikostiedusteluyksiköitä.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan
huomiota siihen, että lain tasolla tulee säätää,
kuka tällaisen rikostiedusteluyksikön perustamisesta
päättää. Hallituksen esityksen perusteluissa
on todettu, että valtakunnallisen PTR-rikostiedustelukeskuksen
ja alueellisten PTR-rikostiedusteluryhmien toiminta on käynnistetty
vuonna 2004. Käynnistämispäätös
on tehty valtakunnallisessa PTR-johtoryhmässä. Samalla
on sovittu, että kukin PTR-viranomainen sijoittaa PTR-rikostiedusteluyksiköihin
päätoimisia virkamiehiään rikostiedustelu-
ja rikosanalyysitehtäviin. Virkamiesten sijoittaminen
perustuu PTR-viranomaisten keskinäisiin yhteistoimintasopimuksiin.
Edelleen perusteluissa todetaan, että kukin virkamies
toimii PTR-rikostiedusteluyksikössä omilla toimivaltuuksillaan
ja on edustamansa PTR-viranomaisen alainen. PTR-rikostiedusteluyksikössä toimivat
virkamiehet käyttävät työssään
lähtökohtaisesti edustamansa PTR-viranomaisen
omia tietokantoja ja rekistereitä sekä syöttävät
omaa hallinnonalaansa koskevan rikostiedustelutiedon edustamansa
viranomaisen omiin rekistereihin. PTR-rikostiedusteluyksiköissä toimiville
virkamiehille on myös erikseen sovitulla tavalla myönnetty
käyttöoikeuksia toisten PTR-viranomaisten rekistereihin. Tiedon
luovutus kunkin viranomaisen rekisteristä toiselle on mahdollista
lainsäädännön mukaan yksittäistapauksissa
rikosten selvittämiseksi ja paljastamiseksi.
PTR-rikostiedusteluviranomaiset ovat tehneet ja tekevät
myös tulevaisuudessa tiedustelu- ja analyysiyhteistyötään
kunkin PTR-viranomaisen tiloissa ja erilaisilla kokoonpanoilla.
Valiokunta katsookin saamansa selvityksen perusteella, että PTR-rikostiedusteluyksiköt
eivät nimestään huolimatta ole varsinaisia
organisaatioyksiköitä, vaan tehostetun viranomaisyhteistyön
toimintamuotoja. PTR-rikostiedusteluyksiköihin sijoitetut
PTR-viranomaisten virkamiehet toimivat näissä yksiköissä lähettäjäviranomaisen
toimivaltuuksin ja lähettäjäviranomaisen
alaisuudessa. PTR-rikostiedusteluyksikön toiminnan eli tehostetun
tiedustelu- ja analyysiyhteistyön päivittäisestä työnjohdosta
vastaa yksikköön sijoitettu päällystöön
kuuluva poliisimies.
6 §. Tietojen käsittely PTR-rikostiedusteluyksikössä.
Lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentissa säädetään,
että PTR-rikostiedusteluyksikössä edustettuna
oleva PTR-viranomainen voi perustaa vakavaa tai laajamittaista rikollisuutta
koskevaa yksittäistä rikostorjuntatehtävää varten
henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa
annetun lain (761/2003) 6 §:n
2 momentissa, henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa
annetun lain (579/2005) 4 §:ssä tai
tullilain (1466/1994) 22 §:n
2 momentissa tarkoitetun tilapäisen rikosanalyysirekisterin.
Perustuslakivaliokunta pitää tarpeellisena, koska
on kyse usean eri viranomaisen yhteistyöstä, että lakiin
kirjataan se esityksen perusteluista ilmikäyvä seikka,
jonka mukaan rikosanalyysirekisterin pitäjänä toimii
rekisterin perustanut PTR-viranomainen. Lisäksi perustuslakivaliokunta
pitää henkilötietojen suojan kannalta tärkeänä,
että valvontaa koskevat perussäännökset
sisällytetään lakiin.
Saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta toteaa,
ettei tarkoitus ole luoda uutta PTR-rikosanalyysirekisteriä,
vaan kysymys on poliisin, rajavartiolaitoksen tai tullin oman henkilörekisteriä koskevan
nykyisen sääntelyn nojalla perustamasta tilapäisestä analyysirekisteristä.
Rekisterin käyttötarkoituksen, tietosisällön,
salassapidettävien tietojen luovuttamisen teknisen käyttöyhteyden
avulla ja tietojen säilytysaikojen osalta noudatetaan rekisterin
perustaneen PTR-viranomaisen omia analyysirekistereitä koskevia
voimassa olevia säännöksiä.
Ehdotetussa rikosanalyysirekisterissä saataisiin yhdistää sellaiset
yksittäistapauksessa tarpeelliset tiedot, jotka analyysioperaatioon
osallistuvat viranomaiset saisivat yhdistää omissa
analyysirekistereissään.
Rekisterin perustajasta ja rekisterin pitäjästä on
säädetty kutakin viranomaista koskevassa henkilörekisterilainsäädännössä.
Rekistereistä ei sisälly lakiehdotukseen erillistä sääntelyä, koska
säännösehdotus perustuu siihen, että rekisteriin
sovelletaan ehdotetun 6 §:n 1 momentissa mainittuja voimassa
olevia lakeja. Hallintovaliokunta katsoo lakiehdotuksesta ilmenevän myös,
että rekisterinpitäjänä toimii
sen perustanut PTR-viranomainen. Toisaalta valiokunta ei näe
estettä tällaisen lisäyksen tekemiselle
6 §:n 1 momenttiin, minkä vuoksi
sääntelyn tarkentamiseksi valiokunta ehdottaa
kyseisen momentin muuttamista.
Hallintovaliokunta ehdottaa lisäksi selvyyden vuoksi
6 §:ään lisättäväksi
uuden 5 momentin seuraavasti: "PTR-rikostiedustelu- ja analyysitoiminnan
valvonnasta on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään."
Tällä sääntelyllä viitataan kunkin
PTR-viranomaisen valvontaa koskevaan lakitasoiseen sääntelyyn.
Erityisesti on syytä mainita, että sisäasiainministeriön
on poliisin osalta poliisilain 33 §:n perusteella samoin
kuin rajavartiolaitoksen osalta rajavartiolain 41 §:n nojalla
annettava vuosittain eduskunnan oikeusasiamiehelle kertomus poliisilain
33 §:n 3 momentissa tarkoitetun teknisen kuuntelun ja televalvonnan
käytöstä. Samalla on annettava selvitys
teknisen tarkkailun käytöstä rangaistuslaitoksessa.
Myös pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun
15 §:n mukaan sisäasiainministeriön on
annettava sekä poliisin että rajavartiolaitoksen
osalta vuosittain eduskunnan oikeusasiamiehelle kertomus telekuuntelun
ja -valvonnan sekä teknisen kuuntelun käytöstä.
Samalla on annettava selvitys teknisen tarkkailun käytöstä rangaistuslaitoksissa.
Edellä mainittujen tiedonhankinnan laillisuusvalvontaa
koskevien säännösten lisäksi
esimerkiksi lakiin henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa
(579/2005) sisältyy yksityiskohtaisia
säännöksiä tietojen käsittelystä,
oikeudesta tietojen saamiseen, niiden käyttämisestä ja luovuttamisesta,
arkistoinnista, poistamisesta ja tietojen tarkastusmenettelystä.
Vastaavia säännöksiä sisältyy
myös poliisin ja tullin omaan lainsäädäntöön.
7 §. PTR-tiedonhankinta- ja tutkintaryhmät.
PTR-viranomaiset voivat 1 momentin nojalla perustaa yhteisen
tiedonhankinta- ja tutkintaryhmän rikoksen tai rikoskokonaisuuden
estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi.
PTR-tiedonhankinta- ja tutkintaryhmä voidaan perustaa niiden
viranomaisten kesken, joiden tehtäväalueeseen
rikosasia kokonaan tai osittain kuuluu.
Pykälän 3 momentin mukaan tällaisessa
ryhmässä olevalla PTR-viranomaisen edustajalla
on oikeus osallistua ryhmän johtajan johdon ja tarpeellisen
valvonnan alaisena kaikkien niiden tiedonhankinta- ja tutkintatoimenpiteiden
suorittamiseen, joita yhteinen tiedonhankinta tai tutkinnan kohteena
olevan rikoskokonaisuuden estäminen, paljastaminen ja selvittäminen
edellyttävät ja joista ryhmän johtaja
on toimivaltuuksiensa nojalla päättänyt.
Säännöksellä on esityksen
perustelujen mukaan tarkoitettu laajentaa PTR-viranomaisten toimivaltuuksia
toimittaessa yhteisissä PTR-tiedonhankinta- ja tutkintaryhmissä.
Säännös mahdollistaa sen, että PTR-viranomainen
voi osallistua ryhmän johtajan johdon ja valvonnan alaisena
sellaisen yksittäisen toimenpiteen suorittamiseen, joka
ei muutoin sisälly kyseisen PTR-viranomaisen omiin toimivaltuuksiin.
Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan saamansa selvityksen
perusteella 7 §:n 3 momentin tarkoittavan käytännössä muun
muassa sitä, että rajavartiomies tai tullimies
voi nykyisestä lainsäädännöstä poiketen
osallistua ryhmään, jossa käytettäväksi
tulee poliisilaissa tarkoitettu peitetoiminta tai valeosto-oikeus.
Perustuslakivaliokunnan mielestä tämänkaltaisten poikkeuksellisten
ja muualla laissa tarkoin säädeltyjen toimivaltuuksien
perustaminen ryhmän johtajan yksittäiseen päätökseen
on vastoin perustuslain 2 §:n 3 momenttia, jonka mukaan
julkisen vallan tulee perustua lakiin. Kyse on viimekädessä myös
ryhmään osallistuvien virkamiesten omasta turvallisuudesta.
Näistä syistä säännöksessä tulee
ryhmään osallistuvien PTR-viranomaisten edustajien
toimivaltuudet rajata niihin toimivaltuuksiin, jotka heillä omalla
tehtäväalallaan on. Tällainen muutos
on edellytys sille, että 1. lakiehdotus voidaan tältä osin
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta hallintovaliokunta
ehdottaa PTR-viranomaisten edustajien toimivaltuuksien rajaamista
7 §:n 3 momentissa niihin valtuuksiin,
jotka heillä omalla tehtäväalueellaan
on seuraavasti: "PTR-tiedonhankinta- ja tutkintaryhmässä PTR-viranomaisen
edustajalla on oikeus osallistua ryhmän johtajan johdon
ja tarpeellisen valvonnan alaisena sellaisten tiedonhankinta-
ja tutkintatoimenpiteiden suorittamiseen, joihin kyseisen PTR-viranomaisen
edustaja on toimivaltainen omalla tehtäväalueellaan
kyseiselle PTR-viranomaiselle kuuluvissa rikostorjuntatehtävissä
ja joita
yhteinen tiedonhankinta tai tutkinnan kohteena olevan rikoskokonaisuuden
estäminen, paljastaminen ja selvittäminen edellyttävät
ja joista ryhmän johtaja on toimivaltuuksiensa nojalla
päättänyt."
12 §. Tarkemmat säännökset.
Perustuslakivaliokunta on huomauttanut lausunnossaan, ettei 12 § ole
sanonnallisesti asianmukainen, koska siinä mainitaan annettavan
tarkempia säännöksiä useista
asioista, joista lakiehdotukseen ei sisälly lainkaan säännöksiä.
Siksi säännöstä on syytä tarkistaa
siten, että siitä ilmenee, mistä todella
annetaan "tarkempia säännöksiä"
ja mitkä kysymykset jäävät kokonaisuudessaan
asetuksen tasolle. Samalla perustuslakivaliokunta muistuttaa siitä,
että perustuslain 80 §:n 1 momentin säännökset
rajoittavat suoraan valtuussäännösten
tulkintaa samoin kuin valtuuksien nojalla annettavien säännösten
sisältöä.
Hallintovaliokunta toteaa ottamatta kantaa luonnoksen sisältöön,
että sille on toimitettu 9.4.2009 päivätty
valtioneuvoston asetusluonnos poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen
yhteistoiminnasta. Valiokunta ei ole myöskään
puuttunut lakiehdotuksen rakenteeseen, jossa toisaalta ehdotetaan
säädettäväksi asetuksenantovaltuuksista
eri pykälissä ja lisäksi vielä 12 §:ssä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta hallintovaliokunta
ehdottaa 12 §:n jakamista kahdeksi momentiksi,
joista 1 momentissa säädetään,
että valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää lain
1 §:ssä tarkoitettujen PTR-viranomaisten
yhteistoimintaelinten muodostamisesta ja yhteistoiminnasta 6 §:ssä tarkoitetun
valvonnan järjestämisessä.
Pykälän 2 momentti sen sijaan koskee tarkempien
säännösten antamista. Valiokunnan ehdottamassa
muodossa kysymys on PTR-viranomaisen päätöksentekomenettelystä,
joka koskee 5 §:ssä tarkoitetun rikostiedusteluyksikön muodostamista,
7 §:ssä tarkoitettua PTR-viranomaisten
yhteisten tiedonhankinta- ja tutkintaryhmien perustamista sekä 10 §:ssä tarkoitettua
PTR-viranomaisten
välineistöön, tiloihin, henkilövoimavaroihin
tai erityisasiantuntijapalveluihin liittyvää avun
pyytämistä ja antamista.
2. Laki rajavartiolain muuttamisesta
21 §. Kiireelliset yleisen järjestyksen ja
turvallisuuden poliisin toimenpiteet.
Yleisperusteluista ilmenee valiokunnan asettuneen puoltamaan hallituksen
esityksen hyväksymistä siinä muodossa,
että rajavartiolaitokselle esitettävän pyynnön
kiireellisen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden toimenpiteen
suorittamisesta voi tehdä vain virka-asemaltaan päällystöön
kuuluva poliisimies.
Kullakin PTR-viranomaisella on omat laissa säädetyt
tehtävät ja toimivaltuudet niiden suorittamiseen.
Esimerkiksi rajavartiomiehen tehtävät ja toimivaltuudet
on määritelty rajavartiolaissa (578/2005).
Sanottuun lakiin sisältyvät säännökset
virka-avun pyytämisen edellytyksistä. Periaatteessakaan
virka-avun pyytäminen ei kuulu jokaisen rajavartiomiehen
toimivaltaan. Vastaavasti on perusteltua säätää rajavartiolain 21 §:n
1 momentissa pyynnön esittämiseen oikeutetun poliisimiehen
virka-asemasta.
Valiokunnan ehdottama sääntely on sopusoinnussa
myös poliisin muualla laissa säädetyn asteellisen
toimivallan kanssa. Esimerkiksi kiinniotetun henkilön pidättämiseen
ja vapauttamiseen liittyvä toimivalta on annettu virka-asemaltaan
päällystöön kuuluvalle poliisimiehelle.
Tällainen sääntely on tärkeää sekä kansalaisen
että virkamiehen oikeusturvan kannalta. Valiokunta ei pidä asianmukaisena,
että kysymys asteellisesta toimivallasta jäisi
rajavartiolain 21 §:n 1 momentissa pelkästään
johtosuhdetasolla määriteltäväksi.
Sen sijaan asiallinen ja alueellinen toimivalta määrittyy
poliisin organisaation mukaisesti.
Valiokunta kiinnittää vielä huomiota
rajavartiolain 21 §:n 1 momentissa säänneltävän
kiireellisen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden toimenpiteen
suorittamiseen. Pyynnön esittävän päällystöön
kuuluvan poliisimiehen on käytettävissään
olevien tietojen perusteella ratkaistava, pyydetäänkö rajavartiolaitosta
suorittamaan kiireellinen toimenpide poliisin puolesta. Yhteydenpitovaiheessa
rajavartiolaitokseen hänen on arvioitava asiaa
oman virkavastuunsa kannalta. Vastaavasti rajavartiolaitoksen puolella
toimivaltaisen virkamiehen on virkavastuullaan arvioitava,
voidaanko tehtävä ottaa vastaan. Tässäkin
kohdin valiokunta tähdentää, että suoraan kansalaisiin
kohdistuvaa toimivaltaa käyttävällä virkamiehellä tulee
olla virkatehtävän edellyttämä koulutus,
kokemus sekä tehtävän suorittamiseksi
asianmukaiset varusteet sillä tavoin, että ennalta
arvioiden voidaan suoriutua tehtävästä luotettavasti
ja turvallisesti.
41 §. Rajavartiomiehen toimivalvuudet rikosten ennalta
estämiseksi ja selvittämiseksi.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan pykälän
loppuun lisättäväksi uusi virke, jonka
mukaan rajavartiomiehellä on muun esitutkintaviranomaisen
johdolla tapahtuvaan esitutkintaan osallistuessaan oikeus käsitellä tietoa,
joka on hankittu sellaisella menetelmällä, joka
ei ole rajavartiolaitoksen käytettävissä.
Edellä 1. lakiehdotuksen 7 §:n 3 momentin kohdalla
lausuttuun viitaten hallintovaliokunta ehdottaa, että tässä yhteydessä luovutaan 41
§:n 2
momentin muuttamisesta. Tämä merkitsee sitä,
että kyseinen pykälä poistetaan lakiehdotuksesta
ja maininta siitä johtolauseesta.
78 §. Rajavartiolaitokselle annettava virka-apu.
Valiokunta ehdottaa ainoastaan voimassa olevan 78 §:n
1 momentin muuttamista hallituksen esityksen mukaisesti. Sen sijaan
valiokunta katsoo, ettei voimassa olevan 78 §:n 2 momentin kumoaminen
ole perusteltua, koska muussa tapauksessa jäisi säätämättä siitä,
kuka rajavartiolaitoksessa päättää virka-avun
pyytämisestä. Virka-avun antamisen päättämisestä säädetään rajavartiolain
77 §:n 3 momentissa. Valiokunnan ehdottama muutos tarkoittaa
johtolauseen muuttamista.
3.—5. Lakiehdotus
Valiokunta puoltaa 3.—5. lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomina.